HELMIKUUN HELMET 2013 *kesäkuu*

MeaMinnis: Niinon! Olin aluksi laskenut päivän olevat 17. mutta sitten neuvolatäti laski toisin ja oli hyvin vakuuttava :D Ei kait ne utrassakaan siirrä jos päivän heittää, joten olkoot nyt tuo. Toivotaan sinne myös kasvuvoimaa pienelle ja testiin vahvistuvia viivoja ;) Minä lopetin testaamisen jo kun alkoi mennä manian puolelle (10testiä yhteensä ja 1kpl verikokeita).
Bola-koruista vielä: Mies tilasi jo mulle tuommosen mimosan, mutta isomman synttärilahjaks. Jollakin hopeaisella ketjulla kuulemma. Jos tämä päättyy huonosti niin annan sen sitten esikoiselle kun hän on tarpeeksi iso :)
mrs.R: Onnittelut ja tervetuloa! :)
viivi: Pahoittelut kissasi onnettomuudesta :/ Valtavasti lohtua ja voimaa eläinlääkäriin!
Supriina::':)hug:
nökönen: Ihana tuo sun mies :D vaikka toki se lepertely vois mennä välillä vähän ällön puolelle x)
Piia-Liisa: Sinullahan on kroppa jo hurjasti ruvennut reagoimaan :eek: :) Jaksamisia pahan olon keskelle!
Wiitahepo: ehkä pikku-hippokaan ei tykkää puurosta ;)
vauvahaaveita: Minä soitin tänä aamuna. Meillä on täällä ainakin iso osa porukasta siellä neuvolassa lähdössä heinäkuuksi lomalle. Nippanappa sai siis ultran ja neuvolakäynnin (meillä tehdään neuvolan puolella eka ultraus) vielä heinäkuun alkuun :) Muuten olisi mennyt kuulemma elokuulle ja olisi päässyt vasta np-ultran jälkeen. Ilmeisesti ne jotka on sitten pidemmällä raskaana siirretään muutamaksi viikoksi naapurikunnan asiakkaaksi!? :D
 
Viimeksi muokattu:
mama007:Voi itku :'( Niin hirmuisesti voimia, kamala se on hyväksyä vaikka keskeytymisen syy olisi kuinka luonnollinen tahansa. :hug:

Piia-Liisa:Tsemppiä huonoon oloon, onneksi se on vaan merkki, että siellä vatsassa jotain positiivistä tapahtuu.

:wave:Ja tervetuloa uusille

Wiitahepo:Ei näin alussa tarvi päivittäin mitään tunteakkaan :) Minäkin eilen huomasin, ettei ole pahemmin ollut pahaa oloa, tänään melkein oksensin kaupassa maitokaappiin.. :x

Nökönen: Mun miekkonen on ahkeruuden perikuva, sanansa mukainen mies. Mikä sitten taas toisaalta vähän parisuhdetta välillä rassaa koska koko pikku kylämme tuntuu tarvitsevan hänen apuaan. Saisi pian perustaa jonkun kotiapupalvelun viljelijöille ja automiehille :) Mut mie tiesin mitä paketissa saa kun tuon kans yksiin alkaa. On kans karvainen ja punapigmenttiä löytyy, punainen parta ja kalju pää :p, lyhkönen ehkä vähän juu, mutta sen mitä pienuudessa häviää, sen sitten ainakin luonteessa ja ihanuudessa voittaa. Ja se plussaa on kans, ettei sitten tule edes isoja vauvoja, on helppo kinkeä ulos :LOL: voi kamala mun juttujani taas..

Viiville tsempitykset kisulle, meillä kans on 10v kissaherra. Koirakin oli, mutta se matkasi paremmille metsästysmaille 1.5v sitten :'( Oli suuri suru kyllä.
 
Ihania noi Bola-korut, pakko saada sellanen sitten vähän myöhemmässä vaiheessa! :) Muistan että ainakin yhdellä ystävällä oli tuollainen ja se pomppi kivasti siinä mahan päällä :D

Pahoittelut mama007 :hug:

Viivi76 hui kamala, toivottavasti kissapieni selviää <3 Meillä on koira ja aina kauhea huoli hänestä, olis ihan kamalaa menettää hänet, niinku joku sanokin että vähänkun oma lapsi hän meille on!

Onpas teillä hienoja miehiä! :D Pakko kehasta vähän omaakin... Ulkoisesti lihaksikas köriläs, mut ei niinkään karvanen tai rikollisen näkönen vaan sellanen komistus ;D Alkuaikoina vähän olikin vaikeeta hyväksyä kun oli ollut jonkinverran naisia aiemmin ja jotku vähän perässä edelleen... Ei sillä ettei itsellä ois ollu exiä tai nuoruuden sekoiluja mutta tietty mulla niitä saa olla :DD Mut hän valitsi mut ja nyt ollaan naimisissa ja toivonmukaan saadaan se ihmisvauvakin sitten kohta <3 Luonteeltaan vähän sellanen ehkä perus juro suomalainen että ei ihan kauheesti osaa tunteitaan näyttää, mutta sittenkun näyttää niin ne merkitsee niiin paljon, en kaipaa sellasta turhaa lässytystä, teot kertoo niin paljon enemmän kun turhat sanat. Huomattavasti on kyllä oppinut olemaan avoimempi tunteistaan tässä vajaa 6 vuoden aikana, oon kovasti koittanut opettaa:) Muuten hän on sellanen sosiaalinen ja hauska tyyppi :D Luottamus meilläkin kaiken a ja o, ihana tunne kun tietää että tohon ihmiseen voi luottaa täysin, joskus jopa enemmän kun itseensä :) Ollaan kaikki siis onnekkaita kun ollaan löydetty tollaset ihanat miehet rinnallemme :heart:

Oireista tuntuu että mun oireet on vähän hiipunu, tissit edelleen kipuilee jonkin verran mut muuten aika normaali olo...

Kiitos neuvolavastauksista, ehkä soittelen sinne keskiviikkona kun olen saanut veritestin tuloksen :)

Vauvahaaveita & Elohiiri 4+0
 
mama007, tosi ikävää! Muista, se mikä ei tapa, sattuu niin p*rk*leesti. Kaikelle on tarkoituksensa, myös niille huonoille jutuille. Voima:hug:

Pikku-hipon sitten ei oo pakko ikinä syödä mitään mitä ei halua, maistella pitää tietenkin, että oppii tietämään mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ajan kanssa voi sitten opetella vaikka yhdessä isän kanssa (joka on aika nirsoilevaa sorttia). Tarroja ja muita palkintoja maisteluasteen mukaan (molemmille ;) , saa nähdä kumpi on reippaampi ) Miekin olen vasta aikuisella iällä oppinut syömään monia ruokia, mutta kaikki ei silti vieläkään uppoa.

Tosi ihana mies miulla kaikkia vikojaan myöten on ja pistän pääni pantiksi, että tulee olemaan isänä vertaansa vailla. Pitää huolen omistaan viimeiseen asti, kannustaa ja tukee kaikessa täysillä. Moni ei todella uskoisi ensitapaamisella, mutta kun tutustuu paremmin niin huomaa kuinka mahtava persoona hän on. Toivoisinkin, että pikku-hippo perisi hänen puhelahjansa ja sosiaalisen kanssakäymisen salat, nokkelaa sanailua ja hauskoja juttuja riittää, nauraa saa päivittäin. Ei tämän miehen kanssa kahta samanlaista päivää ole ollut, ja tuskin tulee :)

Voihan se olla, että kohta joutuu lähtemään posliinille juttelemaan, tuo meidän nuorimmainen luppakorva kuorsaa tuossa lattialla jaloissa ja pieree. Mitähän ne sille syöttää kun haisee noin kamalalle... :confused: yök...

Miulla ei vielä ole tunteisiin ollut vaikutusta milläänlailla. En tosin itke helpolla yleensäkään, vaikka välillä ehkä tekisi hyvääkin. Olen ehkä kasvanut vaikeuksien kautta sen verran vahvaksi, ettei tavoiksi ole tullut tirautella vaikka aihetta olisi. Myötätuntoinen ja empaattinen olen kyllä, mutta en herkkä.

Wiitahepo & pikku-hippo 5+4

Pakko saada jäätelöä....
 
Wiitahepo:Mut on kans monessa liemessä keitetty, ehkä pahin oli isän itsemurha kun olin 15v, äiti lähes tulkoon hylkäs kun alkoikin vapaus maistua ja kaikenmaailman muut ihmisuhdesotkut. Ihmettelenkin välillä, että näinkin täyspäisenä kaikesta selvinny. Itken jos itkettää, se ehkä auttaa ainakin mulla siihen etten sitten ainakaan patoa kaikkea sisälleni.
Mitäs koiruja teillä onkaan? Voi olla, et oon kysynykkin jo..Mutta ehä mä enää muista! ja hei, mee ottaa jäätelöä vauva sitä vaan haluaa ;)

(.) Tuli se nurtsi sitten ajettua! Hieman voittaja olo ja ihan sippi. Pian tuikkasen grillin valkeeseen ja saadaan vähän murua rinnan alle. En tiedä, kun en enää oikein muista. Mutta tytöistä oli tosiaan oireena sitä, ettei ruoka maistunu alussa sitten mitenkään, ja laihduinkin useita kiloja. Joo, no nyt ei ole pelkoa siitä :O Mun on ihan koko ajan nälkä. Nytkin tekis niin pal mieli pitakebabbia! Tosin ehkä tyydyn noihin juustomakkaroihin nyt kumminkin. Lähin grillikipsa kun on 10km päässä..

Vauvahaaveita86: Kyllä saa jokainen näemmä olla tyytyväinen omaan siippaansa. Maailmaan mahtuu niin paljon kaikkia niitä joilla ei kaikki muumit vaella laaksossa.: /
 
  • Tykkää
Reactions: Vauvahaaveita86
Onnittelut uusille tulokkaille, erityisesti niille, jotka ovat saaneet pitkään odottaa ensimmäistä. Meillä eka lapsi tärppäsi vuoden jälkeen, ehdittiin jo käydä ekoissa tutkimuksissakin. Ei ollut mukavaa aika, itse ainakin stressasin jo noin lyhyestä odottelusta paljon. Tämä toinen tulokas lähtikin sitten jo viidennestä kierrosta.

Eka neuvola takana. Tietojen päivitystä, ruokasuosituksia tms. Paino, verenpaine ja hemoglobiini mitattiin. Mulla sitten hemoglobiini matalalla, on kyllä aina, eli rautakuuri pitäisi aloittaa jo nyt. Viimeksi hemoglobiini oli matalalla vasta puolessa välissä raskautta. Huoh.

Taidan odottaa np-ultraa eli jättää varhaisultran kuitenkin varaamatta. Nyt tuntuu ainakin niin luottavalta, että jaksan varmaan odottaa.

Oireet on pieniä vielä, iltapäivisin etoo, mutta muuten hyvä olo. Vatsaa välillä nipistelee.
 
Iso haliruttaus mama007:lle. Pahalta se tuntuu, vaikka minäkin olen aina yrittänyt miettiä niin, että ei ollut elinkelpoinen yksilö.

Uusille mukaan tulijoille tervetuloa ja onnea plussista!

Vai Bola-koruja :D kaikkea sitä onkaan olemassa, josta ei tiedä mitään. Eikös jotkut saa sormuksia ja niihin lisää kiviä aina uuden lapsen myötä?

Tajusin, että tässähän joutuu varmaan ostamaan ison kasan uusia vaatteitakin (asia, josta en erityisemmin pidä). Sitähän on kaikkein isoimmillaan kaikkein kylmimpään aikaan, niin ei riitä että on pari isoa hellemekkoa ja paitaa.

Viiville ja kissalle lämpimiä ajatuksia täältäkin.

Täältä pesee Nökönen. :cool: Minä jaksan olla edelleen päivittäin kiitollinen siitä, että minulla on niin ihana mies (elämä on heitellyt välillä niin, että ei sitä itsestään selvyytenä pidä). Ollaan tunnettu yläasteikäisestä lähtien, välillä oltu samoissa kaveripiireissä, välillä vuosiakin törmäämättä. Nyt ollaan yhtä köyttä vedetty pian viisi vuotta. Kunnon mies, joka ottaa vastuun tekemisistään, puhun hänen kanssaan samaa kieltä ja kaikki on aina niin mutkatonta. Tosi hauska, rauhallinen, huumori kukkii, rakastaa lapsia (aika usein juhlissa löydän hänet leikkimästä lasten kanssa :D) ja kätevä käsistään. Sanoo joka päivä, että rakastaa. Työ ja harrastukset ovat varmaan niin maskuliinisia ettei tarvitse niiden ulkopuolella machoilla. :D Ja komea tietysti: ei tukkaa eikä partaa. Nippanappa minusta pidempi. :p

Täältä iso yökki Nökösen mieliteolle. :p

Pahoinvointi. Rasvaa yök. Kyllä olisi halpaa kaupassa käynti, kun sen tekisi aina näillä oloilla. Mehua ja mehukeittoa. Ostin pari mehujäätä, kun luin et se vois auttaa. Oksentaminen talttui vasta iltapäivällä, heikottaa edelleen. Kävin hoitajalla ja hän kirjoitti pari päivää saikkua. Sanoi, et ei laita vielä mitään raskauskoodia, vaikka ei se mua ois haitannut. Ei mun esimies niitä lappuja näe, palkkis on ihan toisella paikkakunnalla.

Wiitahevolle kiitoksia. Kai sen parin viikon sisällä saa tietää, menikö tentti läpi...

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

P-L 6+1
 
  • Tykkää
Reactions: Nökönen
Äiti maa Onpas siulla ollutkin varsin tapahtumarikas perhe-elämä. Miun vaikeudet ei ole verrattavissa samalla asteella, mutta miun on pitänyt taistella ihan kaikesta ihan pikkulapsesta asti. On toki niitä hyviä ja helppojakin hetkiä ollut, mutta enemmän ainaista taistelua. Koiria on 2 sekarotuista ja tää nuorin on sitten ihan puhdas suomenajokoira. Sekarotuisissa on vanhemmassa s.ajokoiraa, beaglea, s.pystykorvaa ja labbista a.k.a. "herra kermaperse-vahtijussi", toisessa 1/4 s.pystykorvaa ja loput s.ajokoiraa a.k.a. "herra ADHD". Hassua miten jokaisella on ihan erilaiset luonteet. Nuorin on luonteeltaan näiden kahden väliltä. Metsästyskäytössä ovat silloin kun ajat sallii, muuten pyörivät jaloissa, kinastelevat kuin kakarat (nytkin nuo nuoremmat painii keskellä huonetta, vipopäät) ja vaativat hellyyttä, eli ihan lapsiin verrattavissa, paitsi että nää voi onneksi jättää kotiin ilman vahtia kauppareissun ajaksi.

Eihän se jäätelö sitten riittänytkään pikku-hipolle (mikä ihana tekosyy herkutella ;) ), piti saada vähän suklaata ja sipsejä päälle. Lounas olikin pinaattikeittoa ja kananmunia, joten ei haittaa liikakalorit, kun iltapalaksi on tiedossa salaattia, juustoa ja jotain lihaa... tai A-luokan nakkeja ;) niistähän pikku-hippo tunnetusti tykkää.

Piia-Liisa, kokeile greippi- tai appelsiinimehua pahoinvointiin (Valion mehut ainakaan ei sisällä "kiellettyjä" makeutusaineita). En nyt enää muista mistä kuulin, että saataisi auttaa.

Onnea pikku yllätykselle pikku yllätyksestä ;) Tervetuloa joukkioon!

Wiitahepo & pikku-hippo 5+4
 
Wiitahepo:Ei kai kenekään ongelmia ja murheita voikkaan laittaa samalle viivalle. Jokainen kantaa oman lastinsa.
Voi äly, tein koirat vaikuttaa aivan hurmaavilta persoonilta :heart:, kiitos illan huvituksesta, voin kuvitella, että piski jossa on labbista omaa jokseenkin lisänimen herkkuperse :D. Mein matami oli saksanpaimenkoira, voi että, lempeämpää ja rauhallisempaa sai hakea. Kyllä vielä koiran hankin, se on ihan saletti, mutta otan sen juurikin sitten vauvankorvikkeeksi, eli siihen menee tovi ja tälläkertaa varmaan jonkun pienemmän. No, se jää nähtäväksi. :)

Piia-Liisa: Muista juoda oikein olan takaa. Tossa nla:sta saadussa kirjasessa olsi tämmöset pahoinvointiin:-vältä rasvaisia ruokia, niin teet jo. :)
- hiilihydraattipitoinen ruoka
-pahoinvointilääkkeet
-akupunktio, akupainanta.
-kamomillatee
-25mg B6 vitamiinia 3 krt päivässä.
Sitten on myös se apteekista saatava pahoinvointiranneke, mutten todella tiedä onko se ihan höpöhöpö. Enkä noistakaan ole mitään itse kokeillut, mutta jos olo ihan hirveäksi menee, niin ei varmasti ole haittaa jos jotain koittaa.
Juu, kyllä kaikenlaista hömppää meille naisille kaupataan, toiset ihan turhia, toiset ihania mutta turhia :D Kalevalakorullahan on se kaulaketju mihin myös kerätään "lapsia", se onkin varmaan ainut mikä ei ihan ole iskenyt mulle. On se ihan kaunis, mutta jotenkin kovin jykevä mun makuuni. :) Muutenkin käytän kyllä koruja todella vähän.


Täälä kans mieliteot valtasivat tämän akan ja pakko oli pyörällä painella tohon lähikauppaa. Jaffa palma, sitruunalimukka, ai että ku on hyvvää, ja taisipa sipsipussikin matkaan päästä. Vaikka suolaahan pitäisi vältellä, se taitaakin olla minulle se juttu mikä ihan oikeasti on hankalaa..:p
 
Täällä ei oikeastaan mitään uutta, väsymys ja huimaus jatkuu ja nyt parin päivän ajan on ollu etova/oksettava olo varsinkin kaikesta rasvasesta ruoasta oonkin syönny suurimmaks osaks omenoita, viinirypäleitä ja mansikoita. Saapahan ainakin kunnolla vitamiineja ;)

Varasin alkuraskauden ultaan ajan mut siihen on vielä 2 viikkoa aikaa :(
Etova/oksettava olohan tietää vaan hyvää eli pitäis ehkä jo vähän uskaltaa toivoa et pikkusella on kaikki ok mut en vaan tiedä miten kestän jos raskauspahoinvointi on yhtä paha kuin aikasemmissakin raskauksissa, lyhimmän aikaa kesti esikoista odottaessa kun loppu viikolla 16 ja muissa sitten kestäny ihan raskauden loppuun saakka :(

Tässä tulikin vaan omia kuulumisia mutta tervetuloa uusille ja halit niille jotka on joutuneet poistumaan helmikuisista.

Linda1981 + pikkunen 6+0
 
Hei vaan,

hieman apeissa tunnelmissa, kisu on saatettu enkeliksi pilven reunalle ja lasten kanssa vietiin haudalle kukkiakin. Pikkutyttönen ei tahdo ymmärtää, että kaveri on poissa, vaikka kissaveli jäikin, mutta kun sekin ikävöi... Mutta tämä on sitä elämää. Onko lie nyt niin, että jotta syntyisi jotain uutta, jostain piti luopua kohtalon sanelemana?

(.) Rohkaisin mieleni ja soitin neuvolaan ja minulle annettiin ultra-aika ensi maanantaille puolille päivin! Sitten kuulemma vasta katsotaan neuvola-aikaa, jos kaikki on kunnossa... nytpä sitten pitää keksiä viikoksi tekemistä, jottei tule mietiskeltyä liikoja...

Menin viikon kesäloman jälkeen töihin ja työni on sellaista (käyn siis yrittäjäelämän lomassa muutamassakin työpaikassa, lähinnä kai velvollisuuden tunnosta, ja koska en osaa olla toimeton) että joudun kävelemään 6 tuntia melkein taukoamatta, joten olen ihan katki ja mahaa kivistää :( Taidan tehdä 'kevyttä' iltapalaa eli tortilloja ja kaatua niiden jälkeen sänkyyn.

Hyvää yötä masunkaiset ystävät :heart:

Viivi+Tiiti, jonka ikä selvinnee ihan piakkoin
 
Äiti maa, meillä kaikki koirat on ihan samanmoisia herkkusuita, kaikki käy minkä kädestä saa ja kurkusta alas mahtuu :) .

Herra kermaperse (4,5v) on enemmänkin saanut nimensä siitä kun pitää kakkapaikassakin olla joku puska, heinä tai talvella lumikokkare, että voi sen kalliin lastinsa jättää. Lisäksi se ei tykkää yhtään metelistä, siivoamisesta tai remontoinnista, työkalut on siis mökötyksen aihe. Jos häntä komentaa niin mököttää marttyyrina. Sillä on aivan järkyttävän hyvä kuulo, ainakin ruuan suhteen, se saatta makoilla makkarissa omassa nurkassaan (valitsi paikkansa sikäli kun tähän taloon ensimmäisen kerran tuli, kökötti siellä koko muuton ajan) ja jos keittiössä tippuu lattialle jotain (ihan mitä vaan) se on sekunnissa paikalla, osaa hiipiä niin hiljaa ettei kukaan kuule mitään. Nyt sillä on liian pitkät kynnet (omasta mielestään) ja aamulla se oikein tahallaan tepastaa niin, että lähtisi mahdollisimman kova meteli, mutta keittiöön osaa hiipiä edelleen aivan hipihiljaa. Se leikkii koppakuoriaisilla ja hämähäkeillä. Käy sitten välillä leikkimässä nuorempien kanssa ja sit kun häntä ei enää huvita leikkiä niin muutkaan ei saa enää leikkiä. Siitä jos sitä komentaa niin arvatenkin mulkaisee ja menee omalle paikalleen mököttämään. Veteen menee kahlaamaan, mutta kun pallit kastuu niin kiireellä pitää tulla pois vedestä. Parhaiten kyllä uskoo käskyjä (ja löytää jäniksen) ja pihassa voi pitää irti. Syksyllä kerää (söi) miun kanssa karviaisia suoraan puskasta ja mustikat ja puolukat samasta mättästä tai sitten suoraan sankosta, samoin ongitut kalat vie sankosta. Mitä kaikkea se sitten metsällä on syönyt, on pitkä lista. Viihtyy omassa seurassaan hyvin. Ja mummo (miun äiti) on maailman paras tyyppi. Siinä vähän luonnekuvausta :)

Herra ADHD (2,5v) ei oikein osaa keskittyä mihinkään, paitsi jos kysymyksessä on leikki tai ruoka, tekee silloin temppuja vaikkei käskytetä. Sillä oma paikka on häkki, ovi auki (herra kermaperse ei sinne laita tassujaan sisälle vaikka mikä herkku olisi, kurkottaa vaan oviaukosta ja jos ei yllä niin antaa olla). ADHD on aika arka uusille jutuille ja imuria menee pakoon saunan lauteiden alle. Vinisee usein ja se on ärsyttävää. Ja tälle uiminen on parasta lystiä. Mummo on kova sana myös tälle, mutta yksi miehen kaveri on ihan paras. Ei viihdy yksin juuri ollenkaan. lähes kaikkea pitää kommentoida lenkilläkin. On mustasukkainen kaikesta ja haluaa kaikilta huomiota, ilmoittaa olevansa paikalla, aina. Jos muita koiria rapsuttaa niin änkeää itsensä väliin. Aina on ollut samanlainen, emo oli hyljännyt pentueen viikon ikäisenä, johtuneeko kaikki "ongelmat" sitten siitä.

Tää nuorimmainen (4,5kk) ei vielä ole saanut kunnon nimikettä, kun on näiden kahden välimuoto. Herra jänispiiskaksi toivottavasti voidaan ensi kaudella ristiä. Ruoka kelpaa ja ikäisekseen tosi hyvin tottelee ja on semirauhallinen. Osaa kiukutella kun on väsynyt. Viihtyy ulkona kaapelissa (nää kaksi muuta ei viihdy) pitkiä aikoja. Kova on poika painimaan noitten toisten kanssa ja uskallusta riittää haastamaan. Siivotessa on kiinni imurin suulakkeessa ja mopissa, muut kiertää kaukaa tai ovat piilossa. Saa nähdä mimmonen persoona siitä kehkeytyy kunhan kasvaa.

Hauskoja elikoita on jokainen omalla tavallaan ja livenä varmasti vielä hauskempia kuin näin kerrottuna, ei täällä tylsää ole :)

Wiitahepo & pikku-hippo 5+4

Pikku-hippo haluais nyt raakaa lehtitaikinaa ja mustikka sosetta... Moniko söisi? ;)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Piia-Liisa
Vastaan vielä tuohon alkoholijuttuun Nökönen, että itse menin naimisiin viikko sitten ja arvasin tilani jo tuolloin. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, joinko oikeasti tölkeistä vai en ja kun vaivihkaa vaihdoin isännän kanssa tölkkiä, niin en jäänyt edes kiinni :D Join lasillisen viiniä ja skumppaa ihan oikeastikin, muttei se maistunut hyvältä, joten isäntä joi nekin sitten loppuun :D Olin aivan muina naisina mukamas tunnelmassa mukana ja täydestä meni :D Tsemppiä sinulle juhliin!
 
Heips!
Tulin vaan nopeesti lukemaan kaikkien kuulumiset. Tervetuloa uusille! Minä odotan vain kuumeisesti sitä ekaa neuvolaa, vaikka ei siinä kai mitään ihmeellistä tapahdu. On vaan edes jotain konkreettista, mitä odottaa...kolme viikkoa!

Ainiin, haluaisin pois tuon synnärin tuolta listalta...eli jos L.O.V.E. poistaisit sen? :)

Eipä mulla muuta ihmeellistä tällä kertaa...
Mansikki ja pikkumuu 5+2
 
Kännykästä koitan näpytellä teille kuulumisia :)

Tervetuloa uusille ja pahoittelut pettyneille!

Nyt en kyl millään pysty muistaa kaikkee mihin piti vastata, mutyritän parhaani :D
Bola
Käytin esikoista odottaessa (sillon ikuisuus sitten) bola korua joka päivä! Pojan synnyttyä hän tykkäsi korulla leikkiä, mutta aika nopeasti sen käyttö unohtui vauva arjessa. Koru on kyllä pojan muisto laatikossa tallessa.

Koirat
Meillä on 2v. pienehkö (8kg) sekarotuinen ihana rauhallinen narttu ja 3kk vanha ranskanbulldoggi poika vauva.

ääh...en jaksa näpyttää tällä puhelimella kauheesti...on niin hankalaa!

).( ultrassa oltiin miehen kanssa aamulla yhdessä ja hieman säikähdettiin!! Lääkäri oli mukava, mutta venäjän aksentilla niin en saanut ihan kaikkea oikeen selvää :/ Masussa näkyi vaan ruskuaispussi 7mm. halkaisijaltaan. Pussi oli oikeassa paikassa ja limakalvot vahvistuneet. Oikeasta munasarjasta olen ovuloinut ja siellä näkyi turvonnut keltarauhanen kuten pitääkin. Munasarjat oli siistit. Viikkoja vaan ei kuulemma voi olla vielä viittä, koska ei näkynyt muuta, kun se pussi! Sain uuden ultra ajan ensi viikolle 21.6!! Lääkäri laittoi lähetteen hcg määritykseen, jossa kävinkin heti. Olin jotenkin ihan siinä uskossa, että on jotain vialla...tuulimuna tai jotain kyseessä! Miehen kanssa molemmat surtiin jo tahoillamme hieman. Lääkäri kuitenkin soitti iltapäivällä ja kertoi hcg:n olleen 3210 ja on ihan normaali ja viittaa aikaisiin viikkoihin! Lääkäri totesi kaiken olevan siis hyvin...olin ihan, että jaa mitä kaikkiko on hyvin? Eikö ole merkkejä tuulimunasta tms? Lääkäri sanoi, että ei mikään ainakaan viittaa siihen...voi että sitä ilon hetkeä, vaikka olinkin juuri niin huonossa paikassa, kun vaan voi :D Puhelu päätyi nähdään ensi viikolla toivotukseen :) Jäin miettimään, että paljonko ne päivät sitten voi heittää? Talletukset tehtiin sunnuntaina kp14 ja ovis tuntui ma/ti kp15/16 ja siinä oli miehen reissun takia liki viikko väliä seuraavaan seksi kertaan! Plussan sit kuitenki sain ihan selkeenä jo kp27/26-32...en tiiä kaippa tuo selviää! Tärkeintä, et kaikki oli hyvin <3
Sain tänään neuvolastakin postia, ruoka ohjeita, esitieto kaavakkeita, puhelinnumeroita jne!!

Niin ja se piti vielä laittaa, että mul ei oo juurikaan ruokahalua...kummallista! Mulla on kyllä ihan tyttö olo tästä Tipistä...en tiedä johtuukohan siitä, että toivoisin tyttöä!

Tiuhti ja Tipi RV??
 
Hyvä että selvisitte säikähdyksellä Tiuhti, mut onneks viikko menee äkkiä ja pääsette taas vilkuilemaan Tipiä :)

Mua kans mietityttää noi juhlat, onneks ei nyt muita tiedossa lähitulevaisuudessa kun toi juhannus, mut se tulee olemaan vaikea koska tähänastisessa elämässä juhannukset ovat olleen hyvinkin kosteita ja se on todella outoa etten juo tai polta (olin "viihdetupakoija"), ja paikan päällä sattuu olemaan ihmisiä joille en todellakaan halua vielä kertoa... Enkä halua lähteä sille huijauslinjallekaan että kaatelisin mehua johonkin siideripulloihin, sekin tulis aika kalliiks kun pitäs ensin ostaa ne pullot kun ei mulla mitään siidereitä kaapissa ole :D Ehkä ostan alkoholittomia, tuskin kukaan kiinnittää sen enempää huomiota mitä kukin juo, sillon en huijaa :p Tupakasta voi helposti sanoa että oon lopettanut kun en siis muuten polta kun vaan juodessa.

Vitamiineista syöttekö vitamiinilisiä? Mä oon joulukuusta asti syönyt monivitamiinia, foolihappoa ja d-vitamiinia viel erikseen ja sit kalanmaksaöljykapseleita. Nyt vaihdoin monivitamiinin raskausplussaan. Pitääkin kysellä että onko tarpeen enää syödä foolihappoa erikseen vai riittäkö se raskausplussasta tuleva foolihappo. Foolihappo määrättiin syötäväks lapsettomuustutkimusten yhteydessä, on siis tärkee jo ennen raskautta ilmeisesti, jos on vaikeuksia tulla raskaaksi.
 
taikatimjami: Onnittelut plussasta!

Mä en myöskään liity facebookiin, poistuin sieltä jouluna puoli vuotta kokeiltuani enkä ole takaisin suunnitellut liittyväni :)

Vitamiineista: multivita raskaus-ja imetys, taisin syödä tuota samaa myös ekalla kerralla. :) En uskaltanut syödä lisäks erikseen foolihappoa kun en tiennyt mikä määrä on sitten se "yliannostus". Jos joku tietää niin infoa tulemaan? :)

Tiuhti: Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Toivotaan niin että seuraavassa ultrassa näkyy jo isompi vauva! Mulla esikoisen np-ultrassa tyyppi vastas viikkoja 9+5 vaikka piti olla 11+3, ja kasvu oli sen jälkeen sunteellisen normaalia :D
Viivi: Onnittelut myöhässä rouviintumisesta! :)
Nökönen: Ihana reaktio! :):heart:

Pitää varmaan kohta lopettaa jalkapallon pelaaminen, eilen tuli pallo mahaan aika kovaa ja pikkusen säikähdin. Taidan ryhtyä pallopojaksi seuraaviin harjoituksiin :) Vielä neljä tuskallisen pitkää viikkoa neuvolaan/ultraan!

Omppu ja pähkinä 4+3
 

Yhteistyössä