Helmikuun Helmiäiset 2016 lokakuussa

Joo en mää itekään pidä alle nelikiloisia isoina,jäi vaan mietityttään et miks ne sit just mulle olis liian isoja..no,Se kätilö nyt päästeli muutenki suustaan vaikka mitä siinä synnytyksen aikana et tiiä pohjautuko tuokaan sit mihinkään tosiasiaan

mää aion ultran jälkeen alkaa shoppaileen ihan hulluna olis nyt jo äkkiä.kaikilla muilla on vissiin jo ollut?

 

Voihan se olla että kätilö on vielä siinä synnytysvaiheessa yliarvioinut vauvan koon oishan ne synnytystapa-arviossa sanoneet jos ois ahdas lantio isommille vauvoille.

 

Täällä myöskin yöunet kadonneet jonnekkin.
Menin puol 11 nukkumaan ja olin jo hereillä puol 2. Viimeisen kerran katsoin kelloa puol 5. Kävin vähän syömässä ja sitten kävin lukemassa aku ankkaa olohuoneessa..Koko aamupäivä mennyt ihan pää tokkurassa, onneksi olen saikulla niin samapa tuo milloin aamukahvit juo

Masu on kasvanut viikossa reilusti, koska ulkkoilutakkien vetskarit ei mene enää kiinni. Onneksi alkaa toppatakkikelit, äippätoppis odottaa käyttäjäänsä Iskias-vaiva on ja pysyy..notkoselkä ei varmasti yhtään helpota asiaa..

Mulla myöskin matala verenpaine ala- ja yläpaine melkein samat..
Ja pulssi hakkaa kovasti, mulla se kuuluu toisessa korvassa niin että huomaa kuuloonkin vaikuttavan..Salmiakkia ja suolaa, se on auttanut ettei heikota!

Nyt vois sanoa, että hankinnat tehty ja sen puolesta vauva voisi jo vaikka tulla. Vierashuone nyt vauvatarvike varastona

Viikonloppuna pääsimme yhteisymmärrykseen vauvelin nimestä, jos se on tyttö. Pojalle nimi vielä puuttuu....

 

Mulla kans unirytmi alkanut olemaan mitä sattuu. Lähinnä ongelmia tuottaa se kun ei löydä hyvää asentoa aloittaa nukkuminen. Rakastan nukkua mahallaan, mutta pelottaa että liiskaan vauvan lisäks heräilen monta kertaa yössä vaikka ennen oon nukkunu ku possu. Nytkin puolikuolleena harjoittelussa esittämässä reipasta.

Ihaninta on kuitenkin se että liikkeet on alkanu tuntumaan ihan selvästi. Niiden voimalla eteenpäin. ♡

 

Meilläkin on ollut puhetta nimistä, vaikka ehdottomasti odotetaankin vauvan syntymään ennen kuin päätetään mitään lopullista. Hätäkasteen varalta tahtoisin kuitenkin sairaalan papereihin kirjoittaa jonkin oikeasti potentiaalisen nimen. Jostakin syystä oon mieltynyt M-alkuisiin tytön nimiin, kuten kuopuksellakin on, mutta tuntuu että esikoinen jäis jotenkin ulkopuoliseksi kun hänen nimensä alkaa eri kirjaimella Lisäksi meidän molemmilla lapsilla on tokana/kolmantena nimenä jokin "perintönimi", mutta tälle tulokkaalle ei oo sellaista ei nää jäljellä. Raukkapieni

Onko muilla vielä tässä vaiheessa aineenvaihdunnan kiihtymistä?? Mulla on alusta asti ollut, lukuunottamatta sitä vitamiinilisistä johtunutta ummetusta.. liekkö tän takia painonnousukin on pysynyt maltillisempana kuin aiemmissa raskauksissa. Suoli toimii useampaan kertaan päivässä.. painoa on tosiaan tullut rv16-23 välillä säälittävät puoli kiloa. Sitä ennen kylläkin vajaat 4kg.

 

Mua ihan hirvittää jo se että on keksittävä pojalle nimi. Meidän oli tosi hankala päästä esikoisen aikaan yhteisymmärrykseen nimestä. Toisaaltaan, voihan se olla tällä kertaa helpompaa.

Hätäkasteen varalta katotaa mahdollinen nimi valmiiksi, ennen synnytystä .

Onko muuten joku tietoinen siitä polikliinisestä synnytyksestä, että pääsis 12 tunnin vai 24 tunnin päästä kotiin, mitähän kriteereitä siinä mahtaa olla? Ite en tykkäis sairaalassa olla yhtään kauempaa ku on pakko, joten olis ihanaa päästä kotiin mahdollisimman pian .

 

Mulla on kyllä ollu alusta saakka ummetusta. Viime raskaudessa mulla oli myös ummetusta ihan loppuun saakka, peräruiskeeseen saakka oikeastaan.

 

Polikliiniseen synnytykseen ei oo muita vaatimuksia kuin normaali raskaus ja alatiesynnytys, sekä terve vauva ja äiti. Itsekin harkitsin tuota vaihtoehtoa viimeksi, koska mulle sairaalassa oleminen on tosi ahdistavaa enkä saa nukuttua. Lisäksi ajattelin etten kestäisi olla esikoisesta erossa pidempää aikaa.
Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen että meen mieluiten kotiin täysissä voimissani, koska ei musta ois vasta synnyttäneenä, tissikipuisena hormonihirviönä pojalle mitään hyötyä. Toki hänkin kävi sairaalassa meitä katsomassa Jälkeenpäin ajateltuna se sairaalassaoloaika oli ihan tarpeellinen lepoloma. Oisin kans varmasti stressannut painonlaskusta, bilirupiiniarvoista ym. kotona kun ei ois ollu ammattilaista niitä seuraamassa.

Onhan tuo kuulemma joillekin ollut hyvä vaihtoehto, mutta ei se ehkä ois mulle ollut oikea ratkaisu

 

Muistelen myös että polikliinista synnytystä ei suositella mikäli asuu vähänkään kauempana sairaalasta, juurikin noiden komplikaatioiden takia. Jos vaikka lapsi alkaa kellastua tai mitä tahansa huolta tulee, sairaalaan tulee lähteä melko herkästi. Sillon on hyvä että sairaala on lähellä, vaikka tulisikin tehtyä "turhia" reissuja

 

Meillä ei ole edes poliklinikallinen synnytysmahdollista. Minimi aika mitä täällä ollaan, on se 48h jolloin vauva voidaan kotiinlähtö tarkistaa. Esikoisen kanssa oltiin pe-ti sairaalassa, että jospa tämän kanssa sitten jo 2vrk päästä päästäisiin kotiin.

 

Mulle olis ihan ihanne ratkaisu kun pääsis kotiin niin pian, jotenki sairaalassa olo on vaan ihan hirveetä, tai oli esikoisen aikana. Sekin varmasti vaikutti omaan mielentilaan ku kaikki oli niin uutta, vauvanhoidosta ihan sairaalassa oloon asti.
Oman voinnin osalta tuskin tulee mitää kummempia , ellei sit tuu mitään komplikaatioita. Mut tuskin meidän kohdalla se käy, mikäli tämäki syntyy 2.5vk etuajassa niinku esikoinen..

 

Mulle sairaala on ollu aina ahistava ja kamala paikka, kunnes päädyin sinne töihin Sen jälkeen se ei oo tuntunu enää mitenkään erikoiselta. Ja sen takia ei etukäteen ahdista toi sairaalassa olo synnytyksen jälkeenkään, vaikka tietty se on erilaista olla ite potilas ja varsinkin jos jotain komplikaatioita tms tulee. Aika näyttää miten siihen sit suhtautuu.

Kuulin just, että yks mun tuttu on syntyny rv25. En tietenkään usko/pelkää et niin ittelle kävis, mut ajatuksena tuntu hurjalta et tässähän pitäis kohta lähtee synnyttämään En vielä oo jotenkin ollenkaan valmis. Mut sitä vartenhan se 9kk kai on..

 

Masukuvaa 23+5 Kasvu on nyt onneksi hieman tasaantunut aiemmasta

 

Eikös siinä polikliinisessä synnytyksessä oo se et seuraavana päivänä pitää käydä sairaalassa vauvan kans tms.? Ku muistan itekki miettineeni tuota mut väsytti ajatuskin siitä eestaas ramppaamisesta..

IMN eikös sitä perintönimeä vois ottaa jostain kauempaa suvusta? tyyliin mummon isältä tms.. Meillä toimitaan näin,että pääasia ku jollaki suvussa ollu sama nimi niin hyvä on Ja hyvä olis tietty myös muistaa kenen nimi se on sit ku lapselle joskus sen haluaa kertoa

 

Polikliinisessä synnytyksessä tosiaan pitää 2 vrk kohdalla käydä lastenlääkärin tarkastuksessa sairaalassa. Ja ainakin täällä päin polikliinistä synnytystä ei suositella ensisynnyttäjille vaan vasta, jos toista tai kolmatta synnyttää.

Täällä on kyllä kans meno tuolla vatsassa muuttunut varsin kovakouraiseksi ja kunnon muljahduksia tulee päivittäin niin että oikein säpsähtää. Aamuisin on aika hiljaista, mutta näin iltapäivisin on touhuilut kovimmillaan.

Perjantaina olis neuvola ja kela-asiat silloin pitäisi laittaa kuntoon. Sokerirasitusaika pitäisi myös varailla. En vaan oikein tiedä, mihin päivään se sopisi. Oon aina 8-16 töissä ja meillä aamuisin on juuri eniten tekemistä. Ei ole hyvä juttu aloittaa puoli 11 jälkeen hommia. Johonkin päiväänhän se on pakko silti tunkea. Keksisi vaan, mihin.

Takkiongelma iskee. Villakangastakista ei mee alin nappi enää kiinni. Pyöräilen töihin ja siinä on ohut kuoritakki, se vielä menee onneksi. Taidan kuitenkin talveksi tarvita jonkun ns. oikeankin talvitakin, etten jäädy... Ei huvita yhtään ostaa Käytän rahat mieluummin vauvaan...

 

No meillä on nuo kauempaa suvusta tulevat tyttöjen nimet Nannia ja Hilleviä niin ei oikein lämmitä..

Mullakin jäi ohuempi villakangastakki pieneksi ja paksumpi taas on liian lämmin vielä.. sain kuitenkin äitiltä hälle pieneksi jääneen, hyvin hengittävän untuvatakin joka hyvällä tuurilla menee kiinni vielä helmikuullakin. Sillä ei oo tullu kuuma vaikka aurinkokin paistais Alunperin oli tarkoitus sijoittaa mammatakkiin mutta enpä taidakkaan raaskia.

 

Mää sain onneksi työkaverilta ostettua 5e äitiystoppahousut.vielä menee tuo oma ohutvuorinen takki päälle kun ei kiristä vyötärön naruja ollenkaan toivon et se menis tosi pitkään ku nuo mammamallin ulkovaatteet ei itelläkään oikein huvita sijoituskohteena..

 

Ehkäpä se on totuttava ajatukseen että kotiin pääsee sit muutaman päivän päästä, täytynee ottaa luettavaa ja muuta sellaista mukaan, et saa ajan kulumaan. Kuinkahan varattuja perhehuoneet nykyään on. Sellainen olis tietty parempi ku nämä taysin pienet huoneet.
Nyt lämpimät glögit naamaan ja ulos jatkaan sängynpäätyä ja koirien lenkitykselle.

 

Voi järkytys mitä tää yhtäkkinen pahoinvointi nyt on! Pari päivää ollu ja tänään oksensin ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan. Sanokaa et jotain ohimenevää :|

 

Nyt on muuten jotai ihan mahatautiakin liikkeellä..sehän menee onneksi päivässä tai kahdessa ohi

 

Lonkkakivut Ovat tulleet riesaksi, en tiedä onko nivelet nyt löystyneet siihen malliin että pulassa ollaan. Yöllä särkee pahiten, liikkeelle kun yrität lähteä niin kipu on valtaisa, jalat pettää alta. Kylkeä tai lonkkaa ei auta kääntää välistä ollenkaan. Onneksi ei ole ihan jokapäiväistä, vaan kohta sekin tapahtuu. Sama juttu esikoisen aikaan.

Unettomuus ei vaivaa hurjan paljon, tulee kyllä aika kun en saa nukuttua..

Sairaalat inhoan yli kaiken, viimeksi olin perhehuoneessa omassa rauhassa, se ei vain taida onnistua tällä kertaa. yritän kyllä kysyä Meillä oli bilirubiinit koholla ja poika oli valohoidossa 24h, sen takia en kiirehdi kotiin sairaalasta, eipähän tartte stressata kotona että kaikki on varmasti hyvin.

 

Hei!

En ole kirjottanut pitkään aikaan. Olen niin laiska kirjottamaan puhelimella ja tosi harvoin tulee oltua enää koneella.

Viime perjantaina oli rakenne ja kaikki oli niinku pitää ja mekin poikalupaus saatiin ja esikoisellekin osattiin asia esittää niin et oikein hyvin otti et hälle tulee toinen pikkuveli vaikka niin kovasti tyttövauvaa odotti

Mullakin kovasti huolettaa tuo sairaalassaolo aika kun koti ja rakkaat on niin kaukana, että eivät ainakaan usein pääse käymään. Ja viimeksi esikoisella tuli niin paha mieli kun piti lähteä pois ja äiti jäi vielä sairaalaan niin ollaan mietitty et kannatteeko käyttää lapsia edes kun siitä tulee pahamieli kaikille. Varsinkin kun tuo nuorempi on sillon vain 1v4kk. Noh katsoo sitten miten tekee

ankas 22+2

 

Mullakin oli esikoisen sairaala-aikana hyvä tuuri kun pääsin perhehuoneeseen OYSin synnyttäneiden osastot oli silloin tosi täynnä ja sain olla n. vuorokauden yksinäni siinä isossa huoneessa ennen kuin huonekaveri tuli. Ainakin Oysissa nuo huoneet on niin kalliita etten rupeaisi niistä erikseen maksamaan kun mies ei kuitenkaan voisi tulla mun seuraksi sinne..

Meillä esikoinen on ollut pikkusisaruksen tulosta kuultuaan ihan innoissaan kun pääsee taas muutamaksi yöksi mummoloimaan kun minä oon sairaalassa meidän lapset on niin mummojen ja pappojen mussukoita etten usko heidän hirveästi ikävöivän. Muutenkin tahtovat usein mummoloihin yökylään ja aina heidät mielellään sinne otetaankin minä taidan olla se joka ikävöi

Täällä vietellään rauhallista aamua. Poika on eskarissa ja tyttö makaa kuumeisena sohvalla. Toivottavasti itse säästyn tuolta taudilta.. mieskin nukkuu yövuoron jäljiltä vielä monta tuntia, joten saan ihan rauhassa tässä touhuilla.

Äsken äitiysloman lähestyminen iski vasten kasvoja, kun työkkäristä soitettiin että mun työnhaku on nyt merkattu päättyväksi 28.12. Hui, sehän on ihan kohta! Ja vielä syntymäpäivälle sattui

 

mää en oo ikinä toivonu perhehuonetta ku Se on kuitenki vaan muutama päivä mitä siellä ollaan ja kuitenki Se seura on ihan mukavaakin siinä kun vauva vaan nukkuu.tietty välillä rassaa just Se jos vieressä ei noudateta vierailuaikoja yms. Mutta seinän viereistä sänkypaikkaa kyllä voisin toivoa minun puolesta saa perhehuoneeet ottaa ne jotka tulee monen 100km päästä perheineen synnyttämään.

haluan myös että sisarukset tulee katsoon vauvaa heti kun Se on syntynyt ja tiiän että haluuavat sitä itsekin ovat jo sen verta isoja että tuskin jäävät äidin perään itkemään kun tietävät että pian nähdään.

 

Terveisiä rakenneultrasta! Kaikki oli oikein hyvin ja ihana kätilö oli, selosti kaikki oikein tarkkaan Sukupuolesta ei saatu pelkkää arvailua tai lupausta, täysin selvä tapaus että poika tulossa, sen verran hyvin esitteli vehkeitään

Mulle vois tiedot päivittää: ninami, 33v., La 27.2, poika, KOS

ninami & pätkis 20+3