Ethän kasvata lasta enää näin? Saatat silloin pahimmillaan vahingoittaa häntä
Listasimme kasvatustavat, jotka ovat vielä jokin aika sitten olleet kovassa huudossa, mutta joista aika on auttamatta ajanut ohi.
Lasten kasvattaminen on muuttunut vuosien saatossa aiempaa lapsentahtisemmaksi ja kannustavammaksi. Monet menneiden vuosikymmenten kasvatustyylit ovat nykyään vanhentuneita – osa jopa haitallisia.
Lapsen kasvattaminen tapahtuu paljolti pienissä arkisissa tilanteissa, joskus jopa tiedostamatta. Siksi oma kasvatustietoisuus on tärkeää pitää ajan tasalla.
Listasimme tavat ja ohjeet, jotka ovat vanhentuneita ja pahimmillaan jopa haitallisia lapselle.
Lapsi voi kokea jäähyn hylkäämisenä
Ei ole kovin kauaa siitä, kun niin sanottu jäähypenkki oli vielä yleinen kasvatusmetodi Suomessakin: väärin toiminut lapsi jätettiin yksin miettimään tekosiaan, kunnes hän oli rauhoittunut.
Nykyään tiedetään, että lapsille jää jäähyistä päällimmäisenä mieleen eristäminen ja tunne siitä, että vastoinkäymisistä tulisi selvitä yksin. Siksi jäähy voi tuntua lapsesta hylkäämiseltä, vaikka tilanne käytäisiinkin läpi myöhemmin.
Lue myös: Jäähy ei kuulu nykyaikaan, sanoo Supernanny Pia Penttala
Kaikilla voi joskus kärjistyneessä tilanteessa tulla tarpeen ottaa aikalisä niin lapsen kuin kenties aikuisenkin rauhoittamiseksi. Rauhoittumisen hetki on kuitenkin parasta tehdä yhdessä, tai ainakin pakottamatta lasta menemään yksin muualle. Merkittävää on, että puuttumistapa on kannustava eikä hylkäävä.
Ristiriitatilanteet on ylipäätään hyvä käydä aina lapsen kanssa läpi, jotta tällä on mahdollisuus oppia uusia taitoja ja tunteiden käsittelyä.
Nollatoleranssi kuritukselle
Fyysinen kurittaminen oli Suomessa ennen hyväksyttyä. Laissa se kiellettiin vuonna 1984.
Fyysiseksi väkivallaksi katsotaan kaikki pahoinpitely, kuten kovakourainen käsittely, tukistaminen, luunapit, nipistely, ravistelu, läpsäykset ja piiskaus. Kuritus aiheuttaa lapsille tutkitusti aggressiota, epäsosiaalista käytöstä, mielenterveyshäiriöitä ja heikkoa itsetuntoa.
Lapsi kärsii väkivallasta aina sen muodosta riippumatta. Väkivaltaisuus myös opettaa lapselle, että aikuinen hyväksyy väkivallan käyttäessään sitä itse.
Myös psyykkinen väkivalta ja sen aiheuttama pelko käynnistää lapsen elimistössä saman reaktion kuin fyysinen väkivalta. Aikuisen käytös, ilmeet ja äänenkäyttö voivat pelottaa lasta todella.
Aikuisen on keskeistä hallita omaa käytöstään lasten seurassa. Lapsi ei ole paha, vaikka esimerkiksi riehuisi. Hänet tulee auttaa tunnekuohun yli välittämällä rauhallisuutta ja turvaa – ei hiljentämällä lasta väkivallalla tai sen uhalla.
Kehuja ei kannata säästellä
Näkemys siitä, että lapsen voisi kehua pilalle, on vanhentunut. Lapset tarvitsevat tukea ja kannustusta niin suurissa harppauksissa kuin pienissä, tutuissa tavoissakin.
Pientä lasta voi kehua jo esimerkiksi siitä, kuinka hän onnistuu pukemaan tai syömään itse. On myös tärkeä kiittää lasta asioista, joita hän harjoittelee parhaansa mukaan, vaikkakin vielä onnistumatta.
Kärjistettyyn hellittelyyn ei tarvitse ryhtyä, sillä ylenpalttinen kehuminen esimerkiksi uhmatilanteen päätteeksi voi tuntua lapsesta palkitsemiselta.
On kuitenkin hyvä muistaa kannustaa ja kiittää lasta erilaisissa tilanteissa. Kiukkuisen lapsen rauhoittumisesta voi esimerkiksi kiittää kauniisti. Voit ottaa myös tavaksi sanoa lapselle välillä siitäkin, miten ihana hän on omana itsenään.
Lue myös: Miksi kasvatus ei tehoa? Psykologi neuvoo, miten vahvistat auktoriteettiasi
Syömään pakottaminen vääristää kylläisyyden tunnetta
Jo vuonna 1975 julkaistu lasten ruokasuositus linjaa, ettei lasta saa pakottaa syömään. Suhtautuminen ruokailuun on muuttunut sittemmin vieläkin lempeämmäksi.
Nykyään pyritään keskittymään siihen, että lapsi oppisi syömään tarpeensa verran ja säätelemään omaa kylläisyyden tunnettaan.
Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan lasten ruoan laatu on aikuisten kontolla mutta syöty määrä lasten itsensä. On tärkeä ohjata lasta syömään säännöllisesti ja monipuolisesti sekä opettaa joustavaa suhtautumista herkkuihin. Ruokaa ei tule turhaan ottaa lautaselle valtavasti, vaan opetella hakemaan halutessaan lisää.
Lapsen kylläisyyden tunne voi vaihdella päivittäin: siksi syömisen saa suositusten mukaan lopettaa, vaikka ruokaa olisi vielä jäljellä.
Opeta lapselle kuitenkin, ettei ruokaa tarvitse haukkua mikäli se ei ole omaan makuun, vaan aina tulee maistaa edes vähän ja kiittää ruokailun päätyttyä. Lautasta ei kuitenkaan tarvitse syödä tyhjäksi.
Itku on pienten tärkeä kommunikaatiokeino
”Itkeminen vahvistaa keuhkoja”, menneinä vuosikymmeninä ajateltiin.
Itku on lapselle tärkeä kieli jo vastasyntyneenä, kun muuta kommunikaatiokeinoa ei ole. Lapsi hakee vanhemmiltaan itkulla läheisyyttä ja turvaa totutellessaan kohdun ulkopuoliseen elämään.
On turha antaa vauvan huutaa turhaan. Tutkimusten mukaan vauvat, joiden itkuun vastataan nopeasti, myös rauhoittuvat nopeammin. Jo vauvat alkavat luottaa ajan kanssa siihen, että apua on saatavilla silloin, kun he sitä tarvitsevat.
Lapsista, jotka ovat saaneet hellyydenosoituksia vanhemmiltaan säännöllisesti, kasvaa tutkimusten mukaan myös ystävällisempiä, empaattisempia ja vähemmän masentuneempia aikuisia.
Lasten on helpompi rauhoittua, kun vanhempikin pysyy rauhallisena. Siksi on hyvä ennakoida sitä, miten pysyy itse mahdollisimman tyynenä lapsen tunnevyöryjen keskellä. Kuten jo vauvojakin, isompiakin lapsia rauhoittavat aikuisen rauhalliset liikkeet ja äänet. Kokeile myös lapsen tasolle menemistä, mutta älä ota syliin tai kosketa väkisin!
Lue myös: 6 asiaa, joita boomerit eivät ymmärrä nykyajan kasvatuksesta
Lähteet: Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Väestöliitto, Yle
Kommentit (3)
Tämä lapsentahtisuus ja kannustavuus tarkoittaa viime kädessä sitä, että totteleminen on lapselle vapaaehtoista. Aikuisilla ei ole enää keinoja painostaa tai pakottaa lasta, koska keinoja joita voisi käyttää painostamiseen tai pakottamiseen pidetään vahingollisina lapselle. Tämä on todellinen ongelma, koska myös lapsilla on oma tahto, käsitys omasta edusta ja sen lisäksi vielä huomattavasti aikuisia huonompi kyky ymmärtää sääntöjen perusteluita. Lapsi ei siis useinkaan tottele, vaikka häntä kuinka kannustaisi ja opettaisi. Jatkuva samojen asioiden toistaminen lapselle voi myös muuttua jankkaukseksi, joka heikentää aikuisen auktoriteettia, koska lapsi näkee, että aikuisella ei käytännössä ole keinoja taivuttaa häntä tahtoonsa.
Useimmissa muissa länsimaissa kasvatuskysymyksiin suhtaudutaan huomattavasti käytännöllisemmin kuin mitä Suomessa. Rangaistusten käyttöä ei tuomita, ja myös ruumiillinen kuritus on laillista hyvin suuressa osassa länsimaita.
Suhtautumisesi lapsiin on lasta vahingoittava. Jos aikuinen pyrkii ottamaan niskalenkin lapsesta alistamalla hänet valtaansa, lapsi ei ikinä itsenäisty.
Ruumiillisella kurittamisella aikuinen ottaa päätösvallan lapsen kehosta itselleen eli pois lapselta. Se ei todennäköisesti ikinä enää palaudu hänelle takaisin. Itsetunto, luottamus itseen ja muihin sekä oma-aloitteisuus jäävät häneltä puuttumaan – usein loppuelämäksi.
Kasvattamisen tavoite on auttaa lasta hankkimaan hyvä itsetunto sekä elämään onnellisena aikuisena omatoimisesti, aktiivisesti sekä itsenäisesti, ei pilata hänen elämäänsä.
Eli Samuli kannattaa ruumiillista kuritusta jotta lapsi saadaan tottelemaan?
Onneksi yhä useampi vanhempi on ymmärtänyt ottaa asioista selvää, ja ymmärtää syy-seuraussuhteita.