Tytöillä ADHD voi oireilla jopa päinvastoin kuin pojilla – Näistä merkeistä paljastuu tyttöjen tarkkaavaisuushäiriö
Moni tyttö jää ADHD:n kanssa edelleen yksin, koska sitä tytöillä ei tunnisteta yhtä hyvin kuin pojilla.
Ylivilkkautta, impulsiivisuutta ja tarkkaamattomuutta – nämä ovat ADHD:n ydinoireet. Tytöillä ADHD voi kuitenkin oireilla hyvin eri tavoin kuin pojilla. Esimerkiksi ulospäin näkyvää häiriökäyttäytymistä on tytöillä selvästi poikia vähemmän.
– Tyttöjen oireet painottuvat tarkkaamattomuusoireisiin. Pojilla taas tyypillisempiä oireita ovat hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus, sanoo Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori ja HUSin lastenpsykiatrian ylilääkäri Eeva Aronen.
Tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta tunnetaan nimellä ADD. Se on yksi ADHD:n kolmesta esiintymismuodosta.
Arosen mukaan tyttöjen oirekuvan painottuminen tarkkaamattomuuteen ei välttämättä häiritse ympäristöä, ja siksi tyttöjen ADHD on myös vaikeampi tunnistaa. Tytöt saattavat myös peitellä oireitaan sopeutuakseen paremmin joukkoon.
– Kun lapsi ei esimerkiksi häiritse muiden oppimista, opettaja ei välttämättä huomaa oireita, Aronen selittää.
ADHD voi tytöillä olla lähes päinvastainen kuin pojilla
ADHD:n tyypillisiä oireita ovat keskittymisvaikeudet, levottomuus, ylivilkkaus, kärsimättömyys ja harkitsematon toiminta. Näitä esiintyy kuitenkin erityisesti pojilla.
– Tyttöjen ja poikien kehitys on usein eriaikaista. Pojilla on usein motorista vilkkautta ja impulsiivisuuden hallinta kehittyy monilla hieman myöhemmin kuin tytöillä, sanoo Aronen.
Tytöillä ADHD-oireet voivat olla poikiin verrattuna lähes päinvastaiset.
– Tyttöjen tarkkaamattomuusoireet voivat ilmetä esimerkiksi siten, että lapsi ei ikään kuin kuule mitä sanotaan tai hän viihtyy omassa maailmassaan ja haaveissaan. Koulussa tämä voi näkyä siinä, että lapsi ei opi asioita kuten muut, koska hän ei keskity oppimiseen vaan on omissa ajatuksissaan, sanoo Aronen.
Etenkin kaverisuhteet ja ryhmässä toimiminen voivat olla haastavia, kun lapsi haaveilee, eikä enää tiedä, mistä puhuttiin ja mitä piti tehdä.
ADHD:ta potevan lapsen on usein vaikea hahmottaa ajankulua, ja kiirehtiminen on erityisen vaikeaa. Tämä voi konkreettisesti näkyä esimerkiksi kouluaamujen hitautena. Myös vanhemman neuvojen kuuntelu, asioiden sisäistäminen ja hoitaminen, sekä aloittaminen ja loppuunsaattaminen voivat tuottaa vaikeuksia.
Myös aistitoiminnan säätelyn kanssa voi olla haasteita. Lapsi ei välttämättä kestä esimerkiksi kovia ääniä tai vaatteiden hankaamista.
Monesti oppimisongelmat kulkevat käsikädessä ADHD:n kanssa. Pitkiä ohjeita ja lauseita on vaikea muistaa tai edes ymmärtää. Työskennellessään lapsi voi olla hidas, eikä ehdi tehdä tehtäviä niille annetussa ajassa.
Sen sijaan etenkin luovuutta vaativissa aineissa ADHD-lapsi saattaa olla erityisen lahjakas. AD(H)D-lapsi voi myös uppoutua pitkäksikin aikaa mieluisaan tekemiseen, kuten legojen rakentamiseen.
ADHD-diagnoosit lisääntyneet myös tytöillä
ADHD-diagnoosit ovat selvästi yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Tyttöjen ADHD-diagnoosit ovat kuitenkin lisääntyneet viime vuosina suhteessa enemmän kuin poikien.
Kahdeksan vuoden aikana ADHD-diagnoosin osuudet ovat pojilla lähes kolminkertaistuneet ja tytöillä yli viisinkertaistuneet.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitokset rekisteritiedot paljastavat, että vielä vuonna 2015 pojista 2,9 prosentilla oli ADHD-diagnoosi, mutta vuonna 2022 osuus oli kasvanut jo 8,3 prosenttiin. Samalla ajanjaksolla tyttöjen ADHD-diagnoosit olivat kasvaneet 0,7 prosentista 3,3 prosenttiin.
Aronen arvioi tyttöjen ADHD-diagnoosien lisääntyneen, sillä tyttöjen ADHD-oireet osataan nykyään paremmin tunnistaa. Osa ADHD-oireisista henkilöistä saa diagnoosin kuitenkin vasta aikuisena, kun oirekuva alkaa haitata selvästi enemmän elämää.
Diagnoosi ei tule hetkessä
Aronen painottaa, että ADHD-diagnoosi vaatii aina laaja-alaista tarkastelua. Oireiden on pitänyt olla pitkäaikaisia, ne ovat alkaneet yleensä ennen kouluikää ja niitä on esiintynyt kotona, päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa.
– Arjen sujuminen on tärkein mittari sille, onko paikallaan epäillä lapsella ADHD:ta, Aronen sanoo.
Epäilyä ADHD:sta kannattaa lähteä selvittämään paremmin esimerkiksi neuvolan, perheneuvolan tai kouluterveydenhuollon kautta. Diagnoosia tehdessä kartoitetaan lapsen kehityshistoriaa ja elämäntilannetta, sekä käyttäytymistä eri tilanteissa. Joskus avuksi voidaan ottaa psykologin arvio, tai tehdä muita tarkempia tutkimuksia, kuten unitutkimus.
– Harvemmin ADHD:ta todetaan vielä ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Tärkeää on tehdä huolellinen kartoitus koko tilanteesta, toteaa Aronen.
Näin tuet ADHD-tyttölasta
Vaikka pienet haaveilijatytöt eivät ole yhtä hankalia ryhmän kannalta kuin levottomasti käyttäytyvät pienet pojat, myös he tarvitsevat apua ja ymmärrystä aikuisilta.
ADHD voi etenkin hoitamattomana tuoda mukanaan laaja-alaisiakin ongelmia. Ne voivat liittyä sosiaalisiin suhteisiin ja haasteisiin koulussa, työssä ja perhesuhteissa. Tutkimusten mukaan ADHD vaikuttaakin erityisen negatiivisesti kaveri- ja perhesuhteisiin etenkin tytöillä.
Nämä kaikki yhdessä voivat aiheuttaa myös itsetunnon puutetta, mikä taas voi näkyä esimerkiksi masennuksena tai ahdistuneisuutena.
– Tärkeää olisi tukea ja kehua lasta oppimisessa, koulunkäynnissä ja esimerkiksi läksyjen tekemisessä, sanoo Aronen.
On erittäin tärkeää, että lapsen vanhemmat ja opettajat eivät pidä lapsen unohtelevaisuutta ja vitkastelua henkilökohtaisena loukkauksena ja ilkeytenä. Oireista annetut rangaistukset vain lisäävät lapsen jännitystä ja epävarmuutta.
ADD-oireinen lapsi hyötyy usein muistilistoista ja kuvien tai sarjakuvien käytöstä arjen apuna. Lisäksi hän kaipaa asioiden ja tapahtumien ennakointia, ohjausta ja kannustusta ja loputonta kärsivällisyyttä. Arjessa kannattaa suosia lyhyitä, selkeitä käskyjä ja ohjeita. Lapsen voi myös pyytää toistamaan vanhemmalta kuullun ohjeen, ja näin varmistaa, että asia tuli ymmärretyksi.
– On tärkeää ymmärtää, millainen haaste ADHD on lapsen kehityksen kuluessa, sanoo Aronen.
ADD-oireiden hoidossa käytetään psykososiaalisia hoitoja, esimerkiksi käyttäytymisen ohjausta palkkioiden avulla kotona ja koulussa, neuropsykiatrista valmennusta tai toimintaterapiaa. Myös lääkehoitoa on saatavilla.
Vanhempainryhmistä tai keskustelukäynneistä voi saada tukea kasvatuksellisiin ongelmiin.
– Jos ADHD diagnosoidaan, psykososiaaliset tukitoimet lapsen ja nuoren kehityksen aikana täytyy aina järjestää. Pelkkä lääkehoito ei ole riittävä, muistuttaa Aronen.
Jaa oma kokemuksesi