eriarvoiset lapset ja lapsenlapset

Haluaisin kysellä onko kenelläkään samanlaisia ongelmia kuin meillä:
Yritän lyhyesti selvittää tilannetta, mutta saa nähä kuinka käy.Mieheni äiti pitää miestäni jotenkin "huonompana" ihmisenä kuin kolmea muuta lastaan,en ole vielä yli15 vuoden aikana päässyt selvyyteen miksi näin on, mutta se näkyy käytöksessä ja puheissa. Luulisi esikoisen olevan jossain suhteessa erittääin tärkeä, mutta ei. Kylässä meillä ei käydä kuin ristiäisissä ja rippijuhlissa ja silloinkin vastahakoisesti....puhutaan kyllä et tullaan käymään, mut mitään ei tapahdu. Nyt olenkin kyllästynyt touhuun niin, etten pyydä enää mihinkään juhliin. Takana päin morkataan useasti ja välillä tuntuu et päin naamaa viä enemmän...olen yrittäny kestää asiaa tähän asti hyvän käytöksen merkeissä, mut kuppi alkaa olla aikas täys koko ihmistä.
Lisäksi sama heijastuu myös meidän lapsiin.Kun olemme käyneet mummilla, niin ei siä paljo kysellä, mitä meidän lapsille kuuluu, vaan saamme kuunnella melkein koko ajan mitä muut lapsenlapset ovat tehneet jne...lisäksi synttärit ja nimipäivät on täysin unohdettu meidän lasten osalta, kuulemma ei kaikkea voi muistaa....kylläkin ne muut lapset ja lapsenlapset ja jopa vävy ja miniä muistetaan kaikilla merkkipäivillä....
itse voisin olla asiasta ihan hiljaa, mutta kiukuttaa lasten takia...mitä vastata kolmevuotiaalle ja isommille, kun ne kysyy miksei toinen mummi antanu mitään lahjaa, miksei tullu synttäreille jne..
asiasta on turha ruveta anopin kans puhumaan, syyt tulee kumminkin mun niskoille...

Onkohan kellään vastaavanlaisia kokemuksia??????????

 

On kokemusta. Vaikea tajuta mitä vanhenevan ihmisen päässä liikkuu vai liikkuuko mitään vai onko jo neliviisikymppiselläkin mahdollista olla dementia joka muuttaa ihmisen käytöksen.

Jotkut vanhemmat ajattelevat varmaan niin, että 18-vuotiaaksi pitää yrittää olla tasapuolinen ja elättää kaikki ja sitten saa tehdä kuin haluaa? Ja jos kaikki lapset eivät ole yhtä rakkaita, niin senkin saa vapaasti näyttää?

Tai sitten jotkut ajattelevat niin että ehkä se joku lapsi sai enemmän jotain (vaikka isovanhempien huomiota tai jotain) lapsena ja sitten hän ei tarvitse enää aikuisena mitään?

olisihan tähän kiva tietää vastauksia, mutta niitä tuskin koskaan saa.

 

Nyt tuli sellainen "älynväläys", että ehkä nämä epätasa-arvoisesti kohtelevat vanhemmat kiukuttelevat sitä, että luulevat, että lapsi ei heitä rakasta?

Ehkä jotkut vanhemmat vanhemmiten hakevat rakkautta ja huomiota lapsiltaan samalla tavalla kuin jotkut lapset hakevat, kiukuttelemalla ym

 

Joku on analysoinut minulle, että anoppi henkisesti kehittymättömänä syyttää vieläkin minun miestäni nuoruutensa riistämisestä, kun mieheni oli ei toivottu vahinko, jonka takia joutui menemään naimisiin. Mennessäni silloin umpirakastuneena anoppilaan, kauhea järkytys oli se, että miehen sisar oli kaunis, viisas ym. ja koko perhe tavallaan naureskeli miehelleni ja pompotti mielensä mukaan. Sama on jatkunut koko avioliittomme ajan ja meidän lapset ei ole olleet mitään, mutta miehen sisaren lapset sitten kauniita ja viisaita. Meille ei apua ole riittänyt, lasten syntymäpäiville ei ole ehditty ym. kaikkea mitä kuvitella saattaa että kiusaa voi tehdä. Tämä on kai aika yleistä kuitenkin. Lapsia käy sääliksi.

 

Toisista sitä vaan tykkää ja toisista ei.
Minkäs sille mahtaa.
En minäkään viitsi käydä kylässä jos siellä maristaan ja näytetään hapanta naamaa. ja odotetaan vaan rahakirjeitä.

 

hei neuvoton! mulla on samantapanen asia ollu mielessä jo jonkun aikaa: sain itse ekan muksun joitakain vuosia sitte, ja muksu on mummolle kaikki kaikessa,kiva niin. mutta kun veljeni vaimo sai heidän esikoisensa tämä ei ole mummolle kuin ilmaa! POIKANI KUN ON niin paljon parempi yms. välillä oikein vtuttaa veljeni puolesta, hänen poikansa kun on aivan ihana. mutta mitä tässä voi tehdä?

 

Täälläpä sitten taas tämä katkeroitunut mummeliini levittää happamuuttaan.

 

\

Toisista sitä vaan tykkää ja toisista ei.
Minkäs sille mahtaa.

Tosi järkevää käytöstä isovanhemmalta pientä (viatonta) lasta kohtaan, ei kaikista voi tosiaan pitää, mutta luulis että nyt OMIA LASTENLAPSIAAN rakastaisi. Ainakin normaalit isovanhemmat vai eivätkö he pidä kaikista omistaankaan??? :x

 

Joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa, ajattelen tämän asian niin, että se syy on siellä vanhemmassa, ei koskaan lapsessa. Jos vanhemmat eivät omia lapsiaan kykene rakastamaan, oli sitten millainen tahansa lapsi, jotka itse ovat kasvattaneet ja jotka heidän verisukuaan, niin henkistä kypsymättömyyttä on vanhemmissa, heillä jäänyt joku kehitysvaihe elämättä, kun ovat katkeroituneet ja sellaistakin paljon että kadehditaan omia lapsiaan.

 

sääli, jos teillä on asiat noin ja mummu katkeroitunut menettämästään nuoruudestaa. mutta syytönhän se lapsi eli poikansa tilanteeseen on ja ei saisi koskaan lapsen kuullen sanoa, että tämä olisi pilannut vanhemmiltaan jotain. Aika tunnekylmä on anoppisi. Toivottavasti en itse koskaan syyllisty samaan. olin minäkin 17 kun esikko syntyi, mutta olen iloinen ja ylpeä siitä että olen hänet maailmaan saattanut. hänellä nyt 2 ihanaa lasta, ja ovat kyllä kaikki muutkin lapseni ja lapsenlapseni ihan yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Toivottavasti anoppisi huomaa ja yleensä nuo tuollaiset jossakin vaiheessa elämää, löytää edestään. joskus vaan voi olla liian myöhäistä. :hug:

 

\

Joku on analysoinut minulle, että anoppi henkisesti kehittymättömänä syyttää vieläkin minun miestäni nuoruutensa riistämisestä, kun mieheni oli ei toivottu vahinko, jonka takia joutui menemään naimisiin. Mennessäni silloin umpirakastuneena anoppilaan, kauhea järkytys oli se, että miehen sisar oli kaunis, viisas ym. ja koko perhe tavallaan naureskeli miehelleni ja pompotti mielensä mukaan. Sama on jatkunut koko avioliittomme ajan ja meidän lapset ei ole olleet mitään, mutta miehen sisaren lapset sitten kauniita ja viisaita. Meille ei apua ole riittänyt, lasten syntymäpäiville ei ole ehditty ym. kaikkea mitä kuvitella saattaa että kiusaa voi tehdä. Tämä on kai aika yleistä kuitenkin. Lapsia käy sääliksi.

Olisi todella kiva vaihtaa mietteitä kanssasi yksityisesti, jos haluat kirjoitella, niin osote on enkeli.lapsi@hotmail.com
...niinkuin olisi omaa elämäänsä lukenut kirjoituksessasi

 

\

Joku on analysoinut minulle, että anoppi henkisesti kehittymättömänä syyttää vieläkin minun miestäni nuoruutensa riistämisestä, kun mieheni oli ei toivottu vahinko, jonka takia joutui menemään naimisiin. Mennessäni silloin umpirakastuneena anoppilaan, kauhea järkytys oli se, että miehen sisar oli kaunis, viisas ym. ja koko perhe tavallaan naureskeli miehelleni ja pompotti mielensä mukaan. Sama on jatkunut koko avioliittomme ajan ja meidän lapset ei ole olleet mitään, mutta miehen sisaren lapset sitten kauniita ja viisaita. Meille ei apua ole riittänyt, lasten syntymäpäiville ei ole ehditty ym. kaikkea mitä kuvitella saattaa että kiusaa voi tehdä. Tämä on kai aika yleistä kuitenkin. Lapsia käy sääliksi.

Lapsia tosiaan käy sääliksi. Pyrkikää että ette turhaan pahoita heidän mieltään, eli eipä muuta kuin harvoja kohteliaisuusvierailuja. Asiian ette muutoin voi vaikuttaa.

 

Tykkäminen ja rakastaminen on ihan eri asia.
Tottakai sitä lapsiaan ja lapsenlapsiaan rakastaa niinkuin omiaan ainakin.
Mutta tykätä ei kaikista tarvitse.
Jos lapset kiukuttelee, huutaa, rähjää ja ilkeilee niin eipä tarvitse tykätä.
Ja kasvatus kyllä kuuluu vanhemmille eikä isovanhemmille,
Lapsenlapset ovat tervetulleita, mutta vain vanhempiensa seurassa.
Ja ilman viinaa koko porukka.

 

Minun anoppi ei pidä pahemmin yhteyttä mieheeni ja lapsiimme. Syy on ehkä se, että hän ei saa leikkiä meidän perheessä Stephanie Forresteria. Muiden vellosten perheet eivät ole pärjänneet elämässään ilman äitinsä apua ja tarttumista asioihin. Muut kuhisevat kuin muurahaiset pesässään ja touhottavat kaikki kaikkien asiat läpi pitkin ja poikin.

Me ei jakseta pitää kaikkien asioista huolta, eikä anneta anopin pitää meidän asioista huolta koko suvun kesken.

Ei minunkaan äiti tuppelehdi liikaa täällä pomottelemassa ja järjestelemässä asioita, vaan ihan normaalia kanssakäymistä puolin ja toisin. Meillä vältetään puhumasta kahdenkesken kolmannen sisaruksen asioista.

Voi kun olisin tajunnut aikaisemmin, että ilman anoppia on niin hvyä ja rauhaisa elää!!!!

 

Tuntuu erittäin tutulta!

Meillä anoppi hoitaa tyttärensä poikia JOKA PÄIVÄ, lukuunottamatta viikonloppuja, toki joskus sillloinkin. Passaa koko perhettä hoitamalla ja huoltamalla lapset, siivoamalla talon + pihat, katsoo lapsia, että äiti pääsee joka päivä asioilleen, jotka sitten väännetään vaikka rautalangasta.

Meillä anoppi käy ehkä kerran viikossa eikä poikaamme ole hoitanut kuin 4 kertaa ja nekin todella tärkeitä menoja meillä mieheni kanssa. Poikamme nyt ½ vuotta. Tiedän että anoppi tulisi hoitamaan poikaamme jos häntä kyselisin, kunhan ensin saa tyttärensä perheen lapset hoidettua ja aina jos sieltä ehtii.

Pitäisi kai vain kysellä häntä enemmän hoitamaan poikaammekin, mutta tuntuu, että kun lapsen on hommannut, ei sitä viitsi muilla hoidattaa.

Muuten anoppi ihan kiva ihminen ja toivonkin, että hän joskus ajattelisi, miltä minusta tuntuu olla aina päivät kaksistaan poikamme kanssa ilman mitään apua ja kaitsemista ja onhan meilläkin omakotitalo ja isot pihat hoidettavana.

 

Jotenkin vain nuo oman tyttären lapset tuntuu olevan läheisempiä kuin pojan lapset. Johtuu varmaan siitä, että tyttö pitää yhteyttä tosi usein ja tuo lapsia käymään, muutenkin on opettanut lapset kunnioittamaan vanhempia. Pojan vaimo taas pitää enemmän yhteyttä omaan äitiinsä ja sieläkin on tytön lapset läheisempiä.Ei siinä ole mielestäni mitään kummallista, ihan luonnollista se on. En silti sano, etteikö pojan lapsia rakastaisi, mutta vieraammaksi ovat jääneet. Lahjat laitetaan kaikille, mutta kiitokset tulevat vain tytön lapsilta. Mielestäni minulla on kuitenkin hyvät välit kaikkiin lapsiin ja myös vanhempiin.

 

\

Jotenkin vain nuo oman tyttären lapset tuntuu olevan läheisempiä kuin pojan lapset. Johtuu varmaan siitä, että tyttö pitää yhteyttä tosi usein ja tuo lapsia käymään, muutenkin on opettanut lapset kunnioittamaan vanhempia. Pojan vaimo taas pitää enemmän yhteyttä omaan äitiinsä ja sieläkin on tytön lapset läheisempiä.Ei siinä ole mielestäni mitään kummallista, ihan luonnollista se on. En silti sano, etteikö pojan lapsia rakastaisi, mutta vieraammaksi ovat jääneet. Lahjat laitetaan kaikille, mutta kiitokset tulevat vain tytön lapsilta. Mielestäni minulla on kuitenkin hyvät välit kaikkiin lapsiin ja myös vanhempiin.

Eipä se kyllä aina ole kiinni siitä, tavataanko usein vai harvoin.

 

Tää taitaakin olla sitten yleistä. Anoppini pitää selvästi mieheni veljestä enemmän kuin miehestäni. Tämä näkyy ja kuuluu kyllä selvästi \|O Veljen lapsesta vaahdotaan aina, kuinka tämä teki sitä ja nukkui siten. Meidän lapsen kuulumiset/neuvolat ei kiinnosta pätkän vertaa. Hiukkasen pistää katkeraksi tuommoinen käytös :/

 

Meillä anoppi käy lasten syntymäpäivinä ja ehkä 1-2 kertaa muuten vain koko vuoden aikana.

 

\

Tää taitaakin olla sitten yleistä. Anoppini pitää selvästi mieheni veljestä enemmän kuin miehestäni. Tämä näkyy ja kuuluu kyllä selvästi \|O Veljen lapsesta vaahdotaan aina, kuinka tämä teki sitä ja nukkui siten. Meidän lapsen kuulumiset/neuvolat ei kiinnosta pätkän vertaa. Hiukkasen pistää katkeraksi tuommoinen käytös :/

Ikävää mutta totta.Nuo ihmiset eivät ansaitse lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Toivottavasti ei itse ikinä ole noin eriarvoistava omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

 

\

Jotenkin vain nuo oman tyttären lapset tuntuu olevan läheisempiä kuin pojan lapset. Johtuu varmaan siitä, että tyttö pitää yhteyttä tosi usein ja tuo lapsia käymään, muutenkin on opettanut lapset kunnioittamaan vanhempia. Pojan vaimo taas pitää enemmän yhteyttä omaan äitiinsä ja sieläkin on tytön lapset läheisempiä.Ei siinä ole mielestäni mitään kummallista, ihan luonnollista se on. En silti sano, etteikö pojan lapsia rakastaisi, mutta vieraammaksi ovat jääneet. Lahjat laitetaan kaikille, mutta kiitokset tulevat vain tytön lapsilta. Mielestäni minulla on kuitenkin hyvät välit kaikkiin lapsiin ja myös vanhempiin.

Olenko kuitenkin huomaavinani pientä katkeruutta tai arvostelua miniää kohtaan...?

 

Täältäkin löytyy eriarvoisia lastenlapsia kolme kappaletta ja ei-toivottu miniä siihen kaupanpäälle vielä. Anoppi kaveeraa miehen ex-vaimon kanssa ja heidän kullannuput ovat kaikki kaikessa. Jotain kertonee sekin, että anoppi ei tullut meidän häihin, ei häntä näkynyt myöskään yhdenkään lapsen ristiäisissä, ei syntymäpäivillä eikä edes kylässä muulloinkaan. Ollaan oltu miehen kans yhdessä reilut 5 vuotta ja yhden ainoan kerran anoppi on meillä piipahtanut, jopa 30 minuuttia hän uhrasi kallisarvoisesta ajastaan meillä käyntiin ja kokoajan oli kova kiire kullannuppujen luo miehen ex-vaimon perheeseen :headwall: Ja jos puhelimessa yritän kertoa lapsien kuulumisia, niin anoppi rupeaa kertomaan mitä on näiden kullannuppujen kanssa tehnyt ja mitä heille ostanut jne.

 

Entäs eriarvoiset anopit ja äidit sitten.

Monet miniät rakastavat enemmän äitiään kuin anoppiaan.
Miksi ei pidetä samanarvoisina.

 

en voisi itse kuvitella,että poikani tulevat lapset olisi vähemmän tärkeitä kun tyttäreni. meillä on sama juttu,että anoppi ei ole kiinnostunu poikansa lapsista eikä ole aikaa meidän rakkaille lapsille.kun taas tyttäriensä lapset on kaikki kaikessa.niille ostetaan vaikka mitä ja annetaan aikaa.tyttäret eivät pärjää ilman äitiänsä,mikä ihmetyttää..

 

kuules entäs.mieti vähän!luulisin,että poikaa ja tytärtä rakastetaan yhtä paljon,mutta omaa äitiä vähän enemmän kun anoppia.