~Elokuun pikkuiset elokuussa. ~ Tämä on MEIDÄN kuumme!!~
- Viestiketjun aloittaja ulleli83
- Ensimmäinen viesti
8.8. klo 3:57 näki pikkuinen prinsessamme päivänvalon (tai sairaalan loisteputket lähinnä 
), painoa 3180g ja pituutta 50cm.
Synnytys meni hyvin ja kaikki on muutenkin erinomaisesti. Kiltti pikkunen paketti. Viikoilla 40+3 syntyi.
Synnytyskertomus heti perään.
Esimmäinen supistus tuli klo 00:05, oltiin juuri menty sänkyyn ja sanoin ukolle että noustaas nyt vielä ylös, jos näitä tulee enemmän. Ei ollu kauheen kivulias ja kestoltaan alle puol minuuttia.
Istuimme sohvalle, ukko rupes torkkumaan sohvalla ja mä katoin telkkua, pari tommosta kivuttomampaa supistusta tuli 5min välein, kunnes tuli sairaan kipee supistus. Pari näitä sairaan kipeitä supistuksia vielä odotin kunnes sanoin ukolle, että soitas mummis esikoista hoitamaan, että meijän täytyy lähteä.
Vajaa puol tuntia siitä ni lähdettiin jo kohti tyksiä, koska tuntu siltä että se tulee sen vert nopeesti että on pakko lähteä.
Klo 2:15 oltiin tyksissä. Ensin pistivät käyrälle, mutta huusin jo 5min päästä itseni siitä pois, koska en kestäny kipua, supistukset tuli peräkanaan, max 1min oli välissä, harvoin sitäkään. Siirryimme siitä saliin. Kätilö teki sisätutkimuksen, olin 4cm auki. Rupesi kyselemään kivunlievityksistä. Sanoin että haluan epiduraalin, mutta oli sitä mieltä ettei vielä anna kun synnytys on kestäny niin vähän aikaa. Klo 3:30 sain sitten epiduraalin, odotin sitä hetkeä että epiduraali vaikuttais, mutta ei tapahtunu mitään... Kätilö lohdutti että puol tuntia ni sitten olis vaikutus parhaimmillaan. Klo 3:45 alkoi kauhea paineen tunne ja kirosin kun epiduraali ei auta... Kätilö teki tutkimuksen ja olinkin jo kokonaan auki. Tunsin tarvetta ponnistaa, mutten halunnut Muistikuvat esikoisen ponnistamisesta oli vielä tuoreessa muistissa.... Klo 3:55 meni lapsivesi ja samalla hetkellä kätilö hihkas että jalat auki ja otti päästä kiinni. Pää tuli siis ulos vesien kanssa, kipu oli jumalaton. Loppu tuli myös ihan itsestään samalla supistuksella, en siis koskaan ponnistanu.... 2min vesien menosta ja yhdellä supistuksella oli prinsessa pihalla.
Semmonen tarina, kohtuullisen nopea synnytys ja hemmetin kipeä, mutta nyt se on ohi ja prinsessa on ihana <3
- Kahden ihanan tyttölapsen onnellinen äiti -
), painoa 3180g ja pituutta 50cm. Synnytys meni hyvin ja kaikki on muutenkin erinomaisesti. Kiltti pikkunen paketti. Viikoilla 40+3 syntyi.
Synnytyskertomus heti perään.
Esimmäinen supistus tuli klo 00:05, oltiin juuri menty sänkyyn ja sanoin ukolle että noustaas nyt vielä ylös, jos näitä tulee enemmän. Ei ollu kauheen kivulias ja kestoltaan alle puol minuuttia.
Istuimme sohvalle, ukko rupes torkkumaan sohvalla ja mä katoin telkkua, pari tommosta kivuttomampaa supistusta tuli 5min välein, kunnes tuli sairaan kipee supistus. Pari näitä sairaan kipeitä supistuksia vielä odotin kunnes sanoin ukolle, että soitas mummis esikoista hoitamaan, että meijän täytyy lähteä.
Vajaa puol tuntia siitä ni lähdettiin jo kohti tyksiä, koska tuntu siltä että se tulee sen vert nopeesti että on pakko lähteä.
Klo 2:15 oltiin tyksissä. Ensin pistivät käyrälle, mutta huusin jo 5min päästä itseni siitä pois, koska en kestäny kipua, supistukset tuli peräkanaan, max 1min oli välissä, harvoin sitäkään. Siirryimme siitä saliin. Kätilö teki sisätutkimuksen, olin 4cm auki. Rupesi kyselemään kivunlievityksistä. Sanoin että haluan epiduraalin, mutta oli sitä mieltä ettei vielä anna kun synnytys on kestäny niin vähän aikaa. Klo 3:30 sain sitten epiduraalin, odotin sitä hetkeä että epiduraali vaikuttais, mutta ei tapahtunu mitään... Kätilö lohdutti että puol tuntia ni sitten olis vaikutus parhaimmillaan. Klo 3:45 alkoi kauhea paineen tunne ja kirosin kun epiduraali ei auta... Kätilö teki tutkimuksen ja olinkin jo kokonaan auki. Tunsin tarvetta ponnistaa, mutten halunnut
Muistikuvat esikoisen ponnistamisesta oli vielä tuoreessa muistissa.... Klo 3:55 meni lapsivesi ja samalla hetkellä kätilö hihkas että jalat auki ja otti päästä kiinni. Pää tuli siis ulos vesien kanssa, kipu oli jumalaton. Loppu tuli myös ihan itsestään samalla supistuksella, en siis koskaan ponnistanu.... 2min vesien menosta ja yhdellä supistuksella oli prinsessa pihalla.Semmonen tarina, kohtuullisen nopea synnytys ja hemmetin kipeä, mutta nyt se on ohi ja prinsessa on ihana <3
- Kahden ihanan tyttölapsen onnellinen äiti -
Viimeksi muokattu:
Tänään tuli iiiiiihan miniminimäärä jotain rusehtavaa. :O Kyttäsin sit koko päivän,mut ei tullu enempää. Iiiiiiiiiiiiikk!!
Käytiin miehen kanssa kaupassa kävellen ja matka oli mummotahtia tosi piukalla mahalla (=kivuttomia mutta napakoita suppareita koko ajan), mut sen jälkeen ei mitään. :stick:
u & Liipukka 40+4
P.S. Oonko outo, mulla ei niinkään oo sellasta halua, et mä haluisin jo sen vauvan syliin vaan enempi sellanen, et haluun eroon tästä närästyksestä ja kömpelyydestä ja tukaluudesta? Huono äiti? :O
Käytiin miehen kanssa kaupassa kävellen ja matka oli mummotahtia tosi piukalla mahalla (=kivuttomia mutta napakoita suppareita koko ajan), mut sen jälkeen ei mitään. :stick:
u & Liipukka 40+4
P.S. Oonko outo, mulla ei niinkään oo sellasta halua, et mä haluisin jo sen vauvan syliin vaan enempi sellanen, et haluun eroon tästä närästyksestä ja kömpelyydestä ja tukaluudesta?
Huono äiti? :O
Viimeksi muokattu:
koralli Kiitos! Joo,seuraavalla kerralla pikkasen aiemmin.. En sen takia,että tahtoisin hengailla sairaalassa kovin pitkään vaan,ettei ihan tuu hätä Mut hyvinhän tuostakin selvittiin ja toisaalta oli mukava,kun ei tarvinnu pitkään miettiä,että apua,kohta se alkaa ;D kätilö sano,että olin rauhallinen ensisynnyttäjä ja sano,että saan olla ylpee itestäni,kun oon selvinny ilman puudutuksia..! Ja siis siitä,että en edes kovin aikasessa vaiheessa niitä pyytäny Hyvä mieli tuollaisestakin asiasta
Hyppy kiitos! Nyytti on kyllä ihan superihana. Pääsisitpä säkin pian omas hakemaan.. Ja eikö teillä oo neuvolassa sellasta "pistettä" missä sais käydä paineet mittaa?
Mut hyvinhän tuostakin selvittiin ja toisaalta oli mukava,kun ei tarvinnu pitkään miettiä,että apua,kohta se alkaa ;D kätilö sano,että olin rauhallinen ensisynnyttäjä ja sano,että saan olla ylpee itestäni,kun oon selvinny ilman puudutuksia..! Ja siis siitä,että en edes kovin aikasessa vaiheessa niitä pyytäny Hyvä mieli tuollaisestakin asiasta Hyppy kiitos! Nyytti on kyllä ihan superihana. Pääsisitpä säkin pian omas hakemaan.. Ja eikö teillä oo neuvolassa sellasta "pistettä" missä sais käydä paineet mittaa?
Onnea taas kovasti kaikille vauvan saaneille!!! :heart:
Täälläei vieläkään mitään. Muutamia supistuksia aina öisin huomaan, mutta eipä muuta. Elättelin toiveita, että viikonlopun aikaan olisi jotain jo tapahtunut, mutta ei. Esikoinen tosiaan syntyi näin 39+3, taidetaan tätä pikkuista saada ootella hieman pidempään. Noh, syntyy kun on valmis. Yritän vaan olla ajattelematta koko synnytyksen käynnistymistä.
Ulleli Täällä kanssa toivotaan vauvan syntymää jo ihan oman olon helpottumisenkin vuoksi. Totta kai haluan myös sen nyytin syliin, mutta haluan myös eroon näistä kaikista vaivoista. Nyt vielä esikoisesta tarttui nuha, joten olossa ei ole kehumista. : /
Eea & Urkki 39+3
Täälläei vieläkään mitään. Muutamia supistuksia aina öisin huomaan, mutta eipä muuta. Elättelin toiveita, että viikonlopun aikaan olisi jotain jo tapahtunut, mutta ei. Esikoinen tosiaan syntyi näin 39+3, taidetaan tätä pikkuista saada ootella hieman pidempään.
Noh, syntyy kun on valmis. Yritän vaan olla ajattelematta koko synnytyksen käynnistymistä.Ulleli Täällä kanssa toivotaan vauvan syntymää jo ihan oman olon helpottumisenkin vuoksi. Totta kai haluan myös sen nyytin syliin, mutta haluan myös eroon näistä kaikista vaivoista. Nyt vielä esikoisesta tarttui nuha, joten olossa ei ole kehumista. : /
Eea & Urkki 39+3
Marie_, mullakin on vähä haikea olo. Ikävä mahaa vaikka oli liitoskipuja jne..
tää oli varmaan mun viimeinen raskaus niin varmaan sen takia on näitä tunteita. Onneks tää synnytys oli paras kolmesta, jää hyvät muistot raskaudesta
Neiti välillä nukkuu öisin jopa 6-7 tuntia. Viime yönä heräs 4 tunnin välein, ilmaa masussa ja pientä kitinää. Muuten on kyl tosi kiltti vauva
Tänään isovanhempia katsomaan ekaa kertaa
DarkRed & Neiti 10vrk.
tää oli varmaan mun viimeinen raskaus niin varmaan sen takia on näitä tunteita. Onneks tää synnytys oli paras kolmesta, jää hyvät muistot raskaudesta
Neiti välillä nukkuu öisin jopa 6-7 tuntia. Viime yönä heräs 4 tunnin välein, ilmaa masussa ja pientä kitinää. Muuten on kyl tosi kiltti vauva
Tänään isovanhempia katsomaan ekaa kertaa
DarkRed & Neiti 10vrk.
Kaikki taitaa olla joko synnyttämässä tai vauvaansa hoitamassa, minä en valitettavasti tee kumpaakaan. Ei edes supistele, muuta ku vatsan kovettumista. Lenkillä käyty, seksiäkin kokeiltu, mikään ei auta, muu kuin tuleva syyskuu Tällaisia aatoksia tänne, ei siis mitään uutta tällä rintamalla.
T schnappy 40+2
Tällaisia aatoksia tänne, ei siis mitään uutta tällä rintamalla.T schnappy 40+2
täällä ollaan yhdessä kasassa vieläkin ja pitkään tullaan olemaankin
Tuli pieni aavistus olisko virtsatientulehdus kun tuntuu et vois 5min välein mennä pissalla käymään ja kun pöntöllä istuu on hieman paineen tuntua ja polttelua...
No huomenna meen jokatapauksessa sinne näytteenottoon kun pissa on 1,5plussalla ja epäili jotain tulehdusta..
Tänään tein mustikkapiirakan ja siivosin ja selkä muistuttaa nyt siitä että raskaana ollaan ja tollaset spurtit vois unohtaa
Niin ja tänään huomasin et nyt se kysely on alkanut että oletko vieläkin yhdessä koossa ja koska syntyy ja kokeile kolmea ässää..
onko muilla samaa havaintoa?
Mä en vieläkään ole pakannu synnärilaukkua tosin kamat on valmiina pikkusen pinnasängys mut omia en oo ees miettiny saati jaksanu repii jostain laukkua :/
Esikoinen tuli 41+6 käynnistyksellä joten olisko tässä sama edessä? Mun äiti on saanut minut ja siskon rv39 paikkeilla niin oliko niissä mitään yhteyttä vai onko kyse kropasta vai vauvan tahdosta?
miimii10 ja rv39+3
Tuli pieni aavistus olisko virtsatientulehdus kun tuntuu et vois 5min välein mennä pissalla käymään ja kun pöntöllä istuu on hieman paineen tuntua ja polttelua...
No huomenna meen jokatapauksessa sinne näytteenottoon kun pissa on 1,5plussalla ja epäili jotain tulehdusta..
Tänään tein mustikkapiirakan ja siivosin ja selkä muistuttaa nyt siitä että raskaana ollaan ja tollaset spurtit vois unohtaa
Niin ja tänään huomasin et nyt se kysely on alkanut että oletko vieläkin yhdessä koossa ja koska syntyy ja kokeile kolmea ässää..
onko muilla samaa havaintoa?
Mä en vieläkään ole pakannu synnärilaukkua tosin kamat on valmiina pikkusen pinnasängys mut omia en oo ees miettiny saati jaksanu repii jostain laukkua :/
Esikoinen tuli 41+6 käynnistyksellä joten olisko tässä sama edessä? Mun äiti on saanut minut ja siskon rv39 paikkeilla niin oliko niissä mitään yhteyttä vai onko kyse kropasta vai vauvan tahdosta?
miimii10 ja rv39+3
Viimeksi muokattu:
Onnea uusista vauvoista!:heart:
Täällä ollaan eikä muuta voida Viime yö oli eka tosi huono. Menin ihan poikkinaisena nukkuu ja luulin, et uni tulee heti kohta. Sitten alkokin tuntua selässä ja mahassa ja oli huono olo ja asento ja vaikka mitä. Kuitenkin niin pientä, ettei sellasilla mihinkään lähteen pääse. Pah.
Ja kyllä kyselyjä satelee! Tietää jo mitä asia koskee kun tulee viestiä, kaupassa menee aikaa kun kaikki kyselee. Paras oli eilen, et meinaakko kauankin istua päällä?! No todellakin Aikansa kutakin
Jos sit kohti saunaa...
Salama 39+3
Täällä ollaan eikä muuta voida
Viime yö oli eka tosi huono. Menin ihan poikkinaisena nukkuu ja luulin, et uni tulee heti kohta. Sitten alkokin tuntua selässä ja mahassa ja oli huono olo ja asento ja vaikka mitä. Kuitenkin niin pientä, ettei sellasilla mihinkään lähteen pääse. Pah.Ja kyllä kyselyjä satelee! Tietää jo mitä asia koskee kun tulee viestiä, kaupassa menee aikaa kun kaikki kyselee. Paras oli eilen, et meinaakko kauankin istua päällä?! No todellakin
Aikansa kutakin Jos sit kohti saunaa...
Salama 39+3
Hyppy Sain vauvan heti rinnalle eikä häntä viety missään vaiheessa pois Hyvin on syöny tuttipullosta vellitutilla alusta asti, mutta luulen että jos on molemminpuoleinen halkio niin silloin käytetään nenämaha letkua jonka käytön ne sitten sulle opettaa siellä sairaalassa.. Tuttia ei meidän vauva pysty syömään kun ei saa pidettyä sitä suussa.
Hyvin on syöny tuttipullosta vellitutilla alusta asti, mutta luulen että jos on molemminpuoleinen halkio niin silloin käytetään nenämaha letkua jonka käytön ne sitten sulle opettaa siellä sairaalassa.. Tuttia ei meidän vauva pysty syömään kun ei saa pidettyä sitä suussa.Onnea Lilluska!!!!! :heart:
Tulejotulejotulejotulejotulejotulejotulejotulejotulejo.. Tule jo. TULE JO! Mur.
(Tuttu tunne varmaan jo aika monelle mullekin.. :headwall
u & Liipukka 40+4
Tulejotulejotulejotulejotulejotulejotulejotulejotulejo.. Tule jo. TULE JO! Mur.
(Tuttu tunne varmaan jo aika monelle mullekin.. :headwall
u & Liipukka 40+4
19.8. syntyi meille pieni poika rv 40+3, mitoilla 3460g/50cm/35,5cm.
Torstai-iltana 18. pvä tuntui, että jotain saattaisi alkaa tapahtua ja nukkumaan mennessä pyörin hereillä pitkän tovin kovin vaimeiden supistuksen kanssa. Puolen yön jälkeen kovenivat ja tihenivät, neljältä herätin miehen lapsenvahtia hakemaan. Sairaalassa oltiin ennen kuutta, jolloin olo oli vielä vallan mainio, supistukset säännöllisiä 3 min välein ja siedettäviä. Käyrillä oltiin puolisen tuntia, sairaalaan tullessa avautumista oli tapahtunut 5cm.
Päästiin huoneeseen, lueskelin sinä lehtiä ja keinuttelin keinutuolissa ja kipu oli edelleen siedettävää joten miään kivunlievityksiä en kaipaillut. Puoli yhdeksältä meni vedet spontaanisti, jonka jälkeen kätilö tsekkasi tilanteen uusiksi; edelleen vaivaiset 5cm auki. Vesien menon jälkeen supistukset muuttuivat selkeästi kipeämmäksi, muttei edelleenkään mitenkään sietämättömiksi. Olin käyrillä makuultaan, supistuksia tuli tässä vaiheessa jo minuutin välein, kestoltaan yli minuutin. Joka supistuksella tuntui, että jotain tapahtuu koko ajan. Sanoin kätilölle ja lääkäriopiskelijalle (joita on Tyksissä aina synnytyksissä mukana) että älkää nyt kovin kauas menkö, sitten kun alkaa tapahtua niin tapahtuu nopeasti. Kätilö hiukan hymiseli ja lohdutti, että auki ollaan vasta sen 5cm, ihan vielä ei mitään tapahdu. Lähtivät siitä sitten toiseen huoneeseen (kovin oli kuulemma ruuhkaa Tyksissä tuona aamuna) ja heti seuraavalla supituksella tunsin että nyt vauva tuli rytinällä alas ja ponnistamisen tarve tuli ihan hetkessä. Puhisin miestä painamaan soittokelloa HETI ja koitin pidätellä ponnistusta (aika tuskallista, voitte kuvitella..) Kätilö tuli onneksi pian ja oli ihan ihmeissään että joko se nyt tulee. Tätä oltiin koitettu sanoa useaan otteeseen hänelle jo etukäteen, ei oikein olut ilmeisesti uskonut että näin nopeasti voisi kuitenkaan edetä. Kätilö pyysi odottamaan, että saa kumihanskat käteen ja sitten sain luvan ponnistaa.
Ja kyllä helpotti! Supistusten jälkeen olo oli taivaallinen kun sain oikeasti tehdä jotain, kipua ei tuntunut lainkaan. Kätilö kannusti ja kehui, sadatteli kyllä siinä samalla sitä opiskelijaa joka oli jonnekin kadonnut Vauva tuli rauhallisesti kahdella ponnistuksella, kuulemma tosi helpon näköisesti. Ponnistusvaiheen pituudeksi kirjattiin 5min. Kymmenen pisteen poika parkaisi ja pissasi yleisönsä päälle heti alkajaisiksi ja voi luoja taas sitä onnen ja helpotuksen tunnetta kun tajusi että siinä hän nyt on, terve vauva ja molemmilla meillä kaikki hyvin!
Koko synnytyksen pituudeksi laitettiin hiukan vajaat 6 tuntia, alkaen ekoista tiheämmin (7 min välein) tulleista supistuksista. Omat fiilikset olivat jälkeenpäin aivan mahtavat, jäi todella hyvät kokemukset tästäkin kerrasta. Kätilö oli aivan upea, kannustava ja rauhallinen. Sanoi opiskelijapojalle että tuskin näet toista näin rauhallista synnyttäjää tämän viikon aikana. Ok, olihan siinä se maailman kivuliaimmat 5 min juuri ennen kuin sain ponnistaa, mutta kummasti nekään eivät enää tunnu niin pahoilta
Sairaalassa oltiin 2 yötä, saatiin molemmat levättyä kunnolla, kiitos oman huoneen. Nyt ollaan jo kotiuduttu ja ja ihana vauva-arki on alkanut. Poika syö yöllä kerran, joskun neljän aikoihin ja sitten taas nukutaan. Toki tahti tulee todennäköisesti pian muuttumaan mtta nautitaan nyt tästä.
Hopsula ja pieni mies
Torstai-iltana 18. pvä tuntui, että jotain saattaisi alkaa tapahtua ja nukkumaan mennessä pyörin hereillä pitkän tovin kovin vaimeiden supistuksen kanssa. Puolen yön jälkeen kovenivat ja tihenivät, neljältä herätin miehen lapsenvahtia hakemaan. Sairaalassa oltiin ennen kuutta, jolloin olo oli vielä vallan mainio, supistukset säännöllisiä 3 min välein ja siedettäviä. Käyrillä oltiin puolisen tuntia, sairaalaan tullessa avautumista oli tapahtunut 5cm.
Päästiin huoneeseen, lueskelin sinä lehtiä ja keinuttelin keinutuolissa ja kipu oli edelleen siedettävää joten miään kivunlievityksiä en kaipaillut. Puoli yhdeksältä meni vedet spontaanisti, jonka jälkeen kätilö tsekkasi tilanteen uusiksi; edelleen vaivaiset 5cm auki. Vesien menon jälkeen supistukset muuttuivat selkeästi kipeämmäksi, muttei edelleenkään mitenkään sietämättömiksi. Olin käyrillä makuultaan, supistuksia tuli tässä vaiheessa jo minuutin välein, kestoltaan yli minuutin. Joka supistuksella tuntui, että jotain tapahtuu koko ajan. Sanoin kätilölle ja lääkäriopiskelijalle (joita on Tyksissä aina synnytyksissä mukana) että älkää nyt kovin kauas menkö, sitten kun alkaa tapahtua niin tapahtuu nopeasti. Kätilö hiukan hymiseli ja lohdutti, että auki ollaan vasta sen 5cm, ihan vielä ei mitään tapahdu. Lähtivät siitä sitten toiseen huoneeseen (kovin oli kuulemma ruuhkaa Tyksissä tuona aamuna) ja heti seuraavalla supituksella tunsin että nyt vauva tuli rytinällä alas ja ponnistamisen tarve tuli ihan hetkessä. Puhisin miestä painamaan soittokelloa HETI ja koitin pidätellä ponnistusta (aika tuskallista, voitte kuvitella..) Kätilö tuli onneksi pian ja oli ihan ihmeissään että joko se nyt tulee. Tätä oltiin koitettu sanoa useaan otteeseen hänelle jo etukäteen, ei oikein olut ilmeisesti uskonut että näin nopeasti voisi kuitenkaan edetä. Kätilö pyysi odottamaan, että saa kumihanskat käteen ja sitten sain luvan ponnistaa.
Ja kyllä helpotti! Supistusten jälkeen olo oli taivaallinen kun sain oikeasti tehdä jotain, kipua ei tuntunut lainkaan. Kätilö kannusti ja kehui, sadatteli kyllä siinä samalla sitä opiskelijaa joka oli jonnekin kadonnut
Vauva tuli rauhallisesti kahdella ponnistuksella, kuulemma tosi helpon näköisesti. Ponnistusvaiheen pituudeksi kirjattiin 5min. Kymmenen pisteen poika parkaisi ja pissasi yleisönsä päälle heti alkajaisiksi ja voi luoja taas sitä onnen ja helpotuksen tunnetta kun tajusi että siinä hän nyt on, terve vauva ja molemmilla meillä kaikki hyvin!Koko synnytyksen pituudeksi laitettiin hiukan vajaat 6 tuntia, alkaen ekoista tiheämmin (7 min välein) tulleista supistuksista. Omat fiilikset olivat jälkeenpäin aivan mahtavat, jäi todella hyvät kokemukset tästäkin kerrasta. Kätilö oli aivan upea, kannustava ja rauhallinen. Sanoi opiskelijapojalle että tuskin näet toista näin rauhallista synnyttäjää tämän viikon aikana. Ok, olihan siinä se maailman kivuliaimmat 5 min juuri ennen kuin sain ponnistaa, mutta kummasti nekään eivät enää tunnu niin pahoilta
Sairaalassa oltiin 2 yötä, saatiin molemmat levättyä kunnolla, kiitos oman huoneen. Nyt ollaan jo kotiuduttu ja ja ihana vauva-arki on alkanut. Poika syö yöllä kerran, joskun neljän aikoihin ja sitten taas nukutaan. Toki tahti tulee todennäköisesti pian muuttumaan mtta nautitaan nyt tästä.
Hopsula ja pieni mies
Täällä edelleen yhtenä kasana ja kovasti toiveissa olis päästä takas "normaaliin" elämään...miulla alkaa henkisesti olemaan hyvinkin huonot ajat ja sekin pelottaa, että jaksaako sitä hoitaa synnytyksen ja iloita vauvasta sitten kun sen aika on :ashamed: Kuitenkin mie esikoisen jälkeen sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen vaikka mitään tällasia tuntemuksia ei siinä raskaudessa ollutkaan. Miul on kaveri lastensuojelussa sossuna ja hältä jo kyselin miten nopeesti niitä huostaanottopäätöksiä tehdään ja voiko sen lapsen jo laitokselta viedä jos näyttää siltä ettei äidillä ole mitään mielenkiintoa vauvaa kohtaan :ashamed: Hää tosin vaan naureskeli ja lohdutteli että koita vaan jaksaa, kyllä se mieli muuttuu kunhan sen vauvan saat...mutta minuu oikeesti pelottaa jotta noin pääsee käymään, siis ettei minuu kiinnosta koko vauva ollenkaan:O
hyppy huomenna tosiaan sinne T.W:n vastaanotolle. Hää sillon esikoisen synnytykseen laitto miut kesken synnytystapa-arvion huutaen "rouvalla on synnytys käynissä, täällä ollaan jo 5 senttiä auki" vaikka miulla ei ollu yhtään supistusta ollut tuohon päivään mennessä. Ainut oli ennenaikaisuuden takia ehdoton 5 viikon vuodelepo ennen tuota käyntiä ja vuodelepoonkin jouduin oltuani auki 3 cm ilman supistuksia. Synnytys siis käynnistettiin oksitosiinilla ja kalvot puhkaisemalla, ponnistamaan jouduin ilman ponnistuksen tarvetta tai supistuksia josta seurasi II. asteen repeämät ja mieletön kipu moneksi viikoksi synnytyksen jälkeen. Nyt siis menen juttelemaan hänen kanssaan tuosta synnytyspelosta...vakavastihan tuo tuntuu pelon ottavan kun aikaa en saanut kuin vasta lasketullepäivälle ja oli sinne muutenkin laittanut tietoihin että tilaa on. Mutta hitostako se sen tietää, että tilaa on, kun ei missään vaiheessa ole sitä arviota loppuun asti tehty
Tosiaan huomenna olis se LA ja pari päivää tuossa oli sellaista virittelyä synnytyksen alkamisen suuntaan, mutta loppuivat sitten kokonaan supistelut Vaan ei auta, odottavan aika on pitkä, toivoa sopii että synnytys olisi sitten helpompi mitä kauemmin odottaa (juu tiiän, mutta pakko yrittää ihtiään jotenkin tsempata jaksamaan).
~tottis ja napero rv 39+6
hyppy huomenna tosiaan sinne T.W:n vastaanotolle. Hää sillon esikoisen synnytykseen laitto miut kesken synnytystapa-arvion huutaen "rouvalla on synnytys käynissä, täällä ollaan jo 5 senttiä auki" vaikka miulla ei ollu yhtään supistusta ollut tuohon päivään mennessä. Ainut oli ennenaikaisuuden takia ehdoton 5 viikon vuodelepo ennen tuota käyntiä ja vuodelepoonkin jouduin oltuani auki 3 cm ilman supistuksia. Synnytys siis käynnistettiin oksitosiinilla ja kalvot puhkaisemalla, ponnistamaan jouduin ilman ponnistuksen tarvetta tai supistuksia josta seurasi II. asteen repeämät ja mieletön kipu moneksi viikoksi synnytyksen jälkeen. Nyt siis menen juttelemaan hänen kanssaan tuosta synnytyspelosta...vakavastihan tuo tuntuu pelon ottavan kun aikaa en saanut kuin vasta lasketullepäivälle ja oli sinne muutenkin laittanut tietoihin että tilaa on. Mutta hitostako se sen tietää, että tilaa on, kun ei missään vaiheessa ole sitä arviota loppuun asti tehty
Tosiaan huomenna olis se LA ja pari päivää tuossa oli sellaista virittelyä synnytyksen alkamisen suuntaan, mutta loppuivat sitten kokonaan supistelut
Vaan ei auta, odottavan aika on pitkä, toivoa sopii että synnytys olisi sitten helpompi mitä kauemmin odottaa (juu tiiän, mutta pakko yrittää ihtiään jotenkin tsempata jaksamaan).~tottis ja napero rv 39+6
Täällä vietettiin eilen ristiäiset. Vaava otti hyvin rennosti kasteen vastaan, ensin katseli kummiaan silmiin ja sitten nukahti siihen kummin syliin ja nukkui kotiin asti . Muutenkin rytmiä tullut päiviin ihan selkeästi; nukkuu ja on hereillä pidempiä jaksoja kerrallaan. Tietysti huonompiakin päiviä on välissä, mutta pääosin elämä täällä helpompaa mitä alussa. D-tipat pitäisi aloittaa nyt uudestaan, neuvolan tädiltä saatiin lupa odottaa ristiäisten yli että saadaan ne kunnialla ilman suurempia itkuja ohi.
Me ollaan ulkoiltu ihan alusta alken ja niinhän kesävauvojen kanssa voi tehdä! Ja mieluummin pukea liikaa päälle, nytkin tuolla makoilee pitkät vaatteet päällä kevyseti topatussa matkustuspussissa pipo päässä vaunuissa. Eikä ole ollut yhtään kuumissaan tuolla varustuksella. Mun mielestä siihen tulee tosi nopeasti näppituntumaa esikoisenkin kanssa että mitä pukea päälle. Mä olen pitänyt perusneuvona sitä että kaikki jäsenet on peitettynä ainakin yhdellä kerroksella vaatetta, ellei ole tosi kova helle. Silloin on saatettu olla lyhyt hihaisella bodylla. Mutta tuosta taisikin jo olla puhetta tuolla aiemmin. Ja itse olen aika kylmäverinen, joten jos itselläni täytyy olla pitkähiahiset vaatteet niin vauvalle sitten jo tuplakerroksia päälle.
Siiruska Juu mulla on varsinkin juuri tuosta imetyksestä vähän samat kokemukset, jouduin pyytämään monta kertaa apua ennen kuin molemmat vauvan kanssa hoksattiin kuinka se tapahtuu. Ja varmaan sama hoitaja tuli meille kanssa aina apua pyydettäessä vaan työntämään vauvan naaman tissiin kiinni ja hoki että no, no, no. TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ...
Eea Pakko täsmentää, ainakin tässä vaiheessa osa vauvoista melkein KAKSI KUUKAUTTA! Tuntuu kyllä hurjalta lueskella miten yhtäkkiä ollaankin kaikki niin eri vaiheissa vaikka vähän aikaa sitten vertailtiin neuvola kuulumisia!
Piianappula Täällä myöskin hymyä odotellaan ja maaginen kuuden viikon raja meni juurikin rikki. Kai sekin sitten antaa odotuttaa tuon ennenaikaisuuden vuoksi meilläkin. Onko teillä neuvolassa kommentoitu mitenkään kehitystä ennenaikaisuuden takia?
Nti Onpa teillä ollut hurja synnytys ja ei hemmetti mitä kohtelua!!!! Tuo on mun mielestä jo tosi torkeää, itse melkein tekisin jo valituksen sairaalalle! Mä täällä ihan kiehun raivosta sun puolesta...
Oksitosiinista mulla myöskin, tosin näin esikoisensa vasta synnyttäneenä, ihan hyvät kokemukset. Mä myöskin sain sitä muistaakseni aika varovasti, mulla on sellainen mielikuva että perusteltiin ettei se välttämättä aina edistä synnytystä jos laitetaan liian suuri annos, vaan tekee ainoastaan tosi kivuliaat supistukset. Ja onhan sekin totta, että jos ne supistukset on sen takia hemmetin kipeet, niin eipähän se varmasti ainakaan avautumista auta. Mulla tosin oli epiduraali samaan aikaan kun okstitosiintippa ja se epiduraalin laitto sai mulla avautumisen aikaan kun sain lepoa supistuskivuilta.
Ulleli Mä en tiedä sivuaako tää nyt ihan kokonaan tuota mitä kirjoitit tuosta että odotat vaan pääsemistä eroon mahasta eniten... Mä olin koko raskausajan huolissaan siitä, etten tuntenut mitään järjettömän suuria tunteita mahaa ja sen asukkia kohtaan. Välillä kysyin mieheltäkin, että mitä jos mä en rakastakaan sitä vauvaa ollenkaan :ashamed:... Ja kyllä, minäkin halusin mahasta eroon eikä mulla kyllä ole sitä yhtään ikävä, oleminen on niin paljon helpompaa. Vielä synnytyksessäkin vauvan synnyttyä mun eka ajatus ei ollut suuren suuri itkuliikutuskohtaus, vaan se kipu mitä tunsin vielä vauvan syntymän jälkeen. Ennen kun sitten sain vauvan rinnalle. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, ja nyt rakastun vauvaani joka päivä uudelleen ja aina vaan enemmän ja enemmän :heart:. Eli se mitä nyt yritän sanoa on, että joillakin ne tunteet mahaa tai vauvaa kohtaan tulee pikkuhiljaa eikä se kyllä tee ketään huonoksi äidiksi. Ne tunteet on kyllä ihan jokaisella äidillä olemassa!
Mikäs on Miuskilla tilanne???
Vimmu ja rakas 6vko 1pvä :heart:
. Muutenkin rytmiä tullut päiviin ihan selkeästi; nukkuu ja on hereillä pidempiä jaksoja kerrallaan. Tietysti huonompiakin päiviä on välissä, mutta pääosin elämä täällä helpompaa mitä alussa. D-tipat pitäisi aloittaa nyt uudestaan, neuvolan tädiltä saatiin lupa odottaa ristiäisten yli että saadaan ne kunnialla ilman suurempia itkuja ohi. Me ollaan ulkoiltu ihan alusta alken ja niinhän kesävauvojen kanssa voi tehdä! Ja mieluummin pukea liikaa päälle, nytkin tuolla makoilee pitkät vaatteet päällä kevyseti topatussa matkustuspussissa pipo päässä vaunuissa. Eikä ole ollut yhtään kuumissaan tuolla varustuksella. Mun mielestä siihen tulee tosi nopeasti näppituntumaa esikoisenkin kanssa että mitä pukea päälle. Mä olen pitänyt perusneuvona sitä että kaikki jäsenet on peitettynä ainakin yhdellä kerroksella vaatetta, ellei ole tosi kova helle. Silloin on saatettu olla lyhyt hihaisella bodylla. Mutta tuosta taisikin jo olla puhetta tuolla aiemmin. Ja itse olen aika kylmäverinen, joten jos itselläni täytyy olla pitkähiahiset vaatteet niin vauvalle sitten jo tuplakerroksia päälle.
Siiruska Juu mulla on varsinkin juuri tuosta imetyksestä vähän samat kokemukset, jouduin pyytämään monta kertaa apua ennen kuin molemmat vauvan kanssa hoksattiin kuinka se tapahtuu. Ja varmaan sama hoitaja tuli meille kanssa aina apua pyydettäessä vaan työntämään vauvan naaman tissiin kiinni ja hoki että no, no, no. TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ...
Eea Pakko täsmentää, ainakin tässä vaiheessa osa vauvoista melkein KAKSI KUUKAUTTA! Tuntuu kyllä hurjalta lueskella miten yhtäkkiä ollaankin kaikki niin eri vaiheissa vaikka vähän aikaa sitten vertailtiin neuvola kuulumisia!
Piianappula Täällä myöskin hymyä odotellaan ja maaginen kuuden viikon raja meni juurikin rikki. Kai sekin sitten antaa odotuttaa tuon ennenaikaisuuden vuoksi meilläkin. Onko teillä neuvolassa kommentoitu mitenkään kehitystä ennenaikaisuuden takia?
Nti Onpa teillä ollut hurja synnytys ja ei hemmetti mitä kohtelua!!!! Tuo on mun mielestä jo tosi torkeää, itse melkein tekisin jo valituksen sairaalalle! Mä täällä ihan kiehun raivosta sun puolesta...
Oksitosiinista mulla myöskin, tosin näin esikoisensa vasta synnyttäneenä, ihan hyvät kokemukset. Mä myöskin sain sitä muistaakseni aika varovasti, mulla on sellainen mielikuva että perusteltiin ettei se välttämättä aina edistä synnytystä jos laitetaan liian suuri annos, vaan tekee ainoastaan tosi kivuliaat supistukset. Ja onhan sekin totta, että jos ne supistukset on sen takia hemmetin kipeet, niin eipähän se varmasti ainakaan avautumista auta. Mulla tosin oli epiduraali samaan aikaan kun okstitosiintippa ja se epiduraalin laitto sai mulla avautumisen aikaan kun sain lepoa supistuskivuilta.
Ulleli Mä en tiedä sivuaako tää nyt ihan kokonaan tuota mitä kirjoitit tuosta että odotat vaan pääsemistä eroon mahasta eniten... Mä olin koko raskausajan huolissaan siitä, etten tuntenut mitään järjettömän suuria tunteita mahaa ja sen asukkia kohtaan. Välillä kysyin mieheltäkin, että mitä jos mä en rakastakaan sitä vauvaa ollenkaan :ashamed:... Ja kyllä, minäkin halusin mahasta eroon eikä mulla kyllä ole sitä yhtään ikävä, oleminen on niin paljon helpompaa. Vielä synnytyksessäkin vauvan synnyttyä mun eka ajatus ei ollut suuren suuri itkuliikutuskohtaus, vaan se kipu mitä tunsin vielä vauvan syntymän jälkeen. Ennen kun sitten sain vauvan rinnalle. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, ja nyt rakastun vauvaani joka päivä uudelleen ja aina vaan enemmän ja enemmän :heart:. Eli se mitä nyt yritän sanoa on, että joillakin ne tunteet mahaa tai vauvaa kohtaan tulee pikkuhiljaa eikä se kyllä tee ketään huonoksi äidiksi. Ne tunteet on kyllä ihan jokaisella äidillä olemassa!
Mikäs on Miuskilla tilanne???
Vimmu ja rakas 6vko 1pvä :heart:
Hei!
Onnea vauvoista!! :flower:
Vimmu, kiva kun arki alkaa helpottaa ja ristiäisetkin meni hyvin
Mekin on ulkoiltu alusta asti, onhan ulkona ollut ihan sama lämpötila kuin sisällä. Nyt kun hieman viilentynyt oon vaan laittanut lämpötilan mukaan vaatetta päälle. Joka päivä käydään vaunuilemassa esikoisen kanssa puistossa ja muutenkin ulkona oltu normaalisti. Ulkona nukkuukin pitempiä pätkiä kuin sisällä, tai ylipäänsä jos ollaan kaupungilla tai kaupassa tai autolla jossain.
Imetys sujuu hyvin, viime viikolla päästiin lopulta rintakumista eroon, JES. Esikko ei oppinut koskaan imemään ilman sitä joten "vähän" tätä asiaa jännitin.....Mutta nyt homma sujuu ja tissitkin tuntuu kestävän, eli ei enää kipua tai haavoja, olen niin onnellinen. Maitoa tulee ja vauva on kasvanut hyvin, tänään neuvolassa painoa tullut 1.5 viikossa vähän vajaa 400g ja syntymästä pituutta 6 cm! Eli nyt mitat 3810g ja 52cm.
Rytmiä täälläkin alkaa löytyä, yleensä syö klo 22-23, sitten klo 2-3 ja klo 6 aikaan. PÄivisin vähän satunnaisemmin, kun monesti nukkuu pitempään jos ollaan jossain menossa ja kotona ollessa heräilee ja syö useammin. Nyt vkonloppuna 2 yötä tosin nukkui 7h putkeen, eli n. klo 22-5!! Aika luksusta....viime yönä tosin jo tankkas taas klo 2 siinä välissä mutta kuitenkin...Ja nopeasti aina yöllä syö ja sitten jatkaa unia. Aika mukavasti siis vauva-arki täällä alkanut ainakin toistaiseksi sujumaan....=)
Jos tosiaan sitten perustetaan ens kuun alussa se pino vauva-puolelle ja jatketaan siellä?
Nyt pakko mennä syöttämään pieni, mä pääsen kohta kampaajalle ja täytyy täyttää vauvan masu ennen sitä, jotta ei tulis heti nälkä ja isin tarttis turvautua pulloon ja pumpattuun maitoon =) Mutta palailen taas myöhemmin!
Kirppiina ja Tyttönen 5vkoa
Onnea vauvoista!! :flower:
Vimmu, kiva kun arki alkaa helpottaa ja ristiäisetkin meni hyvin
Mekin on ulkoiltu alusta asti, onhan ulkona ollut ihan sama lämpötila kuin sisällä. Nyt kun hieman viilentynyt oon vaan laittanut lämpötilan mukaan vaatetta päälle. Joka päivä käydään vaunuilemassa esikoisen kanssa puistossa ja muutenkin ulkona oltu normaalisti. Ulkona nukkuukin pitempiä pätkiä kuin sisällä, tai ylipäänsä jos ollaan kaupungilla tai kaupassa tai autolla jossain.
Imetys sujuu hyvin, viime viikolla päästiin lopulta rintakumista eroon, JES. Esikko ei oppinut koskaan imemään ilman sitä joten "vähän" tätä asiaa jännitin.....Mutta nyt homma sujuu ja tissitkin tuntuu kestävän, eli ei enää kipua tai haavoja, olen niin onnellinen. Maitoa tulee ja vauva on kasvanut hyvin, tänään neuvolassa painoa tullut 1.5 viikossa vähän vajaa 400g ja syntymästä pituutta 6 cm! Eli nyt mitat 3810g ja 52cm.
Rytmiä täälläkin alkaa löytyä, yleensä syö klo 22-23, sitten klo 2-3 ja klo 6 aikaan. PÄivisin vähän satunnaisemmin, kun monesti nukkuu pitempään jos ollaan jossain menossa ja kotona ollessa heräilee ja syö useammin. Nyt vkonloppuna 2 yötä tosin nukkui 7h putkeen, eli n. klo 22-5!! Aika luksusta....viime yönä tosin jo tankkas taas klo 2 siinä välissä mutta kuitenkin...Ja nopeasti aina yöllä syö ja sitten jatkaa unia. Aika mukavasti siis vauva-arki täällä alkanut ainakin toistaiseksi sujumaan....=)
Jos tosiaan sitten perustetaan ens kuun alussa se pino vauva-puolelle ja jatketaan siellä?
Nyt pakko mennä syöttämään pieni, mä pääsen kohta kampaajalle ja täytyy täyttää vauvan masu ennen sitä, jotta ei tulis heti nälkä ja isin tarttis turvautua pulloon ja pumpattuun maitoon =) Mutta palailen taas myöhemmin!
Kirppiina ja Tyttönen 5vkoa
Mites teillä muilla on sisarukset ottanu vauvan vastaan? Kun aluksi tuntui menevän niin hyvin, eikä esikko vieläkään pikkusiskoaan mitenkään kohtele huonosti, mutta reagoi niin että itkee ihan koko ajan ja ihan mitä vaan Tietty vähän on uhmaakin ilmassa mutta menee ihan hermot kun ei mitään muuta tee kuin itkee äänekkäästi. Mitä ihmettä pitäis tehdä?
Helmi tosiaan hymyili ekan kerran tossa muutama päivä sitten mutta sen jälkeen ei ole hymyjä sadellu, höh. On niin kamalan vähän aikaa jutella vauvalle ja yrittää sitä hymyä kaivaa esiin. No, kaipa se siitä alkaa tulemaan säännöllisesti vähitellen.
Aika moinen kitisijä tuo meidän vauveli on, ei hereillä ollessan ole oikeastaan hetkeäkään tyytyväinen. Ei huuda suoraa huutoa koko ajan, mutta pientä valitusta kuuluu. Ei auttanu d-tippojen poisjättö. Kokeilen nyt gefilus+d-tippoja sitten kun rela+d loppuu.
Isot tsempit masuaan kasvattaville, ei mene enää pitkään! Koittakaa nyt levätä kunnolla ennen vauvan syntymää. Voi olla viimeiset ehjät yöt vuosiin (Tai no kuinka ehjät ne nyt onkaan vessakäymisineen...)
hemari ja helmi huomenna 7vk
Tietty vähän on uhmaakin ilmassa mutta menee ihan hermot kun ei mitään muuta tee kuin itkee äänekkäästi. Mitä ihmettä pitäis tehdä?Helmi tosiaan hymyili ekan kerran tossa muutama päivä sitten mutta sen jälkeen ei ole hymyjä sadellu, höh. On niin kamalan vähän aikaa jutella vauvalle ja yrittää sitä hymyä kaivaa esiin. No, kaipa se siitä alkaa tulemaan säännöllisesti vähitellen.
Aika moinen kitisijä tuo meidän vauveli on, ei hereillä ollessan ole oikeastaan hetkeäkään tyytyväinen. Ei huuda suoraa huutoa koko ajan, mutta pientä valitusta kuuluu. Ei auttanu d-tippojen poisjättö. Kokeilen nyt gefilus+d-tippoja sitten kun rela+d loppuu.
Isot tsempit masuaan kasvattaville, ei mene enää pitkään! Koittakaa nyt levätä kunnolla ennen vauvan syntymää. Voi olla viimeiset ehjät yöt vuosiin
(Tai no kuinka ehjät ne nyt onkaan vessakäymisineen...)hemari ja helmi huomenna 7vk
Heippa pitkästä aikaa!!!
Jokapäivä käyn moneen kertaan lukemassa mutta aina ku oon alkanu kirjoittaan niin vauva on herännyt tai on saanut lähteä johonki hyppäämään Saa nähä paljonko nyt ehtii kirjoittamaan.
Paljon voimia ja tsemppiä kaikille viime metreillä odottaville!!!! Kohta se palkinto pitkästä odotuksesta on teilläkin sylissä ja huomaatte jo kaipaavanne massua Itsestä tuntuu jo haikealta muistella odotusaikaa, vaikka viimeset viikot oli kaikkea muutakuin ruusuilla tanssimista, niin se vain aika kultaa muistot
Täällä on kyllä ollut nyt hiljaista, mutta en usko että johtuu siitä että väki ois siirtynyt fb- puolelle, kun sielläkin on suhteellisen hiljaista ollut. Oisko kaikki vaan niin tuskasia voinnista, synnyttämässä tai vauva-arjen haltioissa että keskustelu on käynyt hiljaisemmaksi?! Toivon myös että elokuisten pino perustettas ens kuun alusta ja keskustelu jatkuisi/virkistyisi siellä
Hemari Täällä näkyvissä ihan sama ilmiö : / Meidän reipas ja aurinkoinen esikoinen on reilun viikon ollut tosi itkuherkkä ja myös "minä itte", uhma on lisääntynyt ihan älyttömästi. vauvaan suhtautuu tosi ihanasti, mutta äitille itketään ja kitistään ihan kaikesta. Itsellä sitten ollut tosi pahamieli toisen pienen puolesta :ashamed: Mutta varmaan tuo kuuluu tähän uuteen tilanteeseen sopeutumiseen ja siihen että isompi joutuu tottumaan siihen että äidin huomiota on nyt jakamassa myös vauva. Ja varmaan se tuntuu pahalle alkuunsa pahalle kun vauva on jatkuvasti äidin sylissä ja saa heti huomion kun itkee jne. Meillä tyttö vielä ehti kesän tottua siihen että oltiin melkeen kaksi kuukautta kotona, touhuttiin päivät kaksistaan kaikkea ja sai olla äidin huomion keskipiste. Kai tämä joskus (pian?) hepottaa? Itse kyllä koen niin riittämättömyyttä ja huonoa omaa tuntoa välissä, että aivan itku tulee välissä :'( vaikka tiedän että kyseessä on varmaan normaalireaktio uuteen tilanteeseen...
Tästä päästään toiseen "huoleen" kun tuntuu etten päivän aikana ehdi paljon vauvan kanssa jutella kun on esikoinenkin jonka kanssa pitää touhuta. Välissä tuntuu että kun vauvalla olisi virkeä hetki niin vähän aikaa ehdin hänen kanssaan olla ja kun lasken hetkeksi sitteriin tms. niin hän on jo unessa : / Tuntuu että nukahtaakohan hän aina tylsyyteen... Kuinka paljon ehditte vauvojenne kanssa touhuta ja mitä näin pienten nyyttien kanssa teette? Itse esikoisen aikaan istuin kuin tatti tytön kanssa ainakun oli hereillä, mutta silloin olikin eritilanne kuin itsellä ei ollut muutakuin aikaa vauvalle. Esikoisesta kasvoikin todella vaativa sen suhteen ettei missään viihtynyt yksin ja olisi mieluiten ollut aina syissä, liekkö omalla käytöksellä ollut asiaan vaikutusta
Nyt täällä alkaa pikku "Omppu" öristä siihen malliin että kohta äitiä tarvitaan ja ruokaakin pitäs vissiin olla isännälle laittamassa, joten yritän kirjoitela myöhemmin lisää... Se synnytyskertomuskin on vielä puolitiessä
Viola ja Omppu 3,5vkoa
Jokapäivä käyn moneen kertaan lukemassa mutta aina ku oon alkanu kirjoittaan niin vauva on herännyt tai on saanut lähteä johonki hyppäämään
Saa nähä paljonko nyt ehtii kirjoittamaan.Paljon voimia ja tsemppiä kaikille viime metreillä odottaville!!!! Kohta se palkinto pitkästä odotuksesta on teilläkin sylissä ja huomaatte jo kaipaavanne massua
Itsestä tuntuu jo haikealta muistella odotusaikaa, vaikka viimeset viikot oli kaikkea muutakuin ruusuilla tanssimista, niin se vain aika kultaa muistot Täällä on kyllä ollut nyt hiljaista, mutta en usko että johtuu siitä että väki ois siirtynyt fb- puolelle, kun sielläkin on suhteellisen hiljaista ollut. Oisko kaikki vaan niin tuskasia voinnista, synnyttämässä tai vauva-arjen haltioissa että keskustelu on käynyt hiljaisemmaksi?! Toivon myös että elokuisten pino perustettas ens kuun alusta ja keskustelu jatkuisi/virkistyisi siellä
Hemari Täällä näkyvissä ihan sama ilmiö : / Meidän reipas ja aurinkoinen esikoinen on reilun viikon ollut tosi itkuherkkä ja myös "minä itte", uhma on lisääntynyt ihan älyttömästi. vauvaan suhtautuu tosi ihanasti, mutta äitille itketään ja kitistään ihan kaikesta. Itsellä sitten ollut tosi pahamieli toisen pienen puolesta :ashamed: Mutta varmaan tuo kuuluu tähän uuteen tilanteeseen sopeutumiseen ja siihen että isompi joutuu tottumaan siihen että äidin huomiota on nyt jakamassa myös vauva. Ja varmaan se tuntuu pahalle alkuunsa pahalle kun vauva on jatkuvasti äidin sylissä ja saa heti huomion kun itkee jne. Meillä tyttö vielä ehti kesän tottua siihen että oltiin melkeen kaksi kuukautta kotona, touhuttiin päivät kaksistaan kaikkea ja sai olla äidin huomion keskipiste. Kai tämä joskus (pian?) hepottaa? Itse kyllä koen niin riittämättömyyttä ja huonoa omaa tuntoa välissä, että aivan itku tulee välissä :'( vaikka tiedän että kyseessä on varmaan normaalireaktio uuteen tilanteeseen...
Tästä päästään toiseen "huoleen" kun tuntuu etten päivän aikana ehdi paljon vauvan kanssa jutella kun on esikoinenkin jonka kanssa pitää touhuta. Välissä tuntuu että kun vauvalla olisi virkeä hetki niin vähän aikaa ehdin hänen kanssaan olla ja kun lasken hetkeksi sitteriin tms. niin hän on jo unessa : / Tuntuu että nukahtaakohan hän aina tylsyyteen... Kuinka paljon ehditte vauvojenne kanssa touhuta ja mitä näin pienten nyyttien kanssa teette? Itse esikoisen aikaan istuin kuin tatti tytön kanssa ainakun oli hereillä, mutta silloin olikin eritilanne kuin itsellä ei ollut muutakuin aikaa vauvalle. Esikoisesta kasvoikin todella vaativa sen suhteen ettei missään viihtynyt yksin ja olisi mieluiten ollut aina syissä, liekkö omalla käytöksellä ollut asiaan vaikutusta
Nyt täällä alkaa pikku "Omppu" öristä siihen malliin että kohta äitiä tarvitaan ja ruokaakin pitäs vissiin olla isännälle laittamassa, joten yritän kirjoitela myöhemmin lisää... Se synnytyskertomuskin on vielä puolitiessä
Viola ja Omppu 3,5vkoa
Lauantaina klo 10:48, tasan laskettuna aikana, meidän Jimi vihdoinkin saapui maailmaan! Pituutta 50cm, painoa 3475g ja pipo 36cm. Molemmat voidaan hyvin
Synnytyskertomusta laitan myöhemmin
-Miuski & Jimi 2vrk ja rapiat :heart:
Synnytyskertomusta laitan myöhemmin
-Miuski & Jimi 2vrk ja rapiat :heart: