Annatteko lapsen käyttäytyä ruokapöydässä kuin pikku apina, vain siksi että "kunhan syö jotain"?

Meillä on ollut allergiasta johtuvia syömishaasteita ja noihin aikoihin pahimmillaan mikä tahansa oli sallisttua, kunhan söi. Viihdykkeet karsittiin myöhemmin. Nykyään syö todella hyvin ja eikä muistakaan aikaa, jolloin pöydässä olisi saanut olla yhtäkään kirjaa. Nuoremman kanssa ei viihdytystä ole harrastettu, mutta hänen kanssaa ei syömishuolia ole ollutkaan. Oman kokemuksen perusteella ymmärrän hyvin kavereita, jotka joutuvat viihdyttämään ja sallimaan esimerkiksi kävelyn ruokailun aikana ja sellaisen vielä vähän jatkuvan syömisen, vaikka olisi poistunutkin pöydästä. Mutta mun kokemuksen mukaan tätä ei normaalisti syöville lapsille sallita, yleensä, vaan taustalla on muuta. Toki on ärsyttävääv perustella omille lapsille, miksi tuo saa ja me ei koskaan, mutta ovat nuo ymmärtäneet. Mä tosin olen käyttänyt selityksenä allergiaa, koska se on lapsille tuttu asia. Aina ei toki ole siitä kiinni.

 

Ruokailuhetki on syömistä varten ja leikit on asia erikseen. Temppuilijat ja pelleilijät saavat passituksen pois pöydästä ja seuraava syöntihetki on vasta kun on seuraavan aterian aika.

 

Puuroa?

Kyllä vaan, ohessa kuva missä noin 7-8kk ikäinen poikani syö tarjottimelta puuroa, hänellä on myös lusikka mutta käsillähän tuo puuro sinne kituseen paremmin meni.
Idea onkin siinä että puurosta tekee tarpeeksi paksua ja antaa sen tarpeeksi jäähtyneenä.

[/URL][/IMG]

 

Se että tulee sotkua ei haitannut minua pätkääkään, minulla oli "siivoojat" sitä varten. Kun ruokailu on mukavaa niin syömiseen ei tule mitään ikävää sivumakua. Tänä päivänä tuo poika on 17v ja tiedättekös mitä? Hän syö edelleen puuroa aamuisin.

 

Kyllä vaan, ohessa kuva missä noin 7-8kk ikäinen poikani syö tarjottimelta puuroa, hänellä on myös lusikka mutta käsillähän tuo puuro sinne kituseen paremmin meni.
Idea onkin siinä että puurosta tekee tarpeeksi paksua ja antaa sen tarpeeksi jäähtyneenä.

[/URL][/IMG]

Tämä oli sadepäivän piristys

 

Tämä oli sadepäivän piristys

Oletko pervo? Minua ei ainakaan piristä kuva koirasta nuolemassa lapsen.... Hyiiiii v*vittu!

 

[QUOTE="vieras";24349283]Oletko pervo? Minua ei ainakaan piristä kuva koirasta nuolemassa lapsen.... Hyiiiii v*vittu![/QUOTE]

Sinähän tässä pervo näköjään olet.

 

Sinähän tässä pervo näköjään olet.

Ai jos mua inhottaa tuo kuva? Joopa joo.

 

Missä vaiheessa lopetit lelujen antamisen ruokapöytään ja millainen show se oli?

En muista enää tarkkaa ikää mutta aika myöhään meni ainakin esikoisella. Eikä siinä mitään showta ollut. Hyvin rauhallisesti meni ruokahetket. Lapsi tutki lelua ja minä lusikoin ruokaa suuhun. Eikä kenellekään jääny traumoja.

 

Se että tulee sotkua ei haitannut minua pätkääkään, minulla oli "siivoojat" sitä varten. Kun ruokailu on mukavaa niin syömiseen ei tule mitään ikävää sivumakua. Tänä päivänä tuo poika on 17v ja tiedättekös mitä? Hän syö edelleen puuroa aamuisin.

Kerroitko pojalle, että meinaat laittaa tuon kuvan nettiin? Tuskin ilahtui.

 

[QUOTE="mie";24348697]Miksi lasta pitäisi viihdyttää pöydässä?
Monet tuolla kommentoivat että pitää viihdykettä löytää ?
Ruokapöydässä syödään ja jos ei maistu niin pöydästä pois mutta samalla pidetään huoli että vatsaa ei täytetä herkuilla ja välipalanaposteluilla.[/QUOTE]

Oliko taas fiksu kommentti???

Meillä lapsi oli noin 8kk-1v2kk iässä ihan mahdoton. Ei pysynyt paikallaan sekuntiakaan, koko ajan piti olla tekemässä jotain ja ruokailu ei ollut niitä hauskimpia puuhia, siinähän olisi pitänyt istua paikoillaan. Paino laahasi koko ajan miinuksella, saattoi mennä päiviä että söi pari lusikallista puuroa aamulla ja kaksi desiä maitoa päivän mittaan. Olikohan siinä tarpeeksi, NO EI! Yöllä sitten huusi nälkäänsä.
Ainut, mikä auttoi, oli lelut ja viihdyttäminen.. Eli laulettiin, leikittiin autoilla jne ja jossain välissä sitten sai huijattua suuhun sitä ruokaakin. Neuvolakin oli huolissaan, sanoivatkin että tuon ikäinen syö tasan sen että se pahin nälkä lähtee ja jatkaa sitten touhujaan, että aika auttaa. Ja niin se auttoi. Nyt 1v3kk iässä syö täysin omatoimisesti ja se riittää virikkeeksi, on myös oppinut istumaan paikoillaan ja jopa viihtyykin siinä. Oikein ylpeänä esittelee uusia taitojaan. Syö välillä isompia annoksia kun äitinsä, tässä eilen täytin lautasen kolme kertaa kun tykkäsi ruuasta niin paljon. Ja painokin on taas nousujohteinen

 

Meillä ei leluja ruokapöytään tuoda, eikä pöydässä pelleillä. Jos ei kiellosta usko, niin ruoka lähtee pois ja joutuu pöydästä pois.
Nyt tuo 4v on alkanut mässyttään, mutta siihen on puututtu napakasti ja sekin huonotapa on nyt jäänyt jos ei kokonaan pois niin ainakin vähemmälle.
Ikinä ei ole tarvinut lapsia syömään houkutella, vaan ovat kyllä osanneet syödä sen mitä jaksavat.

Mielestäni moni vanhempi tekeekin siinä virheen kun ruokaa aletaan tuputtamaan. Kyllä ne lapset itse tietää onko nälkä vai ei. Pelleilyksihän se menee jos väkisin yritetään se lapsi vaikka sitten lelujen kanssa syöttää.

 

[QUOTE="xXx";24349800]Oliko taas fiksu kommentti???

Meillä lapsi oli noin 8kk-1v2kk iässä ihan mahdoton. Ei pysynyt paikallaan sekuntiakaan, koko ajan piti olla tekemässä jotain ja ruokailu ei ollut niitä hauskimpia puuhia, siinähän olisi pitänyt istua paikoillaan. Paino laahasi koko ajan miinuksella, saattoi mennä päiviä että söi pari lusikallista puuroa aamulla ja kaksi desiä maitoa päivän mittaan. Olikohan siinä tarpeeksi, NO EI! Yöllä sitten huusi nälkäänsä.
Ainut, mikä auttoi, oli lelut ja viihdyttäminen.. Eli laulettiin, leikittiin autoilla jne ja jossain välissä sitten sai huijattua suuhun sitä ruokaakin. Neuvolakin oli huolissaan, sanoivatkin että tuon ikäinen syö tasan sen että se pahin nälkä lähtee ja jatkaa sitten touhujaan, että aika auttaa. Ja niin se auttoi. Nyt 1v3kk iässä syö täysin omatoimisesti ja se riittää virikkeeksi, on myös oppinut istumaan paikoillaan ja jopa viihtyykin siinä. Oikein ylpeänä esittelee uusia taitojaan. Syö välillä isompia annoksia kun äitinsä, tässä eilen täytin lautasen kolme kertaa kun tykkäsi ruuasta niin paljon. Ja painokin on taas nousujohteinen [/QUOTE]

Tämä oli kiva kuulla. Meilläkin on siis toivoa tuon pienen väkkärän suhteen Yritämme kuitenkin tästä päivästä lähtien edes vähän rajoittaa viihdykkeitä niin, että ylimääräinen muovilautanen, nokkamuki ja/tai lusikka saavat toimia "leluina". Ne ovat kuitenkin ruokaluvälineitä ja siten "järkevä" viihdyke.

Otan kyllä 1-v neuvolassa puheeksi tämän ruokailuasian. Utelias olen kuulemaan mitä meidän neuvolatäti sanoo.

 

[QUOTE="vieras";24349351]Ai jos mua inhottaa tuo kuva? Joopa joo.[/QUOTE]

Kyllä, samaa mieltä "ohjelmatoimiston" kanssa. Koira nuolee lapsen jalalle putoillutta puuroa, ja se on sinusta perverssiä? HALOO!

Kaikkein inhottavin perversio on tietysti se, kuinka niin monet naiset altistavat lapsensa toosalleen iljettävässä lähikontaktissa siistin ja traumattoman sektion sijaan. Eipä ole ihme, että niin moni meistä on vähän kajahtanut.

 

Tämä oli kiva kuulla. Meilläkin on siis toivoa tuon pienen väkkärän suhteen Yritämme kuitenkin tästä päivästä lähtien edes vähän rajoittaa viihdykkeitä niin, että ylimääräinen muovilautanen, nokkamuki ja/tai lusikka saavat toimia "leluina". Ne ovat kuitenkin ruokaluvälineitä ja siten "järkevä" viihdyke.

Otan kyllä 1-v neuvolassa puheeksi tämän ruokailuasian. Utelias olen kuulemaan mitä meidän neuvolatäti sanoo.

Ei kannata liikaa stressata, jos joku toinen on ehdottomasti sitä mieltä, että ei leluja pöytään. Tällä toisella lapsen ruokailut on vaan sujuneet helpommin ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Esimerkiksi lapsen allergiat, refluksi, aistiyliherkkyydet ym. syyt voivat tehdä syömisestä todella haasteellista ja on pakko olla jotain virikettä, jotta lapsi oikeasti pystyy syömään.

Jokainen lapsi syö, jos on nälkä, ellei taustalla ole joku syy mikä tekee syömisestä vastemielistä.

 

Onko tänä päivänä vanhemmilla se meininki, että lapsen annetaan tehdä melkeinpä mitä tahansa ruokapöydässä, vain siksi että pelätään ettei se muuten syö tarpeeksi? Mitä mieltä olette siitä, kun 4-vuotias päristelee suulla niin että sylki lentää, puhuu ruoka suussa, nousee tuolissa seisomaan yms. pelleilyä? Mun mielestä lapset saa toki olla lapsia ja pelleillä, mutta ei ruokapöydässä jolloin syödään ja annetaan muidenkin syödä rauhassa. Olin varmaan ihan vanhanaikainen kalkkis kun komensin kummilastani joka tätä touhua harrasti, että joutuu pois pöydästä jos ei osaa käyttäytyä nätisti. Rupesi mietityttämään että mikä siinä on ettei kotona näitä ole jo opittu.
Mielipiteitä?

Ruokapöydässä pitää olla nätisti pikkujuttuja puhuu ruoka suussa ok kyynärpäät pöydällä on myös ok mutta seisoo tuolilla ja huutaa suli lentää ruokaa valuu suusta uloos ei oo ok ja sit mun mielestä tärkein kiitos kun on syönyt meillä ei ainakaan rukoilla ennen ruokaa ei siinä mitään mainitsin vaan ett näin meillä

 

Joskus annan jos
1) lapsilla on keskenään kivaa
2) pöydässä ei ole muita ruokailijoita joita toiminta häiritsisi
3) lapset muistavat myös syödä
4) mitään ei mene rikki ja tahallaan ei sotketa

Lähinnä iltapalahetket on sellaisia jolloin lapset usein löytävät jonkun aikuisen mielestä älyttömän yhteisen huumorin aiheen, ja koska niitä jaetun sisaruksen kokemuksia ei noilla ole liian paljon niin en viitsi heiltä sitä iloa viedä jos pelleilystä ei ole mitään vahinkoa. Mutta joo, motiivina ei ole "kunhan ne söisi" vaan "jos ne kerrankin nauraa eikä kinastele".

Osaa ne sitten käyttäytyä kun sanotaan, ja siis muilla aterioilla sanomattakin. Yhden kerran on toinen lapsi saanut 3-vuotiaana päiväkodista palautetta että puhui niin paljon pöydässä että piti käydä aikuisen kanssa eteisen puolella juttelemassa, mutta muuten ovat käyttäytyneet moitteetta. Juhlissa heidän kauniista pöytäkäytöksestään on saanut olla ylpeä <3

 

Oletpa sinä hyvä ihminen! Tulitko kehuja keräämään?

Sun pääsee kuuluu ilmeisesti juurikin noihin apinoihin...