Helle ja säärikarvat ynnä muutkin karvat

Tapahtui kaamee moka, kun tää helle yllätti. Vetäsin aamulla valkoset kesäkaprit jalkaani ja töissä vasta huomasin että a) mulla on tummat mummoalkkarit b) säärikarvat on ajamatta Vetäsin sitten alkkarit veks, mutta pelkään nyt että pimpsakarvat kuultaa housujen läpi. Säärikarvoja ja valkoisia sääriäni pääsen kohta esittelemään lounaspaikassa, voi apua... Hävettäääää!!!

 

ettet sitten laittanu ollenkaan alushousuja? Miksi ylipäätään aikuisella ei vois näkyä pimpsakarvat jos kerran paitasi on liian lyhyt ja huosu ohut? Pitäiskö aikusella näkyä karvaton vako?

 

[QUOTE="jaa";29924073]ettet sitten laittanu ollenkaan alushousuja? Miksi ylipäätään aikuisella ei vois näkyä pimpsakarvat jos kerran paitasi on liian lyhyt ja huosu ohut? Pitäiskö aikusella näkyä karvaton vako?[/QUOTE]

No siis parasta ois että ei näkyis vakoa eikä karvoja vaan ois vaaleet pikkarit Meen vaatekaupan kautta lounaalla.

 

1. Jos oman vartalon luonnolliset, väistämättömät ominaisuudet kuten esim. säärikarvat aiheuttavat noin paljon ahdistusta, nolotusta ja henkistä kärsimystä, kannattaa ehkä hieman (mahdollisesti paremmalla ajalla kuin töissä just nyt, mutta silti) pohtia sitä, mistä sun oma kehonkuva, arvostus itseä kohtaan ja oman kehon hyväksyminen ehdollisesti tai ehdoitta juontaa juurensa. Mieti, että sulle ulkopuolelta asetetut ihanteet (=karvattomuus) aiheuttavat henkistä kärsimystä ja inhoa itseäsi kohtaan. Sut on ehdollistettu häpeämään omaa ruumistasi jonkin sellaisen takia, joka on täysin luonnollinen, kiinteä osa sun kehoa ja tulee aina olemaan.

2. Kukaan ei kiinnitä huomiota sun jalkoihin tai haaroihin ohimenevää, kiinnittymätöntä vilkaisua enempää.

 

^hyvin sanottu. Käsittämätöntä miten suuri osa naisista on saatu häpeämään itseään varsinkin alapääkarvoituksen suhteen. Joku jopa kirjoitti, että ällöttää kun alapää näyttää miehiseltä kun siellä miehiset häpykarvat. Öhh, eikö tytölle kasva naisen alapääkarvoitus kun ikää tulee. Eli muuttuu ihanaksi naiseksi, minusta se on vain ylpeyden aihe.

 

Symppaan sua ap! Mä olen kokenut saman, en siis mustia mummokalsareita, mutta sandaalit ja kamalat nilkkakarvat.. Ja kyllä, tämän episodin jälkeen busissa, metrossa etc huomaan kyllä muidenkin ajelemattomat sääret ja itse hinkkaan höylällä puoli tuntia ja joka valossa, etten enää niissä nilkkiksissä ihmisten ilmoille mene..

 

Just sheivasin n 3 cm karvat sääristä ja muualtakin siistin. Talvella ei tartte useinkaan. Mollille: mun karvaisuusluokka on tyyliä mustat karvat hyvin vaaleassa ihossa joten varmaankin herättäisi huomiota jos olisin noilla ajelettomilla koivilla jatkanut. Eihän nyt joku pikkusänki kiinnitä huomiota mutta rajansa siinäkin miten luolamieheltä kehtaa näyttää.

 

Eilen oli tarkoitus olla ihan vain tutun luona pihalla ottamassa aurinkoa, joten en sen kummemmin miettinyt asuvalintaa tai karvoja.
Kuitenkin se tietysti meni siihen että kierreltiin kaupungin terasseja, ja täytyy myöntää että hävetti jonkin verran a) ne rehottavat säärikarvat, ja b) kevätmallin kengät kesämekon kanssa.
Ei eilen jaksanut alkaa tutkimaan sandaalivarastoa, vaan hyppäsin samoihin kenkiin kuin aiemminkin keväällä (paljain jaloinhan sitä muutenkin pihassa ollaan). Ei oikein sopinut yks yhteen nuo vaatekappaleet, mutta mutta, ei kai kukaan tuollaista kattele...

 

Just sheivasin n 3 cm karvat sääristä ja muualtakin siistin. Talvella ei tartte useinkaan. Mollille: mun karvaisuusluokka on tyyliä mustat karvat hyvin vaaleassa ihossa joten varmaankin herättäisi huomiota jos olisin noilla ajelettomilla koivilla jatkanut. Eihän nyt joku pikkusänki kiinnitä huomiota mutta rajansa siinäkin miten luolamieheltä kehtaa näyttää.

Tuo on juuri se mun pointti. Meidät on saatu ehdollistettua siihen (tai me olemme ehdollistaneet itsemme), että me automaattisesti koetaan karvojen tekevän meistä rumia, me tunnetaan olomme epävarmoiksi, rumiksi ja inhottaviksi näkyvien karvojen kanssa. Ajelemattomuus on anteeksiannettavaa vain, jos karvat olisivat lähes huomaamattomia (ja silloinkin, huomaamattomilla karvoilla, koetaan ajelun/nypinnän/vahan/polttamisen tarvetta).

Mä saan pcos:n sivutuotteena nauttia hirsutismista. Mä joskus olin samassa oravanpyörässä karvoineni ja olin täysin mahdottoman tehtävän äärellä. Vaikka aamulla sheivasin sääret sileiksi, jäi ihoon mustat pisteet karvatuppien kohdalle ja illalla oli jo nailonit riekaleiksi repivä sänki. Puhumattakaan sitten kaikkien muiden ruumiinosien karvankasvusta; mä olisin naurettavan näköinen, jos saisin sääret silkoisen sileiksi ja ne paistaisivat ainoina kaljuina kohtina karvaisessa vartalossa. Mun oli pakko työstää asiaa jostain muusta kuin itseinhon ja häpeän näkökulmasta, koska mä en olisi pystynyt olemaan olemassa tässä maailmassa sellaisen taakan kanssa. Edelleenkin tunnistan itsessäni ulkopuolelta muhun tulleita tunnereaktioita esimerkiksi uimahallissa, jossa mun karvaiset sääret, reidet, maha, selkä, käsivarret jne ovat alttiina ihmisten katseille.

Mulla on aiheesta varsin vahvoja mielipiteitä ja huomaan eläväni aihetta myös tunteella, koska se on mulle kovin henkilökohtainen. En sano, etteikö ihminen saisi itseään ajella tai pitää sileää ihoa esteettisenä. Mä vastustan vain näiden asioiden asettamista arvottavalle asteikolle siten, että karvattomuus=hyväksytty&hyvä, karvaisuus=luonnoton friikki&ällöttävä häpeämöykky. Kuitenkin esim. meikkaaminen ja meikkaamattomuus, muotivaatteet ja ajattomuus, hiusten värjäys ja värjämättömyys ym ulkonäölliset asiat voivat olla olemassa rinnakkain ilman yhtä vahvaa vastakkainasettelua ja demonisointia.

 

Ensinnäkin: ketään ei kiinnosta. Ihan oikeasti, ei kiinnosta. Ja jos joku oikeasti tulisi huomauttamaan itselleen tuntemattoman ihmisen sääristä, niin onko sillä isokin merkitys teidän karvakammoisten elämässä? Että ette pitäisi tätä huomauttelijaa huonotapaisena ja kenties melko pinnallisena ääliönä vaan häpeäisitte itseänne entistä enemmän?

Ja jos joku ihqupoksu mies tyrmää sinut karvojesi takia, niin mieti millainen suhde teillä olisi ollut edessä.

Ja toiseksi: ketään ei edelleenkään kiinnosta.

 

Miksi ihmeessä joitakin haittaa jopa uimahallissa jos uikkarissa näkyisi että on pillukarvoitusta? Siis en tarkoita, että sivusta tursuaa vaan sitä kun moni sanoo saksivansa karvat sängelle ettei näy ollenkaan "pullotuksena" pikkareissa tai suihkussa, että on tummaa alapäässä. Pitää naisen alapää näyttää siltä, että siellä EI SAA olla karvaa?

 

Jaksohan tuo jotakuta kiinnostaa kun viittivät vastaillakin Ja joo, aika huumorilla tän heitin, nauratti vaan aamulla että tulipa kömmittyä talven jäljiltä oikein mörrikkänä kesäasuun. Hurja helle tuolla, ihmiset keskittyy olemaan pökertymättä ja irrottelee hikisiä paitojaan omista ihoistaan niin ettei ehi toisten karvoja kyllä katella.

Uudet alkkarit kävin kyllä ostamassa, kun sain näin hyvän tekosyyn pikkushoppailuun

Mollille: ei ne karvat oikeesti mitään merkkaakaan enkä tosiaankaan välitä toisten karvoista. Täällä vaan on välillä uskomattomia (provo)karvakeskusteluja että oli pakko...

 

[QUOTE="helena";29924443]Miksi ihmeessä joitakin haittaa jopa uimahallissa jos uikkarissa näkyisi että on pillukarvoitusta? Siis en tarkoita, että sivusta tursuaa vaan sitä kun moni sanoo saksivansa karvat sängelle ettei näy ollenkaan "pullotuksena" pikkareissa tai suihkussa, että on tummaa alapäässä. Pitää naisen alapää näyttää siltä, että siellä EI SAA olla karvaa?[/QUOTE]

Ja toisaalta mitä väliä jos jonkun alapää tursuaa niitä karvoja? MITÄ VÄLIÄ?!

En kerta kaikkiaan jaksa tajuta.

 

Mä todella kadehdin teidän asennetta karvoihin! Olen siis itse sirkuksen partanainen ja kyllä ne karvat ahdistaa ja tunnen itseni kyllä sangen epämiellyttäväksi ja -naiselliseksi!

Ihanasti olette kirjoittaneet tänne, tuli hyvä mieli! Ehkä mäkin löydän oikeuden (oman pääni sisälyä siis) elää karvoineni vielä joskus... toivottavasti tän kesän aikana..

 

No oot nyt sitten karvaisena töissä ja ajelet karvat illalla pois, kun et ilmeisesti niistä tykkää.

Mä en ole ikinä ajellut säärikarvojani, kun en koe tarpeelliseksi.
En osaa ajatella karvojani julkisena asiana eli niin, että niiden "pitäisi" olla jonkun tietynlaiset.

Ketään ei oikeasti kiinnosta sun säärikarvat, ei ketään.

 

Käytitkö oikeasti kaupasta ostamiasi pikkareita pesemättä ensin?

 

Mä todella kadehdin teidän asennetta karvoihin! Olen siis itse sirkuksen partanainen ja kyllä ne karvat ahdistaa ja tunnen itseni kyllä sangen epämiellyttäväksi ja -naiselliseksi!

Ihanasti olette kirjoittaneet tänne, tuli hyvä mieli! Ehkä mäkin löydän oikeuden (oman pääni sisälyä siis) elää karvoineni vielä joskus... toivottavasti tän kesän aikana..

:hug:
Pienin karvavarpaisin askelin vaan.

 

Heh, mulle tulee näistä keskusteluista aina sellainen olo, että mä en jotenkin "saisi" ajella karvojani, varsinkaan mistäänn sääristä. Olen siis vuosia kulkenut karvaisin raajoin asiaa sen kummemmin miettimättä, ja tuossa kolmenkympin kynnyksellä satunnaisesti ajellut paikat sileäksi. Huomasin nauttivani paljon enemmän karvattomista jaloista kuin osasin odottaakaan, ja samaan aikaan tunne herätti syyllisyyttä ja jonkinlaista noloutta, "apua, enkö mä olekaan naturelli-elli".

Että kyllä sitä saa ihminen ongelman väännettyä asiasta kuin asiasta. Olen ratkaissut tämän valtavan henkisen kädenväännön kääriytymällä luontaiseen laiskuuteeni, ja ajamalla karvat "joskus", sitä en kummemmin ajattelematta.

 

Mut kun ne pitkät, tummat karvat on rumia.... varsinkin säärikarvat. Talvisin en kuitenkaan jaksa ajella kun olen lähes aina housut jalassa. En koe olevani mitenkään ehdollistettu jos esteettinen silmäni ei säärikarvoista tykkää.

 

Onneksi minulla ei kasva säärikarvoja. Jossain vaiheessa vaan lakkasivat kasvamasta.

 

Mut kun ne pitkät, tummat karvat on rumia.... varsinkin säärikarvat. Talvisin en kuitenkaan jaksa ajella kun olen lähes aina housut jalassa. En koe olevani mitenkään ehdollistettu jos esteettinen silmäni ei säärikarvoista tykkää.

Esteettinen silmä on kulttuurinen, opittu asia. Ei se ole automaattisesti sisäsyntyistä, että tykkää sileistä jaloista. Eihän ne miestenkään säärikarvat useimpia ällötä.

 

Esteettinen silmä on kulttuurinen, opittu asia. Ei se ole automaattisesti sisäsyntyistä, että tykkää sileistä jaloista. Eihän ne miestenkään säärikarvat useimpia ällötä.

Väliäkö sen jos on kulttuurista. Rumia ne on silti vaikka niitä siedänkin talvisin kun olen tällainen laiska naturelle muuten. Miehellä karvat on ok paitsi jos selkä ihan täynnä karvaa on aika yäk, näyttää apinalta. Ehkä se onkin jotain tuollaista perua, en halua näyttää apinalta tai luolamieheltä julkisesti. Ihan samoin kuin kotoa lähtiessä haluan että tukka olisi puhdas ja onko päällä puhtaat suht ok kuteet.

 

Väliäkö sen jos on kulttuurista. Rumia ne on silti vaikka niitä siedänkin talvisin kun olen tällainen laiska naturelle muuten. Miehellä karvat on ok paitsi jos selkä ihan täynnä karvaa on aika yäk, näyttää apinalta. Ehkä se onkin jotain tuollaista perua, en halua näyttää apinalta tai luolamieheltä julkisesti. Ihan samoin kuin kotoa lähtiessä haluan että tukka olisi puhdas ja onko päällä puhtaat suht ok kuteet.

Omista karvoistaan saa toki olla sitä mieltä kuin haluaa, mutta ei pitäs yäkittellä muitten karvoja. Toinen ihminen ei muutu vastenmieliseksi eläimeksi vaikka karvoitus ei olisikaan katsojaa miellyttävällä tasolla.

 

Omista karvoistaan saa toki olla sitä mieltä kuin haluaa, mutta ei pitäs yäkittellä muitten karvoja. Toinen ihminen ei muutu vastenmieliseksi eläimeksi vaikka karvoitus ei olisikaan katsojaa miellyttävällä tasolla.

No höpöjähän sä puhut. Olen todellakin korrekti ihminen joka ei arvota ihmisiä ulkonäön perusteella. Mutta omassa mielessäni saan silti yökitellä umpeen kasvaneelle selälle samoin kuin vaikka hyaluronilla turvotetuille megahuulille.

 

No höpöjähän sä puhut. Olen todellakin korrekti ihminen joka ei arvota ihmisiä ulkonäön perusteella. Mutta omassa mielessäni saan silti yökitellä umpeen kasvaneelle selälle samoin kuin vaikka hyaluronilla turvotetuille megahuulille.

Juu mielessään saa ihminen ajatella mitä haluaa, eikä omaksi kumppaniksi tarvi tai kannata valita kuin sellainen, joka itseä miellyttää Mutta kannattaa olla tarkkana, ettei yäk-ajatukset vaikuta siihen, miten ihmisiä kohtelee.