Vauvan syntymä oli Riikalle oivallus siitä, mitä elämältään haluaa – ”En olisi ikinä uskonut, että minulla on 4 lasta”
Kaikki eivät pikkutytöstä alkaen toivo suurperhettä. Riika teki tulevan kuopuksensa positiivisen raskaustestin juuri, kun sai vahvistuksen pitkäaikaisen urahaaveen toteuttamisesta.
Tamperelaisessa omakotitalossa riittää vipinää. Pandemian vuoksi myös Riikan, 34, kotona hoidetaan lapsia aamusta iltaan. 4- ja 6-vuotiaiden sisarusten kerhot ovat tauolla, ja 9-vuotias esikoinen käy vielä viimeiset päivät kotikoulua.
Riika tekee samalla omaa työtään ja opiskelee päälle, usein iltamyöhällä tai vasta viikonloppuna.
– Jos yritän tehdä töitä, kun lapset ovat hereillä, homma menee helposti äyskimiseksi. Se ei ole lapsille reilua, joten olen päättänyt olla tekemättä omia hommiani heidän ollessaan valveilla, Riika kertoo.
On myös oltava omalle jaksamiselleen lempeä. Riika odottaa neljättä lasta.
Enää en ajattele, että vauvalle tapahtuu jotain pahaa
”Toki mitä vain voi sattua ennen kesäkuun laskettua aikaa. Mutta en enää ajattele asiaa niin, että ihan varmasti taas tapahtuu jotakin pahaa eikä kesällä meillä kuitenkaan ole vauvaa. Niin ajattelin aiemmin.”
Riika on purkanut tuntojaan raskaudesta blogiinsa käsitelläkseen pelkojaan. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 11.
– Muistan, kuinka mietin, että onneksi lapset eivät tienneet. Mietin, kuinka kamalaa olisi kaiken sen fyysisen ja henkisen kivun lisäksi vielä tuottaa sama suru lapsille.
Riika jarrutteli tunteita vauvaonnesta ja vältteli vauvahankintojen tekemistä, kunnes nyt viimein on uskaltautunut suunnittelemaan välttämättömiksi kokemiaan ostoksia kuten rintapumppua.
–En alkuraskaudenkaan taituttua halunnut tuoda vatsaani esiin, sillä raskauden keskeytyminen hirvitti.
Nyt odotus on jo pitkällä, raskausviikolla 34. Riika voi hyvin, vaikka aiempien raskauksien vetreys ja energia loistavat poissaolollaan.
–Olen vanhempi kuin aikoihin, Riika naurahtaa.
–Nyt tuntuu, että turvotusta ja väsymystä on ollut enemmän.
Koronavirus kalvaa monia raskaana olevia ja niin Riikaakin. Sairaalassa olo ei houkuttele tartuntariskin vuoksi.
–Olemme olleet lasten kanssa eristyksissä. Vain mies käy kodin ulkopuolella töissä. Mietityttää, meneekö se kaikki kokonaan hukkaan, jos saamme sieltä tartunnan.
Riikan toiveissa onkin nyt polikliininen synnytys.
–Toki on ennalta vaikea tietää, haluanko sitä lopulta kuitenkaan. Itselläni täytyy olla varma olo, että vauvan ja minun kuntoni on riittävän hyvä, jotta kotona oleminen ei ala pelottaa.
Mitä kaikkea suurperhe tarvitsee?
Riika hurahti lapsiperhe-elämään esikoisen syntymän jälkeen. Aloite neljänteen lapseen tuli Riikalta, mutta hänen miehensä innostui myös pian ajatuksesta.
–En olisi ikinä uskonut, että 34-vuotiaana minulla on neljä lasta. Tämä on kuitenkin tuntunut oikealta, Riika kertoo.
– Puolisoni on ehkä enemmän miettinyt, miten rahapuoli hoituu. Minä taas uskon, että pärjäämme hyvin, mutta tietenkin mietityttää, jos joku perheessämme sairastuisi vakavasti. Miten huomiota ja voimavaroja riittäisi silloin kaikille lapsille?
Riikan vanhemmat asuvat samassa kaupungissa, joten lastenhoitoapua löytyy kyllä läheltä.
–Mieheni äiti sairastaa, ja mieheni isä toimii hänen omaishoitajanaan, joten heitä emme lapsenhoitopyynnöillä viitsi vaivata.
Onneksi perhe myös huomaa pärjäävänsä hyvin pitkälle omin voimin. Nämä ovat ruuhkavuosia, joita Riika uskoo kaipaavansa myöhemmin.
– Mietin, mitä ihmettä me mieheni kanssa sitten teemme, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Koira on varmaan sitten meidän vauvamme.
Pitkäaikainen haave: intohimosta palkkatyöksi?
Viime kesänä Riika päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja ilmoittautua joogaopettajakoulutukseen. Ajoitus tarkoitti yllättäen suurta mullistusta sekä työssä että arjessa: juuri kun koulutukseen pääsy varmistui, Riika teki positiivisen raskaustestin.
– Keskustelin ohjaajien kanssa, kannattaako minun aloittaa opintoja. Lopulta päädyin siihen, että aika oli kuitenkin sopiva.
Heittäytyminen on kannattanut. Juuri tässä elämäntilanteessa opiskelusta saa odottamatontakin etua.
–Raskaudesta on ollut paljon hyötyä kurssin aikana. Saan äitiysjoogan ohjaamiseen todella konkreettisesti tuntumaa, kun teen liikkeitä nyt ison vatsan kanssa.
Vatsaa ei ole enää aikoihin tarvinnut peitellä eikä Riikan kokemaa onneakaan. Parasta on ollut jakaa se lapsille. Kipeästä kokemuksesta huolimatta Riika paljasti salaisuuden heille jo toisen, helpottavan ultraäänitutkimuksen jälkeen raskausviikolla 12.
–Lapset tietenkin kertoivat isovanhemmille ja muutamalla muulle läheiselle.
Jaa oma kokemuksesi