**Esikoishaaveista plussanneet**

Tervetuloa taas uusille!

Elämän muuttumisesta on ollut puhetta. Koti- ja perheihmisiä ollaan miehen kanssa, joten muutos ei nyt iso ole, mutta itse ajattelen, että kyllä me vauvankin kanssa mennään ja reissataan. Aattelen, että se on asenteesta kiinni, jääkö kökkimään neljän seinän sisälle, kun ei uskalla lähteä tai jaksa nähdä lähtemisen vaivaa. Yritän pitää asennetta yllä, että meidän vaavilla on tietyt tarpeet ja rytmit, ja niistä voidaan pitää kiinni, oltiin missä sitten vaan. Kyllä kylässä voi taaperon laittaa päiväunille siinä missä kotonakin. Vauvan "koti" ei ole samanlainen fyysinen paikka kuin meillä, vaan vauvan koti on vanhempien seurassa ja heidän keskinäisessä suhteessaan. Ja vanhemmuudesta, olen joskus kuullut, että isäksi ja äidiksi kasvetaan siinä samalla kuin lapsikin kasvaa. Eli ei tarvii olla heti maailman paras vanhempi, vaan lapselleen juuri riittävän hyvä sillä hetkellä.

Rahallisesti elämä tulee muuttumaan ainakin meillä. Opiskelijoita ollaan molemmat, ja ei sitä ylimääräistä mitenkään paljoa ole. Tämän kesän kesätyörahoja yritetään säästellä, ja muutenkin pistää villasukan varteen, että on sitten vähän varalla erilaisia juoksevia menoja varten. Kyllähän sitä äitiyspäivärahaa ja lapsilisää saa, että auttaa se vähän. Ja täysimetyksellä sinne 6 kk suositusikään asti säästää kanssa pitkän pennin, jos se vain mahdollista on.

Sikiöseulonnoista on ollut puhetta, ja me ollaan kanssa jo niistä keskusteltu. Trisomia/Down seulaa ei ehkä haluta, koska meille on tervetullut millainen lapsi vain. Jos löytyisi trisomia 13 tms, joka johtaisi kuolemaan jo raskausaikana, en haluaisi keskeyttää vaan antaisin pikkuisen kasvaa kohdussa niin kauan kuin kasvaa, mieluummin luonnollinen poistuma kuin provosoitu keskeytyminen. Rakenneultraan haluan ehdottomasti, koska jos pikkuisella on jokin poikkeama, joka vaatii synnyttämistä tietyssä sairaalassa, hoitoa heti synnytyksen jälkeen tai jo raskausaikana, tai alakautta synnyttäminen on esimerkiksi omfaloseelen vuoksi riski, niin haluan antaa meidän pikkuiselle parhaan mahdollisen lähtökohdan elämään.

Sane olit ajatellut kirjoittaa päiväkirjaa, minä myös mietiskelin sitä. Olen aikaisemmin yrittänyt kirjoitella, mutta aina jaksaminen loppunut nopeaan. Nyt olisi ehkä enemmän motivaatiota, kun kirjoittelisi omalle tulevalle vaaville.

Vapaapäivien jälkeen yritän keräillä huomiseksi työmotivaatiota, ei työt kamalasti innosta tämän väsymyksen, mielialanvaihteluiden ja etomisen keskellä...

tupunen ja rymy 6+1

 

Sikiöseulonnoista mentiin niihin, mutta päätettiin miehen kanssa jo ennen seuloja, että keskeytystä ei tehdä, vaikka sieltä jotain tulisi, koska lapsi on toivotto ja ihan yhtä arvokas kaikesta huolimatta. Ainoastaan keskeytys olisi tehty, jos varmuudella olisi voitu sanoa, että lapsi viettäisi koko elämäsä sairaalassa. Tukiverrkokoin meillä hyvä tällähetkellä, kun sukulaiset asuvat lähellä riskiluvuksi saatiin kuitenkin vain 1:11000, mutta ei tuokaan silti kaikkea takaa ( pessimisti täytyy olla ) Samaa mieltä olen tupusen kanssa että olisi mukava tietää etukäteen, jotta olisi osannut sitten varautua ennalta synnytyksen yms. kannalta, jos jotain olisi löytynyt. rakenne ultrassahan voi vielä poikeavuuksia tulla yms..

päiväkirja Itse olen nyt kirjoittanut myös päiväkirjaa sittä asti, kun sain tietää että olen raskaana. Kuvat testeistä on myös liimattuna kirjaan ja ultrakuvat ajattelin siihen laittaa mukaan myös. Annan meidän lapselle sitten, kun täyttää 18, tai jos kyselee jo aikasemmin Ostettiin myös lapsen isovanhemmille (siis molempien vanhemmille) sellainen Muumi aiheinen täytettävä kirjanen, missä on kaikki sukupuut, yms. Siihen saa isovanhempien omia muistoja ja ajatuksia ensimmäisistä vuosista. Ihana antaa sitten sekin lapselle. Sanottiin vanhemmille, että saa antaa itse sitten lapselle, un siltä tuntuu Kun ei alkuvuosista sitten kuitenkaan niin paljon muista.

piupula ja leevi 15+5

 

seulonnoista: mekin mennään seulontaan. Me tiedetään, että meistä ei välttämättä myöskään vaikeasti vammasen lapsen vanhemmiksi. Tosin jos vauvassa todetaankin jotain vikaa, en tiedä tekisinkö sitten kuitenkaan aborttia. Mun mielestä toi on niin vaikea päätös, että mä en edes halua miettiä sitä etukäteen.

Pahoinvoinnista kärsiville paljon tsemppiä :hug:

Päiväkirjasta: mä kirjottelin/kirjottelen siihen neuvolasta saatuun kirjaseen. Siinä on sopivasti sivuja ja samalla näkee sen kehityksen kulun.

pokemoni & myttynen 9+1

 

Ultrista/seulonnoista: Jos EI halua seulontoihin, millaiset ultrat tulee tilalle? Me ei olla tehty päätöksiä suuntaan eikä toiseen, kun ei tiedetä vaihtoehtoja... Todennäköisesti mennään noihin "normiseulontoihin". Kyllä mä haluaisin tietää jos jotain on vakavasti vialla. Jatkosta ei ole vielä aavistustakaan, riippuu varmasti tosi paljon tilanteesta. Mä en sinänsä osaa ajatella, että olisiko meistä vammaisen vanhemmiksi... Että sillä perusteella päätyisin siis aborttiin. Kun ei sitä vammaa välttämättä kuitenkaan huomata, vauva voi vammautua synnytyksessä tai milloin vain. Voihan se vamma näkyä vasta usean vuoden kuluttuakin, tai joku syndrooma. Mutta jos jotain todella vakavaa löytyisi, olisi se takuulla tosi rankkaa eikä päätökset itsestäänselviä.

Meilläkin rahatilanne muuttuu paljon. Eikä yksin vauvan vuoksi. Mies tosiaan valmistuu jouluna ja pääsee työelämään. Työjutut ovat vielä auki, mutta mies ei ole yhtään nirso töiden suhteen joten ollaan avoimin mielin. Ja vaikka se olisi työttömänäkin, sen tulot nousee. Työttömänä saa enemmän rahaa kuin opiskelijana. Mäkin saan enemmän rahaa äitiyslomalla kuin opiskelijana. Eli taloudellisesti tilanne paranee joka tapauksessa huimasti. Vauvan synnyttyä rahaa tulee vielä enemmän. Toisaalta mä olen ihan tyytyväinen kun meillä on takana tämmöinen "köyhäilyopiskelijaelämä" joten osataan elää kyllä pientenkin varojen mukaan.

Meilläkin on muuten koira Vielä pentu, mutta aika hyvällä mallilla. Rakastaa lapsia ja on ollut niiden kanssa paljonkin tekemisissä! Tiedän, että saadaan kauhisteluita (Jo mainittujen sukulaisten osalta), että miten typerää on hankkia lapsi kun on vielä nuori koira. Mä taas näen tilanteen oikein positiivisena. Tottuuhan koira nuorena pikkulapsiin ihan eri tavalla kuin sitten vanhempana. Sitä paitsi mulle koiraharrastus on aina ollut tosi tärkeä henkireikä, joten ensi kesä vietellään sitten koiran ja vaunujen kanssa lenkkeillen sekä iltasella isä voi olla vauvan kanssa kotona jos äippä käy joskus koiran kanssa treenailemassa.

Mä toivoin mieheltä synttärilahjaksi (Syyskuussa) Bola- korua :heart: Haluan sellaisten kristalleilla päällystetyn Olisi aivan ihana käyttää sellaista raskausaikana ja sitten myöhemmin esim. imetyksen aikana. Sellainen konkreettinen muisto odotusajasta.

Hei, vielä hieman aremmasta aiheesta :ashamed: Nimittäin petipuuhista. Mä olen aina ennen naureskellut lueskellessani juttuja, joissa kerrotaan miehistä jotka ei uskalla "tökkiä vauvaa". Mutta nyt, mua ei yhtään kiinnosta mitkään pelehtimiset, koska pelkään niin kovin, että se voisi edesauttaa keskenmenoa tai muuta... Kellään muulla moisia pelkoja?

Plink & Pähkinä 4+6

 

Tervetuloa Plink, Jaspis ja innoM

Plink Tosi ikävää tuo sinun sukulaistesi suhtautuminen. Toivottavasti asiat muuttuvat, kun vauva syntyy ja ymmärtävät sinun olevan myös vastuuntuntoinen aikuinen ja vanhempi.

Jaspis Mukavaa saada tänne kuulumisia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Mielenkiintoista kuulla mitä eroja eri maiden terveydenhuollossa on odotusaikana.

sane Ihania ultrauutisia!

seulonnat Olen aika samoilla linjoilla pokemonin kanssa tässä. En tiedä synnyttäisinkö tähän maailmaan ihmisen, joka olisi koko elämänsä hoidon varassa. Mieli voi tietysti muuttua, jos tällainen tilanne tulee. En oikeastaan halua miettiä asiaa enempää. Haluan ottaa ongelmat vastaan vasta sitten jos niitä oikeasti ilmenee.

muutokset elämään Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 vuotta josta puolet olemme asuneet yhdessä ja perheeseemme kuuluu myös mieheni 13-vuotias poika joka asuu vakituisesti meidän kanssa. Olemme hyvin kotikeskeisiä ja siinä mielessä elämä ei juuri tule muuttumaan. Poika tietysti menee jo aika paljon omia menojaan, joten onhan se elämä pienen lapsen kanssa hyvin erilaista. Itse mietin paljon mitä poika tuumaa tästä uudesta siskosta tai veljestä. Ei olla vielä siis kerrottu.

Piupulalle ja neulaiselle Toivottavasti pahoinvointinne helpottaa pian. Itselleni niitä tulee n. 5 kertaa päivässä mutta ovat onneksi menneet kohtuu hyvin ohi. Itseäni helpottaa usein kun saan vähän syötyä.

tyttö/poika Itse "salaa" toivon tyttöä mutta luulen että poika tästä tulee kun mun veljillä on yhteensä 4 tyttöä niin luulis jo että meidän sisaruskatras yhden pojankin saa aikaseks Molempi parempi

Eilen sain jonku halvauksen ja leivoin ison kasan korvapuusteja. Tänään hain laatikollisen mansikoita ja laitoin pakkaseen. Vähän kyllä piti syödäkin ja tein mansikkamaitoa nam, tuli lapsuus mieleen.

Mariaana + katkis 6+6

*muoks* Plink, meillä hommaillaan lähes päivittäin. En pelkää km:a, mutta jotenkin minusta tuntuu, että olen "lyhentynyt". En tiedä onko se tässä vaiheessa mahdollista vai vaan minun mielikuvitukseni tuotetta.

 

Ja vielä päiväkirjasta muistaakseni tuolla maaliskuisissa teppana vinkkas, että itse tekee niin, että kopioi aina tänne kirjoittamansa jutut wordiin niin siitä tulee samalla päiväkirja, jossa näkyy päiväykset ja omat rv:t ja sen ajan tuntemukset. Ei lainkaan hullumpi idea mielestäni. Itse ostin vihon, mihin piti alkaa kirjoittamaan, mutta en ole saanut aikaiseksi. Taidan tehdä siis teppanat

 

petipuuhista: ollaan kyllä heiluteltu peittoja aikalailla vanhaan malliin muutaman kerran viikossa, mutta jos vähänkin koskee johonkin, niin sitten rauhallisemmin mennään. Mä olen jotekin valmiimpi nyt ilman ehkäisyä seksiin, ei tartte ees lämmitellä juuri ollenkaan, ja mies on sanonut ihan samaa. Vähän tuntuu kans et oon "lyhentynyt", mutta ei muita muutoksia. Alkuun petipuuhia verotti jatkuva öllö olo ja sen jälkeen kovat helteet.

 

Plink, kannattaa tutustua Sikiöseulonnat - opas raskaana oleville. Pitäisi saada neuvolasta ensikäynnillä, mutta löytyy myös netistä http://finohta.stakes.fi/FI/sikioseulonnat/perheille/index2.htm

Jos ei halua seulontoja, niin on sitten se yleinen varhaisraskauden ultra, mikä on n. H 10-13. Tosin graaveimmat poikkeavuudet ja suuri niskaturvotus näkyy siinäkin, ja ultraaja on niistä velvollinen kertomaan.

Petipuuhista, täällä on aika hiljaiseloa kun mies on toisella paikkakunnallä töissä. Viikonloput meneekin sitten aktiivisissa merkeissä Normit petipuuhat kuuluu normiraskauteen, eikä aiheuta keskenmenoa. Yhdynnälle ei ole estettä, jos ei ole jo olemassa km:n tai ennenaikaisen synnytyksen vaaraa, tai istukan toiminnan tai sijainnin kanssa ongelmaa. Jos on vuotoa, niin niinä päivinä olisi hyvä välttää yhdyntää. Jos tulee vuotoja tms ongelmaa yhdynnän jälkeen, niin kannattaa jutella terkan kanssa asiasta. Mut alkuraskaudessa on ihan normaalia, että halut on vähän hukassa.

Ja itse pitäisin ainakin hygieniasta vähän tarkempaa huolta, koska erilaiset tulehdukset voi aiheuttaa mm. ennenaikaista lapsevedenmenoa ja -synnytystä. Ja suuseksistä, raskaana olevan vaginaan ei saa puhaltaa, jos joku on sitä harrastanut Ja dildoja tai muita apuvälineitä ei tulisi käyttää, luulisin liittyvän osittain ainakin tulehdusriskiin.

Ja neuvolakäynteihin kuuluu olennaisesti seksuaalisuudesta ja parisuhteesta puhuminenkin, osa terkoista ei vain ota puheeksi, kun aattelee ettei ole tarvetta. Eli itse rohkeasti aihe pöydälle, jos mielessä kysyttävää.

 

Plink, en osaa vastata kuin Tampereen osalta, mutta Tre:n kaupunki tarjoaa kaksi ultraa, osallistuipa seulontoihin tai ei. Varhaisultra siis rv 10-14, johon voi liittää halutessaan np-tutkimuksen, jolloin ultrassa täytyy käydä rv 10-12 ja sitä ennen verikokeessa. Suuret poikkeamat varmaan näkyy ultrissa joka tapauksessa, ilman varsinaista seulontaa.

Rahatilanteesta: Me ollaan molemmat työelämässä, joten sikäli ihan vakaalla pohjalla. Firma maksaa täyden palkan äitiysloman kolmesta ensimmäisestä kuukaudesta, mutta sen jälkeen tulot tippuvat vähän. Ja tietty vauvan tulo tietää lisää menoja, joten vähän täytyy raha-asioita pohdiskella. Lisäksi lupasin miehelle että saa ostaa meille uuden auton kun vauva ilmoittaa itsestään, joten siihenkin on kai rahat jostain revittävä

Me ollaan oltu yhdessä reilu viisi vuotta, josta reilu vuosi naimisissa. Parisuhde voi kyllä oikein hyvin, joten sikäli ei ole pelkoa. Mutta miehellä on kyllä paljon omia menoja ja joskus talouden hoito tuppaa jäämään mun harteille, joten välillä mietityttää kuinka asiat menevät sitten vauvan kanssa. Mutta mies on kyllä vastuuntuntoinen ja lapsirakas, joten eiköhän kaikki järjesty.

Petihommista... Mua ei suoraan sanottuna ole ihan hirveästi huvittanut viime aikoina, varmaan näistä hormonimuutoksista johtuen. Lisäksi mulla on vähän oikuttelevat limakalvot ja ne ei nyt yhtään tykkää tästä muutoksesta, joten kipeätä tekee. Mutta ei mua varsinaisesti vauvan puolesta pelota, vaikka toki sekin aspekti on tullut mietittyä. Mies ei näytä edes ajattelevan asiaa, sen verran olis kimpussa koko ajan Vähän harmittaa kun en pysty vastaamaan miehen toiveisiin siinä määrin mitä se olisi halukas.

Päiväkirjasta: yritysaikoina,varsinkin alussa, kirjoitin päiväkirjaa. Jossain vaiheessa meni hermot kun mitään ei tapahtunut ja se jäi. Joku aika ennen plussausta aloitin (salaisen) blogin, johon olen nyt kirjoitellut raskaustuntemuksiakin. Tänne tulee kyllä tilitettyä enemmän, joten näitä tekstejä voisi tosiaan alkaa tallentaa erilliseen fileen.

Hmh, mua on pari viime päivää särkenyt alaselkää, ties mistä johtuu...

Heipa 7+1

 

Kiitos kaikille kokemuksista Ehkä mua vähän vaivaa, kun päivittäin on ollut sitä "menkkajomottelua" ja joka ilta särkee alaselkää aika kovastikin. Mitään vuotoja ei kuitenkaan ole ollut ja kauratyyny auttaa tosi hyvin selkäsärkyyn. Olin tuon selkäsäryn alkaessa ihan varma, että keskenmeno alkaa, mutta se rauhoittuikin aamuksi. Ja nyt se on tullut jo arkipäiväisemmäksi.

Tuo Sikiöseulonnat- Opas olikin hyvää luettavaa! Pitää laittaa mieskin tutustumaan siihen, mutta vaikuttaisi kyllä siltä, että osallistutaan seulontoihin.

 

Rahatilanteesta ja parisuhteesta vielä: me ollaan kans molemmat työelämässä, joten sinänsä rahatilanne on hyvä. Tipahtaahan ne tulot hetkeksi kun jään äippälomalle, kuitenkin meinasin palata takaisin työelämään viimeistään sitten kun lapsi on vuoden ikäinen. Teen väitöskirjaa tällä hetkellä, joten sitä ei voi oikein jättää oman onnensa nojaan, töitä tulee jossain määrin tehtyä varmasti myös äippä"lomallakin", kykenemisen mukaan. Onneksi oon sellaisessa ryhmässä töissä, jossa ei katsota kieroon tuoreita äitejä.

Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa viitisen vuotta ja aprillipäivänä mentiin naimisiin Meidän suhde on jotenkin niin hyvällä pohjalla, että välillä ihan mietityttääkin että miten meillä voi mennä näin hyvin meillä on tapana keskustella kaikista asioista ja kumpikaan ei olla toisen niskaan huohottajia, saa mennä jos haluaa, molemmilla on kuitenkin tapana kertoa menoista aina etukäteen toiselle. Me ei juurikaan riidellä, kumpikaan ei tykkää siitä ja ehditään puhua asiat halki ennen riitojen syntymistä.
Itsellä meni hetki totutella siihen, että jos joku nyppii, niin siitä täytyy sanoa. En kuitenkaan pikkujutuista pukahda, mietin ensin asian itse ja sitten jos tuntuu että täytyy sanoa, niin sanon. Tapana on keskustella asioista rakentavasti eikä syytellä toista, sekä perustella omat mielipiteet. Meillä tämä toimii äärimmäisen hyvin ja ollaan tehty tätä jo parisuhteen alusta asti, joten se tulee meille jo luonnostaan. Tietysti meilläkin on kinoja , ei me sentään mitään täydellisiä olla (vaikkakin lähellä ).

Mulla on muuten tänään maha kipuillut, sellaista vähän korventavaa tunnetta. Ei kamalan kivuliasta mutta epämiellyttävää. Ja vähän öllö olo, tekis mieli vain maata sohvan pohjalla ja syödä niitä hornetteja (ja pringlesejä ja suolatikkuja ja ja ja)

pokemoni & myttynen 9+1

 

Petipuuhista voisin minäkin sanoa, että tekee vähän ehkä jopa pahaa, kun on vähän halut hukassa No, toivottavasti mies ymmärtää sen ja jaksaa odotella. Hyvää kannattaa odottaa, vai miten se menikään

Mulla on kans ollut toi päiväkirja mielessä. Iltaisin ajattelen aina mitä kirjottaisin. Tuntemuksia ja muita. Mut ajattelin, että tuollaisia alan vasta ekan neuvolan jälkeen miettimään enemmän =)

 

Heippa taasen, ja kiitokset kaikille tervetulotoivotuksista. Kivaa lukea mietteitänne itseäkin askarruttavista asioista - ja lisäksi asioista joita ei vielä itse ole ollenkaan tullut ajatelleeksi..

Tupunen, voin aika pitkälti allekirjoittaa tuon mitä kirjoitit aiemmin tänään elämän muuttumisesta. Me ei tosin olla niinkään koti-ihmisiä, ja uskon ja toivon että reissaaminen ja maailman katselu jatkuu myös vauvan kanssa. Itseasiassa jo heti alusta saakka kun ollaan vauva-suunnitelmista keskusteltu, on kumpikin ollut sitä mieltä ettei missään tapauksessa haluta sitten jumittua paikalleen. Tietenkin vauva tuo kaikkeen oman rytminsä, mutta eiköhän kaikki ole asenteesta kiinni ja siitä miten haluaa elää. Vauvan kanssa täytyy sitten vain reissata hänen ehdoillaan.

Seulonnoista täälläpäin en osaa vielä sanoa yhtikäs mitään, ei aavistustakaan mikä kuuluu standarditoimenpiteisiin. En ole myöskään jaksanut alkaa nettiä kovin erityisesti surffata, kun pahimmillaan suositukset vaihtelee bundeslandeittain tai jopa lääkäreittäin... ajattelin vain että menen ihan tyhmänä ensi viikolla sinne lääkärille ja annan hänen selvittää asiat askel kerrallaan.

Mulla on iskenyt viimepäivinä aivan tajuton väsymys! Meinaa silmät luppasta väkisinkin ja haukotuttaa ihan jatkuvasti, normaaleista yöunista huolimatta. Vähän nolottaa nuokkua toimistolla, mutta onneks moni kolleegoista on lomilla, niin saanpahan nuokkua näppikseni ääressä ihan rauhassa Ja ehkä tämä jatkuva helle (ainakin kolmatta viikkoa jo jatkuvasti yli +30...) vaikuttaa myös, sekä pirteyteen että ylensäkin unen laatuun. Tuloksena muuten tuo petipuolen innokkuuskin on hieman laantunut...

Tulipa mieleeni kysäistä myös liikuntaharrastuksistanne, oletteko suunnitelleet rajoittavanne / rajoittaneet jo liikkumista tai tiettyjä lajeja? Ja jos, niin missä vaiheessa? Netistä tuntuu löytyvän jos jonkinmoista tutkimusta ja mielipidettä maksimisykerajoista ym. Ota noista sitten selvää. Täytynee kysäistä tähänkin sitten tohtorin näkemystä, mutta ainakin toistaiseksi meinasin jatkaa esim juoksua ja ratsastusta ihan entiseen malliin. Kai se tärkein on kuunnella mitä kroppa sanoo - ja sitten myös uskoa sitä

 

Tänään neljännen positiivisen testin jälkeen mieskin innostui jo katselemaan vaunuja ja muita tarvikkeita :heart: Ja puhui jo toisen tekemisestä, vaikka tämäkin vasta aivan alussa Voi, kun kaikki menisi hyvin =)

Väsymystä täälläkin on. Mies on hengessä mukana ja ottaa mun kans päiväunia, kun on nyt sairaslomalla ja lomakin alkaa.

Jaspis = En harrasta tällä hetkellä mitään kovin fyysistä, joten ei taida tarvita rajoittaa mitään. Käveltyä tulee kyllä ihan normaaliin tapaan.

Oletteko ihan alussa olevat uskaltaneet jo kertoa sukulaisille, kavereille? Mä en ole kertonut, kuin omalle äidilleni. Edes todella rakas muu perheeni (siskot yms) ei vielä tiedä, eikä miehenkään.

innoM & (?), vk 6?

 

innoM, me ei olla kerrottu vielä kenellekään läheiselle, aateltiin, että jos jaksettaisiin odottaa ensimmäinen neuvola (2.8.) Jospa ne vaikka siellä vähän vilauttaisi ultralla... Työkavereista muutama tietää, mutta osaa pitää salaisuuden, eikä ole mitään vaaraa, että kenellekään tutulle tieto sitä kautta kiirisi.

Jaspis, en mitään kauhean fyysistä harrasta, lähinnä pyöräilen kaikki työmatkat ja muutenkin. Oon kyllä aatellut, että nyt pitää alkaa vähän tekemään kävelylenkkejä ja pitämään lantionpohjasta ja keskivartalon lihaksista huolta.

Nykyään ei ole enää sykerajoja, saa harrastaa liikuntaa entiseen malliin, omaa kehoa kuunnellen. Pidemmällä raskaudessa on hyvä rajoittaa lajeja, joissa kohtu joutuu alttiiksi hölskyvälle liikkeelle, tai iskuille tai joissa on vauhdikkaita suunnanmuutoksia. Ihan silläkin, että raskauden aikana nivelet löystyy, ja nilkat on alttiina nyrjähdyksille noissa vauhdikkaissa ja tapaturma-alttiissa lajeissa. Ratsastus luetaan noihin kohtua hölskyttäviin lajeihin, mutta sanoisin, että omaa kroppaa kuunnellen.

 

anteeksi kun en ole päivittänyt vieläkään uusia :ashamed:

Tulin vain nopeasti kertomaan, että itse vietin päivän päivystyksessä tiputuksessa. Kyseessä on ilmeisesti ärhäkkä oksutauti, esim. norovirus. Jaksoin nyt vasta avata nopeasti koneen, mutta päivitys taitaa vieläkin jäädä. Olen pahoillani :ashamed:

neulainen 13+0

 

Toivottavasti neulainen helpottaa piakkoin! Ei ole norovirus (eikä muukaan vastaava) mikään seuralaisista mukavin.

Vielä siitä elämän muuttumisesta. Jotenkin odotan ihan hirmu paljon paitsi toki sitä omaa pientä nyyttiä, niin leikki-, eskari- ja kouluikäisiä lapsia ja niiden kanssa tekemistä. Tällä hetkellä haaveemme onkin iso perhe, vaikka aivan suurperhesfäärejä ei tavoitellakaan. Mutta mistä tuon tietää, mitä tulee esimerkiksi maaliskuun puolivälin tienoilla vannottua. "Ei koskaan enää" lienee niitä tyypillisimpiä.

Nukuin taaaas päiväunet. Onpahan ainakin tämä väsymys mielenrauhaa pönkittävänä oireena, jos ei laatta lennäkään.

innoM Itse olen kertonut parille parhaalle ystävälle, koska käsillä oli tilanne, jossa olisin muuten kärähtänyt heti (lue: ennakkoon sovittu bileilta). Muuten ei olla vielä kerrottu kenellekään. Vanhemmille (molempien) olisi ihanaa päästä kertomaan, mutta jotenkin nimenomaan ja juuri heille haluaisi kertoa uutiset vasta ultran jälkeen.

Jinda ja maha-asia (joka vaihtaa tässä vaiheessa työnimeään parin tunnin välein) 5+5

 

Ompas tullut tekstiä, ihanaa.

neulaiselle tsemppiä ja parempia vointeja

Peitonheiluttelusta; tääl ei ole ollut elämää positiivisen testinjälkeen.
Ei ikinä olla oltu kauheen aktiivisia ja nyt mua väsyttää ja usein niin pahaolo, ettei pysty edes ajatteleen. Mies onneksi ymmärtää. Mut kyl se tästä taas aktiivisemmaksi muuttuu.
Mulla on myös limakalvot todella kuivat, ostin jopa öljyä niitä varten. No jos suihkussa käy 4 kertaa päivässä, ei ihme et kuivuu. Mä vaan en jaksa tätä kuumuutta enää!!!! oon aina pitänyt talvesta.

matkustelusta ollaan kovia matkustaan ja ollaan suunniteltu, et seuraava matkamme on joko miami beach tai brasiliaan ( 10v häämatka brasiliaan, kun ekakin oli sinne) Saa nähä kumpi sit toteutuu ensin ja koska. Ollaan puhuttu, et kivempi kuumia maita harrastaa sitten kun lapsi uskoo, et tarvii juoda ja osaa jo kävellä ja käyttäytyä.
Tosin tuo rakentaminen vie nyt kaikki ylimääräiset rahat.

päiväkirja on nyt sitetn aloitettu, saa nähä kuinka usein tulee raapustettua. Sinen tulee laitettua erilaisia asioita kun tänne kuitenkin.

ON: Mä nukuin melkein koko viimeyön!!!! vain yksi vessa reissu, ihanaa!!! Pahoinvointi nyt hieman aisoissa,mut katotaan miten käy.
ja noi salmiakkipastilolit tosiaan auttaa!!!
tilasin kyl eillen pahoinvointirannekkeen.

sane & toivorv 6+6

 

Ei ole vielä pahoinvointia näkynyt, vaikka vissiin vk 6 ja risat ollaankin. Toivottavasti ei tuliskaan, kun on toi reissukin ens kk alussa.

Joko täyttelette niitä "lapsen oma kirja" juttuja? Mulla olis tuolta Vau.fi tullut tuollainen kirja, jossa kysellään tuntemuksia plussattuani yms.

Nyt oon tänään ollut aika positiivisellä mielellä ja salaa päättänyt, että tämä pysyy sisällä, kaikki on hyvin ja syntyy noin maaliskuussa. No, tiputaan sit kovaa ja korkealta 11.8 tai joku muu päivä, jos ei olekkaan kaikki hyvin. En vaan halua enää murehtia.

 

sane hyvä, että salmiakista on apua

päiväkirjasta Mulla oli kyllä ensimäiset 2kk niin kamalaa olotilaa, että en oikein jaksanut kun tänne kirjoitella ja sitten kirjoittelin päiväkirjaan täällä kirjoittelemieni juttujen perusteella ( kyllä ne sitten palautu taas mieleen ) Meni kyllä aikaa kahalata 2kk keskustelut täällä läpi, mutta nyt taas päiväkirja ajantasalla ja enemmän jaksamista kirjoitella ja päivitellä sitä

petipuuhista Meillä oli myös aika hiljaista sängyn puolella ton 2kk, kun olo oli ihan kamala ja menin nukkumaan aika aikasin, viim ysiltä. Nyt kun olo parempi, niin vähän vilkastunut, mutta ei vieläkään ihan normi tasolla mennä. Ajatukset jotenkin niin muualla välillä Mies ollut kyllä onneksi ihan ymmärtäväinen. :xmas: Ite kans tuntuu, että oon "lyhentynyt" ja kun kohtu oli viel ihan alhaalla ja kasvo, niin sen tunsi harrastellessa, osu jännästi tohon mahaan. Onkos kenelläkään muulla tullut tällästä? Ja muutaman kerran mulla tuli kakomisrefleksi heti jälkeen..??

vessareissuista Nyt ei oo enää ollut rv14-> yhtään yötä, että kamalaan vessahätään ei olis heräänyt. Vähintään kerran yössä on pakko vessassa käydä. Ärsyttää välillä kun herää tosi sikeestä unesta ja sitten on pakko raahautua vessaan :kieh:

matkustelusta Lähdetään ulkomaille syyskuun alussa kahdeksi viikoksi Odotan matkaa, kukn kuuta nousevaa, kun en oo aikasemmin käynyt, kun tukholmassa, virossa ja saksassa Nyt pääsee. Voi kumpa 5viikkoa menis nopsasti ohi...

(.) Täällä selvittiin vain ti oksentamisella, mikä lie, varmaan vatsa vaan oli niin tyhjä, että sen takia tuli Väsymys on ollut tälläviikolla taas huimaa, mutta siedettävää Muuten oireet aikalailla minimissa, hormoninäppyjä otsaan on tullut ja tätä karvaa on kaikkialla... Toivottavasti varisee sitten pois, kun on synnyttänyt Jaahas, joskos sitä sitten jatkaisi töitä..

piupula ja leevi 15+4

*muoks*
neulanen Jaksuja sinne :hug: Toivottávasti olo paranee pian :heart:

innoM Ihana kuulla, että iloisella mielellä ollaan :heart: Parashan se on elää, kun pelätä kokoajan pahinta ( itse tosin syyllistyn turhaan murehtimiseen aina sillon tällön )

 

No, käyhän ne pahimmat pelot mielessä aina välillä, kun on se 1km takana 2vuotta sitten. Ja, kun neuvolaan tosiaan on vielä se 3viikkoa!!

 

Liikuntaharrastuksista: ite oon aina ollut aktiivinen liikunnan suhteen. Harrastin pari vuotta taekwondoa aktiivisesti, mutta sitten polvi poksahti ja se jäi. Aion jatkaa nyt elokuussa jatkuvaa toista budolajia, joka on kevyehköä. Täytyy vain sanoa ohjaajalle, etten voi ihan kaikkea tehdä. Lisäksi käyn BodyBalancessa, BodyPumpissa, salilla yms. Kaikissa otetaan huomioon raskaana olevat naiset, joten ovat passeleita lajeja. Sykkeistä sen verran, että ei kai saisi mennä anaerobisen puolelle, että happirikasta verta kulkee sikiöllekin koko ajan, mutta muuten saa tehdä mitä vain niin kauan kuin itsestä hyvälle tuntuu. Itellä on nyt vähän harvemmassa liikkuminen kun on ollut niin kuuma ja öllötysoloa, mutta eiköhän se taas tästä

Uutisten kertomisesta: mä kerroin heti parille kaverille, jotka tiesivät meidän yrittävän lasta. Vanhemmille kerrottiin muutama viikko sitten, että pääsisivät mukaan odotukseen heti. Ja jos joku menee pieleen, niin saadaan tukea sieltäkin. Muuten yritän odottaa sinne rv 12 ultraan asti, töissä täytyy kertoa mahdollisimman aikaisin, koska teen töitä liuottimien ym. parissa, että joku voi sitten tehdä ne hommat mun puolesta. Tosin tätä mahaa ei enää kauaa piilotella Onneksi täälläkin on suuri osa ihmisistä vielä lomalla, niin pääsen mahoineni pakoon katseilta

Matkustelusta: Me matkustetaan miehen kanssa työn puolesta ulkomaille (erikseen) noin kerran vuodessa, ja kotimaassa muutaman kerran vuodessa. Tykätään yhdessäkin matkustaa, nyt on ollut vain muita kuluja niin paljon, että kovin pitkällä ei olla käyty. Mutta lapsen kanssa tullaan varmasti matkustelemaan myös, tietysti lapsen ehdoilla. Ja syyskuussa ollaan menossa matka-autolla Lappiin, ja Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan

Vauvakirjasta: En itse vielä täyttele muuta kuin sitä neuvolasta saatua, ehkä myöhemmin sitten

Vessareissuista: ite oon yössä käynyt yleensä kerran vessassa nyt, normaalisti en heräile juurikaan öisin... Vain muutamana harvana yönä ei ole tarvinnut nousta yöllä pissalle, mutta rakko onkin sitten ollut puhkeamispisteessä aamulla

neulaiselle oikein isot halit, toivottavasti olo paranee pian! :hug:

pokemoni & myttynen 9+2

 

Olettepas te kirjoitelleet ahkerasti, kiva! neulaiselle pikaisia paranemisia, päivitä listaa sitten kun olo on parempi! :heart:

Liikunnasta: mä olen nuoruudessani ollut kova urheilemaan, mutta nyt se on enemmänkin ollut satunnaista. Golfia ollaan käyty pelaamassa, jos se urheiluksi lasketaan Harrastan myös seinäkiipeilyä, mutta sitä vähän mietin että onko se hyvästä. Valjaat nyt ei kauheasti alavatsaan ota, mutta entä jos mä puserran vauvanalun pois No katsotaan nyt uskallanko mennä, ei se oikeastaan mikään kesälaji olekaan kun ulkona on niin hienot ilmat. Lenkillä kävin alkukesästä, mutta nyt se on vähän jäänyt enkä varmaan uskalla sitä uudestaan aloittaa (lenkkeilyhän on ihan ok jos sitä on tehnyt aiemminkin, mutta ymmärtääkseni sitä ei suositella aloitettavaksi enää raskausaikana). Liikuntaa kyllä toki suositellaan, mutta liian rankkaa urheilua ei saisi tehdä (kasvattaa keskenmenoriskiä ). Linkkimestarin linkki http://www.aamulehti.fi/teema/tiede/liian-raju-liikunta-kolminkertaistaa-keskenmenon-riskin/46046

Mä olen tällainen asioiden ja artikkelien tonkija, tutkija kun olen

Uutisista: meillä tietää vasta yksi mun ystävä, kun en halunnut valehdella (tiesi kyllä yrityksestä, kuten mun kaikki läheisimmät ystävät). Muille ystäville ja vanhemmille kerrotaan varmaan ensi viikon ultran jälkeen (jos siis kaikki on hyvin).

Matkustelusta: mekin tykätään matkustella ja olen pohdiskellut pitäisikö sitä lähteä vielä miehen kanssa johonkin reissuun ennen vauvan syntymistä. Voi olla ettei kuitenkaan ole siihen mahdollisuutta. Kesäkuussa oltiin kaksi viikkoa autoilemassa euroopassa, siellä tämä toukka sai alkunsakin Mulla on työmatkoja jonkun verran, keväällä oli kolme ulkomaanreissua. Seuraavat matkat olisivat loka- ja marraskuussa, ja ne vähän mietityttää jo nyt. No täytyy katsoa sitten lähempänä olenko reissukunnossa.

"Lyhentymisestä" :ashamed: Mä en ole sitä seksissä huomannut, mutta kun välillä täytyy rasvata limakalvoja niin silloin on huomannut tämän... Olin jo vähän huolissani kun luulin, että kohdunkaula nousee jotenkin superylös raskauden aikana, mutta hyvä kuulla että muillakin on samaa!

Vauvakirjasta: mä en ole vielä saanut sellaista, mutta varmaan sitten ekan neuvolareissun jälkeen alan täyttelemään sitä, jos se vaikuttaa mukavalta

Vessareissut: Nyt kun helteet ovat hieman laantuneet, niin olen kanssa saanut rampata öisin vessassa... se on tosi ärsyttävää nousta unilta vessaan. Päivisin mulla ei ole oikeastaan vessahätä enempää kuin yleensäkään, en tiedä miten sitä öisin kertyy niin paljon

Peloista: Olen ollut suht luottavaisin mielin, mutta välillä pelot nousevat pintaan, niin kuin eilen. Tissikipu vähän laantui ja heti kauhea paniikki päällä. No tulihan se takaisin ja on se aiemminkin vaihdellut, mutta nyt se on ollut viikon verran kokoaikaista, joten ajattelin että se ei enää häipyisi. Tänään aamulla oli taas vähemmän arat ja nyt taas kipeämmät... raastavaa kytätä koko ajan oireita, voisi vaan yrittää nauttia. Ehkäpä ensi viikon jälkeen helpottaa jos näkee sykkeen. En vaan tiedä miten kestäisin jos tämä vietäisiin multa pois

Heipa rv 7+2, tasan viikko varhaisultraan...

 

Heipa: minkäs alan tutkija olet? Ei tarvia vastata jos et halua, kiinnostaa vaan kun itsekin oon tutkijana

Peloista vielä: Itse yritän kans ottaa mahdollisimman rennosti, mutta välillä iskee epätoivon hetkiä. Juuri noiden oireiden hiipumisen takia. Mähän en käynyt varhaisultrassa, enkä ole kuunnellut sydänääniä, joten välillä tuntuu että elän ihan pimennossa ja mikään ei ole varmaa... Mulla ei kuitenkaan ole ollut suurempia mahakipuja tai vuotoja ollenkaan, ja kierto oli säännöllinen, joten elän hyvässä uskossa että kaikki on hyvin

 

pokemoni, hauskaa että on muitakin höyrähtäneitä Niin taisitkin tosiaan mainita että teet väikkäriä (vai olitko se sinä?) Leveästi sanottuna olen materiaalitutkija. Itse en ole vielä suunnitellut jatko-opintoja, saas nähdä teenkö koskaan... Pari vuotta sitten pääsin pois koulun penkiltä eikä ole ainakaan vielä hinkua takaisin Työpaikalla ei onneksi tähän mitenkään velvoiteta eikä painosteta (tuetaan toki kyllä jos halua on). Voipi olla siis että pysyttelen "perustutkijana" jos ei myöhemmin tule hinkua tohtorin titteliin. Mitäs puolta sinä sitten tutkit?

Kaippa nämä pelot ovat meille kaikille enemmän tai vähemmän tuttuja... niin kuin taitaa olla oireiden vaihtelutkin. Ei sitä auta siis kuin olla raskaana kunnes toisin todistetaan!