~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Oi täälläkin jännitetään Mandalaa Tsemppiä koitokseen

Turvotus alkaa täälläkin olemaan joka päiväinen vieras Varsinkin jalat ja varpaat turpoo mulla, toistaseks kädet ei oo turvonnu hirveesti. Mut varpaat on kun prinssinakit ja nilkatkin pökkelöt.
Pieni mutka tuli matkaan tuossa alkuviikosta... Ihmettelin jo viikonloppuna kun vasemman takareiden iho oli pakaran alapuolelta arka. Maanantaina sitten mies sanoi, että siihen on ilmestyny rakkuloita, ja tiistaina soitin neuvolaan, niin se sano että josko suoriutuisit suorinta tietä lääkärille näyttään sitä... No sain sitten ajan työterveyteen, ja diagnoosi tuli heti, vyöruusu Ei pitäis olla vaarallinen vauvalle, mutta pitää myös tarkkailla ettei pääse leviään. Ja mitään lääkkeitä en saanu raskauden takia, ohjeen pitää puhtaana vaan... Että nyt tässä sitten on desinfioitu sitä ja toivottu ettei leviäis. Ei onneks vaikuttais siltä. Ja maanantain neuvolassa ei tarvi antaa pissanäytettä, eikä saa muutenkaan käydä siellä vessassa, ettei vaan lähde tarttumaan.

Että ihan kun tää helteen aiheuttama tukaluus ei olis ollu tarpeeks... nyt on takareisi niin kipee, että istuminen on välillä aika tuskaista

rv 33+3

 

Jonpa mulla kans on tuntunut a-vauvan liikkeet selvemmin kuin b:n. B on jotenkin siinä asennossa että potkii kai enemmän sisään päin ja sivulle kuin että suoraan ylös. Mutta ultrassa molemmat aina liikkuu virkeästi. Ja vaikka mullakin viikkoja 34+2 niin siltikin vielä välillä vaikeaa sanoa kumpi liikkuu varmuudella mutta sen voin sanoa että se kyllä TUNTUU kun liikkuvat nytkin sellanen mylläys päällä että pelottaa ihan

Frankie mulla on kans ollu jostain syystä nyt maha löysällä vaik yleensä on just toisin päin. Mietin kans onko jotain tautia liikkeellä vai oonko syöny sit jotain..

Voi kiisuli ompa ikävän kuuloista. Onko sulla ennen ollut vai onko ihan uus juttu? Eikö se liity jotenkin vesirokkoon? Toivotaan ettei pahene! Varmastikin tukala olo kun on vielä nuo helteetkin.

Mitä te joilla on jo ajankohtaista, ootte pakkaillu sairaalakassiin ? Mikä on tarpeellista ja mikä ei?

34+2

 

Sairaalakassiin laittasin liivinsuojia, huulirasvaa, korvatulpat, imetysliivejä ja minä käytin omia pikkuhousuja kun vuoto oli aika vähäistä. Lisäksi mulla oli parit leggarit mukana ja ne oli kivat sen sairaalan "mekon" alla. Omat sisäkengät. Sitten synnytyksessä on kivoja nestemäiset jugurtit / smoothiet, lastenruokaosastolta löytää hyviä Viimeksi mulla oli myös lukemista ja ristikoita, mutta en tarttenut kumpiakaan, kun kanttiinista sai lehtiä ja ristikoita en ehtinyt täytellä, "vapaa-aika" meni nukkuessa ja muu aika vauvaa hoitaessa ja ihmetellessä. Lähtövaatteiksi löysät mukavat housut ja paita.

 

MANDALALLE TSEMPPIÄ <3

Sairaalakassissani oli: liivinsuojat (natusan), kofeiiniton pikakahvi, suolakeksejä, suklaapatukoita, myslipatukoita, mehutetroja, laturi, känny, kuulokkeet, musaa synnytyksessä (meillä spotify tabletilta, mutta siellä on myös cd-soitin), imetystoppeja, löysiä mukavia vaatteita (sairaalakaavut kamalia helteellä). Turhana oli lukemista, kutimet, ristikko..ei siellä ehtinyt

 

Mulla oli neljää eri juotavaa sairaalakassissa (Alpro suklaasoijajuoma, pikku vissypulloja, trip mehuja ja pikku smoothie tölkkejä mitkä säilyy huoneen lämmössä). Beef jerkyä pussi koska oon himoinnu niiiiin paljo mutt suolapitoisuus 9,5% itelle kotiutumisvaatteet ja varrettomia sukkia sekä yhdet polveen ylettyvät. Hygienia ja kosmetiikkatuotteet suihkua varten. Vauvan kotiutumisvaatteet. Muutama harso jota mies voi viedä kotiin kissan haisteltavaksi kun käy ruokkimassa yms. Nännirasvaa ja liivisuojia sekä imetysliivit. Savet intime pyyhkeitä ja tulla omaa vessapaperia (kiitti Kop kop vinkistä ). Olikohan muuta, vauvan eri merkkisiä/mallisia vaippoja niin voi jo testailla täällä mitkä tuntuu hyvältä.

Vielä yhdessä kasassa. Mä RAKASTAN epiduraalia!!!!! Oxanest oli myös hyvää tavaraa aiemmin että päästiin 3,5cm -> 6cm suht iisisti (tai no siedettävästi ). Nyt ollaan kai 8cm ja armoton paine alakerrassa kun suppareita tulee melkein koko ajan kai. Pelottaa jo epin häviäminen kun olo sen ja oxanestin välissä oli tajunnan räjäyttävä kattoo ehtiikö saada lisää vai mennäänkö paikallispuudutteilla ponnistus.

Oxanestistä ja epistä tullut hullut lihastärinät, mutta mulla opioideista tuppaa tulemaan viileässä ja tietty onhan tää synnytyskin aika kehoa rasittavaa
Ainiin ja huh ett alapää on hellänä nyt näiden epin aikaisten supparien yms takia. Sisätutkimus teki aika inhaa.

 

Iih Mandala! Kuulostaa siltä että pieni näyttäytyy teille vielä tän vuorokauden puolella! Kaikki voimat loppurutistukseen ja ihanaa ensitapaamista!<3<3<3

 

Huh just tultiin tänne perhehuoneeseen kaveri on nyt maannut tissillä jonku tunti pari eikä loppua näy j
Ei menny ihan helpoiten täälläkään kun imukupilla nyrkki(!!) poskella loppupeleissä tuli ennen kahta tänään yöllä. Ja kokoakin löytyy kaverilta: tasan 4kg, 54cm ja 37cm menetin myös litran verta kun istukkaa jouduttiin vähän kovakouraisemmin painelemaan irti kun ei itsekseen meinannut lähteä. Repeämä tuli sisälle ja eppari leikattiin imukupin ja nyrkkitarjonnan tieltä. Ja apua mitkä peräpukamat tuli siinä tunnin ponnistellessa mutta onhan tämä ihmeellinen olento kyllä sen arvoista

 

Paljon onnea Mandala potrasta pojasta <3 on pikkuisella ainakin kokoa. Nyt se on siinä nuuhkuteltavana, varmasti on uskomaton ja ikimuistoinen hetki <3 paikat onneksi parantuu ajan kanssa, pääasia että voit olosuhteisiin nähden hyvin

 

Isosti onnea Mandala pojasta!! Toisella heti miehen elkeet kun tissillä viihtyy Oliko kätärillä hyvin tilaa? Taitaa olla kesä alussa aina ruuhkahuippuja niin mua jännittää että kait mahdutaan Jorviin tai nklikalle tai kättäriin ettei joudu porvooseen tai lohjalle.

Toissapäivänä ja eilen mulla ollu sellasia sukkopuikkomaisia tuikkaisua alapäähän ja sit sellasia sähköiskun tapasia tuntemuksia alaselässä jotka menee pakaraan, toivottavasti nää olis jotain oikeanlaisia tuntemuksia että jotain pikkuhiljaa tapahtuu

39+5

 

Mandala, Onnea pienestä pojasta! Mitat aikalailla samat ku meiän tytöllä olli Päänympärys 37,5 ja repeämä tuli sisälle ja päälle. Jouduttiinko sua parsimaan leikkaussalissa? Empparia multa ei leikattu, ois kyllä kannattanut, kun se leikkaantui sitte ihan itsekseen Painoa oli 100g enemmän ja pituutta sentti vähemmän. Onhan noi ensimmäisiksi lapsiksi synnyttää, aika työläitä mulla oli lyhyt ponnistusvaihe, eikä imukuppia onneksi tarvittu! Voin kuvitella, että käsi poskella voipi olla vähän ahdasta jo tuon kokoisella kaverilla Onneksi noi repeämät paranee äkkiä! Pari viikkoa ja ne on ookoo. On noissa yliaikaisissa mussukoissa se ihana puoli, että ovat heti reippaita syöppöjä synnyttyään, sekä seuraavat uteliaana maailmanmenoa, jotenkin niin valmiita!

 

Onnea Mandala! Ihanaa että kaikki meni kuitenkin hyvin.

Eilen kävin neuvolassa näyttämässä mun sektiohaavaa joka erittää vähän yhdestä kohdasta nii samalla juteltiin mun synnytyksestä. Terkka ihmetteli että mulle ei tehty epparia vaikka imukuppia käytettiin. Mulle kyllä laitettiin puudustus mut ei sitä koskaan tehty. Toinen mitä ihmetteli oli just se että miks en saanu epiduraalia lisää. Hän on kätilö myöskin ammatiltaan niin tietää jotain kuitenkin. Että jonkun verran on mun synnytyksessä tämmösiä ihmeellisiä asioita.

Caro ja poju 2vk

 

Onnea Mandala! Sieltä on kesäkuun supermies tullut lentämällä nyrkki edellä!
Toivottavasti tulleet ruhjeet ja verihukka alkavat korjaantua nopeasti.

Ihanaa tutustumista pieneen isoon poikaan

 

Caro muuten, mäkin kummastelen et sulla ei epparia leikattu jos oli imukuppi. Mulle vielä sanottiin nyt pelkopolilla että siksi mulle leikattiin eppari kun käytettiin imukuppia esikoisen kanssa, et se on vakio.

Täällä ihan ok, kuumuus turvottaa kovin sormia ja varpaita, välillä niin et sattuu astua turvonneella jalalla.
Kierre päällä, kun on ajottaista pahoinvointia ja sit ei tee mieli syödä mut jos tajuaa syödä liian myöhään niin sit vasta huono olo onkin. En tiiä onko nääkin kuumuusjuttuja vai esim verenpaineen heittelyä, ne kun mulla olleet yllättävän alhaiset koko ajan.
Tyttö muljuu paljon vatsassa, yhä perätilassa..

Kivaa viikonloppua!

Lottis rv30+1

 

ONNEA Mandala!!!!! <3 Toivottavasti antoivat/antavat sulle verta pian eikä vasta kolmas päivä niin kuin mulle. Se tekee ihmeitä ololle. Mulla menee useita jääsiteitä edelleen päivässä. Niillä saa turrutettua alapäätä ihanasti. Meillä ei ollut nyrkki poskella, mutta muuten aika saman kuuloinen setti. Nopeaa toipumista sinulle ja ihania hetkiä vauvan kanssa!

Sairaalakassin tärkeimmät onkin tullut listattua. Mulla oli myös villasukat mukana ja ne oli tosi tarpeen synnytyksessä kun sain vilukohtauksia.

Frankie, mulla heitti myös yhden tunnin arvo tokassa sokerirasituksessa vähän. Sen suhteen ollaan siinä mielessä armottomia, että viiterajoista poikkeamisesta tulee heti radi. Uskon, että sinäkin saat sen pysymään kurissa ruokavaliolla eikä vauvalle ole silloin mitään vaaraa - etenkin kun poikkeama oli noin minimaalinen. Meidän tyttö oli vähän alle 3700 g eli ei kasvanut isoksi. Sairaalassa tarkkailevat vauvan sokeria ekat 48h, mikä oli musta vain hyvä. Kun se oli koko ajan hyvä, ei lisäseurantaa tarvita. Uskon, että opit nopeasti, mitä kaikkea voit syödä ja pysyt silti rajoissa. Mulla säännöllinen syöminen oli melkeinpä tärkeämpää kuin mitä söi (poislukien sokeri).

Peppermint ja tyttö 1 vk

 

Mulla käytettiin myös imukuppia mutta ei epparia. 2. asteen repeämä tuli. Luulen, että ei leikattu, kun kahdella ponnistuksella tuli imukupin kanssa. Olen niin pahoillani Caro, että jouduit kokemaan tuollaista! Millainen vauvan vointi on nyt ja miten on arki kotona lähtenyt sujumaan? Entä oma toipuminen?

 

Hirmuisen paljon onnea isosta miehenalusta Mandala Tsemppiä toipumiseen ja ihania hetkiä uuden elämänalun kanssa

 

Lottainen, terkka sano kans että oon ensimmäinen jolle ei ensisynnytttäjänä tehty epparia kun imukuppia käytettiin. Tietty vähän myöhästä ihmetellä mutta tuleehan sitä mietittyä mikä kaikki meni pieleen.

Mulle ei myöskää kerrottu että hemoglobiini on tippunu synnytyksen jälkeen 94. Terkka huomas mun papereista.

Peppermint, vauvan vointi on onneksi nyt ollut hyvä ja nopeasti on toipunut rankasta alusta. Siks päästiinkin näin nopeasti kotiin monet on kyllä sanonu että hyvältä näyttää mutta vauvan kehitystä seurataan tarkemmin tässä ja kuulemma pienille fysioterapia on tehokasta jos jotain tuliskin. Tissiä ei poika ota että korvikkeella ja osin mun maidolla on. Mut en jaksa siitä stressata. Kotona on opetellu hyvin ilmasemaan mielipiteensä, teholla ei vielä hirveesti vänissy vastaan.

 

Valtavasti ONNEA Mandala!! Yöllä olin hereillä siinä 1-2 aikoihin ja mietin että ootkohan sä just nyt tositoimissa vai onko poika jo ulkomaailmassa... Ihan kunnon miehisissä mitoissa sielläkin ollaan ja ihanaa että sielläkin kaikki sujui synnytyksessä kaiken kaikkiaan hyvin!! Oppikirjojen mukasta synnytystä tuskin onkaan, vaan kaikilla on jotkin erityispiirteensä..

 

Kiitos onnitteluista <3 vieläkin vaikea tajuta, että me tosiaan ollaan tehty tuo pikku kaveri ja että hän tosiaan tuli mun sisältä. Mies otti kuvan just heti kun vauva laitettiin rinnalle niin mun ilme on kyllä vaan sellanen, että ei mitkään onnen kyyneleet siinä tilanteessa vielä virrannut, korkeintaan koko sen päivän rankka duuni ja väsymys paistaa naamalta mutta kyllä ne kyyneleetkin tuli tirautettua kun siinä salissa vauva makasi rinnalla tosi pitkään ja tuli sitä söpöä naamaa tuijotettua

Kättärillä on ainakin täällä osastolla ollut porukkaa ja saleissakin oli synnyttämässä, mutta ei silti mikään ruuhka. Ja jako ilmeisesti menee nykyään niin, että käynnistykset hoidetaan aina kättärillä.
Oli kyllä mahtavat kaksi kätilöä. Eka kuka vietti aikaa alusta johonkin 8cm asti oli ihana kun kokeilutti kaikkia mahdollisia köykäsiäkin kivunlievityksiä (kylmä kaulin, tens, kuuma geelipussia, ilokaasu yms yms, varmaan kaikki mitä löyty). Ei niistä oikein apuja kyllä ollut. Ja teki fiksun päätöksen kun siirryttiin koviin aineisiin nimittäin mulla sen oksitosiinitipan aloittamisen jälkeen kesti aika kauan kärsiä ja päästiin vaan 3,5cm. Aloin olla ihan loppu niihin suppareihin niin päätettiin ottaa opioidit käyttöön eli Oxanest piikki. Se ei vienyt kipuja mutta lyhensi suppareita ja teki niistä siedettävämpiä. Ja pystyin rentoutumaan kunnolla jokaisen supparin välissä. Jokaisella supparilla mies hieroi sitten pallolla alaselkää, mä imin ilokaasua ja tällä kikkailulla päästiin tunnissa 6cm jolloin epiduraalin sain. Oisin saanut aiemminkin varmasti koska kivut alkoi olla karmeita sen jälkeen kun Oxanest alkoi häviämään.

Epiduraali+fentanyyli yhdistelmä... ah pala taivasta! sain levättyä kunnolla todella leppoisissa fiiliksissä. Sitten alkoi se paineen tunne, mikä epin aikana tuntuu, muuttua todella kivuliaaksi ja uusi kätilö tarkasti, että 8cm ja uusi satsi epiduraalia vaan (ilman fentanyylia). Veikkasi siinä vaiheessa, että varmasti saadaan kaveri ulos sen epin vaikutuksen aikana, mutta ehei. Paineen tunne alkoi taas tuntua karmealta kivulta ja kätilö laittoi lisää epiä. Sen jälkeen hän vasta tarkisti kohdunsuun joka olikin täysin auki, mutta vauva ei ollut laskeutunut tarpeeksi. Sitä laskeutumista odoteltiin sitten reilu pari tuntia ja sain muistaakseni yhden satsin epiä vielä ennenkuin kätilö toi synnytysjakkaran ja alettiin kokeilemaan. En ollut tätä toivonut tai mitään, mutta hyvä vekotin tuntui olevan, suosittelen! meillä vaan ei onnannut sen virhetarjonnan vuoksi.
Kyllä siinä melkein tunti meni ennenku tuli lääkäri imukuppeineen ja kolmella supistuksella tuli sitten ulos pää ja seuraavalla loput. Ai hyvä helvetti tuntui että repeän kahtia kun kroppa tuli ulos

Eli siis en voi todellakaan käsittää miten paskasti Caro sun hommat on hoidettu tuon epin kanssa jo pelkästään täällä ei ollut ainakaan tuon kätilön kohdalla mitään ongelmaa sen lisäilyssä kesken ponnistusvaihettakin - vaikkakin puolikas annos mutta silti! kyllä ne supparit kuitenkin tuntee ja siinä sitten vaan ponnistaa. Oon tosi pahoillani sun kokemia hoitovirheitä. Mutta tärkeintä on, että vaavi voi hyvin!

Mulla jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis tästä kaikesta, vaikka en kyllä ole kiinnostunut uutta kertaa synnyttää (en tiedä kultaako aika tässä tapauksessa ollenkaan). Oon vaan niin onnellinen, että se on nyt tehty mitä niin paljon stressasin. Mulla on nyt oma synnytyskertomus ja nyytti!
Nyt kun vielä pystyy taas kävelemään normaalisti ettei pyörrytä ja paikat on kunnossa niin ihan mahtavaa!

Täällä muuten pidetään aika normaalina menettää tuollainen noin litra verta, eli ei tule lisäverta mulle missään vaiheessa varmastikaan (ellei nyt kunto olisi tosi huono).

Siida ole vaan onnellinen, että säilyit repeämillä. Kuitenkin eppari paranee NIIN paljon hitaammin kuin itsestään repeävät haavat. Jännä kyllä, että on aina ei imukupin kanssa tehdä epparia. Täällä ilmeisesti enemmän sääntö kuin poikkeus. Enkä usko, että olisi kolmella supistuksella tullut vauva nyrkki poskella ulos ilman sitä, joten en ole sen leikkaamisesta pahoillani. Ei sitä edes tuntenut siinä kun kätilö leikkasi sen kesken ponnistamisen.

Nyt tulee ekat isoavanhemmat katsomaan, huomenna toiset, joten onnen kyyneleitä odotettavissa rutkasti kun molempien eka lapsenlapsi

Henrietta vuorostaan tsemppiä sulle

 

Onnea Mandala ja pieni poika!

Mites Caron hoitovirheet, meinaatko palata niihin vielä? Onneksi hoidot ovat poikaan tepsineet, ja että toimet siltä osin ovat olleet ripeitä!

Peppermint kiitos kannustuksesta, tällä parin päivän mittauksella ruokavalio tosiaan tuntuukin olevan ihan kunnossa. Mutta aterioiden jälkeinen veriarvo kipuaa lähelle rajaa, eli jotain häikkää mun sokereissa 1 h arvossa tosiaan on. Tämä selittäisi myös miksi iltapäivisin on jo jonkun aikaa ollut epämääräinen olo, et oisko ne supparit ja kivut olleetkin tätä. Mut kyl mua suoraan sanottuna riso eilen illalla tää ihan hirveästi, jotenkin en vaan voinut uskoa todeksi. Ja toisena hetkenä, et ei täs mitään Ja vielä kun neuvolan sijaisen kanssa oli pieni kielimuuri + tiedän, ettei neuvolahenkilökunta ole radissa loppupeleissä asiantuntijoita... En ihan hirveästi neuvoja tai infoa saanut, lähinnä mittari käteen ja soitellaan!

Mut niinhän se on että kaikki mikä on vauvan hyväksi on fine. Pelottaa tietysti kehkeytyykö tästä myöhemmin d2. En yleensä ole murehtijatyyppiä ollenkaan.

28+3

 

Mandala onnea pienestä ihmeestä Vaikka mullekin jäi hyvä mieli synnytyksestä, minäkin ajattelin siellä sairaalassa vielä, että en kyllä varmasti toista synnytä, niin kummasti se mieli vaan muuttuu... Se synnytys on kuitenkin lyhyt hetki elämästä, että kyllä sitä kai kärvistelee että saa taas kokea raskauden ja lapsen syntymän. Ja mulla on myös näin alkuraskaudessakin se tunne, että en enää ikinä halua olla raskaana kun tämä väsymys ja pahoinvointi on niin tympeää kun se tuntuu jatkuvan kuukausitolkulla (ja niinhän se jatkuukin! ) ja oli viimeksikin tämä olo... Mutta sekin unohtuu pian! Me kyllä periaatteessa ollaan ajateltu, että kaksi lasta saa riittää. Mutta en halua heittää hukkaan 8 alkiota pakkasessa, että varmaan me ne sulatetaan ja katotaan lähteekö niistä kukaan sulamaan ja raskaus (jos tämä raskaus jatkuu hyvin loppuun asti ja vauva saadaan). Mutta 5. IVF ei taideta enää tehdä.

Tuo epparihaavan paraneminenkin on varmaan kudostyypistä kiinni. Mä voi ihan rehellisesti sanoa, että en tiennyt koko epparihaavasta yhtikäs mitään kuten en hätäsektiohaavastakaan. Kummastakaan ei ollut isompaa vaivaa tai kipua. Kummatkin parani todella nätisti ja huomaamattomasti. Suihkuttelin kumpaakin päivittäin, tikit tippui epparihaavasta joskus, sektiohaavasta poistetiin. Onneksi kumpikaan ei tulehtunut ja juurikaan kipuillut kun muisti vaihtaa asentoa ja nostella hitaasti. Ja vaikka ponnistin 1,5 tuntia ja imukuppivetoa kokeiltiin 15 min, alapääkään ei ollut juurikaan kipeä. Ja sain 0. pop Oxanestia muutamaan otteeseen, 1. pop Buranaa + Panadolia ja 2. pop Parasetamolia jonka jälkeen jätin senkin pois. Selkäydinpuudutuksia mulla ei ollut kun synnytyssupparit kestin hyvin pelkän ilokaasun voimalla ja pallolla pyöritellen. Tuossa on muuten perää, että jos pystyy rentoutumaan suppareiden välillä, kohdunsuu avautuu nopeammin, mulla tähän auttoi nimenomaan kahdeksikon pyörittäminen pallon päällä. Mutta riippuu varmaan kuinka tiheään supparit tulee ja kuinka kipeiltä ne tuntuu. Mulla ne tuli max 1 min välein ja tosiaan kipukynnys on ilmeisesti varsin korkea, kun ne kesti ihan hyvin ilokaasun avulla. Mutta kuulemma samallakin ihmisellä voi eri synnytyksissä olla ihan eri tuntuiset kivut, joten jos synnyttäisin alateitse ensi kerralla, haluaisin varmaan spinaalin.

Ihanaa lukea teidän synnytyskertomuksia, kun sitä elää niitä omia ainutlaatuisia hetkiä samalla aina uudelleen. Rakkaita muistoja!

14+3

 

Mandala! Sulla tuo avautumisvaihe kesti pitkään ja eteni hitaasti. Tuli niin oma kokemus tuosta sun kertomuksesta mieleen. Olin 3cm auki ku mentiin sairaalaan ja osa vedestä mennyt. Meni 3h ja olin auki vain sen 4cm, olisin päässyt saliin ja saanu epin siinä 3h jälkeen, mutta en halunnut. Sitte siinä 5h kohdalla halusin kohdunkaulanpuutetta kokeilla ja se toimi kipujen suhteen huipusti, mutta ei avannu yhtään. 7h kärvisteltyä ja puudutteen haihduttua olin ihan tuskassa ja 4-5cm auki. Sitte laitettiin epi ja oksitosiini taivaallinen olo todellakin. Itsekkin nukuin ja nuokuin ja sen jälkeen tunsin vain paineen tunteen sipistuksen aikana ja parissa tunnissa olin täysin auki. En saanu ponnistaa kun tyttö oli niin ylhäällä ja kätilö halusi supistusten työntävän vauvaa mahdollisimman alas ja sinaki kaks tuntia vaan makasin ja hengittelin supistuksia päin, ennenku sain alkaa vähän ponnistaa. Vauva oli ihan muutaman sentin päässä, ennenku sain kunnolla ponnistaa ja sitä kestikin vain 10min ja tyttö syntyi. Se vaihe kun olin täysin auki ja kohtu teki itse työt, oli aika ihana. Mitään kammoa ei jääny, vaikka repesin. Sitä oon ihmetelly, kun epiä ei lisätty kertaakaan, että miten sen vaikutus muka säily niin pitkään, mun laskujen mukaan yli 3h....leikkaussalissa sitä kyllä lisättiin kun tikattiin. Hb oli alle 90 ku lähin sairaalasta, sen pari pussia sain verta, mutta mun hb oli koko loppuraskauden siinä satasen pinnassa, siksikin romahti ku pari litraa verta meni.

No joo, ei kyllä pitäny omaa synnytystarinaa tänne kirjoittaa, mutta kaikkea elää uudelleen, kun teidän kokemuksia ja tuntemuksia lukee, sitä vaan elää niin mukana.

Tupsuli, minä taas sanoin miehelle heti synnytyksen jälkeen, että näitä lisää ja oikeasti olin ihan dingdong!

 

On siinä eroja miten synnytyksistä toipuu, siis henkisestikin. Itsellä meni 2 vuotta ennen kuin uskalsin edes ajatella, että voisin joskus haluta toisen vauvan.
Mutta aika auttaa kaikessa, eikä onneksi noita päätöksiä tarvii siinä synnärillä tehdä.

Nauti pienestä ihanasta ihmeestäsi Mandala.<3

 

Kyllä on ihmetelty ja nautittu tää perhehuone on kyl ihana ja mieskin on käynyt ihan hyvin hoitamassa kissan pari kertaa päivässä; en kysellyt keneltäkään siitä mitään.

Aivan tajuton tissitakiainen tämä kaveri! Pitää mua tuttinaan, mutta myös koko ajan tarvis syödä eikä mulla ole edes maito alkanut vielä nousemaan. Olin ajatellut ettei oteta tutteja käyttöön ellei ole täysin tarpeellista, mutta sitten kun maito nousee ja on hommat sujuneet jo hyvän aikaa niin kyllä kokeillaan söisikö tuttia niin ei tarvis tuttiduunia hoitaa tyyliin ekaa vuotta itse päivälläkin tykkää nukahtaa siihen että on nänni suussa

Mutt se mikä tässä on tullut yllätyksenä on ilmeisesti täysi pidättäytymis kyvyn menetys päikkäreiden ja unien jälkeen kun maannut pidempään niin aluksi oli kiva nousta pystyyn kun pursusi vaipan yli lattialle karmeita määriä, samalla tavalla kuin lapsivettä En edes aluksi tajunnut että se vois olla pissaa kun oli ihan väritöntä. Mutt siis ei kai ihmekään kun en tunne lantionpohjan lihaksia melkein ollenkaan nyt käyn useammin vessassa valuttamassa pönttöön niin ei lattiat lainehtisi unien jälkeen. Toivottavasti tämä lähtisi pian normalisoitumaan.

Ja ne pukamat... Toivottavasti menisi apteekin voiteilla mutta siis niin isot ulkoiset tertut kyllä löytyy etten tiedä auttaako voiteet edes istuminen ja nouseminen tosi hankalaa kyllä joten imetys pitää hoitaa makuulta koko ajan. Ihan kuin hanurissa olisi iso käpy mutt joo kyllä vähän nämä hommat yllätti, onneksi edes heikotus on paljon parempaan päin. Ja kyllä noista muistakin selvitään ennemmin tai myöhemmin!

 

Frankie, kyllä mäkin olin järkyttynyt, pettynyt ja surullinen radi-diagnoosista, mutta kun viikon mittausten jälkeen sai todeta, että arvot pysyvät kurissa niin huolikin helpotti. Mitä tulee 2. tyypin diabetekseen niin uskon, että riski on pieni kunhan pidät itsestäsi huolta. Otin eilen ekat verensokerit synnytyksen jälkeen eikä arvoissa ollut häikkää.

Mandala, tissitakiainen siellä tilailee itselleen maitoja Niin mulle sanottiin, kun ihmettelin tissillä nukkumista sairaalassa. Tämä tykkää edelleen nukkua vähintään poski mun tissillä. Toistaiseksi se sopii mulle oikein mainiosti, koska en pysty edelleenkään olemaan kuin ihan pakolliset seisaaltaan tai istuen. Aloin jo epäillä, että onko normaalia, että repeämä on näin kipeä viikko synnytyksen jälkeen. Mä olen saanut pukaman hyvin kuriin Scheriproctilla. Toivottavasti auttaa sullekin! Ihanaa toista päivää teille pikkutuhisijan kanssa!

Caro, mitä teidän koira/koirat ( anteeksi en muista oliko useampia) ovat tykänneet vauvasta? Meidän on utelias ja alkaa pienesti itkeä ja heiluttaa häntää, jos vauva itkee. Kaiken kaikkiaan mennyt hyvin, mutta toivoisin, että ehtisin helliä koiraa enemmän.