Sokerirasituskoe raskauden aikana – Kenelle koe tehdään + 5 muuta kysymystä glukoosirasituskokeesta

Sokerirasituskokeen avulla pyritään löytämään raskausdiabeteksestä kärsivät äidit. Sokerin sietokykyä tutkitaan verikokeiden avulla.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
Sokerirasituskoe sisältää verikokeiden ottoa.
Verikokeita otetaan yhteensä kolme kertaa sokerirasitustestin aikana.

Sokerirasituskoe tehdään Suomessa suurimmalle osalle raskaana olevista. Kokeen tarkoituksena on selvittää, onko äidillä raskausdiabetes eli onko hänen glukoosiaineenvaihduntansa poikkeava.

Raskausdiabetes voi muun muassa aiheuttaa sikiölle makrosomisuutta eli isokokoisuutta. Makrosomisen lapsen synnyttäminen alateitse voi olla hankalaa ja saattaa vaatia keisarileikkauksen. Vastasyntyneen matalaan verensokeriin on myös varauduttava.

Lisäksi raskausdiabetes lisää äidin riskiä sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen.

Mutta mitä sokerirasituskokeessa oikeastaan tapahtuu, ja milloin se tehdään? Entä kuinka vakavaa on, jos vain yksi arvo on poikkeava? Selvitimme vastaukset kuuteen sokerirasituskoetta koskevaan kysymykseen.

Kenelle sokerirasituskoe tehdään?

Lähes kaikki esikoistaan odottavat saavat Suomessa lähetteen sokerirasitustestiin.

– Ainoastaan silloin, jos raskausdiabeteksen riski on hyvin pieni, glukoosirasituskoetta ei tarvitse tehdä, kertoo sisätautien erikoislääkäri, emeritusprofessori Risto Kaaja Turun yliopistosta.

Näin on silloin, jos naisen lähisuvussa ei ole tyypin 2 diabetesta, hän on alle 25-vuotias ja hänen painoindeksinsä on alle 25.

Uudelleensynnyttäjälle ei tarvitse tehdä sokerirasitustestiä, jos hän on alle 40-vuotias ja normaalipainoinen, eikä hän ole aiemmin synnyttänyt makrosomista vauvaa. Makrosomiasta puhutaan esimerkiksi silloin, jos raskausviikolla 40 syntynyt vauva painaa yli 4,5 kiloa.

Vaikka edellä mainitut kriteerit täyttyisivät, uudelleensynnyttäjä saa lähetteen sokerirasitukseen, jos hänen virtsassaan havaitaan raskausaikana sokeria. Yksikin havainto sokerin esiintymisestä virtsassa riittää.

Raskausdiabetes on kuitenkin toisessa raskaudessa harvinainen, jos ensimmäisessä raskaudessa glukoosiaineenvaihdunta on ollut normaali.

Milloin sokerirasitustestiin täytyy mennä?

Sokerirasituskoe tehdään suurimmalle osalle odottajista raskausviikoilla 24–28, sillä tässä vaiheessa raskausdiabetes on todennäköisimmin kehittynyt.

Raskauden loppupuolella insuliinin vaikutus nimittäin heikkenee eli syntyy insuliiniresistenssiä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei insuliini vie sokeria pois verenkierrosta samalla tavalla kuin normaalisti.

Ilmiön yhtenä tarkoituksena on se, että sikiö saisi tasaisesti sokeria. Tämä on varsinkin aivojen kehitykselle tärkeää.

– Aikoinaan, jolloin ruokaa ei aina ollut tarpeeksi saatavilla, insuliiniresistenssistä oli hyötyä sekä äidille että sikiölle. Mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, kun yhä useampi odottaja on ylipainoinen, Kaaja kertoo.

Sokerirasituskoe paljastaa raskausdiabeteksen.

Odottaja saa kotiinsa verensokerimittarin, jos hänellä todetaan raskausdiabetes.

Joskus äiti voidaan lähettää sokerirasitukseen jo raskausviikoilla 12–16. Kriteereitä varhaiselle testaukselle ovat merkittävä ylipainoisuus (painoindeksi vähintään 35), aiempi raskausdiabetes, munasarjojen monirakkulatauti, raskauden alussa on havaittu sokerivirtsaisuus tai se, että lähisuvussa (omat vanhemmat, isovanhemmat tai sisarukset) on tyypin 2 diabetesta.

Raskausdiabeteksen määrittävät raja-arvot ovat kuitenkin viikoille 24–28 tarkoitettuja. Kesällä 2020 julkaistu tutkimus osoitti, että alkuraskauden sokerirasituskoe ei välttämättä ole luotettava.

Jos odottajalle tehdään sokerirasitustesti jo alkuraskaudesta ja testin tulokset ovat normaaleja, testi uusitaan vielä raskausviikoilla 24–28.

Mitä sokerirasituskokeessa tapahtuu?

Sokerirasituskoe tehdään aamulla, ja se kestää noin kaksi tuntia. Koetta ennen on paastottava eli oltava syömättä tai juomatta (muuta kuin vettä) 10–14 tunnin ajan. Myös tupakointi on kielletty. Lisäksi hikiliikuntaa tulee välttää koetta edeltävänä päivänä.

Tutkimus alkaa verikokeella. Sen jälkeen odottaja juo noin kolme desilitraa imelänmakuista sokeriliuosta. Tämän jälkeen hän siirtyy odotustilaan odottelemaan uusia verikokeita, jotka otetaan 1 ja 2 tunnin kuluttua.

Raskausdiabetes todetaan verikokeiden perusteella. Raja-arvot ovat:

  • paastoarvo 5,3 mmol/l
  • ensimmäisen tunnin arvo 10,0 mmol/l
  • toisen tunnin arvo 8,6 mmol/l.

Jos yksikin arvo on yhtä suuri tai korkeampi kuin raja-arvo, diagnoosina on raskausdiabetes.

Jos raskausdiabetes todetaan

  • Jos sokerirasituskoe paljastaa yhdenkin poikkeavan arvon, odottavaan äitiin otetaan yhteyttä neuvolasta.
  • Keskeisenä hoitomuotona on tietynlainen ruokavalio ja liikunta.
  • Lisäksi odottaja alkaa seurata verensokereitaan itse mittarin avulla kotona.
  • Mikäli ruokavalio ei tuota tulosta, raskausdiabetesta hoidetaan lääkityksellä. 15 % raskausdiabeetikoista tarvitsee lääkehoitoa.
  • Lääkehoitona käytetään joko metformiinitabletteja, insuliinipistoksia tai molempia.

Kuinka paljon pitää huolestua, jos vain yksi arvo on poikkeava?

Sokerirasituksen poikkeavat tulokset tulisi käydä huolellisesti läpi raskaana olevan naisen kanssa. Jos vain yksi arvo poikkeaa hieman normaalista, äidin riski sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen ei ole juuri kohonnut.

– Ei ole tarkoitus, että äiti pelästyy liikaa yhdestä pienestä poikkeamasta. Toki on tietysti hyvä noudattaa dieettiä ja elää suositusten mukaan, Kaaja toteaa.

Sen sijaan, jos kaksi arvoa tai kaikki ovat poikkeavia, tyypin 2 diabeteksen riski on suurentunut.

– Siinäkin tapauksessa dieetillä ja painonhallinnalla voidaan parantaa hämmästyttävän paljon sekä äidin omaa terveyttä että sikiön painoennustetta.

Voiko raskausdiabetes puhjeta sen jälkeen, kun sokerirasituskoe on tehty?

Jos raskausviikoilla 24–28 tehdyn sokerirasituskokeen tulokset ovat normaalit, raskausdiabetes kehittyy enää harvoin sen jälkeen.

– Äiti voi huoahtaa helpotuksesta todella suurella todennäköisyydellä, jos testistä saa puhtaat paperit.

Jollekin voi tosin viimeisillä raskausviikoillakin kehittyä haiman betasolutoimintahäiriö, jolloin insuliinia ei erity tarpeeksi, tai insuliiniresistenssi voi jostain syystä kasvaa voimakkaasti. Kyse on kuitenkin Kaajan mukaan hyvin harvinaisista tapauksista.

Lähteet: Risto Kaajan haastattelu, Käypä hoito, Terveyskylä 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä