3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Olisi pitänyt jättää kyllä menemättä sinne terveysasemalle, mä sain varmaan "epätasapainoinen äiti" leiman. Meinasin räjähtää, kun hoitaja kysyi,että olethan tietoinen, että nämä mielialanvaihtelut ja itkut kuuluu raskauteen. Olisi pitänyt todeta, että kai se kuuluu myös isän odotusaikaan.

Täällä on aika kireä meno;aamulla mies halusi seksiä, mutta ei pysty sitäkään enää mun kanssa harrastamaan. Mä olen kuulemma koko ajan vertailemassa toisten miesten varusteluja ja hänellä on hirveät paineet. Jepjep. Taas tälläinen selitys.

Aika kaukana leppoisasta lomasta. Ei olla koko aamupäivään puhuttu mitään, mies vain paiskoo tavaroita ja huokailee.
 
Lili Suoraan sanoen voi helvetti mikä reaktio asemalla!! :mad: Kyllähän mielialan vaihtelut kuuluu toki raskauteen, mutta se että vastapuoli niitä aiheuttaa näin suurella määrällä niin eihän tolla ole mitään tekemistä raskauden ja hormonien kanssa... Ai että mua henk. koht. pännii tää vetoaminen niin kuukautisiin kun raskauteen. Mikään ei sais oikeasti suututtaa, kun aina kuulee että "onko nyt pinna vähän tiukalla, onko sulla menkat päällä" tai "sä nyt oot raskaana, että ampuuko vähän yli reaktiot" Mun tekis mieli huutaa sun puolestas...

Tohon sun miehes selitykseen... Mä oon sanaton... Miten voi aikuinen ihminen olla noin idiootti... ja anteeksi, en halua pahoittaa sun mieltäsi, mutta toi on käsittämättömän törkeää käytöstä mieheltäsi. Voimia sulle ton kaiken kestämiseen :( Mun tekis vaan mieli sanoa sulle, että anna samalla mitalla takasin ja lyö kengän kuva perseelle tommosselle. Mutta ainahan se on helppo täältä sivusta huudella :oops:
 
Tilanne täällä eskaloitui siihen pisteeseen, että eilen jouduin soittamaan ensi- ja turvakotiin ja pääsin juttelemaan ammattilaisen kanssa. Hän oli sitä mieltä, että mies on psyykkisesti todella epävakaa ja minun pitää nyt miettiä, että haluanko todella jatkaa tätä.
 
Voi kurjuus, Lili, että tilanne mennyt tuollaiseksi! Kovasti tsemppiä sinulle, en voi muuta sanoa! Yritä pitää huolta itsestäsi ja omasta voinnistasi, hienoa, että olet jaksanut hakeutua ammattilaisten kanssa juttelemaan. Toivottavasti saisit apua myös ystäviltä/perheeltä, että saisit tilanteen omalta osaltasi rauhoitettua ja mietittyä jatkoa... Ja sanoisin kyllä, että suhdekriisissä melko äärimmäisetkin surun ja epätietoisuuden tunteet on ihan normaaleita, olipa oma hormonaalinen tila ihan mikä tahansa! Ei se raskaus poista eikä selitä vaikeaa parisuhdetta ja sen aiheuttamaa tunnemyllerrystä, pikemminkin päin vastoin!

ON: muksu nauttii edelleen yksiön rauhasta ja temmeltää kovasti. Neuvolassa koko arvioitiin 3,5kg tietämille, eli ainakaan vielä ei ole mitään hätää sen suhteen. Kaikki arvotkin olivat ok eikä oma paino ollut noussut lainkaan edellisestä käynnistä. Ensi viikolla on yliaikaiskontrolli ja ilmeisesti viimeistään seuraavan viikon maanantaina käynnistys, jos mitään ei ennen sitä tapahdu. Mutta toivottavasti tapahtuisi... Kälylläni oli juuri kurja käynnistyskokemus, joka päättyi päivystyssektioon, enkä millään haluaisi itse joutua samaan ikävään rumbaan, jos vaihtoehtoja vain olisi. Toisaalta olen jo NIIN valmis ottamaan lapsen vastaan, että käynnistyskin alkaa kuulostaa ihan kivalta. :confused: Ehkä pitää ensin kokeilla akupisteiden painelua ja laittaa joku tulinen thaicurry kuitenkin!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Fidia 40+5
 
Heippa kaikille!

Minun odotukseni päättyi onnellisesti 12.7.2015 pienen prinsessan syntymään rv 39+6 :) Mitat oli 51 cm ja paino 3880g. Synnytys oli rankka ja imukupilla lopuksi avitettu, sain neljännen asteen repeämän mutta toipuminen on sujunut uskomattoman hyvin. Vauva-arki imetyksineen sujuu ihanasti ja täällä pientä ihmettä hämmästellään.

Tsemppiä kaikille joilla synnytys on enemmän tai vähemmän lähellä ;)

samour ja pieni pian 4vk
 
Onnea Samour! :) Fidialle tsemppiä viimeisiin päiviin, niin kai voi jo tässä vaiheessa sanoa. Tai toivottavasti olet jo jakautunutkin.. :)

Lilille ihan valtavasti voimia vaikeaan tilanteeseen!!!

Olen käynyt lukemassa juttujanne mutta en ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi kirjoittaa. Täällä elellään viikkoja 16+2 ja kaikki on oikein hyvin! Vatsa alkaa pikkuhiljaa olla hankalasti piilotettavissa. Sain kaverilta dopplerin lainaan, sillä on mukava välillä kuunnella pikkuisen sydänääniä ja touhotusta masussa <3

Mulle vois päivittää LA 21.1.2016!
 
Moi kaikille!

Lueskelen ketjuanne, mutta en ole vielä ajatellut liittyä mihinkään, kun raskaus on vasta niin alussa ja keväinen keskenmeno kummittelee vielä mielessä. Syy, miksi lähdin kirjoittamaan on Lili85:n tilanne. Ollaan tuttuja tuolta kolmekymppisistä kuumeilijoista enkä voi olla ilmaisematta huoltani.

Ilmeisesti Lili85 teidän tilanne on mennyt vaan huonompaan suuntaan. Itseä huolettaa kaikki tuo henkinen väkivalta sua kohtaan ja tavaroiden heittely. Sulla on maailman arvokkain pieni ihmisen alku sisälläsi ja miehesi käyttäytyy aivan ennakoimattomasti. Entä jos tavaroiden heittely muuttuukin fyysiseksi väkivallaksi sua kohtaan? Olet ottanut yhteyttä ihan oikeisiin paikkoihin ja onneksi ensi- ja turvakodissa sait ansaitsemasi vastaanoton. Luota itseesi ja lähde huonosta suhteesta. Tulisit lähtemään viimeistään silloin, kun lapsi syntyy. Kaikki pelkosi ja stressisi vaikuttavat lapseen jo koko raskausajan. Äitinä haluat hänelle varmasti kaikkein parasta. Selviätte kaksin ihan varmasti! <3 Oletko jutellut asiasta läheisillesi? Anna heidän auttaa <3

Onnea kaikille odottajille! (y) Täällä menossa rv 6+2 ja varhaisultraa odotellaan.
 
  • Tykkää
Reactions: -OmaAurinkoinen-
Fiidu,kiitos rohkaisevista ja ihanista sanoista <3.

Tällä hetkellä tilanne on omalta osaltani aika ok. Olen viettänyt ihanaa laatuaikaa omien ystävieni kanssa, nauranut,syönyt, käynyt salilla ja lenkillä. Tuntui ihanalta nauraa pitkästä aikaa ja pitkästä aikaa uskalsi oikein nauttia siitä, mitä teki. Olemme olleet miehen kanssa erillään tämän viikon, kävin siis yksin myös neuvolassa.

Vanha sanonta, routa porsaan kotiin ajaa ehkä pätee tässä tilanteessa. Mies kertonee sitten omasta halustaan, jos haluaa olla elämässä mukana. Neuvolassa sain purnata olan takaa ja vasta siellä sain konkretisoitua sen, että mahassani asustaa pieni elämä, jonka puolesta taistelen.

Seuraavaksi stressiksi muodostuu työ; sain työvuorolistan ja rankalta näyttää. Kymmenen päivän työputki yhdellä vapaalla. Kerroin tästä neuvolassa ja varmaan pitäisi keskustella esimiehen kanssa, mutta mielelläni odottaisin ekaan ultraan.

Kaksi tärkeintä ystävää tietää tilanteesta
 


Odottajat


2.8.
Fidia

2.11.

Tuutunen80

3.11.

MelodyPop

11.11.

Zoona

29.11.

Nerinah

1.12.
Maijaz

3.12.
Mimmi Haloo - 30v

16.12.
Hironea - 36v - tyttölupaus
mimmi123 - 33v
Maybelle
Liljah

22.12.
tamariini - 33v - poikalupaus

31.12.
NeitiPelargonia
kettukissa

21.1.
pöllötär

24.1
OmaAurinkoinen

3.2.
Milli Mimosa

22.2
Emmy-77

28.2
satuh83 - 32v

29.2.
Turriina

Jakautuneet

13.5.2015 Viiu (rv 41+1) - 3750g ja 52cm - Tyttö
17.6.2015 Ricardina (rv 37+4) - 2460g ja 48cm - Tyttö
11.7.2015 Säihkiss (rv 38+4) - 3195g ja 46cm - Tyttö
12.7.2015 samour_ (rv 39+6) - 3880g ja 51cm - Tyttö

Teiltä en tiedä laskettua aikaa!

- jamma
- miimoi
- Ruusutar
- vauvatoiveinen
- papu_87
- Kippu
- Merikki
- Lili85
 
Ja niin loppui sekin loman pätkä... Nyt ei olekaan sitten vapaita tiedossa ennen mammalomaa. Äh, mitenhän sitä jaksaa. :D

Loma meni mukavasti, samoin reissu. Jäbät vaan intoutuivat urputtamaan enempi vähempi jatkuvasti, joten aikalailla vuoronperään piti miehen kanssa kerätä huumoria jostain ja koittaa pitää pirteetä ilmapiiriä yllä. Mutta Latvian hiekkarannat on upeita, samoin keskiaikaiset linnat ym. Riikakin on näköjään kaunis kaupunki, joskaan en ehkä muuta odottanutkaan. (y) Suosittelen.

Sunnuntaina tuli myös hiottua syöttötuolin maaleja pois. 7 tuntia istuin maassa tai kykin huonoissa asennoissa hiontalaitteen kanssa... Lopputuloksena puoliksi hiottu tuoli ja hemmetin kipee lantion seutu ja selkä. :LOL: Maanantaina tuli vielä poimittua marjoja ja eilen niitettyä, joten pikkuisen on tänään ollut köpöttelevä kävelytyyli. Niskakin ollut jumissa jo varmaan viikon. Mutta kyllä tää tästä. Pienillä vaivoilla mennään! (y)

Pikkusen potkut tuntuu jo hyvin ja fiilistelenkin niitä vähän väliä. Mieskin on jo useempaan kertaan tuntenut potkut mahan päältä ja Hironea ei se täälläkään mitään suurta tunnevyöryä aiheuttanut. :p "Nyt se potkii sun kättä, tunnetko?" "Hmm... Ai joo, joo. Kyl se tuntuu." Ja sit taas jatku muut hommat. Mut ei se mitään, minä fiilistelen. :love: Sen sijaan mies kyllä on ruvennu selkeesti kattelemaan mua ja mun mahaa paljon enempi. Välillä sohvalla kun löhöillään niin vaan jää tuijottamaan. Pari kertaa todennutkin, että massu alkaa jo olla aika iso ja selkeesti näkee, että raskaana ollaan. Ja siis positiiviseen sävyyn kommentoi. :)

Mutta sitten itse aiheeseen... Voi Lili85 miten kamala tuo teidän tilanne on! Tai oikeastaan sinun tilanne... Olen pahoillani, mutta multa ei kyllä heltiä yhtään sympatiaa sun miestä kohtaan. Tuo on niin kaukana toisiaan kunnioittavasta ja välittävästä parisuhteesta kuin olla voi. Valitettavasti kun yksi sitä ei voi rakentaa jos toinen on tuommoinen. Toivotan vain ihan hirveästi voimia sinulle! :( Toivon myös, että arvostat itseäsi ja todella käytät aikaa tarkastellaksesi suhdettanne "ulkopuolelta". Tuossa ei ole nimittäin mitään tolkkua. Yksin on varmasti rankkaa vauvan kanssa, mutta silti parempi kuin epävakaassa ja jopa vaarallisessa suhteessa. Ansaitset niin paljon parempaa!! Onko sinulla hyvin tukiverkkoja lähistöllä?

Ja Fidia, vieläkö siellä ollaan yhdessä kasassa vaiko joko joko? :rolleyes:

Me saatiin just tietää, että meidän pitää etsiä toinen väliaikaiskämppä vielä tän syksyn aikana. :( Vuokranantajat tarvitsee tätä asuntoa itse vuoden vaihteen jälkeen, eikä oikein haluta riskeerata että pitäisi muuttaa pienen vauvelin kanssa. Mieluummin koittaa hakea nyt semmoisen kämpän, jossa voi sitten asua sinne asti kun saadaan talo valmiiksi. Mutta ei tule olemaan helppoa se metsästys. Meillä on aika tiukka budjetti ja kuitenkin kohta jo kolme kersaa pitäisi ainakin osa-aikaisesti mahduttaa kämppään. Lisäksi miehen nuorempi poika asuu meillä nyt jokatoinen viikko, ja tätä olisi kiva jatkaa niin pitkään kuin mahdollista. Mutta tää rajoittaa vaihtoehtoisia asuinalueita ihan hirveästi, kun ei tuo ole vielä sen ikäinen, että viittisi viidellä vaihdolla busseilla liikkua. Tästä on päässyt yhdellä bussilla niin on ollut tosi helppoa. Phuuh... Että pitikin tämänkin vielä sattua. Alkaa olla ressiä näistä asumis- ja talojutuista ihan olan takaa.

tamariini ja hukkis 21+1
 
Hiphei... vähiin käy ennen lomaa!! Yks päivä pitäs vielä jaksaa, yks...

Tosin just nyt tuntuu, että se yksikin on paljon, tosi tosi paljon :D

Oma fiilis on aika hulppea! Meidän asuntostressi alkaa olla selätetty! Mä niin jaan sun tuskas tamariini! mehän ollaan oltu koko kevät kun tulisilla hiilillä, että mitä ihmettä me tehhään. No aikamme vaihtoehtoja punnittua päädyttiin siihen, että tähän omaan taloon jäädään. Nyt on remppaa väännetty koko kesä ja kaikki huipentuu tuon loman aikan tehtävään suurimpaan remontti rypistykseen. Sen jälkeen mä voin oikeasti alkaa ostella ja valmistella vauvan tuloa täydellä teholla. Ahdastahan meille tulee, sille ei voi mitään, mutta tällä hetkellä edullisin vaihtoehto oli remontoida ja jäädä... Tulevaisuudessa katsellaan sit isompaa, ehkä.
 
  • Tykkää
Reactions: tamariini
Moi kaikille! En ole käynyt pitkään aikaan täällä seuraamassa ja olen ihan tipahtanut kelkasta. Uusia jäseniä on tullut ja joku ehtinyt jo jakaantumaankin tällä välillä. Olin 4 viikkoa lomalla eikä jostain syystä sivuston uudistuksen myötä tule enää kirjauduttua muuta kuin tukevalta pöytäkoneelta. :unsure:

Eli oikein isot ja lämpimät onnittelut Samour- ja Säihkiss!!!

Tämä odotus menee kauhean nopeasti! Huom! Siis jos ette ole vielä käyttäneet mammavaatteita, ottaneet mahasta valokuvia, harrastaneet mammalajeja ja muuta vastaavaa, niin suosittelen aloittamaan hetimiten! Ostin odotusvaatteita ja uimapuvunkin, että voisin käydä polskuttelemassa mahan kanssa. Enhän mä ehdi käyttää niitä juuri yhtään ja kuinka monta viikkoa on aikaa uida? Ei kovin montaa (koska en varmaan ihan loppuaikana enää uskalla)! Ja kuvia ei ole muutama hassu koko kesän ajalta.

Tämä puolivälin jälkeinen odotusaika on ollut ihanaa! Kesti ehkä hieman kauan päästä moodiin, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Maha on juuri nyt ihanan söpö pallo, mutta muuten on fyysisesti hyvin normaali olo. Mitä nyt vessassa joutuu öisin ravaamaan (ja aina tulee pissahätä kun lähtee kotoa :mad:) 1-3 kertaa.

Zoona 27+1
 
Kuulostaa vähän puolustukselta, mutta kävi ilmi, että mies on pienentänyt tyroksiini-lääkitystään oma-aloitteisesti(älkää kysykö miksi) ja kun aloin googlaamaan niin tässähän on kilpirauhasen vajaatoiminnan mielialahäiriöitä seurattu livenä jo liki kuukauden!

Vajaatoimintapotilaat ovat helposti itsekeskeisempiä kuin muut, koska heiltä uupuu tarvittavat resurssit sekä energia pitää itsestään huolta puhumattakaan siitä, että heidän pitäisi puuttua muiden elämään. Joskus he voivat olla äkäisiä, loukkaavia, pisteliäitä, kriittisiä, tuomitsevia ja omata muita hyvin epämiellyttäviä piirteitä. He voivat kärsiä motivaation ja/tai päämäärän puutteesta, ja yksinkertaistenkin tehtävien suorittaminen voi tuntua ylivoimaiselta. He myös yleensä tietävät, että heidän käyttäytymisensä on epäsopivaa. He voivat tuntea olonsa turhautuneeksi, koska heidän parhaista yrityksistään huolimatta heillä on vaikeuksia kontrolloida tunteitaan, varsinkin kun yllämainituilla oireilla on tapana pahentua stressin tai vaikka kuukautisten aikana. Nautinnon tai ilon löytäminen arkipäivän asioista on vaikeaa. Hyvin usein heistä voi tuntua, että he eivät yksinkertaisesti vain halua tehdä mitään. Asiat, joista potilaat saivat ennen nautintoa, voivat vajaatoiminnassa tuntua mitäänsanomattomilta ja merkityksettömiltä. Pienet ylämäet tuntuvat helposti vuorilta.

Nyt hän lupasi mennä lääkäriin, jossa ihan lääkärin toimesta tasataan lääkitystä.
 
Lili85, ikävä kuulla teidän vaikeasta tilanteesta. Toivottavasti syy oli siinä lääkityksessä, ja pääsette kohta purkamaan solmuja. Tsemppiä ja voimia!

tamariini, tosi ikävää joutua muuttamaan lyhyellä varoitusajalla uuteen väliaikaiseen kämppään. Toivottavasti löytyy jotain riittävän sopivaa. Milloin teidän talo valmistuu?

(.) Täällä porskutellaan tasaisesti eteenpäin. Liitoskivut tosin ovat alkaneet rajoittaa liikkumista. Oikea lonkka on niin kipeä, että ei pysty kävelemään kuin ihan välttämättömät matkat. Bussilla en varmaan selviäisi töihin, kun matka sisältää kävelyä n. 3 km. Onneksi tää ei juurikaan vaivaa istuessa tai paikallaan seisoessa, eli ei varsinaisesti haittaa työntekoa. Ja onneksi on toistaiseksi vain toisella puolella, että on edes yksi asento, jossa voi nukkua.

Radiin aloitettiin vajaa kaksi viikkoa sitten metformiini pienimmällä annoksella, ja nyt on aamusokeritkin olleet jo viitenä päivänä putkeen alle rajan. Toivottavasti tablettilääkityksellä pääsisi mahdollisimman pitkälle, ettei tarvitsisi kuukausikaupalla pistää insuliinia. Painoon oli diabeteskätilö tosi tyytyväinen, mutta sanoi, että näillä viikoilla ei saisi enää laskea. Nyt on kyllä paino pysynyt aika samassa. Olisko kilon verran laskenut kuukaudessa. Paino on nyt laskenut 9,5kg raskauden alusta. Ruoka-ajat katsotaan kellosta ihan ton radinkin takia, eli aina ei voi syödä kun on vähän nälkä, ja toisaalta esim. iltapala ja välipaloja on pakko syödä, vaikka ei yhtään kiinnostais.

Vaatteita on tullut hankittua ja saatua jo aikamoinen kasa. Ensimmäisen koneellisen kestovaippoja pesin eilen illalla. Pitäis varmaan tehdä jotain listaa, ettei vahingossa osta liikaa samaa kokoa. 50-56 cm vaatteita on vain kaksi body ja yhdet puolipotkarit, sekä muutama haalari, jotka sain kaverilta. En jotenkin uskalla ostaa niin pieniä, kun ajattelen, että vauva on kuitenkin valtava, eikä noi vaatteet mahdu kuin päivän. Toisaalta niitä kyllä tulee varmaan lisää kaverilta, jonka vauva on nyt kaksi viikkoa vanha.

Rakenneultrassa vajaa pari viikkoa sitten kaikki oli tosi hyvin! Oikein sopusuhtaisesti vauva siellä kasvaa, vaikka koko vastasikin viikkoa pienempää. Sukupuolesta ei jäänyt mitään arvailuiden varaan, ja nyt yritän totutella ajatukseen, että meille tulee poika!

Kun listaa päivitetään seuraavan kerran, mulle vois lisätä
16.12. Maybelle - 32v - poikalupaus

Maybelle rv22+2
 
Hei vaan kaikki!

Pikainen päivitys syöttötauolla: viereisessä pinnasängyssä tuhisee maailman ihanin pieni poika! Hän syntyi 11.8. aamuyöstä ihan normaalina alatiesynnytyksenä Haikaranpesässä. Strategiset mitat olivat pituus 52cm, paino 3702g, sormia ja varpaita kumpiakin 10 kpl!

Synnytys oli upea, pitkä ja tuskallinen kokemus, epiduraali hidasti aukeamista tosi pahasti. Ponnistusvaihe oli kuitenkin nopea ja kokemus kaikkiaan todella intensiivinen ja hieno -eritoten onnellinen lopputulos. Pääsimme harjoittelemaan perhe-elämää perhehuoneeseen, suosittelen ehdottomasti! Ainakin itselleni puolison osallistuminen on ollut ihan mieletön tuki , ja on mahtavaa nähdä, kuinka hän rakastaa ja hoivaa lasta -ja minua siinä ohessa. Pienokainen on täynnä isänsä piirteitä, aktiivinen liikkuja ja tähän asti tosi sopeutuvainen ja hyväuninen.

Rintatulehdus on nyt ilmeisesti iskenyt, olen kuumeinen ja tuskailen kivistävien, 2 kuppikokoa kasvaneiden maidon täyttämien limpputissien kanssa. Onneksi muksu tykkää imeä... Haavaisten nännien kanssa se ei aina ole kaikkein mukavimman tuntuista, mutta ah, niin sen arvoista! Kuume vain vie voimat, varsinkin kun hemoglobiini tippui synnytyksessä verenhukan vuoksi alle 90:een! Tankatkaahan siis niitä rautalisiä hyvissä ajoin ennen h-hetkeä, että on, mistä ottaa... Mullakin nimittäin oli hemppa 130 kun laitokselle menin!

Nyt syytä mennä takaisin nukkumaan, uusi jännä aamu tulossa! Palaan paremmalla ajalla lukemaan kuulumisianne tarkemmin...


Fidia ja pikkumies 6vrk
 


Odottajat


2.11.
Tuutunen80

3.11.

MelodyPop

11.11.

Zoona

29.11.

Nerinah

1.12.
Maijaz

3.12.
Mimmi Haloo - 30v

16.12.
Hironea - 36v - tyttölupaus
mimmi123 - 33v
Maybelle - 32v - poikalupaus
Liljah

22.12.
tamariini - 33v - poikalupaus

31.12.
NeitiPelargonia
kettukissa

21.1.
pöllötär

24.1
OmaAurinkoinen

3.2.
Milli Mimosa

22.2
Emmy-77

28.2
satuh83 - 32v

29.2.
Kippu

29.2.
Turriina

Jakautuneet

13.5.2015 Viiu (rv 41+1) - 3750g ja 52cm - Tyttö
17.6.2015 Ricardina (rv 37+4) - 2460g ja 48cm - Tyttö
11.7.2015 Säihkiss (rv 38+4) - 3195g ja 46cm - Tyttö
12.7.2015 samour_ (rv 39+6) - 3880g ja 51cm - Tyttö
11.8.2015 Fidia - 3702g ja 52cm - Poika

Teiltä en tiedä laskettua aikaa!

- jamma
- miimoi
- Ruusutar
- vauvatoiveinen
- papu_87
- Merikki
- Lili85
 
Viimeksi muokattu:
Onnea Fidia ja koko perhe pienestä miehestä!! :love: Ihanan tasapainoiselta jotenkin kuulostat uuden mylläyksen keskellä.

Ihanaa lomaa Hironea! Naatihan. :) Eikäpäs ole enää kauhean pitkä aika mammalomaankaan. Hui, miten aika viipottaa!

Ja hyvä kun saitten ratkaisun kämppästressiinne. Ja nythän teillä on sitten vasta rempattu talo. Tai siis melkein, kunhan saatte vikan rypistyksen tehtyä. Mahtavaa! (y)

Zoona Kiva kuulla kuulumisia! Ja hyvä kun siellä sujuu suht vaivattomasti ainakin vielä tässä vaiheessa raskaus. Se on kyllä totta, että varmaan nyt puolivälin jälkeen ajan kulu vaan kiihtyy. Varsinkin kun lähtee arjen rutiinit rullaamaan meilläkin miehen lasten koulujen ja omien töiden osalta.

Toivotaan Lili85, että tuo lääkityksen korjaaminen auttaa tilanteeseen. :unsure: Tekisi mieli sanoa, että ole silti vähän varuillasi, mutta etköhän sinä itse tiedät parhaiten. (tähän laittaisin sen halikuvan jos vielä olisi käytössä)

Maybelle Ei ole kuin hyviä arvauksia talon valmistumisesta. Toivotaan kovasti, että nyt parin kuukauden sisään saataisiin rakennusluvat ja vielä ennen lumia ehdittäisiin tekemään pohjatyöt ja perustukset. Isäntä kun haluaisi talven mittaan pistellä talousrakennusta hissukseen pystyyn. Kuitenkin vasta keväällä päästään kunnolla rakennushommiin. Tai päästään ja päästään... Mies pääsee. Minä pääsen jos Hukkis on suht lauhkea tapaus. :rolleyes:

Ja tosi harmillinen juttu nuo liitoskivut. Olen sitä nyt mainostanut täällä ja facebookissa ja joka paikassa, joten toivottavasti ei tule vielä sauhua korvista monella... Mutta tiedän osteopatian jeesaavan noihin liitoskipuihin tosi monella aika hyvin. Lääkärit kun ottavat "kuuluu raskauteen, kestä" -linjauksen. Jos yhtään innostaa, niin kannattaa kokeilla.

Hyvältä kuulostaa tuo radin hoito! (y) Selkeesti on tällä erää kurissa. Hyvähyvä! Tsemppiä sen kanssa.

Täällä on ihan mukava, joskin vauhdikas viikonloppu takana. Käytiin lauantaina raksaromppeiden hintoja ihmettelemässä Tallinnassa ja eilen olin vanhaa tätiäni moikkaamassa vanhainkodilla. Illalla käytiin vielä miehen ja nuoremman sällin kanssa pelaamassa minigolfia. Olipas hassua pitkästä aikaa. :p

Mies oli jotenkin viikonloppuna taas kauhean söpö. Lauantaiaamuna herätti Hukkiksen silittelemällä mahaa ja muutenkin pitkin viikonloppua kuulosteli liikkeitä. Ja hellitteli minuakin sanallisestikin, mitä ei yleensä ikuna tee. Mies kyllä puhuu ja pussaa, mutta ei tunteistaan söpistele sanallisesti kuin tosi harvoin. Sydän aina sykähtää kun sitten jotain sanoo. :love:

Olo edelleen ihan hyvä. Unta on tosin vaikea iltaisin saada ja on semmoinen kokovartalon levottomuus päällä. Kuuma, kädet puutuu kropan alla, närästää... Mikään ei oo hyvä. Mutta sitten kun uni tulee, niin nukun kuin tukki. Pari vessakäyntiä yön aikana, mutta uni tulee aina helposti uudestaan.

Kovasti oon ruvennu jo pohtimaan mimmoinen tapaus tuolla masussa majailee. Myös ulkonäkö mietityttää. Tuijottelenkin vähän väliä kännykästä ultrakuvan sivuprofiilia. Hukkis on siinä jotenkin niin söpö... :love: Näin se alkaa. Oma laps on maailman kaunein, vaikkei ole vielä edes syntynyt! :D

Muistin, että tänään olisi ollut neuvola, mutta sepä onkin vasta torstaina. Sitten saa liput ja laput Kelaa varten. Vähän jänskää tuleeko noottia painosta, joten kävin sitten eilen aamulla varmuudeksi vaa'alla. Vissiin aika samoissa viikkonousuissa mennään edelleen, eli 500-600 g/vk. Aiemmin se on ollut ok, niin ehkä vieläkin. :unsure:

tamariini ja Hukkis 21+6
 
Tamariini, kyllä mä luonnollisesti varuillani olen, tätä kun on ollut viimeisen vuoden aikaan useasti.

Eka työpäivä ja siinähän se meni salmiakkia syöden. Verenpaine on 114 ja hieman huippaa ja päätä särkee. Mutta kiva sinne oli palata kuitenkin.
 
Onnea kaikille synnyttäneille!:)

Täällä taustalla vaan lueskellut muiden juttuja ja elänyt hengessä mukana, mutta en ole jaksanut kirjoitella. Ainoa mikä huoletti on tuo Lili85:n mies. :( todella ikävä reaktio, koitahan Lili jaksella! Ja ole varovainen. Jos vähänkin alkaa ilmetä ongelmaa lisää niin lähde, ettei vaan käy mitään. Iso halaus!

Ekassa neuvolassa joutui verenpaineseurantaan. Aina lääkärin mitatessa paineet pomppaa kattoon ja sitten kotona ovat ihan normaalit. Joka kerta sama juttu. Ihan monet vuodet.

Täällä käyty niskaturvotusultrassa eilen, oli myös ensimmäinen ultra minkä tekivät lomien takia. Siellä se pikkunakki potki kun mikäkin, nieli lapsivettä ja söi peukaloa. Ja vaikka kuinka kätilö tökki nakkia kääntymään, että oltaisiin saatu kasvokuvia niin ei halunnut kääntyä. Venytteli ja rupesi potkimaan. Päivät heitti koon puolesta neljä päivää vanhemmalle, mutta laskettu aika pysyi samana kun ei heittänyt viittä päivää.

Toissa viikonloppuna mieskin yhtäkkiä laittoi käden illalla mahalle ja itse säikähdin yhtäkkiä ilmestyvää kättä vaikka olikin oman miehen! Eilen illalla sitten mies taas toivotteli hyvät yöt ja myös nakki sai omat taputtelut. ❤ Mies kun on odottanut niitä ultrakuvia jo monta viikkoa, että pääsee esittelemään kuvia sukulaisille.

Väriä en pääse muuttamaan tabletilla Kippu 12+5. Ja LA 29.2.2016
 
Ainiin, tuo hulvaton LA olikin Kippu teillä! Ja nyt siis pysyi samana... :LOL: Hassua.

Mutta ihania ultrakuulumisia! Onnea pienestä potkivasta nakista! :love:

Me päästään tänään katsomaan yhtä potentiaalista vuokrakämppää. On kyllä ollut ihan eri meininki sitä kämppää katellessa kuin viimeksi. Vaikka silloinkin ajatteli, että vauva-aikaa ehkä siinä kämpässä vietetään, niin ei niitä vauvajuttuja silti niin paljon aatellu. Kunhan vaan poikien ja rojujen kanssa sinne mahduttiin. Nyt oon paljon tarkempi... Tässä tän päiväsessä houkuttaa erityisesti se, että kylppärissä on pitkä taso, jonka alle tulee pesukone ja kuivausrumpu. Eli siis hoitotaso! Wohoo! Olis kyllä luksusta... Ja kun rivarista on kyse, niin maantasaisuuskin houkuttaa vaunujen ym. juttujen käytön kannalta. Lisäksi huomaan nipottavani entistä enemmän asunnon kunnosta ja ympäristöstä. Mietin vaan, että kun paljon joutuu kuitenkin kotona viettämään aikaa, niin hulluksi tulisin jossain vanhassa rötiskössä kauheessa paikassa... :barefoot:

tamariini ja hukkis 22+1
 
Meillä oli sit neuvola tänään... Muuten loisto loma sai ison miinuksen. Mun niin kovasti pitämä neuvolatäti olikin kesälomatuuraaja ja tänään oli "oikea" täti paikalla. Mieli oli kaikkea muuta kun iloinen kotiin lähtiessä... Hemoglobiini oli laskenu liian nopeaan eli mun ruokavalio on selvästi huono. Verenpaine on huonontunut, joten sekään ei ollut hyvä. Paino on noussut viime kerrasta ihan liikaa, varsinkin kun mun lähtöpainokin on ollut aivan liikaa. Mä en selkeästi liiku tarpeeksi enkä elä tarpeeksi terveellisesti. Ainoa positiiviseksi hitusenkaan ymmärrettävä lause oli: "Kyllähän tuollainen paino jo rasittaa ja sun lepopulssi on vain 64 niin kait sulla edes jonkinmoinen peruskunto sentään olemassa..." Voi kun kiva kuulla...

Niin paljon suoraan sanoen vitutti kotiin päästyä, että itkua niellen vetelin pussillisen sipsejä ihan vaan siksi ku kerta olen niin paska ihminen. Mies oli ihan häkeltynyt tän uuden tädin ripityksestä. Oikeassahan tuo kait oli, mutta muutos tuon kiltin ja kannustavan tädin jäljiltä pudotti maanpinnalle aika karusti. Noh, näillä mennään ja seuraavaan neuvolaan yritän skarpata.
 
Pakko sanoa, ihana päästä takaisin arkeen kiinni, vaikkakin aamuherätykset klo 4:00 aikaan tuntuu todella oudolta. Onneksi olen edelleen aamuvirkku :D

Kippu, ihana kuulla ultrakertomuksia. Meillä on ultra kolmen vkon päästä ja innolla odotan millaisia otoksia siellä saadaan otettua. Arki helpottaa kummasti miehen ja mun elämää, sillä hän tekee todella paljon matkustustyötä, joten itse pääsen pyörittämään arkea aika lailla suurimman osan yksin. Siksi tuo kolmen viikon loma olikin aika shokki, kun olimme niin pitkään yhdessä samassa tilassa. Meille tälläinen suhde sopii, että emme todellakaan ole tiiviisti yhdessä.

Hironea, kuulostaa kyllä niin karulta neuvolatädiltä! Itse pelkäsin tuollaista samaista reaktiota, mutta tilalle olikin vaihtunut tälläinen kolmekymppinen naikkonen, joka oli oikein mukava ja rento. Tämän edeltäjähän ehdotti minulle sterilisaatiota, kun mikään ehkäisy ei käynyt. Meilläpäin he toimivat myös ehkäisyneuvolassa.


Ultra olisi syyskuun alussa, lääkärineuvola siitä viikonpäästä ja johonkin väliin tulee vielä äitiyspoli käynti. Puhuin raskaudesta luottarille ja kysyin vähän, miten tässä talossa on asiat hoidettu. Yritän panttailla tätä nyt vielä ultraan asti ja varmaan siitä vielä pidemmälle; täällä on vähän uusia henkilöstökuvioita tulossa ja en halua, että ainakaan raskauden takia en saa eräitä tehtäviä. Kettu mikä kettu :D

Olo on oikein hehkeä, masu on söpösti kasvanut ja odottelen, koska se sieltä tulee kunnolla esille. Ärsyttävän täydellistä, kunhan vielä mies tajuaisi asian.
 
Hironea Voi paska! Noin suoraan sanottuna... Mä ite koen kans jotenkin aika tärkeenä, että neuvolassa olis hyvä mieli ja kannustava ilmapiiri. Ketä ja mitä tuommonen syyllistäminen ja tuomitseminen auttaa? Siis joo, faktat faktoina, mutta kyllä niitä voi eri tavoinkin esittää! Ja just se, että mikä nyt sitten on minkäkin nootin arvoista edes... Mä niin tykkään siitä asenteesta, että kun äiti voi henkisesti ja fyysisesti hyvin, niin vauvakin voi. Eli ei liikaa nipottamista. Ja jos fyysisessä voinnissa on jotain korjattavaa, niin siihen pitäis kannustaa eikä polkea maahan! Ihan kauheeta... Kottikärryllinen haleja sinne suuntaan. Elä anna tuommosen pilata lomaasi!!

Lili85 Kiva kuulla hehkeydestä! :love: On se kiva kun voi hyvin. (y)

Meillä oli kelaneuvola tänään ja kaik oli ihan ok. Painoa tullut taas sen 0,5 kg/vk, mikä ei saa tätejä kommentoimaan suuntaan taikka toiseen. On vaan ok. Verenpaine pysynyt samana ja pissa puhdas. Hukkiksen sydänäänet kuunneltiin ja sf-mitta otettiin. Keskikäyrän alapuolelle asettui se. Ihan positiivinen käynti oli taas. Oman tätsän lisänä oli kätilöopiskelija, joka oli kauhean herttainen jotenkin. :) Näki, että kaikki on vielä vähän uutta ja jännää. Ja toisaalta tunsin itteni ihan ikälopuksi! :p

Kyselivät synnytyspeloista ym. Mä oon kyllä tällä hetkellä ainakin niin seesteinen tän raskauden suhteen että oksat pois. Oon vaan ja annan mahan kasvaa. Ei huoleta synnytys, ei vauvavuosi, ei mikään... Saas nähä iskeekö se paniikki jossain vaiheessa vai onko sitä vaan jotenkin niin pitkään kasvanu tähän ajatukseen, että ei se vaan oikeasti kauheesti jännitä. :geek: Innolla vaan oottelen.

tamariini ja hukkis 22+2

P.S. Tänään tasan 60 työpäivää jäljellä! :sneaky:
 
Kyllä se perhanan täti vaan luikerteli mun ihon alle. Mieli maassa ja yölläkään en saanu nukuttua. Mun arvot oli siis edelleen kaikki ihan ohjearvojen sisällä... Se ei vaan tuntunut kelpaavan tälle uudelle tädille. Arvoissa oli siis hienoista laskua viime kertaan verrattuna, mutta esim hemoglobiini oli 130, kun lisäraudan tarve on 110 alkaen. Noh.. Hemoglobiinia mitattaessa tää täti vielä tiuskaisi, että kuivuupa sun veres nopeaan kun ei meinannu ehtiä sitä lasia siihen kastaa... Verenpaine oli lähestulkoot sama kun viimeksi ja viime kerralla niin kehuttiin kuinka mun paine oli parempi jopa kun miehellä... Mun naama ei selkeästi vaan miellyttäny ja täti ärty selvästi mun painosta... Laskin illalla, et mulla on tullu vajaa 300g/viikko lisää... Toki se alkupaino oli edelleen korkea, mut eipä se aiheuttannu mitään reaktiota vailka sanoin yli 10 kg pudottaneeni...

Niin ja mun ruokavaöio on huono, koska normaali aikuinen pärjää kuulemma 3 lunnon aterian kanssa... Painosta näkee, että välipalat maistuu liikaa.
 

Yhteistyössä