Annatteko lapsen käyttäytyä ruokapöydässä kuin pikku apina, vain siksi että "kunhan syö jotain"?

olen aina ollut aloittajan kanssa samaa mieltä mutta mutta nyt meillä 3v poika ei syö mitään pakottamatta.. menee miinuskäyrillä lujaa ja onneksi vielä ei ole sairaalaan tarvinnut mennä mutta eipä ntuokaan kaukana ole.. ei saa herkkuja ennen ruokailuja eikä jälkeen.. kotona tapellaan joka aterian kanssa ja jos vien ruuan pois hän ei yksinkertaisesti syö eikä syö myöhemminkään.. puoli vuotta mennyt puurolla ainut ruoka jota suostuu vähän syömään..

Pöydässä pitää siinä mielessä käyttäytyä että ruokaa ei syljetä eikä muuta tälläistä pelleilyä.. mutta huuto ja itku , sitä riittää.. Leluja ei pöytään saa tuoda ja jos vieraissa ollaan niin siellä hän ei sitten syö tai jos matkustamme niin syö todella heikosti..

tässä kohtaa mennään tuon pojan kanssa että kunhan syö jotain.. mutta eipä sekään ole kivaa viedä lasta nenämaha letkuun.. Vanhemman lapojan kanssa ei koskaan tälläistä syö hyvin ja osaa käyttäytyä..

 

Mä en voi ajatella 1-vuotiaita enää vauvoina.

Mitä enemmän lapsilta vaatii, sitä enemmän he oppivat. Enkä tarkoita nyt mitään yli-ihmisen kouluttamista, mutta kyllä lusikka 1-vuotiaan kädessä pysyy jo edes väärinpäin. Muutama kuukausi ja syö itse. Sotkuista, kyllä ja hidasta. Viimeiset muruset joutuu alkuun syöttämään itse. Mutta on vain kestettävä sitä, että opetteleminen on yksi vaihe ja se voi olla hankalaa.

Sotkuista se on jo nytkin....oletko sitä mieltä että voisin antaa lapsen syödä jo itse? On siis hiukan alle 1v. Kyllähän tuo lusikkaa heiluttaa ja kaikkea mitä käsiinsä saa

Tuli mieleen sellainenkin, että ehkäpä se sekasortoinen ympäristö ruokapöydässä vain lisää lapsen levottomuutta (kun itselläkin sielua särkee se sekamelska). Jospa lapsi totuttelun jälkeen söisi rauhallisemmin, kun kaikki virikkeet on siivottu näkyviltä ts. tyhjä pöytä ja tyhjät lattiat syöttötuolin vieressä.

 

Sellainen ohjelmanumero voisi kanssa olla viihdyttävä, että syöt itse samaan aikaan.

 

En. Meillä ei pelleillä ruualla, ruoka lähtee roskiin jos sitä ei osata nätisti syödä.

 

Sotkuista se on jo nytkin....oletko sitä mieltä että voisin antaa lapsen syödä jo itse? On siis hiukan alle 1v. Kyllähän tuo lusikkaa heiluttaa ja kaikkea mitä käsiinsä saa

Tuli mieleen sellainenkin, että ehkäpä se sekasortoinen ympäristö ruokapöydässä vain lisää lapsen levottomuutta (kun itselläkin sielua särkee se sekamelska). Jospa lapsi totuttelun jälkeen söisi rauhallisemmin, kun kaikki virikkeet on siivottu näkyviltä ts. tyhjä pöytä ja tyhjät lattiat syöttötuolin vieressä.

Meillä pienempi oli 1-vuotias kun alkoi itse lusikalla syömään ja osasi homman heti

Vanhempi lapsista, no, tuntuu ettei se vielä kolmevuotiaanakaan hallitse aina sitä systeemiä (ihan luonne-eroja siis..)

 

Vaikka tyttö syö välillä todella huonosti, ei meillä silti sallita ruokapöydässä pelleilyä: sitten jää ruoka syömättä ja tyttö poistetaan pöydästä.

 

Lukematta kommentteja kerron viime viikon ruokailustani ravintolassa:
pariskunta crockseissaan (joo ei ollut mikään kovin tasokas rafla) 'ruokaili' muutaman pentunsa kanssa. Yksi niistä kaatoi viereisessä pöydässä istuneen ruokajuoman, toinen meni keittiön puolelle ja muija kaivoi tissin esiin... (Vanhemmat eivät edes pahoitelleet... edes sitä lasin kaatumista)
Äänestän jaloillani; en IKINÄ enää mene sinne lafkaan syömään. Kuolen mieluummin nälkään, jos muita vaihtoehtoja ei ole.

 

Tuli vaan mieleen että tuskin Afrikassa on tätä ongelmaa, siis että lapset siellä pelleilisivät ja sylkisivät ruoat pitkin lattioita.
Lapsi mikä leikkii ruoalla ei ole nälkäinen. Harva lapsi käy aluksi kellon mukaan. Aina ei maistu ja tuputtamalla ja viihdyttämällä pilataan lapsen luontainen nälkä.
Asia erikseen ovat nämä nenämahaletku-potilaat, mutta uskon että hekin vähän kasvettuaan ryhtyvät ennemmin syömään kuin menemään sairaalaan.

 

Lapset voivat syödä myös käsineen jos ei lusikalla syöminen onnistu.

 

Minusta tuo viihdyttäminen ja lelujen kanssa syöttäminen kuulostaa todella hoopolta touhulta. Eihän lapsella silloin ole nälkä jos pitää tututtamalla syödä edes vähän.
Mummoni oli sitä mieltä että ruokaa pitää syödä reilusti ja mielellään vähän enemmänkin- ruokahaluhan on terveen merkki. Ja tosiaan olin reilusti ylipainoinen teininä, piti opetella koko syömiskulttuuri uusiksi, myös se milloin nälkä lakkaa ja millä määrällä nälkä lähtee.

Minusta tuollainen valmiin määrän asettaminen ja sen syöttäminen "tavalla tai toisella" lapselle on kamalaa. Kun lapsi lopettaa syömisen, niin ei ole nälkä- seuraavalla aterialla lisää.
Yksi mun lapsista on todella pieniruokainen, joillain pääaterioilla saattaa syödä yhden omenan. Ei tulis mieleenkään pakottaa syömään yhtään enempää.

Sairaat kapset ovat ihan oma lukunsa enkä tässä tarkoita heitä.

 

Hyviä vinkkejä. Pari kertaa on vauva saanut oman muovilusikan (siis sen lisäksi jolla syötetään) ja kyllähän se toimi hetken aikaa. Mutta kun aina pitäisi keksiä jotain uutta. Sormiruokailu on meillä ollut ihan minimissään, sitä voisi kokeilla.

Mitä enemmän tätä tilannetta mietin, sitä absurdimmalta alkaa tuntua että olemme päästäneet homman tähänkin pisteeseen. Välillä olen tuntenut itseni aivan pelleksi yrittäessäni viihdyttää lasta ruokapöydässä. Pitäiskö sitä sitten huomenna aloittaa uusi elämä, kun mieskin on vielä lomalla henkisenä ja fyysisenä tukena

Meidän "vauva" söi kyllä jo itse omalla lusikalla alle 1v ja ihan onnistuneesti! Pk:ssa ihmettelivät, kun 1v4kk meni sinne ja osasi syödä itse.
Nyt 3v meinaa kyllä olla aika showta välillä syöminen...

 

Anoppini kyllä totesi että hänen kaikki muut 4 lastenlasta ovat myös vauvaiässä saaneet leikkiä syödessään ja ihan kunnon ruokailijoita heistä on tullut, tosin nuorin hesitä on vasta reilu 2 v.

Olen anoppisi kanssa samaa mieltä. En todellakaan ymmärrä sitä, että jotkut vanhemmat vaativat "käytöstapoja" jo 1-vuotiailta...

Ap:n kysymykseen, meillä 4-vuotiaalla voi edelleen olla lelu tai pari ruokapöydässä. Riehumisesta joutuu jäähylle, mutta täydellisiä tapoja ei vaadita vieläkään.

 

Syötin silloin pienenä nuo lapset lelujen kanssa. Hyvin meni ruoka alas. Nyt kouluiässä eivät enää leluja tartte.

Missä vaiheessa lopetit lelujen antamisen ruokapöytään ja millainen show se oli?

 

Sellainen ohjelmanumero voisi kanssa olla viihdyttävä, että syöt itse samaan aikaan.

Olen syönytkin, mutta en aina. Poika seuraa kiinnostuneena kun syön, mutta se ei välttämättä mitenään vaikuta hänen syömiseensä.

 

Tuli vaan mieleen että tuskin Afrikassa on tätä ongelmaa, siis että lapset siellä pelleilisivät ja sylkisivät ruoat pitkin lattioita.
Lapsi mikä leikkii ruoalla ei ole nälkäinen. Harva lapsi käy aluksi kellon mukaan. Aina ei maistu ja tuputtamalla ja viihdyttämällä pilataan lapsen luontainen nälkä.
Asia erikseen ovat nämä nenämahaletku-potilaat, mutta uskon että hekin vähän kasvettuaan ryhtyvät ennemmin syömään kuin menemään sairaalaan.

Ei meilläkään kelloa orjallisesti seurata ruokailuajoissa, vaikka joku rytmi sentään yritetään pitää. Päivällinen syödään klo 16-17.30 riippuen siitä, mihin aikaan lapsi on herännyt päikkäreiltä tai mihin aikaan on syöty välipala (jos on). Useimmin syödään n. klo 16.30, mutta jos lapsi on juuri herännyt, on hänelle turha yrittää antaa ruokaa. Kukapa sitä unentokkuraisena jaksaisi syödä.

 

Miksi lasta pitäisi viihdyttää pöydässä?
Monet tuolla kommentoivat että pitää viihdykettä löytää ?
Ruokapöydässä syödään ja jos ei maistu niin pöydästä pois mutta samalla pidetään huoli että vatsaa ei täytetä herkuilla ja välipalanaposteluilla.

 

Lapset voivat syödä myös käsineen jos ei lusikalla syöminen onnistu.

Puuroa?

 

Tulipa mieleeni setäni kauan odotettu ainokainen ja nirso tyttö. Mökillä kun oltiin niin setä meni ikkunan taakse ilveilemään, kun tyttöä syötettiin.
Samainen lapsi myös punnittiin ennen ja jälkeen syönnin. Voi herranjumala sentäs.
On siitä ihan normaali ihminen kuitenkin tullut.

 

Meillä ei leluja tms. pöydässä ja lusikka sitten käyttöön, kun sillä tarkoitus syödä eikä heitellä ruokaa...Jos istuminen, syöminen ei onnistu parista kehoituksesta huolimatta- pois pöydästä. Uusi yritys sitten seuraavalla aterialla.

 

Syötin silloin pienenä nuo lapset lelujen kanssa. Hyvin meni ruoka alas. Nyt kouluiässä eivät enää leluja tartte.

Just joo... meillä ei ainakaan leluja tuoda pöytään.
Kaveri tekee samalla tavalla. Ja on todellakin helisemässä sen lapsensa kanssa. Ruoat heitetään tahalleen lattialle. mMehut/vesi kaadetaan tahalleen. JA siis ei suostuisi syömään edes pöydässä. Eikä itse. Meillä yritti että on pakko syödä sohvalla ja kattoo telkkaa.
SAnoin, ettei sohvalla syödä. Tämän äiti oikein loukkaantu...
En todellakaan anna lapsen syödä sohvalla, kun muutenkin pärskii tahalleen mehutkin lattialle. ja ikää on kohta 4-vuotta.

 

10v ja 6v osaavat pöytätavat, jos jostain syystä on kovin pelleilyä veke pöydästä. 1v taas on hyvin hyvin pieniruokainen ja häntä kyllä viihdytän pöydässä (kuten vanhemmillakin lapsilla on 1-2v ollut viihdykettä, eivätkä sen jälkeen ole viihdykettä tarvinneet) että saisin jotain syötettyä. Tämä pienempi ei viihdytä itseään sormiruokailemalla, osan aterioista syö sormiruokana, jos on sellaiseksi sopivaa ruokaa. Eikä tyttö myöskään syö yhtään sen enempää vaikka ei olisi edellisellä aterialla syönyt juuri mitään. Nyt kun oppi kävelemään, kokoajan menossa, esimerkiksi eilen meni aamiaiselle 1 tl rahkaa, lounaalla 2 tl ruokaa, välipalaksi pieni pala vesimelonia, päivällisellä 3 palaa perunaa ja kaksi pientä kananpalaa, iltapalalla 1 tl puuroa, tälläinen on ihan normipäivä. Kun katselee jotain kauhaa/lelua saattaa mennä 5 tl ruokaa/ateria. Ja paino ja pituus seurannassa ollaan oltu reilut puolivuotta, kokoajan mennään rajoilla, että missä vaiheessa tyttö laitetaan tutkimuksiin.

 

Minusta tuo viihdyttäminen ja lelujen kanssa syöttäminen kuulostaa todella hoopolta touhulta. Eihän lapsella silloin ole nälkä jos pitää tututtamalla syödä edes vähän.
Mummoni oli sitä mieltä että ruokaa pitää syödä reilusti ja mielellään vähän enemmänkin- ruokahaluhan on terveen merkki. Ja tosiaan olin reilusti ylipainoinen teininä, piti opetella koko syömiskulttuuri uusiksi, myös se milloin nälkä lakkaa ja millä määrällä nälkä lähtee.

Minusta tuollainen valmiin määrän asettaminen ja sen syöttäminen "tavalla tai toisella" lapselle on kamalaa. Kun lapsi lopettaa syömisen, niin ei ole nälkä- seuraavalla aterialla lisää.
Yksi mun lapsista on todella pieniruokainen, joillain pääaterioilla saattaa syödä yhden omenan. Ei tulis mieleenkään pakottaa syömään yhtään enempää.

Sairaat kapset ovat ihan oma lukunsa enkä tässä tarkoita heitä.

Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Kuitenkin väitän, että kyllä tuo lapsi nälkäisenäkin saattaa kieltäytyä syömästä ilman viihdykettä, koska sitten kun jonkun lelun saa, saattaa tosiaan syödä ison purkillisen ruokaa. En usko alle vuoden ikäisen jaksavan syödä niin paljon, jos ei yhtään olisi nälkä.

En ihan ymmärtänyt pointtiasi "valmiin ruokamäärän asettamisella ja sen syöttämisellä". Totta kai tiedämme kuinka paljon lapsi normaalisti syö ja suunnilleen sen verran laitetaan tarjolle. Joskus lapsi syö vain puolet annoksesta ja se on ok. Emme siis tuputtamalla tuputa ja yritä pakottaa lasta syömään, mutta jos jonkun viihdykkeen kanssa ruoka menee nätisti niin on jatkettu sillä lailla. Kyllä me ainakin osaamme nähdä, milloin lapsella ei oikeasti ole yhtään nälkä ja milloin kyse on vain viihdytyksen puutteesta.

Nyt alamme pikkuhiljaa karsia tuota viihdytystä.

 

vielä, eri asia on pakottaa lasta syömään lautanen tyhjäksi, kuin koittaa saada jotain menemään alas. Meidän tyttö kieltäytyy syömästä vaikka olisi nälkä ja kyllä tunnen lapseni ja tiedän milloin on nälkä. Minä olen pitänyt aina sitä periaatetta että aikuinen päättä mitä syödään ja lapsi paljonko (eri asia kuitenkin on, että 1v söisi maksimissaan yhden teelusikallisen/ateria) meillä ei koskaan pakoteta syömään lautasta tyhäksi ja pieninkin sulkee suunsa kun on maha täýnnä, vaikka olisi mitkä hilavitkuttimet ja viihdykkeet.

Siihen asti kunnes oppi kävelemään, tyttö söi ihan kiltisti, tosin vähän kerrallaan, siinä ei mitään jos maha täyttyy muutamasta teelusikallisesta.

 

Meidän aamupuurot tänään:

Ekan kerran istuttiin pöytään klo 7 ja poika suostui syömään muutaman lusikallisen. Olin kerännyt kaiken muun rojun pöydästä pois, mutta yksi ylimääräinen nokkamuki ja lusikka oli viihdykkeenä. Koska puuro ei vielä maistunut, noustiin pöydästä ja palattiin asiaan 8 jälkeen. Tässä ei ole vielä mitään uutta, meillä on monesti aamupuuro syöty useammassa erässä. Toisella istunnolla puuro jo maistui, eli pojalle oli ehtinyt tulla nälkä. Päätin antaa hänen kokeilla lusikalla syömistä itse.

Avustin hiukan ohjaamalla lusikan päästä kevyesti ja kehuin kovasti kun saimme pieniä lusikankärjellisiä puuroa suuhun. Samalla myös syötin häntä itse toisella lusikalla. Hienosti meni. Poika oli innoissaan, mutta keksi sitten miten kiva on uittaa nyrkkiä puurossa ja onnistui myös kippaamaan lautasen nurin pöydälle. Onneksi ehdin reagoida nopeasti ja suurin osa puurosta jäi lautaselle.

Loppuruokailun ajan poika viihdytti ihan itse itseään, kun pyöritteli ja ihmetteli puuroisia nyrkkejään. Lautanen saatiin tyhjäksi. Niin ollaan monena muunakin aamuna saatu, mutta tänään tosiaan poika sai ekä kartaa syödä melkein itse Tarjosin hänelle vielä lisää puuroa, mutta kun poika kieltäytyi siitä tomerasti, niin nousimme heti pöydästä pois.

Haluan siis vielä korostaa sitä, että vaikka meillä lasta on viihdytetty ruokapöydässä, ei hänelle ole pakolla tuputettu ruokaa. Sanoin jo aikanaan miehellekin, että lapsen antamia merkkejä on kunnioitettava; kun lapsi näyttää ettei enää ole nälkä, ei häntä yritetä väkisinkään syöttää.

 

[QUOTE="joo";24348880]vielä, eri asia on pakottaa lasta syömään lautanen tyhjäksi, kuin koittaa saada jotain menemään alas. Meidän tyttö kieltäytyy syömästä vaikka olisi nälkä ja kyllä tunnen lapseni ja tiedän milloin on nälkä. Minä olen pitänyt aina sitä periaatetta että aikuinen päättä mitä syödään ja lapsi paljonko (eri asia kuitenkin on, että 1v söisi maksimissaan yhden teelusikallisen/ateria) meillä ei koskaan pakoteta syömään lautasta tyhäksi ja pieninkin sulkee suunsa kun on maha täýnnä, vaikka olisi mitkä hilavitkuttimet ja viihdykkeet.

Siihen asti kunnes oppi kävelemään, tyttö söi ihan kiltisti, tosin vähän kerrallaan, siinä ei mitään jos maha täyttyy muutamasta teelusikallisesta.[/QUOTE]

Juuri näin. Meilläkin lapsi tekee selvän stopin kun maha on täynnä eikä siinä auta vaikka olisi 3D-elokuva pyörimässä Eikä tarvitsekaan auttaa, kylläinen on kylläinen.

Ja sitten taas jos ruoka maistuu, niin poika avaa suutaan nopeammin kuin meinaa ehtiä lusikkaa laittaa suuhun, mutta saattaa silti vaatia jotain viihdykettä. Poika siis saattaa joku lelu kädessä odottaa ruokalusikkaa suu ammollaan kuin pieni linnunpoika