En jaksa enää masentunutta miestäni! Milloin on lupa luovuttaa, kun mikään ei riitä?

Masennuksen lääkitys usein muuttaa ihmistä ja sitä on ehkä jatkettava loppu elämä. Sitä alkuperäistä ei ehkä koskaan saa takaisin.
Olen tämän ilmiön nähnyt kumppanissani.

 

Masennus on sairaus, jättäisitkö miehesi jonkin toisen sairauden tähden? Tiedän ettei varmasti ole helppo olla masentuneen puoliso, mutta mielestäni oli järkevämpää hakea konkreettista apua arjenpyörittämiseen ja miehesi kuntoutumiseen kuin erota sairauden vuoksi.

 

Miksi pidät masentunutta itsesäälissä rypevänä? Surullista huomata että monikaan ei oikeasti tiedä mistä on kyse

Itsesäälin määritelmä: ihminen, joka puhuu/ajattelee "olen huono, ihan paska, kukaan ei minua rakasta, olen ruma, läski, en missään onnistunut, en pysty mihinkään, olen huono ihminen, haluan kuolla" jne.

Ilmeisesti masennus ei liity mitenkään itsesääliin?

 

meillä miehellä oli muutama vuosi sitten masennus. ei sitä alkuun myöntäny, mutta pakotin sen hakemaan siihen apua. Sai lääkityksen ja keskustelu apua. Sitten pikkuhiljaa toipui. Helppoahan ei tuo aika tietenkään ollu, mutta nyt olen onnellinen etten miestäni jättäny vaikeina aikoina.

 

Eli masentuneenakin PYSTYY toimimaan?
Luulisi, että toiminta ja sen antamat onnistumisen kokemukset olisi sitä parasta lääkettä - JES jaksoin laittaa pyykit koneeseen ja vielä narulle. Siitä sitten syntyisi positiivinen kierre.
Jos ei pyykit kiinnosta, niin lohduksi vaan, ei ne kiinnostaa yhtään ketään. Ne vaan PITÄÄ jaksaa hoitaa.

Mutta ei. Joo, myönnän, masennusta on todella vaikea näin ulkopuolisen näkökulmasta ymmärtää tai edes pitää todellisena.

Masennus luokitellaan lievä - keskivaikea - vakava masennus. Lievä masennus on täysin eriasia, kun vakava masennus. Vakava masennus vaatii usein jo sairaalahoitoakin, lisäksi näihin saattaa sisältyä psykoottista masennusta jne.

keskivaikea ja vakava masennustila vaatii lääkärinhoitoa, ja säännöllistä terapiaa. Toisaalta toivon että ihminen joka ei edes usko masennuksen olemassa oloon, sairastuu siihen itse, niin se mustavalkosuus häviää yllättävän nopeasti

 

Itsesäälin määritelmä: ihminen, joka puhuu/ajattelee "olen huono, ihan paska, kukaan ei minua rakasta, olen ruma, läski, en missään onnistunut, en pysty mihinkään, olen huono ihminen, haluan kuolla" jne.

Ilmeisesti masennus ei liity mitenkään itsesääliin?

no ei. masennus on mielenterveyden yksi sairaus. lääkitys auttaa aikanaa ja siitäkin pääsee eroon. matka tervehtymiseen voi olla pitkä mutta siitä kyllä paranee. Tuli tässä väkisinkin mieleen että jos itse joskus sairastutte niin mitäköhän puolisonne silloin tekevät- jättävät?? miten voi olla mahdollista ettei tietoa masennuksesta ole tarpeeksi vielä tänä päivänäkään???Vai onko yhteiskunta kierouttanut ihmiset tollasiksi inhottaviksi, oman navan tuijottajiksi joille ei kelpaa, eivätkä halua nähdä ihmisen alennustilaa silmissään???KAMALAA sanon minä!! toivottavasti ette ole tuttujani...

 

Itsesäälin määritelmä: ihminen, joka puhuu/ajattelee "olen huono, ihan paska, kukaan ei minua rakasta, olen ruma, läski, en missään onnistunut, en pysty mihinkään, olen huono ihminen, haluan kuolla" jne.

Ilmeisesti masennus ei liity mitenkään itsesääliin?

On masennuksen oireita, mutta eriasia kun "itsesäälissä rypeminen". Masennuksen tila vääristää mm. minäkuvaa. Ja silloin kun itsetuhoajatuksia rupeaa olemaan usein, joko määrätään muiden lääkkeiden lisäksi rauhottavia, tai sairaalahoitoa, tai tehostetaan terapiaa, kotikäyntejä tms

 

Masennuksen lääkitys usein muuttaa ihmistä ja sitä on ehkä jatkettava loppu elämä. Sitä alkuperäistä ei ehkä koskaan saa takaisin.
Olen tämän ilmiön nähnyt kumppanissani.

Mutta ilman tuota lääkitystä, miehesi vajoaisi samaan ellei pahempaan masennustilaan

 

Masennus luokitellaan lievä - keskivaikea - vakava masennus. Lievä masennus on täysin eriasia, kun vakava masennus. Vakava masennus vaatii usein jo sairaalahoitoakin, lisäksi näihin saattaa sisältyä psykoottista masennusta jne.

keskivaikea ja vakava masennustila vaatii lääkärinhoitoa, ja säännöllistä terapiaa. Toisaalta toivon että ihminen joka ei edes usko masennuksen olemassa oloon, sairastuu siihen itse, niin se mustavalkosuus häviää yllättävän nopeasti

On minullakin usein aamuisin vaikeaa, ahdistaa, en saa aina nukuttua stressiltä, tekemättömät hommat kaatuu päälle, ketään ylimääräisiä en jaksa tavata, en vastaa puhelimeen tai tekstiviesteihin kun en jaksa, hoidan vain välttämättömimmät asiat ja ihmiset, raavin työt ja tehtävät kasaan viime tingassa kunhan hoidettua saa.

Mutta AINA olen potkinut itseni ylös, väkisin, vaikkei tuossa kaikessa ole mitään mieltä, tuntuu merkityksettömältä ja ahdistavalta, mutta kun ei ne asiat itsekseenkään hoidu niin on vaan pakko.

Mitä masentuneen päässä oikeen tapahtuu, kun tosissaan lakkaa välittämästä?
En minäkään osaa muuta syytä voimilleni sanoa, kuin että ei sekään auta, kun vaan jää makaamaan.

 

-
Olisiko mahdollista saada esim. sossun kautta miehellesi parempaa hoitoa ?

 

On minullakin usein aamuisin vaikeaa, ahdistaa, en saa aina nukuttua stressiltä, tekemättömät hommat kaatuu päälle, ketään ylimääräisiä en jaksa tavata, en vastaa puhelimeen tai tekstiviesteihin kun en jaksa, hoidan vain välttämättömimmät asiat ja ihmiset, raavin työt ja tehtävät kasaan viime tingassa kunhan hoidettua saa.

Mutta AINA olen potkinut itseni ylös, väkisin, vaikkei tuossa kaikessa ole mitään mieltä, tuntuu merkityksettömältä ja ahdistavalta, mutta kun ei ne asiat itsekseenkään hoidu niin on vaan pakko.

Mitä masentuneen päässä oikeen tapahtuu, kun tosissaan lakkaa välittämästä?
En minäkään osaa muuta syytä voimilleni sanoa, kuin että ei sekään auta, kun vaan jää makaamaan.

Olen ollut samanlainen. Olen aina kriisien jälkeen noussut hammasta purren ylös. Olen joutunut paljon taistelemaan elämässä ja pärjäämään kaikessa lähes yksin. En ole ikinä ollut masentunut aikasemmin, mutta terapiassa olen käynyt muista syistä. Hän rupesi pikkuhiljaa huomauttamaan syksyn mittaan että lääkäriin kannattais mennä, mutta nauroin vaan että vielä mitä

Sitten alkoi fyysinen ja henkinen puoli oireilla ja "loppuupalaminen" tapahtui nopeasti. oloni huononi lopulta muutamassa päivässä niin huonoksi että en kyennyt enää mihinkään, ja kun lääkäriin menin, olin sekaisin ja henkisesti todella uupunut. Vakava masennus diagnoosina oli "shokki", ja se' kuinka minä pärjääjä suistuin ja vajosin niin huonoon tilaan, kun johonkin syvään kuiluun

En kyennyt nousemaan sängystä, en vastaamaan puhelimeen, en käymään suihkussa, en muistanut oikeastaan mitään, pari kuukautta valvoin kaikki yöt jne....

Jokainen meistä voi luulla olevansa niin vahvoja, että omalle kohdalle satu, niin luulin minäkin

 

Minun miehelleni puhkesi kesällä keskivaikeaan masennukseen,joka on ilmeisesti jatkumoa työtapaturmaan,traumaperäistä ja kovan pitkäaikaisen henkisenpaineen tuomaa.
Sain miehen onneksi puhumaan lääkärilleen,joka ohjasi eteenpäin.
Lääkkeet sai,ja käy nyt puhumassa asioistaan lähes viikottain.
Olen seissyt tukena,vaikka välillä saan repiä ukkoa sieltä pohjalta ylös,vasta viime aikoina mies on pystynyt keskustelemaan kanssani,asioistaan,itkemään edessäni.Ennen meni vessaan istumaan ja vetämään henkeä kun ahdisti liikaa.
Aion seistä hänen rinnallaa,koska tuolla alla on kuitenkin se mies joka sai aikoinaan sukkani pyörimän jaloissani.
Onneksi mies ei ole kuitenkaan mikään sohvaan juuttunut,vaan päivittäin touhuaa lasten kanssa,tekee myös kotihommia nykyään enemmän kuin minä,koska yrittää välttää sohvan nurkkaan juuttumista.

 

Käykö mies terapiassa? Olisiko mahdollista että pääsisit joskus mukaan sinne, että voisitte yhdessä puida ammatti-ihmisen kanssa tätä asiaa?

Mä olin vakavasti masentunut nuorena. Olin kuukausia pakkohoidossa itsetuhoisuuden takia. Mun äiti oli mun tärkein tukihenkilö. Kunnes hänkin lopulta väsyi. Hän sanoi että enää ei ole kotiin tulemista, mun on hankittava oma kämppä. Olin jo täysi-ikäinen. Musta tuntui että hän hylkäsi minut. Mutta samalla se pisti myös mut ajattelemaan. Että mä olen ainoa joka on oikeasti vastuussa mun paranemisesta.

Nyt jälkeenpäin mä ymmärrän vanhempiani, enkä kanna enää kaunaa. Välimme on todella läheiset.

Masentuneen omaisena on hemmetin vaikeaa. Ja omaisen on myös pidettävä huoli omasta jaksamisesta. Ei ole väärin jättää puolisoaan, jos on tunne että ei enää itse kertakaikkiaan jaksa ja että toinen ei yritä parantua.

Tsemppiä. Masennus sairautena ei ole helppo ja se usein sairastuttaa läheisetkin.

 

Mutta ilman tuota lääkitystä, miehesi vajoaisi samaan ellei pahempaan masennustilaan

Minä olen mies ja avovaimoni siis on masentunut.
Lääkitystä koitettiin joskus lopettaa,kun meni vähän paremmin ja lastakin odotettiin. Masennus nousi hetikohta pintaan ja lääkitys piti aloittaa heti lapsen synnyttyä uudelleen.

Aivojen välittäjäaineissa siis parantumatonta vikaa,joka lääkitsemättömänä johtanee itsemurhaan.

 

Minä olen mies ja avovaimoni siis on masentunut.
Lääkitystä koitettiin joskus lopettaa,kun meni vähän paremmin ja lastakin odotettiin. Masennus nousi hetikohta pintaan ja lääkitys piti aloittaa heti lapsen synnyttyä uudelleen.

Aivojen välittäjäaineissa siis parantumatonta vikaa,joka lääkitsemättömänä johtanee itsemurhaan.

Mulle lääköri just sanoi että vaikka masennus menisi "ohi", pitää lääkitystä jatkaa ainakin puolivuotta, ja uusiutumisriski on todella suuri

 

Mitä masentuneen päässä oikeen tapahtuu, kun tosissaan lakkaa välittämästä?
En minäkään osaa muuta syytä voimilleni sanoa, kuin että ei sekään auta, kun vaan jää makaamaan.

Ei sitä voi sanoa mitään yhtä tiettyä syytä, masennus puhkeaa eri ihmisillä eri syistä. Toisilla vaikka kriisin tai trauman seurauksena, toisilla on aivojen välittäjäaineissa häiriötä, toisilla tulee stressin jatkuessa liian kauan jne.

Ja siinä on tosiaan eroa onko huono aamu josta voi potkia itsensä liikkeelle, vai onko sellainen aamu että tietää jo herätessään ettei uskalla poistua asunnostaan. Eipä se ylösnousukaan silloin kovin tärkeältä tunnu.

On minullakin sellaisia "normaalin huonoja" aamuja, ei masennus ole joka päivä samanlainen niinkuin ei monet muutkaan sairaudet. Samalla tavalla reumasairauteni oireilee toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän.

Minulla ei tosin ole perhettä että se ei sinällään haittaa ketään jos en nouse. Varmaan ihan hyvä vaan ettei ole minusta riippuvaisia lapsia tässä.

 

Mulle lääköri just sanoi että vaikka masennus menisi "ohi", pitää lääkitystä jatkaa ainakin puolivuotta, ja uusiutumisriski on todella suuri

Näin on.

Masentuneen kanssa eläminen ei ole ihan niin yksinkertaista,kuin terveen.
Pitäisi olla tasaista ja turvallista,koska stressi on masentuneen vihollinen. Toisin sanoen elämä on suht tylsää myös masentuneelle ja sehän vain ruokkii masennusta.
Lääkitys myös usein vie seksielämästä ainakin ne parhaimmat "huiput" pois ja sehän on masentavaa.

Ulkopuolelta tulevat syyttävät sormet osoittaa liian usein automaattisesti masentuneen kumppaniin.

 

Eli masentuneenakin PYSTYY toimimaan?
Luulisi, että toiminta ja sen antamat onnistumisen kokemukset olisi sitä parasta lääkettä - JES jaksoin laittaa pyykit koneeseen ja vielä narulle. Siitä sitten syntyisi positiivinen kierre.
Jos ei pyykit kiinnosta, niin lohduksi vaan, ei ne kiinnostaa yhtään ketään. Ne vaan PITÄÄ jaksaa hoitaa.

Mutta ei. Joo, myönnän, masennusta on todella vaikea näin ulkopuolisen näkökulmasta ymmärtää tai edes pitää todellisena.

Masennus voi olla lievää, vaikeaa tai jotain siltä väliltä, ja se ilmenee eri ihmisillä eri tavalla. Mulla on keskivaikea masennus, ei vielä lääkitystä, ja kyllä, PYSTYN laittamaan pyykit koneeseen. Kyllä meillä on usein sekaista ja keskeneräisiä kotitöitä, mutta meidän koti ei ole mikään hygieniariski ja lapsella on aina puhtaat vaatteet ja ruokaa. Päivällä, kun mies ei ole kotona, keskitän voimani siihen että olisin lapselle läsnä.

Toisaalta kaikki ne pakollisetkin jutut, joita pystyn tekemään, tapahtuu usein hitaasti. Itkettää ja rintaa alkaa puristaa, unohdan mitä olin tekemässä. En ihmettele, jos joku toinen masentunut ei ihan oikeasti saa mitään aikaan, jos kerran ei ole mitään syytä (lapsi) minkä takia tiskikone on pakko täyttää. Itse tunnen joskus mielihyvää siitä, että pyykkikorit on tyhjiä ja keittiö kiiltelee, mutta en läheskään aina.

Masennusta on varmasti vaikea ymmärtää, kun toisaalta ihmisellä ei ole esimerkiksi mitään fyysistä vammaa, joka estäisi toimimasta, mutta toisaalta masennus ei ole pelkkä mielentila johon voi vaikuttaa "ajattelemalla positiivisesti", vaan aivojen välittäjäaineiden toiminta on häiriintynyt. Masennus voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita.

Jokainen ihminen kokee joskus alakuloa, ja ehkä siksi ei-masentuneilla tuntuu olevan kova tarve päteä kun puhutaan masennuksesta. Jos masentunut käy harrastuksessa tai selviää työpäivästä, sanotaan että just joo, eihän sun pitäisi mitään voida tehdä kun olet kerran masentunut, taidat olla vaan laiska. Tai jos masenutunut ei vastaavasti tee mitään, sanotaan, että nyt kyllä lähdet lenkille tai salille, kyllä masentunut sen verran jaksaa!

 

Masentuneestakin miehestä saa erota. Sairauskaan ei velvoita pysymään toisen rinnalla maailman tappiin asti, olemaan onneton, ja kenties itsekin siinä sivussa masentumaan.

Hienoahan se olisi, jos voisitte jatkaa yhdessä elämää eteenpäin, kohti valoisaa tulevaisuutta. Mutta jos se ei mieheltä onnistu, niin ei sinun ole pakko vajota hänen mukanaan, vaan sulla ja lapsillanne on oikeus parempaan elämään.

Jos sinä et jaksa enää, niin kuka huolehtii lapsistanne, kun miehestä ei siihen ole? Mieti sitä, ja pidä ennen kaikkea huolta itsestäsi ja lapsistasi, ei niinkään miehestä.

peesi tähän. silloin on lupa luovuttaa, kun kaikkensa on asian eteen ehnyt ja mitään ei tapahdu. kannattaa luovuttaa ennne kuin itse sairastuu, sillä niin siinä ennen pitkää käyh

 

Itsesäälin määritelmä: ihminen, joka puhuu/ajattelee "olen huono, ihan paska, kukaan ei minua rakasta, olen ruma, läski, en missään onnistunut, en pysty mihinkään, olen huono ihminen, haluan kuolla" jne.

Ilmeisesti masennus ei liity mitenkään itsesääliin?

tuo on itseinhoa. sillä manipuloimista on tapana nimittää itsesääliksi. itseä kohtaan koettu aito sääli ja myötätunto ovat ne mihin masentuneen pitäisi kyetä voidakseen paremmin

 

Vaikea on pysäyttää maailma masentuneen ympäriltä niin kauaksi kunnes hän paranee. Kaikkea masennusta pahentavaa tapahtuu ympärillä,vaikka terve puoliso kuinka yrittäis hoitaa.

 

Vaikea on pysäyttää maailma masentuneen ympäriltä niin kauaksi kunnes hän paranee. Kaikkea masennusta pahentavaa tapahtuu ympärillä,vaikka terve puoliso kuinka yrittäis hoitaa.

Moniako lääkkeitä puolisosi ottaa?

 

En huomannut, että oletko vastannut siihen käykö miehesi terapiassa ja onko hänellä lääkitys? Se olisi ihan hirmuisen tärkeää, että miehellä olisi se ulkopuolinen taho tarkkailemassa hänen vointia, ja mahdollisesti kohentamassa sitä (terapia).

Ymmärrän teitä molempia, ja sinäkin tarvitset ja ansaitset saada tukea osaksesi. Käsittääkseni ainakin mielenterveyspuolella pyritään "hoitamaan" myös omaisia ja pitämään heidät omalla tavalla mukana kuntoutuksessa.

Kenelle sinä ap voisit puhua ja purkaa mieltäsi? Valitettavasti puolisostasi ei nyt siihen ole, enkä häntä menisi kuormittamaan sillä, niin pahalta kuin se voi tuntuakin. Pakko ei tietenkään ole naimisissa olla masentuneen kanssa, mutta ainakin voit miehesi tähden hetken vielä yrittää?

(Tuli mieleen, että jos kenen tahansa puoliso olisi minkä tahansa muun sairauden takia kyvytön normaalin parisuhde-elämään, sympatiaa ja apuja ropisisi aivan eri tavalla kuin nyt, kun kyseessä on masennus. Ihmiset tuntuvat ärsyyntyvän koko sanasta, enkä ihan tiedä, miksi).

 

[QUOTE="vieras";25381235]

Mies auttaa esimerkiksi niin, että saattaa aloittaa jonkin homman ja mä jatkan. Keräilee esimerkiksi leluja lattialta ja nostaa imurin esille, niin mun on helpompi jatkaa siitä siivoamista. Kun saan hommat alkuun ja jotain tehtyä niin että työn jälki näkyy, siitä saattaa tulla parempi mieli ja aloitan itse jotain muuta. Illalla siivotaan joskus yhdessä, molemmat valitsee sellaisen alueen jota tykkää siivota tai sitten toinen vaikka täyttää tiskikonetta ja toinen puhdistaa keittiön tasoja. Aamut ovat mulle vaikeimpia, illalla on parempi olla ja olen energisempi kun on taas selvitty yhdestä päivästä, yleensä teenkin enemmän juttuja illalla. Jos mies huomaa, että olen aamulla tosi ahdistunut, hän usein koittaa tehdä nousemista mulle vähän helpommaksi. Tuo kahvia sänkyyn, availee verhot ja ikkunat, laittaa musiikkia soimaan ennen kuin menee töihin.

[/QUOTE]

Sinulla on todella huomaavainen mies! Olet onnekas!
Aloittajalle sanoisin, ettei sitä rajaa voi kukaan muu määritellä kuin sinä itse. On todella ikävää, ettei miehelläsi ole muita läheisiä, sillä on hyvin raskasta olla se masentuneen ainoa tukipylväs.
Masennuslääkkeitten vaikutuksen alkaminen saattaa kestää kauankin, mutta jos mitään vastetta ei tule, on lääkitystä vaihdettava. Vakavassa masennuksessa myös sähköhoito on tehokas ja turvallinen hoitomuoto. Masentunut ei kuitenkaan itse aina jaksa tai välitä vaatia parempaa hoitoa eikä aina anna tilanteestaan hoitohenkilökunnalle oikeaa kuvaa, joten omaisen olisi hyvä olla se masentuneen äänitorvi ja vaatia parempaa hoitoa ja kuntoutusta.

 

En kyllä ihan heti eroaisi, varsinkaan jos olen luvannut rakastaa myötä- ja vastamäessä. Toki masennus "tarttuu" helposti j aomasta jaksamisesta huolehdittava. Laita itse lamppu kattoon ja muihin töihin palkkaa apua...tosin senkin sosdemit on tehneet mahdollisimman vaikeaksi leikkaamalla kotitalousvähennystä...Tilapäinen asumusero voisi olla tarpeen myös, ehkä. Ja masennuksesta voi toipua, vaikka veisi vuosia, itsekin olen selvinnyt kolmesta vaikeasta masennuksesta joista ekan sairastin jo 11-vuotiaana lapsena.