Mulla oli pari aiempaa kertaa ollut oma huone, ja sit vähän arvelutti, kuin käy, kun jouduin kahden hengen huoneeseen.. Mutta mullapa kävi hyvä tuuri, sillä huonekamuksi sattui tyyppi, joka ei ollut tuppisuu, eikä kuiteskaan liian tuppavainenkaan..Meitä myös yhdisti se, että oltiin samanikäiset, melkein 40, ja aivan mielettömän samanlainen, hullunhauska huumorintaju! Naurettiin aivan hillittömästi, ja parannettiin maailmaa niin, että ukkokullat vieraillessaan olivat välillä ihan pallo hukassa meiän sisäpiirin huumorin kanssa.. Lähtöpäivänä kuiteskin huonekaverini oli se, joka pyysi kännynumeroa, ja halusi, että jatketaan kaveruutta, itse en ois sitä kehdannut udella tai pyytää, jostakin syystä.. Olemme tavanneet useita kertoja vauvojemme/perheittemme kanssa jo reilut 6 vuotta, ja käyneet iltaakin istumassa ihan ilman näitä vauvoja! Meillä kävi tuuri, mutta aiemmin en olisi välttis halunnutkaan tutustua huonetoveriini.. Tosin kyllä juttelisin niitä näitä, ja toivottasin huomenet, etten ihan mykäksi kuiteskaan alkaisi..