IMETYS
Suomessa imetetään vähän verrattuna muuhun maailmaan.
Miksiköhän näin?
Äitejä ei opasteta ja tueta tarpeeksi. Kauheat suorituspaineet harteilla, (stressi vähentää maidontuotantoa) kaikesta pitäisi selvitä itse, kotityöt yms. Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämmällä sijalla kuin imetys. Jos vähänkään ongelmia niin kaupastahan saa korviketta. Syylistetään ja syyllistytään.
Imetysongelmista ei voida puhua tarpeeksi koska koko imetysasia tuntuu olevan niin mieltä herkistävä juttu, melkeinpä tabu. Jos siitä alkaa puhumaan niin korvikeäidit hyökkäävät kuin ärsyyntynyt leijonalauma pesistään puolustautumaaan ja haukkumaan ""imetysterroristeja"". Tasa-arvo rules. Äitien täytyy päästä välillä ""tuulettumaan"" ja isänkin pitää osata lasta ruokkia, ajatellaan usein. Meillä on maailman pisimmät äitiyslomat, ei pitäisi työelämän paineidenkaan haitata imetystä.
On todellakin huima joukko äitejä jotka yrittävät kaikkensa mutta eivät vaan onnistu ja sitten syyllistyvät, turhaan. Heitä varten on olemassa korvikkeita. Kaikki eivät kuitenkaan jätä imettämättä siitä syystä että se ei onnistu. Veikkaanpa että jos äidit saisivat kunnollista imetysneuvontaa, tietoa ja rohkaisua sekä panostaisivat imetykseen kaikella halullaan niin onnistuneiden joukko kasvaisi roimasti!
Systeemissä on paljon parantamisen varaa. Meillä on hienot sairaalat ja neuvolat mutta missä mättää? Imettäviä äitejä kadehditaan, he ovat oma joukkonsa, koska useimmat äidit haluaisivat imettää, mutta kun ei onnaa niin minkäs teet. Kiukuttaa. Toivottavasti tähän tulisi korjausta lähivuosina ja imetyksestä puhuttaisiin asiallisesti, ohjaavaan ja opettavaan sävyyn. Tietoa on mutta sitä pantataan, miksi? Syyllistäminen ja katkeruus pois. Kaikki tietävät imetyksen edut mutta keinot ovat usein hukassa. Ne, jotka eivät halua imettää, ruokkikoon lapsensa rauhassa lehmänmaidolla.
Ottakaa kantaa, pliis.
Miksiköhän näin?
Äitejä ei opasteta ja tueta tarpeeksi. Kauheat suorituspaineet harteilla, (stressi vähentää maidontuotantoa) kaikesta pitäisi selvitä itse, kotityöt yms. Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämmällä sijalla kuin imetys. Jos vähänkään ongelmia niin kaupastahan saa korviketta. Syylistetään ja syyllistytään.
Imetysongelmista ei voida puhua tarpeeksi koska koko imetysasia tuntuu olevan niin mieltä herkistävä juttu, melkeinpä tabu. Jos siitä alkaa puhumaan niin korvikeäidit hyökkäävät kuin ärsyyntynyt leijonalauma pesistään puolustautumaaan ja haukkumaan ""imetysterroristeja"". Tasa-arvo rules. Äitien täytyy päästä välillä ""tuulettumaan"" ja isänkin pitää osata lasta ruokkia, ajatellaan usein. Meillä on maailman pisimmät äitiyslomat, ei pitäisi työelämän paineidenkaan haitata imetystä.
On todellakin huima joukko äitejä jotka yrittävät kaikkensa mutta eivät vaan onnistu ja sitten syyllistyvät, turhaan. Heitä varten on olemassa korvikkeita. Kaikki eivät kuitenkaan jätä imettämättä siitä syystä että se ei onnistu. Veikkaanpa että jos äidit saisivat kunnollista imetysneuvontaa, tietoa ja rohkaisua sekä panostaisivat imetykseen kaikella halullaan niin onnistuneiden joukko kasvaisi roimasti!
Systeemissä on paljon parantamisen varaa. Meillä on hienot sairaalat ja neuvolat mutta missä mättää? Imettäviä äitejä kadehditaan, he ovat oma joukkonsa, koska useimmat äidit haluaisivat imettää, mutta kun ei onnaa niin minkäs teet. Kiukuttaa. Toivottavasti tähän tulisi korjausta lähivuosina ja imetyksestä puhuttaisiin asiallisesti, ohjaavaan ja opettavaan sävyyn. Tietoa on mutta sitä pantataan, miksi? Syyllistäminen ja katkeruus pois. Kaikki tietävät imetyksen edut mutta keinot ovat usein hukassa. Ne, jotka eivät halua imettää, ruokkikoon lapsensa rauhassa lehmänmaidolla.
Ottakaa kantaa, pliis.