Moi kaikki!
Saisinkohan minäkin liittyä tähän ketjuun vaikka laskettu aika taitaakin olla vasta 1.1.2012?
Ensi viikon tiistaina meillä olisi eka neuvolakäynti (jonka piti olla jo tällä viikolla mutta peruuntui neuvolatädin sairausloman takia) ja jännittää aika kovasti.
Ai niin, ja siis olen 24-vuotias ja ensimmäistä odotellaan. Yli kolme vuotta yritettiin raskautua. Joulunaikaan elämämme mullistui kun myimme asuntomme ja muutimme "paremman työtarjouksen" perässä molemmille täysin vieraalle paikkakunnalle. Päätettiin yhdessä että nyt molempien on aika keskittyä työelämään ja "uranluomiseen" ja lapsiasia otettaisiin esiin uudelleen vasta parin vuoden päästä tai ehkäpä jopa viihdyttäisiin ihan kaksitaan koko loppuelämän ajan. Ehkäisyä ei kuitenkaan haluttu alkaa käyttämään koska tosiaan niin kauan olimme yrittäneet raskautua ja osaksi varmastikkin molemmat jo alettiin uskoa että niin se vaan on että ei me edes koskaan lapsia tulla saamaan. Niin että tässä sitä sitten ollaan raskaana
Onneksi töissä koeaikani loppui juuri maaliskuussa ja ehdin saada vakityöpaikan
Minäkin haluaisin mennä varhaisultraan varmistamaan et "vihtori-masalla" on kaikki kunnossa, pelkään jotenkin ihan kamalasti että minulla on tuulimunaraskaus (äidilläni ollut useampiakin aikanaan).
Tissit on kipeet, syötävää on saatava parin tunnin välein tai tulee ihan kamala olo ja itku tulee päivittäin. Pahimmaksi oireeksi koen tosiaan mielialanvaihtelut, ihan hullujakin ajatuksia käy läpi päässään ja raivo nousee nollasta-sataan sekunneissa. Siitäkin tunnen kamalaa syyllisyyttä kun yritimme lasta niin kauan ja aina haaveilin että koko raskauden aika on sitten varmasti niin ihanaa ja vaalenpunaista ja pumpulista yms yms ja nyt tunnenkin oloni ihan päinvastaiseksi, en viihdy yhtään näiden oireiden kanssa. Ja myös koen jotenkin että voiko minusta edes tulla hyvää äitiä kun en pysty rehellisesti vain kehumaan ja hehkuttamaan oloani.. argh..
Tulipas nyt ehkä turhankin pitkä sepustus mutta huoh, helpotti ehkä vähäsen