40+ so what wol.13

KP 8 menossa, tikussa näkyi haaleahko viiva. Eli ilmeisesti ovis on tuloillaan normiaikaan kp 11-12. Toivottavasti ei aiemmin, koska mies on työmatkalla keskiviikkoon saakka :|. Pitänee ilmeisesti vähentää kahvinjuontia, vaikka vaikeaa se tulee olemaan... Toisaalta, tuon listan mukaan mulla ei pitäisi olla yhtäkään lasta, niin paljon tulee syötyä ja juotua väärin :p.
 
Whaaat 20 min. No en kyllä koskaan oo niin kauaa ollut paikallani. :O Eihän tuo nyt onnistu millään, menee yli puolenyön että pääsee nukkumaan

Piksukka, samaa haaleeta viivaa joo mullakin, ja ovis+ päivä pitäs olla ke tai to. Jes jes, ovista vaan tänne päin :D
 
Tuuliannaliina, toivotaan nyt että tallettelut osui juurikin oikeaan aikaan =) Kyllä meilläkin minä se olen joka enemmän tässä tuosta vauvanteosta touhottaa, sanotaanko että mies myötäilee mukana:vampire: No siis, haluaa myös vielä pikkuisen, mutta ei kai nuo miehet niin laskeskele päiviä tai oikeita aikoja, tai "kärsi" muutenkaan mistään kuumeilusta, tekee kyllä osuutensa oikeina päivinä ja ihan mukisematta;)

En tie, kait se minunkin sitten tarvii taas tikkuostoksilla käydä...kun en mäkään kyllä minkään limojen mukaan osaa ajoittaa touhuiluja oikeeseen ajankohtaan..mutta kun en sitten kuitenkaan tiedä kauanko sen ovisplussan jälkeen SE tapahtuu, ja jossain taas sanotaan että jos joka päivä niin kerkiikö simpat uusiutuun tarpeeksi "laadukkaiksi"... ON TÄMÄ VAIKEETA :LOL:

Piksukka, mehän mennään samoilla kp:llä, päästään jännäileen sanoihin aikoihin ;)
 
Whaaat taas. Mitenniin ei uudistu tarpeeksi laadukkaiksi :O No pääseepä tämäkin aihe mun "ask gyne" -listalle

Oltiin sunnuntaina vierailulla yhessä paikassa ja tänään tuli viestiä et heillä on tod.näk. norovirusta. Voi P****. Että tässä nyt olis ovis ja kaikkee tuloillaan, niin tietenki sitten sairastutaan kaikki johonkin ällötautiin. Mä en kestä :'(
(niinku kaiken muun kamaluuden lisäksi vielä tuo)
 
Kiitos kysymästä! Tuhruttelu loppui viimeinkin. Olisko ollut la. Niin että sellainen muutos km jälkeen menkoissa ainakin mulla, että tiputteluvuotoa ennen ja jälkeen menkkojen, kun kysyit vauvahaaveita#3. Ja ylipäätään raskauden jälkeen, mulla vaan menkat voimistui...

Antakaa niille miehille vähän anteeksi.... :ashamed: Sehän on pääasia, että ovat normielämässä kiinni. Eihän siitäkään mitään tulis, jos miestenkin ajatukset pyöris vain ovulaatioissa, testaamisissa ja päivien laskemisessa. Näin ajattelen minä. Kun itsekin pitäis vähän osata relata tämän asian suhteen, elää niinkuin ennenkin ja se tärppäisi sitten jos tärppäisi. Esikoinen sai meillä alkunsa ihan yllätyksenä. Uskon että se olisi parasta nytkin, mutta jotenkin pakkomielteen lailla tämä nyt täyttää ajatukseni. Johtuen tietystiä iästäni ja vähän niinkuin viimeisiä viedään -ajatuksistani. Meillä en edes kerro miehelle, milloin ovulaatio on...

ON: Mä olen pari tikkua nyt testannut. Hiipivä huoli on siitä, jos ei ovista tule ollenkaan... niin haalean haaleaa viivaa näyttää. Tänään kp12. Ei sen pitäisi vahvaa viivaa vielä näyttääkään, mutta kyllä se mun mielestä on alkanut vahvistumaan aina vähän aiemmin... Sopivasti luo lisästressiä tähän hommaan. Tai sitten olen vaan tosi taitava huolestumaan asiasta etukäteen, mistä ei edes tarvitse huolestua, ja o-plussa tulee ajallaan kp14.

Ja mä olen ymmärtänyt, ettei ole tarvis jäädä makoilemaan aloilleen... Tosin ei sitä nyt enää niin hirmusesti tule hilluttuakaan, iltaisin/öisin. Wc.n kautta takaisin pötköttelee.
 
Iltoja!

Gynen mukaan pitää touhuta tänään, huomenna ja ylihuomenna. Kerran päivässä riittää. Oli vasemmalla yksi 18mm johtofolli kypsymässä kun ultrasi. Oiiiikeeeiiin kaunis kuulemma. Samoin oli kaunis kohdunseinämä ja kaunis limakalvo ja ihan 11 milliä ja limaakin oli yllinkyllin. Että ei sen paremmaks vois muuttua näin katsomalla. Jos ei nyt tärppää tähän kiertoon, niin inssiä sitten suositteli (heti simppatestin jälkeen jos niissä ei ole vikaa). Ei kun peittoja heilutteleen. Onneks mies on kotona. Kunhan nyt ei mikään virus iske...
Ei oikein jäänyt taas päähän nuo kaikki gynen jutut, se jäi, että lääke yms hoidoissa on paljon suurempi keskenmenon riski kuin luomukierroissa. Mut oli oikein tyytyväinen tilanteeseen, kumpa itsekin olisi.

Tyydeli, kyllä se ehtii vahvistua. Mun ovis yleens KP13 ja tänä aamuna ihan hentoinen viiva. Ja niin se gyne sanoi, että ovis ihan parin päivän sisään.
 
Viimeksi muokattu:
Tyydeli, liitin mun ovistestikuvat tuonne vauvakuume/"tänne ovulaatiotesti kuvia" -ketjuun. Eilen siis ihan hentoinen viiva ja tänään tosi vahva ja digillä hymy myös. Eli noilla perusteilla sullakin vois olla tänään ovulaatioplussa päivä ?!
Kyllä se gyne hyvin tiesi =)
 
Onnea ovisplussasta ja kannustavasta gynekäynnistä äiti74! Kiva kuulla, että asiat noin hienosti. Mulla veikkasi gyne ovisajankohdan vähän väärin, sanoi että tod näk perjantaina ovulaatio, mutta sunnuntaillehan se meni, la plussa.

Simpoista vielä: useammasta lähteestä olen kuullut/lukenut, että JOS simpat on hyvälaatuisia ei haittaa jos pupuilee joka päivä, mutta jos häikkää, niin joka toinen päivä parempi. En sitten tiedä mistä tuon häikän tunnistaa. Ikä varmaan vaikuttaa miehilläkin.

Tyydeli: allekirjoitan kommenttisi relaamisen tärkeydestä. Mutta ei sille mitään voi, että paha mieli tulee, jos pallopeli on tärkeämpi kuin jälkikasvun yrittäminen. No, kyllähän me pupuiltiin molempina tärppipäivinä, mutta se on se periaate kun mua jurppii. Jatkossa en kyllä varmaan testaa enää. Mielestäni se lisäsi mun stressitasoja huomattavasti että tiesi että nyt on just se ajankohta ja äkkiä sänkyyn!

Sitten ihan toiseen aiheeseen, jos joku haluaa kommentoida. Mietittekö koskaan, miten sitä mahtaa jaksaa tässä iässä vielä kaikki yövalvomiset sun muut, jos lapsi vielä suodaan, etenkin jos on jo muita lapsia talossa? Mä mietin aina välillä, ei niin että se mitenkään laimentaisin vauvakuumetta, mutta silti. Olin esikoisen kanssa todella väsynyt jossain vaiheessa, kun yösyöttöjä oli tiuhaan ja valvoin paljon öisin (en pysty nukkumaan ja imettämään niinkuin moni muu ja imetyksen jälkeenkin pyörin sängyssä usein tunninkin). Se vaikutti parisuhteeseen ja omaan elämäänlaatuun aikalailla. Mutta helpottavaa on tietty se, että sekin oli vaan vaihe ja nyt on hyvät yöunet ja elämä ihan mallillaan.
 
Niin, se gyne heitti muuten ohjeen, että 2-3 kertaa viikossa pitäis miehen päästää simppoja maailmaan, jotta tavara pysyis tasalaatuisena. No meillä ei kyllä tädin vierailun aikana touhuta yhtään mitään, ja muutenkin välillä on hiljaisempaa. Noh, ehkä nyt ei enää kauaa tarvii murehtia näistä : /

Tuuliannaliina: En kaipaa vauva-aikaa, raskasta oli minullakin ei ollut tukiverkostoakaan. Mutta kun tiedän, että se kestää vain sen tietyn ajan (esikoisen kanssa kolmisen vuotta), ja nyt toisella kerralla olen varmasti viisaampi, niin siksi vielä unelmoin... Enemmän kauhistuttaa miten kroppa kestää raskauden/synnytyksen.

Sylittelin juuri viikonloppuna alle 2viikkoista pientä nyyttiä :heart:. Ihmettelin miten pieni se on ja piti varoa niskaa ja muutenkin varovasti pidellä kun oli solisluu synnytyksessä murtunut pikkuiselta. Miten se voi olla niin erilaista sen vauvan kanssa kun se on oma, silloin se käsittely tuntuu ihan luonnolliselta.

Olen tässä miettinyt, kun gynekin sanoi, että munasolu voi tehdä itselleen niin kovan kuoren, ettei sinne ole siittiöllä mitään asiaa. Niin voisko kroppa tehdä tälläisen tempun vaikka traumaattisen synnytyksen takia? Ihmeellisiä asioita tapahtuu, ja mun synnytys oli ihan kauhea, niin voiskohan tuo olla mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
On niiin hiljaista, niin hiljaista tuolla omilla ovismarkkinoilla, että alan olla varma, etten tässä kuussa ovuloi. Tuskin siis tapahtuu mitään. EI limoja, pientä juilimista oikealla munasarjassa, mutta muuten ei mitään. Vetää mielen apeaksi. Tikuissa yhä hyvin haaleaa viivaa. Eli en usko, että nyt tapahtuu mitään. Harmi. Tai sitten kierto on jotenkin tosi omituinen nyt... Kiitos Äiti seiskanelonen, että sinä uskot minun ovikseen, mutta kyllä se nyt pahasti näyttää siltä, että ei sellaista nyt oo eikä tuu... :'(

Ja kyllä mä samaan aikaan mietin, kuinka ihanan helppoa se olisi nyt näin kolmisin!!
Tyttö kasvaa päivä päivältä. Juuri pari yötä mennyt niin ihanasti, ilman heräämisiä. Että onhan se luksusta. Eikä ajatukset yöheräilyistä ja imettämisistä (lue: maidonruikkimishässäkät) motivoi yhtään!!
Työt, uudessa vaativassa tehtävässä alkaisivat elokuun alussa. Tyttö päiväkotiin ja arjen vauhti vie varmasti mennessään. Mutta silti.... vauvakuume vaivaa. Rankkuudesta huolimatta. Ja nyt on viimeiset hetket. Siksi tämä yhdenkin kk ovuloimattomuus harmittaa. Ja onhan siinä sekin mahdollisuus, että kohta oikeasti muutan mieleni ja unohdan vauvapuuhat, ja nautin tästä helposta elämästä.

Sen sijaan, se ei minua huoleta, miten kroppa kestäisi. Esikoisen synnytyksestä on alle 2vuotta, jolloin en silloinkaan ihan tyttönen ollut. Kaikki meni kuitenkin niin mainiosti. Ja koin olevani ihan elämäni kunnossa. :) Se olikin onnellista aikaa, se...
 
Heissan teille!

Olen jonkin aikaa lueskellut ketjuanne ja teillä on täällä mukavan aktiivista keskustelua. Mahtuisiko mukaan?

Olen lähiaikoina 40v. täyttävä, hiukan yli 2-vuotiaan lapsen äiti. Toista lasta toivottaisiin, joskin oma usko sen saamiseen on lähes nollissa.

Meillä on taustalla kuuden vuoden lapsettomuus ja kävimme pari inseminaatiota sekä kolme ivf-hoitoa läpi ilman onnistumista. Kolmannen ivf:n jälkeen lääkärikin jo totesi mahdollisuudet heikoiksi ja ehdotti luovutettuja munasoluja tai adoptiota. Halusimme kuitenkin vielä neljännen (ja viimeisen) kerran yrittää omilla soluilla. Kuitenkin ennen viimeisen hoidon alkua teinkin yllätykseksi positiivisen testin ja tästä meille syntyikin lapsi. Ajatuksena oli, että tämä meidän ihme ei tule toistumaan, joten suuri yllätys oli, kun reilu vuosi sitten tuli taas positiivinen testattua. Alkujärkytys oli suuri, koska en ollut osannut edes kuvitella, että me toinen lapsi voitaisiin saada. Raskaus meni kuitenkin kesken aika alussa, n. rv6-7.

Nyt ollaan vielä sitä toista toivottu viime kesästä lähtien. Se kuitenkin ollaan päätetty, että mihinkään hoitoihin ei enää lähdetä. Jos sitä toista ei luomusti saada, ollaan vaan onnellisia tästä meidän ainokaisesta luomu-ihmeestä.

Ovistestejä en ole tehnyt, ollaan vaan ajoitettu puuhat oviksen paikkeille. Jospa tässä ottaisi vielä ne ovistestit käyttöön, ennenkuin iskee rukkaset naulaan tän asian tiimoilta ;)
 
Tervetuloa vaan mukaan keskusteluihin Iines. Hienoa, ettei ei ole tullut päähänpinttymää toisesta lapsesta. Itsellä on aina ollut haaveena 2-3 lasta, joten vielä yritän sille yhdelle saada edes yhtä sisarusta ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. No, ivf me varmaan jätetään väliin, on sen verran kallista nyt kun julkiselle ei enää pääse. Pahoittelut keskenmenosta. Toivottavasti teillä tärppää taas pian! Itse olen käyttänyt ovikseen CB:n digiä ja Sofin liuskatestejä, näköjään kummatkin sopii minulle ihan hyvin, eikä ole väliä testaanko aamulla heti vai töissä.

Tyydeli, eihän ne testit (riippuen tietty merkistäkin) aina näytä vaikka ovuloiskin, jos ovuloit ja hormoni on vaan alhainen ?? Tai hormoni on niin hetken ylhäällä, ettet ehdi testata just oikeassa kohdassa. Talletteluja nyt vaan jos vähänkään punaviivaa on näkyvissä, eihän sitä koskaan tiedä. Ja toinen juttu on noi limat, kun sanoin gynellekin, että ei taida enää olla mitään limoja jäljellä tässä iässä, kun en oo huomannut... ja sinne kun kurkki niin sano, että on kuule ihan yllinkyllin. Sit mä kyllä mietin oisko se 2 kapselia kuningatarhyytelöä päivittäin avittanut noita limoja jotenkin...:confused:
 
Viimeksi muokattu:
Huomenta vauvakuumeilijat!

Olen ulkopuolinen tänne kommentoimaan, mutta luin ajatuksianne ja pelkojanne odotuksesta, synnytyksestä, vauvan hoidosta ja äidin iästä. Olen itse 45 ja aika loppuvaiheessa raskaana. Toinen tulossa, tosin luovutetuilla soluilla. Raskausaika on mennyt hyvin ja töissä käyty. Esikko on 4 ja jo aika helppo. Mulla on elämän ohjenuora se, että jos pystyy raskautumaan, pystyy olemaan myös raskaana ja synnyttämään tavalla tai toiselle (kenellekään ei ole vauva jäänyt sisään, sektiokin on vaihtoehto). Vauva ja sen hoito on aina yksi elämän suurimpia riskejä, vauva voi olla tosi helppo ja tai sitten tosi rankka hoidettava. Se riski on kaikkien otettava iästä huolimatta. Yhtä rankkaa se on onko nuori tai vanha. Jos sitä riskiä ei ota, ei muuta kuin ehkäisyä vaan. Mulla ainakin unen tarve on iän myötä vähentynyt ja heräilen muuteskin öisin. Nykyään maistuu päiväunetkin hyvin. Enää en myöskää jaksa stressata mistään, koska joka paikassa on riskejä, pelkkä sängyssä makaaminenkin on riski, kun voi tulla veritulppa. Se on keski-iän paras puoli, että ihan pienistä ei pää hötky. Helppoa ei tule olemaan mullakaan, mies välillä reissuhommissa ja omista isovanhemmista ei ole kuin kiusaa. Ilkeä äitini huusi puhelimeen, että poista kohtu, ettet tule enää raskaaksi ja sun mies pakottaa sut tekemään lapsia. Huusi puhelimeen kurkku auki, että olet liian vanha tekemään lapsia! Kuka niitä hoitaa! Noh, se on se ongelma, että alkaa omilla vahemiila iän myötä viirata, etupäässä äidillä. Toivottavasti ei itse tule samanlaiseksi.

Itse mietin asiat niin, että tämä toinen on toivottu, koska jos isovanhemmat ovat vanhoja (ja päässä vähän viiraa) ja itseä ja tulevaa isääkin alkaa jo keski-ikä painamaan, on lapsella hyvä olla sitten vanhempana joku läheinen samaa ikäluokkaa. Serkutkin ovat meidän naperolla huitsin nevadassa, velipuolet isoja miehiä maailmalla ja mun veli on toivoton vanhapoika, joka juoksee naisia pakoon, että toimeen on edes jonkun tartuttava....Jokaisen on omat valinnat tehtävä ja naisen kroppa on kyllä luotu olemaan raskaana, joten muutama vuosi ikää sinne tai tänne ei muuta tilannetta. Meidän päässä on vain iskostettu joku hemmetin kaava, että yli 35 on vanha nainen. Jos mies saa lapsen yli 60 v, se on kova pukki eikä kukaan kysy lasten hoidosta mitään. Naisen kohtelu ja lokerointi iän perusteella on edelleen yksi pirullisemmista ikärasisismin muodoista ja pidetään siskot huoli, että emme tee sitä itsellemme emmekä toisillemme. Eri asia on, jos on jo jotain vakavia perussairauksia olemassa, voi raskaus aiheuttaa niiden pahentumista, mutta meillä on loistavia lekureita, jotka kyllä osaavat selvittää ja hoitaa.
 
Piksukka, Ovis se siellä jo kolkuttelee, näyttäiskö liuskatestit jo vahvempaa. Aika aikaisin sulla se haamu näkyy. En tosin ole itse noin aikaisin koittanut tikutella.

Vauvahaaveita, ei tosiaan ole meilläkään mukissut yhtään mitään iltaisin kun hommiin pitäs ryhtyä, muina aikoina kyllä. :D


Musta jotenkin tuntuu, että eilinen ja tän päivän touhuilut kyllä pitäs riittää mahdolliseen tärppiin Jos se ovis onkin 12 h plussan jälkeen (ja plussa on voinut olla jo ed. yönä), niin nyt tänä iltana on jo ihan liian myöhään. Mutta ehkä parempi varmistella. Edellisyönä siis vihlontaa ja eilen koko päivän kipeä ja taas tuntuu maha kipeältä. Eihän se nyt voi koko päivää yrittää irrota? Vai kipuileeko se sitten myös irtoamisen jälkeen?? :confused: Who knows :O

Tervetuloa joukkoon Lumikki ja nalletyttö. Eihän kukaan nyt niin ulkopuolinen ole täällä, tottakai ainakin itse tykkään lukea kaikenlaisia kommentteja, varsinkin kannustavia. :) Minä haluaisin kokea vielä elämäni aikana sen normaalin alatiesynnytyksen. Se olisi hienoa. Vahinko, että sun vanhemmat on eri mieltä asioista. Kyllä me ollaan jo niin isoja, että osataan ottaa vastuu omista tekemisistä. Toivottavasti tuo ei vaikuta mummon ja esikoisen suhteeseen (oletan kuitenkin, että sellainen on). Ja myös haluan, että meilläkin esikoisella olisi perhe ja tuki myöhemminkin, kun me (=minä ja mieheni) kuitenkin vanhenemme koko ajan.
 
Viimeksi muokattu:
Myös tuolta "yrityksen odottajista" vierailen myös ulkopuolisena täällä tsemppaamassa :)

Mun pikkuveli on syntynyt luomuna niin että isä 43 ja äiti 45, ja pitkän yrityksen ja lukuisten keskenmenojen jälkeen. Ja meillä pikkuveljen kanssa siis ikäeroa 15 vuotta. Koko ajan huomaa että mitä enemmän tulee molemmille ikää sitä enemmän ja enemmän suhde pikkuveljeen on "sisarussuhde" kun tottakai silloin alussa pientä lasta hoitaa ja suhtautuu ihan eri lailla. Ja nyt "pikkuveli" on jo iso mieheköriläs ja aikuinen =)

Plussatuulia kaikille! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Äiti seiskanelonen
Kiitos tervetulotoivotuksista,

tämä keskustelupalstasysteemi on minulle vielä ihan uusi asia, kuten myös vauvajutut yleensäkkin, joten toivottavasti jaksatte olla kärsivällisiä, mulle nämä teidän lyhenteetkin tuottavat päänvaivaa :LOL:mutta opettelen, päivä kerrallaan ... miten tänne raportoidaan ja mitä " pitää " osata kertoa? sen verran osaan nyt sanoa että oviksen aika oli käsittääkseni nyt alkuviikosta ja nyt ollaan oltu 3 kertaa ilman ehkäisyä, viimeisin sunnuntaina...eli ihan alkutaipaleella vielä ja kun tosiaan ottaa huomioon ikäni niin edessä ehkä pitkä ja kivinen tie. Ovistikulla en tuota oviksen ajankohtaa testannut, mutta tiedän kyllä mistä puhutaan ja suunnilleen oviksen ajankohdankin :)

Mutta gyniksellä kun kävin tammikuussa niin kaikki oli ok ja munasarjat aktiiviset ja toiminnalliset, ei pitäisi olla mitään fyysistä syytä siis ettenkö tulisi raskaaksi. Gyne kyllä masensi mut heti latomalla faktoja pöytään siitä kuinka pienet mahikset meillä on, aika tympeetä :mad:
 
Kysy Lumikki ihmeessä jos joku termi ei ole tuttu. Eihän tänne mitään kovasti tarvi raportoida, ihan mitä itse haluaa meidän muiden samassa tilanteessa olevien kanssa mietiskellä. Jos haluaa "listoille" (minneköhän sekin lista on jäänyt), niin siinä on vaan tuo kierron pituus ja missä kierron vaiheessa on menossa.

Lueskelin tuossa joku päivä jotain vanhaa ketjua, jossa eräs odottaja oli 49 v, että kyllä sitä hyvällä tuurilla voi nopeastikin raskautua :)

Olen tosi pahoillani menetyksesi johdosta. Hienoa kuulla, että olet kuitenkin nyt löytänyt elämääsi uuden kumppanin. Ei ihmistä ole ehkä kuitenkaan tarkoitettu yksineläjäksi.

Onko sulla sitten mahakivut tai jotain, mistä tiedät ovulaation ajankohdan?
Mulle gyne sanoi viimeksi, että gynekologien kuuluu olla skeptisiä ja epäillä kaikkea. Ja jos nyt raskaudunkin, se on iloinen asia. (No totta kai on). Samaan hengenvetoon mainitsi, että on tosi hienoa, että teillä jo on yksi lapsi. Ja muutenkin ajattelin, että mistäs mielen psykologiasta nyt oikein jutskataan. Ja aika pienä prosenttilukuja esitti, mutta niitä en jäänyt turhaan murehtimaan.
 
kiitos vastauksesta Äiti seiskanelonen :) Mä olen pitänyt vähän kirjaa noista kiertojen pituuksista ja oviksesta aiemmin, seukkasin aiemmin toisen ihmisen kanssa ja hänen kanssaan oli puhetta mutta puheeksi jäikin, hänen puoleltaan...sitten kun piti tositoimiin ryhtyä niin hän ei sitten ollutkaan valmis. Ja silloin opin vähän laskemaan, mulla on aika pitkä kierto, 30-34 päivää ja on niitä vatsakipujakin pikkasen oviksen aikoihin. Mutta tarkoituksena on kyllä ens kerralla käyttää tikkuja :)

Jotenkin jaksan uskoa että tämä nyt onnistuu, kaikella on tarkoitus, palasin tämän " suuren " rakkauden ( siis aviomiehen kuoleman jälkeen elämäni toinen suuri rakkaus ) 4 vuoden tauon jälkeen nimittäin puolisen vuotta sitten yhteen ja kaikki on nyt sujunut niin hyvin, tuntuu että näin sen pitikin mennä ...ainoastaan yksi pieni ongelma, hän ei oikein osaa eikä halua puhua näistä asioista, tai siis en haluakkaan puhua mistään oviksen ajankohdasta hänen kanssaan, joten pikkasen tunnen tarvitsevani " vertaistukea" ...onneksi löysin siis teidät :)
 
Hei vaan Lumikki1970 ja Iines!

Lumikki täällä kanssa toinen nuori leski. Ensimmäisellä miehelläni petti sydän kun olin 36 -vuotias. Meni toi kolmikymppiset ohi kun eihän se mies ihan terveenä kuollut. Nyt uusi mies päälle 3 vuotta ja lasta yritetty toista vuotta.

ON ovistestissä vahva viiva. Olen ihan ymmälläni noista ovistesteistä. Edellisessä kierrossa vahvaa viivaa oli koko luteaalivaihe ja nyt on vasta kp7.
 

Yhteistyössä