3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Anteeksi kun tuppaudun tänne, mutta oletko kokeillut mahavaivoihin apteekista tippoja? Meillä kokeiltiin cuplaton eka, mutta se ei auttanut niin hyvin ja toisaalta sitä on ärsyttävää antaakin kun ennen joka syöttöä (ei tullut yöllä annettua useinkaan). Mutta Dislatyl tipat toi meille yhden vuorokauden antamisen jälkeen eri vauvan annoin kolme kertaa päivässä johonkin reilu 3kk ikäiseksi asti. Toisaalta voihan sitä vain vaan odottaa, että vaivat menee ohi kun suolisto kehittyy pikku hiljaa. Mutta kyllä itse pidin tippoja kultaakin kalliimpana kun ne meillä toimi ja päivisinkin oli tyytyväinen vauva (yöllä herättiin kyllä syömään sitten 1-3h välein joka tapauksessa).

 

Neuvolasta suositeltiin Cuplatonia ja sitä on nyt kokeiltu. Se ja oma ruokavalio ovat vieneet pois sellaisen ihan tolkuttoman karjumisen, mutta vääntää kyllä selvästi edelleen. Niin että kiitos vinkistä!!

 

Nipsunen: Käsikäyttöistä pumppua täälläkin suunniteltu. Sähkökäyttöinen kuulostaa jotenkin turhan järeältä, vaikkei oikeasti varmaan olekaan… Tulee vain jotenkin sellainen mielikuva. Manduca on myös ostolistalla. Vähän sitä liinaa epäröin, tuleeko sitä kaiken hulinan keskellä innostuttua sen kanssa taiteilemaan. Reppu kuulostaisi jotenkin helpommalta.

Influenssarokotteen kannalle olen minäkin kallistumassa. Sen olisi saanut jo viime käynnillä, kun asiasta kysyin, mutta totesin miettiväni vielä. Ensi viikolla sitten. Ehkä vähän jäi mietityttämään tuo käytäntö, että ilmeisesti kysyttäessä saa, mutta ei ehdoteta… En tiedä, miksi tämä on ollut itselle niin vaikea asia päättää. Ehkä se on vain sitä, että epäilyttää ottaa ylimääräisiä rokotteita ja se että voiko siitä olla jotakin haittaa lapselle… Toisessa vaakakupissa taas se, että jos influenssa osuisikin kohdalle niin se olisi huono juttu vauvan kannalta. Rokotteen myötä ymmärtääkseni myös lapsi saa useaksi kuukaudeksi suojan.

Fabula: Liikkeet <3 Niitä on niin ihana kuulostella ja tuntea. Viikkojen myötä ne myös alkaa tuntua entistä napakammilta ja voimakkaammilta. Millaistahan monotusta se onkaan sitten ihan loppusuoralla…

Minervan: Voihan masuvaivat. Toivottavasti pian alkaa helpottaa ja saatte levättyä - sekä sinä että pikkuinen. Miehillä jostain syystä unenlahjat kuulemma lapsen myötä vain paranevat. Näin tiesivät kertoa valmennuksessa.

Poppie: Oliko teillä kokoarvio neuvolassa vai polilla? Oliko se ihan vaan vatsan päältä tunnustelemalla arvioitu? En ole itse muistanut kysyä noista loppuvaiheen käynneistä. Muistaakseni just tuolloin 36-viikolla olisi neuvolalääkäri. Itsekin jättäisin mielellään kohdunsuun tutkimisen väliin. Ei sattunut siis ollenkaan, mutta viimeksi tuli verenvuotoa, joka aiheutti turhaa huolta.
Mulla kanssa ruokaa nousee etenkin aamuisin välillä ylös. Esim. jos ruokailun jälkeen kumarrun täyttämään tiskikonetta. Yöks. Mutta ei ainakaan vielä polttele tms., joten ilman troppeja on pärjätty siltä osin. Tsemppiä närästykseen, ei ole hääviä.

Piinamiina: Tsemppiä sairaslomalle! Toivottavasti keksit mukavaa ja rentouttavaa tekemistä ajankuluksi.

 

Jenifer
Ultralla polilla tehty arvio. Tehty useampi, kun poika menee aika alhaisilla käyrillä mutta kasvaa kuitenkin normaalisti. Vielä yksi arvio edessä ja sitten jos kasvu hidastuisi, niin saattaisin joutua käynnistykseen. Mutta eiköhän se taas kasva omalla käyrällään. Mieluummin luomuna käyntiin, kiitos

 

Poppie: Toivottavasti lähtisi käyrä nousemaan. Täälläkin tipahdettiin käyrältä rv 30 ja ensi viikolla mittaillaan taas. Hyvähän se on että tarkasti näihin tartutaan ja seurataan.

 

Minuakin on alkanu tuo kokoarvio mietityttään kun ei oo puhetta ollut, mutta 2 viikon päästä lääkäri. Sillon ollaanki jo päivää vailla viikolla 37 Hui. Niin varmasti viisaampi sen käynnin jälkeen.
Minuun tuikattiin eilisessä neuvolassa nyt rokote. Sen pitäisi juu vauvaakin suojata ensimmäiset kuukaudet.
Täälläkin närästys vaivaa aika-ajoin mutta melko helpolla sen kanssa päässyt.
Pitänee laittaa mandalan vinkki korvan taakse jos ne vatsavaivat rantautuvat tännekin
Minä oon muutamana aamuna ihan virkkusesti herännyt kun miehen kello on 6 jälkeen soinut. Pidän hänelle hetken seuraa ja siirryn sitten sohvalle oottaa jos uni vielä tulis, mut eipä tuu. Saattaa kyllä johtua että lonkat ja pakarat on tossa vaiheessa niin jumissa että ei löydy asentoo.

Nipsunen 35

 

Jenifer, mäkin olen ihmetellyt tuota, ettei influenssarokotteesta puhuta mitään ellei itse kysele. Neuvolan seinällä oli kyllä aiheesta joku lappunen, mutta en sitä sitten tarkemmin lukenut. Itse en oikein vieläkään tiedä, ottaisinko vai en.

Täytyisi varmaan alkaa kirjoitella ylös johonkin kaikkia vinkkejä hyödyllisiin hankintoihin, mitä täältä saa. Jotenkin tuntuu, että on niin kauheasti kaikkea mietittävää ja hankittavaa, eikä tiedä mistään mitään Eli ihan mahtavaa kuulla teidän kokemuksista! No, onhan tässä toisaalta vielä aikaa aika reilusti, kun en ole vielä edes puolessa välissä.

Nipsunen, olisinpa itsekin noin virkeä aamulla. Jotenkin niin vaikeaa ollut viime aikoina ylös sängystä pääseminen.. Toivottavasti saat kuitenkin levättyä tarpeeksi ja kerättyä voimia tulevaa varten!

fabula 16+2

 

Kiitos kaikille tsempeistä. Mie pyörin taas pohjamudissa. En tunne olevani rakastettu tai riittävä. Petipuuhat on loppuneet jo kokonaan, en saa enää edes koskea mieheni yksityisalueita, vaikka edellisestä kerrasta on jo yli kuukausi. Meillä on parisuhteessa selvästi ongelmia, mutta mie en tiedä haluanko edes lähteä niitä tässä hormonimyrskyssä selvittämään. Yleensä ne yritykset kääntyvät itkuisiksi paniikkikohtauksiksi ja sitä hormonimyskyä en haluaisi vauvalleni ehdoin tahdoin työntää.

Mie olen kateellinen kaikille niille, joilla puoliso on tunnetasolla mukana odotuksessa. Puhumattakaan niistä, joille mies muistuttaa kauneudesta ja joita mies palvelee. Miusta tuntuu että mie en saa kivuista ja supistuksien uhasta huolimatta heittäytyä hoivattavaksi ja autettavaksi. Pelottaa, että jos niin teen niin suhde päätyy vielä pahempiin karikoihin.

Hyvänä hetkenä ymmärrän kaiken olevan kuitenkin aika hyvin. Huonona hetkenä näen kaikki ne ongelmat, jotka raskaus on nostanut pintaan ja siitä ei olekaan niin helppo nousta.

Miulla on niin paha mieli, ettei mitään järkeä. Tää raskaus ei ole miun juttu, vaikka rakastan lastani jo nyt yli kaiken. Voi kun voisi nukkua nämä viimeiset 3 kk jossain pilleripöhnässä. Mie en jaksa, enkä enää voi sanoa sitä ääneen edes miehelleni. Voihan itku taas kerran.

 

Ps. Perjantaina on aika neuvolapsykologille. Onneksi. Vuoden äiti -palkintoa odotellessa.

 

Voi piinamiina Osatapa tähän sanoa jotain lohduttavaa.. Hyvä että pääset neuvolapsykogin juttusille, toivottavasti siitä on apua. Turha sitä on murehtia että olisit huono äiti kun haet apua kun jaksaminen on vähissä. Päinvastoinhan se asia on! Silloin pitääkin hakea apua jos ei muuten jaksa.

 

Hyvä että sulla on Pieni haave noin. Mullahan ei muutettu laskettua aikaa, vaikka raskaus on molempien ultrien mukaan 4-6 päivää laskennallista pidemmällä. Mietin myöskin tuota, että sehän vaikuttaa sitten äitiysloman aloitukseen, ja tietty aloittaisin mielelläni aiemmin. Ehkä yritän vielä rakenneultrassa "painostaa", että muuttaisivat LA:n.
fabula 16+1

Onpas jännä ettei sulla sitten fabula muutettu. Minullakin tosiaan vain 2 päivää tuossa välissä eroa. Omituista että on niin monenlaisia käytäntöjä?!

Omaa valitusta: eilen poltin lopullisesti päreeni huonoihin rintaliiveihin..! Onko muilla tullut samoja ongelmia raskauden aikana, että vaikka aamulla liivit voisi olla ihan ok niin työpäivän lopuksi ne painaa ja puristaa niin että hermo menee Kaarituettomat ei tunnu tukevan näitä iloisesti kasvaneita hinkkejä tarpeeksi mutta kaarituelliset painaa ja ahdistaa. Alan kohta kulkea ilman liivejä

Pieni haave + pikkutyyppi 23+4

 

Kurja kuulla, Piinamiina Varmasti on tosiaan hyvä olla mahdollisimman "tasaisessa" mielentilassa parisuhdeasioita setviessä, mutta toisaalta vauvan synnyttyäkään tilanne ei välttämättä ole siihen ihanteellinen.
Toivottavasti tosiaan saat neuvolapsykologilta apua. Olisikohan teidän mahdollista käydä siellä myös yhdessä miehesi kanssa? Voimia raskaaseen tilanteeseen!

Pieni haave, samaa olen myös ihmetellyt. Nt-ultran tehnyt lääkärikin tuntui olevan vähän kahden vaiheilla, kun sai eri mittauksilla eri tulokset. Totesi sitten vaan lopuksi, ettei muuteta, kun tuossa vaiheessa vielä pienetkin erot vaikuttaa niin paljon. Toivottavasti muuttaisivat rakenneultrassa, se on kuitenkin onneksi ennen Kela-neuvolaa.

fabula 16+3

 

Pieni haave, mä riipaisin varsinkin loppuraskaudessa rintaliivit pois aina kun silmä vältti Mikään ei vaan tuntunut hyvältä päällä. En kyllä ehkä suosittele tekemään niin töissä

Kokoarvioihin mulla on mennyt usko kokonaan... Mulle lupailtiin melkein nelikiloista vauvaa, mutta lopputulos olikin vähän yli 3200g Turhaan siis stressasin pari viimeistä viikkoa mahdollisesta jättivauvasta, joka yliaikaisena ehtisi kasvaa jo viisikiloiseksi

Voi Piinamiina, toivottavasti tosiaan saat neuvolapsykologilta apua! Symppaan niin kovasti sun tilannetta! Se on kyllä totta, että raskaus- ja samoin vauva-aika eivät ehkä ole niitä parhaita hetkiä parisuhteen selvittelyyn, mutta toisaalta ei niitä ongelmia voi kovin kauaa matonkaan alle lakaista

Täällä vedellään taas aamupäikkäreitä kantoliinassa. Viime yö oli onneksi taas ihan kohtalaisen hyvä, ja huomenna saadaan jälleen mun äiti kylään, eli saan nukkua univelkoja pois

Minervan ja neiti Ihana

 

Joo rintaliivit on todella epämukavat. Olen löytänyt muutamat imetysliivit, mitkä nyt käytössä, koska tavallisia en pysty pitämään, eikä nämä raskauden jälkeen tule kyllä enää mahtumaan. Tosi hankalaa arvioida sitä kokoa mikä se sitten imettäessä/ kotiin lähtiessä sairaalasta on, joten otin sairaalakassiin hieman venyvät kaarituettomat liivit ja ostan sitten kotiuduttuani uusia kunnollisia.

Seksiä meillä ei ole, koska olen täysin haluton ja limakalvot rutikuivat. Onnettomasta B-streptokokki kokeestakin alkoi emättimen suu vuotamaan verta. Ikävä juttu mutta minkäs teen :/ Toivon todella, että ne mun entiset superhalut palaa vielä joskus. Veikkaan, että imetysaikanakin on aika hiljaista "sillä saralla". No onneksi mieskin kestää ja ymmärtää oikein hyvin.

Ajattelin kohta steriloida tutit ja rintakumit, ne kumit otan nimittäin mukaan sairaalaan (paitsi just totesin ne liian pieniksi!). Kassi on tosiaan kokonaan pakattu ja mukaan tuli sampoo, hoitoaine, hammasharja- ja tahna, hiusharja, kasvovoide, siteitä, liivinsuojia jne. Vauvalle toppahaalari, tumput ja villasukat, body, housut ja haalari sekä pari pipoa. Itselle mukavat kotiutumisvaatteet ja ennen lähtöä sitten otan vielä mukaan kännykät, kamerat sun muut. Niin ja jotain juotavaa + evästä otetaan ainakin miehelle mukaan.

Rintapumpussa päädyin itsekin ihan käsikäyttöiseen, siitä oli jotain puhetta. Manducaa en lähtenyt tilailemaan, vaan tyydyin Baby Björnin kantoreppuun, johon voi myös laittaa melko pienen vauvan.

Aika kuluu super nopeasti, mulla se ei ainakaan vielä matele yhtään, vaikka periaatteessa lähtö voi kohta tulla milloin vain ja olen lähinnä lukenut loppuajan matelusta sekä tukaluudesta. Ei ole mulla, kopkop, kumpaakaan... Isomman vauvan kanssa voisi olla toisin, en tiedä.

Poppie ja poika 37+0

 

Kyllä tämä aamukukkuja on saanut levättyä. On ollu kyllä ihanaa olla vain kotona. Olen myös kovin innoissani kun minun lähimmät ystävät käskivät hätämään miehen pois jaloista ja tulevat minun luo parin viikon päästä. Olen siis tästä porukasta ainut pian lapsen omaava niin luulin jo kyllästyttäneeni heidät höpinöilläni.
Piinamiina voimia. Tule kertomaan miltä huominen psykologi tuntui. Ota kaikki apu mitä tarjotaan vastaan. Ymmärtääkseni synnytyksen jälkeen hormonit heittävät rajusti + väsy niin olisi hyvä että saisitte asioita selviämään ennen.
Poppie on ihan ready to go Minä meinasin varuiksi kohta myös jo pakkailla, vaikka uskon edelleen olevani synnärillä vasta jouluna.

Liivit on kyllä nounou täälläkin. Kotona voi olla ilman. Imetysliivit vielä ostamatta. Meinasin niitä edukkaampia ennen ja sit ku osaa paremmin arvioida koon ni ostan paremmat. Muutamat vähän lörömmät urheiluliivit/topit tuntuu ihan hyviltä kun liikun yleisillä paikoilla.
Mulla ultran mukaan vauva menee 3 päivää edellä, oiskohan 5 päivästä muutettu..
Meillä muuten tuleva isä saa huomenna kelalta kirjeen myönnetystä isyysavustuksesta Meinasin et sunnuntaina ku isänpäivä,mut sit tää kirje osuus ei pelitä..

Nipsunen 35+2

 

Kiitos teille kaikille kommenteista. Yön aikana viisastuin sen verran, että aion ehdottaa ongelmien selvittämistä psykologin luona. En usko, että keskenämme saadaan näitä selviksi, koska tässä taistelee jotkin syvemmällä olevat syyt. Neuvolan voimavaralomakkeeseen mies oli rastittanut, että hän ymmärtää parisuhteen tarvitsevan panostusta. Nyt on ehkä aika näyttää se toteen. Onhan sekin jo vauvan suojelemista, että haluaa selvittää asiat niin että perheessä olisi taas kaikkien hyvä olla.

Piinamiina 27+4

 

Täällä ei vielä ole alkaneet rintsikat ahdistaa pahemmin, mutta aika usein kyllä silti otan ne pois heti, kun pääsen kotiin. Täytyy varmaan valmistautua siihen, että myöhemmässä vaiheessa on odotettavissa ahdistusta niiden suhteen.

Poppie on jo melkein lähtökuopissa, hienoa Toivottavasti aika ei ala matelemaan jatkossakaan ja vointi pysyy hyvänä!

Nipsunen, kuulostaa huipulta, että saat ystäviä kylään! Ja hauska toi isyysavustus, sopii niin hyvin isänpäiväksi
Itse olen myös keräillyt ideoita "isyyspakkausta" varten, voisin ehkä pikkuhiljaa alkaa hankkia/tehdä niitä. Yhtenä ajatuksena oli kutoa isälle ja vauvalle samaa sarjaa olevat lapaset tai pipot.

Piinamiina, toivottavasti saatte apua psykologilta ja asiat selviävät. <3

Olen melkein alkanut toivoa, että en olisi vielä tuntenut liikkeitä, koska nyt niitä ei ole hetkeen tuntunut ja tietysti se huolestuttaa.. Yritin aamulla oikein kuulostella sängyssä maatessa, mutta siitä ei tullut mitään, kun kissa päätti tulla mahan päälle kehräämään.
Vauvan liikkeiden lisäksi olen miettinyt treenaamista, olen siis vielä käynyt pari kertaa viikossa tekemässä toiminnallista harjoittelua, mutta jotenkin alkaa ärsyttää, kun niin monille liikkeille pitää kysyä vaihtoehtoa ohjaajalta. Onkohan vesijuoksu muuten mahdollista myös masun kanssa? Kun uiminen ei oikein ole mun juttu, mutta jonkinlainen vesiliikunta voisi olla hyväksi.

fabula 16+4

 

Piinamiina: Hyvä, että pääset/pääsit psykologin juttusille. Jos yksistään alkaa liikaa miettimään, asiat saattavat tuntua vielä isommilta mitä ovatkaan - etenkin öiseen aikaan. Näin on ainakin omalla kohdalla ollut. Tärkeää, että tartutte härkää sarvista. Yritä olla syyllistämättä itseäsi tunteista, joita sinulla on. Tunteethan eivät sinänsä ole vaarallisia, niitä tulee ja menee, vaikka voivat toki ikäviltä tuntuakin. Jos mahdollista, muista keskittää huomio välillä kaikkeen siihen, mikä on hyvin. Se antaa perspektiiviä ja auttaa jaksamaan. Tsemppiä ja jaksamista!

Rintaliiveistä: Ei minkäänlaisia ongelmia sillä saralla. Olen nimittäin hyvin pienirintainen. Välillä on käynyt mielessä, että mitenkähän imetys mahtaa sujua, riittääkö maito jne., vaikka tiedän, ettei pitäisi olla siihen vaikutusta. Ja sitten jos on vaikutusta niin on, enpä sille itse mitään sinänsä voi. Lähinnä huumorilla suhtaudun asiaan. Tässä taannoin tilasin jo rintakumit (pienin mahdollinen koko) ja kun ne tuli niin totesin, että huh, valtavat. No, ehkä tässä ehtii vielä muutoksia sillä saralla tulla.

Fabula: Aluksi ainakin itse koin liikkeet hyvin satunnaisesti. Vasta myöhemmin kun vahvistuivat niin samalla myös säännöllistyivät. Ymmärtääkseni se on hyvin tavallista. Don´t worry.

Minervan: Suloiselta kuulostaa neiti Ihanan unet kantoliinassa.

Mites te muut odottajat, aiotteko muistaa miestänne sunnuntaina jollakin tavalla? Itse ajattelin huomioida ensi vuonna sitten.

 

Ihana idea fabula nuo lapaset/pipo. Minulla ei pysy puikot käsissä, virkkuukoukku jotenkuten. Tein kerran miehelle jouluksi lapaset mutta peukalo meni ihan miten sattuu ja ne jäivät liian lyhyiksi
Uskon että tota vesijuoksua pystyy harrastamasn hyvinkin pitkään. Minä haaveilen jostain vauvajumpasta jossa minullekin tulisi hiki ja näin ilmoituksen vauvasirkukuksesta joka kuulosti myös hauskalta. Aika näyttää...
Ja ei ne liikkeet minullakan aluksi tuntunut päivittäin. Välillä iltaisin kävi tuuri että oli käsi oikeassa kohdassa ja tuntu muljahdus.
Kohta tulee mies kotiin.. pitänee patistaa postilaatikolle jännää..

Nipsunen 35+3

 

Nyt on käyty psykologilla itkeä märehtimässä. Sain sanoitettua tunteeni uudelleen - kyse ei ole siitä ettenkö jaksaisi, kyse on siitä etten halua elää entisen mallin mukaan. Samalla sain neuvon varata ajan perheasiainkeskukseen pariterapiaan. Meidän ongelma kun on molemmin puolinen ymmärtämättömyys.

Liiviasiasta - mie siirryin jo ekan kolmanneksen aikana tuettomiin imetysliiveihin. Siitä huolimatta ne puristaa tosi hurjasti. Kotiin kun pääsee niin hakaset aukee samantien.

Jotenkin tuo keskustelu auttoi siirtymään erilaiseen moodiin. Nyt mie oon oikeasti kotona melkein vuoden päivät. Tuntuu tosi uskomattomalta. Ensi kesänä on tarkoitus käydä tekemässä kesäloman tuuraus isyysvapaan aikana, mutta sen jälkeen kotona oleilu jatkuu, jatkuu vaan. Onneksi on jouluaskartelut. Niihin saa uppoamaan sekä aikaa että purettua stressiä.

 

Vitsit, vielä kahdeksan työpäivää jäljellä! Ihmeen hyvin meni tää viikko kokonaan töissä. Sain vähän kevennettyä omaa työtaakkaa, eli ei tarvitse perehdyttää uutta kollegaa, vaan saan hoitaa oman tonttini ihan ylhäisessä yksinäisyydessä.

Liiveistä, mua on omat rintsikat ahdistanut melkein plussauksesta asti, hankin parit edulliset kaarituettomat liivit ja tuettomat imetysliivit, joilla oon tähän asti mennyt. Nyt alkaa liivit ahdistaa! Että kotona tulee oltua ilman. Kunnon imetysliivit ajattelin ostaa sitten synnytyksen jälkeen.

Tulevaa isää en nyt ajatellut sen kummemmin muistaa. Tilasin hälle kyllä tällä viikolla villapaidan, kun näin kivan, tulkitkoon sen lahjaksi jos tahtoo

Nyt alkaa olla välistä vaikea löytää mukavaa istuma-asentoa, ja vielä pitäis hyvinkin 7(+2) viikkoa odotella bebeä. Voi tulla parin viikon päästä mielenkiintoinen automatka, kun pitäs käydä vielä Kuopiossa näkemässä mun siskoa perheineen ja vanhempia, ja samalla ottaa sieltä paljon vauvakamoja lainaan. Miehen perhettä nähdään just ennen joulua, kun heillä on käyntiä täällä päin.

Joku taiskin kysellä isovanhemmista/tukiverkoista lähellä. Meillähän tosiaan asuu kaikki vähän kaukana. Mun vanhemmat 4h ajon päässä, miehen vanhemmat 6h. Mun sisko Kuopiossa, mun velk ja miehen sisko molemmat ulkomailla. Että aika keskenämme tässä ollaan. Kyseltiin kyllä yhtä perhetuttua 'varamummoksi' ja hän oli siitä hyvin otettu. Olishan se kiva, että lähellä on joku luottohenkilö.

Hyvää viikonloppua kaikille! Tästä tuli aikamoista tajunnanvirtaa tähän aikaan illasta

 

Jenifer ja Nipsunen, hyvä kuulla että liikkeet oli teilläkin aluksi satunnaisia. Olen aina välillä huomannut jotain pientä, joka ehkä voisi olla vauvan liikkumista, mutta ihan varmoja potkuja ei ole hetkeen tuntunut. Toistaiseksi en ole kauhean huolissani, välillä vaan mietityttää.

Vauvasirkus kuulostaa tosi hauskalta, Nipsunen Itse olen miettinyt vauvauintia, mutta täällä on kuulemma ne ryhmät niin täynnä, että saa nähdä mahdutaanko mukaan. Mitä mies muuten tykkäsi isyysavustuksesta?

En varsinaisesti vielä muistanut tulevaa isää, toivotin kyllä hyvää isänpäivää ja käytiin ulkona lounaalla mun piikkiin. Ensi vuonna sitten enemmän, löysin jo joitain kivoja ideoita esim. avaimenperistä, joissa on vauvan jalan- tai kädenjälki.

Piinamiina, hyvä että psykologikäynnistä oli apua. Pitäisi varmaan itsekin yrittää askarrella tai tehdä käsitöitä, helposti alkaa ajatukset pyöriä kehässä, kun istun niin ison osan vapaa-ajastakin koneen edessä.

Musicrolle tsemppiä viimeisiin työpäiviin! Ja varamummo kuulostaa hyvältä jutulta, kun kerran muuten tukiverkot ovat noin kaukana.

Vielä kolmisen viikkoa rakenneultraan, kuluisipa aika nopeasti... Päätettiin yhdessä jokin aika sitten, että kysytään kuitenkin sukupuolta, vaikka mies aluksi olikin sitä mieltä, ettei halua tietää. Toisaalta olen miettinyt, etten välttämättä halua kertoa sitä muille, koska inhoan vaaleanpunaista ja -sinistä.

fabula 16+6

 

Heippa kaikille, liityn mukaan kohta 32 vuotiaana ensimmäisen odottajana ja ehkäpä minäkin uskallan iloisena ilmoittaa että viikkoja on 4+5

Ollaan tässä aika jännän äärellä, ensimmäistä tosiaan tulossa ja on tosiaan todella alussa tämä raskaus, testin tein tämän viikon torstaina.

Puoli vuotta takana ilman ehkäisyä (monta vuotta ollut Nuvaring) ja melkein usko alkoi jo loppua vaikka sitä sanottiin että vasta vuoden yrittämisestä pitäisi huolestua, mutta ei sen nyt kuvitellut olevan itsellään näin vaikeaa

Meille "Möykky" on siis erittäin odotettu tulokas ja nettilaskurit kertoivat että oletettu saapumispäivä olisi näillä näkymin siis 19.7.2017.

Emme ole kertoneet vielä kellekään kun on näin alussa, mutta ehkä ensimmäisen neuvolan jälkeen kerromme kun tiedetään onko siellä masussa edes ketään tai viimeistään jouluna sitten

Ihanaa odotusaikaa kaikille ja jään mielenkiinnolla seuraamaan tätä matkaa

 

Kuurankukalle plussaonnittelut ja tervetuloa!

Täällä ollaan taas hereillä liitoskipujen ja potkujen kanssa. Onneksi ei tarttee mennä aamulla töihin! Jotain iloa sairaslomastakin. Supistelutkin ovat vähentyneet, kun ei työn takia tarvitse rasittaa kehoa. Miehen kanssa keskusteluyhteys on nyt taas vähän paremmin auki. Meillähän siis arki sujuu hyvin ja meillä nauretaan paljon. Pelastettavaa siis on. Mutta en yhtään ihmettele, miksi odotus- ja vauva-aikaa sanotaan parisuhteen suurimmaksi kriisiksi. Jospa se perheasiainkeskus auttaisi asiassa vielä jonkin verran eteenpäin. Ehkä sitä sit oltaisiin entistä turvallisemmilla vesillä ja entistä vakaammassa parisuhteessa.

Täällä on 28 viikkoa täynnä. Tulevalla viikolla olisi edessä ainakin työhuoneen tyhjennyksen jatkaminen. Onneksi senkään kanssa ei ole niin kova kiire.

Miten muut on jaksaneet töissä?

 

Musicro: Varamummo kuulostaa ihanalta ajatukselta. Sellainen olisi meilläkin tarpeen. Täytyypä pitää silmät ja korvat auki.

Fabula: Tuo jalanjälki-avaimenperä olisi kiva. Olisiko linkkiä heittää tähän?
Mekään ei olla kerrottu vauvan sukupuolta. Tuntuu ihan kivalta pitää se omana salaisuutena vielä vähän aikaa.

Kuurankukalle tervetuloa!

Äippälomaa odotellessa... Vielä olisi jokunen viikko jäljellä töitä. Toivottavasti aika menee nopsaa.