Synnytystarinaa nyt tarkemmin... Ei kannata ehkä lukea jos synnytys vielä edessä ja jotain pelkoja on.......
Elikkäs 12.8 torstaina mulla supisteli aamusta asti suhteellisen säännöllisesti n 10min välein, illalla alko tihenemään ja kun kävin koiran kanssa lnekillä niin alkoi supistukset tulemaan 2-3min välein tosi kipeinä. Lähdettiin sitten illalla yhdeksän maissa ajamaan TYKSiin. Kanavaa oli jäljellä puolisen senttiä ja olin auki reilusti sormelle. Olin niin kipeä jo että sanoivat heti että eivät kotiin enää laita vaan osastolle odottelemaan että jotain tapahtuu.. Mies lähti sitten kotiin. Sain tuhdin annoksen kipulääkkeitä ja tunnin verran olin suihkussa ja suihkun jälkeen viljapussi mahan päällä.. Supisteli edelleen, mutta väli pidentyi taas n. 8min ja kivut vähän hellitti. Siinä sitten torkuin pienissä pätkissä ja neljän aikaan aamuyöllä kun nousin vessaan käymään niin valui lapsivettä pitkin reisiä. Mutta sitä tuli vain valumalla, ei mitnekään kovin paljoa. Perjantai menikin sitten siinä edelleen supistellessa ja aina välillä käyrillä maatessa.
Pe illalla todettiin että tulehdusarvot on nousussa ja klo 19.00 siirryttiin synnytyssaliin ja klo 20.00 aloitettiin oksitosiini ihan pienellä annostuksella, tuolloin kirjattiin synnytys myös käynnistyneeksi. Aivan totaalisen kamalat supistukset alkoivat samantein melkein tipan laitosta tulemaan n. 2 min välein ja olin todella kipeä. Kokeiltiin ilokaasua, mutta aloin hyperventiloimaan vaan kun sitä yritin saada vedettyä... Yhdeksän kymmenen välissä yhtäkkiä kätilö (oli muuten mies ja todella inhottava koko yön!!) tuli kyselemään et onko kirvellyt pissatessa ja sanoi että on pissatulehdus.. Ei kyllä ollut mitään oireita ollut. Sain antibioottia ja oksitosiini lopetettiin yön ajaksi.. Olin 3cm auki tuossa vaiheessa...
Supistukset eivät juuri laantuneet, väli vain hitusen piteni.. Olin aivan tuskissani hirveiden alavatsakipujen kanssa jotka eivät laantuneet hetkeksikään ja supistuksen tullessa koko lantion seutu oli ihan tulessa. Klo 04 sain sitten epiduraalin.. Se olikin aivan ihana helpoitus kun pitkään jo kivuissa ollut, sain siinä sitten pari tuntia nukuttuakin kunnes vaikutus lakkasi.. klo 06 aloitettiin oksitosiini uudestaan. Tunnin olin taas ihan järkyttävissä kivuissa kunnes 07 sain uuden annoksen epiduraalia. Vaikutti vajaan pari tuntia, vajaan tunnin kestin ilman kunnes sain uuden annoksen joka ei vaikuttanut kuin tunnin enää. klo 12 maissa olin 8cm auki ja lapsivettä ei siis edelleenkään ollut tullut kuin valumalla ja lääkäri olikin todennut siellä olevan ihan kunnon kalvorakkula jonka hän vasta tuolloin sai sitten puhkeamaan sormilla. Joskus silloin sain vielä neljännenkin kerran epiduraalia, mutta vaikutus oli enää aika heikko ja paine alapäässä oli jo tosi kova. Niin ja pinni vauvan päähän laitettiin tässä välissä kanssa.. Kahden jälkeen tuli sitten jo kova ponnistamisen tarve ja lääkäri totesikin mun olevan jo kokonaan auki, joku pieni reuna tuntui vielä, mutta se väistyi kun sain kokeeksi ponnistaa.. Sain silloin luvan ponnistaa kun siltä tuntuu.
Puoli kolmen maissa huoneeseen ryntää ihmisiä ja puhutana imukupista ja mä jo rukoilen ihmisiä tekemään mitä vaan että saadaan vauva ulos kun kivut oli kamalat koko ajan ja itsekin koneesta olen kuullut että vauvan sydänäänet heikkenevät joka supistuksella tosi paljon. Sitten tulikin kiire ja lääkäri touhuaa alapäässä ja mä vaan ponnistan ja ponnistan minkä pystyn ja lääkäri sanoo jo että jos nyt ei tuu niin sektioon on mentävä.. Ei siinä paljon mitään ajatellut, halusin vaan että se hirveä kipu hellittää, mutta jossain alitajunnassa tieto siitä että vauva on vaarassa niin sitä teki vaan kaikkensa koko ajan.. Supistuksista mulla ei siinä vaiheessa juuri ollut hajuakaan, mä vaan ponnistin minkä pystyin hyvin pienin levähdystauoin ja ihmisiä oli jo huone täys ja kaikilta tuli ohjetta koko ajan. Vihdoin vauva sitten tuli 24min ponnistamisen jälkeen imukupin kanssa, oli jo kerran ollut kiinni, mutta irronnut joten imukuppiakin vaihdettiin välissä, tän tosin kuulin vasta myöhemmin.. Kuulin vain että napanuora kaulan ympäri kaksi kertaa, se saatiin onneksi irti ja sain luvan ponnistaa vielä hartiat ulos. Ne tulikin ihan helposti. Alavatsa kipu oli koko ajan niin kovaa että se vauvan ulos tuleminen ja imukupin yms. kanssa ronkkiminen ei sattunut oikeastaan ollenkaan. Vauva haukkoi henkeään ja vilaukselta kerkesin näkemään kun puhalsivat kasvoille ilmaa, vauvaa lähdettiin sitten viemään teholle ja mies lähti mukaan. Sen verran tajusin että hengissä on ja ei ihan välitöntä hengenvaaraa vauvalla ole. Mutta jotenkin vähän sumussa siinä oli ja henkisesti jo niin voipunut ettei siinä juuri mitään tajunnut, olin vain onnellinen että kipu hellitti.
Mies tuli takasin pojan luota ja kuulin että hengitti jo itse, sai vaan vähän lisähappea, mutta kaiken pitäisi olla suurinpiirtein kunnossa. Saatiin siinä vähän syötävää ja sain luvan käydä pesulla. Vuotoa tuli aika reippaasti joten en saanutkaan suihkuun mennä vaan alapääpesulle pelkästään. Sitten laitettiin jotain supistustabuja peräsuoleen ja oksitosiinia tippaan että saatais kohtu supistelemaan ja verenvuoto lakkaamaan. Ja ne kamalat alavatsa kivut palas takasin (ainiin, tähän väliin tieto että istukka tuli pian synnytyksen jälkeen hyvin ulos ja oli hyvässä kunnossa), olin taas tosi kovissa kivuissa kunnes yhtäkkiä luulin että tuli toinen istukka, ihan samalta tuntui.. Mutta se olikin verihyytymää jota sieltä tuli. Sain jossain vaiheessa toisen satsin niitä supistustabuja ja välillä aina painelivat vatsaa, silloin ei juurikaan verta tullut. Lääkäri kävi tarkistamassa ennen ensimmäistä kunnon veriryöpsähdystä alapään itlanteen ja laitettiin kolme tikkiä, ei pitänyt olla pahasti revennyt. Välilihaa ei muuten jouduttu leikkaamaan vaikka imukuppiä käytettiinkin eikä se tosiaan pahasti revennytkään.. Niin ja tuossa ennen ensimmäistä isompaa vuotoa kerkesin jo kerran pyörtyä kun piti pissalla käydä niin nousin ylös, istahdin sängyn reunalle kun humisi päässä ja seuraavaksi tajusin makaavani jalat ylhäällä sängyllä..
Lääkäri ja jokunen hoitaja siinä sitten oli jo taas huoneessa kun vuotoa oli tullut niin paljon kun tuli toinen samanlainen ryöpsähdys.. Mun oloa ne veriryöpsähdykset aina hetkeksi helpotti kunnes se kipu pikkuhiljaa aina lisääntyi siellä alavatsassa ja lantiolla. Kolmannen veriryöpsähdyksen jälkeen vuotoa oli jo 2500ml ja sitten lähdettiinkin vauhdilla leikkaussaliin, mies oli jo joutunut huoneesta ulos siinä vaiheessa ja olikin todella hädissään mun puolesta.. Leikkaussalissa todettiin että tehdään kaavinta spinaalipuudutuksessa kun olin vähän ehtinyt syömään. Anestesialääkäri sanoi että tää on ihan helppo juttu, epiduraaliin verrattuna, joka oli kyllä aika kivuttomasti mulle laitettu.. Noo, eipä sekään tietenkään meinannut onnistua, vissiin viisi kertaa yritti eri kohtiin ja totesi jo että kerta vielä ja sitten nukutetaan. Onnistui lopulta sitten sillä viimeisellä yrityksellä. Olin jo ihan voipunut kun jouduin siinä sängyn reunalla istuma-asennossa roikkumaan hoitajaa vasten.. Spinaalin alettua vaikuttaa olo olikin ihan hyvä, välillä muutaman sekunnin olin tiedottomassa tilassa, pyörryin tai nukahdin, en tiedä kumpaa.. Vuodon syy jäi hieman epäselväksi, vaginassa oli joku repeämä mikä vielä vuosi ja kohdussa oli pari istukan palaa ja kalvojen palasia, mutta ei niin paljoa että olisi noin suuresti pitänyt vuotaa. Kohtu kaavittiin tyhjäksi, repeämä ommeltiin ja sitten tukittiin vuoto tuffereilla. Yön makasin sitten heräämössä ja molempiin käsiin tiputettiin jos jonkin näköistä nestettä.. Hb oli alimmillaan 50 tienoilla ja verenpaine 113/35..
Aamulla pääsin osastolle jossa vielä tiputettiin yksi pussi verta.. Siitä sitten päivällä pikkuhiljaa pääsin vähän tolpilleni ja poikaakin kävin katsomassa pyörätuolissa.
Vuodon määrä oli n. 2500-3000ml, papereissa on vähän eri tietoa kuinka paljon se loppujen lopuksi oli, mutta paljon joka tapauksessa.
Niko oli teholla sitten pari päivää kun ensin laitettiin varmuuden vuoksi antibioottia ja verenpaine oli hieman alhainen joten sai lääkitystä siihen. Pian onneksi voitiin lääkitykset lopettaa ja tiistaina päästiin jo vierihoitoon.
Nikon pisteet oli 2/6 eli eivät kovin korkeat, mutta toipuminen oli hyvin nopeaa. Ei pitäisi olla vaikutusta tulevaan, hänestä pitäisi kasvaa ihan terve poika. Mutta seurannassa joudutaan käymään vielä. Munuaisarvo oli vähän kohonnut alkuun sen seurauksena kun oli puristuksissa ollut. Se lähti heti laskuun kun poika alkoi pissaamaan ja oli nyt jo hienosti laskenut, mutta ensi keskiviikkona vielä verikokeissa pitää käydä.
Fysioterapeutti tutki pojan kanssa ja totesi että muuten liikkuu oikein hienosti ja jäntevästi mutta pää on hieman painava, jotenka parin kuukauden päästä mennään fysioterapeutin luona vielä tarkastuksessa kanssa käymään. Tosin lääkäri kun teki loppututkimuksen valohoidon jälkeen, niin totesi että ihan normaalin alarajoissa se pään kannatteleminenkin on, eli poika oli ollut vain keltaisuuden takia väsähtänyt ja siksi pää tuntui kovin painavalta. Mutta hyvä että tarkistetaan asiaa kuitenkin..
Nyt ollaan kotosalla, bilkkari oli laskenut ja Niko on saanut painoa sellaiset 80-90g päivässä.
Sellainen sepustus.. Anteeksi että on kovin sekavaa tekstiä, mutta nuo tapahtumat on vieläkin aika sekavia mulle itsellenikin joten mitään järkevää en tuosta saa aikaan...
Ainiin ja synnytyksen jälkeen todettiin että ei mulla mitään pissatulehdusta ollutkaan.. Viljely oli nega.. Outoa.. Kaikki muut kätilötkin tuolla oli todella ihania, paitsi se yksi mies...
Antibiootit mulla on nyt kohtutulehdukseen kun nousi yhtäkkiä kuume ja kohtu aristi. Voi olla et ei ole oikeasti kohtutulehdus, kun tulehdusarvot eivät kovin korkealla olleet, hieman koholla vain. Mutta antibiootit kyllä tehosivat ja olo on parantunut huomattavasti että eiköhän ne johonkin ainakin tehoa.
Chev ja Niko 8vrk
