Apua, lapsesta tulisi kolmikielinen eikä se kuulosta hyvälle!

On ihan tutkittu juttu että lapsi oppii samanaikaisesti jopa 5 kieltä, kunhan sama ihminen aina puhuu samaa kieltä. Eli äiti yhtä, isä toista, pk kolmatta, isoäiti neljättä jne.
Meillä puhutaan lapsille ruotsia ja igboa, keskenään puhutaan miehen kanssa englantia. Pojat on ruotsinkielisessä pk:ssa mut päivittäin ne kuulee myös paljon suomea. Esikko on 5v ja puhuu ruotsia ja igboa ihan täydällisesti, englantia ymmärtää mut ei oikeesti puhu ja suomea opettelee itsekseen pihalla ja telkkarin kautta. Ikinä ei ole kieliä sekottanu keskenään ja ruotsin sanavarasto on tosi laaja ja kieli rikasta. Esikko on vasta 1,7kk mut puhuu hänkin jo paljon, pomii sanoja sekä igbosta että ruotsista sen mukaa kummalla kielellä ne on helpompi lausua.

Ehdottomasti oon sitä meiltä että molempien vanhempien kannattaa puhua omaa äidinkieltään lapselle. Kieli on tärkeä osa kulttuuria ja lapsella on oikeus oppia mahdollisimman paljon myös toisen vanhemman kulttuurista.

 

Mä en oo ikinä tajunnu, että miksi erikieliset parit eivät opettele toistensa kieltä vaan tyytyvät puhumaan jotain kolmatta kieltä? Luulisi olevan motivaatiota opetella suoema ja arabiaa, ei se niin vaikeaa voi olla.

En tajua minäkään, jos pari asuu jommankumman kotimaassa, ja on ollut yhdessä jo hyvän aikaa. Tuoreet parit on asia erikseen, tai esim. 'kolmannessa maassa' asuvat parit (tyyliin egyptiläis-irlantilainen pari joka asuu Hollannissa). Mutta se ei varsinaisesti ole ketjun aiheena kuitenkaan.

Asiaan siis. Tunnen monia 'kolmikielisiä' lapsia. Käytännössä he ovat kuitenkin ehkä 2½-kielisiä, tai pikemminkin kaksikielisiä siten että heillä on yksi äidinkieli ja kaksi puolikasta kieltä joita ymmärtävät mutta jolla eivät itseään kovin hyvin ilmaise. Isompana varmaan ne puolikkaatkin kielet kehittyvät kunnollisiksi, ja omaa äidinkieltään kannattaa tottakai lapsilleen puhua aina, vaikka lapsi vastaisikin takaisin toisella kielellä, ja vaikka se hieman puheen kehitystä hidastaisikin joissain tapauksissa.

Omat 'kaksikieliset' lapseni ovat ehkä 1½-kielisiä tällä hetkellä. Vaikka he eivät isänsä kieltä kamalasti kuulekaan, niin lomamatkalla huomasin että heillä tosiaan on ymmärrystä enemmän kuin aktiivista sanastoa, ja jostain "selkärangasta" löytyy kyky rytmittää kieli oikein, ja erottaa esim. laulujen sanoista mihin edellinen sana loppuu ja mistä uusi alkaa. Rohkeasti käyttivät kielitaitoaan, ja jos jotain sanaa eivät tienneet niin kysyivät sen minulta. Kyllä se kieli vaan kehittyy, vaikken voi kehua sillä että olisimme siihen erityisesti panostaneet.

 

[QUOTE="Saara";24653473]Kyllä sitä englantia on lapsen kuullen puhuttava, vaikka ei suoraan hänelle. Mutta kuulemaan tulee kyllä, ja varmasti imee sitä itseensä. Ei kommunikaatiosta mitään muuten tule.[/QUOTE]

Eihän tuo paljon eroa normaalista kaksikielisestä perheestä.

Meillä isä puhuu lapselle ruotsia, minä suomea.

Puhumme keskenämme englantia, paljonkin, koska emme halua lapsen kuulevan ja ymmärtävän kaikkea mitä me aikuiset keskenämme puhutaan.

Toimii ihan hyvin, eikä meillä varsinaista puheenviivästymistä ole tullut, toki tuo suomi on vahvempi kieli koska kaikki ympärillä puhuu sitä. Tyttö nyt 6v

 

Lapselle kun olisi hyvä puhua vain sellaista kieltä, jonka osaa kunnolla.

Vaikka puhuisitte englantia epätäydellisesti ei se haittaa JOS lapsi kuulee tätä kieltä myös äidinkielenään puhuvilta (esim. telkkarista, englanninkielisiltä lapsilta...). Näin jonkun kielitutkimuksen mukaan.

 

edelleen..kumpikin vanhemmista puhuu omaa äidinkieltä lapselle,se on se kieli jonka osaa täydellisesti,näin ollen lapsi ei opi vaikkapa suomea puhumaan isän murteellisella suomen kielellä väärin,olettaen ettei isän äidinkieli ole suomi..todennäköisesti lapsi puhuu sitten aikanaan sitä kieltä mitä kuulee enemmän..en osaa sanoa,kun en ole tutkimuksia tehnyt enkä tunne kaikkia monikielisiä lapsia,mutta näin mun lähipiirissä ainakin on useimmiten,että lapsi ymmärtää toista kieltä isän/äidin puhumana,mutta usein vastailee ja puhuu suomeksi..

Tätä minä olenkin ajatellut (tosin eihän niitä lapsia edes ole vielä!). Mutta tykkään miettiä tällaisia asioita etukäteen. Minua vaan mietityttää se miten voi yksittäinen henkilö vaikuttaa lapsen kielen oppimiseen, kun koulu ja ympäristö olisivat ihan erikielisiä. Mietin sitä, että voiko lapselle muodostua siinä tapauksessa täydellinen kielitaito.

 

Meillä on kanssa kolme kieltä, minä puhun suomea, mies saksaa ja yhdessä puhumme englantia. Osaan kyllä puhua saksaa, mutta on vaikeaa vaihtaa kieli kun on jo vuosia puhunut englantia.

 

Meillä on kyllä etuna, että englanti on mollemmile melkein toinen äidinkieli, kun kumpikin sen yliopistossa ammatikseen opiskeli.

Ranska on miehelle vähintään yhtä vahva kun arabia, mutta ei siitäkään mitään iloa ole kun minun ranska on korkeintaan keskitasoa. Mies puhuu lisäksi Italiaa, mutta siinäkin minä olen surkea.

Minä puhuisin sujuvaa saksaa, mutta mies vain keskivertoa. Sujuvaa olisi myös Swahili, mutta sitäkään mieheni ei puhu x)

Tottakai mies ajan saatossa oppii itsekin suomea, mutta kun ei se suju ennenkuin lapsi syntyy ja alkaa puhumaan. Työssään ei suomea tarvitse sanaakaan, joten se ei ole hyvä apu kielen oppimiseen. Kielikurssille menee, kunhan saa aikataulut järjestykseen, kun työn vuoksi on niin paljon matkustelua.

 

Lapselle on puhuttava omaa äidinkieltä, muuten on suuri riski, että lapsesta tulee puolikielinen, joka ei osaa mitään kieltä kunnolla. Ihan normaalia on, että äiti puhuu lapselle omaa äidinkieltään ja isää omaa äidinkieltään.

 

Meilla lapset on kolmikielia samalla yhdistelmalla kuin ap, mutta asumme englannissa. Kumpikin puhuu vain ja ainoastaan omaa kieltaan lapsille, vaikka keskenaan puhumme englantia. Vanhin on 5 ja suomi on edelleen vahvin, englanti seuraavana joka on vahvistunut huimaa vauhtia koulun aloittamisen jalkeen ja puhuu jo tosin hyvin eika enaa kovin suomi aksentilla. Arabia on hieman jaljessa molemmilla lapsilla, varsinkin vanhimmalla koska isan kanssa viettavat vahemman aikaa kuin minun. Tasta syysta kayvat viikoittain arabia kerhossa jossa puhutaan vain arabiaa ja kannustetaan leikkimaan muiden arabiaa puhuvien lasten kanssa arabiaksi, mika sujuukin ihan hyvin. Omat haasteensa kolmessa kielessa on, mutta jos englanti ei ole ympariston kieli teilla en panostaisi siihen viela ollenkaan, tulevat joka tapauksessa tottumaan siihen joten myohemmin oppivat varmasti helposti.

 

[QUOTE="doris";24653560]Puhehäiriöt ovat lisääntyneet huimasti, joten huolesi ei ole ihan turha. Yleensä vain hehkutetaan kuinka hienoa on, että lapsi oppii monta kieltä. Monien lasten todellisuus kielten sekamelskassa on kuitenkin toinen. Etukäteen ette voi tietää kuinka lapsenne tulee kieliä oppimaan. Kuitenkin kielten määrää kannattaisi karsia vain jos suvussa on dysfasiaa tmv.
Kummallekin vanhemmalle on varmasti tärkeää, että voi puhua lapselleen omalla tunnekielellään. Siksi miehen pitäisi saada puhua arabiaa lapsellenne. Tedän kannattaa panostaa alusta asti tavallista enemmän lapsen kielelliseen kehitykseen.
Kaikki voi sujua oikein hyvin, mutta kannattaa pitää mielessä, että ongelmiakin voi tulla.[/QUOTE]

Puhehäiriöt eivät ole monikielisyyden syytä!
Monikielisyys tukee lapsen kielellistä oppimista!
Molemmat vanhemmat puhuvat lapselle äidinkieltään, se on tosi tärkeää. Se englanti kulkee sitten siinä sivussa.
Kerran kuulin lentokentällä äidin puhuvan lapselleen seuraavan lauseen: "Max, min snäll, otatko sä ice-creamin." Siinä kyllä tuli puistatus!

 

Mä tiedän perheen, jossa lapset puhuvat äidin kanssa italiaa, isän kanssa suomea, keskenään ruotsia ja koko perhe englantia. Ja ihan sujuvasti lapset puhuu kaikkea neljää kieltä, englantia ja ruotsia ei äidinkielen tasoisesti, mutta sujuvasti kyllä. Italiaa ja suomea puhuvat molempia äidinkielen tasoisesti, koska vanhemmat ovat alusta asti huolehtineet, että puhuvat vain äidinkieltään lasten kanssa ja että molempia kieliä tulee puhuttua paljon ja tasapuolisesti. Ei pitäisi siis olla mitään ongelmaa, minusta kolmikielisyys kuulostaa tosi hyvältä.

 

Leikkaa kaksi kieltä pois

 

mun lapset oppi pienesta suomea, ranskaa ja arabiaa. Mita valia on silla, jos puhe viivastyy, eika muuten edes viivasty paljoa, kun saa ilmaiseksi monta kielta, ja viela perusteet uusien kielten helpolle oppimiselle (esim. poikani oppi espanjan ja englannin tuosta vain)

 

Mä tiedän yhden multikulttuuriperheen, jossa on kolme eri äidinkieltä, isän, äidin ja vanhimman lapsen. Tämän lisäksi perheen vanhemmat kommunikoivat keskenään englanniksi. Perheessä on aina puhuttu vähintään neljää kieltä päivittäin. Pienemmät lapset on oppineet ensin suomen, mutta myös muut kielet on tulleet hyvin pian vahvoina. Tärkeintä on, että jokainen puhuu OMAA äidinkieltään ja AINA sitä lapsille. Vaikka lapsi vastaisi toisella kielellä, niin pitää vaan jatkaa omalla kielellä puhumista. Näin lapset oppii kielet, eikä sekoita niitä toisiinsa. Kaksikielisyys vain vahvistaa lasten kielellisiä kykyjä. Meillä kaksikielinen lapsi oppi puhumaan nopeammin kuin yksikielinen, joten ei se kaksikielisyyskään aina hidasta puhetta, kuten kuvitellaan.

 

Tärkeä pointti tossa tilanteessa on se, että arabia ja suomi ovat ÄIDINKIELIÄ teidän perheessä. Se on nimen omaan hyvä asia. Haittaa saattaa korkeintaa tehdä se enkku, koska kumpikaan ei sitä ehkä niin täydellisesti osaa. Kaksikieliset lapset oppivat ehkä keskimäärin vähän myöhemmin puhumaan, mutta puhuvat yleensä molempia kieliä, kun puhumaan alkavat.

Tässä tilanteessa, että olette jäämässä Suomeen, miehen kannattaa opetella suomea, jo työllistymisen kannaltakin.

 

Mä tiedän yhden multikulttuuriperheen, jossa on kolme eri äidinkieltä, isän, äidin ja vanhimman lapsen. Tämän lisäksi perheen vanhemmat kommunikoivat keskenään englanniksi. Perheessä on aina puhuttu vähintään neljää kieltä päivittäin. Pienemmät lapset on oppineet ensin suomen, mutta myös muut kielet on tulleet hyvin pian vahvoina. Tärkeintä on, että jokainen puhuu OMAA äidinkieltään ja AINA sitä lapsille. Vaikka lapsi vastaisi toisella kielellä, niin pitää vaan jatkaa omalla kielellä puhumista. Näin lapset oppii kielet, eikä sekoita niitä toisiinsa. Kaksikielisyys vain vahvistaa lasten kielellisiä kykyjä. Meillä kaksikielinen lapsi oppi puhumaan nopeammin kuin yksikielinen, joten ei se kaksikielisyyskään aina hidasta puhetta, kuten kuvitellaan.

Tama on yleinen kasitys, mutta ei oikea. Kaikki tuntemani kaksi- tai kolmikieliset perheet puhuvat ihan sekaisin kaikkia kielia, eika lapset niita koskaan sekoita. Esim. pienesta asti koskaan eivat yrittaneetkaan puhua suomea kellekkaan ulkomaalaiselle, tai arabiaa tai ranskaa suomalaisille sukulaisille tai ystaville. Jopa niin, etta muutama suomalainen yritti puhua ranskaa lapsilleni, ja he vain itsepaisesti vastasivat suomaksi

 

Puhehäiriöt eivät ole monikielisyyden syytä!
Monikielisyys tukee lapsen kielellistä oppimista!
Molemmat vanhemmat puhuvat lapselle äidinkieltään, se on tosi tärkeää. Se englanti kulkee sitten siinä sivussa.
Kerran kuulin lentokentällä äidin puhuvan lapselleen seuraavan lauseen: "Max, min snäll, otatko sä ice-creamin." Siinä kyllä tuli puistatus!

Ma puistatan sua varmaan kauheasti, kun puhun lasteni kanssa puhelimessa monesti neljaakin kielta samassa lauseessa. Varsinkin kun nopeasti tulee joku juttu mieleen, ei ehdi alkaa kaantamaan HIRVEAA!!!

 

[QUOTE="Saara";24653246]Tosiaan, odotan ensimmäistä lastamme. Minä puhun äidinkielenäni suomea, mies arabiaa ja yhteinen kielemme on englanti.

Nyt vasta rupesin tajuamaan että sehän varmaan tekee lapsemme puheen kehitykselle hallaa? Kun suomessa aiomme kuitenkin suuremmaksi osaksi asua, niin minä puhun lapselle suomea. Ja mies aikoo puhua omaa kieltään. Ja tietenkin lapsi kuulee paljon englantia.

Onko muilla ollut tällästä tilannetta? Miten lapsen puhe on kehittynyt?[/QUOTE]

Ap sanoit, että lapsesta tulisi kolmikielinen, eikä se kuulosta hyvälle? Mitä oikeastaan tuossa kauhistelet? Mitä kieltä meinasit, että lapselle puhutaan jos ette molemmat puhuisi omaa äidinkieltänne? Pystyisitkö sinä puhumaan miehellesi arabiaksi? Pystyisikö hän puhumaan kanssasi suomea? Eli mikä on teidän yhteinen "tunnekieli"?! Kannattaa hieman ajatella järjellä eikä heti kauhistella. Vaikka osaisin mieheni äidinkieltä, tuskin osaisin sillä ilmaista itseäni yhtä hyvin kuin englanniksi, mikä on meidän "tunnekieli", lapselle puhumme molemmat omaa äidinkieltämme. Miehenikin on puhunut kotonaan 3 eri kieltä lapsesta asti ja on oppinut suomeakin todella nopeasti.

 

Sen verran tiedän, että molempien vanhempien tulee puhua lapselle omaa äidinkieltään. Eräs puheterapeutti opetti tämän. Silloin tulee kuulemma varmimmin ongelmia lapsen puheenkehityksessä, jos näin ei toimita. Tuosta kolmannesta kielestä en sitten tiiä..

 

Mä puhun lapsille suomea, mies espanjaa ja yhteisenä puhutaan englantia. Meillä ainakin neuvolan th ihan kannusti nimenomaan tähän, alkuun oli tarkoitus puhua keskenämmekin vain suomea/espanjaa mutta jatketaan nyt näin.

 

meillä vauva n. 2kk ja samat kielet kuin aloittajalla olisi vauvalla opittavana, kokemusta ei ole kolmikielisyydestä kummallakaan meistä...olisi mukava olla yhteyksissä aloittajaan...

 

Rikkaushan se lapselle on jos jo kotoa oppii kolme kieltä.
Onnittelut perheenlisäyksestä.

 

Kyllä se monikielisyys on vain ja ainostaan rikkaus. Katsoin tänä aamuna Susanna Alakosken haastattelun MTV3 kanavalta, ja olin ylpeä.

 

[QUOTE="Saara";24653246]Tosiaan, odotan ensimmäistä lastamme. Minä puhun äidinkielenäni suomea, mies arabiaa ja yhteinen kielemme on englanti.

Nyt vasta rupesin tajuamaan että sehän varmaan tekee lapsemme puheen kehitykselle hallaa? Kun suomessa aiomme kuitenkin suuremmaksi osaksi asua, niin minä puhun lapselle suomea. Ja mies aikoo puhua omaa kieltään. Ja tietenkin lapsi kuulee paljon englantia.

Onko muilla ollut tällästä tilannetta? Miten lapsen puhe on kehittynyt?[/QUOTE]

Eikös tosta ole tosi paljon tutkimuksia. Lapsen puheen kehitys voi alussa olla hitaampaa, mutta myöhemmin kyllä monikielisyys on osoittautunut tosi hyödylliseksi ja lapset pärjänneet hyvin eri testeissä yms.
Tietysti hyvä, että yrittäisitte opetella enemmän toinen toistenne kieltä miehesi kanssa

 

hyvälle.