G: onko sinut raiskattu,missä ja minkä ikäinen olit?

  • Viestiketjun aloittaja huhuu
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tämä aihe syö kaiken ilon ja energian ihmisestä. Miksi näin moni? Luin raiskaamisen motiiveista ja itse tulin siihen tulokseen että kyse on vallantunteesta ja ehkä siitä että halutaan kostaa omia huonoja naiskokemuksia, esim. äiti tai ex-tyttöystävä.

Minut on raiskattu useasti, ensimmäisen kerran ulkona kun olin 15-vuotias. 3 vuotta vanhempi mies ensin houkutteli vessassa seksiin ja yritti kaikkea, yritin vedota siihen että minulla on kuukautiset. Sitten hän houkutteli minut ulos lammenrannalle ja halusi kokeilla anaaliseksiä. Se tunne oli järkyttävä, kipu ja nöyryytys. Pyysin häntä lopettamaan mutta hän jatkoi kunnes oli valmis. En tainnut aluksi tajuta mitä minulle oli tapahtunut koska olin niin kokematon, pidin vain sitä "normaalina "kunnes myöhemmin ymmärsin mitkä traumat tästä jäivät.

Myöhemmin pitkäaikainen poikaystäväni raiskasi minut ensin niin että kun en kokenut olevani valmis seksiin hän vain tuli päälleni ja en osannut vastustella koska menin paniikkiin ja lamaannuin. Toisen kerran hän raiskasi minut puoliunissaan, heräsin yöllä siihen että hän vain tuli päälleni ja jälleen lamaannuin niin etten osannut tehdä mitään ja myöhemmin syytin itseäni siitä miksen vastustellut mutta hänellä oli sellainen henkinen ylivalta minuun että vain lamaannuin ja makasin paikallani.

Näistä on jäänyt sellaiset traumat muiden ongelmien lisäksi että kun olen psykoosissa tai väsynyt saatan kuvitella että minut on raiskattu unissani tai jossain toisessa todellisuudessa. Tätä pahentaa se jos sisäreidet ovat kipeät tai niitä kirvelee ja saatan kuvitella että yöpaidassani on spermaa jos siinä on jotain tahroja mitä en muista aiemmin nähneeni.

Toisinaan ajattelen että olen elänyt niin että olen joutunut johonkin helvettiin missä joku kontrolloi ja käyttää hyväkseen kokoajan eikä tästä pääse pois kuin ehkä itsemurhalla. Pelkään sitäkin että jos kuolen niin joudun tähän takaisin.
Vielä jatkoa tähän sen verran että haluaisin uskoa hyviin asioihin kuten jumalaan mutta minulle kristinuskon ja islamin jumalat edustavat vain sitä miehistä vallanhimoa joten en voi uskoa sellaiseen. Ehkä on olemassa korkeampia voimia ja muuta mutta kyllä nämä meidän uskonnot on miesten vallanhalua, ei muuta. Miksi muuten jumala ei voisi olla nainen tai miksi jeesus oli mies? Ilmeisesti se kolmiodraaman kolmas osapuoli eli pyhä henkikin on sitten miespuolinen.. Alistamista ja alistamista.
 
vierailija
Olin 14 ja olin sillosen sääjön kans niillä ja sit se jotenki päätty siihe et en päässy pois sieltä ja se raiskas mut... näin 2 vuotta myöhemmin oon vasta alkanu tajuta mitä sillo tapahtu, koska halusin sulkee sen pois mun mielestä ihan täysin
 
vierailija
On raiskattu, mutta en pysty kirjoittamaan siitä. Sanon vain, että tekijöitä oli kaksi ulkomaalaista ja olin 19 vuotta. Tästä on nyt 20 vuotta. Tapahtuma traumatisoi minut syvästi enkä hakenut ensin apua. Ajattelin, että syy oli minun, ja että minun pitää siksi myös itse selviytyä siitä. Tähän varmasti vaikutti äitini ensireaktio - kun tulin itkien kotiin ja kerroin mitä on tapahtunut, hän sai käsittämättömän raivokohtauksen ja huusi kaksi kertaa, että "tätä sinä olet koko ajan halunnutkin!" Sitten hän meni makuuhuoneeseen, läimäytti oven kiinni ja jätti minut yksin. Äiti on yleensä lempeä ja rauhallinen, joten järkytyin todella paljon. Myös poikaystäväni syytti minua, kun kuuli, koska olin ollut humalassa. Isä oli ainut ihana ja järkevä, hän halasi ja sanoi, että nyt mennään poliiisilaitokselle. Nostin syytteen, mutta tekijöitä ei saatu kiinni - he pakenivat Suomesta. Poliisi teki heistä kansainvälisen ilmoituksen, eli yrittäessään jonnekin rajan yli passin kanssa, heidät pidätettäisiin. Olen ajatellut, että näin olen ehkä onnistunut estämään muita raiskauksia, koska heidän on pitänyt pelätä poliisia.

Isäkin oli kuitenkin jatkon kanssa avuton, eikä osannut ohjata minua ammattiauttajalle. Äiti pyysi jotenkin isäni välityksellä anteeksi, mutta nuo sanat ovat syöpyneet minuun niin, että uskon hänen edelleen syyttävän minua jollakin tasolla. En ole koskaan puhunut hänelle tästä vaikutuksesta.

Vanhemmat siis jättivät minut yksin selviytymään omaa avuttomaan kai. Raiskauksestani tuli tabu. Aloin voida todella pahoin vuoden sisällä. Lopulta kolmen vuoden päästä tiesin, etten selviä yksin. Kävin terapiassa kuusi vuotta. Terapeuttini antoi järkevän selityksen äitini käytökselle. Hän sanoi, että äitini todellinen viesti oli että "älä tuo minulle tällaista asiaa." Ehkä se on niin.

Selviytymiseni oli helvetillinen tie. Sain mm. kohtauksia, jossa elin raiskauksen uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Minulla oli PTSD (googlatkaa jos kiinnostaa), mutta en tiennyt että sellaista onkaan ennen kuin vuosien päästä. Vältin kaikkea mikä vähääkään muistutti asiasta, ja tiettyjä asioita vältän edelleen. Terapiassa pääsin kuitenkin kaikesta häpeästä ja syyllisyydestä, se oli upea kokemus. Myös ihana aviomieheni oli ja on ehdoton tuki ja apu. Hän eli kohtauksiani vierelläni. Ja hän itki, kun ensimmäisen kerran kerroin hänelle tapahtuneesta.

Naiset: sinä et ole koskaan, ikinä, missään olosuhteissa syyllinen raiskaukseen. Et ole liian tyhmä, liian naiivi, liian humalassa tai liian vähäpukeinen. Raiskaus on rikos ja syyllinen on sen tekijä. Piste. Ja hakeutukaa terapiaan, se voi muuttaa paljon.
 
vierailija
Minut pakotti samalla luokalla ollut poika ottamaan suihin. Salasin asiaa monta kuukautta jonka jälkeen hain apua ja tehtiin rikosilmoitus. Edelleen nään tuota poikaa joka päivä koulussa enkä välillä voi mennä kouluun sen takia.
 

Yhteistyössä