***ELOKUISET 2010 ,MEIDÄN KUU !!! *** Jo 38 vauvaa syntynyt !!!

39+3 Paljon helpompi olla, kun ei ole hellettä. Nyt jaksaa taas jo odotellakin. Eilen oli neuvola ja sain lähetteen verikokeeseen maksa-arvojen tarkistamiseksi. Epäilin itse raskaushepatoosia jalkojen sietämättömän kutinan takia. Minulla kun on noita sappivaivoja ollut, niin ei olisi mikään ihme. No nyt vaan odotellaan tuloksia. Paino oli laskenut -200 g, rf noussut pari senttiä, vaikka trendi ollut pikemminkin laskeva edelliset kerrat ja pään totesi olevan tosi alhaalla.

Olo muuten ennallaan: kyllä kaikenlaisia tuntemuksia on, mutta ei niitä kipeitä supistuksia ollenkaan. Joka aamu herään noin klo 6 ja päivällä nukun parin tunnin päiväunet.

Minulla närästys on vaivannut koko raskauden, mutta Gaviscon on hyvin siihen tepsinyt. Helpottaa välittömästi ja 3 isoa pulloa olen jo tyhjentänyt. Sillä en ole huomannut olevan mitään vaikutusta, mitä syön, mutta runsas syönti illalla kyllä pahentaa asiaa.

Minulla oli rautavalmiste ensin poretablettina, mutta se vasta närästikin. Obsidan on ollut hyvä ja oireeton. Ja hemppari lähti sillä hyvin nousuun.

Tsemppiä!

 
Ihan uskomaton väsy päällä :attn:

Neuvolassa ei mitään uutta. Poju on alhaalla mutta ei ole kiinnittynyt. Mutta veikkas ettei välttämättä kiinnitykkään ennenkun ponnistusvaiheessa. Neuvolakorttiin lisättiin toive polikliinisesta synnytyksestä. Tiedä sitten tarkoittaako se mitä KYS:ssä. Sitä muutamaa tuntia vai vuorokautta.

Hemppaa ei katsottu. Verenpaine ok. Paino oli tippunut sen 400 g mitä oli viimeksi noussut. Sydänääniä seurailtiin hetki kun olivat korkeat. Mutta laskivat nätisti. Nousu johtui varmaan siitä kun makasin selällään sen aikaa kun terkka puhui puhelimessa (oli aika puhelintunnilla) Kun kerkesi hieman huono olo tulemaan siinä makoillessa.

Nyt taidan pötköttää hetken jos muksut antaa.
 
huh huh, onpa ollu hurjia synntyskertomuksia täällä luettavana :eek: onneksi kaikki on menny loppujen lopuksi hyvin!

Täällä esikoisella nousi viime yönä 39 asteen kuume, ja yö ollaan valvottu tuonne aamun pikku tunneille saakka, itsellä ihan rättipoikki-olo |O
 
Huh huh mikä kertomus viherpikkurillillä! Onneksi kaikki hyvin nyt ja onnea vauvasta.

Ei kyllä auta yhtään nuo tarinat, onkohan täällä yhtään sellaista verkkaista ja "normaalia" synnytystä tapahtunut, kun tuntuu että kaikilla on joko helposti ja nopeasti ohi tai sitten ihan kauheita jännäritilanteita...

Vauvakin alkoi taas liikehtimään ja mun tuo lantionseutu on kyllä niin romuna, että miten tässä enää voi liikkua? Siis liikkeet, esim. vessan pöntölle istuminen on ihan järkyttävää tuskaa. Ja kävely, kumartelu, mikä vain. Tässä jo miettii, että sektion kanssa taisin päästä kyllä miljuunasti helpommalla kuin mitä nyt - ja pahimmat kivut ja säryt ja repeämiset ja tuskat on vielä edessäpäin. Ahdistaa ja itkettää suorastaan kun koskee...

Nyt pitäis miehen ja tytsyn kanssa lähteä kaupassa käymään, hirvee himo siihen vihreeseen (lime?) light limuun, tarviin korillisen sitä just nyt :LOL:

Marsalle tsempit, toivottavasti ei ole enteroa, sitä kun on liikkeellä.
Anteeksi valivalit, mielialat taas vissiin heittelee ihan jotain linnunrataa...


runttis ja sytkylä 40+2
 
Huh aikamoisia synnytyskertomuksia tosiaan...mihinköhän sitä tässä itse sit oikein joutuu : / Esikoinen kun on tulossa, niin mitään kokemuksia synnytyksestä ei vielä ole...alkaa kyl paniikki melkein iskeä! Mutta onneksi kaikilla on lopulta hyvin mennyt tuo jakautuminen...
Yöt alkaa olla aika tuskaa täällä, vessassa pitää ravata koko ajan ja sängystä ei tahdo päästä ylös millään. Päivät menee jotenkin paremmin. No ei saa valittaa, vois olla huonomminkin olotila.

elovena & masuasukkineiti rv 40+0 POKS!
 
Mennis, kiitti vinkistä, pitääpä kokeilla tuota lypsämistä. Empä olis tullut ite edes ajatelleeksi moista. =)

Tässäpä synnytyskertomusta, rohkaisuksi teille keitä pelottaa synnytys. Nimittäin tosi positiivinen kokemus oli ja jäi hyvä maku suuhun, että voisin vielä uudelleenkin ryhtyä tuohon hommaan!

Eli pe-la yönä 7.8. heräsin yöllä klo 2.04 kunnon kipeään supistukseen, josta kyllä heti tiesi, että tältä tuntuu synnytyssupistus. Niitä sitten alkoi tulla heti säännöllisesti ensin 10min välein, sitten tihentyen tasaiseen tahtiin ja aina vaan kipeämpiä. Parin tunnin jälkeen soitin Kättärille, siellä oli täyttä ja kysyivät pärjäisinkö vielä kotona vai menenkö naistenklinikalle. Päätin jäädä vielä kotiin hetkeksi, otin panadolia ja tunnin verran konttasin (!!!) suihkussa kylppärin lattialla, kunnes mies sanoi, että nyt kyllä mennään ja soitti kättärille. Tällä kertaa saatiin lupa lähteä tulemaan.
Synnytyshuoneeseen päästyä kohdunsuu olikin jo auki 4cm. Kokeilin ilokaasua, mutta maski ahdisti enkä voinut sitä ottaa. Epiduraalin sainkin sitten aika pian ja se oli ihanaa! Tosin laittaminen oli aika rankkaa, kun piti olla kovissa supistuksissa ihan liikkumatta, mutta onneksi se kävi nopeesti. Puudute vaikutti pari tuntia, sitten alkoi taas pikkuhiljaa supparit tuntua tosi kipeästi. Jotain tippaa kätilö laittoi vielä antamaan pontta suppareille ja puudutettakin sain lisää. Aika pian olikin kohdunsuu täysin auki, mutta en silti voinut vielä ponnistaa, koska vauva oli vielä hiukan liian ylhäällä ja hiukan väärässä asennossa synnytyskanavassa. Tämä välivaihe olikin koko synnytyksen inhottavin ja tuskallisin vaihe, kun piti vaan odotella vauvan laskeutumista ja hirmu kova paineen tunne alapäässä, ja kesti n 1½tuntia. Sain vielä pudendaalipuudutteenkin ponnistusvaihetta varten.Klo 6 sainkin sitten ruveta ponnistamaan ja puudutteista huolimatta tunsin aika hyvin kuinka se tapahtuu. Jotenkin aika luonnostaan sen osasi. Yhteensä 12min kesti ponnistusvaihe. Huippua oli se, kun tuntui että loppuu happi enkä jaksa enää yhtään, niin kätilö kannusti että "vielevielävielä" ja äänensävystä ymmärsin, että nyt ollaan lähellä, ja ihan tosi väsyneenä vielä rutistin menemään, niin sieltähän se vauvan pää tuli ja alkoi heti kuulua huuto! Kätilöt ja mies sitä siinä ihastelivat ja ihmettelivät, kun toinen pyöritteli päätä ja silmiä availi ja parkui! Loppuponnistus olikin helppoa, vauva tuli melkein kuin itsestään ulos. Kätilö nosti sen sitten ylös ja näin että tyttöhän sieltä tuli. :heart: Siinä vaiheessa ei kyllä enää sattunut yhtään, ja minä ja mies molemmat itkettiin aivan valtoimenaan, kun oli niin ihana pikkuvauva meillä. Tyttö nostettiin heti mun rinnan päälle, ja hetken päästä sitten tissille imemään, kova nälkä olikin pienellä. Sitten pääsin suihkuun ja saatiin vähän aamiaista. Oikea jalkani tosin petti alta pudendaalin takia, mutta se meni ohi muutassa tunnissa. Episiotomia leikattiin myös jossain vaiheessa kireän välilihan takia, mutta sitä en itse siinä tohinassa edes huomannut. Tikkejä tuli, mutta ilmeisesti haava alkaa jo parantua hyvin, ihan hyvin voin jo istuakin!
Kaikenkaikkiaan aivan mahtava kokemus, jota en pois vaihtaisi, kivusta huolimatta! Kokonaisuudessaan synnytys kesti siis 8h12min laskien siitä ihan ekasta supistuksesta, eli kohtuullisen nopeasti selvisin ensikertalaiseksi. Kotiinhan me päästiin sitten vauvan kanssa maanantaina eli 2vrk:päästä synnytyksestä.

Toivottavasti omaa koitostaan odottavat saatte vähän rohkeutta tästä mun tarinasta, ei ne synnytykset välttämättä oo aina kauhutarinoita näköjään! :D Siitä mä olin vielä tosi tyytyväinen, että se mun kätilö tuli sunnuntaina vielä kertaamaan synnytyksen kulun mun kanssa ja sai jutella siitä kokemuksesta. Sanoinkin kätilölle, että mielestäni meni tosi hyvin synnytys, eikä mitään pelkoja jäänyt.

Ituhippi ja ihana tyttövauva
 
Lämpimät onnittelut kaikille vauvaantuneille!!!En millään muista kaikkia erikseen ja tänne tulee niin nopeeta tahtia tätä tekstiä edelleen,etten millään kerkeä lukemaan kaikkea.

Meidän ihana minimies on tänään viikon ikäinen :heart: :heart: .
Kaikki sujuu kotona hyvin.Poika syö,nukkuu ja on tyytyväinen.
Tässä vielä nopeasti omasta synnytyksestäni,joka myös oli erittäin nopea ja vauhdikas.......
Keskiviikkonahan täällä aamusta kirjottelinkin,että yliajalla mennään kolmatta päivää,eikä mitään tuntemuksia synnytyksen käynnistymisestä.Olin niin varma,että syntyisi jo aiemmin,mutta mitä vielä.Viimeiset päivät oli aika tuskaa turvotuksineen ym.vaivoineen.
muutamia hieman lupaavampia supistuksia oli päivällä sekä jatkuva vessahätä.Illalla kävin nukkumaan ja siinä kerkesin kymmenisen minuuttia pötkötellä,kun yhtäkkiä jostain kuului POKS.....sanoin miehelle,että en tiedä mitä tapahtui,mutta alapäässä poksahti.Samantien tuli erittäin napakka supistus ja heti tiesin,että tässä se nyt on.Nousin vessaan,jolloin hulahti vain hieman lapsivettä.puin päälleni ja napakoita suppareita alkoi tulemaan viiden minuutin välein.klo oli tuolloin 23.25.Sairaalan ovisummeria soitettiin 0.35.Odotustilassa supistukset tuli jo erittäin tiheästi.Tutkimushuoneeseen päästyämme niitä tuli jo lähes tauotta ja olin varma,ettei saliin asti edes päästä.Kätilö ei saanut enää kunnolla tarkastettua kohdunsuun tilannetta,sillä kramppasin kylkiasennossa niin pahasti,eikä seliinmakuulle kääntyminen kunnolla onnistunut.Olin 9cm auki------->saliin,jonne siirtyminen siinä supistusrytäkässä oli lähes mahdotonta.Jotenkin sinne kuitenkin omin jaloin horjuin.Eipä paljon keretty ihmettelemään,vaan iskin ilokaasumaskin naamalle ja 2min.ponnistusvaiheen tuloksena ihanan täydellinen mini-ukko syntyi :heart: .Kyllä oli aikamoista haipakkaa koko homma,eikä tosiaan kerennyt kunnolla mukaan koko hommaan,kun se oli jo ohi.toisaalta,vaikka erittäin kipeä taas olinkin niin eipä tarvinnut kärvistellä liian kauan.
Pelkoni loppuodotuksessa oli,että en kerkeä sairaalaan ollenkaan,mutta kiitos 10min.matkan,ajoitus oli täydellinen,sillä jos olisin jäänyt vähänkin kauemmaksi aikaa ihmettelemään,vauva olisi syntynyt kotiin :eek:

Tsemppi :hug: vielä kaikille vuoroaan odottaville.

ANSULI 87,me tosiaan oltiin sitten samaan aikaan synnärillä =)

Nate+minimies 7vrk
 
ON ei erikoista joten palaan huomenna uudestaan koska silloin POKSutaan :) en usko että jää viimeiseksi poksumiseksi, oon kyllä täällä vielä viikon kuluttua. jos tämä nyt on SE VIIMEINEN raskaus niin kai niitä "bonuspäiviäkin" pitää hyödyntää ;)

korvapuusti 39+6
 
Onnea vaavin saaneille :hug:

Mie innostuin kun huomasin että lidliin on taas tullut se vartalotyyny myyntiin. Viimeeksi ne oli jo loppu kun kävin muutama päivä myöhemmin kun se oli tullut myyntiin katsomassa. No tänään mainoksen mukaan piti tulla uusi erä. Just kävin katsomassa. Ja arvatkaapa vaan oliko yhtään enää jäljellä |O.
 
MARSA22 jos hb alle 80 niin kuuluu saada verta ennen kotiutumista. mulla ed synnytyksen jälkeen hb 60, sain 2 pussia verta ja söin rautaa 6 kk sen jälkeen että varastot myös täyttyisi (hb:stahan ei saa mitään tietoa varastoista). nyt hb pysyny jotenkuten mutta vaikka oon rautaa syöny viimeiset viikot niin oli laskenu 120:een. haluaisin sen nousevan ennen synnytystä koska viimeksi oli 135 kun menin synnyttää ja laski tosiaan tonne 60...

korvapuusti 39+6
 
No niin, nyt se on sitten virallista etten synnytä ihan lähitulevaisuudessa! Kävin synnärillä, kun Hertta on liikkunut tosi vähän. Liikkeitä tuli käyrälle ja kaikki oli kunnossa masussa. Paikat visusti kiinni ja Hertta vielä korkeella. Mutta oli raivotarjonnassa :heart: nyt varpaat sormet pystyyn et pysyy nyt noin!
Lääkäri sanoi et ihme pitää tapahtua jos syntyy etuajassa tai ihan heti la jälkeenkään :'( :headwall: Eli käynnitys here we come, again!!!! :headwall: :headwall:
 
Meille syntyi tiistaina pieni poika-vauva! Kokoa miehellä oli huimat 2880g ja 44cm, eli aika pieni herra täällä nyt tuhisee. :D

Hän syntyi siis suunnitellusti sektiolla, tässä vähän tarinaa:

Mentiin siis tiistaina Kättärille ja aloitettiin leikkaus-valmistelut. Otettiin sydänkäyrää, verikoe ja lääkäri kävi juttelemassa ja tarkisti vielä vauvan asennon. Klo 7 tultiin osastolle ja klo 8 lähdin jo leikkaussaliin valmisteltavaksi. Ei ollut mitään kiireellistä eli pääsin heti ekana. Siinä sitten pestiin,puuduteltiin,laitettiin tippa yms. ja mies tuli seuraksi viereen istumaan. Hirveesti tapahtui asioita, piuhoja oli joka puolella, välillä piti kääntyä ja välillä mua käännettiin :D Hoitajat oli kuitenkin tosi mukavia, koko ajan joku selitti mitä tapahtuu ja muutenkin niillä tuntui olevan aikaa siinä jutustella mukavia :D Puudutus onnistui hyvin.

Lääkäri tuli paikalle ja 5min sen jälkeen vauva parkaisi kuuluvasti. Herralla oli vielä pää kohdussa kun rupes kiskomaan, eli ei ainakaan kovin tokkurassa ollut. 10 pistettä sai, mikä on kuulemma aika harvinaista sektiossa. Lääkäri näytti vauvaa sermin yli ja kätilö vei puhdistettavsksi. Sitten sain vauvan syliin, ja sai olla siinä joku 15 min. Sitten piti miehen lähteä vauvan kanssa osastolle punnitsemaan yms muuta.

Minua vähän aikaa vielä kursittiin ja sitten kipattiin heräämöön odottelemaan. Jaloissa ei ollut mitään tuntoa, vasenta jalkaa pystyin leikkauksen ajan vähän liikuttamaan, muuten oli ihan tunto veks rinnasta alaspäin. Pikkuhiljaa kuitenkin tunto palasi. Heräämössä sitten hoitaja paineli kohtua ja tarkkailtiin muutenkin. Vauva tuotiin syömään sinne vähäksi aikaa ja kohta menin itse perässä osastolle. Siinä vaiheessa pystyi ja jalat nostamaan koukkuun. Kipua ei missään vaiheessa ollut, hirvee hiki vaan. Ja nälkä! joskus 11.30 tulin osastolle.

Illalla joskus 5 jälkeen nousin ylös suihkuun, hitaasti mutta varmasti. Kätilö auttoi ja mentiin varovasti askel kerrallaan. Kipuja ei ollut, mutta vähän heikottii ja lihakset oli tokkurassa. Illalla kävin itse hakemassa iltapalaa osaston toisesta päästä, eli en kovin kipeä ollut :whistle:

Seuraavana aamuna oli sitten ylösnouseminen vähän hankalempaa, kun oli vahvat kipulääkkeet loppu, mutta hyvin sekin meni. Oltiin koko aika perhehuoneessa, esikoinen oli toisen yön siellä. Vauvalta mittailtiin verensokeria kun painoi alle 3kg. Yhden kerran oli liian alhaiset ja kerran annettiin lisämaitoa. Viime yönä maito kuitenki nousi ja sen turvin uskalsivat meidät laskea kotiin, kun oltiin halukkaita lähtemään. Imetys sujuu ihan ok, rinnanpäät kipeet :kieh: mutta eiköhän se siitä...Jälkisupistukset on myös aika kivoja |O

Leikkaus meni hyvin, en ole kovin kipeä ja vauvakin näyttää tyytyväiseltä. Hassu tapa saattaa lapsi maailmaan, mutta ei kuitenkaan paha :D

Tänään tultiin kotiin, eli 2 yötä oltiin sairaalassa. ihana olla kotona :flower:
 
Peppi78 :hug: Voimia odotteluun.

Itse tilasin juuri synnytyksen viikonlopuksi. Jospa herra olisi yhteistyökykyinen ja tulisi :LOL:

Pitää kait nyt sitten huomisesta lähtien taas siivota hullunlailla. Kun isäntä tuossa yksi päivä sanoi, että kummallakin aiemmalla kerralla ollaan lähdetty sen jälkeen kun oon ensin hulluna siivonnut päivän
 
korvapuusti Sanoihan ne mulle sillon neuvolassa synnytyksen jälkeen että ei ois saanu tuossa tilassa kotiuttaa, mutta sitten kävinkin joka toinen päivä mittautaan hemppaa neuvolassa. Mullehan toi hemppa tippu siinä kun esikoisen syntymän jälkeen kärrättiin osastolle jossa muutaman tunnin unien jälkeen heräsin vessaan, minne sitten menikin 1,5l verta pitkin seiniä ja lattiaa, syyksi salvis sitte ettei kohtu ollu supistunu kunnolla, ja päivystävä gyne kävi kahden tunnin välein hieromassa kohtua masun päältä.. toivottavstitällä kerralla säästyn tuommosilta vuodoilta.. :x
 
Onnea jennik! :flower: Jonna82:lle tsemppiä - jospa se on tosiaan nyt sun vuorosi lähteä vauvanhakuun. =)

Kiitos jälleen myös synnytyskertomuksista. Dramatiikkaakin mahtuu näköjään mukaan, mutta onneksi loput on olleet onnellisia. :heart:

Itselläni on ollut tänään väsypäivä. Toisina päivinä jaksan touhuta vaikka sun mitä ja tällaisina en sitten taas niin mitään. No, oon ajatellut, että silloin teen, kun intoa ja voimia riittää ja sitten taas lepäilen hyvällä omalla tunnolla, kun siltä tuntuu.

Huomenna poksutaan, nyt 38+6

 
Onnea Jennik pienestä vauvasta =) Kättärillä mutkin leikattiin ja hyvät fiilikset spinaalia ja kohdun jotain romahtamista lukuunottamatta jäi, kokonaisuudessaan vähillä kivuilla ja helpolla paranemisella.

Nyt kysymys: mitä helv**tiä tämä on, kun olis kuin joku vetäis kirveellä jalkoväliin joka askeleella tai liikkeellä? Tähän päivään saakka olen ollu kutakuinkin kävelykykyinen, nyt vedän kuin vanha mummo ja koskee ihan shaakelisti... onkohan tässä nyt jotain häikkää vai kuuluuko asiaan, mitään suppareita tms.. ei kyllä ole pahemmin tullu, paitsi kun hain tyttöä hoidosta niin sillon kävellessä luulin jo työntäväni tän vauvan maailmaan. Jalat ei meinaa pitää kävelyä kun niin kovin koskee.

Tuosta nopeasta synnytyksestä, tollasessa tilanteessa täytyy kyllä varmaan olla aika sissi, että osaa itteänsä lukee oikein - siis milloin lähteä. Mä en osaa, luultavasti menen joko ihan liian aikaseen ja ramppaan siellä monta kertaa, tai sit synnytän kotiin/matkalle.
Positiivisella mielellä taas.. :headwall:
 

Yhteistyössä