Galluppi
Tuli vaan mieleen, kun avasin tänään fb:n ja eräs sossukotiäiti siellä hehkutti onnellista perhe-elämäänsä.
jeppppp
se on surkeeta jos onni on pelkästään rahasta kiinni, ei semmonen varmaan oo mitään kauheen mahtavaa elämää. eli voisin, kyllä sillä rahalla saa ruokaa, vaatteita ja asunnon kulut maksettua. ihmiset ei nykypäivänä osaa olla onnellisia jos ei ole materiaa ja rahaa mielinmäärin, se on surullista. kuitenkaan en hyväksy sitä että sossurahoilla loisitaan huvinvuoksi vuosikaudet vaikka olisi kykeneväinen tekemään töitäkin oman elantonsa eteen.
"vieras"
Hyvin vaikea kyllä arvioida. Onnellisuuteen vaikuttavat niin monet erit tekijät. En kyllä epäile etteikö "sossupumminakin" voisi kokea elämänsä onnelliseksi.
"vieras"
En olisi onnellinen. Tuntisin olevani toisen luokan kansalainen, jos pitäis sossussa vierailla käsi ojossa.
"Vieras"
En. Olen joutunut sossussa muutaman kuukauden asioimaan (työpaikka lähti laitomasti alta, enkä saanut työttömyyspäivärahaa enkä asumistukea kelalta ennen kuin lakimiehen kirjelmän jälkeen) ja kyllä se oli nöyryyttävää "lakki kourassa" anoa rahaa jotta selviää vuokrastaan ja laskuistaan.
En. Mä olen sitä tyyppiä että mä katkeroituisin hyvinkin nopeaan. Viitsi edes ajatella mitä mun päässä liikkuisi jos mä olisin tuilla ja kuuntelisin esim. ystävien reissusuunnitelmia 
"vieras"
Samaa mieltä. Onneksi on vielä meitä joille raha ei ole kaikki kaikessa.
"vieras"
en voisi. Mieluummin tienaan ite sen mitä tienaan ja teen omilla rahoillani mitä haluan. En kestäis jos sossun täti laskis mulle mitä tarviin ja mitä en.
Onneksi olen tällainen
[QUOTE="vieras";28217329]En olisi onnellinen. Tuntisin olevani toisen luokan kansalainen, jos pitäis sossussa vierailla käsi ojossa.[/QUOTE]sama täällä. Jotenkin ei olisi arvoa itsellä, kun ei huolittaisi töihin. Olen yrittäjähenkinen, vaikken yrittäjä olekaan, joten koko ajan suunnittelen, miten hoitaa jokin asian paremmin ja paremmin. En ole lannistujatyyppiä.
mä...
En. Voin myöntää olevani materialisti, saan nautintoa laadukkaista ja kauniista vaatteista sekä tavaroista. Niitä ei sossunrahoilla osteltaisi.
himskatti
Toki,elänhän niin parhaillaan ei se oo se raha joka tekee onnelliseksi. ja ainahan sitä rahaa on ollu vähän käytössä,ni ei se stressiäkään tuo.
en mä ymmärrä mtien tuo sulkisi onnellisuuden pois? pitäiskö itkee kun ei oo varaa käydä lintsiä pidemmällä ja sinnekki säästetään koko vuos pikkuhiljaa rahoja.
Niin oon yh opiskelija, mutta kun vamistun ja pääsen töihin ni mulla on ihan yhtä pienet rahat ku nyt..
ei se oo se raha joka tekee onnelliseksi. ja ainahan sitä rahaa on ollu vähän käytössä,ni ei se stressiäkään tuo. en mä ymmärrä mtien tuo sulkisi onnellisuuden pois? pitäiskö itkee kun ei oo varaa käydä lintsiä pidemmällä ja sinnekki säästetään koko vuos pikkuhiljaa rahoja.
Niin oon yh opiskelija, mutta kun vamistun ja pääsen töihin ni mulla on ihan yhtä pienet rahat ku nyt..
vireas
En voisi, kun huolehtisin siitä, millä elän vanhana. Eläke ei kerry kotona olemalla ja olen aika skeptinen sen suhteen, että yhteiskunta vielä 40 vuoden päästäkin yhtä avokätisesti rahaa jakelisi kuin nyt. Lisäksi minä en nauttisi siitä, että joutuisin näyttämään tilitietojani ympäriinsä ja jonkun kodinkoneen hajotessa pyytämään lupaa ja rahaa sen ostamiseen. Haluan olla itsenäinen.
En. Tosin en tarvitsisi onnellisuuteen töitä, jos elämän rahoitus järjestyisi muualta kuin sossuta.
"Vieras"
Ei tässä kai kysymys ole pelkästään rahasta. Pienillä rahoilla kyllä pärjää jos tahtoo.Toki,elänhän niin parhaillaan
en mä ymmärrä mtien tuo sulkisi onnellisuuden pois? pitäiskö itkee kun ei oo varaa käydä lintsiä pidemmällä ja sinnekki säästetään koko vuos pikkuhiljaa rahoja.
Niin oon yh opiskelija, mutta kun vamistun ja pääsen töihin ni mulla on ihan yhtä pienet rahat ku nyt..
Käsitin että kysymys oli lähinnä tarkoitettu niin, että voisiko olla tyytyväinen itseensä jos kaikki raha tulee sossusta ruinaamalla.
"vieras"
Voisin kyllä olla onnellinen, onnellisuus ei oikeasti ole varakkuudesta kiinni mitä joidenkin materialistien ja pinnallisten ihmisten on kyllä vaikea käsittää.
Useasti nämä ihmiset ilmoittavat myös etteivät voisi olla onnellisia jos olisivat sairaita, pyörätuolissa tai sitä ja tätä, ilman minkäänlaista kokemusta asiasta.
Mitäs sitten jos elämä heittää eteen vaikkapa juuri sairauden etkä pääse töihin vaikka tahtoisit?
Vaihtoehtoina on katkeroituminen "mutku mä HALUUUUN ja TARVIIIIIN sitä ja tätä ja tuota ja sitä vielä" tai tilanteen hyväksyminen ja onnen etsiminen siinä tilanteessa.
Onni on sellainen sisäinen rauha ja elämäntapa/-katsomus mielestäni ettei sitä voi saavuttaa millään materialla ja mitä nyt lähipiiriäni ajattelen, onnettomimpia ovat kyllä ne kaikista varakkaimmat kun mikään ei riitä ja suhteellisuudentaju hämärtyy.
Eriasia sitten,kuinka helppo olisi se hyväksyä että esim. joutuisin pakosta sossuin tuilla elämään KOKO elämäni.
Haluan kuitenkin päästä elämässä eteenpäin, tehdä töitä ja opiskella ja toki olisi surullista jos se evättäisiin, mutta sitten olisi pakko jatkaa siitäkin.
Vapaaehtoisesti en ikinä alkaisi koko elämääni sossun tuilla elämään,eivätkä ne kovin onnellisia tai tasapainoisia ole jotka sitä _vapaaehtoisesti_ omasta halustaan tekevät.
Useasti nämä ihmiset ilmoittavat myös etteivät voisi olla onnellisia jos olisivat sairaita, pyörätuolissa tai sitä ja tätä, ilman minkäänlaista kokemusta asiasta.
Mitäs sitten jos elämä heittää eteen vaikkapa juuri sairauden etkä pääse töihin vaikka tahtoisit?
Vaihtoehtoina on katkeroituminen "mutku mä HALUUUUN ja TARVIIIIIN sitä ja tätä ja tuota ja sitä vielä" tai tilanteen hyväksyminen ja onnen etsiminen siinä tilanteessa.
Onni on sellainen sisäinen rauha ja elämäntapa/-katsomus mielestäni ettei sitä voi saavuttaa millään materialla ja mitä nyt lähipiiriäni ajattelen, onnettomimpia ovat kyllä ne kaikista varakkaimmat kun mikään ei riitä ja suhteellisuudentaju hämärtyy.
Eriasia sitten,kuinka helppo olisi se hyväksyä että esim. joutuisin pakosta sossuin tuilla elämään KOKO elämäni.
Haluan kuitenkin päästä elämässä eteenpäin, tehdä töitä ja opiskella ja toki olisi surullista jos se evättäisiin, mutta sitten olisi pakko jatkaa siitäkin.
Vapaaehtoisesti en ikinä alkaisi koko elämääni sossun tuilla elämään,eivätkä ne kovin onnellisia tai tasapainoisia ole jotka sitä _vapaaehtoisesti_ omasta halustaan tekevät.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28217692]En.
"Eihän se köyhyys synti oo, mutta kyllä se nolottaa..."[/QUOTE]
Yleensä se köyhyys hävettää eniten niitä, jotka eivät köyhiä ole ja he häpeävät niiden köyhienkin puolesta.
Kuitenkin nämä tosiköyhät, esim. yh-opiskelijat tuskin kuluttavat aikaansa häveten vaan yrittävät päästä elämässä eteenpäin jotta eivät enää olisi köyhiä ja hyväksyvät sen hetkisen tilanteen.
Muiden opiskelijoiden keskuudessa ei edes ole noloa olla köyhä..
"Eihän se köyhyys synti oo, mutta kyllä se nolottaa..."[/QUOTE]
Yleensä se köyhyys hävettää eniten niitä, jotka eivät köyhiä ole ja he häpeävät niiden köyhienkin puolesta.
Kuitenkin nämä tosiköyhät, esim. yh-opiskelijat tuskin kuluttavat aikaansa häveten vaan yrittävät päästä elämässä eteenpäin jotta eivät enää olisi köyhiä ja hyväksyvät sen hetkisen tilanteen.
Muiden opiskelijoiden keskuudessa ei edes ole noloa olla köyhä..
En usko. Työssäkäynti ja omien rahojen tienaaminen on minulle sen verran tärkeää. Nytkin kolmatta viikkoa sairaslomalla ja odotan perjantaista töihin paluuta kuin kuuta nousevaa...!!