""ahistaa""

Suomessa imetetään vähän verrattuna muuhun maailmaan.

Miksiköhän näin?

Äitejä ei opasteta ja tueta tarpeeksi. Kauheat suorituspaineet harteilla, (stressi vähentää maidontuotantoa) kaikesta pitäisi selvitä itse, kotityöt yms. Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämmällä sijalla kuin imetys. Jos vähänkään ongelmia niin kaupastahan saa korviketta. Syylistetään ja syyllistytään.

Imetysongelmista ei voida puhua tarpeeksi koska koko imetysasia tuntuu olevan niin mieltä herkistävä juttu, melkeinpä tabu. Jos siitä alkaa puhumaan niin korvikeäidit hyökkäävät kuin ärsyyntynyt leijonalauma pesistään puolustautumaaan ja haukkumaan ""imetysterroristeja"". Tasa-arvo rules. Äitien täytyy päästä välillä ""tuulettumaan"" ja isänkin pitää osata lasta ruokkia, ajatellaan usein. Meillä on maailman pisimmät äitiyslomat, ei pitäisi työelämän paineidenkaan haitata imetystä.

On todellakin huima joukko äitejä jotka yrittävät kaikkensa mutta eivät vaan onnistu ja sitten syyllistyvät, turhaan. Heitä varten on olemassa korvikkeita. Kaikki eivät kuitenkaan jätä imettämättä siitä syystä että se ei onnistu. Veikkaanpa että jos äidit saisivat kunnollista imetysneuvontaa, tietoa ja rohkaisua sekä panostaisivat imetykseen kaikella halullaan niin onnistuneiden joukko kasvaisi roimasti!

Systeemissä on paljon parantamisen varaa. Meillä on hienot sairaalat ja neuvolat mutta missä mättää? Imettäviä äitejä kadehditaan, he ovat oma joukkonsa, koska useimmat äidit haluaisivat imettää, mutta kun ei onnaa niin minkäs teet. Kiukuttaa. Toivottavasti tähän tulisi korjausta lähivuosina ja imetyksestä puhuttaisiin asiallisesti, ohjaavaan ja opettavaan sävyyn. Tietoa on mutta sitä pantataan, miksi? Syyllistäminen ja katkeruus pois. Kaikki tietävät imetyksen edut mutta keinot ovat usein hukassa. Ne, jotka eivät halua imettää, ruokkikoon lapsensa rauhassa lehmänmaidolla.

Ottakaa kantaa, pliis.

 

Usein ilmeisesti imetyksen opettelu lähtee pieleen jo synnärillä, kun vauvalle tupataan lisämaitoa pullosta ihan suotta. Terve, täysiaikainen vauva pärjää mainiosti pari päivää esimaidolla, kolostrumilla, jota kaikilla synnyttäneillä naisilla on rinnoissaan. Yleensähän varsinainen maito nousee rintoihin vasta muutaman päivän päästä (itselläni kesti kolme päivää).
Mikä lie muuten imettämisprosentti Suomessa? Muistaakseni esim. Norjassa ja Ruotsissa n. 90 % prosenttia äideistä imettää. Tätä palstaa lukiessa tuntuu joskus että 80% suomalaisäideistä antaa korviketta.
Siis koulutusta kaivataan.

 

Mulle jäi imetysasioista mieleen synnytys-tai perhevalmennuksessa ( en muista kummassa ) että äidinmaidossa on vaan se etu että lapsi saa siitä makuvivahteita kun korvike taas maistuu aina samalle. Olen jälkeenpäin kuullut että imetyksellä on aikaslailla muitakin etuja. Lisäksi siellä näytettiin joku imetysvideo muistaakseni 70-luvulta. Mahdollisista ongelmista imetyksessä ei puhuttu sanallakaan. Kuvittelin itse vielä silloin että tissi suuhun ja maitoa alkaa virrata tuosta vaan (eipä näin taida käydä kaikilla). Synnärillä annettiin heti lisämaitoa ja neuvolassa alettiin jo vauvan ollessa 5 kuukautinen suositella lisäruuan antamista jos vähänkään epäilee että vauva on nälkäinen. Kasvu oli kuitenkin normaalia ja ajattelin mennä suosituksen mukaan ja imettää 6 kk kun olin kerran kaikkien mahdollisten alkuvaikeuksien jälkeen saanut imetyksen sujumaan. Vauva oli tyytyväinen,kasvoi hyvin ja maitoa riitti vaikka välillä olinkin epävarma että riittääköhän se. Apua ja tukea olisin kyllä kaivannut paljon enemmän kuin mitä itse sain. Kyllä niistä mahdollisista imetysongelmista ja niiden hoitokeinoista pitäisi puhua jo synnystys-ja perhevalmennuksessa.

 

Teet niin tai näin niin aina menee pieleen. Siltä ainakin tuntuu tässä imetysasiassa olevan.

Miksiköhän imetys on tabu/ herkkä aihe? Miksi ""korvikeäidit"" hyökkäävät kuin leijonat haukkumaan ""imetysterroristit""? Luulen että se johtuu siitä että korviketta käyttävät äidit ovat kyllästyneet, kaikkensa jo yrittäneinä, ""fanaattisiin"" täysimettäjiin jotka tulevat jakelemaan neuvoja ""korvikeäideille"". Kaikki äidit eivät välttämättä uskalla neuvolassakaan kertoa miten imetys oikeasti sujuu jonkun hirvittävän saarnaamisen pelossa.

Itse osittaisimettäjänä sain hirvittävän hepulikohtauksen jokin aika sitten kun Aamulehdessä oli juttua imetyksestä. Siinä joku Tays:in osastonhoitaja vaati että pitäisi tutkia enemmän täysimetyksen hyötyjä ja korvikkeen käytön RISKEJÄ? Ja taas tuli paineita lisää.

Varmasti jokainen haluaa lapsensa parasta ja imettää sen mitä pystyy. On tietysti niitäkin jotka eivät syystä tai toisesta halua imettää lastaan, mutta sekin pitää hyväksyä ilman moraalisaarnoja. Imetyksessä pitäisi kaikkien kukkien antaa kukkia ilman moraalisaarnoja, silloin asiasta voisi puhua avoimemmin ja ne ujoimmatkin äidit uskaltaisivat pyytää tarvittaessa apua ja muutenkin tieto leviäisi paremmin.

 

Mä oo eri mieltä siitä että jokainen yrittää parhaansa. Mun kaveripiiristä ykskään ei oo yrittäny tosissaan, jotku on alkanu antaan suoraan pullosta ja jotkut heti kun on itseä tehny mieli lähteä viihteelle. Toiset tekee pienistäkin ongelmista suuria. Itse en oo törmänny koskaan mihinkään moraalisaarnaajiin mutta mua on sen sijaan ihmetelly moni kun imetän viel puolivuotiasta ja olenkin ihan kummajainen kaveripiirissäni. Moni on koittanu neuvoa antamaan jo korviketta että pääsis muka vähemmällä. Imetystukea tai tietoa imetyksestä en ole saanu. Kiinnostais kuulla että kuka sulle on niitä moraalisaarnoja antanu?

Täälläkin puhutaan korvikkeen antamisesta niinkuin se ois maailman luonnollisin asia. Imetysongelmista ei puhuta paljoakaan. Mä oon sitä mieltä että monet ns ""korvikeäidit"" ovat luovuttaneet jo melkein kättelyssä ja sanovat muka sitten että maito ei riittäny tms. Sitten kilvan kehutaan kuinka hyvin menee kun antaa korviketta.

Suomi on korvikevauvojen luvattu maa. Perinteet on syvällä.

 

Mun mielestä imetyksen opastus odotusaikana,synnytysvalmennuksen yhteydessä on NIIN turha että!!Ite muistan siitä,että en osannut keskittyä mihkään muuhun kun niihin asioihin jotka olivat tätä hetkeä eli odotusta.Tuntui että tuli liikaa asiaa ja liian isoja juttuja.Se jana ulottui vaan siihen synnytykseen asti,en osannut omaksua enää niitä imetysjuttuja,joita oli kyllä aika vähän.Mun mielestä synnärillä pitäis olla imetysvalistusta,oikein kunnolla.Ei mitään sellasta jota ite oon saanut osakseni,että juu,ote vauvalla on hyvä ja hienosti menee,kolmen tunnin välein vaan maitoa.JA piste!

Ekan kun sain,olin nuori ja päivänä jona pääsimme sairaalasta,iltasella nousi kuume.Ihmettelin mikä on ja äitini kysyi,lypsänkö tissit tyhjiksi?Täh?tyhjiksi?No,ennen oli ennen,silloin kai opetettiin tyhjäksi lypsyä,mutta minä en tajunnut että vauva söi niin vähän,että mulla maitoa pakkas rintoihin niin että tuli tulehdus.Näin hyvää imetysopastusta!!

ELi tässä taitaa mätätä pahasti,en tiiä kuinka muilla mutta oma kokemus oli tää.Ja kun toista sain,en enää kelvannut perhevalmennukseen,minun oletettiin tietävän jo kaikki.Taas meni imetys perseelleen.Nyt kolmannen kerran se onnistui.Mutta vain ja ainoastaan oman tahtoni ja yritteliäisyyteni vuoksi.Olen hakenut tietoa ja kysellyt imetyksestä.Taaskaan en päässyt perhevalmennukseen,vaikka edellisestä on 11 vuotta.Mutta jos siellä ois samat jutut olleet,tuskin oisin viisastunut.Ekaa imetin 1,5 kk-kaksosia 2 viikkoa ja nyt menty 4 kk jo.Ja tuskin nyt yhtäkkiä tyssää,hyvin on onnistunut.

Imetysneuvontaa ehdottomasti enemmän synnytyksen jälkeen,jolloin äidin mielenkiinto suuntautunut lapseen ja imetykseen eikä osotukseen ja synnytykseen.

 

kannatan ehdottomasti jotain neuvolan tukitoimia synnytyksen jälkeen, jotain imetys tai perhevalmennusta, vastaavaa kuin synnytysvalmennus, mutta tiiviimmin heti kotiinpaluun jälkeen. Ja mieleeni tulee monesti myös kun jo esikoisenkin kanssa laitokselta lähdetään nykyisin kotiin 3 vuorokauden kuluttua synnytyksestä, ei maito ole edes noussut kunnolla siinä vaiheessa, eikä näin ollen laitoksella ole voitu opastaa asiassa. 8 vuotta sitten kun sain esikoiseni oli käytäntö että 5 vuorokautta oli ensisynnyttäjät ja 3 uudestaan synnyttäjät, tämä oli ehkä imetyksen onnistumisen kannalta parempi käytäntö.

 

Ykkösen aamu-tv:ssä oli pari viikkoa sitten juttu täysimetyksestä ja 6kk.n suosituksesta. Suomessa vain 3% täysimettää lastaan 6kk.n ikään!! Aika hurjaa. Mut siinä just sit puhuttiin synnytyssairaaloiden imetysmyönteisyydestä ja neuvoloista, että olisi vissiin aihetta hieman päivittää henkilökunnan tietämystä. Rahasta kai se tämäkin sitten kiinni on... Ruotsin maalla luku oli 30%, ne noi naapurit pistää aina paremmaks...En muuten sit takaa noita lukuja, pääni on aika laho.

 

Muistan kuulleeni vastaavaa.. luvuista ei minullakaan faktaa. Minulla on kolme lasta ja imetys on aina ollut helppoa, mutta nyt kolmosen kohdalla imetys ohjeistus oli muuttunut juuri tuohon 6kk suositukseen (aiemmin 4kk). Mutta kuitenkin neuvolassa jo 3kk iässä sanottiin että voitte alkaa maistelemaan kiinteitä, vaikka vauvan kasvu oli ok. 4kk neuvolassa sitten jo vähän patistettiin, vaikka ilmaisin selvästi pyrkiväni 6kk täys imetykseen. No sitten 6kk iässä aloitimme kiinteät joista vauva ei tykännyt lainkaan, maistelimme ruokia, mutta käytännössä kai voin puhua 8 kk täysimetyksestä, kun puhuin asiasta neuvolassa ja esitin huoleni siitä ettei vauva syö, niin sieltähän tuli semmoinen syytösten ryöppy, että olisi kannattanut aloittaa kiinteät aiemmin jne.. No onneksi sain silloin tukea ajatuksilleni imetystukilistalta. Listan sivut ovat täällä paljon parjatut ja kieltämättä aika fanaattiset ne joiltain osin ovatkin, mutta minä sain kuitenkin sieltä apua. Korostan edelleen sitä seikkaa että vauvan kasvu on koko ajan ollut hyvä! 10 kk neuvolassa suorastaan patistettiin aloittamaan imetyksen lopettaminen, vaikka tosiasiassa nykyisin suositus on että lehmänmaitoa ei annettaisi alle 1vuotiaille.. liekö korvikefirmojen sponsoroima ohjeistus terveyden hoitajalla.. Eli kaiken tämän sepustuksen tarkoitus on yhtyä edelliseen.. neuvola henkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta tietojensa päivittämiseen!

 

Se vaan ihmetyttää, että ketkä sitä 6 kk täysimetystä oikeasti kannustavat, ei ainakaan neuvolassa.

Itse en ihan siihen 6 kk täysimetykseen usko. Meillä ainakin poika ihan selväsi oli reilun 4 kk valmis maistamaan muutakin, tosin todella pehmeällä laskulla lähdimme liikkeelle.

 

se riippuu myös vauvasta. Siis voiko täysimettää 6kk. Jos vauva on iso eikä maito riitä hänelle niin pakkohan se on alkaa kiinteetä antamaan. MUTTA: Esim meillä tyttö nyt 4,5kk ja täysimetyksellä mennään. Hän on melko pienikokoinen (4kk/62cm/6290g) ja maito riittää aivan loistavasti. Syöttöväli normaalisti neljä tuntia, välillä enemmänkin. Öisin syö kerran tai kaksi. Neuvolassa ainakin sanottiin näinneuvolatäti sekä myös lääkäri) ""Imetä vaan kun noin hyvin sujuu, 6kk on suositus jos vaan onnistuu!! ""
Esikoinen oli paljon isompi ja kiinteät ""jouduttiin"" aloittamaan 3,5kk iässä, imetys loppui 4kk iässä. Kuitenkin terve tyttö ollut aina (ei korvatulehduksia tms).

Tapoja on niin paljon... nykyään vaan tuntuu että kiinteitä aletaan antamaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Nyt vauvan syntymän/kasvun yhteydessä olen ollut paljon tekemisissä muiden samanikäisten vauvojen äitejen kanssa ja monet aloittivat kiinteät jo 2-3kk iässä. Mielestäni vähän turhan aikaista...
Taitaa jo mennä alkuperäisen aiheen vierestä, sori...

Tsemppiä kaikille imettäville ja ei-imettäville

 

Se on WHO:n suositus. Joissain euroopan maissa kuten Belgiassa täysimetyssuositus on kuulemma 8kk. Kai sille jotain perusteita on, ei ne varmaan ihan tuosta vaan heitä sellaisia suosituksia. Ei se lehmänmaitokaan varmaan kaikille vauvoille sovi. Sillä saattaa kuulemma olla tekemistä lapsuusiän diabeteksen kanssakin. Ei kai kuitenkaan mitään varmaa tietoa ole asiasta. Mä voin ainakin kertoa esimerkin siitä miten vauva kasvaa pelkällä rintamaidolla, siis jos maitoa tulee, paremmin kuin maidolla + kiinteillä. Samaan aikaan synnärillä oleva vauva painoi syntyessään 1,5 kg enemmän kuin oma vauvani. 5 kk:n päästä kun nähtiin sattumalta, hän kertoi aloittaneensa kiinteät jo 3 kuukautiselle ja meillä oltiin vielä täysimetyksellä. Poika vielä kuulemma söi tosi hyvin mössöjä ja imi lisäksi rintaa. Painot oli vaan menny ristiin, eli meillä painettiin ny melkein se 1,5 kg enemmän. Eli kyllä rintamaidolla kasvaa. Ne ensimmäiset ruuat mitä vauvalle saa antaa onki tosi vetisiä eikä niissä ole niin paljoa ravinteita kuin rintamaidossa. Mua ainakin auttoi sisäistämään tätä ravintoasiaa kun luin babyidean sivuilta siitä kirjoituksen. Lukekaa jos huvittaa:

http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/kiinteat.html

 

Minulla ehkäpä vähän toisenlaisia kokemuksia sairaalan imetysasioista...

Eli esikoinen syntyi -03 kiireellisellä sectiolla. Synnyttäneiden osastolla sitten jouduin hoitajia lähinnä olevaan huoneeseen jonne siis viedään sellaiset joiden synnytyksissä on ollut jotain epätavallista. Noh, alku meni ihan ok, juoksivat kyllä ympärillä jatkuvasti (siis hoitajat) mutta yritin olla noteeramatta.
Imetys MEINASI lähteä ihan hyvin käyntiin, makuultaan vaan ja tissi suuhun. Tuntui ihan hyvältä.

Parin päivän päästä sitten alkoivat ongelmat: jatkuvasti eri hoitajia juoksi viereen kyselemään et miten sujuu, riittääkö maito... Ja imuote näyttää huonolta, muutetaanpa sitä vähän ja tissiin kiinni repimään ja nipistelemään. Lopulta olivat niin kipeät et huusin suoraa huutoa kun joku meinasikin koskea. Joku välkky sitten meinas et yritetäänpä istuen. No sen jälkeen ei onnistunut enää makuultaan Sitten ei enää istuenkaan kun paineet vain kasvoivat.. siinä vaiheessa sitten sai itse olla soittelemassa kelloa kun ei vauva saanut enää otetta ja itse väsymyksestä ja stressistä itkua vääntäen huolehti siitä että saako vauva tarpeeksi ravintoa.
Eräs hoitaja ärsytti erityisen paljon kun jatkuvasti oli nipistelemässä jne. Olin hänelle lopulta todella inhottava ja se jäi vähän mieltä vaivaamaan. Siis sen jälkeen kun lopulta olin päässyt KOTIIN.
Lähdin siis niin pian kuin mahdollista. Yrittivät että olisin vielä jäänyt harjoittelemaan imetystä mutta sanoin vaan että se joko onnistuu KOTONA tai sitten vauva saa maitonsa pullosta. Ja yllätys yllätys, kotona alkoi heti sujua Harmikseni en koskaan onnistunut istuen mutta useimmiten makuupaikka löytyi
Kesällä meille syntyi toinen vauva. Hän tuli maailmaan alateitse eli ei mitään erityiskohtelua sairaalassa.. uudelleensynnyttäjänä sain olla omissa oloissani iman mitään painostusta ja imetys lähti käyntiin ongelmitta. Siis istuen

Todella huonosti kyllä sairaalassa infottiin lypsämisestä. Ekalla kerralla olin siellä niin kauan että maito kerkesi nousemaan kunnolla. Yhtenä yönä vaan heräsin ja sänky oli ihan märkä... pyysin peittoa kun palelin mutta eihän siellä ollut kuin lakanoita.. lypsämisestä ei siis puhuttu ennenkuin kotiin lähtiessä!! Nyt jälkikäteen olen tajunnut että se vaikeutti imetystä todella paljon; miten vauva voi saada kunnollisen otteen kivikovasta tiiliskivestä??????

Sellaisia kokemuksia..

 

Sinja, tarinasi kuulostaa tutulta. Et sattumoisin synnyttänyt EKKS:ssa?

 

En Tyksissähän minä. Taitaa olla joissain sairaaloissa yleistä... Harmittaa vaan!

 

Tämä on etenkin sinulle nimimerkki "" Eri mieltä"".

Voi olla että sinun kaveripiirissä nämä ns. ""korvikeäidit"" ovat sitten luovuttaneita äitejä ja jotka eivät ajattele kuin omaa napaansa, niinkuin annat ymmärtää, niin suppea on tämä katsomuksesi kuitenkin. Suomen maassa on kuule aika paljon äitejä eikä oman kaveripiirin perusteella voi tehdä teoriaa että, ""suurin osa"" tai tai käytit sanaa "" monet"" korvikeäidit ovat luovuttaneet kättelyssä yms.

Tässä oma tarinani ja aika ""monen"" minun tuntemani korvikeäidin tarina on vastaava joiden kanssa olen keskustellut.
Esikoista odottaessa suunnittelin luonnollisesti imetystä eikä mieleeni tullut että korviketta tarvitsee antaa, ellei oikeasti ole vialliset tissit=). No joo kiitos hyvien ja realististen ohjeiden ( tissi suuhun ja siinä se) minulla oli aivan väärä kuva imetyksestä, ei se ollutkaan niin yksinkertaista mitä annetaan ymmärtää.

Kyllähän minä kovasti yritin sairaalassa itkin ja yritin, mutta maitoa ei tullut kuin veriset nännit vaan. Olin imettänyt lasta 4 tuntia putkeen ja soitin kelloa, hoitaja tuli paikalla ja kysyi mikä hätänä sanoin, että lapsi on imenyt klo 1.00-4.00 en jaksa enää. "" no sellaista se on aluksi"" minulle tokaistiin. Hoitaja katsoi imetysotteen. Oikea oli ote. Hän sanoi, että kyllä se on jo tarpeeksi imenyt, mutta aina sama kun nostin vauvan pois, huutu alkoi. HOitaja vei lapsen huoneesta ja käski minun ruveta nukkumaan. Itkin ja koin olevani huono. Kuulin että lapseni itki siellä vauvalassa. Hoitaja tuli n. tunnin kuluttua. "" tämä itkee vaan , ei oikein tiedetä mikä sillä on tuli varmaan äitiä ikävä"" Just juu varmaan tuli äitiä ikävä ajattelin, olipas rohkaisevaa ja pelottava komentti ensisynnyttäjälle "" ei tiedetä mikä sillä oikein on"". Ei voi olla typerämpää. Nälkä sillä lapsella oli. Toinen hoitaja toi lisämaitoa, vauva joi hanakkaasti ja nukkui aamun.
Kotona sama toistui istuin koko päivän, kirjaimellisesti, meni siinä toinenkin päivä ja kolmas, vauva huusi kun otti tissin irti. Puristin ja kokeilin lypsää, maitoa ei tullut kuin pari tippaa. Yöllä tuli vähän paremmin. Kun mieheni oli viikon katsonut minua kahta itkevää. Ja näki miten valvoin yöt, kun imetin, nukuin n. 1-2 tuntia yössä ekan viikon aikana, niin haki korviketta. Sen jälkeen tuli taivas itku lakkasi sekä äidin että vauvan. Yritin vielä imettää ja sainkin maitoa vähän tulemaan n. 4kk eli imetin aina ensin ja sitten pulloa päälle. Siihen se sitten loppui. Lapsi imi, mutta huusi ja huusi. Kysyin neuvolassa tilanteesta, terkkari sanoi, että maito taisi loppua. "" kuulut niihin äiteihin joilla ennen vanhaan oli imettäjä"". Kylällä oli naisia jotka saattoivat käydä imettämässä muiden vauvoja tai jakoivat maitoja, kun sitä tuli yli oman tarpeen. ( synnytin muuten Hämeenlinnassa)

Joo en sitten tiedä missä vika "" vialliset tissit"" vai mikä? Sama toistui kuopuksen kanssa.
Nyt kolmas tulossa ja olen päättänyt että yritän taas uudelleen, jospa kolmas kerta toden sanoo ja voisin täysimettää, mutta en kuole enkä vauvani jos ei onnistu.
Ja olen kuule sitä mieltä että en ole luovuttaja vaan hyvä ja paras mahdollinen äiti lapsilleni.

 

Mä en ensinnäkään usko, että imetys voisi oikeasti epäonnistua kovinkaan usein. Sehän on yksi maailman luonnollisimmista asioista.

Syynä ovat varmasti naisten itsekkyys ja pinnallisuus. Halutaan päästä helpommalla, pitää päästä baariin, pelätään imetyksen vaikutusta rintoihin ja hui kamalaa, imetys sitoo liikaa.

Se taas on asia erikseen, ovatko tällaiset naiset sitten mitenkään valmiita äideiksi.

 

ja sinulle ""paskan marjat"" oletko vielä ehtinyt oikeasti imettää?!? Jos jollekin toimitus on maailman luonnollisin niin toiselle se voi olla itkua ja kipua.

Ensinnäkin komenttisi on täysin asiaton ja kuulosta esikoistaan odottavan tai suunnittelevan ihmisen ajatukselta.

Minä kuulun siihen itkun ja kivun imettäjiin. Onko tullut mieleen että miksi ihmeessä maailman luonnollisesta asiasta tulee niin vaikea, esim. minun tilanteessa maailman luonnollinen asia ei tahtonut onnistua, kun nännit ovat sisäänpäin. Venyttelin niitä jo odotusaikana. No sairaalassa sitten todettiin, että noista nänneistä ei saa otetta vain rintakumin avulla ja ei muuta kuin kumit kehiin. No lapsi yritti syödä maailman lunnollisempien tissien ruokaa, nännit vaan hiukan olivat oudot ( tekovirhekö?!) no ei suostunut vaan yökkäsi. Tarina on aika surullinen, yökkäys jatkui ja imeminen oli helvetillisen vaikeaa. Ei muuta kun kumit pois ja koitin tarjota luomuna eli ilman kumeja, ei tullut muuta kuin kipua ja hikeä, nännit kun ei toimineet.

No se siitä. Mutta heittäkää komenttinne sitten kun oikeasti kokemusta on ja muistakaa jos oma kokemuksesi on tämä niin naapurin rouvalla jo toinen ja yhtä uskottava kuin sinun.

 

No kyllä elämässäni olen kerinnyt imettää montaakin lasta. Kipeetähän se alkuun tekee, mutta ohi menee.

Rinnathan on tehty imetystä varten. Hassua, että niissä sitten voi olla jotain rakenteellista, etteivät sovellu tehtäväänsä.

Ja tietääkseni en sanonut, etteikö imettämättömyyteen voisi joskus olla ihan oikeitakin syitä, kuten sinulla.

 

Kuka voi osoittaa toista ihmistä sormella ja sanoo että olet luovuttanut liian helpolla????

Pulloruokinta ei mielestäni missään nimessä ole helpompaa vaan saman asian takia on tehtävä moninkertainen työ. Ensin ostat korvikkeen kaupasta. Mahdollisesti valmistat sitä sopivan määrän (jos teet jauheesta), lämmität ja syötön jälkeen vielä peset pullot. Ja aina kun lähdet jonnekkin on huolehdittava että pullot ja maidot on mukana. Olisi se vaan niin paljon näppärämpää jos imetys onnistuisi. Maito olisi aina sopivan lämpöistä ja tissithän kulkee aina mukana sinne minne sinäkin.

 

Ei kai sitä kannata puntaroida kumpi on helpompaa, vaan sitä kumpi on lapselle parempaa. On varmasti äitejä joilla on paljon vaikeuksia imetyksen kanssa mutta olen nm. ""paskan marjat"" kanssa samaa mieltä siitä että kyllä suuri osa äideistä luovuttaa ihan liian helpolla, mikä lie milloinkin syy. Mitenkäs ne on lapset selvinneet ennen tutteleita yms? Rintakumiakin tökätään sairaalassa ihan liian helposti ja siitäkös niitä ongelmia seuraa. Vauvan herkkää imusysteemiä häiritään ja hän tottuu sitten herkästi kumiin. Itselläni meinas usko loppua kokonaan mutta onneksi terveydenhoitaja neuvoi ja valoi uskoa että imetys onnistuu ihan hyvin matalillakin rinnanpäillä kun harjoituttaa tarpeeksi. Haluavat vaan monesti kiireen vuoksi antaa sen kumin kun ei viitsitä panostaa imetysneuvontaan kun kaikilla se ei heti lähde sujumaan kuin tanssi. Ei siihen imetykseen mitää törrönännejä tarvita. Kolme kuukautta imetin kumin kanssa (Olis kuulemma onnistunut ilmankin jos alussa ei joku paukapää siellä sairaalassa olis sanonu että ei onnistu ilman kumia ja tökänny väkisten sitä kumia väliin) ja pikkuhiljaa vieroittelin siitä kumista pois. Ei ollut helppoa mutta tiesin että se on paljolti omasta halusta ja uskostakin kiinni. Kerran se vauva sitten sai otteen ja siitä se lähti. Monesti äidit vaan on liian epävarmoja ja tekevät karpäsestä härkäsen. Kannattaa kysellä kokeneemmilta ja asiantuntijoilta ja sitten vaan luottamusta peliin, kyllä se sujuu jos haluaa!

 

Yks syy miksi imetysongelmista ei paljoa puhuta on se että IMETYKSESTÄ ei uskalleta puhua ettei vaan vahingossakaan loukata jonkun EI-IMETTÄJÄN tunteita. Niiltäkin jää tärkeää tietoa saamatta jotka haluaisivat kuulla asiasta. Helposti varmaan täälläkin leimataan joksikin saarnaajaksi jos koittaa neuvoa. Jos joku kertoo onnistuneesta imetyksestä niin johan ollaan tekemässä pilkkaa ja leimataan fanaatikoksi. Äidit, jotka ei imetä on monesti niin kamalan herkkänahkaisia ja ottavat kaikesta itseensä. Onhan se kai jokaisen oma asia imettääkö vai ei mutta kummallista on jos niinkin luonnollisesta asiasta kuin lapsen luonnollinen ruokinta ei voi puhua avoimesti ilman että joku vetää HERNEEN NENÄÄN???????

 

no mulle ei imetys ollut tosiaankaan helppoa. koko sairaalassaoloajan vauva vaan imi ja imi yöt ja päivät läpeensä. nännit oli niin verillä ja rikki, että purin kättäni etten olisi huutanut kivusta olimme sairaalassa 5 päivää joista viimeisenä maito sitten lopulta nousi ja oli siis todella ollut tuskien taival. olin henkisesti niin loppu ja fyysisesti myös koska en juurikaan nukkunut koko aikana. en siis oikeasti saanut tunninkaan taukoa koko sairaala-aikana. mutta sinnittelin ja kärsin ja maito nousi. nyt olen imettänyt poikaani 5,5 kk. Tavoitteeni on jatkaa 8kk asti täysimetyksellä.

 

Minun tarinani on lähes samanlainen, paitsi että täysimetys lakkasi siihen, kun kaksiviikkoistarkastuksessa vauvan paino oli aivan liian matala ja vauva hieman kuivunut.

Niin kävi minulle, kun luotin rintoihini, kuten neuvotaan ja imetin vuorokauden ympäri.

Luulen, että useimpien korvikeäidin tarinat ovat samankaltaisia.

 

Niin, ennen tutteleita vauvoille annettiin esim. kauralimaa, puolimaitoa (puolet lehmänmaitoa, puolet vettä). Myös mehua ja sokerivettä annettiin vauvoille.

Niin, ja jos taas mennään ajassa paljon taaksepäin, silloin vauvat sitten kuolivat nälkään, jos imettäjää ei löytynyt.