***ELOKUISET 2010 ,MEIDÄN KUU !!! *** Jo 38 vauvaa syntynyt !!!
- Viestiketjun aloittaja neitim
- Ensimmäinen viesti
Huh, istutuksen laitettu. Onneks en siis ole yksin joka täällä "panikoi" tai lähinnä haluis sulkee koko ajatuksen synnytyksestä pois... aargh. No, ei tässä vaiheessa enää peruta, kyllä tämä jotenkin tästä lutviutuu 
Te, joilla nyt on jo vauva ja isompi on sit vielä myös pieni, niin miten rauhassa olette saaneet imettää? Mä mietin sitäkin, että miten meidän tyttö antaa sitten rauhaa siihen, kun on aika kiinni minussa aina kun vain olen läsnä... siis tommoset usean tunnin maratonit, niin onko vauva sit kiinni tississä ja juoksette isomman perässä??? (hauska mielikuva...) Mut siis juu, kun esikoinen ainakin oli semmonen, että missään meluisassa paikass ei suostunu edes tissille, niin siks olin ekat puol vuotta aika lailla kotosalla aina syöttämässä ... tämän toisen koitan kyllä opettaa vähän melua sietävämmäksi, jos vaan hänen luonteelleen se sopii.
Nyt mä meen päiväunille, remppahommat jää tänään kun meinaan nukkua pari tuntia ja sit meenkin hakemaan jo tytsyä hoidosta kotios =)
Tsemppiä kaikille ketkä on lähtökuopuroissaan - siis lähdössä piakkoin sairaalan suuntaan =)
Te, joilla nyt on jo vauva ja isompi on sit vielä myös pieni, niin miten rauhassa olette saaneet imettää? Mä mietin sitäkin, että miten meidän tyttö antaa sitten rauhaa siihen, kun on aika kiinni minussa aina kun vain olen läsnä... siis tommoset usean tunnin maratonit, niin onko vauva sit kiinni tississä ja juoksette isomman perässä??? (hauska mielikuva...) Mut siis juu, kun esikoinen ainakin oli semmonen, että missään meluisassa paikass ei suostunu edes tissille, niin siks olin ekat puol vuotta aika lailla kotosalla aina syöttämässä ... tämän toisen koitan kyllä opettaa vähän melua sietävämmäksi, jos vaan hänen luonteelleen se sopii.
Nyt mä meen päiväunille, remppahommat jää tänään kun meinaan nukkua pari tuntia ja sit meenkin hakemaan jo tytsyä hoidosta kotios =)
Tsemppiä kaikille ketkä on lähtökuopuroissaan - siis lähdössä piakkoin sairaalan suuntaan =)
no, on mulla sitte 22.päivä siskon synttärit kans...ja miehen veljen vaimon synttärit 20.päivä...et jos noista joku tärppäis
:wave: heips kaikki mammat!
terkkuja aurinkoiselta kotiterassilta läppärin kera
tyttö nukkuu vaunuissa kiltisti kolmen- neljän tunnin unia ja viime yönäkin vain kerran neljältä heräsi aika ihanan helpolta vaikuttaa meidän neiti ja toivotaan että jatkuu hyvin vauva-arki.
Imetin yhdentoista aikaa vielä illalla tyttöä ja jaiks, herättiin klo yhdeltä yöllä sylikkäin sikeästä unesta....huh, onneksi turvallisesti pidin kiinni, oli mamma aika väsy kait
oikein ihania vointeja raskauden loppuun kaikille :hug:
siellä se palkinto odottaa syliä :heart:
huisi ja pikkuinen 12 vrk :heart:
terkkuja aurinkoiselta kotiterassilta läppärin kera
tyttö nukkuu vaunuissa kiltisti kolmen- neljän tunnin unia ja viime yönäkin vain kerran neljältä heräsi
aika ihanan helpolta vaikuttaa meidän neiti ja toivotaan että jatkuu hyvin vauva-arki.Imetin yhdentoista aikaa vielä illalla tyttöä ja jaiks, herättiin klo yhdeltä yöllä sylikkäin sikeästä unesta....huh, onneksi turvallisesti pidin kiinni, oli mamma aika väsy kait
oikein ihania vointeja raskauden loppuun kaikille :hug:
siellä se palkinto odottaa syliä :heart:
huisi ja pikkuinen 12 vrk :heart:
Noniin...nyt ehtii vähän jotain kirjoittaa, kun eilen päästiin sairaalasta kotiin =)
neitim laitoin yv:nä tiedot vielä sulle. Tosiaan helpompi sieltä keräillä varmasti ne, kuin keräillä täältä. itsekin muutamaa listaa joskus päivitellyt, joten suuret kiitokset, että edelleen jaksat listaa päivittää.
Täällä vähän kans pojun kanssa ongelmaa tuon imetyksen kanssa, mutta katsellaan nyt miten edetään. Sairaalassa viel onnistui ihan hyvin, mutta nyt kotona sitte alkoi tökkimään :kieh:
kertomusta vähän... Eli silloin torstaina aamulla kirjoittelin niistä supistuksista, jotka tuli 5 minuutin välein. Puolilta päivin soitin synnärille ja halusivat näytille. tutkittiin tilanne ja olin auki 3 cm ja kanavaa oli vähän päälle 1 cm jäljellä. päädyttiin sitte siihen, että jäädään sinne kuulostelemaan, että josko jotain alkais tapahtua.
Supistelut jatkui samanlaisena, mutta illalla sitte meinasivat hiipua ja ajattelinkin, että täällä sitä aamullakin vielä varmasti ihmetellään, että käynnistyykö tää tästä vai ei.
Mies päätti jäädä mun kanssa sinne sairaalaan yöksikin, kun lapsilla oli hoitaja täällä kotona. klo 23 meinattiin, että aletaan sitte nukkumaan vaan, kun ei mitään tapahdu, mutta taisin jopa saada viitisen minuuttia lepäiltyä, kun supistukset selkeesti tuli kipakammiksi. No sitte vaan ylös ja ravaamaan pitkin käytävää. Kohdunsuu oli auki noin 4 cm tässä vaiheessa.
Tilanne alkoi tästä sitte edetä aika nopiaan ja saliinkin sitte päästiin. Ajattelin suihkuun menoa, mutta sitten tuli olo, että jos sittenkin jotain muuta ja noin yhdeltä lääkäri tuli laittamaan kohdunkaulan puudutteen, joka ei tälläkään kertaan vienyt yhtään kipua pois, mutta nopeutti avautumista. Lisänä sitten käytin ilokaasua. Siinä kipujen keskellä mietin taas, että miten ne oikeesti voikin aina niin unohtaa, että kuinka kivuliasta se onkaan. :kieh:
No siinä sitten avauduin aika nopiaan ja 8 cm kohdalla vauvalle laitettiin se pinni päähän, että saatiin hänen vointiaan seurata. kolme kertaa jouduttiin sitäkin laittamaan, kun sintti liikuttelipäätään aina pois. Lapsivettä tuli ihan pieni liraus ulos, mutta sitte sintti tukki päällään senkin reiän.
Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että olin täysin auki ja pieni reuna vaan oli jäljellä ja alettiin puhumaan ponnistuksesta. Ponnistusvaihe on yleensä ollut mulle se helpoin osuus, mutta nyt sitte ei mentykään ihan niin kuin aiemmin, sillä supistukset päättivät alkaa hiipumaan just tässä vaiheessa, kun palkinnon jo piti olla kohta mun sylissä ja samalla sitte huomasin, että eihän mulla tuu ollenkaan sellaista oloakaan, että pitäis ponnistaa. :headwall: puoli istuvassa asennossa siinä sitte olin ja otin vastaan niitä aina silloin tällöin tulevia kipeitä supistuksia ja koetin ponnistaakin, mutta ei siitä mitään tullut, kun se paine puuttui.
aloin itse väsyä jo kovin, kun ne supistukset oli voimat vieneet jo tyystin ja siinä jo anelin, että eikö tätä vois millään auttaa ulos jo... olin ihan valmis vaikka imukuppeihin sun muuhun, kunhan pieni vaan ulos saatais. Tippaa sitte meinasivat laittaa, mutta sitäkään koskaan paikalleen saatu, kun alkoi tapahtua. Vauvan sydänäänet romahti 60:een ihan yhtäkkiä ja itse olin jossain tajunnan rajamailla ja kohta mulla olikin happimaski päässä sänkyä laitettiin niin, että mulla oli pää melkein ylösalaisin ja jotain kärryjäkin jo saliin kärrättiin ja sitte mua jo käännettiinkin väänettiin niin, että lopulta olin polvillaan siinä sängyllä. Siinä sitte ihmettelin, että mitä mä nyt teen, kun ei edelleenkään paineen tunnetta ollut ja kuulin vaan sanat, että vauva pitäis nopeesti nyt vaan saada ulos... siitä sitte voimaa saaneena ja miehen ja kätilöiden kannustaessa aloin ponnistaa siinä konttausasennossa ja päätin, että nyt tää lapsi tulee ulos vaikka mikä olisi ja niin sitten sisulla ponnistin pikkuisen yhdellä ponnistuksella ulos ja kyllä niin tuli kyyneleet, kun toinen jo siinä vaiheessa rääkäisi, kun oli vasta pää ulkona. :heart: loppu sitte menikin helposti ja pian sai pikkuisen syliin ja oma olokin siitä sitten kumman nopsaan koheni. B)
Synnytysali oli kyllä niin sotkussa kuin olla ja voi, kun ne vedetkin sieltä sitte sintin kanssa yhdessä läsähtivät tulla.
paniikki kyllä meinas iskee siinä vaiheessa, kun tajus, että vauvalla voi olla hätä ja itse ei tiennyt mitä ihmettä sitä voi tehdä, kun ei ponnistuta ollenkaan ja tiesi, että nyt pitää nopeaan jotain tapahtua. :'( mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. 9 pisteen poika sieltä syntyi ja hienosti jo salissa oli rinnalla. :heart:
sekava olo jäi itselle synnytyksestä, mutta käytiin sitä kätilön kanssa onneksi läpi ennen kotiutusta. itse en tosiaan tiennyt oikein mitä tapahtui ja milloin ja hirvee hässäkkä vaan tuntui olevan ja pientä epäonnistumisen tunnettakin oli sen puuttuvan ponnistustarpeen takia, mutta siitäkin on nytpäästy, kun on moneen kertaan miettinyt sen synnytyksen läpi.
sitä en kyllä vieläkään tiedä, että mitä ois tapahtunut, jos ei itse ois saanut itseänsä sisulla punkeamaan vaan, sillä lääkäri sinne huoneeseen tuli vähän vauvan syntymän jälkeen. Jossain välissä olivat sitte hänetkin ehtineet paikalle kutsua. Että oisko sitte imukupilla otettu vai mitä ois tehty... no turha kai sellaista enää miettiä, kun kaikki päättyi kuitenkin hyvin. =)
ihan sekavaa tekstiäkin tais tulla, mutta tosiaan mulla hieman hapara kuva koko hommasta välillä.
muoks...niin ja synnytyksen kestoksi tuli 4 tuntia 15 min, kun lopulta kunnolla käyntiin lähti.
tsemppiä kaikille masukkaille vielä... kohta ne on teilläkin kääröt sylissä :heart:
ja onnitteluja valtavasti kaikille jo vauvan saaneille :heart: :flower:
katjuska ja sintti 4 vrk :heart:
neitim laitoin yv:nä tiedot vielä sulle. Tosiaan helpompi sieltä keräillä varmasti ne, kuin keräillä täältä. itsekin muutamaa listaa joskus päivitellyt, joten suuret kiitokset, että edelleen jaksat listaa päivittää.
Täällä vähän kans pojun kanssa ongelmaa tuon imetyksen kanssa, mutta katsellaan nyt miten edetään. Sairaalassa viel onnistui ihan hyvin, mutta nyt kotona sitte alkoi tökkimään :kieh:
kertomusta vähän... Eli silloin torstaina aamulla kirjoittelin niistä supistuksista, jotka tuli 5 minuutin välein. Puolilta päivin soitin synnärille ja halusivat näytille. tutkittiin tilanne ja olin auki 3 cm ja kanavaa oli vähän päälle 1 cm jäljellä. päädyttiin sitte siihen, että jäädään sinne kuulostelemaan, että josko jotain alkais tapahtua.
Supistelut jatkui samanlaisena, mutta illalla sitte meinasivat hiipua ja ajattelinkin, että täällä sitä aamullakin vielä varmasti ihmetellään, että käynnistyykö tää tästä vai ei.
Mies päätti jäädä mun kanssa sinne sairaalaan yöksikin, kun lapsilla oli hoitaja täällä kotona. klo 23 meinattiin, että aletaan sitte nukkumaan vaan, kun ei mitään tapahdu, mutta taisin jopa saada viitisen minuuttia lepäiltyä, kun supistukset selkeesti tuli kipakammiksi. No sitte vaan ylös ja ravaamaan pitkin käytävää. Kohdunsuu oli auki noin 4 cm tässä vaiheessa.
Tilanne alkoi tästä sitte edetä aika nopiaan ja saliinkin sitte päästiin. Ajattelin suihkuun menoa, mutta sitten tuli olo, että jos sittenkin jotain muuta ja noin yhdeltä lääkäri tuli laittamaan kohdunkaulan puudutteen, joka ei tälläkään kertaan vienyt yhtään kipua pois, mutta nopeutti avautumista. Lisänä sitten käytin ilokaasua. Siinä kipujen keskellä mietin taas, että miten ne oikeesti voikin aina niin unohtaa, että kuinka kivuliasta se onkaan. :kieh:
No siinä sitten avauduin aika nopiaan ja 8 cm kohdalla vauvalle laitettiin se pinni päähän, että saatiin hänen vointiaan seurata. kolme kertaa jouduttiin sitäkin laittamaan, kun sintti liikuttelipäätään aina pois.
Lapsivettä tuli ihan pieni liraus ulos, mutta sitte sintti tukki päällään senkin reiän. Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että olin täysin auki ja pieni reuna vaan oli jäljellä ja alettiin puhumaan ponnistuksesta. Ponnistusvaihe on yleensä ollut mulle se helpoin osuus, mutta nyt sitte ei mentykään ihan niin kuin aiemmin, sillä supistukset päättivät alkaa hiipumaan just tässä vaiheessa, kun palkinnon jo piti olla kohta mun sylissä ja samalla sitte huomasin, että eihän mulla tuu ollenkaan sellaista oloakaan, että pitäis ponnistaa. :headwall: puoli istuvassa asennossa siinä sitte olin ja otin vastaan niitä aina silloin tällöin tulevia kipeitä supistuksia ja koetin ponnistaakin, mutta ei siitä mitään tullut, kun se paine puuttui.
aloin itse väsyä jo kovin, kun ne supistukset oli voimat vieneet jo tyystin ja siinä jo anelin, että eikö tätä vois millään auttaa ulos jo... olin ihan valmis vaikka imukuppeihin sun muuhun, kunhan pieni vaan ulos saatais. Tippaa sitte meinasivat laittaa, mutta sitäkään koskaan paikalleen saatu, kun alkoi tapahtua. Vauvan sydänäänet romahti 60:een ihan yhtäkkiä ja itse olin jossain tajunnan rajamailla ja kohta mulla olikin happimaski päässä sänkyä laitettiin niin, että mulla oli pää melkein ylösalaisin ja jotain kärryjäkin jo saliin kärrättiin ja sitte mua jo käännettiinkin väänettiin niin, että lopulta olin polvillaan siinä sängyllä. Siinä sitte ihmettelin, että mitä mä nyt teen, kun ei edelleenkään paineen tunnetta ollut ja kuulin vaan sanat, että vauva pitäis nopeesti nyt vaan saada ulos... siitä sitte voimaa saaneena ja miehen ja kätilöiden kannustaessa aloin ponnistaa siinä konttausasennossa ja päätin, että nyt tää lapsi tulee ulos vaikka mikä olisi ja niin sitten sisulla ponnistin pikkuisen yhdellä ponnistuksella ulos ja kyllä niin tuli kyyneleet, kun toinen jo siinä vaiheessa rääkäisi, kun oli vasta pää ulkona. :heart: loppu sitte menikin helposti ja pian sai pikkuisen syliin ja oma olokin siitä sitten kumman nopsaan koheni. B)
Synnytysali oli kyllä niin sotkussa kuin olla ja voi, kun ne vedetkin sieltä sitte sintin kanssa yhdessä läsähtivät tulla.
paniikki kyllä meinas iskee siinä vaiheessa, kun tajus, että vauvalla voi olla hätä ja itse ei tiennyt mitä ihmettä sitä voi tehdä, kun ei ponnistuta ollenkaan ja tiesi, että nyt pitää nopeaan jotain tapahtua. :'( mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. 9 pisteen poika sieltä syntyi ja hienosti jo salissa oli rinnalla. :heart:
sekava olo jäi itselle synnytyksestä, mutta käytiin sitä kätilön kanssa onneksi läpi ennen kotiutusta. itse en tosiaan tiennyt oikein mitä tapahtui ja milloin ja hirvee hässäkkä vaan tuntui olevan ja pientä epäonnistumisen tunnettakin oli sen puuttuvan ponnistustarpeen takia, mutta siitäkin on nytpäästy, kun on moneen kertaan miettinyt sen synnytyksen läpi.
sitä en kyllä vieläkään tiedä, että mitä ois tapahtunut, jos ei itse ois saanut itseänsä sisulla punkeamaan vaan, sillä lääkäri sinne huoneeseen tuli vähän vauvan syntymän jälkeen. Jossain välissä olivat sitte hänetkin ehtineet paikalle kutsua. Että oisko sitte imukupilla otettu vai mitä ois tehty... no turha kai sellaista enää miettiä, kun kaikki päättyi kuitenkin hyvin. =)
ihan sekavaa tekstiäkin tais tulla, mutta tosiaan mulla hieman hapara kuva koko hommasta välillä.
muoks...niin ja synnytyksen kestoksi tuli 4 tuntia 15 min, kun lopulta kunnolla käyntiin lähti.
tsemppiä kaikille masukkaille vielä... kohta ne on teilläkin kääröt sylissä :heart:
ja onnitteluja valtavasti kaikille jo vauvan saaneille :heart: :flower:
katjuska ja sintti 4 vrk :heart:
Katjuska, huh mikä tarina sullakin. Mä taidan kohta jättää nämä synnytyskertomukset väliin kun pelkkä lukeminenkin alkaa jo pyörryttämään.... huijui.
Nyt kahvit äkkiä nassuun ja tytönhakuun, täällä taitaakin alkaa kohta satamaan vettä - ainakin veti tosi harmaaksi ulkona.
ps. äsken heräsin päiväunilta ihan yltäpäältä hiessä, mikä ihmeen hikipurkaus nyt tulee.... alkuraskaudessa oli hikoilua vaikka kuinka, tuleeko SE nyt vielä tässä takasin????
Nyt kahvit äkkiä nassuun ja tytönhakuun, täällä taitaakin alkaa kohta satamaan vettä - ainakin veti tosi harmaaksi ulkona.
ps. äsken heräsin päiväunilta ihan yltäpäältä hiessä, mikä ihmeen hikipurkaus nyt tulee.... alkuraskaudessa oli hikoilua vaikka kuinka, tuleeko SE nyt vielä tässä takasin????
Neitim, mä laitan aikanaan kans sitten yyveenä =) Kiitos kovasti vain jos jaksat vielä päivitellä tätä palstaa :hug: Ja jos jotain jää väliin, niin tuskin kukaan loukkaantuu
voi helllsinki.. kirjoitin piiitkän pätkän ja sain hukattua sen.. :x :x
no onnea vauvansa kainaloon saaneille :heart:
ja mietin myös tuota mitä peppi että kuinkahan moni pyörii alkuporukasta vielä mukana..
no mutta kiva että näin moni on jo saanut vauvan sylkkyyn.
liiveistä joku kyseli .. suosittelen bravadon liiveja .. body silk seamless ja sublime -imetysliivit on olleet tukevan ja mukavan tuntoiset ja anitalla on myös tukevia liivejä. hinnat on siinä 50 kummallakin puolella mutta kun sopivat saa niin eivät puristele mistään ja näin ollen ei ole rinnatkaan niin helposti tukossa.. mulla on raskaat rinnat imetyksen aikaan ja jo pieni väärä liivin puristus voi aiheuttaa tukoksen tiehyissä niin siksi olen suosinyt näitä liivejä..
en ole saanut triumpilta tai hmltä mitään sopivaa liiviä..
ja boobin paidat on huippuja ja kestäviä. suosittelen..
Jiihaa mulle tulee huomen aamulla akupunktio hoitaja kotiin pistelemään.
se matkaa tuohon naapuri kaupunkiin niin samalla matkalla käy aamusta.
huippua jos synnytys käynnistyisi luonnostaan ennen torstain käynnistystä...
sitä toivon hartaasti. :/
Suppis 38+4
no onnea vauvansa kainaloon saaneille :heart:
ja mietin myös tuota mitä peppi että kuinkahan moni pyörii alkuporukasta vielä mukana..
no mutta kiva että näin moni on jo saanut vauvan sylkkyyn.
liiveistä joku kyseli .. suosittelen bravadon liiveja .. body silk seamless ja sublime -imetysliivit on olleet tukevan ja mukavan tuntoiset ja anitalla on myös tukevia liivejä. hinnat on siinä 50 kummallakin puolella mutta kun sopivat saa niin eivät puristele mistään ja näin ollen ei ole rinnatkaan niin helposti tukossa.. mulla on raskaat rinnat imetyksen aikaan ja jo pieni väärä liivin puristus voi aiheuttaa tukoksen tiehyissä niin siksi olen suosinyt näitä liivejä..
en ole saanut triumpilta tai hmltä mitään sopivaa liiviä..
ja boobin paidat on huippuja ja kestäviä. suosittelen..
Jiihaa mulle tulee huomen aamulla akupunktio hoitaja kotiin pistelemään.
se matkaa tuohon naapuri kaupunkiin niin samalla matkalla käy aamusta.
huippua jos synnytys käynnistyisi luonnostaan ennen torstain käynnistystä...
sitä toivon hartaasti. :/
Suppis 38+4
rv 38+0 <3 poks
Olo on ihan kauhea, soitin eilen synnärille ku alko säännöllisesti supistelee ja aika kipeästi, kätilö oli suoraan sanottuna niin vittupää ku olla ja voi, sitä ei kiinnostanu pätkääkää, vastaukseksi sain kaikkeen sellasta se on, no jaa, jaajaa jne.. sit kysyin et millonkahan mun pitäs tulla näytille ku oon kuitenki ensikertalainen, niin jos rivien välistä lukis sen mitä se sano se ois tarkoittanu "kidu sinä ämmä siellä kotona niissä kivuissa" liekö rouva hieman kypsähtäny työhönsä tai sit sitä ei kiinnostanu koko työ!
Nooh mä jäin sit kotia enkä lähteny mihkää, yöksi vähä rauhottu mut nyt taas supistelee.. ja kaiken lisäksi oon aivan kauheessa räkätaudissa ja henki on tosi ahtaalla.. :S Mut jospa tää tästä.. toivottavasti tää asukas nyt pysys täällä mahassa sen aikaa et parantusin
k-ati ja vaavi 38+0<3
Olo on ihan kauhea, soitin eilen synnärille ku alko säännöllisesti supistelee ja aika kipeästi, kätilö oli suoraan sanottuna niin vittupää ku olla ja voi, sitä ei kiinnostanu pätkääkää, vastaukseksi sain kaikkeen sellasta se on, no jaa, jaajaa jne.. sit kysyin et millonkahan mun pitäs tulla näytille ku oon kuitenki ensikertalainen, niin jos rivien välistä lukis sen mitä se sano se ois tarkoittanu "kidu sinä ämmä siellä kotona niissä kivuissa" liekö rouva hieman kypsähtäny työhönsä tai sit sitä ei kiinnostanu koko työ!
Nooh mä jäin sit kotia enkä lähteny mihkää, yöksi vähä rauhottu mut nyt taas supistelee.. ja kaiken lisäksi oon aivan kauheessa räkätaudissa ja henki on tosi ahtaalla.. :S Mut jospa tää tästä.. toivottavasti tää asukas nyt pysys täällä mahassa sen aikaa et parantusin
k-ati ja vaavi 38+0<3
Taas monta vauvaa syntynyt, onnea tuoreille äideille ja pikkuisille!
Meille syntyi poika sunnuntaina rv 41+2. Synnytys oli nopea:
Heräsin su 02:10 kipeisiin supistuksiin, uni ei enää maittanut, joten siirryin alakertaan lueskelemaan. 4:30 hulahti housuihin vettä(?), soittelin sairaalaan ja kerroin mummille, että lähdetään nyt sairaalaan ja viedään esikoinen hänelle hoitoon. Synnytysosastolla oltiin 5:30, supistuksia tuli 5min välein, mutta ne olivat melko lieviä. Testi ei tunnistanut lapsivettä, kohdunsuu 3cm auki ja kanavaa jäljellä 1,5cm, meidät lähetettiin takaisin kotiin klo 7:30. Ajelimme apeina kotiin 20min. matkan ja päätimme hakea esikon hoidosta vasta hieman myöhemmin. Ehdimme olla kotona 15min, kun alkoi tulla rajumpia ja tiheämpiä supistuksia. Suihku vähän helpotti oloa, mutta lopulta pystyin vain makaamaan suihkun lattialla. Mies alkoi ehdotella sairaalaan lähtöä, ilmoitin etten lähde mihinkään. Mies katseli hetken kipuiluani ja selitti ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että jos nyt ei lähdetä, niin hän joutuu soittamaan ambulanssin. Pukeuduin miehen avustuksella ja ajelimme takaisiin sairaalaan, autossa istuminen oli tuskaa. 10:30 olimme osastolla, jossa kätilö kurkkasi kohdunsuuta ja kiirehti meidät suoraan saliin. Kohdunsuu oli täysin auki ja ponnistelemaan sain alkaa samoin tein. 11:06 saimme syliimme ison, hienon pojan (55cm ja 4100gr). Istukka syntyi myös nopsaan ja tikkejä laitettiin 5kpl. Synnytyksen kestoksi oli merkattu 2h 36min (ei kyllä vielä täysin selvinnyt mistä tuo aika laskettiin). Kätilö oli aivan loistava ja osasi tsempata minua juuri oikein Synnyksestä jäi hyvä muisto. Toivoin sunnuntai-lasta ja synnytystä ilman medikaalista kivunlievitystä ja molemmat toiveeni toteutuivat Mukavaa oli myös, että me päästiin varhaiseen kotiutukseen, eli maanantaina iltapäivällä oltiin takaisin kotona. Imetys sujuu hyvin ja muutenkin kaikki näyttää nyt pumpuliselta ja ihanalta.
Mymmeli ja poikavauva 2vrk
Meille syntyi poika sunnuntaina rv 41+2. Synnytys oli nopea:
Heräsin su 02:10 kipeisiin supistuksiin, uni ei enää maittanut, joten siirryin alakertaan lueskelemaan. 4:30 hulahti housuihin vettä(?), soittelin sairaalaan ja kerroin mummille, että lähdetään nyt sairaalaan ja viedään esikoinen hänelle hoitoon. Synnytysosastolla oltiin 5:30, supistuksia tuli 5min välein, mutta ne olivat melko lieviä. Testi ei tunnistanut lapsivettä, kohdunsuu 3cm auki ja kanavaa jäljellä 1,5cm, meidät lähetettiin takaisin kotiin klo 7:30. Ajelimme apeina kotiin 20min. matkan ja päätimme hakea esikon hoidosta vasta hieman myöhemmin. Ehdimme olla kotona 15min, kun alkoi tulla rajumpia ja tiheämpiä supistuksia. Suihku vähän helpotti oloa, mutta lopulta pystyin vain makaamaan suihkun lattialla. Mies alkoi ehdotella sairaalaan lähtöä, ilmoitin etten lähde mihinkään. Mies katseli hetken kipuiluani ja selitti ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että jos nyt ei lähdetä, niin hän joutuu soittamaan ambulanssin. Pukeuduin miehen avustuksella ja ajelimme takaisiin sairaalaan, autossa istuminen oli tuskaa. 10:30 olimme osastolla, jossa kätilö kurkkasi kohdunsuuta ja kiirehti meidät suoraan saliin. Kohdunsuu oli täysin auki ja ponnistelemaan sain alkaa samoin tein. 11:06 saimme syliimme ison, hienon pojan (55cm ja 4100gr). Istukka syntyi myös nopsaan ja tikkejä laitettiin 5kpl. Synnytyksen kestoksi oli merkattu 2h 36min (ei kyllä vielä täysin selvinnyt mistä tuo aika laskettiin). Kätilö oli aivan loistava ja osasi tsempata minua juuri oikein
Synnyksestä jäi hyvä muisto. Toivoin sunnuntai-lasta ja synnytystä ilman medikaalista kivunlievitystä ja molemmat toiveeni toteutuivat Mukavaa oli myös, että me päästiin varhaiseen kotiutukseen, eli maanantaina iltapäivällä oltiin takaisin kotona. Imetys sujuu hyvin ja muutenkin kaikki näyttää nyt pumpuliselta ja ihanalta.Mymmeli ja poikavauva 2vrk
huhheijjaa Katjuska.. Onneks päätty parhaiten päin.
haitko itte aktiivisesti eri asentoja ponnistaa vai ohjattiinko sua?
Mun piti jo viimeks kokeilla jotain muuta ku makaavaa sänkyponnistusta, mutta jotenkin siinä sitä oltiin.. Tekis hirveesti mieli kokeilla jakkaraa tai konttusiltaan.
Mites väki täällä? Mikä on tuntunut kivalta/toimivalta ponnistusasennolta?
Neuvolassa kaikki ok
Hemppa oli noussu jo takas yli 150
Sykkeet vahvat ja hyvin vaihteli, kun oli hereillä
Sf-mitta laskusuunnassa, mikä kieli myös käsikopeloarvion tukena vauvan pään porautuneen puoliväliin
Kokoarvioks heitti n.3,5kg
pissa puhdas ja paineet ok
Varattiin aika vielä ens viikolle. Saas nähdä mennäänkö vielä
Me & I 39+3
haitko itte aktiivisesti eri asentoja ponnistaa vai ohjattiinko sua?
Mun piti jo viimeks kokeilla jotain muuta ku makaavaa sänkyponnistusta, mutta jotenkin siinä sitä oltiin.. Tekis hirveesti mieli kokeilla jakkaraa tai konttusiltaan.
Mites väki täällä? Mikä on tuntunut kivalta/toimivalta ponnistusasennolta?
Neuvolassa kaikki ok
Hemppa oli noussu jo takas yli 150
Sykkeet vahvat ja hyvin vaihteli, kun oli hereillä
Sf-mitta laskusuunnassa, mikä kieli myös käsikopeloarvion tukena vauvan pään porautuneen puoliväliin
Kokoarvioks heitti n.3,5kg
pissa puhdas ja paineet ok
Varattiin aika vielä ens viikolle. Saas nähdä mennäänkö vielä
Me & I 39+3
Onnea Mymmeli :flower: :heart: Oli varmaan turhauttavaa käydä kotona kiiruhtaakseen takas suoraan saliin.. Onneks pääsitte takas saliin asti ja onneks kaikesta jäi kuitenkin hyvä mieli :heart:
Särkee koko ajan kovempaa tuonne alaselkään/pakaraan, vissiin tuli riehuttua liikaa tuolla pihalla. Ei tää vaan nyt vielä voi syntyä ei....
täällä vielä kirjoittelija :wave:
NLA 39+4
sf 34 (ollut 3 vkoa sama)
rt (pää edelleen melko ylkäällä)
painoarvio 3700g
sydänäänet 160
eli samaa rataa kun aikaisemmin. seuraava käynti 40+6
oon tänään kävelly vähintään 10km joten liikuntaa on riittänyt mutta tekee myös hyvää. saa nähä sataako huomenna vai päästäänkö taas vaunujen kanssa liikkeelle...
ei sen kummempaa. en ymmärrä että la edessä, tähän vointiin on melkeen jo tottunu
korvapuusti 39+4
NLA 39+4
sf 34 (ollut 3 vkoa sama)
rt (pää edelleen melko ylkäällä)
painoarvio 3700g
sydänäänet 160
eli samaa rataa kun aikaisemmin. seuraava käynti 40+6
oon tänään kävelly vähintään 10km joten liikuntaa on riittänyt mutta tekee myös hyvää. saa nähä sataako huomenna vai päästäänkö taas vaunujen kanssa liikkeelle...
ei sen kummempaa. en ymmärrä että la edessä, tähän vointiin on melkeen jo tottunu
korvapuusti 39+4
Huomena sitte polille...taas Nyt ne sit vissii ultraa uudestaa noita virtauksia...
Saapa nähä mikä ton alakerran tilanne sit huomena on, tai kuin on muuttunu viime kerrasta =)
Nyt ne sit vissii ultraa uudestaa noita virtauksia...Saapa nähä mikä ton alakerran tilanne sit huomena on, tai kuin on muuttunu viime kerrasta =)
Ohi on!
Pikkuinen tyttömme (52cm ja 3310g) syntyi tänään aamupäivällä.
Vesi lirahteli pikkuhiljaa pois jo eilisen aikana, ja yöllä neljältä alkoivat säännölliset supparit. Kuuden maissa lähdimme Taysiin, missä sain ikäväkseni kuulla, ettei edistystä ollut tapahtunut viidessä pvässä, edelleen pati senttiä auku ja saman verran kanavaa jäljellä :attn:
Pikku hiljaa kivut alkovat muuttua aivan järjettömiksi, mutta Taysin salit olivat kaikki aivan täynnä. Kätilö sanoi, että saliin pääsee vasta ponnistamaan, ja ennen saliinpääsyä ei ole mahdollista saada mitään kivunlievitystä. Et silleen!
Lopulta ilm. oman kätilöni painostuksen perusteella yksi huone vapautui ollessani 7cm auki. Saliin päästyäni taibas aukesi: sain heti paracervikaalipuudutuksen, ja hetken kuluttua vielä kaupan päälle spinaalin. Kaikki kivut katosivat ja kohdunsuu aukeni hetkessä 10 senttiin. Ponnistin tytön kahdella supistuksella täysin kivuttomasti
Pikkuinen tyttömme (52cm ja 3310g) syntyi tänään aamupäivällä.
Vesi lirahteli pikkuhiljaa pois jo eilisen aikana, ja yöllä neljältä alkoivat säännölliset supparit. Kuuden maissa lähdimme Taysiin, missä sain ikäväkseni kuulla, ettei edistystä ollut tapahtunut viidessä pvässä, edelleen pati senttiä auku ja saman verran kanavaa jäljellä :attn:
Pikku hiljaa kivut alkovat muuttua aivan järjettömiksi, mutta Taysin salit olivat kaikki aivan täynnä. Kätilö sanoi, että saliin pääsee vasta ponnistamaan, ja ennen saliinpääsyä ei ole mahdollista saada mitään kivunlievitystä. Et silleen!
Lopulta ilm. oman kätilöni painostuksen perusteella yksi huone vapautui ollessani 7cm auki. Saliin päästyäni taibas aukesi: sain heti paracervikaalipuudutuksen, ja hetken kuluttua vielä kaupan päälle spinaalin. Kaikki kivut katosivat ja kohdunsuu aukeni hetkessä 10 senttiin. Ponnistin tytön kahdella supistuksella täysin kivuttomasti