Esikoista yrittämään loppuvuodesta tai 2011?

8.9.

Yrityksen myöhemmin aloittavat:
nimim....................ikä........... ...................yritys alkaa

Liisakaisa................27............ ..................loka-marraskuu 2010
Avocado..................28............. ................joulukuu 2010
eltsu81....................28........... ..................joulukuu 2010?
Eireann...................28............ ..................tammikuu 2011
Sarayi.....................23........... ...................helmi-maaliskuu 2011
Tuanni....................25.......... ....................huhtikuu 2011
white gold...............24................... ...........toukokuu 2011



Yrityksen aloittaneet:
nimim............ikä.................YK ................KP...........jännäpäivä

Lunea................................. 0 ....................?...............?



Plussanneet::flower:
nimim...........ikä...........plussa. ...........LA...........monennesta tärppäsi

Tiipula..........28...........7.9.2010.....16.5.2011..........yk2

 

En tiiä miks noi ä:t ei oikein tuu oikein..Mutta helpointa päivittää toi lista on painaa tota viestin alaosassa olevaa "lainaa", mielummin kuin kopioi+liitä, niin säilyy kaikki ennallaan

Tiipula: Jotenkin oon ymmärtäny, tai jos muistan oikein, niin suht kauan saa tässä odottaa ennen ku pääsee neuvolaan (onko se sen 8vkoa?), joten tsemppiä mielenrauhaan ja kirjotapas tännekin kuulumisia välillä, jos meinasit siirtyä odottajien puolelle (?)..Ja kuinkas mies otti plussan?

 

Kiitos onnitteluista!

Kyllä harmittaa jättää teidät tänne, kun olitte kuitenkin ensimmäisiä ketjukavereita, vaikkei pitkälle ehdittykään. Mutta varmasti palailen kuulumisien kera, mikäli sellaisia tulee. On vielä aika epäuskoinen olo, kun pari päivää vasta vierähtänyt... Ajattelin venyttää pinnaani ja soittaa neuvolaan vasta joskus ensi viikolla. Meidän kunnassa kun näyttää olevan ensikäynti vasta viikolla 10 eli aika pitkään saa odotella, että sinne pääsisi.

Mies oli plussasta ihmeissään ja innoissaan. Tänään aamulla kun tavoittelin vahvempaa plussaviivaa (jonka siis sainkin) todettiin, että kai se on pakko uskoa kun jo kolme testiä väittää niin. Eihän se mieskään osannut muuta kuin hymyillä ja hellitellä kovasti. Ja toteshan se, että pitää varmaan äkkiä käydä vielä kerran mökillä kalassa, kun kohta pitää vaan olla hoitamassa pahoinvoivaa vaimoa kotona.

Lunea Tsemppiä yritykseen, tule pian perässä!

Muille onnistunutta ja innostunutta harjoitteluaikaa! Toivottavasti odotuksen odotus sujuu kuin siivillä. Enköhän minäkin täällä käy kuulumisianne kurkkimassa.

 

Oih, onnea Tiipula! :heart: Kertoilehan tosiaan vielä meille kuulumisia ja ensioireita.

Kovasti huvittaisi itsekin jo päästä jännäilemään!

Vauvan syntymän vuodenajasta oli puhetta tuossa aiemmin. Jos kaikki menee niin kuin haaveilen, jäisin tosiaan heinäkuulla äitiyslomalle eli olisin silloin viimeisillään raskaana. Tätä ei siis todellakaan ole mietitty vuodenajan mukaan vaan mun töiden mukaan. Voihan se olla, että jos on sellaiset helteet kuin tänä vuonna, niin on aika tuskaista. Mutta meillä on ilmastoitu asunto ja mulla on ihana mies, joka varmasti lähtee hakemaan mulle jäätelöä keskellä yötä

Itse olen loppuvuodesta syntynyt ja ainoa, milloin se on kiusannut, oli se, kun kaikilla oli jo ajokortti ja kaikki pääsivät baareihin ennen minua. Mutta tosiaan vauva on tervetullut mihin vuodenaikaan tahansa.

 

Moikka kaikille!

Löytyipä täältä kiva pino! Olen taustaillut jo joitakin kuukausia eri pinoissa, mutta nyt löytyi uusi, johon haluan tulla mukaan

Eli 31v lumityttö ja 31v mies. Aloitamme esikoisen yrittämisen syksyn aikana, ehkä jo ensi kierrosta. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja tänä kesänä menimme naimisiin. Itselläni on ollut vauvakuume jo 2 vuotta, mutta mies ei ole ollut vielä valmis. Haluaa kyllä lapsia (ainakin 2), mutta on jotenkin niin ikuisen nuoruuden perään, että ei ole uskaltanut aloittaa yrittämistä. Mutta nyt kuitenkin olemme päätöksen tehneet ja olen aivan ekstaasissa!!

Pillerit lopetin vajaa vuosi sitten ja kierto on ollut sen jälkeen tasaisesti 28-30pv ja luulen tunnistavani ovulaation, mutta en sitä ole vielä tikuttanut.

Kiva seurata miten meidän kaikkien kuumeilu ja yrittäminen etenee!

Lumityttö

 

Tervetuloa Lumityttö! Juu, aloittakaa vaan nyt heti, niin mun ei tarvii täällä yksin piinailla, kun Tiipulakin hylkäs mut heti alkuunsa! Ja Liisakaisa myös mukaan jo! Mie tarvin vertaistukea!

White gold: Me jätettiin pillerit pois kuukausi sitten, eli kunhan täti-punainen porhaltaa ensi viikolla paikalle, pääsee käyntiin virallinen yk 1. Ei sillä, ettäkö me nytkään mitään varottu oltais, päin vastoin.

Mulla selkeesti kroppa ja varsinkin pää vähän sekaisin tästä luomuilusta. Itken ja kiukuttelen mielestäni jatkuvasti. Päivä ennen edellistä tyhjennysvuotoa itkeskelin ilman syytä, muutamia päiviä ennen oletettua ovulaatiota taas, ja toissapäivänä jälleen joku poru ja kiukku, ehkä keltarauhasesta tällä kertaa. Viikon päästä varmaan känkkäränkkään niitä alkavia menkkojani.. Mies parka.. Mitähän mun raskaudestani sitten mahtaa tulla...

Noo, kuulemma puolikin vuotta voi hyvin mennä että tasaantuu, ja hetki odottaa muutenkin ennen yrityksen aloittamista. En vain ymmärrä miksi, kun pillereistä kuulemma ei alkiolle kuitenkaan vaaraa ole, ja monet raskautuvatkin helpommin heti lopetuksen jälkeen.

 

9.9

Yrityksen myöhemmin aloittavat:
nimim....................ikä........... ...................yritys alkaa

lumityttö78...............31..............................syksy 2010
Liisakaisa................27............ ..................loka-marraskuu 2010
Avocado..................28............. ................joulukuu 2010
eltsu81....................28........... ..................joulukuu 2010?
Eireann...................28............ ..................tammikuu 2011
Sarayi.....................23........... ...................helmi-maaliskuu 2011
Tuanni....................25.......... ....................huhtikuu 2011
white gold...............24................... ...........toukokuu 2011



Yrityksen aloittaneet:
nimim............ikä.................YK ................KP...........jännäpäivä

Lunea................................. 0 ....................?...............?



Plussanneet::flower:
nimim...........ikä...........plussa. ...........LA...........monennesta tärppäsi

Tiipula..........28...........7.9.2010.....16.5.2011..........yk2

 

Heips!
Mä voisin hypätä teidän matkaan jännäilemään vaikka ei tilanne niin täysin pinon otsikkoa vastaa. Esikoista tässä yritellään mutta yritys on jo alkukesästä alkanut. Taustoista sen verran että mä oon 23v ja mies 25v. Mua on vauvakuume vaivannut jo muutaman vuoden mutta mies on toppuutellut kun mulla on vielä koulu kesken. Vuoden lopulla valmistun niin vauvalle annettiin lupa tulla kesällä mutta eipä ole kuulunut. Mua tosin vaivaa nyt ihmeellinen tiputteluvuoto loppukierrosta ja lääkäriajankin olen sitä varten varannut. Toivottavasti tiputtelu häipyisi ja saisin ajan peruttua kun ei se lääkäriin meneminen niin herkkua ole. :|
Tähän kiertoon alotin nyt kuitenkin ovistikuttelut että tietäis ovuloinko edes. Tänään sitten ekan testin tein ja hailakka haamu siihen tuli niinkun varmaan näillä kiertopäivillä pitäis tullakin. Viikonlopulle oviksen luulisin osuvan jos sellainen on tullakseen.
Mut voisi lisätä listoille: kp 12/30 yk 4

 

9.9

Yrityksen myöhemmin aloittavat:
nimim....................ikä........... ...................yritys alkaa

lumityttö78...............31..............................syksy 2010
Liisakaisa................27............ ..................loka-marraskuu 2010
Avocado..................28............. ................joulukuu 2010
eltsu81....................28........... ..................joulukuu 2010?
Eireann...................28............ ..................tammikuu 2011
Sarayi.....................23........... ...................helmi-maaliskuu 2011
Tuanni....................25.......... ....................huhtikuu 2011
white gold...............24................... ...........toukokuu 2011



Yrityksen aloittaneet:
nimim............ikä.................YK ................KP...........jännäpäivä

Liina87........23.................yk4...............kp12/30...........?
Lunea................................. 0 ....................?...............?



Plussanneet::flower:
nimim...........ikä...........plussa. ...........LA...........monennesta tärppäsi

Tiipula..........28...........7.9.2010.....16.5.2011..........yk2

 

Hei!

Olen 29 v. ja harkitsen vakavasti ensimmäistä kertaa "lapsentekoa". Olen aikaisemmin ajatellut, että olisi kivaa saada lapsia joskus mutten ryhtynyt tositoimiin. Edellisessä suhteessa mies ei halunnut lapsia.
Nykyisessä suhteessani olen ollut reilut 2,5 vuotta ja muutettiin virallisesti yhteen keväällä. Avomieheni täyttää pian 27. Hän on aikaisemmin sanonut olevansa valmis ja halukas saamaan lapsia. Minä en ollut koska oli ollut kaikenlaisia muutoksia ja muuta. Lisäksi synnytyspelko oli minulla esteenä. En ole siitä nytkään päässyt eroon kokonaan mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että biologinen kello alkaa tikittää sen verran kovaa, etten pelostani jaksa ainakaan vielä välittää.
Muuten asiat ok, itse yritän valmistua ja olen pätkätöissä aina silloin tälloin, mies valmistunut jo ja hyvässä vakituisessa työpaikassa.

Nyt mies ei yllättäen olekaan valmis. Minä taistelin epävarmuuksieni ja pelkojeni kanssa ja kun voitin ne, mies ei olekaan valmis. Hän sanoi, että nyt on ollut jo paljon muutoksia (hän vaihtoi työpaikkaa ja muutettiin yhteen keväällä) tänä vuonna niin, että voitaisiin odottaa vähän aikaa ja katsoa uudestaan myöhemmin.
Minä olen nyt aika turhautunut koska kun kerran päätin, että ok, nyt olen valmis yrittämään niin minusta on epäreilua, ettei hän haluakaan

En tiedä, johtuuko se pienistä yhteenottamisista, jotka on yhteiselon myötä tullut vai mistä.
Itseltäni alkaa tuntuu siltä, etten viitsisi hirmu kauan odottaa. Eihän sitä oikeata hetkeä koskaan tule. Ja jos hän alkaa epäröidä nyt, niin ehkä minun pitää vaan rohkeasti siirtyä eteenpäin. Ehkä hän on kertakaikkiaan liian nuori. Mitä mieltä olette?

En muuten syö pillereita eikä käytetä mitään muuta ehkäisykeinoakaan kun keskeytettyä yhdyntää. Kerran mies keväällä tuli vahingossa sisään kun satuin oleman ohjausasemassa Ehdittiin jo innostua silloin mutten tietenkään ollut raskaana.

Olen vain niin hämmentynyt, ettei hän nyt haluakaan yrittää.
Noh, haluaisin silti listalle eli Syksy2010, ikä 29 ja yritys alkaa ASAP.

 

9.9

Yrityksen myöhemmin aloittavat:
nimim....................ikä........... ...................yritys alkaa

lumityttö78...............31..............................syksy 2010
Liisakaisa................27............ ..................loka-marraskuu 2010
Avocado..................28............. ................joulukuu 2010
eltsu81....................28........... ..................joulukuu 2010?
Eireann...................28............ ..................tammikuu 2011
Sarayi.....................23........... ...................helmi-maaliskuu 2011
Tuanni....................25.......... ....................huhtikuu 2011
white gold...............24................... ...........toukokuu 2011
Syksy2010..............29..............................?



Yrityksen aloittaneet:
nimim............ikä.................YK ................KP...........jännäpäivä

Liina87........23.................yk4...............kp12/30...........?
Lunea................................. 0 ....................?...............?



Plussanneet::flower:
nimim...........ikä...........plussa. ...........LA...........monennesta tärppäsi

Tiipula..........28...........7.9.2010.....16.5.2011..........yk2

 

Syksy2010: Aika vaikea tilanne teillä..Ainakin kannattanee tehdä miehelle selväksi (jos ei sitä itse ole ymmärtänyt), että tuolla tavalla, ilman ehkäisyä, on mahdollista raskaaksi tulla ja se on kyllä molempien vastuulla huolehtia ehkäisystä..
Ymmärrän kiireesi, itsekin olen aina kovin malttamaton, mutta ehkä jos antaisit ajan vielä kulua joitakin kuukausia, niin vauvahaaveet voisi herätä hänellä itsestään ja ilman painostusta, kun aika tasaantuu..? Tai sitten voi vain olla sellaista epävarmuutta, kun asia onkin yhtäkkiä ajankohtainen ja sinäkin olet suostunut, niin hän on jotenkin pelästynyt tilannetta? Voisin kuvitella, että siinä vaiheessa kun mies meillä näyttää oikeasti vihreää valoa vauvalle, niin itsellekin iskee epävarmuus ja pelko, että haluanko varmasti sittenkään..Helppo aina haaveilla tulevaa, mutta iso elämänmuutoshan se on ja itseä varmasti mietityttää moni asia sitten kun on oikeasti ajankohtaista

 

Tervetuloa Syksy 2010! Kiva kun tulet joukkoomme. Mulla ollut osittain samanlaisia kokemuksia kun jouduin odottamaan sitä, että mies on valmis 2 vuotta. Totuushan on, että näitä asioita ei kummankaan osapuolen tulisi yksin päättää. Mutta mulle toi 2 vuotta oli aika tuskaista kun kovasti oli jo valmis, mutta toinen vain lykkäili. Minulle helpotuksen toi se, että sovimme yhdessä koska yritys alkaa. Eli kysyin mieheltä "jos ei nyt niin milloin luulisit olevasi valmis?". Hetken mietiskelyn jälkeen antoi sitten ajan, joka on vihdoin käsillä Jotenkin ton ajan sopiminen antoi miehelle mielenrauhan mun jatkuvilta kyselyiltä ja mä sain jonkun kiintopisteen. Olin kyllä tiukkana, että aika ei mene liian pitkälle. Sanoin, että syksyyn asti voin odottaa, mutta thats it Meillä se toimi. Summa summarum: ei helppo odottaa, mutta varmasti sen väärti - on nyt enemmän meidän yhteinen juttu.

 

Kiitos eltsu81 ja lumityttö78 kommenteista.

eltsu81: kyllä mieheni sen tietää varsin hyvin, että voi tulla raskaaksi kun ei käytä mitään varsinaista ehkäisyä. Meidän tapauksessa se on kuitenkin epätodennäköistä, meillä on kai hieman erikoinen tilanne. Eli... yhdyntää harrastamme aika harvoin mielestäni, noin 1-4 kertaa kuussa keskimäärin. Harrastamme seksiä kyllä useammin mutta emme yleensä yhdyntään asti. Silloin kun olemme yhdynnässä se on yleensä minun ehdotuksesta. Yleensä siis mieskin tekee aloitteen mutta tyydytämme toisiamme muilla keinoilla kuin yhdynnässä.
Silloin kun edetään yhdyntään asti mies joko:
a) keskeyttää yhdynnän eli vetäytyy ulos juuri ennen laukeamista (harvemmin, noin 10% tapauksissa)
b) jaksaa vähän aikaa mutta sitten tyydytämme toisiamme muilla keinoin (50% tapauksissa)
c) menettää erektionsa sisälläni joidenkin minuuttien jälkeen (40%)

Erektion menettämisestä ollaan puhuttu paljon ja se ilmeisesti johtuu stressistä ja suorituspaineista. Lääkärilläkin ja kaikenmaailman testeissä on mies käynyt eikä mitään fysiologista löydetty. Käteen iskettiin taikapillerit ja käskettiin olla stressaamatta.
Mutta siis pointti oli se, että tuskin tulen raskaaksi ellei erikseen siihen ryhdytä yrittämään, sen verran erikoinen seksielämä meillä.
Ja olen varma, että jos tulisin kaikista epätodennäköisyyksistä huolimatta raskaaksi niin mieheni olisi täysillä mukana ja onnellinen.
Aktiivinen yrittäminen vaan vaatii "aktiivista" päätöksentekoa ja se on ilmeisesti kynnyskysymys nyt.

Kyllä hän varmaan pelästyi kun itse vihdoin ilmoitin, että nyt olen valmis. Ei kai tässä muu auta kun odottaminen. Ajattelin, että voin odottaa puoli vuotta ja jos tilanne on edelleen sama niin pitää miettiä uudestaan.

lumityttö78: itse en varmaan saisi kiintopistettä jos mieheni ilmottaisi esim., että "sitten elokuussa 2011 olen valmis yrittämään". Mistä sen voi tietää, että juuri silloin on valmis?
Toinen juttu jos jostakin käytännön syistä pitää lykätä ajankohta, esim jos on muutto edessä juuri silloin tai työpaikanvaihto osuu huonoon aikaan tms.
Mutta meillä kysymys on henkisestä valmiuudesta ja siksi minusta ei voi etukäteen suunnitella, milloin aikoo olevansa valmis.

 

Tervetuloa uudet!

Syksy2010, onpa tosiaan erikoinen tilanne teillä! Tsemppiä päätöksentekoon!

Tänne ei ihmeempiä, alkaa jo menkkojen saapuminen tuntua, vaikka vasta keskiviikoksi odottelen. Tekis tosin mieli jo testatakin. Ehkä maltan mieleni ainakin alkuviikkoon.

 

Heipä hei taas ja kiitos vielä kerran onnitteluista! Minunkin puolestani tervetuloa uusille tänne pinoon, oivallinen pino tuntuu olevan.

Liisakaisa toivoi ensioireita, joita havainnoin ennen testin tekoa mitä mainioimmalla Pessimisti Ei Pety -tekniikalla:

* palelu = No hitto, ulkona olin koko päivän, +10 ja vettä satoi. Mitä sitä muuta voi odottaa. Ihan hyvin voi hytistä kaks päivää putkeen sen jälkeen.
* väsymys = Joo, onhan tässä jo lomasta aikaa ja syksy alkaa pimentyä. Ei se ihme jos vähän väsyttää ja nukkuu viikonloppuna puoli yhteentoista, vaikkei vuosikausiin ole uni niin pitkälle riittänyt...
* alavatsakivut, nännikivut = Peruskauraa, menkat tulossa.
* nuhaisuus = Töissä on kaikki muut jo ollu kipeenä, totta kai nyt on mun vuoro.
* etova olo = No ihmekös se, jos on nenä tukossa, ni ei kauheesti tee mieli mitään...

Tähän päälle vielä tiputteluvuotoa, niin selvähän se, että menkat piti olla tulossa. Se kun sitten loppui, alkoi ihmettely ja testaus. Plussan jälkeen sitä tarkastelee asiaa vähän eri tavalla. Rintoja aristaa hiukan, alavatsassa pientä kipuilua niin, että sen jotenkin tiedostaa koko ajan. Ihan vähän etoo. Oireet ovat pikkuruisia ja toivonpa, että pysyisivätkin sellaisina.

Tsemppiä teille!


Tiipula 4+4

 

Onnea Tiipulalle minunkin puolestani. Katselin tänään taas lastenvaatteiden tarjontaa ja kovasti teki mieli painaa sitä "lisää ostoskoriin" nappia. Onko teillä muilla mitään vielä hankittuna?

Harmittaa taas, kun ei millään malttaisi odottaa ja tuon miehenkin suhtautuminen on vähän epävarmaa. Minä aina siirrän asioista keskustalua hamaan tulevaisuuteen, koskaan ei ole hyvä hetki. Lisäksi pelkään, etten saa haluamiani vastauksia. Sitten kun viimein saan suuni auki, on asian taa kehittynyt jo niin kovat paineet, että yhtään kieltävät tai epämääräiset vastaukset romahduttavat korttipakan... Huoh. Kun osaisi puhua tällaisista suurista asioista arkipäiväisemmin.

Lisäksi jokin pieni ääni takaraivossa selittää, että 25v. on vielä niin vähän, että pari vuotta sinne tänne. Järjellä ja vauvakuumeellahan ei tunnetusti ole mitään yhteyttä.

 

Tsempit Syksy2010! Tilanne kuulostaa haastavalta.
Mä mietin ennen yrityksen alkua että on varmaan parempi olla kertomatta miehelle mitään noista hedelmällisistä päivistä ettei tulis suorituspaineita. Sitten kun asia tuli puheeks niin mies oli vähän jopa loukkaantunut kun en ollu pitäny sitä ajan tasalla. Nyt se on ihan innoissaan noita ovistestien viivoja tutkinut ja se olis koko ajan varmistelemassa. :ashamed: Se niistä suorituspaineista.. Ovistesteistä puheenollen eilen illalla tuli OVISPLUSSA

 

Tervetuloa kaikille uusille! Mukavasti on porukka kasvanut.

Tuanni: Mä oon päättänyt etten hanki mitään ennen sitä plussaa kun eihän sitä tiedä kauanko tässä joutuu odottelemaan. Päätös on kyllä ollut välillä kovilla kun oon eksyny jonnekin vauvanvaatesivuille, esim. Lindexillä on tosi ihania vaatteita! Mutta eiköhän niitä oo vielä sittenkin kun se ajankohta on oikea. Mieskään ei hirveesti tykkäis jos alkaisin hamstraamaan kaappeihin vauvatavaraa

Liina87: Onpa ihana kun toi sun mies on niin innostunut Mäkin oon miettinyt että mitähän se mies siihen tuumaa jos mä jo ekassa yk:ssa vetäsen tikut sun muut esille... Haluaisin kuitenkin alkaa heti yrittämään "kunnolla" kun tätä yrityksen odottelua on on ollu jo ihan liian kauan.

Nyt tuntuu taas että ens vuoteen on ihan kauheen pitkä aika. Onneks on kuitenkin nyt sovittuna varmaksi se alotus kun mulla on menny noin vuosi hirveessä vauvakuumeessa ja epätietoisuudessa. Pitäis varmaan vähemmän roikkua näillä vauvasivuilla ja keksiä muuta tekemistä niin menis aika nopeempaa

 

Hmmm... Välillä mä tärisen ja kalisen kylmästä, välillä tulee kuumia aaltoja.. Sit mun pohkeet on turvoksissa. Huomasin ku pidin saappaita, jotka kiristi ikävästi, vaikka vielä viikko sitten olivat vähän löysät. Hmmmm... Tuleeko täti ylihuomenna vai ei.... Sit porkkana maistui mun mielestä mintulta ja paprika pakokaasulta. Hmmm.... Noin muuten ei mitään normaalista poikkeavaa. Voi ku ne ei alkais...

 

Kirjoitin äsken pitkän pätkän tekstiä Syksy2010:lle, mutta hipaisin väärää näppäintä ja se hävisi taivaan tuuliin... No, pointtini oli kuitenkin se, että meillä oli/on ollut/on edelleen vähän samanlaista sen suhteen, kokeeko mies olevansa valmis.

Mun mies on sellainen jääräpää, ettei siltä olisi voinut mitään aikarajoja pyytää, koska mies olisi kokenut sen painostamisena. Niinpä me puhuttiin, riideltiinkin ja välillä annoin sitten asian vain olla. Nyt sitten taas loppukesästä otin asian puheeksi ja yritin olla niin rakentava kuin osaan. Pyysin miestä miettimään ja vaikka kirjoittamaan niitä asioita, jotka häntä mietittyvät isäksi tulemisessa. (Meilläkin on kyse nimenomaan henkisestä valmiudesta.) Miestä tuntuu ahdistavan eniten se, onko hänellä enää koskaan mitään omaa elämää (hänellä on esimerkiksi eräs aikaa vievä harrastus, johon hän panostaa paljon). Olen yrittänyt sanoa miehelleni sitä, että minä en ole nytkään nalkuttava akka, joka rajoittaisi hänen tulemisiaan ja menemisiään. En ikinä vaatisi häntä luopumaan tuosta harrastuksesta, joka on hänelle todella tärkeä. Toki voi olla, että hänellä on lapsen myötä vähemmän aikaa käytettävissään, mutta toisaalta meillä on kuitenkin hyvät tukiverkot (molempien vanhemmat asuvat lähellä ja ovat vielä sen ikäisiä, että jaksavat hoitaa lapsia). Lisäksi olen painottanut miehelleni sitä, että jos ja kun aloitetaan se yrittäminen, voi mennä vielä kauan, ennen kuin vauva ilmoittaa tulostaan. Joka tapauksessa ainakin se 9 kk on aikaa valmistautua ja kypsytellä ajatusta. Tuskin sitä voi ollakaan kovin valmis ennen kuin se asia todella on käsillä.

Toivottavasti tekin pääsette samalle aaltopituudelle ja pääsette aloittamaan yrityksen mahdollisimman pian!

Omaa napaa: ensimmäisiä luomumenkkoja odotan/toivonkin alkavaksi. (Viimeisen renkaan poistin 15.8. ja tyhjennysvuoto alkoi 17.8.) Toivottavasti kroppa alkaa toimia niin kuin kuuluukin

Lunea: Toivotaan, että nuo ovat plussaoireita!

 

Meillä on myös ollut hyvin samanlaista mun miehen suhteen..toisaalta se haluaa lapsia mutta kuitenki niillä on tosi tiivis sellanen 5 miehen kaveriporukka, joista osa on tuntenu pikkulapsesta asti ja näkevät parikin kertaa viikossa ja aina ei ite ymmärrä, miten se menee aina kaiken edelle, vaikka onkin hienoa, että ystävyyssuhteet on säilyny noin hyvin.

Pari pariskuntaa tästä porukasta on nyt mennyt naimisiin, mutten usko että aivan vielä on heille lapsia tulossa. Ja mun mies on mua myös vuoden nuorempi, että ei sekään aina välttämättä edesauta asiaa Ja ollaan kyllä toooosi hitaasti edetty koko suhteessa, suurimmaks osaks miehen halusta, että oon jo oppinut, että en yhtään painosta ton vauva-asian suhteen, mutta aina sillon tällön ohimennen mainitsen ja nyt on mies itsekin alkanu puhua, että kohta aletaan yrittämään

 

Jospa minäkin vastailisin näihin galluppeihin näin aamutuimaan.

Vuodenajasta sen verran, että mielellään en olisi keskikesän helteillä viimeisilläni, noin muuten en ole vuodenaikoja miettinyt. Pääasia, että lapsi tulee ja on terve. Itse olen alkukesän lapsi ja muistan, että oli vähän kurjaa kun kukaan ei päässyt synttärikutsuille kesälomalla. Kaikki olivat aina maalla ja mummolassa jne.

Hankintoja en ole vielä uskaltanut tehdä, jospa noilta kummimuksuilta jotain irtoaisi kun päästään lähemmäs tavoitetta.

Mä luulen, että meidän parisuhteeseen lapsi vaikuttaa vain lähentävästi. Me ollaan molemmat yrityksessä täysillä mukana ja halutaan vanhemmiksi. Rakastetaan toisiamme niin valtavasti, molemmista tuntuu, että lapsi on vain täydellinen jatkumo meidän rakkaudelle. Varmasti ensimmäiset vuodet ovat rankkoja, mutta mies on onneksi rauhallisuuden ja pitkäpinnaisuuden perikuva, joten eiköhän se pärjää kiukuttelevan vaimon ja kakaran kanssa.

Eltsun miehellä kuulostaa olevan vähän samankaltaiset kuviot kuin mun exällä, toivottavasti ei kuitenkaan yhtä pahat. Sillä oli pari kaveria, joiden kanssa piti touhuta jatkuvasti. Ei se haitannut yhtään ennen kuin ne kaverit alkoivat menemään parisuhteen edelle. Mä viihdyn hyvin omassa seurassanikin, mutta siinä vaiheessa kun yhteisten suunnitelmien päälle alettiin toituvasti järjestämään kaverimenoja, tämä tyttö älähti. Puhumattakaan niistä kuukausittaisista yöpoissaoloista. Ei MINUN mielestäni kuulu enää aikuiseen, vakavaan parisuhteeseen. Miehen menohaluihin kaatui se suhde siis. Eikä se väärin ole, niin kauan pitääkin bilettää kun siltä tuntuu. Sitten ei vaan pidä toteuttaa vakavia, pitkän tähtäimen suunnitelmia. Eikä se musta tainnut tarpeeksi välittääkään.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että MIKÄÄN ei mene parisuhteen edelle. Jos kerran rakennetaan yhteistä, loppuelämän tulevaisuutta, niin silloin sen kumppanin halut ja toiveet otetaan huomioon kaikessa. Ei ole enää minää, on vain me. Eikä se silti tarkoita, että kaikki pitää aina tehdä yhdessä, ellei se sitten ole molemmille mieluisa toimintamalli. Tai sitä, että pitäisi luopua mistään. Mutta jollei kykene olemaan vastuussa parisuhteesta ja kumppanin hyvinvoinnista, niin miten sitten lapsesta?

Parisuhde ei vain toimi kovin pitkään, jos se tulee tärkeysjärjestyksessä jossain kavereiden, harrastusten, työn, sukulaisten jne jälkeen. No, ei ainakaan mun kanssa.

 

Lunea:Ei meillä onneks sentään ihan noin..siis kyllä mä koen olevani se ykkönen ja kyllä noi pojat välillä bilettääkin, mutta enempi se on sellasta, että pitävät leffailtaa tai käyvät kalassa Ja aina kyllä multa kysytään ensin, onko jotain suunnitelmia meillä kahden kesken ja miten mulla on töitä (teen kolmivuorotyötä) jne. Mun mielestä taas on vähän sääli, että miehillä noi kaveruussuhteet säilyy vaikka mikä tulis, mutta monilla naisilla yhteys kavereihin katoaa, kun aletaan seurustelemaan..tai ettei ainakaan enää omia kavereita kovin paljon näe, vaan aina ollaan yhdessä kaksistaan..Tunnistan siis myös itseni tästä hieman Mutta ymmärrän sinun pointtisi kyllä. Taisin vaan vähän liioitella tuota "menee kaiken edelle" kohtaa..Onneks mies on myös tosi vahvat perhearvot omaava ja ehdottomasti haluaa perheen ja lapsia ja myös huolehtia meistä

Kyllä mäkin white goldtunnistan noita samoja mietteitä tosi paljon..Ja oon ihan varma, että vaikka nyt haluaisin niiin kovasti jättää jo ehkäisyn pois, niin sitten kun asiasta oikeasti päätetään ja se on mahdollista, niin laitan itse jarrut päälle Tai siis ainakin vähän; kuitenkin iso elämänmuutos, mutta siksi musta onkin paras olla liikaa miettimättä ja murehtimatta..toki pitää yhdessä etukäteen pohtia, mutta ikinä ei ole maailman paras hetki ja se 9kk on aikaa asiaan totutella tosiaan Ja itseä on vähä lohduttanut se, kun meillä töissä on parin vuoden sisään muutama suunnilleen mun ikänen saanut lapsen ja ei ne ainakaan ole yhtään muuttuneet "liian äideiksi" vaan ihan samanlaisia ovat kuin ennenkin.

Itse mietin välillä tuleeko samaan aikaan kaksi liian suurta muutosta suhteeseen, kun näillä näkymin samoihin aikoihin sekä muutetaan yhteen, että alotetaan lapsen yritys. Kuitenki on toisaalta nyt niin ihanaa, kun asuu erikseen (vaikka siis molemmat halutaankin muuttaa yhteen), niin aina kun näkee, niin jotenkin keskittyy siihen toisen näkemiseen ja yhdessä puuhasteluun, eikä niin että toinen istuu koneella eri huoneessa ja toinen katsoo telkkaa toisessa
Mulle on myös nimenomaan se meidän parisuhde tosi tärkeä enkä missään nimessä halua, että mies alkaa näkemään mut pelkkänä äitinä naisen sijaan. Mutta eiköhän nää ole aika tavallisia asioista mitä moni muukin käy läpi tässä vaiheessa. Mies ainakin piti mua ihan pöhkönä, kun esim. em. asiasta mainitsin hänelle eikä oikein edes ymmärtänyt, miten se olisi mahdollista

 

Hrrrrrr, paleltaa... Kädet ihan jääkylmät, istun sisällä paksu huppari ja toppaliivi päällä, huonelämpö 22,4 ja muut kulkee t-paidoissa ja ohuissa kauluspaidoissa... Tosin mä söin just, oisko kaikki veri vatsalaukun ympärilllä.. Ja ihan ku täs vähän vetäis.. Menkat pitäis alkaa huomenna, viel ei kyl yhtään tunnu siltä.

Eltsu, hyvähyvä. Tärkeintähän on, miten sinä asiat koet. Niin kauan, kun sinä tunnet olevasi ykkönen, on kaikki varmasti hyvin. Meillä exän kanssa se ei todellakaan niin mennyt. Kyllä se aina väitti mun olevan tärkein, mutta käytäntö osoitti jotain ihan muuta. Sit se viel väitti mun olevan omistushaluinen, vaikka juurikaan en kysellyt sen menemisistä, tai muutenkaan motkottanut jos meillä ei ollut mitään sovittuna ja ajoissa ilmoitti suunnitelmistaan.