3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Rockwell, älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Varsinkaan oireiden perusteella ei kyllä kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Itse olin hyvinkin oireeton aluksi, eikä kovin kummoisia oireita ole ollut matkan varrellakaan. Oletko katsonut digitestillä, mitä viikkoja se näyttää? Itse huomasin liuskatesteissä, että pc oli ainoa, joka näytti alkuviikkoina vahvempaa viivaa, david (herkkä) ja sofi eivät antaneet juuri kummoisia moniin päiviin.

ON> Täällä on nyt reilu viikko vietetty rauhallisempaa eloa, kun mahaan tulee aika voimakaskin painon tunne kyykkiessä ja liikkuessa. Torstaina pääsen käymään lääkärillä, kun tultiin siihen tulokseen, että se on minun mielenrauhani kannalta kaikkein parasta, että joku osaava ihminen tarkastaa tilanteen. En uskalla lenkkeillä, enkä oikein mitään raskaampaa tehdä, kun pelkään tuntemuksia. Kivuttomia supistuksia on jo silloin tällöin tuntunut. Mielelläni olisin ollut pidemmällä kun ne alkavat.

Eilen käytiin lastentarvikekirpparilla hamstraamassa tulokkaalle vähän vaatteita ja illasta käytiin läpi, mitä kaikkea meillä jo on. Olen aikanaan ystävältä ostanut talteen pieniä vaatteita, joten aika iso pinohan noita kaikkia jo on, mutta täydennystä tarvitsee. Pitäisi jossain vaiheessa tehdä vähän listaa, mitä kaikkea vauvaa varten tarvitaankaan. Olisi sitten helpompi tehdä täsmäiskuja, eikä tulisi vain osteltua kaikkea sen vuoksi, että ne on suloisia. Kovasti odotan myös sukupuolen mahdollista selviämistä, niin olisi helpompi alkaa ompelemaan pienelle vaatteita =)

Tuutunen80, rv 18+0

 

Rockwell: huolesi on ihan ymmärrettävä, mutta yritä muistaa, että eri ihmisillä on hyvin erilaisia oireita, enkä minä ainakaan ole näynyt yhtään tieteellistä tutkimusta, jossa olisi löydetty joku korrelaatio oireiden voimakkuuden ja keskenmenoriskin välillä. Ehkä kannattaa pysyä poissa keskustelupalstoilta, jotka saattavat litsoa paniikkia.

Minulla tuli kahteen Apteekin omaan toooosi haaleat viiva. Ensimmäinen n. dpo 12 ja toinen kolme päivää myöhemmin. Jälkimmäisen päivänä tein myös digin, joka sanoi yksiselitteisesti "raskaana 1-2". Sen jälkeen en ole testannut. Monesti olen kuullut ja lukenut, että viivan vahvuus ei välttämättä merkitse yhtään mitään, kunhan vain viiva tulee. Suosittelen kokeilemaan digiä, ja sen jälkeen lopettamaan testailun, ihan oman mielenrauhasi takia.

Minulla (ja olen kuullut, että myös monella muulla) oli samanlaisia menkkamaisia tuntemuksia ovulaatiosta varmaan rv8 asti. Minulla oli myös todella voimakasta kipua vasemmalla alavatsassa (samalla puolella kuin ovulaatiokipu), ja pelkäsin todella paljon kohdunulkoista raskautta (osittain siksi, että olin käynyt lukemassa keskustelupalstojen kauhutarinoita), mutta varhaisultrassa kaikki oli hyvin.

Onhan tuo ihan alku todella piinaavaa aikaa, kun ei oikeasti voi tietää, onko kaikki kunnossa. Yritä kuitenkin olla rauhallisin mielin, ja jaksaa odottaa vielä se pari viikkoa varhaisultraan. Todennäköisesti kaikki on kuitenkin kunnossa.

ON: Eteenpäin porskutetaan. Ultrakutsukin tuli, aika on jo viikon päästä tiistaina, eli 9.6. Väsyttää ja etoo, eli kaikki on ihan normaalia.

Maybelle ja Snadi 11+4

 

Kiitos :heart:
saitte mua hiukan rauhoiteltua =)

kyllähän siis hiukan on tummentunut viiva testissä, mutta edelleen mun mielestä laskettavissa haamuksi.. Mutta nyt jätän keskustelupalstat hetkeksi, ainakin muut ketjut

Mulla on nyt edessä kaks yövuoroa, saa nähdä mikä vaikutus niillä on oloihin... Onneks meillä ei yövuorossa tarvitse juurikaan mitään tehdä, kunhan vahtii muiden unta (oon autistien ryhmäkodissa töissä), mutta nyt voi olla entistä hankalampaa pysytellä itse hereillä

Mitäs töitä te muut teette?

 

Juu Rockwell, ota vaan ihan iisisti. Varmaan 90% odottajista tulee tuo epävarma fiilis alkuraskaudessa. :hug: Oireiden määrä ei kuitenkaan kerro mitään. Toisilla niitä on, toisilla ei. Ja vielä eri raskaudetkin on erilaisia. Jos on hyvä olo, nauti siitä. Itsellänikin on tosi oireetonta menoa. Tänäänkin on semmoinen fiilis, että jos en olisi just eilen kuunnellut vahvaa pikkujumpsetta alamahalla, niin en ikinä vois edes kuvitella olevani raskaana. Tissien kipuilu on laantunut aikalailla täysin, vatsaa ehkä vähän turvottaa, mutta olen kyllä ihan rehellisesti lihonutkin pari kolme kiloa. Väsy on poissa ja olo on kaikinpuolin tosi hyvä. Toki välillä on satunnaisia menkkatuntemuksia (joidenkin opusten mukaan niitä kohdun kasvukipuja), mutta muuten on kyllä tosi oireetonta menoa. Keskenmenneestä oireet oli varsinkin alkuviikoilla ihan samanlaiset.

Tuutunen80 Toivottavasti lekurikäynniltä saat mielenrauhan ja ohjeistuksen. Eikös harkkasupparit toisilla tosiaan ala ihan reilusti jo ekan kolmanneksen jälkeen ja ovat täysin harmittomia? Joskin näin kokemattomana en kyllä yhtään osaa edes kuvitella, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa omaan oloon ja eloon, että helppo on takarivistä huudella... :attn:

Facebookista Minä ajattelin kans kyllä liittyä oman kuukauden faceryhmään sitten ensi viikon ultran jälkeen. En vaan tosiaan vielä tiedä onko se sitten joulukuun vai tammikuun ryhmä. Tällä kolmekymppisten porukalla jotenkin tuntuisi ehkä vähän turhalta perustaa sellaista kun väkimäärä on pienempi eikä kaikki facea käytä. Mutta silti jotenkin miellän, että itelleni tämä on tosi tärkee pinkka kun täällä on tosiaan kaikki ensikertalaisia. Ja kieltämättä tämä ikäjakauma ja sen tuoma elämänkokemus miellyttää myös.

Työt Täällä raapustaa pääsääntöisesti toimistossa kyyhöttävä tutkijarotta. Välillä pääsee tuulettumaan kenttähommiin, mutta aika harvoin. Sivutoimisesti puuhaan vähän pt:n hommia yrittäjänä.

Oma napa on tänään tosiaan seesteinen. Menkkamaisia jomotteluja aina välillä, mutta muuten oon jopa keskittynyt tänään ihan täysin töiden tekoon! Hurjaa. En jaksaisi millään ootella ensi viikon ultraa, mutta pakkohan se on. Onneksi on paljon puuhaa tällekin viikolle, niin eiköhän tuo aika nopsaan juokse.

 

Rockwell mä oon kans ymmärtänyt, että menkkakivut tms. on ihan normaaleja. Ihanaa, että on toinenkin aivan alkuvaiheen hermoilija täällä, voin niin sympata sun fiiliksiä. Tosin ihanaa sekin, että on teitä pidemmällä olevia, jotka voitte rauhoitella meitä...

Mulla on puolestaan hirveä huoli rusehtavasta valkovuodosta. Sitä tuli ehkä 2tl perjantaina ja ihan liraus eilen ja tänään. TIEDÄN että sekin voi olla normaalia, mutta oon ihan kauhuissani. Googlailu ei auta asiaa, sieltä löytyy vaikka mitä kamalaa. Tosin löytyy sekin tieto, että oli kipuja, vuotoja, oireita tai ei, niin aina voi käydä kummin vain.

Mulla on ultra 17.6. Mitenhän aivot saisi olis päältä täksi aikaa...

 

Viikon päästä tähän aikaan varhaisultra käytynä, voi miten jaksan oottaa!

Mun työnkuva on käyny esille jo kun olen töissä kertomista miettiny. Olen siis lastentarhanopettajana pienten ryhmässä.

Musta tää ketju on just niin kiva kun ollaan silleensä samassa jamassa, kaikilla ikää vähän enemmän ja ekaa kertaa tässä tilanteessa. Ja tykkään just et ollaan eri vaiheissa raskautta.

 

Rockwell Ei hätää! Mulla sama tilanne. Sain siis vain todella haaleita viivoja testeihin ja olin myös ihan varma, että ei onnistunut. No pääsin polille verikokeisiin ja hcg arvot oli päiville ihan ylärajoilla! Lapsettomuuspolin lääkäri sanoi, että se on oikeasti ihan virheluulo se haamu raskaustestissä. Raskaustesti on plussa aina kun siinä on vain kaksi viivaa. Niiden viivojen vahvuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mä tein vielä digin ja normaalin liuskan ihan uteliaisuuttani ollessani 5 viikolla ja siltikään liuska ei ollut vahvempi kun kontrolli, kuitenkin digi näytti "raskaana 3+". Näin ollen ei ole mitenkään mahdollista päätellä hormonien tasoa varmaksi liuskojen viivoista.

Mulla oli ensimmäiset viikot tosi vahvoja menkkakramppeja. Koirien lenkitys ei tuntunut mukavalta ja pääosin istuskelin ekat viikot vain sohvalla, kun käsien ylös nosto vihloi, yöllä sängyssä kääntyminen vihloi, kävely vihloi jne. Silti kaikki täysin normaalisti. Tissit oli kipeät jne. Nyt on hävinneet kaikki oireet. Ainoastaan ajoittainen närästys vaivaa ja ummetus...

Hironea ja nöttönen 11+6

 

Hironea Milloin teillä on np-ultra?

Musta tuntuu, että raskaus tekee kuuhulluksi. Viime yö meni ihan persiilleen unettomuuden kanssa pyöriessä sohvan ja sängyn väliä. Ja kauhee ahdistus päällä. Kuuntelin masuasukkiakin välillä vaan rauhoittaakseni itteni, mutta ei sekään auttanut. Koko ajan oli kuuma tai kylmä, levottomat jalat, pissahätä tai miehen jalkojen laahaus yöllisellä vessakäynnillä ärsytti. Siis ihan toivotonta... Onneksi tasaantui joskus neljän nurkilla, että sai muutaman tunnin ihan yhtäjaksoista unta kasaan.

Eilen alkoi myös tämä fyysinen laiskuus ottamaan pattiin. Josko se tästä pikkuhiljaa taas koneisto lähtisi käyntiin ja saisi liikunnallisesti vähän aktiivisemman itsensä takaisin.

tamariini 10+6 (9+6)

 

tamariini Tämän viikon perjantaina olis

Toi katkonainen uni on kyllä niin inhottavaa! Mä omaan sen sortin unenlahjat jo ilman tätä raskauden väsymystäkin, että voin nukahtaa missä vaan milloin vaan Nyt mies ihmetteleekin että miten ihmeessä mä voin nukkua 4h päikkärit sohvalla ja kävellä siitä suorilta makkariin ja jatkaa koko yön sikeää unta aina aamuun asti

 

Pitäisi olla joku tunnistus, joka blokkaa raskaana olevat pois googlesta Tuntuu vahvasti siltä, että nimenomaan googlen kautta löytyvät keskusteluketjut, joista aina löytyy niitä ääripään esimerkkejä, vaikeuttaa huomattavasti sitä maalaisjärjen käyttöä. Päätyy sellaisten kauhukuvien äärelle, mikä ei olisi ollenkaan tarpeellista.

Työt. Täältäkin löytyy toimistorotta. Teen pääasiassa tutkimustyötä sekä yritän pysyä kärryillä siitä, mitä maailman markkinoilla on menossa tietyillä sektoreilla.

Hankinnat. Mulla alkaa itselle olla ihan hyvä kasa vaatteita vatsaa varten, mutta tulokkaalle ei oikeastaan vielä mitään. No joo, joskus yläasteen rättikässässä olen ommellut pienen kietaisupaidan vauvalle ja varastosta löytyy sellainen jalallinen kehto, jossa ovat kaikki minun jälkeen sukuun syntyneet vauvat nukkuneet. Vaunuja selailen viikoittain torista, mutta pitäisi ehkä tehdä täsmäkyselyjä tutuille joilla on ollut muksuja. Toivon, että löytäisin hyväkuntoiset käytetyt. Ainakin aikaa etsiä on vielä hyvin. Jonkin verran olen selaillut listoja välttämättömistä hankinnoista.

Tamariini musta tuntuu, että unikuviot vaihtelee laidasta laitaan. Viime viikolla nukuin huonosti ja heräsin aina tuntia ennen kellon soittoa, nyt pari viime työtä taas olen nukkunut todella hyvin, enkä välttämättä herää edes herätykseen.

ON: selkä on pahana. En edes ajatellut, että se voisi oirehtia jo tässä vaiheessa. Laitoin jo neuvolaan yhteydenoton, että onko mahdollisesti normaalia vai pitäisikö tulehdus sulkea pois.

16+6

 

Hui kauhia... Onpas tämä palsta muuttunut. En oo ihan varma onko muutos hyvään vai huonoon suuntaan, totuttelemista tämä kuiteskin vaatii. Ja voi harmistus noi hymiöt! Ei oo enää popparikuvaketta!

Mitään asiaahan minulla ei tällä hetkellä ole.

Paitti että tänään poksuu myös omien laskujen mukaan jo tuplaluvut! Viikon päästä sitten jo tiedän, että kummat laskelmat osuu lähemmäs oikeaa.

tamariini 11+0 (10+0)

 

No johan on muutos!!! Puhelimella hirmuisen tappelun kanssa pääsin kirjautumaan, mutta tietokone vaan herjaa toivottavasti saavat uuden version toimimaan pian kunnolla!

Hironea ja nöttönen 12+0

 

Hei vaan pitkästä aikaa! Mulla ollut vähän lomaa ja koneella+puhelimella datailu tuntunut jotenkin vastenmieliseltä, joten en ole täällä käynyt hetkeen. Kaikki kuitenkin hyvin, jos ei jatkuvaa etovaa oloa oteta laskuun tähän alkaa jo vähän tottua, mutta silti mietin välillä, että koskahan tämä krapula päättyy...

Onnea plussanneille! Ja tsempitykset menetyksen kohdanneille. Tuli ihan tippa linssiin kun luin juttujanne.. Itkuherkkä olen aina ollut mutta nyt vielä enemmän.. Huh tätä tunteiden tulvaa!

 

Heippa!

Tämä viikko lomaillaan vanhempien luona maalla, niin on jäänyt täällä kirjoittaminen.

Töissä olen kehitysvammaisten asumisyksikössä. Koulutukseltani olen sosionomi ja työ on kolmivuorotyötä. Juhannuksen jälkeen ajattelin lopettaa yövuorot ja tästä olen jo esimiehellekin puhunut.

Oireet ovat hävinneet ja tuntuu kun ei olisi ollenkaan raskaana. Mitä nyt turvottaa aina tiettyjen ruokien kohdalla. Väsymys on kadonnut ja nyt nukutaan yössä noin 6-8h, entisen 10-12h sijaan.

Verikokeessa tuli käytyä tuossa tiistaina, kun siskontytöllä vesirokko ja ei ole varmuutta olenko vesirokon sairastanut. Muuten testiin olisi ollut helppo päästä, mutta olemme lomailemassa entisessä kotikunnassani ja kirjat siis muualla. Useiden puheluiden jälkeen tuo testi onnistui täällä ja viikko nyt odotellaan vastauksia.

Muuten kuuluu hyvää ja olen saanut harjoitella lapsenhoitoa siskontytön kanssa. Tyttö on vasta 4viikkoinen ja aivan ihana.

Täällä 14+4

 

Täällä on ollut vähän erilainen viikko. Olin maanantaina ajamassa töistä kotiin Ykköskehää itään, kun Vihdintien liittymästä oikealta tuli auto suoraan kylkeen. Paiskauduin poikittain vasemmalle kaistalle, josta tuli toinen auto kuljettajan oveen. Sain pysähdyttyä ennen kaidetta oikealle penkalle. Autosta molemmat kyljet rutussa, kuskin ovi vääntyi pahasti ja ikkuna tuli sisään. Ulkopuolinen pysähtyi auttamaan, soitti hälytyskeskukseen ja sai yhdessä ensimmäisenä törmänneen auton kuskin kanssa kiskottua mun oven auki. Mut vietiin varmuuden vuoksi ihan täydessä paketissa ambulanssilla Töölön tapaturma-asemalle. Siellä kuvattiin niska, rintaranka, vasen polvi ja vasen olkapää sekä puhdistettiin vasempaan käteen tulleet haavat. Sisäelimet piti tutkia ultralla, ettei vauvaa saa liikaa säteilyä. Vauva kuulemma liikkui hyvin ja syke näkyi. Mitään ei ollut murtunut, eli selvisin vain haavoilla ja ruhjeilla. Pääsin kotiin noin kuusi tuntia tapahtuneen jälkeen, koska kotona on toinen aikuinen, joka voi tarvittaessa hälyttää apua.

Poliisi sanoi jo tapahtumapaikalla, että kolari oli selkeästi toisen osapuolen vika, ja että minä olen tässä vain asianomistaja. Auto menee lunastukseen, eilen käytiin Ajoneuvovahinkokeskuksessa katsomassa autoa ja hakemassa irtaimisto pois. Kaksi päivää olin saikulla, eli tänään olen jo töissä. Hirveä kokovartalojomotus. Vasemmassa polvessa ja olkapäässä sekä rinnassa turvavyön kohdalla on isot mustelmat, kämmenselän haavat alkavat jo parantua. Liikkuminen on vielä aika jäykkää kun koko rintakehään, kylkiin ja niskaan sattuu.

Onni onnettomuudessa. Auto oli niin rutussa, että olisi voinut käydä pahemminkin. Nyt ei se ensi tiistain nt-ultra jännitä ihan niin paljoa, kun näki, että vauva on siellä elossa ja liikkuu.

 

Hui kauhea Maybelle mikä tärsky! Itse ajoin saman paikan ohi vasta kun paikkoja oli jo siivottu, mutta näki kyllä että oli kolissut kunnolla. Onneksi selvisit pahemmitta vammoitta ja vauva voi hyvin! Nyt olisi halikuvake tarpeen... Henkisiä traumoja noista jää varmasti aina.

Mutta tosiaan, kiva kun sait varmuuden masuasukista. Varmasti helpottaa muuten oloa kun tietää, että siellä voidaan pontevasti.

Itsekin monta kertaa ollut sydän kurkussa kun on näyttänyt siltä, että tullaan kyljestä sisään. Nuo kehän liittymät on kyllä vaarallisia ruuhka-aikoina. Onneksi todellisissa vaaran paikoissa on ollut isäntä ruorissa, jolla tuntuu nuo refleksit olevan paremmat kuin allekirjoittaneella. Pari kertaa on käyty pientareella ja siten vältetty yhteen törmäys.

Täällä alkaa tänään pitkä viikonloppu. Ensin pieni pyrähdys laivalle ja sitten reissaankin toiseen kaupunkiin viikonlopuksi. Mukavaa menoa tiedossa ja palsta saa minulta hetken rauhan.

tamariini 11+1 (10+1)

 

Ai kamala Maybelle!!! Onneksi kaikki kuitenkin hyvin! Muista nyt ottaa rauhassa ja annan kropalle aikaa toipua tärskystä. Ihana, että pienellä on kaikki hyvin. Toi on munkin pahin pelko. Se että itse yrittää olla liikenteessä varovainen niin se pelottaa, että vastapuoli tekee kohtalokkaan virheen.

Mä olen ihan unohtanut kertoa omista töistäni. Olen myös siis konttorirottana. Hoidan laskutusta ja kirjanpitoa sekä hoidan palkan laskennan. Siistiä sisätyötä näin monen vuoden pihalla ahertamisen jälkeen. Aiemmin toimin hevosenhoitajana toistakymmentä vuotta. Niin Suomessa kun ulkomaillakin. Pian se jatkuva räntäsateessa paleleminen sai päätöksen aikaan, että hain kouluun ja hommasin itselleni uuden ammatin. Tylsempäähän tämä neljän seinän sisällä istuminen on, kun vertaa esim. hevosten parissa touhuamiseen. No nykyisin pollet on harrastuksena sentään niin pääsee tuulettamaan aivojaan tallille edes työpäivän jälkeen.

Hankinnoista sen verran, että itselleni ostin nyt parit mamma paidat ja legginsit. Muuten pyrin selviämään ihan omilla vaatteillani. Mulla on aina ollu tapana pukeutua vähän väljempiin vaatteisiin niin luulisin selviäväni aika vähillä ostoksilla. Lisäksi toi viime syksyn -12 kg auttaa vähän Vaatteet jäi muutenkin vähän suuriksi niin nyt on sit hyvä käyttää niitä. Vauvalle en ole uskaltanut hankkia vielä yhtään mitään. Yhtä vauvapeittoa olen virkata nypertänyt, mutta en muuta. Äiti on laitellut sivuun siskoilta saatuja vauvan vaatteita ja toiselta siskoltani saadaan yhdellä pienokaisella olleet rattaat ja turvakaukalo.

Äitiyspakkauksen mä ehdottomasti tahdon. Meillä kun ei ole varmuutta onko tämä ainokainen niin edes sen yhden äitiyspakkauksen omaksi tahdon.

Se olis parisen tuntia odoteltava vielä ultraan. Vähän jännittä vaikka sitä yrittää itselleen hokea, että hyvin sillä nöttösellä kaikki on...

Hironea ja nöttönen 12+2

 

Kiitos kaikille tsempeistä <3 kyllä mä oon jo ollut levollisimmin mielin, puoltoista viikkoo viel, niin sit on varhaisultra ja selvii onko kyydissä ketään

Kauhiaa Maybelle, onneksi olette kunnossa molemmat <3 oon itse kans aina pelänny liikentees enemmän muiden virheitä, kuin omia, niille kun ei sitten voi yhtikäs mitään... Mutta pääasia että olette kunnossa..

Mulla oli tänää työhöntulotarkastus... Puhuttiin, että jossain vaiheessa luovuttava yövuoroista jo ihan ton fibromyalgian takia. Ja sitten kun meillä töissä väkivallan uhka, kun autisteista kyse, niin jos tilanne pahenee/ pelko väkivaltatilanteista lisääntyy, niin pitää vaihtaa yksikköä... Kyllähän se pelottaa, ennen ei niinkään, kun kyse oli vain itsestään...

Hankinnoista... Mä olen muutenkin sellainen, että kropassa näkyy pienetki muutokset (esim yövuorot, menkat jne on aina näkyny turvotuksena) ja nytkin sitten on reippaasti turvotusta. Kilo tullu painoa, mutta ei toivoakaan, että vanhat farkut menis jalkaan ja uusia rintsikoita joutunut ostaan, kun tissit niin turpeet... Leggareihin ja isoihin kesäpaitoihin ja toppeihin mäkin oon turvautunut... Harmittaa ihan vietävästi kun kans laihduin parikymmentä kiloa, niin pisti kaikki vanhat isot vaatteet poistoon tai kirpparille... Ja nyt niitä tarvittaisiin

Onks teillä ollu kovia tunnepurkauksia tai ootteko huomannu muuten mitään muutosta "psyykeessä"? mä ainakin kiukustun ihan pikkuasioista ja alan itkeenkin ihan samantien.. ei tässä uskalla kohta enää töissäkään avautua epäkohdista, jos vaikka pääsee poru kesken kaiken, selitä siinä sitten miks

Kivaa viikonloppua ihanat <3 pitäkää huolta itsestänne <3

 

Mulla tuli kans poru ihan pikkujutusta ja julkisella paikallakin vielä.. Mies oli vähän hämillään. Että kyllä nuo tunteet menee laidasta laitaan

(on kyllä luvattoman rumia nämä uudet hymiöt..)

 

Leppoisat vapaapäivät takana ja taas palsta-aktiivina paikalla.

Mulla on tunteet menneet taas just toisin päin. Olen paljon tasasempi ja positiivisempi kuin aiemmin. En oo tainnu hermoja menettää mistään eikä kertaakaan olla riidelty miehenkään kanssa plussatestin jälkeen. Pinna on allekirjoittaneella pidempi selkeesti. Jatkuisipa tämä...

Äippäpakkaus otetaan ihan ehdottomasti. Suurella todennäköisyydellä tämä ensimmäinen jää myös viimeiseksi, joten jo senkin takia.

Hironea, miten meni ultra?

Ja olikos se NeitiPelargonialla huomenna?

Keskiviikkoa flunssassa odotteleva tamariini 11+4 (10+4)

 

Maybelle aloin miettiä olimmeko itse ajamassa siihen aikoihin siellä suunnalla, mutta ei. Keskiviikkona oli myös kehä I:n ja vihdintien tuntumassa kolari. Onneksi teillä kaikki hyvin.

Mulla olis autoon sellainen turvavyönalennin, mutta en vaan ole saanut sitä asennettua. Se siirtää vyön kulkemaan tuosta sylistä/enemmän reiden yläosasta eikä suoraan kohdun päältä. En tosin tiedä mikä on viranomaisten mielipide tähän härpäkkeeseen. Sain kaverilta ja siellä se odottaa sohvalla. Pari kertaa viikossa vain autoilen.

Oli kans hätäännys, että mistä tänne nykyään kirjaudutaan, kun oli muuttunut ihan kummaksi edelliskäynnin jälkeen

Hankinnat. Mulla on itselle joitain vaatteita ja tänään aion käydä katsomassa semmosia tukiunderpäntsejä jos ne liikkuessa olisi hyvät/miellyttävät. Sovitin viime viikolla mammafarkkuja ja ne oli yli-ihanat päällä. Mutta ei ollut kuin valmiiksi revittyä ja tummia omassa koossa. Olisin halunnut vaaleat ja suoralahkeiset. Muuten en ole mitään ostellut. Paitsi uimapuvun tilasin kun huomasin, että maha vetää nykyisessä yläosan hassusti niin, että rintojen kohdalta sivuilta puku on vähän arveluttavan lähellä löpsähtää paikoiltaan. Olen kyllä selaillut vaunuja ja luulen, että haluaisin Emmaljungan Duo Edget Sport-rungolla. Rakenneultraan on reilu 2 vkoa. Ehkä sen jälkeen...Painoa on tullut vajaa 3 kg tähän mennessä.

Sain eilen illalla itkukohtauksen, kun kerroin miehelle syöneeni karkkeja. Mies kysyi, että en varmaan kovin paljon. Sanoin, että n. 130 g. Mieshän kauhistui, että ajattele kaikkia niitä lisä- ja väriaineita (olen tähän asti tietoisesti pysytellyt suklaassa silloin harvoin kun jotain on mieli tehnyt, nyt äiti osti sekamättöpussin). Olin jo itse potenut syyllisyyden tunteet ja niistä selvinnyt, niin sitten toinen avoimesti nuhtelee. Yhyhyy..."Alkoi märinä, että mä en osaa mitään, oon niin tyhmä ja mikä huono äiti..."

17+5

 

Zoona voi ei sun kanssas!

tamariini velkome päk! Oliki liian hiljaista. Sää et saa lomailla liikaa ettei ihan hiljene!

Ultra meni tosi hyvin. Nöttönen viuhelsi joka suuntaan niin, että jouduttiin tekeen vaikka mitä kommervenkkejä. Alkuun se vain pällisteli kuvaruutua kohti eikä kätilö meinannut millään saada sitä kääntymään niin että ois pituutta saatu mitattua. Vihdoin ylösnousujen ja paineluiden jälkeen, kun hän suostui kierähtämään selkä kuvaruutuun saatiin mittakin. Sitten uusi show saada pieni siten, että pystytään mittaamaan se niskaturvotus. Mies nauroi, että ihan on ku äitinsä paikallaan oleminen on mahdotonta! Lopulta niskaturvotuskin saatiin ja verikokeiden jälkeen tietokone antoi tuloksen negatiivinen/riskiä ei ole. Turvotusta oli 1,1 mm eli hyvin vähän. Varattiin sitten samantien aika rakenneultraan joka menee sitten tuonne heinäkuun loppuun.

Olo alkaa olla aika seesteinen ja hyvä. Satunnaisia närästyksiä onneksi enää. Mä olen selvinnut oikeastaan vielä kokonaan tunteenpurkauksista. Mieliala ei ole heitelly ja olo on muutenki tuntunut mukavan normaalilta.

Hironea ja nöttönen 12+5

 

Heipat huutelen täältä taustalta, seuraillut olen teitä, mutta huonosti osallistunut vielä. Viime viikolla tuli tuhruvuotoa (7+0) ja se pelästytti kovin. Tänään oli varhaisultra ja kaikki oli hyvin, sydänkin löi <3 Odotus muuttui heti konkreettisemmaksi. Toki tiedostan, ettei vieläkään olla varmoilla viikoilla, mutta olo on silti hurjan helpottunut.

OmaAurinkoinen, mitenkäs sun ultrassa meni?

 

Heippa kaikille! En ole aikaisemmin vielä tässä ketjussa kirjoittanut (epävarmuutta se kai on ollut), mutta tämän päivän nt-ultran jälkeen tuntuu, että vihdoin voin siirtyä lukijasta ja seuraajasta teidän kirjoittajien joukkoon! Onnea kaikille muille samassa tilanteessa oleville!

Tänään jännitti hurjasti lääkärille meno, vaikka järkevää syytä jännitykseen ei ollutkaan. Kaikki oli hyvin, niskaturvotusta oli (mittauskerrasta riippuen) 1,1-1,3 mm. Ja laskelmien mukaan 1:3400 oli Downin luku, muut kaksi lukua olivat 1:100 000. Se lääkäri siinä sitten yritti kovasti selittää, että kaikki on normaalisti, vaikka omasta mielestä Downin luku näytti huomattavasti suuremmalta kuin ne kaksi muuta..

Siellä se pikkuinen viuhtoi ja vilkutti käsillään ja ensimmäistä kertaa tuli varma olo siitä, että nyt voi alkaa nauttimaan tästä kaikesta uudesta ja niin kauan odotetusta.

Ai niin! Hironea meillä taitaa sitten olla sama LA, sillä mullakin päivät olivat tänään 12+5.

Mimmi ja pikkuinen 12+5

 

Hii, ihania ultrakuulumisia Hironea! Nyt alkaa tosisaan jo itseäkin jännittää, huomenna heti aamusta olisi aika!

Ja niin tosiaan, se varhaisultrahan olikin eilen siis OmaAurinkoisella eikä NeitiPelargonialla... Sekaisin menin. Miten ultra meni?

pöllötär ja mimmi123 Teille myös onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja tere tulemast aktiivisemmin mukaan.

Hankinnoista tuli vielä mieleen. En ole antanut vielä puolikastakaan ajatusta yhdelle jos toiselle vauvatarvikejutulle. Mutta vaunujen osalta en aiokaan antaa, sillä saadaan ilmaiseksi äitini ostamat vaunut siskolta, joka ei niitä enää tarvitse. Turvakaukalo tietysti pitää hommata, mutta siitäpä mies olikin jo miettinyt, että missähän nuorimmaisen poikansa aikoinaan käyttämä kaukalo tätä nykyä on. Sitä vissiin nyt sitten ensin metsästetään, vaikka mies kyllä kovasti pohti uudenkin (tai käytetyn) ostamista. Josko sais kuulemma paremmat kiinnitysominaisuudet. Minä en näistä ymmärrä yhtään mitään...

Ainoa semmonen itselleni tarvikelistalle noussut juttu on vauvan pesä. Törmäsin siihen viime syksynä huhtikuisten ketjussa ja voi jee kun se on minusta söpö ja myös hyvä idea. Semmoisen teetätän äidilläni heti jos huomenna tulee hyvät uutiset ultrasta. Kantoliinoja pari myös.

Noista riskirajoista varoittelin miestä, että meillä voi ne olla aika korkeatkin. Edelliset ipanat kun hällä tuli silloin kun molemmat vanhemmat olivat reilusti alle 30, eikä varmaan pahemmin ollut silloin edes noteerannut tuloksia kun mitään hälyjä ei tullut. Niinpä juteltiin myös missä menee meillä raja sitten lähteä jatkotutkimuksiin. Päätettiin ainakin näin alustavasti, että mikäli riski on pienempi kuin 1:100, niin jatkotutkimuksiin ei mennä. Toki vähän tilanteen mukaan sitten katotaan.

Täällä flunssa on alkanut helpottaa. Ihan tukossa olen tosin edelleen. Meinasin ensin sunnuntaina vain nukkua kuumeen pois, mutta ennen nukahtamista lukaisin HUS:n sivuilta, että alkuraskaudessa ei kuumetta saisi päästää yli 38 asteen, niin kipitinkin vielä ottamaan panadolin nassuun. Sen jälkeen ei ole kuumetta näkynyt.

Nyt huomista jännäämään ja muka töitä tekemään.

tamariini 11+6 (10+6)