mimmimamma Morjenstus sinullekin :kiss:. Täällä 'taustalla' roikuskelen minäkin
mur-murin kanssa. Ei ihan kokonaan olla toivosta luovuttu, mutt luopumassa kuitenkin, sillä joku päivähän se on lopulta edessä, jos ei ihmettä tapahdu. En tiedä pitäiskö kuitenkin psyykata aivonsa uskomaan, että raskaus on mahdollisempaa kuin mahdottomampaa, jos se silleen onnais?? Kuitenkin tässä on jo tahkottu yli 2 vuotta, joten alkaa vähän tuntua siltä, ett elämässä pitäis olla muutakin. Kai sekin jo on edistystä, etten enää mm. tikuttele ovista
. Tjottailuksi tätä ei voi kuitenkaan sanoa ku seksielämää ei ole ollenkaan. Mitähän tää sitten on? Ihmeen odottelua
.
minttu2011 Mun mies joutui eilen nostaa kortisoniannosta taas 20 mg:aan päivässä, kun ei paksusuoli ole vieläkään rauhoittunut. Itse soitti lekuriin ja sai uuden määräyksen, mutt kiukku nousi pintaan jo siinä vaiheessa, kun mies etti reseptejään. Ihan jouduin kuin pikku lapselle puhella, ett otahan nyt rauhallisesti ja että kyllä tästä selvitään. Ja illallahan se isompi annos jo näkyi kiukkuna ja mun aihettomaan syyttelynä. Siitä vielä huumorilla selvittiin, mutt saas nähdä kuin viikonloppu menee. Hyvällä tuurilla mökkielämä rauhoittaa miestä niin, ettei hirmu kiukkua tule, mutt rankkaa tämä on henkisesti mullekin. Itse olen sellainen, etten pahemmin valittele enkä motkotakaan ja toisella on sarvet jatkuvasti ojossa (ja vieläpä ihan väärä sarvi :stick:
).
WP Ne on noi digitestit sen verran ei-herkkiä, ett saattaapi vielä hyvinkin tulla se "raskaana" siihen näyttöön tästäkin kierrosta :heart:. Mä en digillä uskaltais edes yrittää testata ennenkuin näkisin viivasta toisessa testissä ensin.
tattinen Tsemppihali sinulle :hug:. Ei ole kiva jos elämä joka saumassa potkii persuuksille
. Onko sun mitenkään mahdollista irtaantua normielämästä päiväksi tai pariksi, ett saisit vähän relattua ja vietettyä laatuaikaa joko itsekses tai hyvässä naisseurassa? Mä olen huomannut sen auttavan kaikenkattavaan vi**tukseen aina. Nytkään ei tekis pätkääkään mieli alkaa roudata katteja ja kamoja mökille ja viettää siellä vklua miehen kanssa, vaan eipä auta, kun menin kerta lupaamaan. Mulla on kuitenkin suunnitteilla tyttöjen ilta yhden kaiffarin kanssa syysloman aikaan ja se antaa voimaa kummasti jo näin etukäteenkin.
Miehelle olen tänäänkin löytänyt 2 ulkomaanmatkaa hyvään hintaan ja vinkkaillut, ett vois lähteä lentoon, mutt ei mokoma kommentoi. Ei mukamas ehdi pitää lomaa :headwall:, näin sanoi eilen. Syysloman ajallekin löytyi viel paikkoja, ett voisin minäkin suunnitella etelän lomaa, mutt en halua jättää pentuja vieraiden hoiviin viikoksi. Varsinkin kun veljen perheellä on loma samaan aikaan. Ei olis reilua, ett he olisivat lomansa kiinni meidän kateissa ku me oltas etelän auringossa. On siis parempi, ett mies lähtee yksin ja mä pakenen vaikk mökille katteineni ku ei tarvi töissä rampata.
ON Mulla on tänään
kp9 ja olin jo huolestua kun ei ole neljän päivän greipin kittaamisesta huolimatta ollut vieläkään minkäänlaisia ovisoireita. Nyt alkaa kuitenkin jotain alakerrassa tuntua, niinkuin mulla aina oviksen aikaan, kun greippimehua juon. Vaikuttaa tosi nopeasti. Mullahan yleensä alkaa ovislimottelut kp6, joskus on alkanut jo kp4:kin eli heti kun vuoto on loppunut. Näin ollen voisi olettaa, ett ovis tulisi nyt myöhemmin, mikä ei olis paha juttu ollenkaan, sillä se antais toivoa, ett 10 viikon selibaatti ehtis loppuakin sitä ennen.
Toisaalta en ihan oikeastikaan enää jaksa stressata pilin saannin kanssa. En ala ainakaan tekemään ihmeitä piliä saadakseni, se on varmaa se. Mun ukollanihan oli aikoinaan tapana olettaa, ett mun pitäis olla oikein herttaista ja ihanaa ja nimenomaan kiltti saadakseni piliä. Sanoi, että jos kiukuttelen on turha kuvitellakaan, mutt ei se mun mielestä niin sais olla. Jos yhdessä lasta yritetään kyll siinä pitäis olla molemmilla yhtälailla intressiä tehdä asian eteen jotain. Mies siis tuntui odottavan, ett häntä pidetään hyvänä ja hellitään, kun hän sitten ne siemenet kuitenkin lahjoittaa. Kuin projekti olisi ollut yksin minun!!! Niin väärin, niin väärin ja silläpä mua sit usein niin kovasti ketutti, ett oviksen aikaan käyttäydyin mahdollisimaan veemäisesti, ettei olis sit varmaankaan mahiksia pilin saantiin ainakaan sillä, ett mies olis saanut tahtonsa läpi
. Melkosta tahtojen taistelua ollut siis tämä elo joskus. Nyt mulla on sellaiset fiilikset, ett jos sattuu, ett himot herää ja oikeaan aikaan pupuillaan, se saa tapahtua, mutt en ainakaan tietoisesti ala toimia sen asian eteen mitenkään. Eli kai tämä tavallaan sitä tjottailua mun puoleltani on. Tai sjossailua sitten =) (sjos = sekstaillaan jos ollaan sekstaillakseen).