80-luvulla syntyneet: lyötiinkö teitä lapsena?

Kysymys 80-luvun lapsille! Kuritettiinko teitä fyysisesti? Millä tavalla? Saitteko traumoja? Mitä ajattelette siitä nyt?
Kiinnostaisi tietää miten yleistä se jo silloisesta laittomuudesta huolimatta on ollut. Omassa kaveripiirissäni suurin osa on lapsuudenkodissaan kerran jos toisenkin saanu "isän kädestä" (tai äidin).

Meillä kotona harrastettiin luunappeja, tukistuksia, koivuniemen herraa, suupesua mäntysuovalla, remmiä, vyötä... Lisäksi pari kertaa lyötiin ja heitettiin esineitä päin naamaa. Oikeasti vaarallisia tilanteita muistan kaksi: heitto rappuset alas (johti lievään loukkaantumiseen) ja kun toinen vanhempi, ollessamme kaksin kotona, jahtasi keittiöveitsi kädessä ympäri asuntoa ja uhkasi sekopäisenä tappavansa (ei saanut kiinni, joten ei käynyt mitään mutta tuolloin pelkäsin henkeni edestä). Jonkinverran traumoja on jäänyt, joskin henkinen väkivalta siinä perheessä oli pahempaa.

 

Kyllä sitä koivun oksaa sai maistaa välillä. Pahin rangastus oli se kun sen oksan sai itse hakea . Ei siitä mitään traumoja jäänyt, joka perseen punoituksen olin ansainnut.

 

Sain pari kertaa selkäsaunan. Ei mitään traumoja ole jäänyt Sitä vaan on tullu mietittyä nyt kun itsekin olen äiti, et miten oma äiti saattoi, en ikinä löis omia lapsiani. Mut en mä katkera jaksa olla, typeryyksiä mä silloin teinkin.

 

Hallittu piiskaus. Äiti ei koskaan antanut piiskaa vihassa, eikä aiheettomasti. Ei jäänyt traumoja. Iskä oli enempi tukkapölly -tyyppiä.

 

saatiin tukkapöllyä, luunappeja ja selkäsaunoja risulla/ vyöllä. ei jäänyt traumoja, mutta en muistele lämmöllä tai että se olis hirveesti auttanut joten en käytä omilla lapsilla moisia konsteja.

 

Omat kolme ovat syntyneet -80 luvun alussa. Ei ole kukaan heistä saanut edes tukkapöllyä! Ei olisi tullut mieleenkään antaa.

 

No ei todellakaan, kodissani ei ollut väkivaltaa. Miestä on piiskattu ja hän on siitä aika katkera mummolleen.

 

no ei mitään systemaattista(koska tekijä ei ollut vanhempani, vaan setäni, olen kyllä hänen kanssaan vieläkin tekemisissä enkä usko että hän enään sellaista tekisi, en vaan ymmärrä kuka kehtaa tolla tavalla puuttua toisten lasten kasvatukseen,väkivallalla, se on käsittämätöntä).mut ei mulla ole mitään traumoi,enkä pelkää setää(lapsena pelkäsin mutta teininä pistin älämölön pystyyn siihen loppu sedän kuritukset, nykyään hän on toisenlainen)

 

Kyllä tukkapöllöjä ja useasti. Muistan kun kerran isäpuoli kantoi minut hiuksista rappusia ylös omaan huoneeseen. Useasti uhattiin risulla, mutta koskaan en siitä saanut. Äiti löi kerran avarilla,mutta katui sitä heti ja meni ihan paniikkiin. Ja lisäksi mua uhattiin lastenkodilla jos en tottele. Ei oikeestaan traumoja, mutta omiani en kurita.

 

Kyllä sain muutaman kerran risusta, ja kerran piti itse hakea. Ihan ansaittuja oli, muuten ei ollut fyysistä kuritusta, lähinnä arestia jne. Ei jäänyt traumoja.

 

Risusta olen saanut, ja myös luunappeja ja tukistuksia. Ei ole jäänyt mitään traumoja joista olisin ainakaan tietoinen.

 

ainoan tukistukseni olen saanut veljeltäni ja se ei kyllä liittynyt kuritukseen mitenkään

Meillä ei ole kyllä annettu edes sitä luunappia. Pahin "kuritus"tapa oli äänen korotus ja kerran muistan että iskä kantoi veljeni housuista ja paidasta pitäen "niska-pers"-otteella omaan huoneeseen, sekin taisi olla vain hauskaa... Mutta ei me siis ihan pellossa olla kasvettu, meillä on ollut kyllä rajat ja teininä ne tuntu liiankin tiukoilta, mutta ihan normaaleja meistä kasvoi. Samalla linjalla siis omienikin kanssa.

 

Tukistettiin, ei muuta.

 

Yhden tukkapöllyn muistan saaneeni äidiltä, en muuta. Enemmän mätkettä tulikin sitten veljeltä, joka terrorisoi molempia pikkusisaruksiaan tuon tuostaki. Koomisinta oli, että nuoremman isoveljen nenäverisuonia luultiin heikoiksi, kun verta vuosi niin usein. Kyllä se vaan sai nyrkkiä siihen sen verran. Vituttaa edelleen! Vasta juurikin teini-iässä sain sen loppumaan, kun tuli uhma, enkä enää välittänyt vaikka nyrkistä tulisikin

 

ei. kerran taisin saada tukkapöllyä.

 

Paljonkin.. Joka ilta menin veressä nukkuun.. Vielä 13-vuotiaana pissasin yöllä sänkyynkin kun en uskaltanu mennä vessaan :'( Se pelko oli jotain sanoinkuvaamatonta :'( Pahat jäljet on jättäny ja katkera olen ikuisesti äidilleni.. Nyt itse 5 lapsen äitinä, ei tulisi mieleenkään satuttaa lastani, se pelko ja kauhu on niin vahvassa muistissa, ettei todellakaan kestäisi sitä omalle lapselle suoda..

 

Joo, mutta ei koskaan vyöllä. Mut myöhemminnme ollaan sovittu vanhempien kanssa nää asiat. Pidän lapsen lyömistä vyöllä ihan sairaana.

 

Hirveitä kertomuksia... Täytyy sanoa, että mua on rakastettu, enkä ole ikinä ollut missään vaarassa vanhempieni taholta. Kyse on ollut enemmän taitamattomuudesta kuin tahallisesta väkivallasta.

 

Olen saannut selkääni, vyöstä, tukkaa revitty, luunappia, päähän lyöty, isommat sisarukseni pahemmin... Päätä hakattu tiiliseinään, remmillä lyöty selkä verille...

Traumoja? No on... Mun vanhemmat, isä pahemmin, on sairaita... Sen tajusin vastikään...

 

ei oo lyöty tai kuritettu muutoinkaan.. sisaruksiani kyllä,he syntyivät aiemmin -80 luvulla. ite -88

 

Kyllä sitä koivun oksaa sai maistaa välillä. Pahin rangastus oli se kun sen oksan sai itse hakea . Ei siitä mitään traumoja jäänyt, joka perseen punoituksen olin ansainnut.

tähän peesi. eipä tullu toiste tehtyä samoja kämmejä..

 

niin ja siis meillä kuritti isä,ei äiti.. alkoholilla osuutta asiaan.

 

paljon uhkailua... Esim jos ei tehty just niinku halusivat niin uhkasivat tappaa meidän lemmikkejä...
Isosiskon kaks lemmikkiä isä tappo, siskpn ollessa kaverin luona...

 

Kyllä sitä koivun oksaa sai maistaa välillä. Pahin rangastus oli se kun sen oksan sai itse hakea . Ei siitä mitään traumoja jäänyt, joka perseen punoituksen olin ansainnut.

Pakko peesailla, eipä mullekaan ole jäänyt traumoja ja jokainen punotus oli todellakin ansaittu.

 

Aika lähellä samat kuin aloittajalla, paitsi se veitsen kanssa hilluminen.
Ja lisäksi uhkailua kerrostalomme ikkunasta heittämisellä, ja asuimme siis 8:ssa kerroksessa.
Mutta mä väitän kyllä saaneeni pahimmat ns. isäpuoleltani. Äiti huusi ja syyllisti, mutta harvoin teki luunappeja tai tukistusta pahempaa. Ne mä usein olin ansainnut. Isäpuolen vihaa en.