Sairaalaklovni Elina ilahduttaa pieniä potilaita – kipinä auttamiseen syttyi jo lapsuudessa, kun pikkuveli sairastui
Hassutteleva klovni piristää myös vanhempia. Joskus sillä on lapselle leikkiäkin suurempi merkitys.
Sairaalan pukuhuoneen seiniä koristavat lukuisat lasten piirustukset. Helsinkiläinen Elina Reinikka sonnustautuu yhteen muotokuvissa kuvatuista asuista: lankakerähattuun, punaiseen kolttuun ja valkoiseen takkiin. Kokonaisuuden kruunaa pellen nenä.
Kun Elina astuu ulos pukuhuoneesta, alkaa klovnitohtori Helli Hykkyrän työvuoro. Hän katsoo lukujärjestyksestä, mille osastoille häntä odotetaan vierailulle.
Sairaalaklovnin tehtävä on tuoda lapselle turvaa ja leikinomaisuutta sairaalaympäristöön. Vaikka fokus on lapsessa, klovni on paikalla tarjoamassa psykososiaalista tukea koko perheelle.
– Monesti klovnin läsnäolo keventää tunnelmaa. Vanhempien rentoutuessa myös lapsi rentoutuu.
Jos lapsi on sairastunut tai loukkaantunut vakavasti, voi siitä olla pitkä aika, kun hän on viimeksi kuullut vanhempiensa nauravan.
Valoa vakavuuteen
Elina Reinikka valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005. Teatterilavoilla hän alkoi kaivata työtä, jossa saisi vielä suoremman kontaktin ihmisiin. Sitten Elina näki Näyttelijäliiton jäsenlehdessä sairaalaklovnien pääsykoeilmoituksen.
Sairaalaklovneja on työskennellyt Suomessa yli 20 vuoden ajan. Toimintaa hallinnoi Sairaalaklovnit ry. Valtakunnallisesti klovneja on tällä hetkellä kolmekymmentä ja he työskentelevät jokaisessa yliopistollisessa sairaalassa. Toimintaa rahoitetaan avustuksilla sekä yritysten ja yksityishenkilöiden tekemillä lahjoituksilla.
Ajatus leikin tuomisesta sairaalaan ei ollut Elinalle uusi. Lapsuudessa hänen veljensä vietti sairaalassa pitkiä ajanjaksoja, eivätkä vanhemmat saaneet jäädä 1980–1990-luvuilla osastolle yöksi. Pieni Elina halusi piristää pikkuveljeään, joten hän teki tälle kuunnelmia isänsä sanelukoneella ja keksi sairaalassa vieraillessaan salapoliisileikin, jossa sisarukset vakoilivat hoitajia yhdessä.
– Lapset ovat lapsia, olivat he sairaalassa tai eivät. Lapsen oikeus leikkiin tulisi muistaa myös sairaalaympäristössä.
Varsinaisen klovnerian lisäksi sairaalaklovnien koulutukseen sisältyy muun muassa sairaalahygieniakäytäntöjen opettelua sekä työharjoitteluja. Elina kehitteli Helli Hykkyrän hahmon koulutuksensa aikana.
Luonteeltaan Helli Hykkyrä on kaikkitietäväinen päsmäri, jonka klovnikaverit tosin tiputtavat jalustalta alta aikayksikön. Hahmon suosikkipuuhaa on liittoutua lasten kanssa ja tehdä yhteistuumin kepposia. Lisäksi Helli Hykkyrä on erittäin hyvin verkostoitunut: hänen lankapuhelimellaan voi soittaa niin joulupukille, presidentille kuin muuan hevosellekin, jonka selästä pudonnut lapsi oli joutunut potilaaksi sairaalaan.
Osana hoitopolkua
Elina kertoo, että viime vuosina sairaalaklovnien yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa on lujittunut. Esimerkiksi leikkaus- ja anestesiaosastolla klovnilla on monesti tukihenkilön rooli aina sairaalaan saapumisesta vaatteiden vaihtoon, lääkärin tutkimukseen, nukutukseen ja heräämöön asti.
Tiedot sairaalaan saapuvista lapsista toimitetaan klovneille yleensä edellisenä päivänä. Sairaalassa toimii myös päivystyspuhelin, jolla työvuorossa oleva klovni voidaan hälyttää paikalle. Päiviin voi sisältyä lisäksi vierailuja poliklinikoilla tai parityötä vuodeosastojen potilashuoneissa. Klovnit voivat tavata etäyhteydellä myös kotihoidossa olevia lapsia.
Kuoleman kohtaaminen on osa sairaalan arkea. Joskus side lapsipotilaaseen on niin vahva, että vanhemmat toivovat klovnin läsnäoloa saattohoitohuoneessa.
– Henkilökohtaisesti vaikeinta on kohdata traagisessa tilanteessa olevia lapsia, jotka ovat saman ikäisiä kuin omani. Työhön sisältyy eräänlainen empatiauupumuksen vaara, mutta roolin tuoma suoja, mahtavan työyhteisön vertaistuki ja työnohjaus onneksi auttavat.
Lisäksi puolituntinen työmatka pyörällä metsän läpi pitää huolen siitä, että päivän raskaat hetket varisevat pois kyydistä.
Palaute palkitsee
Joskus lapset ujostelevat klovneja, joten luottamuksen herättäminen on hienovaraista työtä. Ketään ei lähestytä väkisin.
Elina muistaa klovniuransa alkuvaiheilta kohtaamisen erään pojan kanssa. Ensin poika oli suhtautunut hassuttelevaan klovniin epäluuloisesti, mutta Elina oli luonut häneen kontaktia askel kerrallaan. Eräänä päivänä lapsi yhtäkkiä nosti paitansa ylös. Rintakehässä näkyivät sydänleikkauksen paljonpuhuvat jäljet. Poika totesi ylpeänä: kato, miulla on tämmönen arpi.
– Silloin tiesin, että olin voittanut hänen luottamuksensa.
Sairaalaklovni tukee myös vanhempia. Erityisen hyvin Elinan mieleen on jäänyt äiti, joka kiitti Helli Hykkyrää siitä, että tämä oli hoitotilanteessa ihastellut ääneen hänen lastaan.
– Huolen, sairauden ja toimenpiteiden keskellä kyseisestä äidistä oli tuntunut hyvältä, että joku muukin näki hänen lapsensa arvokkaana ja ihanana. Siinä hetkessä hän sai keskittyä nauttimaan omasta lapsestaan.
Sen vaaliminen on Elinan mielestä kaikkein tärkeintä. Vaikka perhettä kohtaisi onnettomuus tai lapsen sairastuminen, lapsi on aina vanhempiensa suurin ilo.
Jaa oma kokemuksesi