Taitaa olla nyt niin, että suhtautuminen asiaan riippuu kovin näkökulmasta, josta asiaa katsoo.
Työ kuin työ, jokaisen tulisi saada sisällyttää työhönsä niitä olennaisia asioita, joita siihen työhön kuuluu, eikä hirvittävästi muuta. Opettajan työssä itse asiasisältö painaa päälle, mutta toki erityisesti ekaluokan open työ on paljolti myös kasvattamista, koulurutiineihin totuttamista, joskus jännittyneiden ppilaiden ja joskus vanhempienkin sisäänajoa kouluelämään, jne.
Olen luokanopettaja, ja oma kokemukseni on, että luokanopettajat ovat PÄÄSÄÄNTÖISESTI todella tunnollisia ja suurin osa jopa uhrautuvaisia työntekijöitä.
Vanhempainvareissa olisi omasta mielestäni mukava keskustella ihan olennaisista asioista, kuten ap mainitsi. Jos opettajalla riittää jaksamista kysellä jokaisessa kahdessakymmenessäseitsemässä tapaamisessa perheen kesämökkeilystä, äidin käsityöharrastuksesta, jne, vanhemmat hymistelevät käytävällä, miten "mahdottoman mukava tuo ope on". Ekaluokkalsen vanhempia eka kertaa tavatessani itse kyselenkin lapsen harrastuksista, mielenkiinnonkohteista, hieman perheestä, jne, tutustumisen vuoksi.
Jokainen vanhempi haluaa kuulla myös, että omaa lasta kehutaan. Tämän vuoksi itse keronkin aina jotakin positiivista lapsesta vanhempainvartissa.
Vaikka opettajan työ olisi kutsumuskin, on sekin vain työtä.