CIPRALEX kokemuksia?

Uppista =)

Mitä kuuluu meille "pököille"? =)

Täällä kroppa sekoilee edelleen, mikään ei tunnu miltään eikä valoa näkyvissä. Väsyttääääää...

 

Tällä pököllä alko menkat ekaa kertaa cipran syönnin aikana ja kyllä on hirveät Ekaa kertaa vuosiin sotkin lakanat, mikään tuplasuojauskaan ei pidä vaan yli tulee....on tää jotain ihan kamalaa taas, varsinkin kun mennään taas alamäkeä, ukon kanssa tapellaan jne.....

Koskahan se alkais tämäkin helpottaa :/ \|O !

 

Verrattain tuore cipralex käyttäjä... mulla taitaa toimia tällä hetkellä placebo vaikutus, jos lääke kerran "auttaa" vasta kuukauden kuluttua ja mulla on jo parin päivän jälkeen huomattavasti parempi olo jos jotain niin vähän omituisenkin pirteä!

Hmm. jos mä saan "hyödyt" mistä tahansa pilleristä, minkä sanotaan olevan oloani parantava... miksi syödä yhtikäs mitään, varsinkaan serotoniini valmisteita, joista olen lukenut jos vaikka mitä...

.. muilla vastaavia kokemuksia?

 

Olen itse syönyt tätä lääkettä jo viikon verran ja olo on normaali. Sivuvaikutuksina mulla on ollu väsymystä ja näköhäiriöitä. välillä kans tuntuu että jalat ei kanna.. :\| Mutta muuten on kyllä onneks parempi olo ja paniikkihäiriöt hävinneet siksi että sain niitä aina ennen nukkumaan menoa ja noi on auttanut vaan nukahtamaan paremmin! Välillä ruoka maistuu tosi hyvin ja välillä taas pari päivää syömättä.. Mutta noi sivuoireet eivät ole haitannu elämää ollenkaan. Näyttää tulevaisuus valoisammalta. kiitos kaikille hyvistä kirjoituksista. saa aina vähän paremman olon kun saan lukea muidenkin tuntemuksia tästä kyseisestä lääkkeestä!

 

mä oon syöny kohta 3kk cipraa, ja nyt ollu viimeset pari viikkoa hiukka vaikeita.semmosta huimaavaa, horjuvaa oloa, ja pelkästään kotona ollessa.aloitin työt muutama viikko sitte ja se voi terapeutin mukaan laukaista ne ahdistus oireet hetkeksi uudestaan.mulla on vaan vielä se paha puoli että aina ku on pikkusenki huippaavaa oloa, alan vaan ajatella että mulla on joku aivokasvain kummiski ja sehän vaan lisää sitä etten pääse siitä olotilasta irti.tosi paha olla.jos vaan vois unohtaa tuommoset ajatukset ni ois taas kaikki ok.syön cipralexia 10mg annoksena

 

Mulla on pakko ottaa puheeksi tohtorin kanssa lääkityksen vaihto, väsymyksestä ei tule loppua Muuten menee ok kun touhuaa koko ajan eikä mieti mittään..

 

Olen syönyt 3 kk ciralexia ja olo on paljon parempi. paniikkihäiriöt on hävinneet ja sosiaalinen pelko poistunut,ahdistus vähentynyt. Välillä on hyvin epätodellinen olo,ihankuin eläisi unessa vaikka on hereillä .Kuukausi sitten tuli todella paha ahdistus,sellainen mitä ei ole koskaan ollut itselläni aikaisemmin. Rupesin ajattelemaan kuolemaa ja tunsin kateutta niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat tehneet itsemurhan,itkin vaan ja mietin kuolemaa,se oli todella pelottava fiilis,aivan kauhea . se meni ohitse vajaa muutamassa viikossa. viime viikolla unohdin ottaa lääkkeen ja ihmettelin kun hermot oli tosi kireellä,sain kauheita raivareita ja menivät ohi kun muistin seuraavan päivän iltapäivällä ottaa lääkkeen. Myöskin väsymys oli mieletön sinäpäivänä,tuntui kun pää olisi painanut 1000 kiloa . kaikesta huolimatta on paljon parempi olo . =)

 

Onkos kellään kokemuksia cipran lopettamisesta? Itse lopetin 2 viikkoo sitten,ja edelleen ihan HIRVEET vierotusoireet! Huimaa, pyörryttää ja epätodellinen olo. Taitaa joutua syömään ko lääkettä koko loppuiän, ei näitä vierotusoireita kestä pirukaan...

 

Kuinka äkkiä lopetit lääkkeen? Ite olen ajatellu tosi hidasta alasajoa ihan omatoimisesti, kerran lääkäri ei muuta suosittele ku annosta nostamaan vaikka olo selkeästi vaan pahenee. Mulla tullu myös kuvioon noita ahdistuskohtauksia, ja en kyllä voi sanoa että olo ois parantunu piiruakaan neljään kuukauteen jonka olen lääkettä syöny, ainoastaan menny pahemmaksi. Taitaa olla aika jo antaa periksi, sais ainakin tunteensa takasin ja ehkä pääsis tästä elämän ulkopuolisuudesta eroon..

 

\

Onkos kellään kokemuksia cipran lopettamisesta? Itse lopetin 2 viikkoo sitten,ja edelleen ihan HIRVEET vierotusoireet! Huimaa, pyörryttää ja epätodellinen olo. Taitaa joutua syömään ko lääkettä koko loppuiän, ei näitä vierotusoireita kestä pirukaan...

Vieroitusoireet riippuvat siitä,miten kauan on syönyt lääkkeitä. Ite popsin niitä öpaut 10kk eikä ollu kyl mitään oireita. Tai no ehkä pikkasen särki parina päivänä päätä. Niin ja lopetin siksi, et tulin raskaaksi enkä halunnu käyttää enää siksi. Riski oli,mut kannatti :heart:

 

<br><br>

 

No ei taida vierotusoireet riippua lääkehoidon pituudesta, söin 6kk paniikkihäiriöön. Voin todella hyvin lääkkeitten aikana,nyt elämä yhtä #&%?$!*ä. Nii,ja lopetin lääkkeen pikkuhiljaa annosta pienentämällä.

 

\

No ei taida vierotusoireet riippua lääkehoidon pituudesta, söin 6kk paniikkihäiriöön. Voin todella hyvin lääkkeitten aikana,nyt elämä yhtä #&%?$!*ä. Nii,ja lopetin lääkkeen pikkuhiljaa annosta pienentämällä.

no en uskalla väitellä, kun ei oo faktatietoa lääkkeistä mut noin sanoi lääkärini. kait siinäkin on yksilöllisiä eroja ja riipuu varmaan lääkeannosten vahvuudestakin

 

Hu-huu...nosto :wave:

Miten Piulla on mennyt...Jatkuuko alun pirteä olo??

 

nostelenpas :wave:

Kertoilkaa lisää kokemuksia...

 

Minä olen syönyt nyt 6kk cipralexia. Alun väsymys oli hirveää mutta sen hellitettyä olo on ollut paljon tasaisempi. Pystyn elämään lasteni ja mieheni kanssa. Ollaan myös perheenä saatu käsiteltyä ongelmia paremmin.

Orgasmia en tosin saa helposti. Ei vaan tunnu miltään. Nyt olemme turvautuneet kivoihin apuvälineisiin ja klitoriskiihottimet ovat tuoneet taas orgasmin minullekin.

Nyt vaan sitten sain tietää olevani raskaana...

Lääkäri ei osannut sanoa asiaan oikein mitään. Minua harmittaa todella kovasti tilanne. Vähensin lääkitystä 5mg:maan. Tarkoituksena lopettaa kokonaan. Huimaus on aivan tajutonta.

Ja mielialan heittelyt ovat palanneet.

Olen todella onnellinen raskaudesta, mutta lääkityksen jatkaminen pelottaa. Koen tarvitsevani terapian rinnalle vielä lääkitystä.

Katsotaan mitä sanovat mielenterveystoimistosta. Sinne lääkäriressu laittoi kyselyn asiasta kun ei osannut auttaa minua.

Sanoi vaan että lopeta tai jatka... :'(

 

kun mulla alkas masis kaks vuotta sitten niin mulle määrättiin kyseistä lääkettä. 3 päivää sitä söin ja ne kolme päivää kävelin yötäpäivää kauhean ahdistuksen ja itsemurhan partaalla. soitto apteekkiin ja siellä sanottiin että saattaa kestää kolmekin viikkoa että lääke vasta alkaa vaikuttaa. mutta päätin etten jaksa kolmea viikkoa ja haluan kuitenkin elää koska olo oli etten halua enää jaksa. 4 päivää kesti että olo palasi takaisin entiseen masentuneeseen mutta huomattavasti parempaan.

meni hetki aikaa ja masennus palasi ja sitten jouduin sairaalahoitoon. siellä oli hyvä aloittaa lääkitys(eri) koska 24h oli tiukassa valvonnassa. tosin sielläkin jouduttiin kolmesti vaihtamaan lääkitys, koska yks lääke laski verenpaineen niin alas et kupsahdin minne sattui, ja yks lääke taas nosti sen verenpaineen. parhaimmillaan mulla oli neljääkin lääkettä ja sitten aloitettiin antaan sähköhoitoa, ja tuntu että silloin palasin taas normaaliksi.

kotiuduin ja söin lääkettä vielä puoli vuotta vähentäen että lopuksi oli enää yksi lääke jota vähensin puolittamalla ja lopuksi enää pelkkiä muruja.

mutta elämäntilanteeni oli vaikea ja puolen vuoden päästä masis palas ja meikä taas sairaalaan. sairaalajakso tosin lyhempi, koska ekalla kerralla se kesti 2kk. nyttenkin sain sähköhoitoa joka auttoi, ja taas kotiin ja kävin terapiassa kuten ekallakin kerralla. taas söin noita lääkkeitä, mutta kahen viikon päästä jouduin taas viikoksi sairaalaan koska ulkoapäin tuli nii valtavaa "kiusaamista". milloin miestäni uhkailtiin, tai mua vaan pilkattiin ja lapsita tehtiin perättömiä ilmiantoja sossuun. no tilanne rauhottu ja lääkkeensyönti jatkui taas muutamia kuukausia.

onneksi mulla on ymmärtäväinen mies ja lapset. alussa kun ei ymmärretty että mistä on kysymys kun sairaus iski, niin silloin tietysti elettiin raskasta aikaa. hän kun joutui neljän pienen lapsen kanssa jäämään kotiin. huoli lapsista, musta ja omasta jaksamisesta oli omaa luokkaansa. ihmettelen että hän kaiken sen surun keskellä jaksoi silti, vaikka tosiaan näitä sukulaisten ahdisteluja oli jatkuvasti.

meni taas kuukausia mutta taas alkoi ulkopuolisten "hyökkäykset" ja taas sairaalareissu ja sähköhoidot. jakso tosin lyhempi tällä kertaa, mutta ahdistus sairaalassa valtava koska sama rumba jatkui kotopuolella. eli taas perättömiä ilmiantoja ja jatkuvaa terrorisointia.

olin kaksi viikkoa sairaalahoidossa ja sain mielestäni ihan hyvän lääkkeen joka sopi sähköhoidon kanssa. mutta ne pahimmat aloitusoireet tulivatkin pari päivää kotiutumisen jälkeen. kaksi päivää meni aivan sumussa ja itsemurhan partaalla. muutuin vainoharhaiseksi ja sain käsittämättömiä raivokohtauksia. huomasin ettei lääke sopinut ja lääkäri lupas että voin puolittaa annoksen. olotila helpottui huomattavasti.

siis jokaisesta lääkkeestä on tullut pahat alotusoireet, mutta ne sivuoireet ovat olleet tosi pahoja, eli pahimmillaan kestäneet kuukausia. monta lääkettä on vaihdettu mutta tuntuu että kroppa hylkii niitä kaikkia.

pahin olo tuli silti tuo cipralexista, eli ei sovi kaiklle. nyt olen taas lopettanut tään viimeisimmän lääkkeen kun tuntuu että elää sumussa. oireita on valtavasti aivan näön hämärtymisestä raajojen vapinaan. huimaa ja mustelmia syntyy aivan pienestä. päässä meni koko ajan ihmeellisiä väreitä ja keho oli täynnä laikkuja. Oli hikoilua ja palelua. näköhäiriöitä. päänsärkyä, väsymystä ja välinpitämättömyyttä. pakkoliikkeitä myös. makuaisti muuttui, ja suu oli koko ajan kuiva. puhe myös puuroutui ettei kukaan saanut puheestani selvää. ummetusta ja rakkovaivoja oli myös. ja kädet tärisivät kaupan kassalla niin ettei rahaa tahtonut saada lompakosta. ym. ym.

näiden monien oireiden, jotka tosiaan tulivat joka lääkkeestä(ja niitä kokeiltiin monia) ja tosiaan yritin syödä niitä kuukausia kun vakuuteltiin että oireet helpottuvat. nyt olen päättänyt että yritän liikkua ulkona paljon, syödä terveellisesti ja nukkua paljon.

kuntoutustukieläke myönnettiin juuri kun todettiin ettei musta enää työelämään ole.

medipamin olen silti pitänyt lääkkeenä joka antaa yöunen, ja auttaa pahimpaan ahdistukseen jos sellaisia päivisin tulee.

toivon voimia jokaiselle joka kärsii masennuksesta. ja tosiaan nuo lääkkeet on ihmeellinen asia, kun tuntuu että yhdelle ne sopii ja toiselle ei. lääkevastainen olen vain omasta puolestani, mutta toki ne muakin ovat auttaneet aina pahimman yli. nuo luettelemani oireet vain ovat tuntuneet niin pahoilta, aika-ajoin pahemmalta kuin itse masennus.

mies nykyään sanoo että masennus on sairaus muiden sairausten joukossa. toiset tarvitsevat sairaalahoitoa tai lääkitystä sairauksiin, ettei mun kannattais potee huonoa omista koska olen sairas ja siksi kyvytön työelämään.

mut tsemiä kaikille


ruokahalu meni myös kuten ekan sairastumisen yhteydesä laihduin 30 kiloa vajaassa 4 kuukaudessa. :flower: :flower:

 

\

kun mulla alkas masis kaks vuotta sitten niin mulle määrättiin kyseistä lääkettä. 3 päivää sitä söin ja ne kolme päivää kävelin yötäpäivää kauhean ahdistuksen ja itsemurhan partaalla. soitto apteekkiin ja siellä sanottiin että saattaa kestää kolmekin viikkoa että lääke vasta alkaa vaikuttaa. mutta päätin etten jaksa kolmea viikkoa ja haluan kuitenkin elää koska olo oli etten halua enää jaksa. 4 päivää kesti että olo palasi takaisin entiseen masentuneeseen mutta huomattavasti parempaan.

meni hetki aikaa ja masennus palasi ja sitten jouduin sairaalahoitoon. siellä oli hyvä aloittaa lääkitys(eri) koska 24h oli tiukassa valvonnassa. tosin sielläkin jouduttiin kolmesti vaihtamaan lääkitys, koska yks lääke laski verenpaineen niin alas et kupsahdin minne sattui, ja yks lääke taas nosti sen verenpaineen. parhaimmillaan mulla oli neljääkin lääkettä ja sitten aloitettiin antaan sähköhoitoa, ja tuntu että silloin palasin taas normaaliksi.

kotiuduin ja söin lääkettä vielä puoli vuotta vähentäen että lopuksi oli enää yksi lääke jota vähensin puolittamalla ja lopuksi enää pelkkiä muruja.

mutta elämäntilanteeni oli vaikea ja puolen vuoden päästä masis palas ja meikä taas sairaalaan. sairaalajakso tosin lyhempi, koska ekalla kerralla se kesti 2kk. nyttenkin sain sähköhoitoa joka auttoi, ja taas kotiin ja kävin terapiassa kuten ekallakin kerralla. taas söin noita lääkkeitä, mutta kahen viikon päästä jouduin taas viikoksi sairaalaan koska ulkoapäin tuli nii valtavaa "kiusaamista". milloin miestäni uhkailtiin, tai mua vaan pilkattiin ja lapsita tehtiin perättömiä ilmiantoja sossuun. no tilanne rauhottu ja lääkkeensyönti jatkui taas muutamia kuukausia.

onneksi mulla on ymmärtäväinen mies ja lapset. alussa kun ei ymmärretty että mistä on kysymys kun sairaus iski, niin silloin tietysti elettiin raskasta aikaa. hän kun joutui neljän pienen lapsen kanssa jäämään kotiin. huoli lapsista, musta ja omasta jaksamisesta oli omaa luokkaansa. ihmettelen että hän kaiken sen surun keskellä jaksoi silti, vaikka tosiaan näitä sukulaisten ahdisteluja oli jatkuvasti.

meni taas kuukausia mutta taas alkoi ulkopuolisten "hyökkäykset" ja taas sairaalareissu ja sähköhoidot. jakso tosin lyhempi tällä kertaa, mutta ahdistus sairaalassa valtava koska sama rumba jatkui kotopuolella. eli taas perättömiä ilmiantoja ja jatkuvaa terrorisointia.

olin kaksi viikkoa sairaalahoidossa ja sain mielestäni ihan hyvän lääkkeen joka sopi sähköhoidon kanssa. mutta ne pahimmat aloitusoireet tulivatkin pari päivää kotiutumisen jälkeen. kaksi päivää meni aivan sumussa ja itsemurhan partaalla. muutuin vainoharhaiseksi ja sain käsittämättömiä raivokohtauksia. huomasin ettei lääke sopinut ja lääkäri lupas että voin puolittaa annoksen. olotila helpottui huomattavasti.

siis jokaisesta lääkkeestä on tullut pahat alotusoireet, mutta ne sivuoireet ovat olleet tosi pahoja, eli pahimmillaan kestäneet kuukausia. monta lääkettä on vaihdettu mutta tuntuu että kroppa hylkii niitä kaikkia.

pahin olo tuli silti tuo cipralexista, eli ei sovi kaiklle. nyt olen taas lopettanut tään viimeisimmän lääkkeen kun tuntuu että elää sumussa. oireita on valtavasti aivan näön hämärtymisestä raajojen vapinaan. huimaa ja mustelmia syntyy aivan pienestä. päässä meni koko ajan ihmeellisiä väreitä ja keho oli täynnä laikkuja. Oli hikoilua ja palelua. näköhäiriöitä. päänsärkyä, väsymystä ja välinpitämättömyyttä. pakkoliikkeitä myös. makuaisti muuttui, ja suu oli koko ajan kuiva. puhe myös puuroutui ettei kukaan saanut puheestani selvää. ummetusta ja rakkovaivoja oli myös. ja kädet tärisivät kaupan kassalla niin ettei rahaa tahtonut saada lompakosta. ym. ym.

näiden monien oireiden, jotka tosiaan tulivat joka lääkkeestä(ja niitä kokeiltiin monia) ja tosiaan yritin syödä niitä kuukausia kun vakuuteltiin että oireet helpottuvat. nyt olen päättänyt että yritän liikkua ulkona paljon, syödä terveellisesti ja nukkua paljon.

kuntoutustukieläke myönnettiin juuri kun todettiin ettei musta enää työelämään ole.

medipamin olen silti pitänyt lääkkeenä joka antaa yöunen, ja auttaa pahimpaan ahdistukseen jos sellaisia päivisin tulee.

toivon voimia jokaiselle joka kärsii masennuksesta. ja tosiaan nuo lääkkeet on ihmeellinen asia, kun tuntuu että yhdelle ne sopii ja toiselle ei. lääkevastainen olen vain omasta puolestani, mutta toki ne muakin ovat auttaneet aina pahimman yli. nuo luettelemani oireet vain ovat tuntuneet niin pahoilta, aika-ajoin pahemmalta kuin itse masennus.

mies nykyään sanoo että masennus on sairaus muiden sairausten joukossa. toiset tarvitsevat sairaalahoitoa tai lääkitystä sairauksiin, ettei mun kannattais potee huonoa omista koska olen sairas ja siksi kyvytön työelämään.

mut tsemiä kaikille


ruokahalu meni myös kuten ekan sairastumisen yhteydesä laihduin 30 kiloa vajaassa 4 kuukaudessa. :flower: :flower:

siis nuo kukkahymiöt piti laittaa siihen edelliseen virkkeeseen. eli


mut tsemiä kaikille :flower: :flower:

 

Hei kaikille!

Olen syönyt Cipralexia reilun pari viikkoa 10mg päiväannoksella ja eilen illalla miesystäväni huomasi että rinnoistani tulee tipoittain nestettä. En ole raskaana (toivon mukaan, ehkäisyä olen ainakin käyttänyt...)
Luin kaikki sivut läpi täältä mutta en huomannut että kukaan muu olisi havainnut samoja sivuoireita?!?! Tuoteselosteessa oli harvinaisten sivuvaikutusten kohdalla maininta "maidonvuoto rinnoista naisilla jotka eivät imetä", joten siinä mielessä en ole huolissani kunhan tämä vaan loppuu nopeasti. Toisaalta pieni huoli käväisi mielessä että mitä jos vuoto johtuukin muusta syystä.... Onko muilla siis tällaisia kokemuksia Cipralexin käytöstä?

:/

 

\

Hei kaikille!

Olen syönyt Cipralexia reilun pari viikkoa 10mg päiväannoksella ja eilen illalla miesystäväni huomasi että rinnoistani tulee tipoittain nestettä. En ole raskaana (toivon mukaan, ehkäisyä olen ainakin käyttänyt...)
Luin kaikki sivut läpi täältä mutta en huomannut että kukaan muu olisi havainnut samoja sivuoireita?!?! Tuoteselosteessa oli harvinaisten sivuvaikutusten kohdalla maininta "maidonvuoto rinnoista naisilla jotka eivät imetä", joten siinä mielessä en ole huolissani kunhan tämä vaan loppuu nopeasti. Toisaalta pieni huoli käväisi mielessä että mitä jos vuoto johtuukin muusta syystä.... Onko muilla siis tällaisia kokemuksia Cipralexin käytöstä?

:/

Lisään vielä tuohon edelliseen että EI, minulla ei ole lapsia. Ja neste on vaaleanläpinäkyvää ja aivan siis maidon näköistä.

 

Mulla on nostettu lääke oikein huippulukemiin, yli suositellun maksimiannoksen omasta vastustuksesta huolimatta. Olo on niin epätodellinen ja lamaantunut että tänään päätin tiputtaa annoksen sallitun rajoihin ihan itte. Ei tämän huonompi olo voi olla ilman lääkitystäkään..

 

millasia vierotusoireita tullu lääkkeen loputtua?

 

Nosto :wave:

 

Up, up :attn: :wave:

 

Minulla ollut 2vuotta ,annostus 5mg /päivä,Nyt lopetus menossa eli vain puolikas minusta tuntuu että väsymys hellittää (tutkitaan kilpirauhasta tällä hetkellä myös) muuten olen huomannut et oudot??ahdistusolotilat hävinnyt ja iloinen olo miten ei ole ollut vähään aikaan ,Outoa koska kuitenkin mielialalääke .Osaako kukaan sanoa tähän mitään???Tämän pakettin jälkeen pitäisi aloittaa viimeinen 14päivän paketti ja jännittää ..