Matkustin muutaman kk:n nettideittailun jälkeen toiselle puolelle Suomea miehen luokse hiihtolomailemaan. Koko viikon mies ramppasi hoitamassa millon mitäkin asiaa, jonka VIIDEN VUODEN TAKAINEN eksä keksi ehdottaa. Oli (jonkun eksän kaverin) muuttoapua, eksän koiran ulkoiluttamista, kaupassa käyntiä, kun eksä oli unohtanut jotakin jne. jne. Ja tämän päälle lähes jokailtaiset piiitkät lohduttelupuhelut, kun eksällä oli sydänsuruja. Kun mies vielä kävi päivisin töissä, niin eipä siinä paljon yhteistä aikaa eksän murheilta jäänyt.
Niin, ja eksän valokuva oli luonnollisesti kunniapaikalla kultakehyksissä olohuoneen hyllyssä. Mainittakoon vielä, että lapsia ei ollut kuvioissa mukana -mies vaan oli vielä "pikkusen" kiinni entisessään.
No, oma itsetunto ei ollu noihin aikoihin ihan kohdillaan, niin tämän eksä-shown vielä nielin ihan kiltisti. Ja vielä senkin, kun mies vertasi minua suomenhevoseen. Kun jotkut naiset on kuulema sulavalinjaisia ravihevosia ja mä olen semmonen jötikämpi työhevonen. (off the record, satuin silloin olemaan laihimmillani, ylipainoa max. 3 kg, että hiukan kyllä kirpaisi tuo...).
Mutta sitte tuli seinä vastaan. Miehellä oli kaksi kissaa ja mulla paha kissa-allergia. Tilanteen tiesin toki etukäteen ja otin lääkkeet mukaan, imuroinpa vielä koko ukon kämpänkin, että olis helpompi hengittää. (ei, hän ei ollut senlaatuinen mies, joka tekee sen itse, vaikka tietää naisen allergiasta). Mutta kattila alkoi kiehua yli, kun kolmas yö peräkkäin nukuttiin samassa sängyssä niiden kahden kissan kanssa, eikä noi lääkkeet oikeen tehoa siihen, että sitä kissankarvaa hierotaan naamaan 10 h / vrk. Ja selitys järjestelylle oli se, ettei niitä kissoja voi (edes sen viikon ajan) sulkea makkarin oven taakse, kun niillä tulee "isukkia niin ikävä ja isukilla niitä".
Kaikkea sitä ihminen nielee, kun on ihastunut...