Ensimmäinen pienokainen tulossa 2012

Tädäädädädädäää. Heipä vain. Maha kasvaa, hyvästelin kaikki 25 paria farkkujani ja muutamat muut housut. Kiloja on tullut muutama hullu lisää vaan massua on jo sen verran komeasti, että kuljetaan nyt sitten vaan reilunkokoiset leggarit tai mammafarkut jalassa. Ärsyttävää.

Siinäpä se sitten onkin. Sitkeän flunssan olen saanut ja sitä nyt köhinyt, pärskinyt ja manannut pois. Raskaudesta ei mahan lisäksi ole mitään tietoa, olo on niin normaali ja hyvä että melkein tekis mieli väittää, etten mä raskaana olekaan

Isovanhemmat.. Minun isovanhempani ovat 68&66 sekä 79. Lisäksi minulla on isomummu, joten kun meidän vauva syntyy, meidän sukua löytyy sitten jo 5. polvessa Miehen isovanhemmat ovat 79&80.

On ainakin isoäitejä ja isoisiä pikkuisella ihan tarpeeksi Minun puoleltani varsinkin noita mummuja on vaikka muille jakaa, miehen puolella on kato jo käynyt. Menee vain sekaisin, jos kaikki ovat "mummuja". Isoisomummu vain on jo melko pitkä litania..

 

Mäkin pitkästä aikaa kirjoittelen..

Mulla on vihdoin ihan oikeasti loppunut paha olo, eikä väsymyskään ole enää ihan niin pahaa kuin jokunen viikko sitten... Kireä olen toisinaan kuin viulun kieli, mutta onneksi mies on niin ihana, että vaikka suutun hänelle ihan hölmöstä asiasta, niin tulee pyytämään anteeksi ja lepyttelee :heart:

Ensimmäiset hankinnat on tehty (pinnasänky, hoitopöytä ja sitteri) ja Vau'kirjan kirjakerhoon liitytty

Töissä kerroin lähimmälle esimiehelle heti ultran jälkeen (rv 14+), niin esimies pystyy valikoimaan tehtäviä sen mukaan Ja lopulle ryhmälle kerroin tässä menneellä viikolla eli rv 16.. Ryhmässäni on vain miehiä, mutta olivat kaikki ihan innoissani ja ovat koko ajan huolissaan, etten vain stressaa liikaa


Jebbis ja mini 16 + 5

 

Hei!

Elikkä täällä joku kysäisi niistä lemmikeistä. Meillä on 3- vuotias saksanpaimenkoira, joka on ollut pennusta asti tosi arka ja pelkää kaikkea uutta. Pentu aikana kävi niin ikävästi että kaksi koiraa lyhyen ajan sisällä kävi kimppuun ja jotenkin sen pelot ja arkuus alko korostumaan. Lähipiirin lasten kanssa tulee oikein hyvin kyllä toimeen, mutta on pennusta asti tottunut. Mulla meinaa vähän pelottaa että pelkää vauvaa kun se kotiin tuodaan ja Simppa on kova poika rähisemään. Se pelkää mm. vaalenapunaista kastelukannua, kaaleja, siilejä, sähkökaappeja, tuulessa lepattavia muovipusseja muttei onneksi mitään kova äänistä. Meille suositeltiin että tuoda synnäriltä jo, ennenkuin vauva kotiutuu, kaikkea rättejä, vaippoja ja vaatteita, jossa haisee vauva ja omistajat. Näin koira yhdistää uuden hajun omistajiinsa. Sitten myös neuvottiin että kun vieraita tulee niin ensin huomioidaan koiraa ja sitten vasta vauvaa, koska jos eläin tulee mustasukkaiseksi se voi olla vakavaakin. Sitten toivotaankin ettei koira ala ylisuojelemaan vauvaa, eikä päästä ketään muuta kuin meidät vauvan lähelle. Kuulemma kans melko yleistä Paljon voi olla haastetta, mutta toivotaan kaiken menevän hyvin.

Meillä minun toiset isovanhemmat ovat 65- ja 67 vuotiaita ja toiset on sitten 75- ja 78- vuotiaita. Minun toisella mummolla tällä vanhemmalla on Alzheimerin tauti, mutta asuu kotona vielä ja on suhteellisen hyvä kuntoinen sekä omatoiminen. Muistaakin erittäin hyvin uuden tulokkaan, vaikka moni muu asia meinaa jäädä unholaan. On minulla yksi isomummokin elossa, hän on nyt muistaakseni 85-vuotias, on muisti mennyt ja asuu avustettuna kotona. Toivotaan että elää vielä kesään asti että saadaan ikuistettua monta sukupolvea samaan kuvaan. Minkäs ikäisiä teillä on omat vanhemma?Minulla on kummatkin juuri ylittänyt 40-vuotta. Äiti sanoi ettei iän puolesta tunnu yhtään mummolta.

VanillaNinja: Toivotaan ettei ole mitään vakavempaa kyseessä ja selviäisit pelkällä säikähdyksellä!

 

aletheia91, meillä aika samankuuloinen koira, ei pelkää kylläkään oikeen mitään.. Eiköhän se ihan hyvin mene, pitää just muistaa vaan huomioida aina sitäkin tarpeeksi ja hyvä vinkki tosiaan se vauvan hajun tuominen kotiin ennen kun kotiudutaan sairaalasta
Omat vanhemmat mulla on 51 ja 55, miehen vanhemmat jo molemmat yli 60. Varmasti vaikuttaa jaksamiseen kun on jo enemmän ikää mummoilla ja ukeilla.. Taitaa minun äiti olla se supermummo (51) kun on oikeastaan läheisin ja eniten ollaan sen kanssa tekemisissä kun kaikki muut asuu paljon kauempana, eri kaupungeissa. Varmasti tulee olemaan paljon apua pojun synnyttyä

Oonko ainoa joka on näin mahdottoman malttamaton??? En millään jaksaisi enää odottaa vauvaa! Olisi ihana saada se jo nyt! Olossa ei edelleenkään mitään vikaa mutta nyt vasta ilmeisesti puhkesi se vauvakuume..?

 

pamppa88/ 24v /oulu/ pe 15.6

 

Mä voisin kanssa kuulua tännekkin :wave: eli

LittleEternal/26/Uusimaa/28.4

Ja ekaa tässä ollaan odottamassa pelko perseessä joka vaihtaa aina muotoaan totaali onnellisuuteen, ihanaa nää heilahdukset.... Miehellä on jo lapsia entuudestaan joten tää ei ole mikään uus juttu hänelle, joten on tuplasti rauhallisempi kuin minä
Omat vanhempani ovat kuusikymppisiä ja isoisovanhemmista ainut elossa oleva on 91wee teräs muori ja miehen puolella ei ole enää elossa ketään, että tää pyörii hyvin pitkälti minun vanhempieni ja sukuni kautta : /
Olen nyt ollut jo hyvän aikaa sairaslomalla ja jatkan sitä aina äitiyslomalle asti.
On tuo työ vähän liian kuormittavaa joka suhteessa niin kun tätäkin alaa yleensä hoitaa miehet niin mun työni on 99% miesten kanssa olemista

tv. 25+2

 

Kuurupiilo,kiitos
eipä siin mitää sanonut kun ei ole lääkäri..lääkäri hoitaa kuulemma itse sen..pakostakin tässä vähän pakokauhun vallassa on mut kaik muuten oli ok joten toivon et tääkin ois väärä hälytys
Nyt vaan peukkui))

 

:wave: Heippa! Jonkin aikaa jo seuraillut keskustelua, liityn nyt ihan julkisesti. Aika aktiivisesti seurannu ns. omaa kuukausiketjua, mutta siellä monella on jo lapsia ennestäänkin. Eli tietoja

felina/25v/Oulu/4.4.

Mä en tiedä varsinaisesti vauvakuumeesta, haluaisin tän vaan kohta jo ulos. Alkaa kyllästyä tähän vatsaan, kun ei hetkeksikään pääse eroon. Joo, eihän sitä lapsestakaan saa vapaata kun haluaa ja pitää sitoutua ja blaablaa, mutta ei sitä oo pakko ottaa jokaselle vessareissulle tai jokaseen sängystä nousemiseen mukaan.

Mun äiti on viidenkympin hujakoilla, samaten miehen vanhemmat. Isovanhemmat on siinä 80v:n puolin ja toisin. Kaikki ei vaan asu ihan lähimaisemissa, mutta onneks osa ihan samassa kaupungissa.

 

Mies tuli eilen illalla sieltä kuukauden jenkkireissultaan kotiin. Koira vikisee pimpero mielessään ulos (vastahan me ulkona oltiin..). Vauva biletää vähän väliä mahassa. Äsken pyörittelemämme lihapullat paistuvat uunissa. Tuntuu hyvälle.

Oli kyllä miehen ilme näkemisen arvoinen eilen illalla kun riisuintoppatakin päältäni. Ei uskonut minun voivan kasvaa niin paljon tuossa ajassa. Kovasti on silitellyt mahaa ja sillä tuntuu olevan itselläänkin hormoonit sekaisin. Alkoi puhua jo omistuskämpän ostamisesta sekä vakituisesta työsopparista. Ei ole sellaista hyväksynyt bändikiireinen vuoksi. Ompa hassua. Ja tietysti kivaakin että ajattelee perheen tulevaisuutta. <3

Huomenna rakenneultra. Saapi nähdä näkeekö kumpi siellä on. Ja onkohan sen sisuskalut kunnossa? Ö_______Ö Jänskää on!

 

Vauvavakuutus? Mitä mieltä ootte? Tässä olis vielä hetki aikaa miettiä että otetaanko vai ei.. Pitää 3kk ennen la ottaa, mutta onko tarpeellinen tai ootteko jotku jo ottanut?

 

isovanhemmista Meillä minun puoleltani vauvaa odottaa tietysti vanhempani ja äitini kaksoissisko joka toimii "varamummina" (siskon pojalle meni pienenä ihan täydestä), sitten on vielä äidin puolelta mummi ja ukki elossa, tosin mummi reuman heikentämä jo. Isän puolelta on myös vielä ukki elossa. Miehen puolelta on kato käynyt sitten reilummin eikä sieltä ole odottamassa kuin miehen vanhemmat, isänsä täytti 71 eikä ole enää parhaassa vedossaan, ilmeisti dementtiaa tekemässä mutta vielä sentään muistaa nimeni ja sen että on vielä ainakin yksi lapsenlapsi tulossa

Viikonloppuna käytiin uimassa miehen tyttöjen kanssa ja sieltä pois lähtiessä saunassa tunsin pienen hiiren kävelevän mahassa Sen jälkeen ei ole mitään tuntunut mutta eiköhän nuo ala kohta tuntumaan.

jauhopeukalo ja möykky rv 16

 

Uuden vuoden aattona nojasin töissä pöytää vasten ja silloin tuntui, kuin jokin olisi mahassa tökkinyt, mutta sitten se loppui.. en tiedä, oliko se pikkuasukki vai jotain muuta, mutta jännää se oli!

Nyt odotellaan, että tuntuisi ihan oikeasti jo selvät liikkeet

Jebbis + mini rv 17

 

Eilen pisti masuasukki melkoisen kutitusshown pystyyn juuri ennen kuin olin menossa nukkumaan. Aivan kuin joku olisi poksutellut urakalla kuplamuovia masussa, alkuun se oli hassua vähän aikaa ja sitten rupesi vain tympäisemään. Minä huono äiti.

Me ollaan sanottu masuasukkia möykyksi, mutta eilisen perusteella tekisi mieli vaihtaa nimi fisuksi

Miestä ketuttaa ihan helvetisti kun se ei voi tuntea vielä mitään. Mielellään kuulemma ottaisi nuo kutittelutkin omakseen. Mä odotan jotenkin kauhulla sitä kun masutyyppi on isompi ja alkaa oikeasti potkimaan. Mä vauvana rummutin tehokkaasti äitini keuhkoja. Ja kun oon niin helvetin lyhyt, niin kun joku 50 senttinen toukka lyödään mun keskivartaloon niin hyvä että sisäelimet mahtuu sinne jonnekin heilumaan. Mua oikeasti ahdistaa, jos toukka on kauhea jalkapalloilija :|

Jospa kohta saataisiin tietää, onko meille tulossa tytöntyllerö vaiko pojankoltiainen! 23. päivä on normineuvola ultrineen ja 30. päivä rakenneultra. Koska mulla jäi näiden äitiysneuvolan toheloiden takia np-ultra välistä, mä stressaan kahta kauheammin tuota rakenneultraa. Pelottaa, että onko kaikki hyvin, varsinkin kun ehdin olla raskaana jo hyvän tovin ennen kuin sain sen tietää.

Mun vanhempani ovat 42&48, varsinkin mun isäni on jo aivan täpinöissään kun pääsee hoitamaan meidän vaavia

Meillä ei ole vieläkään mitään vauvankamppeita eikä vauvavakuutusta eikä mitään muutakaan. Ukkoa vain ärsyttää aivan sairaasti kun kaveripariskunta oli meille jo jotain vauvanvaatteita haalinut. Mä haluaisin pikkuhiljaa alkaa jo hamstraamaan kaikkea pientä ja suloista, mutta meillä on vielä asunnonkin vaihto edessä, joten ei ole kovin fiksua alkaa vielä sitä tavaraa haalimaan.

Ja mitä taas noihin vaatteisiin sun muihin, niihin kun en edes aio oikein hirveästi panostaa. Pikkuruinen tulokas kun mahtuu niihin aina vain niin pienen hetken kerrallaan, ennen kuin saa jo olla isompaa.

Mery ja möykky 18+1

 

Vakuutuksista Meillä kävin tänään (äsken) siirtämässä mun vakuutukset Lähivakuutukselta Pohjolaan, kun meillä on kotivakuutuskin kerran Pohjolassa. Samalla kyselin vauvavakuutuksesta ja sain siitä infot. Nyt oon kyllä ihan sitä mieltä että meille otetaan todellakin. Saa kivasti sekä äidille että isälle kaupanpäälle vuodeks henkivakuutuksen Eihän siinä mitään mun mielestä häviä että vakuuttaa kunnolla. Jos lapsi tulee yhtään vanhempiinsa, niin on kovin altis tapaturmille.

Mä oon löytäny uuden tuttavuuden, eli fb kirppikset, joista kovastikin oon hankkinu kaikkee ihanaa pikkuiselle käytettynä ajatellen jo ens syksyä ja muuta tulevaa aikaa. Tulevilta kummeilta on saatu kaikkea ihanaa ja pinnis on jo ostettuna, kun kaveri myi mulle edullisesti tosi vähän käytetyn Vaunut oon halunnu katsoa jo valmiiks + tietysti turvakaukalon, että tietää sitten mitä hankkii jos tuleekin kiire ostaa.

Meillä Zumbas vauva koko viime yön masussa niin, että en saanu nukuttua juuri ollenkaan. Kivahan se on että tietää että sillä on kaikki hyvin kun tuntee liikkeitä, mut aika kovia potkuja on jo, vaikkei ollakkaan pidemmällä kun 22. viikolla.

Rv 21+5

 

nonnakonna Myö meinattiin ainakin ottaa se. Täällä on niin surkea kunnallisen puolen perusterveydenhuolto ettei haluta lapsen kärsivän siitä. Miehen lapset ovat sairastelleet enemmän ja vähemmän, vanhimman ja kaskimmäisen kohdalla sairaalassa vietettyjä tunteja ei jaksa edes laskea joten vakuutus katsotaan enemmän kuin tarpeelliseksi

 

Heipähei pitkästä aikaa!
Eihän se tupakin polton lopettaminen ihan niin helppoa ollukkaan.
Vaikka se tekikin välissä pahaa, eikä pystynyt polttamaan, niin nyt sitten taas pystyy ja hirveesti haluttaa... Oon kyl päässy siihen, että oon nyt polttanut yhden päivässä. Sekin mulla vähän mietityttää, et miks välissä se teki pahaa ja nyt ei sit yhtäkkiä taas teekkään. Noh, muita raskausoireita kuitenkin edelleen on..

Isovanhemmista sen verran, että mulla enää 2 mummoa elossa, toinen vielä ihan hyvässä voinnissa, toinen jo yli 90, ihan on asiallinen, mutta muuten huonossa kunnossa. Enkä uskalla yhtään arvailla mitä mahtavat tulokkaasta sanoa!
Mun vanhemmat sitten taas, äiti tietää jo, aika rauhallisesti tilanteen otti. Isälle on kertomatta, hieman jännittää. Uskon kyllä, että tykkää. Lapsen isän puolelta isovanhempia ei oo, mutta vanhemmista uskon, että ihan hyvin ottaa!

Taruolento ja pikkunen 8+4, ekaa ultraa ootellessa!

 

Meillä otettiin se vauvavakuutus. Ihan varmuuden vuoks, jos jotain hämminkiä ois enemmänki. Jos on täysin terve ja sellaisena suurin piirtein pysyy, niin ei siitä paljoa oo hyötyä, mutta onpa nyt varmuuden vuoks.

Liikkeitä tuntuu välillä hurjasti, välillä onki sitte hiljasta. Tuntuu, että monet muut odottajat osaa jo kellottaa sen vauvan päivärytmin ja tietää missä asennossa se milloinkin on. Ite osaan hädintuskin sijottaa liikkeet tiettyyn kohtaan vatsaa, saati että ois mitään hajua pyörimissuunnasta tai muusta hahmottamisesta. Ehkä mun kolmiulotteinen hahmotus on jotenki pielessä tai jotain. :$

felina+pikkupulla 29+0

 

taruolento Täällä yksi tupakan kanssa taistellut myös. Omia tupakkeja ei ole ollut plussatestin jälkeen, mutta alussa tuli pummittua muilta. Pari kokonaista tupakkaa hermostuksissani poltin plussaamisen jälkeen, sen jälkeen parit savut silloin tällöin, oikeastaan päivittäin, jonkun toisen tupakasta.

Neuvolantätille riitti se, lääkäri taas on ollut koko ajan kimpussani. Inhottaa mennä lääkärineuvolaan, kun ei se puhu raskaudesta tai mistään muustakaan, vain tupakoinnista. Jos ei läksytä minua, lässyttää mulle vartin, kuinka mun pitäisi saada avokki lopettamaan tupakointi ja tapaaminen on siinä. En minä voi vaikuttaa avokin tupakointiin, jos ei se tee sitä naamani edessä tai höngi vauvan kasvoille sitten kun se on maailmassa! Kysele siinä sitten raskauden kulusta tai omasta voinnista mitään. Inhottaa. Ensi kerralla kyllä jätän sen joojoo-kauriinilmeen kotiin ja alan lyö nyrkkiä pöytään, että lopeta perkele. Neuvolantäti vain sanoi, että onpa hienoa kuinka vähensin niin paljon, ennen meni aski päivässä ja nyt pari tupakkaa viikossa.

Kyllä mä tiedän tupakoinnin vaarat. Mä en tehnyt ensimmäisinä mitään muuta, kuin luin kaikesta kamalasta mitä tupakointi voi tehdä. Oon suominut ja läksyttänyt itseäni, kuinka huono ja itsekäs äiti olen. En tarvitse sitä lääkäriä vielä painamaan mua enemmän maahan, tarjoaisi edes jotain apua. Ei, se vain hokee kuinka piittamaaton paska suomennettuna olin nikotiiniaddiktioni kanssa.

Viime viikolla iski järjetön flunssa ja se oli viimeinen kipinä. Jos tähän mennessä mun yhteenlaskettu tupakankulutus oli 1-3 tupakkia viikossa, niin nyt olen ollut viikon kokonaan ilman.

Ja jokainen päivä, mä joudun vain sanomaan itselleni ei. Ja uudelleen ei. Niin kauan on melko helppoa, jos onnistun olemaan ajattelematta koko asiaa ja aina vain sanon sen ein. Jos kerran repsahdan, taas rupeaa menemään se pari tupakkia per viikkoa. Parit savut silloin tällöin. Ja se olis menoa sitten taas.

Mery, joka yrittää tehdä oikein

 

Felina, mistä te otitte vakuutuksen? Oon koittanut niitä nyt katsella, mutta en osaa päättää että mistä kannattaisi ottaa.

Merywind ja taruolento, mulle ainakin toitotettiin sitä että jos ei heti kokonaan pysty lopettamaan niin parempi polttaa ne muutamat savut kuin ressata jumalattomasti, se ei tee vauvalle hyvää! Itse tosin en ole pystynyt polttamaan enää plussauksen jälkeen ( poltin vissiin 5 tupakkia ja sitten tuli yök) mutta paljon tuttuja jotka ovat polttaneet pitkällekkin raskautta ja saaneet aivan terveitä lapsia. Tosin riskit on aina olemassa ja parempihan se on olla polttamatta mutta itseään ei saa laittaa räjähdyspisteeseen!

 

Kyllä ite yritän kovasti sen tupakanpolton lopettaa, vaikka jotkut tutuista polttanutkin läpi raskauden ja terveitä muksuja tullut.
On se sit kuitenkin jos jotain tulee, niin saa syyttää itteensä..

Nyt vaan meinaa olla hermo sen verta kireellä, että en tiiä pitäiskö ponkassa pihalle.. Helvetin miehet! Joo, lapsen isä on innoissaan tulevasta lapsesta, mutta muuten sen ajatusmaailma on aivan jotenkin niin ihmeellinen.. Kaikki tuntuu olevan vähän hälläväliä asenteella. Ja minä ku oon miettiny palaavani yhteen tuon kans viel....

 

rooroo Olen mäkin kuullut tuon, tosin mulle ei sitä neuvolassa sanottu. Enkä mä sitä tupakointia onneksi sinällään ole stressanutkaan, kiitos niiden parien savujen. Sen lääkärin kyllä tahtoisin kuristaa, koska tiedän jo, että jos sanon lopettaneeni kokonaan nyt, se vain jatkaa sitä lässytystä avokista. Minä altistun tupakan vaaralle kun mies polttaa. Kun mies käy tupakalla ja tulee sisälle, myös sitten syntyneen vauvan hengitystiet ärtyvät, kuulemma.

Ultrassa vauva heristeli nyrkkiään, jolloin lääkäri sanoi, että se pui nyrkkiään minulle ja moittii minua, että äiti älä polta ja tee hänelle huonoa oloa. Pirun kiva ultrassakäynti.

Mutta onneksi mulla on seuraavina kahtena maanantaina kaksi ultraa ilman sitä, en malta odottaa että näen pikkuisen! :heart: Jotenkin ollut huoli, kun maha ei sitä kutitusta kummempaa elämää ole pitänyt, vaikken mä vielä niin sen liikkeitä tunnekaan.

taruolento tsemppiä siihen lopettamiseen Toivottavasti myös tuo miessukupuoli lakkaa käymästä hermoille ja teille löytyy ratkaisu.

 

Merywind, no voi ei mikä lääkäri! Eikö siellä ole mahdollisuutta vaihtaa lääkäriä? Mun mielestä sä saat ite päättää ketkä sua hoitaa.
Itse en ainakaan haluaisi ultraan, jos tuommonen ois vastaanotto. :/ Tosi ikävän kuulosta hommaa. Eiköhän se miehen polttaminen ole miehestä itsestänsä kiinni, eikä susta.

 

Enpä taida voida vaihtaa. Pienellä paikkakunnalla kun asun, niin tyyppi on terveyskeskuksen ainoa naislääkäri. Lisäksi siellä on yksi mieslääkäri, joka ei edes taida tehdä noita gynen hommia.

Mietin jo sitäkin, että kai mä voisin kieltäytyä noista lääkärineuvolakäynneistä. Mä olen nuori ja alakerrassa kaikki ok, niin noi 30 sekunnin sisätutkimukset ja tupakasta lässyttäminen vaan tekee mun oloni kamalammaksi. Mut no, mitähän noita olis, ehkä parin kuukauden välein.. Joten kai mä kestän.

 

Mut no, mitähän noita olis, ehkä parin kuukauden välein.. Joten kai mä kestän.

Itse ymmärsin että joudun käymään tasan kahdesti noissa lääkärin tutkimuksissa. Tietty eipä olisi ensimmäinen (eikä varmana viimeinen) jos olen ymmärtänyt jotain väärin.

Onnekseni me ollaan saatu hyvää kohtelua neuvolassa ja ultrissa. Lääkärimies on ollut ainoa joka on pyöritellyt silmiään (tyhmille) kysymyksilleni. Kyllähän ensimmäisellä neuvolakäynnillä tuli paljon paasausta tulevan isukin päihteiden käytöstä ja sehän tehosi. Eipä ole tupakin tupakkia polttanut enää. Alkoholin käytöstä en tiedäkkään nyt kovasti koska ollut reissussa.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ultraus käyntejä pitäisi olla vain ne vähät kaksi. Tämä yllätti minut aijemmin kokonaan. Luulin että siellä saisi käydä useammin! Vauvan asennosta johtuen rakenneultrassa (eli siinä kakkos ultrassa) saimme yhden ilmaisen extra käynnin jotta pääsisi kurkkaamaan vielä sydämeen sekä kasvojen sivuprofiilia. Elimet olivat kehittyneet hyvin ja sydänkin pumppasi hienosti. Rumahan se on kuin mikä! Toivotaan että iho kaunistaa kallon kuin kallon.

(Lapsi vihaa minua kun joskus kerron hänelle miten hienovaraisin sanoin olen hänen ulkonäöstään puhunut netissä..)

 

Mä olen pihissyt ja puhissut kiukusta tuon neuvolan kanssa, mutta näköjään mä olen noiden ultrien suhteen varsin onnellisessa asemassa. Jokaisella neuvolakäynnillä kun ultrataan! Eli näen pikkuisen joka kuussa. Ja kyselin just kaverilta, joka on jo lapsen saanut, noita lääkärineuvoloita vissiin on 3 kappaletta ja viimeisellä kerralla ei ronkita. Mulla on niitä jo 2/3 siis kasassa Sen lisäksi on sitten np-ultra ja rakenneultra, jos tahtoo.