Heippahei,
Ihana ilma!!
Mä olen viipottanut koko päivän kyläilemässä, asioilla ja ostoksilla, oikeen pelästyin kun tajusin että kello on jo noin paljon! Olo on ihan ennallaan, mitä nyt hirveetä myllerrystä pitänyt tuo pieni sekä eilen että tänään. Vääntää ja kääntää, heiluttaa jalkojaan ja häärää jotain ihmeellistä. Supistelee edelleen hyvin harvoin eikä kivuliaasti, eli vaikka huomenna se laskettuaika olis, niin tuskimpa vaan vielä lähdetään. Tälle viikolle onkin ohjelmaa sen verran, että saa tullakin vasta loppuviikosta jos meinaa tulla
Omaa napaa vielä sen verran, että huomista neuvolaa en odota mitenkään innolla, kun pitää selitellä ettei tunnu vieläkään mitään ihmeellistä, ja kuunnnella sitä
"toivottavasti ei nähdä enää täällä ilman vauvaa" -juttelua, vaikka onkin pelkästään hyväntahtoista juttelua.
Ihan hirveästi aiheita joihin piti kommentoida, mutta aloitan
Briannan koirasta, kun aihe on lähimpänä omaa sydäntä.
Kuulostaa kyllä tositosi kurjalta toi teidän tilanne, olen pahoillani sun puolesta. Mistään yhdestä murahduksesta ei siis selvästikään ole kyse, vaan kyllähän toi tosiaan siltä vaikuttaa, että koira vähän niin kuin etsimällä etsii toisen laumanjäsenen heikkoa kohtaa tai hetkeä, ja koittaa käyttää sitä oman egon/aseman pönkittämiseen. Tosi kurja tilanne, varsinkin kun vaakakupeissa painaa isot asiat. Mä en nyt muista mistä olen saanut sen kuvan (jostain täällä käydystä aikaisemmasta koirakeskustelusta siis varmasti), että sulla on koira-asiat ja omat koirat hyvin hanskassa. Tää on taas ulkopuolisen niin helppo sanoa, mutta ehkä uskaltaisit seurata tilannetta ihan haukan katseella jonkin aikaa ja samalla vahvistaa teidän esikoisen asemaa koiran silmissä. Jos antaa yhtään merkkiä siitä, että sun pitäis olla jostain huolissaan, niin sitten tekisit päätöksen. Toki pakko ottaa huomioon se, ettet mitenkään voi itse vahtia koiraa ja lasta 24/7, ja mitä jos jotain sattuu esim. kun olet poissa... Saako muuten kysyä, oliko minkä rotuisia ne teidän koirat? Melkein tekis mieli sanoa, että jos ja kun on ihan tervepäisestä yksilöstä kyse, niin erittäin vaikea uskoa, että ilman mitään toista varoitusta kävis lapsen päälle tosta vaan. Tosin näitäkin on sattunut, joten ihan kauhean vaikeita asioita kyllä...
Ei voi muuta sanoa kun että koita saada asiaan joku ratkaisu, ja muista että sinä itse tunnet sekä koiran että teidän tilanteen kaikkein parhaiten. Muiden mielipiteillä ei oo periaatteessa mitään väliä, teet niin kuin itse koet oikeaksi. Koira ei sitä kodinvaihtamisesta ainakaan kärsi, eikä myöskään lopettamisesta, jos tilanne siihen pisteeseen menee. Tsemppiä!
emilienille ja kaikille muillekin onnea pikkuisesta! Perässä tullaan! Joku sanoikin, että on aika moni vauva syntynyt ennen laskettua aikaa, joten pitäähän jonkun pitää tilastot kunnossa, ja synnyttää sitten vähän myöhässä. Itse ajattelin kuulua tähän porukkaan, ihan vaan noiden tilastojen takia ;D
Niisku, ihanaa että olet nyt saanut edes jonkun "kiintopisteen" mitä odottaa, viimeistään maanantaina siis saat pikkuiset syliin! Hirveästi venymistä on kyllä vaatinut sinulta, sata kiloa jaksamista näihin viimeisiin päiviin.
tähtikeijulle tsemppiä huomiseen, nyt vaan unta palloon niin jaksat valveilla
Jaahas, nyt en taas muista mitä muuta piti kommentoida, joten taidan painua siivous- ja ruuanlaittohommiin.
Mitä tuohon synnyttämiseen tulee, mä oon parin viikon ajan ajatellu vaan, että voi kun ei joutuis käynnistämään, että tulis omalla ajallaan. Jostain syystä en siis oo yhtään osannut odottaa, että vauva tulis ennen 41+jotain... Hassua kun on joutunut sieltä viikolta n. 25 odottelemaan ja pelkäämään, että voi syntyä milloin vaan, ja nyt kun olis valmista, niin tuntuu ettei ketään kuulu aikoihin.
Sillis 39+6
