HELMIKUUN HELMET 2013 *kesäkuu*

Ihanaa kun tulee koko ajan uusia! Onnea kaikille!

Kiitos kaikille, kun selvensitte sitä lasketunajan laskemista. Tavallaan raskausviikkoihin siis lasketaan vaan 2 viikkoa lisää ovulaation ajankohdasta, perustuen lähinnä säännölliseen 28 päivän kiertoon.

).(Täällä on suoraan sanottuna ihan h*lvetillisen piinaavaa. Eilen illalla tuli yhtäkkiä kirkasta verta ja tänään on tullut vielä vähän rusehtavaa vuotoa. Arvatkaapa vain olenko ehtinyt lukea noin 100 keskusteluketjua keskenmenoista sen jälkeen. Ensi maanantaina on ultra, joten siihen asti on nyt pakko vain sinnitellä, vaikka juhannuksesta tuleekin täyttä tuskaa. Mietin jopa josko olisi yrittänyt siirtää ultraa vielä tälle viikolle, mutta saattaa tulla liian aikaisin, kun tänään jotain noin 6+3.

 

Keltakukka
Älä vielä hätäänny jos vuoto alkoi ja loppui. Keskenmenossa vuoto yleensä jatkunee ja muuttuu vaan runsaammaksi matkan varrella.
Itsellä esikoisesta ultra 6+5 ja sykki oikein hyvin sydän. Täälläkin tais olla muutama jotka ovat käyneet jo ultrissa ennen 7+ viikkoja. Torstaina voisi olla hyvä päivä käydä ennen juhannusta jos innostuu ja viikkojakin hyvin. Näkis että on ainakin oikeassa paikassa. Ja voi lääkärin kans puhua tuosta vuodosta. Niihin joskus löytyy ultrissa syytkin.

Äiti Maa
Sama paikka, kaksi kätilöä jotka hoisivat kaikkia ulkopaikkakuntalaisia. Siinä terveystalon vieressä on parkkihallikin, sinne itse olen aina auton jättänyt. Helppoa.

LOVE 6+6

 

Tervetuloa uusille!

Asunto ja etäisyys synnärille ostettiin ukon isovanhempien talo huhtikuussa, tässä tosin asuttu jo lokakuusta asti. 196neliöö, hirsitalo isolla tontilla. Terveyskeskukseen (neuvolaan) on matkaa n.400m, mutta synnärille 100km... saattaa olla, että kiusaan sukulaisia, jotka asuu lähempänä sairaalaa jahka LA koittaa. On meinaan tuskallisen pitkä matka talvella tuo - pahimmassa tapauksessa menee 1,5-2h ajaa, riippuen kelistä.

Nukuttipa paljon ja nyt sitten on huono olo, kun ei oo syöny. Phuuh. Jos sitä raahautuis jääkaapille ja taikois jotain syötäväksi kelpaavaa. Oireillaan edelleen kipeillä rinnoilla ja pienillä nipistelyillä alavatsassa. Ja itkuherkkyys on jotain uskomatonta, mielialanvaihteluista puhumattakaan. Onneks tänään pikkuärrä ei aiheuttanu vuosituhannen huonoa oloa vaan antoi mamman nukkua rauhassa. Koiruudet ovat alkaneet vahtia mua - seuraavat ihan kaikkialle ja sohvalla ollessa toinen makaa mahan edessä, toinen selän vieressä tai kyljessä. On mulla mahtavat bodyguardit.

 

Lasten ikäerosta: meillä ennestään poika 7v11kk ja tyttö 6v8kk...heillä siis 1v3kk ikäeroa ja nyt kun iltatähti syntyy poika silloin 8v6kk ja tyttö 7v3kk

Meillä koira eikä kissa tajuu mitään miun raskaudesta Tänään iski kaupassa se pahaolokin...kai tässä siis raskaana ollaan

Iltatähti edelleen rv 6+0

 

Heei! Uusi odottaja ilmoittautuisi listoille!

Eli meille olisi tulossa toinen lapsi ja ikäeroa tulisi 2v9kk. Viikkoja tänään kasassa menkkojen ja kiertopäivien mukaan 5+1 ja sillä mennään ultraan asti. Ensimmäinen neuvola on 25.6. ja ar-ultra 29.6. viikkoja silloin 6+4.

Rivi olis LA 18.2./ulB/2./SatKS

Oireet
Pahoinvointia oli 1.6.-14.6. päivittäin, tällä hetkellä vaihtelevasti ja yleensä iltaisin. Sain pahoinvoinnin kuriin kun aloin pitää huolen, että syön 2-3h välein! Tissit kipeät ja turvonneet ja maha näyttää siltä kun siellä olis ilmapallo, ihan jäätävää kun vertaa toukokuun puolella otettuun kuvaan, jossa oon 16,5kg pudottanut 2011 huhtikuusta. Paino ei vielä ONNEKSI ole noussut. BMI ylipainon puolella, joten onneksi ei tee mieli herkkuja, vielä..
Väsymys on jäätävää ja myöskin herkkyys. Itkeä tirautan useasti päivästä, syystä tai syyttä. :'(

Synnärille ei mikään mahdoton matka. Tosin siitä tuskin on huolta kun esikoispoikaa synnyttelin ensimmäisestä supistuksesta laskettuna 30h ja vesienmenosta 24h.

Asuntoasiat mua vähän mietityttää. Ollaan muuttamassa tänne miehen luokse ja tää on tosiaan kaksio. Mahdutaan hyvin näin, mutta mitäs sitten kun meitä on neljä. oumai. :x No, aiomme isompaan vaihtaa, kyllä me varmaan jonkun aikaa tässä mahdutaan olla. Mahtuuhan ne jotkut siellä pk-seudullakin jopa yksiöihin. Ehkä kaikki järjestyy, niinkun tähänkin asti. Me siis tosiaan oltiin erossa 2vuotta, jäin yksin kun odotin poikaa. Mutta jouluna tapahtu käänne ja näin kävi, että palattiin yhteen ja nyt on toinen meille tulossa. Lyhennettynä versiona näin.
En myöskään käynyt esikoisesta neuvolassa raskauden aikana. Ei mun pitänyt häntä edes pitää. (varmaan tunnette tarinan jos kaksplussaa luette.. ) Että vähän ummikkona tässä odotusasiassa. Mieskin kovin ihana ja huolehtiva. :heart: Että kyllä vaan ihminen voi muuttua. Ja elämä todellakin yllättää. Kyllä mä voin sanoo tän onnen ansainneeni, kaiken sen paskan jälkee mitä tullu aiemmin koettua! *niisk*

Edit: Nökönen, pahoinvointirannekkeita ainakin netistä voi tilata ja halvimmillaan oon nähny 9,90e hintaan

ulB & helmibebe 5+1

 

Asuntoasiaa
Me asutaan mun miehen kanssa kahdestaan kaksiossa. Laskettiin, että riittää ensimmäisiksi vuosiksi ihan hyvin kolmellekin. On kyllä pakko muuttaa vähän isompaan siinä vaiheessa, kun lapsi tarvitsee oman huoneen ja rauhan.

Sairaalamatka
Meillä ei ole pitkä matka sairaalalle, kun h-hetki koittaa. Ajomatka on noin 20-25min, taksilla varmasti alle sen Mietittiin ensin, että mentäis omalla autolla, mut pysäköintipäs maksaa 1eur/h joten eipä taida maksaa vaivaa. Varsinkin kun tiedän, että puoliso panikoi ajamista muutenkin eikä ole auton rattiin suostunut enää pariin vuoteen. Ehken halua paniikissa olevan ukon kyytiin siinä tilanteessa, ajaa vielä ojaan

Olotilasta
Pahoinvointi on alkanut vähän hellittämään, ilmeisesti B-vitamiinista on hyötyä. Väsymys on ihan hirveä ja 2 päikkärit on tullut nukuttua. Aamulla nuokuin kun odottelin labratesteihin pääsyä, vaikka kauhuissani olinkin |O
Käsi meinaa olla verikokeen takia hieman häijyn tuntuinen, vaikkei mustelmaa tullutkaan.

 

Ikäero: Esikoinen on 6v. Keskimmäinen täyttää loppu kesästä 5 ja kuopus täytti 3v viime kuussa, 1v5kk ja 1v9kk on ollu ikäerot ja mun mielestä oli ihan loistavat. Ei mustasukkaisuutta eikä mitään, ihanasti aina otettu vauva vastaan ja hyvin on syli riittänyt kaikille Mutta tällä kertaa saadaan sitten kokea se vähän pidempikin ikäero .

Nökönen: Eikös niitä rannekeita ihan apteekista saa? Ja ainakin raskauskeiju.fi tais olla sivu mistä sai kans. Joo, testaappa onko niistä mitään apua

L.O.V.E: kaikkea muuta kun helppoa! Jos mä joutuisin sinne yksin ajaan niin ihan mieletön stressi alkaisi tasan tarkkaan tästä päivästä sinne heinäkuun puoleen väliin asti. Mä en vaan tykkää, jo pelkkää moottoritie aiheuttaa paniikin

 

asunto, meillä on maaseudun rauhassa 182m2 kolmelle ja koiralle, tällä hetkellä. Synnärille on matkaa 40km noin suunnilleen.

Oloista eipä juurikaan mitään vielä mitään muuta kun tisukipua. Esikoista tosiaan jo oksensin. Ja tästä syystä oli pakko tehdä prisman testi.. ja onneksi tuli heti, päiväpisusta, kontrolliviivan vahvuinen viiva. Eli ehkä siellä masussa joku on.. Kunhan vielä olisi asukaskin, sitä tuulimunaa jostain syystä kovin pelkään.

Ikäero meille tulee la mukaan ikäeroa aika tarkalleen 2v10kk. Esikoinen syntyi 37+1.

Nökönen juu, apteekissa myydään niitä sea band rannekkeita. Ja ne ainakin viime raskaudessa oli mun pelastus.

Neuvola on mullla vasta 18.7. Ja varhaisultran jälkeen ite soittelen synnärille ja varailen aikaa np-ultraan. Sinne ei tartte olla lähetettä täällä miellä. Onneksi ehdin käydä tuossa ultrassa jo ennenkun 13.8 palaan hoitovapaalta töihin. Menen silloinkin kyllä vaan 60% työajalla ja poika perhepäivähoitajalle.

Napsuneiti ja pikkutyyppi 5+0

 

Uusille :wave: tervetuloa!

Asutaan maalla, lähes sata vuotta vanhassa talossa. Neliöitä on varmaan joku 150. Hyvin mahutaan tähän jatkossakin, tarpeen vaatiessa muksutkin saa omat huoneet isompana.

Synnärille on joku 30 kilsaa matkaa. Menee reilussa puolessa tunnissa tai hiukan alle, riippuu liikenteestä, uskoisin että keretään ajoissa perille.

Verenvuodoista: Tänään tuli taas paperiin pyyhittäessä rusehtavaa vuotoa. Mä en usko että mitään hätää on jos ei tuu kipuja ja vuoto ei ole runsasta. Keskenmenossa sen vuodon pitäis lisääntyy ja olla kipuja. Tänään en ollut asian tiimoilta ees yhteydessä neuvolaan, oma olotila on sen verran pahoinvoiva että ei oo epäilystäkään etteikö tuolla masussa jotain oo.

Viivi76 varovaiset onnittelut tuplaepäilystä =).

Ikäeroa esikoiseen tulee 6,5v ja kuopukseen 2,8v. Nuorempi on hirmusen kova hoitaa kaikkia tuttujen vauvoja :heart:. Mielenkiinnolla odotan mites käy kun kotiin tulee vauva, saanko pikkuapulaisen vai tuleeko mustasukkainen isosisko.

Sokerirasitukseen mun ymmärtääkseni laitetaan tänäpäivänä melko helpolla. Jos on jotain rasitteita suvussa tai BMI on 25 tai yli niin silloin ainakin. Mä oon käynyt molemmissa raskauksissa hiukan ennen rv 30:tä ja arvot oli molemmilla kerroilla tosi hyvät.

(.) Huh tätä olotilaa. Aamusti oon pari-kolmekin tuntia ihan pirteä ja hyvinvoiva, sen jälkeen alkaa pahoinvointi mikä jatkuu nukkumaanmenoon saakka. Nyt on tää pahaolo ollut pahenemaan päin. Oon yrittänyt syödä kahden tunnin välein ettei ällötys pääse niin pahaksi.
Tissit on niin turvoksissa että osa normiliiveistä on jo menny pieneks. Onneks tuolta löytyy vanhoja imetysliivejäkin että tarvittaessa voi sitten niitä laittaa päälle jos muut ei enää mahdu .
Mulla on iltasella ihan hirveesti turvotusta ja oonkin miettinyt mitenkä pitkään oikeen pystyn salaamaan tätä olotilaa kun turvottaa niin vietävän paljon. Meillä ois yhet juhlat vielä ennen np-ultraa ja siellä pelkään jääväni kiinni. Pitää kaiketi yrittää vetää vatsaa sisään ja kertoa suoraan jos sitä kysytään.

Selis ja wotwot 7+1

 

Pakko linkittää tää luettavaks niille jotka ei oo päässyt vielä röökistä eroon, jos tää vauhdittais lopettamista? : Raskaus ja tupakointi

Millanen se sokerirasitus on? Juodaanko siinä jotain pahanmakusta litkua ja sit otetaan verikokeita vai?

 

Heippa kaikille En ole ehtinyt pariin viikkoon käydä täällä edes kurkkailemassa, tää lasten kanssa lomailu on ollu yllättävän rankkaa
Nopealla vilkasulla huomasin uudet tulokkaat, onnea kaikki plussanneet, toivotaan että me kaikki roikutaan täällä loppuun asti :heart:
Koko ketju on vielä kahlaamatta läpi, mutta syvennyn siihen kohta kun mun mies on tuonu mäkkäriltä tuliaisia
Sen siitä saa kun kysyy että mitä raskaana olevan vaimon tekis mieli syödä, lähti sitten kuopuksen kans kipin kapin mäkkiin

Oireista: Olen voinut näihin päiviin asti ihan normaalisti, ainoat merkit raskaudesta on yöllinen vessassa ravaaminen ja sitten tuo mun otsa.
Siis todellakin otsa!
Elikkäs mulla on kaikissa kolmessa edellisissä raskauksissa ilmaantunut heti alkuun ihan kumma oire; kuuma ilma tai kuuma vesi sattuu ihan hirveesti otsaan. Jos vaikka avaan kuuman uunin luukun, meen saunaan tai pesen kasvot lämpösellä vedellä, mun otsaan tulee kuin sellanen "panta" jota pakottaa, ja silloin pitää laittaa esim käsi suojaksi jotta ei satu niin paljoa.
Otsakipu häviää heti synnytyksen jälkeen kuin tuhka tuuleen, joten epäilemättä liittyy raskauteen kyllä.
Tää otsaoire ilmaantu jo esikoista oottaessa, mutta en silloin älynnyt että vois liittyä raskauteen. Tokassa raskaudessa se sitten oistu, ja silloin kysyinkin lääkäriltä mistä vois johtua... mutta ei osannut ainakaan se tohtori mitään sanoa. Sen jälkeen olenkin saanut hitaita katseita koko oireesta joten en oo kauheesti mainostanu, epäilevät vielä etten ihan kulje täysillä
Tää nyt on varmaan ihan turhaa, mutta sattuuko kellään muulla olevan samanlaista otsaoiretta?

Eilen ja tänään ilmassa on ollut pientä kuvotusta ja väsymystä. Pahoinvointi ei ole akaisemmin kuulunut ohjelmistoon, jännityksellä odotan miten nyt käy.

Miten te muut ootte jakselleet?

Mulla on varhaisultra nyt torstaina yksityisellä. Olen luonteeltani niin kärsimätön ja epäilevä, että tähän neljänteenkin on saatava varmistus jo ajoissa. Kaiken maailman tuulimunista ja kohdunulkoisista on jo painajaisiakin nähty, jospa siellä sitten selviäis että tästä vois jo varovaisesti iloita leveämmälläkin hymyllä

Tässä tällaiset pikakuulumiset, nyt kahlaan ketjun läpi ja palaan sitte tarkemmin asiaan.

Tarrasukkia kaikille :heart:

Homsantuusa rv6+4

 

Neuvolassa käyty Eipä siellä mitään ihmeitä tehty, juteltiin vaan ja katottiin paino, verenpaine ja pissa. Olin ihan varma että saan kuulla taas sitä että oon liian lihava (kuten silloin kun odotin kuopusta ja painoin 4 kiloo vähemmän ku nyt) mutta ei! Sanoi että oon normaalipainoinen Miehellehän tää oli kiva kokemus, kun sanoin että mulle tää on neljäs ja miehelle eka, niin se neuvolantäti jutteli paljon miehen kanssa. Seuraava neuvola onkin sitten 10.8. Sitä ennen on ultra, 20.7. Voi kun aika menis nopeesti Mä on aika malttamaton.

Laskettu aika ja raskausviikot taas muuttu, jestas sentään. Neuvolan oman raskauskiekon mukaan la ois 2.2. ja jorvin mukaan se ois 31.1. Korttiin merkittiin tuo jorvin lukema, mutta ettehän potki mua tästä ketjusta pois? Mä oon jo niin kiintyny teihin

Ikäerot Esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 1v3kk, keskimmäisen ja nuorimman 1v6kik. Näin jälkeenpäin ajatellen liian pienet ikäerot, olin meinaan ihan kuutamolla silloin kun kuopus oli vauva. Mutta hyvin on sittemmin asiat menny ja nyt kun nuo ovat isompia niin heistä on toisilleen seuraa. Nyt sitten nuorimman ja tulokkaan ikäeroksi tulee 6v1kk. Saa nähdä miten suhtautuvat. Ainakin kun heidän isä sai lapsosen niin siihen naperoon rakastuivat heti (kuka ei olisi rakastunut? Ihana tyttönen ) Tosin, jos tulokas ei ole poika niin tuo minun ainoa poikaseni voi olla taas hiukan pettynyt. Eli mun isommat on nyt 8v, 7v ja 5v.

Asuminen me asutaan vuokralla tällä hetkellä 90m2 ja 4 huonetta. Toive ois päästä muuttamaan, koska tässä asunnossa on ihan julmetun pieni kylppäri, ja muutenkin on jotenkin typerä paikka. Mutta katotaan nyt pääseekö tästä pois. Kauheen kauas en halua lähteä kun lasten koulut ja kaverit ja mun tukiverkot on lähellä.

Sairaalaan on matkaa noin 5km, joku 10 minuuttia tästä porhaltaa sinne.

(.) Tänään oli järkyttävän huono olo. Minä, joka en koskaan nuku päivällä, otin tunnin unoset kun meinas laatta lentää. Mutta nyt tajusin että syöminen tais unohtua.... Huh, jatkossa muistan syödä.
Neuvolan tädin ohjeiden mukaan jatkan tupakoinnin vähentämistä. Aikaisempia lapsia en imettänyt tupakoinnin takia ja se on nyt tavoitteena, että saisin imettää. Neuvolassa sanottiin myös, että mun tupakointihistoria huomioonottaen on postiviista jos pääsen alle viiteen tupakkaan päivä, ja siihen alan tähtäämään ihan tosissaan. Kertarykäyksellä lopettaminen tuskin tulee onnistumaan. Ei, en puolustele enkä ole ylpeä. Oikeesti mua hävettää ihan helvetisti. Mutta kun ihminen on heikko niin...

No, huomenna taas uus päivä ja toivottavasti tää paha olo alkais väistymään. Nyt menossa ne pahimmat viikot, 10. jälkeen helpottaa kuulemma....

Minikolibri ja poikanen 8+0

 

Heissulivei,

ensinnäkin kiitoksia kaikille tsempeistä ja onnentoivotuksista, onnea, jos mitä, tässä nyt tarvitaan! Neuvolasta soitteli tänään kuulumisia ja totesi, että lääkäri oli laittanut eilisen ultran koon mukaan viikot siten, että tänään olisi 6 tasan. Jos hedelmöittyminen on tapahtunut silloin, kun kuvittelen sen tapahtuneen (meillä on aika vilkas seksielämä kylläkin, mutta tunne oli erilainen sillä kohtaa) niin viikot kyllä pitääkin paikkansa. Nivusiin alkaa sattumaan lähes joka päivä töissä puolen päivän jälkeen, kun teen sellaista työtä, että vuorossa tulee käveltyä sellainen painava essu päällä n. 10 kilometriä. Otan asian puheeksi luultavasti maanantaina ultralääkärin kanssa, jos kaikki on muuten kunnossa. Alkaa olemaan hieman sanoisinko hankala olo

Matka synnytyssairaalaan on täältä vajaa 40 km ja epäilen, että LOVE asuu ehkä saman kunnan alueella, koskapa meillä ainakin on nuo ultravehkeet aika hanurista ja tosiaan kaikki muut ultrat ostetaan terveystalolta paitsi tämä varhaishommeli, käsittääkseni... Mutta, ensimmäistä synnytin 21 tuntia, toista melkein 11 tuntia, joten ei tässä alle viiden tunnin ole kiire varmastikaan, varsinkaan, kun synnytykset eivät edenneet ilman oksitosiinia lainkaan.

Ikäerot Miehen esikoinen on jo 20-vuotias ja saa oman lapsen piakkoin myös Toinen on kuusi ja kolmas neljä. Valitettavasti emme tapaa kuin tätä esikoista tällä hetkellä sattuneista syistä. Omat lapseni taas ovat 5- ja 3-vuotiaat, elikkäs tulisi se nelisen vuotta ikäeroa sitten, että oliskin ehki kiva, jos ajatus kaksikosta toteutuukin Ollaan siis oikeaoppinen uusioperhe sen jälkeen, jos ja kun vauvelia alkaa syntymään Vaikka emme ole kauaa vielä asuneet tällä erää yhdessäkään, meillä on kuitenkin historiaa jo 15 vuoden takaa ja asuttu yhdessä aikanaan useaankin otteeseen. Nyt sitten palattiin ns. kotiin

Taloon viime vuosisadan alussa rakennettu 50 neliöinen mummon mökki, jota on laajennettu nyt saman verran ja uudelle puolelle päästään ehkä muuttamaan jo syksyllä Mutta hyvin on mahduttu tällä porukalla, tosin koira kuoli keväällä ja kissoilla on ollut hieman vaihtuvuutta, mutta perus-neljä-ihmistä-ja-kolme-kotieläintä -paketti on ollut, vaikka tilaa on ollutkin naftisti. Pihaa on kuitenkin 2500 neliötä ja ollaan kyllä tosi paljon ulkona kesät talvet, että ehkä siksikään tila ei ole aiheuttanut ongelmia muuta kuin vieraille

Sellainen kysymys tuli mieleeni, että onko kenelläkään PCO taustaa? Tämä hormonaalinen akne alkaa viedä hermot... että onko yhtään vinkkejä

Voikaahan mammat paksusti,
Viivi+Tiitiäiset 6

PS: ei vaihdeta vielä mitään tietoja sinne etusivulle ennen ensi viikkoa jookos

 

Tänään käytiin tossa naapurikaupungissa tekemässä juhannusta varten ostoksia (huomenna sitten se ruokapuoli siitä lähimmästä isosta citystä...) ja huomasin, että lapsuudesta tuttu autopahoinvointi on tehnyt paluun. :x Yök.

Mulla ei oo oikeastaan mitään muuta kummallista oiretta, mutta näen tavallista enemmän unia. Ja jostain syystä alkuun niissä oli hautajaisia ja ruumiita. Mutta kaiketi niiden merkitys onkin hyvä - hautajaiset tarkoittaa uuden alkua (no shit Sherlock) ja ruumiin näkeminen unessa tarkoittaa uutta elämää (yet again, no shit). Ja mikä hassuinta, kun tuo mun LA on (vielä toistaseks) 18.2 niin mun edesmennyt kummisetäni oli syntynyt 16.2. Ja edesmenneet isänisäni 1.2 ja ukkokullan äidinisä 6.2. Ihan kuin tässä ympyrä tavallaan sulkeutuisi. Näiden unien ja muiden jälkeen oli pakko viime perjantaina käydä hautuumaalla ja sen myötä iski niin iso ikävä. :'( Olen koko elämäni ajan kokenut todella voimakkaita etiäisiä ja nyt tuntuu, että on vielä tavallista herkempi näillekin.

Kylläpä taas väsyttää, voisin ilmeisesti nukkua koko ajan.
Sokerirasitus on mulla ainakin edessä, lievä ylipaino (BMI 26-27 välillä) ja isällä on diabetes, joten ennenpitkää se on edessä. Ainakaan mitään erikoista en oo huomannu vielä nesteen kulutuksen osalta eikä sellaisia kauheita tuntemuksia, mitä verensokerin laskusta yleensä seuraa - mutta toisaalta syön paljon useammin kuin ennen, ettei se huono olo iske. Toivon vaan, että ei tule raskausajan diabetesta, sitä on pian saikulla ja vuodelevossa. Ja minusta ei siihen ole. Vaikka tuota painoa on ylimäärästä niin liikun melko paljon ja lihaskunto on kohtuullisen kova (vatsalihaksia saa tehdä toistasataa ennen kuin alkaa tuntumaan kunnolla, että tekee jotain) eli jos vuodelevolle joutuis niin ihan painajainen se olis. Saattais hermot mennä vieläkin herkemmin.

Katoin tänään MTV:lta 16 and pregnantia ja vollotin. Ei hyvää päivää.

 

Me asutaan 60 neliön rivarikaksiota. tässä olis tarkoitus sinnitellä vielä ainakin 1,5 vuotta. (täälläpäin kun kaksiot on paljon helpompi saada kaupaks kuin kolmiot) niin että luultavasti muutetaan tästä vuokralle kun oman talon rakennus alkaa.

matkaa synnärille on jotain 4km eli luulisin että ehditään ajoissa

mä en tykkää yhtään mun tisseistä. koko ei oo älyttömästi muuttunu mut nännipihat on tuplanneet kokonsa ja näyttää tosi typerältä suht pienissä tisseissä (mun normikuppikoko on siis 65E)

mäkin näin viikolla 3-4 ihan älyttömästi unia! tosi outoja ja osasin jo epäilläkin et jotain tässä nyt on kummallista...

 

Pakko heti kommenteerata, että minäkin näen tosi paljon unia ja jonkin verran edesmenneistä vanhemmistani sekä mummista, jotka kaikki olivat syntyneet helmikuussa. Olen miettinytkin, että onpas outoa, mutta nyt kun lueskelin MrsR:n juttua, niin ei se kai olekaan niin hölmöä. Etiäisiä on usein itselläkin ja vähän sellaisia henkimaailman koettemuksia, jos voi sanoa... Että kyllä tässä mennään vielä monta viikkoa, ennenkuin kaikki jännityksen aiheet laukeaa, luulen!

Ja, sokerirasitukseen se minäkin joudun, lievä ylipaino on havaittavissa ja toisesta sairastuinkin raskausajan diabetekseen. Lääkärit sanoivat, ettei sitä huomaa lainkaan ja ettei se huono olo sokerista johtunut, mutta kyllä se johtui, koska se oli niin selkeästi aina syömisen kanssa yhtä se huono olo. Vaikka söi porkkanan, oli paska fiilis. Että ne, joita ei testata, ja epäilette asiaa, niin rohkeasti tuotte asian neuvolassakin esille, koska kyllä äiti itse tietää, jos jotain on vialla!

Nyt jatkan vaakatasoilua ja hömpän vilkuilua aamulla vielä töihin ja sitten juhannusvapaat

Viivi edelleen porukkansa kera

 

Hei! Minäkin uskaltaudun mukaan toiveikkain ja onnellisin mielin.. Eli 2.lapsi ja SatKS. Rv 6 menossa...

 

Onneksi en siis ole ainoa outoja uneksiva.
Noi henkimaailman jutut on tosi outoja aina, itsellä niitä kokemuksia on jonkin verran, mutta paras ystäväni on todella herkkä kaikelle. Mulla ne kokemukset on hyvin läheisiin ihmisiin, aavistin isänisäni kuoleman noin 12h ennen - tuli todella voimakas pahan olon tunne ja itkin pitkään. Kun isä sitten seuraavana päivänä soitti, tiesin jo, mitä asia koski. Olin aika rauhallinen hautajaisiin saakka. Sittenhän ne hanat vasta aukesivat. Meillähän oli siinä noin vuoden sisään kolme kuolemantapausta, ensin meni siis mun vaarini ja hänen hautajaispäivänään, loppiaisena, menehtyi ukkokullan isänisä ja seuraavana uudenvuodenpäivänä ukkokullan äidinisä. Rankkoja aikoja.

Noi unet on joskus tosi todentuntuisia, että herätessä joutuu hetken miettimään, notta mitä kummaa.

Vaikkei itsellä raskaudesta aiempia kokemuksia ole, niin tuo Viivi76:n mainitsema jokainen tuntee oman kehonsa pitää kutinsa. Jos yhtään tuntuu oudolta niin se on mainitsemisen arvoista. Mulla huono olo liittyy aina syömättömyyteen, syömisen jälkeen olo on parempi ja virkeämpi. Muistaakseni jatkuva jano ja laimea virtsa kielivät siitä, että sokerirasitus olisi tarpeen. Kroppa siis yrittää sillä vedellä laimentaa pilkkoutumatonta sokeria. Piruja ei kannata suotta seinille maalata, mutta jos yhtään huolestuttaa niin parempi käydä se testi turhaan läpi, että saa mielenrauhan kuin miettiä päivästä toiseen "mitäs jos".

Kohta on rouvan hömppäaika ohitse, herra tahtoo kattoa jalkapalloa. Pöh.
Ehkä voisin pikkuärrän kanssa ottaa asiaksi sohvalla löhöilyn ja lukaista uusimman Olivian.

 

Mammis92: Minulla alkoi kasvukivut ilmetä viikolla 5+?, silloin en edes tiennyt olevani raskaana vaan epäilin että umpparileikkaus kohta tulossa. Nyt on 7+3 ja iltaisin ja ihan aikaisin aamulla yleensä repii tai jomottaa kuten kk kivuissa. Kärsin myös selkäkivuista ja oikean jalan/reiden puutumisesta. Eiköhän ne kasvukivut jossain vaiheessa eteen tule. Pakkohan vauvan on tilaa tehdä Onnea odotukseen!

Keltakukka: rasentava vuoto on melko tavallista. Minulle vastattiin puhelimessa että saattaa olla tavallista yhdynnän jälkeen, johtuu lähes aina kuivista limakalvoista. Minullakin oli samanlaista vuotoa, rusehtavaa jota valahti esiin aina töissä ponnistaessa. Ultrassa varmistettiin eilen että rusehtava vuoto tulee kohdunsuusta, ei itse kohdusta. Rusehtavan liman + selkäkipujen takia olen poissa työelämästä 2 viikkoa. Kyllä se siitä, jos lima/vuoto muuttuu kk runsaammaksi ja kirkkaaksi niin kyse keskenmenosta. Vaikeahan se on olla ajattelematta sitä, kun netti täynnä niitä surullisia tarinoita. Varaa toki ultra jos se tuo mielenrauhaa, minulle toi ainakin

Sairaala on onneksi todella lähellä, linnuntietä lyhyt matka ja autollakin pääsee 5-8 minuutissa. Sairaalaa kun mietin ääneen tuli mieheltä ehdotus tuo lähimpänä oleva, on itsekkin syntynyt sielä, eihän sitä tarvinnut kovinkaan pitkään murehtia missä synnytetään

Unista, ovat todella selkeitä. Selkeä juoni, eikä tule niitä ns kohtauksia että miettii miten ensin oli keittiössä ja sitten kaupassa. Toki nekin unet jota näkee on hieman outoja. Olen nähnyt unta että mieheni on pessyt hammasharjallani vessanpönttöä. Joka kerta kun tarraudun harjaan kiinni mietin oliko se unta vai ei. Ja onhan se unta

Oma vointi ei ole kovinkaan mainio, nukuin lähes 12h yhtä putkea. Muutamia kertoja yöllä heräsin ja kiroilin puutuvaa jalkaa. Uni kyllä maittaa vieläkin, pitäisikö alkaa laskemaan montako tuntia vuorokaudessa on hereillä. Mahtaisko edes olla 4-5h

Ravintolassa tilasin (tyhmänäkö?) pihvin mediumina, vasta yli puolet syötynä aloin miettimään oliko se fiksua. Ahmin, söin ja herkuttelin varmaankin 4 henkilön edestä. Vieläkin tunnen ähkyä vaikka ruokailusta on jo kulunut muutamia tunteja.

Raskaudesta kertominen alkaa olla melko haastavaa. Jotenkin haluaisi kertoa rakkaille ja lähimmäisille ilouutisen. Taidetaan uutinen paljastaa yhdelle ihmiselle, loput saavat sitten ultrakuvat kuvaviestinä puhelimiin. Juhannuksen jälkeen neuvolaan , toivon niin että viikot vierähtäisi nopeasti :heart:. 12 viikon jälkeen ne usein menevät kun siivillä, eikä sen jälkeen jännitetä enää samalla tavalla. Toivon todellakin että asia on niin

 

Pikana vaan laitan Joku kyseli siitä sokerirasituksesta, siinä siis ekaks ollaan syömätää ja juomatta 12 h , sitten verikoe, litkut naamaaan, odottelua pari tuntia ja uudet verikokeet.

 

Huh, mikä urakka oli kahlata koko ketju läpi, oottepa ollu ahkerina

Ultrista ja neuvolasta: Hirmuisen iloinen olen teidän kaikkien puolesta jotka olette jo ultrista yms. hyviä uutisia saaneet, mahtavaa
Itse jännäilen siis ylihuomenna, silloin viikkoja kasassa 6+6, joten luulis pienen sydämen jo hyvällä tuurilla sykkivän. Neuvola tais mennä sinne ysiviikon kantturoihin, muistaakseni 6.7 tais olla.
Mulla on sattunut hyvä säkä neuvolantätien kanssa aina tuon nykyisen kuopuksen loppuraskauteen saakka. Silloin mun luottoterkkari vaihtoi yllättäen työpaikkaa ja tilalle tuli ihminen, jonka ammatillinen osaaminen asiakkaan asiallisessa kohtelussa ja vuorovaikuustaidoissa oli jotain niin ala-arvoista että pyysin vaihdosta. Olen kuullut etten ollut ainoa vaihtaja.
Nyt oma terkkarini on oman työnikin kautta vanha tuttu, kuopuksen vauva-aikana oli ilo käydä neuvolassa, ja odotan että sama meininki jatkuu.

Sairaalaan meiltä on noin 15km matkaa, joten ei tarvitse hötkyillä (paitsi jos toiminta on vieläkin nopeempaa kuin kuopuksesta niin saattaa sittenki olla hötkyily aiheellista, kuopus syntyi neljään tuntiin )

Asumisesta: Kotimme on tilava ok-talo, jossa tähän mennessä on ollut huoneet jokaiselle lapselle ja me aikuisetkin ollaan saatu pitää makkari omana lemmenpesänämme :kiss: mutta nytpä tilanne muuttuukin jos ja kun tämä neljäs ihme tulee taloon.
Vauva-ajan jälkeen pienet muuttavat yhteiseen huoneeseen ja koululaiset saavat pitää oman rauhan ja me omamme.
Haaveissa kyllä olisi talopaketti pienen järven rannalta vähän syrjemmästä, mutta nämä haaveet on yhtä kaukana kuin töihin paluu, ainakin tällä lapsentekotahdilla

Ikäeroista: Meillähän siis on nämä kaksi sarjaa, ensimmäinen kaksikko mun entisestä liitosta, ja nyt sitten tämä viimeinen (tuleva) kaksikko nykyisestä liitosta. Uusperheilyä siis täälläkin, ja ihan onnellista sellaista. Mun ekan sarjan ikäero on tasan 2v1kk, nyt poika 9v9kk ja tyttö 7v8kk. Tämänhetkinen kuopus (poika) nyt 1v3kk, joten ikäeroa tulevaan sisarukseen pienimmällätulee olemaan noin 1v10kk.
Varsinainen ikäeropommi tulee kyllä meistä vanhemmista, meikäläinenhän on siis "jo" 34 ja ihana mieheni "vasta" 26 ja jos oikein haluaa asialla mässäillä, niin entinen mieheni taasen oli mua 9v vanhempi eli käytännössä olen vaihtanut 17 vuotta nuorempaan, ei paha

(.) Oma napa siis valitettavasti jo näyttää tältä, turvotusta on liikenteessä ja tämä kohta kolmeviikkoinen tupakaton elämä taitaa näkyä siinä myös, vaikka lopttaminen muuten on helppoa ollutkin. Kokoajan vaan tekee mieli laittaa suuhun jotain sen röökin tilalta opcorn:
Ehdin juuri laihduttaa edelliset raskauskilot pois ja muutaman muunkin ylimääräisen, joten tätä vauvelia aloin oottamaan 5kg kevyempänä kuin kuopusta.
Kuopukselta keräsin kyllä kunnioitettavat 18kg lisäkiloja, nyt olis tarkoitus päästä vähemmällä.
Ihan ihannepainossa en vieläkään ole, joten eiköhän kutsu käy taas sokerirasitukseen.
Vatsanippailuja ja repäisykipuja on jonkin verran, samat tuntemukset kuin edellisiltäkin raskauksilta, samoin tuo pissitysjuttu. Rinnat taasen eivät tunnu juuri miltään, ennen ovat kyllä tuntuneet
Mutta sitten on se otsajuttu josta jo avauduinkin

Nyt alkaa läppärin akku hyytyä kun sängystä käsin kirjottelen, joten aika toivottaa hyviä unia kaikille teille, pidetään pikkuiset tiukasti matkassa

Homsantuusa ja HysHys 6+4

(tekonimi tuli siitä kun ollaan yritetty pitää lapsilta vielä kaikki salassa niin kko ajan ollaan miehen kans hyssyttelemässä toisiamme

 

Tekonimi Miten ihmeessä keksitte alkiolle/sikiölle/vauvalle tekonimeä. Oma raskaus oli täysi yllätys, eikä siis minkäänlainen projekti

Olisihan se ihanaa keksiä sille jokin hauska tekonimi, mutta ei vaan tule mieleen mitään asiallista. Joskus mietin mahtaako syy olla siinä ettei vieläkään oikein usko että siellä joku kasvaa, vai kärsinkö mielikuvituksen puutteesta

Mielikuvitus tekee häränpyllyä, tekonimeä en keksi mutta poikaa taidan kovasti kaivata. Lueskelin uusinta vauva lehteä ja olin innoissani ostamaan jo marimekon laiva-aiheisen potkupuvun ja mobilen. Mieskin huomautti pari päivää sitten että olin ''jäänyt kiinni'' kun katselin vauva-vaatteita. Pakkohan se on katsella, etenkin kaikki laiva ja meriteemaan sopivat vaatteet ovat niin ihania.

Hormoonit raivareeista en kärsi, itkuinen toki olen. Saatan ikävöidä miestäni joka on seinän toisella puolella. Itkeä hänen peräänsä kun näen auton takavalot, saada outoja onnellisuuden tuntemuksia. Tietysti itkun keran! :heart:

 

J+ Meillä tuo tekonimi tuli ihan vahingossa. Kun mietittiin miten voidaan rskaudesta puhua ilman että lapset tajuaa. Ajatusketju menee jotensakin näin: raskaus-rastaus-rastas-kolibri XD Eli puhutaan sujuvasti kolibrista aina.

 

meidän tekonimi on "pauli" jonka mies keksi jo ennen kun oltiin edes raskaana, haluttiin valita nimi, mutta kuitenkin sellainen, jota ei annettais syntyneelle lapselle niin nyt ne meidät suosikkinimet ei kulu eikä paljastu, kun voidaan puhua paulista

 

Unista pakko kommentoida, että itse nyt ja esikoista odottaessa nähnyt kummia unia. Mä myös saan "etiäisiä" eli esim. viime keväänä kaks kaveria oli raskaana. No molemmista näin yöllä unta ja tiesin aamulla, että he on synnyttäneet (toki eri päivinä, kuukauden välein) ja pian tulikin viestiä, että yöllä sihen ja sihen aikaan syntynyt Hassua ja vähän pelottavaa.

Niin, unohtui mainita iät, mä olen siis 26v ja mies on 27v, poika täytti toukokuussa 2v. Jos tämä helmiäinen pysyy matkassa, niin meillä on kevät yhtä juhlaa! Tammikuussa veljeni, tämä helmis helmikuussa, minä maaliskuussa, mies huhtikuussa ja poika toukokuussa Ainakin kakun tekoa riittää ja siitähän mä tykkään Saanut jopa tilauksia muutaman!

"Työnimi" tulikin esiin, helmi-helmiäinen ja noiden variaatiot

Kertominen tai lähinnä kertomatta oleminen on vaikeaa! Äiti, isä, veljeni sekä 6 kaveria tietävät jo. Mieskin kertonut yhdelle läheisimmälle kaverilleen.
Ens viikolla on se ar-ultra perjantaina niin josko sitten vois vähän vapaammin. Tosin varmaan joku jo kohta kyselee kun tää maha turvottaa sen verran, et jos on vähänkin vartalonmyötäisempi paita niin ei voi olla huomaamatta!

Eipä kai mulla muuta näin aamutuimaan aivotkaan toimi!

ulB & helmis 5+2