Onneksi meillä ei oo alkon kans ongelmia ku ei käytetä.
Muuten vaan meni Juhannus pyrstölleen. Tai pyrstölleen ja pyrstölleen, mutta suunnitelmat nurin kuitenki. Oltiin pitkään suunniteltu "mökille" menoa, matkaa noin 80 km. Osin kesken, piharakennus valmis ja oma vaunu siellä jossa voi yöpyä, piha valmis ja meren rannassa että ihan kiva ajatus.
Miekkosella ei kuitenkaa oo iku kuuna päivänä hermo pitäny asuvaunureissuilla. Ja siksi vähä hirvitti ajatus. ´Kotielämä ollu nyt muutenki vaikeaa agressivisen ja välillä vakivaltasen ihmisen kans. Hän on nyt kuitenki lastensuojehommien takia yrittäny oikeasti ja tosissaan ja uskon ja luotan siihen.
Nyt oon taas tiistaista asti ollu ittekseen kolmen mukelon kans 4vee, kohta 3 ja 1,5, kun mies ollu mökkiraksalla pätkätöitten välissä. Mulla liikaa perussairauksia ja toimintakykyä jälellä vajjaa 20% että koville ottaa.
Soiteltii ja sanoin että ihan mukava ajatus mutta en jaksa tapella vaunussa, että sielä pittää olla ihmiste lailla, ku en meinaa millää jaksaa tätä normiakkaa nyt.
Oma ajatus lähteäkkö vai ei seilas eestaas, ja aamulla sitte innostui että lähetäänpä! Pakkailin kamoja, siivottiin kämppää, oon pitkin viikkoa haalannu pyörällä eväitä reissua varten, tein salaattia yms.
Kaikki paikat oli lähes tiptop, muutama lego siellä täällä ja kolme vaatekappaletta khh:n ovensuussa matkalla pyykkikoriin, ja mies astuu ovesta sisää ja alkaa meuhkaa että täältä ei lähetä mihinkää ku niin kamala sotku ja siivo. Siivotkaa ensin. Pienin astmaatikko itseskeli ahtaalla, ja oli päiväunien tarpeessa. Sitten isä osoitti "hellyyttä" pienelle viikon tauon jälkeen huutamalla että sun kans en ainakaa lähe mihinkää ku oot tuommone.
Sillon kilahti mulla
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:
Minä: Ja minä en lähe sun kanssas ku oot tuommone. Mies: No minä meen sitte yksin. Minä: Et vaan kahen isomman kans, jotka on neljä tuntia oottanee reppu selässä! -Laitoin lasten tavarat valmiiksi, raapasin eväistä vähän itelle, ja laitoin nuorimmaisen nukkuun. Ja lapset reppanat oli vähä ihmeissää miks äiti ei lähekkää, mutta rajat ne on mullaki. Ja nyt vaan ne tuli vastaan. Koetan parhaan kykyni mukaan luottaa että reissussa kaikki menee "hyvin", tai edes kelvollisesti :/
Nyt tuo pieni raasu nukkuun taas, ku ihan ahtaalla.