Aion pitää lapselle perinteisen "huutounikoulun" (kivittäkää vaan...)

Tämä on juuri se ero.
Kun lapsi itkee ja hänellä on paha olla, aikuisen tulee silloinkin olla se, joka ottaa vastuun tilanteesta ja jakaa lapsen hädän. Eli hän ei ole yksin ja häntä kuunnellaan ja tuetaan. Vaikka itku jatkuisikin.

Perinteisessä unikoulussa lasta EI myöskään jätetä tuntikausiksi yksin itkemään. Aikuisella on vastuu tilanteesta, hän käy rauhallisesti toteamassa lapselle (niin monta kertaa kuin se vaatii), että nyt nukutaan. Peittelee, antaa tutin, unilelun, mitä vaan. Lapsi siis tietää ettei ole yksin (aikuinen tulee aina paikalle), ja tietää että hänen olisi nyt tarkoitus nukkua. Kuten tässä yhteiskunnassa keskimäärin on ajateltu toimittavan: öisin nukutaan, päivisin touhutaan.

 

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

OK, sä olet superäiti, mä en...

No en hittovieköön ole superäiti, väsynyt kuin mikä.

Mutta en siltikään laita Kaikkia omia tarpeitani vaakakuppiin lapsen turvallisuuden tunteen kanssa.

Sano isommalle lapsellesi hänen itkiessään sydäntäsärkevästi pahaa mieltään ja hätäänsä että ole siellä yksin, äiti nyt vaan ei tule sua auttamaan.

Sori, et halunnut kivitystä mutta päätäkö pitäis silittää?

 

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

Eli on parempi että äiti/vanhemmat on viis vuotta täysin poikki, kuin että opetetaan lapsi nukkumaan öisin? Miten voi olla parempi, että kaikki valvoo yöllä, kuin että kaikki nukkuu yöllä? Jos yhden yön valvominen vastaa seuraavana päivänä promillen humalatilaa, mitä vastaa viiden vuoden valvominen? Onko tuo turvallista?

On myös muita keinoja.
Ekana täytyisi selvittää se miksi lapsi huutaa.

 

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Mäkin usein nukutan syliin, en välitä vaikka jatkuisi näin pitkäänkin. Kun lapsi on pieni, muu elämä menee katkolle niin että lapsen ehdoilla mennään. Jos lapsi kokee turvallisimmaksi nukahtaa syliin, siihen saa nukahtaa. Mies saisi hoitaa vanhemmat lapset nukkumaan kun mä keskittyisin vauvaan. Mutta meillä on nyt vielä vaan tää yksi.

Jos lapsi haluaa nukahtaa vanhemman syliin, silloin hän varmaan kokeen sen parhaaksi ja turvallisimmaksi. Ja silloin se on se oikea juttu. Ei tarvitse yhtään häpeillä sitä, musta se on hienoa kun vanhempi oikeasti kuuntelee lasta. Ja kyllä, on ihan lähipiirissä nähty, että lapsi kyllä oppii nukkumaan myöhemmin itsekseen, vaikka alussa nukahtaisikin syliin.

Musta on ihmeellistä, että vauva on äidissä kiinni ekat yhdeksän kuukautta ja sitten kun tulee ulos kylmään maailmaan, hänen pitäisi heti osata toimia kuten aikuiset häneltä odottavat ja nukkua yksin ja irti ihmisen lämmöstä...

En nukuta tuota meidän jässikkää kuitenkaan enään syliin, mutta vieressä olen kuitenkin ja pojalla jo ikää 4v

Just toi olis mun kauhukuva. että iso lapsi olis joka ilta nukutettava. Mulla kun myös vauva ja yksin olen niin siis ei se vaan onnistuis!!

Hieman on helpompaa kun luen sadun ja tyttö jää omaan sänkyynsä ihan rauhassa nukahtamaan..

 

Mitä jos sopisit jonkun ajan, jolloin lapsi saisi olla sinussa kiinni ja lähelläsi niin paljon kuin haluaa? Hän saisi nukahtaa syliin, nukkua vieressä ja aina herätessään huomata että olet yhä siinä ihan käden ulottuvilla. Tämä voisi ehkä auttaa.. Tähän tarvitset miehesi tuen ja täyden avun. Eli paljon muiden lasten juttuja jäisi hänen hoidettavakseen. Unohda kotityöt ja tee vain ihan välttämättömyys -ja miehesi tekee loput. Keskityt vain vauvaan hetkeksi.

Sanot että vauva on tutkittu. Onko senkin jälkeen kun kiinteät on aloitettu?

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

 

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Tervetuloa
Minäkään en raskinu tuota 3v aikanaan huudattaa, ja siks edelleen hänet nukutetaan sekä päivä- että yöunille ja siks edelleen heräilee öisin ja haluaa silloinkin äidin tai isän "tassuttamaan"
Ja siks että olen ihan rajattoman väsynyt, en halua tuon pienemmän kanssa samaa!

Joo mäkin tiedän yhden perheen, missä ei raaskittu lapsia huudattaa ja poika 10 v. nukkuu vieläkin äidin vieressä jos ei sohvalle nukahda... No joo tää on ehkä vähän extreme esimerkki mutta kuka sitä on toiselle sanomaan mikä on oikein? Mua itseäni kuitenkin hieman ärsyttää nämä "täydelliset" vanhemmat, jotka sädekehä päänpäällä tuomitsevat muut.

Ilman huudatustakin todellakin voi lapsi alkaa nukkua täysiä yöunia! Jotkut lapset nukkuvat joka tapauksessa huonosti aina, näin ihan myös perheessä, jossa on huudatettu.

 

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Kun et olisi ruvennut ottamaan vauvaa syliin joka huudon jälkeen ½-1 tunnin välein, niin nyt tuskin tarvitsis huudattaa ja oppia siitä tavasta eroon.

 

On myös muita keinoja.
Ekana täytyisi selvittää se miksi lapsi huutaa.

Olin tulossa juuri sanomaan samaa. Meillä hyvin huonouninen vauva, neuvolassa sanoivat vaan, että sellaisia vauvat on, oppii liikkumaan sun muita niin ei malta nukkua. Monta kertaa mietittiin, että aletaan unikoulua pitämään mutta en sitten raaskinut. Nukutin vieressä ja työnsin tissin suuhun. Loppujen lopuksi paljastui että vauvalla olikin maitoallergia. Kehittyi normaalisti ja oli aina päivisin iloinen mutta yöt oli levottomia ja kasvu hidasta. Sulkekaa ensin allergiat yms pois ettette huudata toista turhaan!

 

Jos sie olet "pehmeät" keinot käyttänyt ja ne ei tehoa niin parempi, miun mielestä, on "koventaa otteita" kuin ite väsyä kohtuuttomasti :hug:
Meillä tassuttelu toi yhdessä yössä ( ) avun 6kk iässä, kun lopetettiin yövelli. Nyt poitsu on reilu 10kk ja harjotellaan omaan sänkyyn itse nukahtamista tassuttelun ja "huudatuksen" välimuodolla. Tilanteen mukaan annetaan pojan itsekseen rauhoittua nukkumaan (keikkuu ja riekkuu, eikä edes yritä nukkua) tai istutaan vieressä ja tassutellaan, kunnes nukahtaa (silmät jo luppasee ja on rauhallinen). Jos jää perään itkemään niin mennään 5min kuluttua uudelleen rauhottelemaan. Jos jää härpättämään ja juttelemaan itsekseen niin annetaan olla vaan, yleensä nukahtaa kohta itsekseen.

Voimia :hug: :heart:

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

 

Meillä on käynyt tuo molempien poikien nukkuminen sujuvasti ilman unikouluja, joten paha mennä sanomaan. Mun henk.koht. mielipide on kuitenkin se, etten pystyis itkettämään lasta sängyssä. Menisin tosiaan peittelemään ja sanoisin hyvää yötä monta kertaa peräkkäin tarvittaessa, en kuitenkaan ihan joka kiekasuun reagoisi. Tarkotus ei ole syyllistää ketään, myönnän suoraan etten tiedä mitä se todellinen väsymys on kun lapsi valvottaa ja valvottaa...

Pari viikkoa sitten tuo meidän 1 v 3 kk poika alkoi yhtäkkiä testaamaan öisin pääsisikö meidän viereen tai syliin. Keskellä yötä alkoi huutaa ja raivota kun heräsi vaikka aiemmin herätessään vain käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Mitään muutoksia ei elämässä ollut tapahtunut eli ei johtunut siitä. Ekana yönä mies yritti poikaa rauhoitella sängyn vieressä ja joutui lopulta seisomaan siinä kaksi tuntia, kunnes poika nukkui sikeästi. Seuraavana yönä sama peli jatkui ja mä olin vahtivuorossa. Itku ei kuitenkaan ollut mitään hysteeristä hätä/kipuitkua vaan puhdasta kiukkua ja mielenosoitusta, koska välillä hiljeni ja tarkisti oonko lähellä. En lähtenyt tolle miehen päivystyslinjalle vaan laitoin pojan makaamaan, sanoin hyvää yötä ja menin nurkan taakse odottamaan. Toki poitsu nousi raivoissaan heti ylös, mutta mä kurkkasin välittömästi nurkan takaa ja käskin laittaa pään tyynyyn ja sanoin hyvää yötä. Tota ei tarvinnu tehä kuin neljä viis kertaa, niin sängystä kuului tyytymätön tuhahdus ja poika alkoi nukkua nätisti. Muutamana yönä tää homma toistui, mut nyt jälleen nukutaan normaalisti. Ok, pääsin tosi helpolla, mut näin meillä :ashamed:

 

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Mäkin usein nukutan syliin, en välitä vaikka jatkuisi näin pitkäänkin. Kun lapsi on pieni, muu elämä menee katkolle niin että lapsen ehdoilla mennään. Jos lapsi kokee turvallisimmaksi nukahtaa syliin, siihen saa nukahtaa. Mies saisi hoitaa vanhemmat lapset nukkumaan kun mä keskittyisin vauvaan. Mutta meillä on nyt vielä vaan tää yksi.

Jos lapsi haluaa nukahtaa vanhemman syliin, silloin hän varmaan kokeen sen parhaaksi ja turvallisimmaksi. Ja silloin se on se oikea juttu. Ei tarvitse yhtään häpeillä sitä, musta se on hienoa kun vanhempi oikeasti kuuntelee lasta. Ja kyllä, on ihan lähipiirissä nähty, että lapsi kyllä oppii nukkumaan myöhemmin itsekseen, vaikka alussa nukahtaisikin syliin.

Musta on ihmeellistä, että vauva on äidissä kiinni ekat yhdeksän kuukautta ja sitten kun tulee ulos kylmään maailmaan, hänen pitäisi heti osata toimia kuten aikuiset häneltä odottavat ja nukkua yksin ja irti ihmisen lämmöstä...

En nukuta tuota meidän jässikkää kuitenkaan enään syliin, mutta vieressä olen kuitenkin ja pojalla jo ikää 4v

Just toi olis mun kauhukuva. että iso lapsi olis joka ilta nukutettava. Mulla kun myös vauva ja yksin olen niin siis ei se vaan onnistuis!!

Hieman on helpompaa kun luen sadun ja tyttö jää omaan sänkyynsä ihan rauhassa nukahtamaan..

Joillekin se on kauhukuva toisille ei, ja minulla on aikoinaan kyllä luonnistunut sekin että vauva on ollut ja isompi täytynyt nukuttaa

 

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Kun et olisi ruvennut ottamaan vauvaa syliin joka huudon jälkeen ½-1 tunnin välein, niin nyt tuskin tarvitsis huudattaa ja oppia siitä tavasta eroon.

Siis vauvan itkuun reagoiminen opettaa hänet 'huonoille tavoille'? Huokaus.

Miksi se, että haluaa olla mahdollisimman paljon äidin lähellä, olisi 'huono tapa'...?

Kyseessä on hei pieni lapsi... Hänen turvallisuudentunteensa on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon läheisyyttä hän saa ja kuinka hyvin hänen itkuunsa reagoidaan..

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Niin ja siis 3veelle sen unikoulun pidin kun oli 9kk. Mun 7kk poika nukkuu yönsä läpi ihan itse,ei ole vaatinut mitään "koulutusta".
Lapset on erilaisia..

Ja miten se nyt susta tekee hyvän äidin että olet valvonut 5v etkä ole lapsias pistänyt hoitoon?
sori,en ymmärrä.
Ja eipä ole munkaan lapset suuremmin hoidossa olleet,mutta myönnän että se johtuu aika paljon siitä kun ei ole ketään kuka ottais. Joskus kerran puoleen vuoteen kun tuo isompi on mummolla yön niin kyllä siinä hermot lepää ja jaksaa olla taas paljon parempi äiti.

 

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

OK, sä olet superäiti, mä en...

No en hittovieköön ole superäiti, väsynyt kuin mikä.

Mutta en siltikään laita Kaikkia omia tarpeitani vaakakuppiin lapsen turvallisuuden tunteen kanssa.

Sano isommalle lapsellesi hänen itkiessään sydäntäsärkevästi pahaa mieltään ja hätäänsä että ole siellä yksin, äiti nyt vaan ei tule sua auttamaan.

Sori, et halunnut kivitystä mutta päätäkö pitäis silittää?

Mä laitan nyt vaakakuppiin sen, että OLEN AIVAN HELVETIN VÄSYNYT, enkä jaksa olla hyvä äiti lapsilleni päivällä, kun en saa nukkuä yöllä!!
Tiedän, että oon kiva ja hyvä äiti ja haluan lapsilleni parasta, haluan leikkiä ja askarrella päivisin, käydä puistossa ja opettaa pyöräilemään...mut noita mä en jaksa tehdä tän univajeen takia!!
Haluan olla läsnä KAIKKIEN lasteni arjessa, haluan tarkastaa koululaisten läksyt ja kysellä enkun sanoja, haluan maalata vesiväreillä 3v:n kanssa, haluan leikkiä vauvan kanssa kukkuu-leikkiä ja nauttia siitä ihanasta naurusta kun harso vedetään silmiltä...ja nuo asiat jää usein tekemättä, kun "äiti on niin väsynyt"

En mä sano kenellekään lapsista, että itke yksin, enkä myöskään jätä sitä vauvaa sinne sänkyynsä yksin itkemään, vaan tosiaan käyn säännöllisin väliajoin antamasas tutin, peittelemässä ja sanomassa että nyt on yö, nyt nukutaan

Ja uskon ihan oikeesti, että tämä tulee parantamaan koko meidän perheen elämänlaatua!

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Onko sulla sitten isompikin alle vuoden iköäinen?

Meillä sanottiin 2-veelle että nyt olet niin iso että joudut nukahtaa ilman äitiä ja käytin Jo:n tekniikka jolla hän saa opetettua isommatkin nukahtamaan yksin siinä ohjelmassa.

Tein tuon enne seuraavan syntymää.

Keskimmäinen edelleen herää öisin ja siihen on syynsä. Näin kävisi, olisi sitä huudatettu tai ei.
Jos vauva herää, se on mun sylissä kun rauhoittelen isompaa jne...

Asiat on vaan pakko laittaa toimimaan kun niitä lapsia on pienellä ikävälillä monta (mulla 3 alle 5v).

Ei kaikki voi toimia niinkuin suunnittelee, pitää soveltaa. Ilman että pienimmälle tai kenellekään aiheutetaan tietoisesti hädän tunnetta.

Ja joo olen ollut käytännössä yh myös nukkumaanmenoaikoina jo ennen vauvan syntymää. Kokonaan yh vähän ennen syntymää.

 

Meillä on käynyt tuo molempien poikien nukkuminen sujuvasti ilman unikouluja, joten paha mennä sanomaan. Mun henk.koht. mielipide on kuitenkin se, etten pystyis itkettämään lasta sängyssä. Menisin tosiaan peittelemään ja sanoisin hyvää yötä monta kertaa peräkkäin tarvittaessa, en kuitenkaan ihan joka kiekasuun reagoisi. Tarkotus ei ole syyllistää ketään, myönnän suoraan etten tiedä mitä se todellinen väsymys on kun lapsi valvottaa ja valvottaa...

Pari viikkoa sitten tuo meidän 1 v 3 kk poika alkoi yhtäkkiä testaamaan öisin pääsisikö meidän viereen tai syliin. Keskellä yötä alkoi huutaa ja raivota kun heräsi vaikka aiemmin herätessään vain käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Mitään muutoksia ei elämässä ollut tapahtunut eli ei johtunut siitä. Ekana yönä mies yritti poikaa rauhoitella sängyn vieressä ja joutui lopulta seisomaan siinä kaksi tuntia, kunnes poika nukkui sikeästi. Seuraavana yönä sama peli jatkui ja mä olin vahtivuorossa. Itku ei kuitenkaan ollut mitään hysteeristä hätä/kipuitkua vaan puhdasta kiukkua ja mielenosoitusta, koska välillä hiljeni ja tarkisti oonko lähellä. En lähtenyt tolle miehen päivystyslinjalle vaan laitoin pojan makaamaan, sanoin hyvää yötä ja menin nurkan taakse odottamaan. Toki poitsu nousi raivoissaan heti ylös, mutta mä kurkkasin välittömästi nurkan takaa ja käskin laittaa pään tyynyyn ja sanoin hyvää yötä. Tota ei tarvinnu tehä kuin neljä viis kertaa, niin sängystä kuului tyytymätön tuhahdus ja poika alkoi nukkua nätisti. Muutamana yönä tää homma toistui, mut nyt jälleen nukutaan normaalisti. Ok, pääsin tosi helpolla, mut näin meillä :ashamed:

Tuossa iässähän lapsille iskee useineroahdistus. Vaikka mikään ei olisi muuttunut. Silloin äidissä ja isässä haluaa olla enemmän kiinni kun on niin ahdistavaa tajuta, ettei olekaan osa äitiä..

 

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Mäkin usein nukutan syliin, en välitä vaikka jatkuisi näin pitkäänkin. Kun lapsi on pieni, muu elämä menee katkolle niin että lapsen ehdoilla mennään. Jos lapsi kokee turvallisimmaksi nukahtaa syliin, siihen saa nukahtaa. Mies saisi hoitaa vanhemmat lapset nukkumaan kun mä keskittyisin vauvaan. Mutta meillä on nyt vielä vaan tää yksi.

Jos lapsi haluaa nukahtaa vanhemman syliin, silloin hän varmaan kokeen sen parhaaksi ja turvallisimmaksi. Ja silloin se on se oikea juttu. Ei tarvitse yhtään häpeillä sitä, musta se on hienoa kun vanhempi oikeasti kuuntelee lasta. Ja kyllä, on ihan lähipiirissä nähty, että lapsi kyllä oppii nukkumaan myöhemmin itsekseen, vaikka alussa nukahtaisikin syliin.

Musta on ihmeellistä, että vauva on äidissä kiinni ekat yhdeksän kuukautta ja sitten kun tulee ulos kylmään maailmaan, hänen pitäisi heti osata toimia kuten aikuiset häneltä odottavat ja nukkua yksin ja irti ihmisen lämmöstä...

En nukuta tuota meidän jässikkää kuitenkaan enään syliin, mutta vieressä olen kuitenkin ja pojalla jo ikää 4v

Just toi olis mun kauhukuva. että iso lapsi olis joka ilta nukutettava. Mulla kun myös vauva ja yksin olen niin siis ei se vaan onnistuis!!

Hieman on helpompaa kun luen sadun ja tyttö jää omaan sänkyynsä ihan rauhassa nukahtamaan..

Joillekin se on kauhukuva toisille ei, ja minulla on aikoinaan kyllä luonnistunut sekin että vauva on ollut ja isompi täytynyt nukuttaa

Mutta kyllä se elämää vaikeuttaa ja paljon. Ja kuitenkin joskus on se lapsi kuitenkin vieroitettava siitä nukutuksesta,niin musta parempi aijemmin kuin myöhemmin..
Kyllä multakin varmaan jotenkin onnistuis vauvan kanssa,mutta siis onnellinen olen kun ei ole ikinä tarvinnut siihen ryhtyä.
Ja samoilla linjoilla mennään tän pienemmän kanssa.

 

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Mäkin usein nukutan syliin, en välitä vaikka jatkuisi näin pitkäänkin. Kun lapsi on pieni, muu elämä menee katkolle niin että lapsen ehdoilla mennään. Jos lapsi kokee turvallisimmaksi nukahtaa syliin, siihen saa nukahtaa. Mies saisi hoitaa vanhemmat lapset nukkumaan kun mä keskittyisin vauvaan. Mutta meillä on nyt vielä vaan tää yksi.

Jos lapsi haluaa nukahtaa vanhemman syliin, silloin hän varmaan kokeen sen parhaaksi ja turvallisimmaksi. Ja silloin se on se oikea juttu. Ei tarvitse yhtään häpeillä sitä, musta se on hienoa kun vanhempi oikeasti kuuntelee lasta. Ja kyllä, on ihan lähipiirissä nähty, että lapsi kyllä oppii nukkumaan myöhemmin itsekseen, vaikka alussa nukahtaisikin syliin.

Musta on ihmeellistä, että vauva on äidissä kiinni ekat yhdeksän kuukautta ja sitten kun tulee ulos kylmään maailmaan, hänen pitäisi heti osata toimia kuten aikuiset häneltä odottavat ja nukkua yksin ja irti ihmisen lämmöstä...

En nukuta tuota meidän jässikkää kuitenkaan enään syliin, mutta vieressä olen kuitenkin ja pojalla jo ikää 4v

Just toi olis mun kauhukuva. että iso lapsi olis joka ilta nukutettava. Mulla kun myös vauva ja yksin olen niin siis ei se vaan onnistuis!!

Hieman on helpompaa kun luen sadun ja tyttö jää omaan sänkyynsä ihan rauhassa nukahtamaan..

Joillekin se on kauhukuva toisille ei, ja minulla on aikoinaan kyllä luonnistunut sekin että vauva on ollut ja isompi täytynyt nukuttaa

Ei muakaan ole lasten nukuttaminen koskaan häirinnyt. Menee jotenkin ihan luonnollisesti tämä nukutus.

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Niin ja siis 3veelle sen unikoulun pidin kun oli 9kk. Mun 7kk poika nukkuu yönsä läpi ihan itse,ei ole vaatinut mitään "koulutusta".
Lapset on erilaisia..

Ja miten se nyt susta tekee hyvän äidin että olet valvonut 5v etkä ole lapsias pistänyt hoitoon?
sori,en ymmärrä.
Ja eipä ole munkaan lapset suuremmin hoidossa olleet,mutta myönnän että se johtuu aika paljon siitä kun ei ole ketään kuka ottais. Joskus kerran puoleen vuoteen kun tuo isompi on mummolla yön niin kyllä siinä hermot lepää ja jaksaa olla taas paljon parempi äiti.

Sanoinko mä noin?

Tarkoitin että olen saanut ne ihan itse opetettua nukkumaan, koska ap sanoi olevansa yh, ja siksi mulla ei olisi oikeutta häntä neuvoa.

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Onko sulla sitten isompikin alle vuoden iköäinen?

Meillä sanottiin 2-veelle että nyt olet niin iso että joudut nukahtaa ilman äitiä ja käytin Jo:n tekniikka jolla hän saa opetettua isommatkin nukahtamaan yksin siinä ohjelmassa.

Tein tuon enne seuraavan syntymää.

Keskimmäinen edelleen herää öisin ja siihen on syynsä. Näin kävisi, olisi sitä huudatettu tai ei.
Jos vauva herää, se on mun sylissä kun rauhoittelen isompaa jne...

Asiat on vaan pakko laittaa toimimaan kun niitä lapsia on pienellä ikävälillä monta (mulla 3 alle 5v).

Ei kaikki voi toimia niinkuin suunnittelee, pitää soveltaa. Ilman että pienimmälle tai kenellekään aiheutetaan tietoisesti hädän tunnetta.

Ja joo olen ollut käytännössä yh myös nukkumaanmenoaikoina jo ennen vauvan syntymää. Kokonaan yh vähän ennen syntymää.

ei vaan isompi päälle 3v ja pienempi 7kk.
Niin siis tuolle isommalle pidin sen unikoulun silloin kun oli 9kk. Ja siitä lähtien on siis nukahtanut aina itse omaan sänkyyn iltasadun ja peittelyn jälkeen.

 

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

OK, sä olet superäiti, mä en...

No en hittovieköön ole superäiti, väsynyt kuin mikä.

Mutta en siltikään laita Kaikkia omia tarpeitani vaakakuppiin lapsen turvallisuuden tunteen kanssa.

Sano isommalle lapsellesi hänen itkiessään sydäntäsärkevästi pahaa mieltään ja hätäänsä että ole siellä yksin, äiti nyt vaan ei tule sua auttamaan.

Sori, et halunnut kivitystä mutta päätäkö pitäis silittää?

Mä laitan nyt vaakakuppiin sen, että OLEN AIVAN HELVETIN VÄSYNYT, enkä jaksa olla hyvä äiti lapsilleni päivällä, kun en saa nukkuä yöllä!!
Tiedän, että oon kiva ja hyvä äiti ja haluan lapsilleni parasta, haluan leikkiä ja askarrella päivisin, käydä puistossa ja opettaa pyöräilemään...mut noita mä en jaksa tehdä tän univajeen takia!!
Haluan olla läsnä KAIKKIEN lasteni arjessa, haluan tarkastaa koululaisten läksyt ja kysellä enkun sanoja, haluan maalata vesiväreillä 3v:n kanssa, haluan leikkiä vauvan kanssa kukkuu-leikkiä ja nauttia siitä ihanasta naurusta kun harso vedetään silmiltä...ja nuo asiat jää usein tekemättä, kun "äiti on niin väsynyt"

En mä sano kenellekään lapsista, että itke yksin, enkä myöskään jätä sitä vauvaa sinne sänkyynsä yksin itkemään, vaan tosiaan käyn säännöllisin väliajoin antamasas tutin, peittelemässä ja sanomassa että nyt on yö, nyt nukutaan

Ja uskon ihan oikeesti, että tämä tulee parantamaan koko meidän perheen elämänlaatua!

Mies apuun. Parin kuukauden vauvaan keskittymisen jälkeen voit taas palata viihdyttämään vanhempia lapsia ja touhuamaan kaikenlaista. Miehelle tuo homma siksi aikaa kun sinä laitat huomiosi vauvaan. Ihan tuolla ylenpalttisella huomioinnilla ja läheisyydellä tilanne lapsi voi rauhoittuaa nukkumaan öitä.

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Niin ja siis 3veelle sen unikoulun pidin kun oli 9kk. Mun 7kk poika nukkuu yönsä läpi ihan itse,ei ole vaatinut mitään "koulutusta".
Lapset on erilaisia..

Ja miten se nyt susta tekee hyvän äidin että olet valvonut 5v etkä ole lapsias pistänyt hoitoon?
sori,en ymmärrä.
Ja eipä ole munkaan lapset suuremmin hoidossa olleet,mutta myönnän että se johtuu aika paljon siitä kun ei ole ketään kuka ottais. Joskus kerran puoleen vuoteen kun tuo isompi on mummolla yön niin kyllä siinä hermot lepää ja jaksaa olla taas paljon parempi äiti.

Sanoinko mä noin?

Tarkoitin että olen saanut ne ihan itse opetettua nukkumaan, koska ap sanoi olevansa yh, ja siksi mulla ei olisi oikeutta häntä neuvoa.

anteeksi,jos et niin tarkottanut. Ymmärsin sitten väärin.
Sanoiko ap olevansa yh?

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Onko sulla sitten isompikin alle vuoden iköäinen?

Meillä sanottiin 2-veelle että nyt olet niin iso että joudut nukahtaa ilman äitiä ja käytin Jo:n tekniikka jolla hän saa opetettua isommatkin nukahtamaan yksin siinä ohjelmassa.

Tein tuon enne seuraavan syntymää.

Keskimmäinen edelleen herää öisin ja siihen on syynsä. Näin kävisi, olisi sitä huudatettu tai ei.
Jos vauva herää, se on mun sylissä kun rauhoittelen isompaa jne...

Asiat on vaan pakko laittaa toimimaan kun niitä lapsia on pienellä ikävälillä monta (mulla 3 alle 5v).

Ei kaikki voi toimia niinkuin suunnittelee, pitää soveltaa. Ilman että pienimmälle tai kenellekään aiheutetaan tietoisesti hädän tunnetta.

Ja joo olen ollut käytännössä yh myös nukkumaanmenoaikoina jo ennen vauvan syntymää. Kokonaan yh vähän ennen syntymää.

ei vaan isompi päälle 3v ja pienempi 7kk.
Niin siis tuolle isommalle pidin sen unikoulun silloin kun oli 9kk. Ja siitä lähtien on siis nukahtanut aina itse omaan sänkyyn iltasadun ja peittelyn jälkeen.

Ja jos et olisi pitänyt unikoulua niin ei nukkuisi edelleenkään?
Eli siis jos haluaa että lapsi nukkuu yönsä kunnolla isompana ja silloin kun seuraava lapsi tulee, täytyy hänelle pitää unikoulu vauvana?

En ole todellakaan samaa mieltä.

Mutta nyt on pakko mennä kun vauva heräsi.

Toivon turvallisuudentunnetta joka lapselle tähän maailmaan.

:wave: