Räntäsateista huomenta, arvon mammat!
Olen jo muutamana päivänä käynyt ihmettelemässä tuolla huhtikuun pinossa, että ovatko kaikki niin uuvuksissa vapun jälkeen, etteivät jaksa kirjoittaa mitään
Ilmeisesti raskaus on vienyt viimeisetkin toimivat aivosolut...
Vappuaattona tein töitä koneella ja puristin kännykkää olkapäällä korvaa vasten, että sain molemmat kädet näppikselle, kunnes yhtäkkiä rupesi silmissä sumenemaan. Sanoin asiakkaalle, että soitan hetken päästä takaisin. Alkoi aivan käsittämätön huimaus, millaista mulla ei ole koskaan ollut, vaikka olen kärsinyt esim. hyvälaatuisesta asentohuimauksesta. Oli aivan sama, missä asennossa makasi sohvalla, niin huone vaan pyöri, ja oksetti. Soitin miehelle ja sanoin, että voitko soitella tänne aina silloin tällöin ja varmistaa, että olen tajuissani. Mies tuli jonkun ajan kuluttua kesken päivän töistä hieromaan hartioita ja toi hampurilaisaterian, kun arveli huimauksen johtuvan alhaisesta verensokerista
Hieronnan jälkeen elämä alkoi vähitellen voittaa (ehkä sillä hampurilaisateriallakin oli osuutta asiaan), mutta kylläpä säikäytti. Ikinä ei oo mikään ollu noin jumissa, vaikka oon kärsinyt jos jonkinlaisesta selkä- ja niskavaivasta. Kai ne hormonit sitten saa paikat jumiin siinä missä löystymäänkin.
Vappuaatto meni sitten lepäillessä ja kokkaillessa vapunpäivän piknikille. Meillä on ystävien kanssa pitkät perinteet vapunpäivän piknikistä Kaivopuistossa, ja sinne suunnattiin tänäkin vuonna jo kahdeksan jälkeen aamulla. Olihan siellä alkuun kylmää ja sateista, mutta kyllähän se aurinkokin sieltä tuli esiin iltapäivällä. Ja kyllä olis tehnyt mieli siinä tissutella muiden kanssa! Puolikkaan lasin shampanjaa join ja lisääkin olisi mennyt, mutta tyydyin simaan... Mulla pinna kesti ihmeen hyvin humalaisia ihmisiä, mutta jäin minäkin ihmettelemään, että miksi niiden piti koko ajan ihmetellä, että miten jaksan olla siellä ja katsella niitä. Oonhan mä nyt nähnyt ne ennenkin lukemattomia kertoja päissään. Miksi sen nyt olisi pitänyt olla jotenkin erilaista? Kahdentoista tunnin piknikin jälkeen pakkasin tavarat ja humalaiset ystäväni autoon ja ajoin ne kotiin. Sunnuntaina totisesti tunsi olleensa kaksitoista tuntia piknikillä...
Neuvolassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli kunnossa, joskin paino voisi varmaan nousta myös vähän hitaammin tai sitten voisin itse liikkua enemmän. Neuvolantäti varoitteli, että sikiö alkaa juuri näillä viikoilla imemään itseensä kaiken mahdollisen sokerin, joten pullan ja jätskin päivittäistä syömistä tulisi välttää. Jätskin vähentäminen voi kyllä osoittautua ongelmaksi, koska jätski on ehkä parasta mitä tiedän. Hemoglobiini oli aivan sama kuin kuukautta aiemmin eli 121. Hyvä niin, sillä olen hörppinyt aina muistaessani (eli en kovin usein) sellaista luontaistuotekaupan rautamehua. Jatkan siis samalla linjalla. Verenpaine oli 118/81 ja SF-mitta 27. Vauvan sykkeet 130. Vauva oli neuvolantädin arvion mukaan raivotarjonnassa, mutta sillä on kuulemma vielä paljon tilaa temmeltää ja kääntyillä.
Olen kade ja onnellinen teidän puolesta, jotka siellä jo pesette vaatteita ja laitatte vauvalle juttuja valmiiksi. Itselläni ei ole vauvalle vielä mitään vaatteita, mutta yhdeltä ystävältä saan jotain ensi viikolla ja kaipa se äitiyspakkauskin sieltä joskus tulee. Eikä niitä vaatteita vielä oikein voisi mihinkään laittaa, koska me päätimme sitten vielä tässä raskauden loppumetreillä muuttaa. Saatiin viereisestä rapusta isompi asunto, joten onneksi muuttomatka ei ole pitkä. Muutto on tämän kuun viimeisenä viikonloppuna - täytyy vaan rekrytoida kaikki kaverit talkoisiiin, koska itse ajattelin lähinnä toimia piällysnaisena, joka ainoastaan näyttää, mihin mikin laitetaan. Nyt täytyy vain voivoa, että vauva ei jostain syystä päätä syntyä ennen muuttoa. Vastasyntyneen kanssa voisikin olla mukava pakkailla laatikoita ja muuttaa... (kop, kop, kop...)
Vaunuja ei olla vielä hankittu, mutta katsomassa on sentään käyty. Ostetaan Emmaljungat tai Orat. Onneksi kaupasta luvattiin, että Emmaljungat saa heti mukaan ja Orat tulee viikossa tai kahdessa, kun ne tehdään kaikki tilauksesta. Oran värit oli vaan NIIN ankeita. Nauratti taas katsoa, että länsinaapurimme valikoimista löytyy kaikki mahdolliset iloiset ja kirkkaat värit, kun suomalaistehtaan tarjonta oli mustaa, harmaata, tummanruskeaa jne. Lisäväriä niihin saa kyllä valitsemalla jonkun iloisenvärisen vuorikankaan.
Unet on jo aika katkonaisia. Ravaan vessassa varmaan 3-4 kertaa yössä. Nukun kyljellään tai sitten sellaisessa kylki-maha-asennossa, johon joku täällä viittasikin. Mullakin on välillä sellaisia outoja kipuja kun vaihtaa sängyssä asentoa, mutta ovat varmaan jotain lihaskipuja, kun menevät sitten tosi nopeasti ohi.
Ei kai tässä auta kuin jatkaa hommia. Äitiyslomaan 24 päivää. Uusille tervetuloa!
Erityistsempit kaikille pakkolevossa oleville ja suuremmin raskautetuille!
Kaikille aurinkoisempaa päivää!
Solnushka 31+4
