Heinäkuun hellemasut-HEINÄKUUSSA!

Onnea taas vauvan saaneille :love:

kaalimaaankakaralle voimia koliikin kanssa. Meillä ei ole sitä mutta aikoinaan kotona asuessani mun pikkuveli huusi koliikkia 3kk ja se oli lukiolaiselle raskasta aikaa kun kaikki häntä kannettiin ja mikään ei auttanu. Oikeesti, jaksamista sulle.

Nelli mulla oli ennen kuin vuoto loppui niin semmosia päiviä ettei tullu mitään vuotoa ja sit taas vähän tuli esim. suihkussa tai pyyhkiessä tai just pönttöön tippui jotain ennen kuin loppui kokonaan. Mut ei ns. uudelleen alkanut vuotamaan. Pikkuhousunsuojaa käytin kylillä, kotona en mitään kun ei koskaan tullu mitään siihen suojaan kuitenkaan.. On tää kyllä ihanaa aikaa vaikkakin väsyttävää välillä, oikeessa olet.

Ällövaroitus, anteeks:

Onko muilla ollut synnytyksen jälkeen sellaista paineentunnetta tuolla alapäässä? Jälkivuoto loppunut jo 2 viikkoa sitten. Eka tuntui et alapäästä tursuaa ulos jotain, kuin tamponi roikkuis sieltä. Lantiopohjanjumpalla tämä vaiva hävisi mutta emättimessä tuntuu olevan jotain pullistumaa, palluraa tuossa heti kun sormen työntää sinne sisään. Sit istuessa esim. vessassa tai sängystä noustessa yms. vähän niinkuin repii tuosta ylempää (klitoriksen seudulta ) ja tuntuu painetta. Ei mukava tunne. Jumpannu oon tosiaan noita lihaksia mut pelkään jotain kauheeta laskeumaa tai jotain (n) Ulostamis tai virtsaongelmia ei ole ja peittojakin ollaan kerran heiluteltu viikko sitten ettei mitään ongelmaa siinä paitsi et vähän kiristävä tunne oli yhdynnässä. Virtsasuihkunkin pystyn lopettamaan lihaksia jännittämällä vaivatta. Ajattelin vaan et kun täällä on teitä ennenkin synnyttäneitä et kuulostaako tutulta vai onko mut tuhoon tuomittu tuon alapään kanssa? :unsure: Välillä myös alamahalle vihloo mut ei pahasti ja selkään mutta mullahan oli jo raskausaikana selkävaivaa..
Ja tää vaiva alkoi n. 2 viikkoa synnytyksestä ja sit hävis mut tuli takas muutama päivä sitten haittaavampana kuin aiemmin. Jälkitarkastus vasta 3 viikon päästä. Voikohan tää olla ohimenevää vai jääkö tällänen ikuisiks ajoiks ellen mee leikkaukseen? Ahdistava juttu.
Auttaa jonkin verran kun sängystä noustessa esim. jännitän noita alakerran lihaksia.. Onko muilla kokemusta? Onhan näitä juttuja netissä ollut mutta omalle kohdalle kun sattuu niin tulee paniikkia:alien:
Meillä alotettiin cuplatonit muutama päivä sitten ja tuntuu et olis masuvaivaan auttanu.. toisaalta ei tuo tunteja onneks huuda mahaansa mut välillä känisee ja itkee.
Yöt on alkaneet olemaan parempia kun minä vannoutuneena meille-ei-tuu-perhepetiä-ihmisenä oon ottanu vauvan meidän keskelle sänkyyn :) nukkuu vieressä paljon paremmin. Oon tehnyt tyynystä ja pikupyyhkeestä sellasen barrikadin vauvalle ettei vaan pyörähdetä päälle tms. Pelottaa tuo vauvan päälle kääntyminen mutta ehkä se vaan tuntuu siltä.. mut jokatapauksessa, vauva nukkuu vieressä ehkä n. 99% paremmin kuin omassa sängyssään. Toki omaan sänkyyn laitetaan eka hänet aina mutta kun alkaa touhuamaan siellä niin otetaan viereen.
ainiin, hikka vaivaa meillä päivittäin ja pulautuksia meinaa silloin tulla. vauva ei röyhtäise ruokailun jälkeen juuri koskaan :confused: Täytyy tuostakin kysyä kun ens viikolla eka neuvolalääkäri meillä..
Vauvasta vielä sen verran että nukkuu vielä tosi paljon vuorokaudesta mut on toki hereilläkin. Onneks alkanut nyt valvomaan hieman päivälläkin niin yöllä syötön jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla tuoda takas sänkyyn ellei nyt ihan tosi virkeenä ole..
Jos tästä lähtis kohta pikku-unille vauvan ja miehen viereen. On tuo vauva niin ihana lahja, en tosiaan olis uskonut et jotain voi näin paljon rakastaa :love::love:

StaRR ja poika tasan 5 viikkoa
 
Viimeksi muokattu:
EX4
Iltapäiviä kaikille!

Takana 3 tuntia yöllä unta, katkonaisesti klo 22.00 alkaen tuohon 7.00 asti, kun muu lauma heräsi niin piti sitte minunkin nousta. Poika oli kärttyinen ja itki hillittömästi koko yön.. Aamupäivän poika nukkui kuin tukki ei mitään ongelmaa nyt taas itkeslelee vähän väliä.

Oltiin vaunuttelemassa kun nuorin tyttö halusi pyöräilemään, kävely tekee jotenkin kipeätä vielä tuonne alas, vaikka en juurikaan revennyt tms. No ehkä ajallaan :) Palautuminen on paljon hitaampaa kuin ennen ehkä ikä ja raskauksienkin määräkin vaikuttaa asiaan.

Kaalimaankakaralle isot tsempit!
Onnea Anskutin!

Nohmu
Silloin kun olin vielä raskaana, iihmeteltiin miten voin olla muka.. Sanotaan että jottai vinkkiä sai ehkä RV 20 että odottaisin eikä tunikan alta sekään näkynyt. Olin töissä RV 36 asti ja porukka sanoi että näyttää n. Rv 25.. Verrattuna vaikka toiseen raskauteen maha oli tällä kertaa puolta pienempi, tiedä siitä sitte.

Mitäs ei kai muuta, nyt poika kitisee jälleen, kuulemisiin!

E ja Eppu 2+vko
 
Anskutin Paljon onnea vauvasta.

StaRR Mulle tuli kohdun laskeuma edellisen kohdalla ja toi miten kuvailit tuossa niin muistuttaa kovasti kyllä omia silloisia oloja. Varsinkin tuo ku työnnät sormen sisään, ni just samalta se tuntui. Kohdentuu/se napukka on siis todella alhaalla. Mulla se korjaantui itselleen hyvin. Kävin lantionpohja fyskalla missä testattiin puristusvoima ja se oli laskeumasta huolimatta hyvä.. Itseasiassa tosi hyvä mitä ihmetteli. Ajallaan se nousi ylemmäksi ja alapää palautui. Jälkitarkastuksessa selviää mikä on sun olojen syy. Älä huoli. Tuskin on vakavaa. Ja sähän jumppaatkin.

EX4 komppaan sua tossa palautumisasiassa. Ikä ja useampi raskaus varmasti vaikuttaa. Mulla ei tullu naarmuakaan mutta tuntuu että kaikki lihakset lantion seudulla niin löysät että hankaloittaa just reipasta kävelyä yms. Hirveesti tekis mieli jo liikkua kovempaa. Mutta paikallisen kuntosalin ohjaaja sanoi että ennen jälkitarkastusta ei passaa kävelyä kummempaa treenailla. Esim.vatsoja ei sais tehdä.
Ite liikun voinnin mukaan. Kävelen päivittäin kuitenkin pariinkin otteeseen lasten kanssa. Kunnon lenkkeily taitaa jäädä syksymmälle.
 
Onnea anskutin!! :love::love:

Voi että mä olen kyllä niin kateellinen teille jotka olette jo synnyttäneet ja saaneet pienen nyytin kotiin. Vaikka oma kroppa voi suhteellisen hyvin niin pää ei kyllä kestäis enään tätä odottelua ja olojen kyttäämistä. Eilen luulin jo että olisi lähtö tullut kun oltiin miehen kanssa kaupungilla kävellen ja alkoi sattumaan aivan tajuttomasti vatsan vasemmalle puolelle, sellaista kuin joku vääntäisi veistä vatsassa. Kipu ei hellittänyt vaikka pysähtyi, ja kohdunsuuta alkoi samalla vihlomaan täysillä. Olot jatkui nelisen tuntia ja kun päästiin kotiin niin nukahdin ja olot taas katosi. Koko loppuillan kyllä kohdunsuuta vihloi ja koko yön tuli aaltoilevia selkäkipuja mutta ei kummempaa o_O:( Räyh. Sen lisäksi alkaa lievästi sanottuna nyppimään jatkuva kysely joka suunnalta että joko vauva on syntynyt ja mikä siinä nyt kestää. Ja sitten jos en puhelimeen jaksa vastata niin tulee heti viestiä että "joko nyt oot synnyttämässä kun et vastaa puhelimeen?! Jännää!!" ihan kuin tekstailisin ystävieni kanssa kesken synnytyksen. Ärrinpurrinmurrin. Onneksi omat vanhempani on pysyneet suhteellisen täysjärkisinä eikä hengitä jatkuvasti niskaan. Että sellainen avautuminen tähän väliin :D

Salla en ollut ikinä ennen edes kuullut tuosta purppuraviivasta. Saas nähdä meinaako se tässä kropassa jotain vai ei. Eilen pyysin miestäkin kuikuilemaan että onko se varmasti viiva vai ei, niin kyllä kuulemma oli. Kaikenlaista sitä raskaudessakin miehelle oikein esittelee :D

Minnimys & Mölli 40+4
 
Anskutin: onnea :love:

Minnie:
sä vedät pitkän kaavan mukaan...sama täällä...kolme päivää cytotecia nousevin annoksin ---> ei vaikutusta, sit vielä kolmantena päivänä laitettiin ballonki ja tänään se tuli pois verisen limaisena ja perässä muutenkin paljon limatulppaa...eilisen supisteli klo 14-22 kipeästi, mutta sitten loppui...nyt olisko ollut noin kolmelle sormelle auki, mutta kanavaa jäljellä, tänään piti mennä saliin ja puhkoa kalvot, mutta liikaa ruuhkaa ---> kotiin jouduin välipäivälle, huomenna aamusta soittelen ohjeen mukaan suoraan saliin, että onko tilaa ja saanko tulla...jos on edelleen ruuhkaa, niin siirtyy o_O muut yöt vietin kotona kotilomilla ja tulin osastolle aina aamuisin, paitsi viime yöksi jäin osastolle..
 
Minnimys: Kuulostaa niiiin tutulle! Itsellänikin olot hyvät, mutta pää ei meinaa enää kestää tata odotusta ja koko ajan kuuntelen vointia ja mietin, että olisiko tuo nyt supistusta jne. Itselläni ei noin selkeitä kipuja ole ollut. Tuntuu hassulta toivoa kipua ja miestäkin kielsin näyttämästä empaattiselta kun eilen hiukan vihloi kohdunsuulla, kun kaikki kipu siinä suunnassa tuntuu nyt tervetulleelta.. :D aikani kuluksi olen nyt mökillä aloittanut puusillan purku ja uusimisoperaation. Arvelin, että jos keksin oikein pahasti kesken jäävän operaation, niin pieni saattaa vaikka ilmestyäkin.. ;)

Nohmu ja Untuvapallo 40+3
 
Minnimys: Ai niin ja piti vielä jatkaa, että tiedän niin sen tunteen, kun kaikki koko ajan kyselevät. Toisaalta suloista, että vauvan tulo kiinnostaa ja toisaalta turhauttavaa, kun mitään ei kerran tapahdu.
 
Mulla oli entisestään noussut se viiva, ei tarvii kuikuilla tai näytellä muille tai yhtään kumartua, kun näkyy niin hyvin.

Mun olo alkaa olla niin huono, sattuu ja supistaa kokoaika. Nlatäti sanoi että kun olo on sietämättömän huono niin sairaalaan vaan käymään. Oli paino tippunut 1.8kg parissa päivässä, turvotukset kadonneet pois.

Vähän pelottaa jos ti oli 3cm auki kerran jo. Esikoisesta 4cm sairaalaan, 2h ja sai ponnistaa (kokonaiskesto 5h), kakkosesta 8cm kohdalla sairaalaan ja kolmosesta aukes vikat 5cm vartissa.Että luvassa voi olla nopeaakin kyytiä jos heti alkaa tiheät supistukset, onneksi noin vartin matka keskustan läpi. Mutta puoli tuntia ennenkuin lapsenvahti on meillä, tulee sen verta kauempaa. Ellei sitten oteta kiireellä lapsia mukaan, ja luovuteta ne svo:n aulassa hoitajalle joka vie kotiin..

Synny jo. Taidan huomenna käydä näytillä kuitenkin, onko eilen& tänään edistynyt yhtään, kun on tehnyt kipeää.
 
Kiitos kaikille tsempeistä. Tajuttiin just miehen kanssa et ei tällä vauvalla mitään koliikki varmaan voi olla kun ei hän huuda jatkuvasti... yöt nukkuu 3h putkeen ja päiväunia vetelee samanlaiset. .. ostettiin erilaisia tuttipullo ja joista ei mee ilmaa imemisen aikana. Tänään sai itkupotku raivarit aamulla mutta ei sen jälkeen. Eikös koliikkivauva itke yleensä jatkuvasti ja öisin ja iltaisin. ?? Huh... toivottavasti ois vaan perus vatsanpuruja :unsure::) sain vihdoin ja jälleen antibiotit... virtsatietulehdukseen. Ollu niin kipee maha etten kävelemään oo kyennyt... liikaa kyllä sattunut ja tapahtunut mulle kaikkee 3 viikon aikana mut kyllä tää tästä. (y) tsemppiä kaikille odottajille ja edelleen onnea jo vauvan saaneille.
 
Onnea vauvan saaneille!
Oon ihan loppu henkisesti ja fyysisesti synnytykseen. Pääsin kotia ja pyhänä takaisin käynnistykseen. Joka paikka on ihan hellänä, ilman tulosta :( Se tunne on et tää päättyy sektioon ja niin toivoisin alateitse.

Pajunkissa; täällä eivät nyt laita ballongia, kun ei ollu tarpeeksi kypsää. Viimeksi kyllä laitettiin.

40+2
 
Onnea Anskutin! :love:

Tsempit käynnistyksessä oleville!

Jaksuja erilaisten vaivojen kanssa kärsiville!

(.) Täällä tasan kaks viikkoa laskettuunaikaan, eikä pienintäkään merkkiä ulostulemisesta! Toissayönä oli pikemminkin kavunnut ylöspäin ja painoi erittäin ikävästi palleaan niin että oli koko päivän hankala hengittää, eikä asiaa helpottanut kun ulkona oli yli 20 astetta lämmintä! (Alle 20 on sopivaa)
Vieläkään ei juili, ei supista, ei tee mitään mikä viittais edes pehmeneviin paikkoihin. Jännittää toki mutta vielä en hermostu jos lämpötilat pysyvät sopivina. Mies valmistautui sen verran että perui ensi viikon keikan.

Pitkää pinnaa kaikille odottajille ja jo synnyttäneille onnea ja jaksuja!!

Astrea&unto 38+0 POX!
 
  • Tykkää
Reactions: kaalimaaankakara
Paljon onnea kaikille vauvan saaneille :love:
Ja masuilijoille jaksuja ja tsemppejä (y)

Tyttö päsi keskolasta kotiin viime viikon torstaina ja siitä lähtien ollaan vihdoin oltu kotona :)
Ikää tytöllä olli tulloin 2kk ja 1vko, sairastui vielä kesäkuussa infektioon joka onneksi sekin selätettiin, tyttö onneksi oppi suht hyvin syömään itse, hieman nielemisvaikeuksia mutta nyt nekin alkaa olla takana päin.

Viime viikolla kotiutumispäivänä painoa oli tytöllä 3 kiloa ja 50 grammaa, painoa alkoi onneksi reippaammin kertyä kesäkuun puolella kun toukokuussa oli niin hidasta. Eli painoa on tullut syntymästä se 1kilo ja satoja grammoja päälle. Nyt varmaankin painoa on se 3,1kg. Onhan hän vieläkin pieni, ollaan hommattu pienempiä vaatteita mihin varauduttiin.

Mitäs muuta... Ristiäiset on elokuussa, pidennettiin maistraatin kanssa päivää. Nimikin on päätetty ja toivotaan vaan ettei tytölle iske mitään infektioita.
Tytöllä on viimeinen punasolu tankkaus maanantaina jonka jälkeen katsotaan pysyykö hemoglobiini nyt hyvänä. Totta kai myös kasvua ja kehitystä seurataan tarkemmin ja käyntejä sairaalalla on.

Maitoa ei enää tule minulta, vaikka kuinka yritettiin ylläpitää pumppaamalla ja näin mutta ei vaan... Kuukauden verran onneksi edes sai maitoani mutta nyt mennään korvikkeilla ja keskosten ravintojauheella.


Annu ja tyttö H 2kk2vko3pv
 
Onnea anskutin!!!!!

Ihana kuulla sinusta Annuu ja ihanaa että olette päässeet kotiin <3! Olen miettinytkin monesti mitä teille kuuluu.

Me käytiin eilen painokontrollissa ja kaikki hyvin paino oli noussut 36g/päivä kun normi on 10-20g eli maitoa saa riittävästi. Napakin irtosi ja vaikuttaa siltä että näyttää samalta kuin esikoisen napa eli laapistamaan varmaan joudutaan, pitää kysyä neuvolasta maanantaina. Poika nukkuu, syö ja kakkaa, kerran pari päivässä on pidempi hetki kun ollaan hereillä pidempään ja seurustellaan. Yölläkin heräsi vain kerran syömään. Eli meillä menee hyvin ja saadaan nukkuakin ihan hyvin. Nyt mun ei tarvitse edes herätellä miestä siirtämään vauvaa kun pystyn samalla kyljellä syöttämään molemmat rinnat.

Särkylääkkeetkin sektion jälkeen olen jättänyt pois jo pari päivää sitten. Jos pitkään touhuaa jaloillaan niin alkaa haavaa "kirvelemään", eli silloin tietää että eiköhän ole aika istua alas lepäämään. Kuulemma tuo kirvely liittyy niihin katkaistuihin hermoihin ja niiden palautumiseen jollain tavalla. Ylös nousu ja kyljen kääntäminen onnistuu jo sängyssäkin hyvin. Eli yllättävän hyvin tästä sektiosta toipuu. Haava on todella siisti n.15cm pitkä. Kaikkea pystyn jo tekemään lähes normaalisti (nosto rajoitus tietysti huomioiden). Selkälihakset tuntuu olevan heikossa kunnossa nyt vaan en vielä ala niitä treenaamaan sen enempää ennenkuin jälkitarkastus on tehty.
 
Ipna kiva kuulla että olet sektiosta parantunut noin kivasti, itse ressaan sitä että joudutaan sektioon ja paraneminen kestäisi tosi kauan, mukavaa kuulla tuollainen kokemus :X3::love:

Meillä on maanantaina th neuvola, aion kyllä pyytää, kinuta ja ruikuttaa siellä että saisin ensi viikolle ajan kättärille jonkinlaiseen tarkastukseen tai kontrolliin, viikkoja kun maanantaina on tasan 41+0. Meillä on nimittäin tsekattu alapään tilanne viimeksi tasan kuukausi sitten, niin on aika turhauttavaa kun ei yhtään tiedä mitä tuolla alakerrassa on tapahtunut vai onko tapahtunut yhtään mitään. Muutenkin kun olen stressanut ja huolehtinut ties mistä komplikaatioista koko raskauden ajan niin nyt alkaa huolettaa se istukan toiminta. Työkaverini synnytti pari viikkoa sitten 41+6 päivillä esikoisensa, ja heillä sama neuvola ei ollut suostunut varaamaan aikaa kättärille viikolla 41 vaan käskenyt vain odottamaan. Työkaverini sitten käveli kättärin ovesta sisään ja vaati tutkimukset alapään tilanteesta ja tämä tutkimus vauhditti asioita ja vauveli syntyi siitä parin päivän päästä. Ärsyttävää jos joutuu alkaa vaatimalla vaatia että tutkittaisiin.

Kuuppa hajoaa kohta, täytyy mennä saunaan jos vaikka jostain ihmeen kumman syystä se vauhdittaisi jotenkin asiaa :cautious::barefoot:

Minnimys & Mölli 40+5
 
Iltayötä :)

Ihan ensiksi Tsemppiä kaikille loppuodotukseen! Sekä niille, joiden käynnistys ei ota tuulta alleen että niille, joilla painetaan jo yliviikoilla. Olette ajatuksissa itse kukin!

Me kotiuduttiin tänään. Vietettiin kaksi yötä TAYS:n potilashotellissa ja tänään saatiin sit lupa lähteä kotiin. Oli ihanaa olla siellä, mutta vielä ihanampi oli tulla kotiin :) Vauva syö mallikaasti jo, mutta vähän meinaa tehdä kipiää oikeaan rintaan. M oli onnistunut imemään siihen sellaisen vesikellomaisen rakkulan ja se puhkesi eilen. Itse puhkeamista en huomannut, mutta aijauts nyt se vasta kipeä onkin :D Lanoliinia, lanoliinia... Oma olo on aivan mainio, että josko tuo loppuaika oli olojen puolesta synkkää sitä itteään, niin nyt ollaan aivan eri planeetalla. Ja ihana, että niin on :)

Synnytys meni aika lailla samalla tavalla kuin viimeksikin. Lähdin taas sillä ajatuksella liikkeelle, että niin pitkälle mennään ilman kivunlievitystä kuin pystytään. Ja noh, ei oo musta luomusynnyttäjäksi :D

Torstaina tosiaan heräsin tavoilleni uskollisena neljän aikaan ja saman tien supisti ihan tosissaan. Niin kuin kahtena edellisenäkin aamuna, eikä niistäkään mitään synnytystä tullut. Niinpä mä siinä sit otin parasetamolin ja "käväisin" (viivyin ainakin puoli tuntia) suihkussa ajatuksena, että meen takas nukkumaan vielä. Mies heräsi tällä kertaa myös mun seuraksi ja hyvä niin, koska viiden jälkeen oli pakko soittaa taysiin ja tarkistaa niiden ruuhkatilanne. Saatiin lupa mennä sinne ja mies katseli mun tuskaisaa menoa ja ehdottikin sit samoin tein mummun soittamista paikalle. Onneksi. Koska seitsemän aikaan mä olin jo synnytysvastaanotossa ihan valmiina köyttämään itteni siihen oveen kiinni :D

Svo:lla mut otti vastaan aivan ihana kätilö. Edellisen synnytyksen ikävin osuus oli nimenomaan se aika siellä synnytysvastaanotossa, mutta vaikka tälläkin kertaa siellä meni 4,5 tuntia niin fiilis oli ihan eri. Kävin välillä käyrillä ja sain seistä kaikki käyrät. Käyrien välissä "käväisin" suihkussa melkein tunnin ja pariin otteeseen käytiin kävelemässä pitkin sairaalaa ja siinä pihalla. Ens alkuun selvisin supistuksista ihan vaan hengittämällä äänekkäästi, mutta sit suihkussa hoksasin, että kun supistuksen aikana menen melko syvään haarakyykkyyn, helpottaa kipu paljon enemmän. Samaten miehen rentoutustekniikka oli petollisen hyvä. Se kertoi aina jonkun huonon läpän supistuksen aikana niin että oli pakko nauraa. TOIMI! (että nyt loput heinäkuiset sit vaan miehille ja tukihenkilöille joku vitsikirja mukaan). Kello oli suunnilleen 11 kun pohdittiin kätilön ja miehen kanssa, että mun kestokyky alkaa olla äärirajoilla. Olin ollut automatkaa lukuunottamatta jalkojeni päällä siinä vaiheessa 7 tuntia enkä oikeestaan jaksanut enää seistä. Että jos kipupiikki tois sen verran apua, että saisin hetken levättyä ennen tosi toimia. Tuon neljän tunnin supistelusession aikana olin toki auennutkin vasta nimellisesti. Mennessä olin kahdelle sormelle auki ja tuossa vaiheessa vähän väljemmin kahdelle auki.

Sovittiin, että kätilö hakee oman lounaansa ja ottaa musta lyhyen käyrän. Käyrän jälkeen mä vielä totesin, että pakko saada jotain syötävää, kun alkoi jo nälkä tulla, joten mies lähti hakemaan siinä kohti evästä. Meinasin ensin mennä itse mukaan, mutta en kyennyt kävelemään muutamaa metriä pidemmälle.. Noh, mies tuli tovin päästä eväiden kanssa ja ehdin haukata leivästä, kun taas tuli semmoinen viimeisen päälle kipiä supistus. Siinä mä roikuin svo:n odotusaulan seinää vasten syväkyykyssäni kun sisällä poksahti. Luulin ensin, että se oli tyyliin joku lonkkanivel kun ne välillä poksuu, mutta sit holahti :D Nauroin ihan katketakseni ja sanoin miehelle, että voisiko se käydä sanomassa kätilölle, että tilanne vähän muuttui. Miehellä ei oikein meinannut upota kaaliin, että mitä tapahtui :D

Sit alkoikin 3 tunnin All you can take-kivunlievitysbuffa. Ensin sain sen kipupiikin, mutta siitä ei ollut mitään apua enää siinä vaiheessa. Vesienmeno räjäytti supistukset niin koviksi, että vitseille nauraminen muuttui itkuksi. Melko nopeasti pääsin saliin ja sain ilokaasumaksun käteen. Se auttoi puolisen tuntia, mutta kun en jaksanut enää seistä ja pallon päällä istuen ei saatu vauvan käyrää, niin menin sänkyyn. Makuultaan taas pelkkä kaasu ei toiminut. Sitten sain kohdunkaulan puudutteen joka kyllä auttoi muutaman supistuksen ajaksi, mutta tilattiin sit jo varmuuden vuoksi epiduraalikin. Kohdunkaulan puudutteen sain ehkä yhden aikaan ja silloin olin 3 senttiä auki. Epiduraalia sain joskus kahden maissa ja siinä kohti olin 4 senttiä auki. Kätilö laittoi mulle varmuuden vuoksi oksitosiinitipan ettei epiduraali hidasta synnnytystä ja lähti vuoronvaihtokierrokselle. Sovittiin, että hän tulee takaisin 15 minuutin kuluttua kierroksen merkeissä. No me soitettiin se takasin noin 10 minuutin päästä ku tuli pissahätä ja paineen tunne. Kätilö ei sit mennyt kierrokselle vaan tuli auttamaan vauvan maailmaan. Jollain maagisella tavalla olin sen 10 minuutin aikana auennut ne loput 6 senttiä ja vauva oli jo suunnilleen matkalla ulos kun kätilö tuli paikalle.

Kaikki tapahtu siinä sit niin äkkiä että olin aika pihalla vielä siinäkin vaiheessa kun sanoivat että nyt voi lopettaa ponnistamisen. Mutta noin kuudella-seitsemällä ponnistuksella vauva tuli maailmaan. Ensimmäiset 3-4 ponnistusta meni siinä ihmetellessä, että mites tää nyt näin äkkiä, mutta sittten kun sain keskityttyä niin homma sujui vauhdilla. Synnytyksen kestoksi oli merkitty 10 tuntia 48 minuuttia ja ponnistusvaiheelle laittoivat mittaa 6 minuuttia. Vesien menosta synnytykseen meni 2 h 52 min.

Se täytyy sanoa, että vaikka musta selkeesti ei luomusynnyttäjää saa hyvällä tahdollakaan, niin molemmille synnytyksen aikana mua auttaneille kätilöille pitää antaa iso kiitos, koska heidän avulla koko homma oli todella mukava kokemus. Vaikka muhun pumpattiin suunnilleen kaikki lääkkeet mitä kivunlievityspaletissa on, niin hetkeäkään ei ollut matkustajaolo vaan mua kannustettiin omien voimavarojen mukaan menemään mahdollisimman vähällä lääkityksellä.

Ja bonuksena ei tullut yhtään tikkiä ja olo oli jo hotelliin kävellessä varsin virkeä ja hyvä :)

Kaikkiaan tästä synnytyksestä jäi niin mukava olo, että vaikka nyt on sellainen tunne, että meidän perhe on valmis, niin synnyttämään voisin vielä lähteä :)

Ja nyt ollaan sit kotona ja opetellaan elämää nelihenkisenä perheenä. Vähän mä varpaillani kuulostelen vauvan oloja, koska hän nieleskelee paljon ja kakoo välillä tosi pahan kuuloisesti. Mutta en vielä anna refluksille pikkusormea vaan yritän pikkkujutuilla auttaa oloa ja toivon, että se on vaan vastasyntyneen kehittymätön elimistö kun ärtsyilee. Mutta muuten varsin rauhallinen lapsi. Ja heräsi viime yönä kellontarkasti 4:25 syömään :D Mä niin tiesin tän!

Nyt voiskin siirtyä nukkumaan siltä varalta, että herätys on taas 4:25 :) Huomenna mä olen lasten kanssa kolmistaan kotona, kun mies lähtee omiin menoihinsa. Karu paluu arkeen kahden hotelliyön jälkeen ;) Tosin mä oisin ehkä suuttunut, jos se ois jättänyt menemättä.

Anskutin ja Muikku 2 vrk
 
Onnea vauvasta, Anskutin! Oli myös kiva kuulla synnytyksesi kulusta. Kiitos myös kaikille muille, jotka ovat synnytyskertomuksiaan jakaneet. Tulee jotenkin konkreettisemmaksi itsellekin, että mitä kaikkea voi ollakaan lähipäivinä/viikkoina edessä.

Purppuraviivasta; kävin äsken tiirailemassa peilistä ja kyllä siellä pakaroiden välissä on kuin onkin sellainen pitkä (noin 5 cm) punertava juova. Mutta; kun en ole takalistoani aiemmin tarkkaillut, en tiedä milloin se on sinne ilmaantunut... On siis vähän vaikea tietää, kertooko viivan pituus omalla kohdallani kohdunsuun avautumisesta. Josta siitäkään ei siis ole mitään tietoa, koska kohdunsuuntilannetta ei ole tarkastettu viellä kertaakaan o_O. Ensi viikon tarkistuksessa kyllä pitää pyytää katsomaan, koska silloin täällä pitää jo sopia aika käynnistykselle, mielellään viikolle 41.

Joka tapauksessa nyt alkaa olla mun työrintamakin sillä mallilla, että ei ole enää katastrofi, jos vauva päättäisi ilmaantua tänä vkl tai jos olo menee niin huonoksi etten pääse enää ensi viikolla töihin. Huh! Kyllä se on jännittänyt, että miten jaksan töissä käydä, mutta ihmeen hyvin se on mennyt. Ja nyt ollaan selkeästi jo voiton puolella! Ensi viikolla viellä menen, jos pystyn, mutta jos en, muut jo tietävät mistä jatkaa.

Tsemppiä kaikille ja etenkin teille yliaikaisuuden ja käynnistysten kanssa tuskaileville!

AnMaaria ja pikkusisko, rv 38 + 5
 

Yhteistyössä