Annoin tukkapöllyä sitten minäkin!

Vaikka aina luulin puhumalla selviävän tuon 2,5 v. kanssa (tai muilla keinoilla) Heitti minua palapelillä silmäkulmaan (siitä tuli jäähypenkkiä) pääsi siitä pois, niin viskasi vauvaa palikoilla ja heitti edelleen palapelillä, joten meni hermot ja annoin tukkapöllyä. Eikä muuten edes kaduta! \|O

 

Ei ole vielä iskenyt sua nyrkillä huuleen niin että veri tirskui tai kumauttanut päällään nenään niin että sieltäkin veri juoksi ojossa?
Potkaissut jalkaan niin että tähdet lenteli silmissä tai sylkenyt naamalle?

Näin meillä pahimpaan uhmaan ja PAAAALJON muuta. :snotty:

 

\

Ei ole vielä iskenyt sua nyrkillä huuleen niin että veri tirskui tai kumauttanut päällään nenään niin että sieltäkin veri juoksi ojossa?
Potkaissut jalkaan niin että tähdet lenteli silmissä tai sylkenyt naamalle?

Näin meillä pahimpaan uhmaan ja PAAAALJON muuta. :snotty:

Aikamoista meininkiä, mutta lapsia on erilaisia. Onneksi meillä ei ole ollut tuollaista. Minkälaisen rangaistuksen olet antanut noista ja onko tuntuneet toimivan? Minkäikäinen lapsi? Ihan näin vastaisen varalle jos itselle tulee eteen tulevaisuudessa.

 

Mä en ikinä vastaa näihin tukkapölly-kiistoihin, mutta nyt täytyy sanoa. Mun on tosi vaikee uskoa, että valtaosa äideistä muka ei olisi joskus kevyesti tukistanut. On sellaisia uhmia ja ikäkausia ettei puhe auta ja lapsi saattaa tehdä jotain todella väärää yhä uudelleen ja uudelleen. Ei kai se kauheen tramatisoivaa ole, jos SATUTTAMATTA hieman huomauttaa.

Appiukko kertoili miten ennen vanhaan saatiin selkään suurinpiirtein joka asiasta niin se oli kyllä rankkaa kuunneltavaa :kieh:

 

\

Ei ole vielä iskenyt sua nyrkillä huuleen niin että veri tirskui tai kumauttanut päällään nenään niin että sieltäkin veri juoksi ojossa?
Potkaissut jalkaan niin että tähdet lenteli silmissä tai sylkenyt naamalle?

Näin meillä pahimpaan uhmaan ja PAAAALJON muuta. :snotty:

Sylkenyt on, mutta muulta olen vielä säästynyt. En ymmärrä miten muut hoitaa nämä asiat, jos lapsi kumauttaa nyrkillä päin pläsiä, eikä anneta tukkapöllyä????

 

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

 

\

\Aikamoista meininkiä, mutta lapsia on erilaisia. Onneksi meillä ei ole ollut tuollaista. Minkälaisen rangaistuksen olet antanut noista ja onko tuntuneet toimivan? Minkäikäinen lapsi? Ihan näin vastaisen varalle jos itselle tulee eteen tulevaisuudessa.

Meille on suotu yksi maailamn tempparamenttisimmista lapsista.Nään NIIN usein pojassa itseni.
Suuttumukset on täysin samanlaisia kuin itsellänikin.
Tosin mutsi sanoi poikaa katsellessaan, jotten minäkään IHAN NOIN vihainen ole suuttuessani ollut .

Ei vaan, aina ei todella ole hymyilyttänyt pikku voimanpesän kanssa ja hammasta purren on menty äärirajoilla NIIN useasti.
Monasti poika parkuu ja äiti parkuu yhtäaikaa... :snotty:

Kauheimmissa raivokohteuksissa (joita ei enää ole ollut hetkeen...¤koputtaa puuta¤) on auttanut ainoastaan TIUKKA mutta ei väkivaltainen tai lasta milläänmuotoa satuttava ote.Siinä on istuttu karhunpainissa kymmenenkin minuuttia hikinen ja vastaantaisteleva lapsia tiukasti sylissä ja minuutit on tuntunut tunneilta...Meillä ei pahimpina hetkinä ole autaanut MIKÄÄN muu kuin tiukka kiinnipito.

Kohtaus menee ohi, mutta tuumaakaan ei saa antaa periksi tai fiksu lapsi vaistoaa sen oitis ja muistaa TAATUSTI ensi kerralla.

Varmasti tunnet huonoa omaatuntoa aapee tapahtuneesta, mutta jaksa uskoa siihen että monesta kerran niskavilloista kiinniotetusta lapsesta kasvaa kumminkin ihan tasapainoinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen .

 

\

\

Ei ole vielä iskenyt sua nyrkillä huuleen niin että veri tirskui tai kumauttanut päällään nenään niin että sieltäkin veri juoksi ojossa?
Potkaissut jalkaan niin että tähdet lenteli silmissä tai sylkenyt naamalle?

Näin meillä pahimpaan uhmaan ja PAAAALJON muuta. :snotty:

Sylkenyt on, mutta muulta olen vielä säästynyt. En ymmärrä miten muut hoitaa nämä asiat, jos lapsi kumauttaa nyrkillä päin pläsiä, eikä anneta tukkapöllyä????

Jäähypenkille. Siellä hiljaa ikä*minuutit ja sen jälkeen anteeksipyyntö vanhemmalta ja siltä, kenelle teki väärin. Jos ei istu hiljaa, niin on siellä useamman tunnin. Tietysti kun on useampia lapsia, niin voi keksiä muille jotain kivaa niin alkaa istuminen onnistua.

 

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

 

\

\

\

Ei ole vielä iskenyt sua nyrkillä huuleen niin että veri tirskui tai kumauttanut päällään nenään niin että sieltäkin veri juoksi ojossa?
Potkaissut jalkaan niin että tähdet lenteli silmissä tai sylkenyt naamalle?

Näin meillä pahimpaan uhmaan ja PAAAALJON muuta. :snotty:

Sylkenyt on, mutta muulta olen vielä säästynyt. En ymmärrä miten muut hoitaa nämä asiat, jos lapsi kumauttaa nyrkillä päin pläsiä, eikä anneta tukkapöllyä????

Jäähypenkille. Siellä hiljaa ikä*minuutit ja sen jälkeen anteeksipyyntö vanhemmalta ja siltä, kenelle teki väärin. Jos ei istu hiljaa, niin on siellä useamman tunnin. Tietysti kun on useampia lapsia, niin voi keksiä muille jotain kivaa niin alkaa istuminen onnistua.

kun ei toimi niin ei toimi! Jäähypenkki on meillä ollut käytössä, mutta tuolle jäpälle se ei vaan toimi!

 

\

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

Minä olen kyllä samaa mieltä! Olen siis aloittaja! Minusta lapsi menee ihan sekaisin jos äiti menee anelemaan anteeksi pyyntöä...

 

\

\

\

\

Jäähypenkille. Siellä hiljaa ikä*minuutit ja sen jälkeen anteeksipyyntö vanhemmalta ja siltä, kenelle teki väärin. Jos ei istu hiljaa, niin on siellä useamman tunnin. Tietysti kun on useampia lapsia, niin voi keksiä muille jotain kivaa niin alkaa istuminen onnistua.

kun ei toimi niin ei toimi! Jäähypenkki on meillä ollut käytössä, mutta tuolle jäpälle se ei vaan toimi!

Juu, on niitäkin lapsia jotka eivät tiedä mitään kivempaa kuin jousta mutsia karkuun jäähypenkiltä.
Meillä on rangaistuskeinona toiminut omaan huoneeseen talutus.Juuh...oma huone on monen mielestä varmasti väärä "rangaistuspaikka", mutta poissulkeminen toisten seurasta on toiminut."Olet niin kauan yksiksesi kun osaat käyttäytyä."
Lapsi avaa viiden minuutin päästä oven; "Mä haluun poiiiis!".
"Osaatko olla kunnolla ja heittelemättä kirjoja?"
"EN!! \|O

"Sitten takaisin huoneeseesi ja ovi kiinni.Saat tulla takaisin seuraamme VASTA kun osaat käyttäytyä".

Meillä kokeiltiin neljäkin kertaa tuota sananvaihtoa välillä.Lopulta laps tuli pois huomneesta ja lupasi käyttäytyä, yksin huoneessa oli pidemmän päälle aika tylsää... <br><br>

 

\

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

niinhän se lapsikin oppii, että millon anteeks on hyvä pyytää, eli sillon kun teki väärin.

 

\

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

Keskustelemalla asiat pitäisi hoitaa, ja kummankin, joka menetti malttinsa, pitäisi pyytää toiselta anteeksi. Siis mun mielestä. Teillä ehkä noin - itse epäilen, että siitä ei pitkällä aikavälillä kovin hyvä seuraa, jos ryhdytään ottelemaan lapsen kanssa.

 

\

\Jäähypenkille. Siellä hiljaa ikä*minuutit ja sen jälkeen anteeksipyyntö vanhemmalta ja siltä, kenelle teki väärin. Jos ei istu hiljaa, niin on siellä useamman tunnin. Tietysti kun on useampia lapsia, niin voi keksiä muille jotain kivaa niin alkaa istuminen onnistua.

kun ei toimi niin ei toimi! Jäähypenkki on meillä ollut käytössä, mutta tuolle jäpälle se ei vaan toimi!

[/quote]
Toimiiko tukkapölly? Jos toimii, niin sitten kannattaa käyttää, muuten ei. Moni vaan antaa tukkapöllyä vaikka sillä ei olisi kuin hetkellistä apua. Itse saattaisin laittaa lelut takavarikkoon tai jotain muuta vastaavaa.

 

Minusta on ristiriitaista "opettaa" lapselle väkivallalla, että väkivalta on väärin. Se ei vaan ole millään tavalla johdonmukaista. Sinä satutit minua, et saa tehdä niin, minä satutan sinua ja saan tehdä niin.

 

Meidän nuorimmainen, tyttö 2,5v. on myös tosi vahvalla temperamentilla varustettu ja ei kyllä pysy arestipenkissä, kun semmoisen paikka tulisi! Ja pitää ihan kamalaa meteliä raivotessaan...Siis olen välillä ihan puhki hänen kanssaan! Kahden pojan jälkeen tuommoinen raivotar! :ashamed: \|O :heart: :xmas: Tunteet välillä aika mylläkkää... Ikinä en ole samalla tavalla hikeentynyt pojille, miten tämä tyttö välillä saa tunteet kuohahtamaan!
Ja olen kyllä kamalimmista tempauksista ottanut lopulta niskavilloistakin kiinni sen verran, että varmasti menee viesti perille... Tänään viimeksi. Isoveljeään huti haarukalla reiteen ruokapöydässä virnistellen ja mun kielloille ja komennolle vaan silmiään pyöritellen. Vein ylös ensin häpeemään, mutta tuli huutaen alas, sit uusiks ylös, ja taas tyttö vielä pahemmin kirkuen alas...Voi elämä... No. Yritin selittääkkin, miksi hän joutui pois pöydästä. Ei mitään tehoa. Alhaalla otti uudestaan sitten haarukan, ja olisi huiskinut sillä taas. Sitten jo nappasin niskavilloista ja vein jälleen ylös. Kamala n. 15min huutosessio yläkerrassa, toiset yrittivät syödä ruokaa pöydässä...Nyt tuo tyttö istuu pöydässä ja syö. Mutta tiukille otti. Enkä kyllä kadu minäkään. Jollain se on rajat saatava, ettei toiset (tai hän itse) ole vaarassa yhden päähänpistojen takia!

 

\

\

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

Keskustelemalla asiat pitäisi hoitaa, ja kummankin, joka menetti malttinsa, pitäisi pyytää toiselta anteeksi. Siis mun mielestä. Teillä ehkä noin - itse epäilen, että siitä ei pitkällä aikavälillä kovin hyvä seuraa, jos ryhdytään ottelemaan lapsen kanssa.

Meilläkin pyydetään anteeksi jos on aihetta. Jos suutuspäissäsi tukistat niin on hyvä nayttää esimerkkiä ja pyytää anteeksi. Rangaistukset tulee antaa tyynellä mielellä.

 

\

\

\Jäähypenkille. Siellä hiljaa ikä*minuutit ja sen jälkeen anteeksipyyntö vanhemmalta ja siltä, kenelle teki väärin. Jos ei istu hiljaa, niin on siellä useamman tunnin. Tietysti kun on useampia lapsia, niin voi keksiä muille jotain kivaa niin alkaa istuminen onnistua.

kun ei toimi niin ei toimi! Jäähypenkki on meillä ollut käytössä, mutta tuolle jäpälle se ei vaan toimi!

Toimiiko tukkapölly? Jos toimii, niin sitten kannattaa käyttää, muuten ei. Moni vaan antaa tukkapöllyä vaikka sillä ei olisi kuin hetkellistä apua. Itse saattaisin laittaa lelut takavarikkoon tai jotain muuta vastaavaa.

[/quote]

Meillä kaiken takana on huomionhakuisuus, mutta en voi olla hoitamatta vauvaakaan. Otan pojan aina kaikkeen mukaan (vaipanvaihtoon, siivoamiseen, leikitään yhdessä jne.) mutta nyt iskenyt niin hirveä mustasukkaisuus vauvaa kohtaan, vaikka vauvasta hirveästi tykkääkin ja hellii ja silittelee. Alan olla jo ihan toivoton, kun tuntuu, että päivät menee vaan rähjätessä. Ulkona viihtyy tosi hyvin, mutta joskus on oltava sisälläkin! Onneksi tulee kesä!

 

\

Mä en ikinä vastaa näihin tukkapölly-kiistoihin, mutta nyt täytyy sanoa. Mun on tosi vaikee uskoa, että valtaosa äideistä muka ei olisi joskus kevyesti tukistanut. On sellaisia uhmia ja ikäkausia ettei puhe auta ja lapsi saattaa tehdä jotain todella väärää yhä uudelleen ja uudelleen. Ei kai se kauheen tramatisoivaa ole, jos SATUTTAMATTA hieman huomauttaa.

Appiukko kertoili miten ennen vanhaan saatiin selkään suurinpiirtein joka asiasta niin se oli kyllä rankkaa kuunneltavaa :kieh:

No juu, minä olen saanut selkääni mm siitä että olen itkenyt yms kivaa.

Mutta silti voin ihan rehellisesti sanoa, että kevyt holding on meillä se rankin keino. En näe mitään muuta keinoa perusteltuna, en tukistamista edes kevyesti, vaikka se ei ehkä olekaan yhtään mitään verrattuna siihen tapaan millä mua on heitelty pienenä.

 

\

\

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

Keskustelemalla asiat pitäisi hoitaa, ja kummankin, joka menetti malttinsa, pitäisi pyytää toiselta anteeksi. Siis mun mielestä. Teillä ehkä noin - itse epäilen, että siitä ei pitkällä aikavälillä kovin hyvä seuraa, jos ryhdytään ottelemaan lapsen kanssa.

No teillä sellainen kasvatusmetodi, meillä tällainen. Hyvin toimii ainakin meillä ja harvoinpa meillä on oteltu. Kerran tai kaksi ääritapauksessa ja niitä ei mennä jälkikäteen anelemaan lapselta. Keskustelu toimii arviolta 99% tilanteista, aina ei toimi. Jos lapsi riehuu ja on vahingoksi toisille mitä meillä todella harvoin on edes sattunut, en rupea maannittelemaan vaan saatan napata tukasta ja vielä sanoa että antaa olla viimeinen kerta tai haetaan koivuniemen herra (mitä meillä ei tulla tekemään) Saatte olla vapaasti mieltä ihan mitä haluatte meidän kasvatuksesta, mutta näin meillä, teillä IIHAN miten vaan!

 

lässyn lässyn...
taas täällä niitä mammoja että silitetään lapsen päätä kun on käynyt naapurin autoa kivillä naarmuttamassa.. ja meidän poika ei kerran mitään ole tehnyt. se on niiiiiin kiltti ja mitään pahaa ei varmaan ole tehnyt. (naapurissa asuu juuri noita...)
kaikille lapsille ei todellakaan pelkkä puhe tehoa!!! ja se tukasta kiinni ottaminenkaan tunnu oikein auttavan.

 

\

\

Mä en ikinä vastaa näihin tukkapölly-kiistoihin, mutta nyt täytyy sanoa. Mun on tosi vaikee uskoa, että valtaosa äideistä muka ei olisi joskus kevyesti tukistanut. On sellaisia uhmia ja ikäkausia ettei puhe auta ja lapsi saattaa tehdä jotain todella väärää yhä uudelleen ja uudelleen. Ei kai se kauheen tramatisoivaa ole, jos SATUTTAMATTA hieman huomauttaa.

Appiukko kertoili miten ennen vanhaan saatiin selkään suurinpiirtein joka asiasta niin se oli kyllä rankkaa kuunneltavaa :kieh:

No juu, minä olen saanut selkääni mm siitä että olen itkenyt yms kivaa.

Mutta silti voin ihan rehellisesti sanoa, että kevyt holding on meillä se rankin keino. En näe mitään muuta keinoa perusteltuna, en tukistamista edes kevyesti, vaikka se ei ehkä olekaan yhtään mitään verrattuna siihen tapaan millä mua on heitelty pienenä.

No ei mun kyllä mitään sulle perustella tarviiskaan meidän kasvatuksesta Kuten sanoin , saa olla kukin mitä mieltä lystää siitä että meillä tukasta ollaan pari kertaa napattu ja saatetaan jatkossakin ottaa käyttöön. Sen kun tiedän ettei meidän talossa lapsille selkään anneta, eikä itkemisestä rangaista toisin kuin sinulle on tehty.

 

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Just joo ja sit murenis viimeisetkin rippeet auktoriteetistä!! :headwall:

 

\

\

\

\

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Aijaa että rangaistuksen jälkeen on parempi mennä anelemaan että anteeksi kullannuppu kun sait rangaistuksen, se oli väärin. Vaikka olis kuin huono omatunto, niin mitä sitä lasta auttaa se, että mennään häntä koipien välissä perumaan että "ei se ollutkaan SITTENKÄÄN oikeutettua" mutta sattuipa nyt noin kun äiti kiukustui. Minusta on ainakin parempi lapselle itselleen että lapsi tietää että sai rangaistuksen eikä niin että äiti menetti hermonsa ja teki niin. Mutta miten vaan muualla.. niin ja minä en ollut tämä ap. ettei mene sekaisin henkilöt..

Keskustelemalla asiat pitäisi hoitaa, ja kummankin, joka menetti malttinsa, pitäisi pyytää toiselta anteeksi. Siis mun mielestä. Teillä ehkä noin - itse epäilen, että siitä ei pitkällä aikavälillä kovin hyvä seuraa, jos ryhdytään ottelemaan lapsen kanssa.

No teillä sellainen kasvatusmetodi, meillä tällainen. Hyvin toimii ainakin meillä ja harvoinpa meillä on oteltu. Kerran tai kaksi ääritapauksessa ja niitä ei mennä jälkikäteen anelemaan lapselta. Keskustelu toimii arviolta 99% tilanteista, aina ei toimi. Jos lapsi riehuu ja on vahingoksi toisille mitä meillä todella harvoin on edes sattunut, en rupea maannittelemaan vaan saatan napata tukasta ja vielä sanoa että antaa olla viimeinen kerta tai haetaan koivuniemen herra (mitä meillä ei tulla tekemään) Saatte olla vapaasti mieltä ihan mitä haluatte meidän kasvatuksesta, mutta näin meillä, teillä IIHAN miten vaan!

Entäs jos lapsi ei vieläkään usko ja olet uhannut koivuniemen herralla (jota teillä ei kuitenkaan sitten käytetä)? MItäs sitten teet? Lapsi oppii pian tyhjät uhkaukset...