** HELMIKUUN HURMAAJAT ** tammikuussa

helmivaavi Lisäsin sinut listaan

Tänne iski sitten ihan tajuton päänsärky :headwall: Mistä ihmeestä lie tuli... Eikä tilannetta ainakaan helpota se, että törmäsin tuossa lähikaupassa taas mun exään ja voi elämä miltä mä näytin :ashamed: Olihan kiusallinen tilanne etten sanois...

No, onneksi lapset lähti just yökylään, joten taidanpa painua päikkäreille kera Panacodin

 

Täällä kärsitty eilisillasta asti aivan kamalasta närästyksestä. :kieh: En mä ole tainnut tästä vaivasta aiemmin edes kärsiä, koska nyt ainakin tiedän, mitä tällä tarkoitetaan. Tuntuu kuin ruoka nousisi ruokatorvea pitkin takaisin kurkkuun ja kurkkua ja ruokatorvea korventaa jatkuvasti. Aamukahvista sain juotua kaksi hörppyä ennen kuin oli pakko lopettaa.

 

Tässä vielä tältä aamulta mahakuvaa rv 33+2 :heart:





Linea negrakin näkyy kivunneen melkein rintoihin asti.

 

Heippavaan!

Tää kävi tänään ostamassa sisarusrattaat! pikkasen kyllä pukkaa morkkista sen turkasen kalliin hinnan takia, mut minkäs teet kun kaikki muut oli ihan epäsopivia meille...mä todella toivon et noi ois nyt sitten joka sentin arvoset kanssa! Easywalkerin Duowalkerit ostin, ruskeen väriset.

Vaatteista; Eilen pesin äippäpakkauksen vaatteita, muuta en oo pessy ja silitä en niitä kyllä ollenkaan. Miten te jotkut viitsitte oikeen silittääkkin??

Synnytyksestä: Mua ei oikeastaan pelota, mutta vähän jännittää ja hirvittää nyt kun tietää et millasta se on. Jännitän sitä että mitä jos se ei menekkään niin helposti kun mitä Alisan syntymä meni, et mitäs jos olenkin tosi kipee. Mutta yritän vaan ajatella niin että menee miten menee,siihen ei kauheesti voi itse vaikuttaa.

Alisan synnytys kesti 6h ja ilokaasulla mentiin. Päivällä olin tehnyt kaksi reipasta tunnin lenkkiä ja olo oli todella hyvä. Illalla meni vedet yllättäen sohvalla asentoa vaihtaessa Klo:22.00 ja reilun tunnin kuluttua oltiin sairaalassa. En ollut kipeä ja mies lähtikin vielä sitten kotiin hetkeks kun kätilöt sano et menee kauan vielä. Sitten Klo:00.00 alko vähän tuntuun menkkakivun tyylistä tuntemusta ja se hiukan voimistu mutta hyvin pärjäsin lämmitetyllä kaurapussilla ja pallon päällä olemisella. 04.00 pääsin saliin kun olin 4cm auki ja mies tulikin sit kans mukaan. Kokoajan pelkäsin että kohta sattuu,kohta sattuu ja sentakia pyysin epiduraalia, sitä valmisteltiin kunnes sitten alko tuntuun et pitäis ponnistaa. Olin jo täysin auki ja sain sitten alkaa ponnistamaan ja 06.07 oli tyttö syntyny! Kertaakaan ei sattunut kunnolla,ihan turhaan pelkäsin. Oisin voinu lukea vaikka lehteä samalla! Enemmän sattukin sitten epparin ompelu vaikka puudutettiin paikallisesti ja vedin ilokaasua ihan hulluna!
Mä niin toivon että tämäkin synnytys menis hyvin ja nopsaan. Eipä ne paikat ainakaan tiukentunu edellisestä ole!

 

Täällä oikeestaa kauhulla ootetaan synnytystä.. en tiij. 2viimestä synnytystä kestäny alle 2h ja matkaa ollu sairaalaa 80 ja nyt kun menen isompaan sairaalaan niin matkaa 130 joten lanssilla lähettävä... Luomuna syntyny nuo kaks joten tosi kipeä ollu. Mut ku ei mul paljo varottele ajoissa yhtä äkkiä vaa tautisen kipeä. nyt vauva yks päivä tais kääntyä oikein päin joten paikat alkaa pikkuhiljaa aukeen ku monesti jo tähä aikaa 3 cm auki mut menee miten menee.... ei auta ressata!!! tänään pesin vaatteita ja kopan... Jännää aikaa tää loppuaika....

 

suzyco no ku iski morkkis ku kahelle aiemmalleki on silitetty niinku se vauva sitä ymmärtäis

Mä en vaan tajuu mihin mä noiden vaatteiden kans joudun,ku laittelin niit äsken tonne laatikkoon ja meinaa jo tila loppuu eikä siin ollu viel ees kaikki,mietin jo et pitäskö mun kuitenkin viel ottaa 62cm vaatteet pois sielt,mut ku niit sit tarvii kuiteski niin nopeesti

Synnytystä jo jännitän ja omal taval kai pelkäänkin ku toi kakkonen oli niin isokokonen,et häneltä murtui solisluu ja multa häntäluu,mut jospa nyt ois pikkasen pienempi ja kaikki sujuis ongelmitta tosin kyllä mä yhtenä päivänä mietin et oonko mä ihan hullu ku oon taas itteni tähän saumaan hankkinu,et taas ne kamalat synnytyskivut on eessä :kieh: taitaa olla masokistin vikaa ja onhan se lopputulos kyllä palkitseva :heart:

Piiuli ja toukka 36+2

 

taapero Eikö sulla tehdä suunniteltua käynnistystä? Yleensähän se tehdään, jos on taustalla syöksysynnytys tai useampia. Olis turvallisempaa niin. Vai etkö itse sitä halua?

 

Synnytyksestä sen verran, että mua ei oikeastaan pelota enää koko synnytys... Kummatkin edelliset synnytykset on jouduttu käynnistämään, joten tämänkin kohdalla näin taitaa lopulta käydä. Mulla noita supistuksia kyllä on tullut, mutta ne eivät vaikuta mihinkään enää |O Tosin edellisissä raskauksissa ei ollut supstuksia, mutta silloin taas mulla oli vaikea raskausmyrkytys...

Itse synnytykset on menneet hyvin - pojan kohdalla istukka jouduttiin irroittamaan käsin leikkaussalissa (nukutuksessa), mutta toivuin siitä ihan yhtä lailla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tyttö taas joutui lähes suoraan salista lastenosastolle tarkkailuun, mutta tästäkään ei jäänyt (onneksi) mitään traumaa.
Kyllä mä odotan TODELLA PALJON ihan normaalia synnytystä, että ei tulis mitään normaalista poikkeavaa, mutta sen näkee sitten

Ihan ensisijainen toive on nopea kotiutuminen, mutta mä vähän luulen näin pessimistisenä ihmisenä, että tämä ei tule onnistumaan, koska synnytys pitää hyvin todennäköisesti tälläkin kertaa käynnistää :ashamed:

Hitto tuolla pihalla on KYLMÄ :headwall: Mä en muuten noista pakkasista niin välitä, mutta nyt kun tuo vaatevarasto on hyvin rajallinen niin kynnys ulosmenemiseen on hieman kasvanut... Vähän vois olla vähemmän pakkasta, mutta minkäs teet :kieh:


Develly ja Potkuttelija (perätilassa jälleen) 34+5 :heart: :heart:

 

Hei hoi hauki! Mulla la 20.2. ja s-joella.
Saa nähdä jäänkö aivan koukkuun taas koneella oloon.. ü

 

Devellylle kiitokset uudesta pinosta ja Ikuisuudella on aivan ihana masu :heart: :heart:

Nina ja Oskari 32+ jotain..

 

Develly kiitokset uudesta pinosta!! Mä toivon myös nopeaa kotiutumista, mutta saa nähdä kuin käy, esikoinen kellastui ja joutui lampun alle, joten paljon mahdollista että tässä sama homma.. Se on vaan niin ärsyttävää olla siellä sairaalassa, ja varsinkin jos vauva on lampun alla tai keskolassa.. yksin oot eikä mitään tekemistä!!

Eilen alesta löysin vauvalle ekan 50cm bodyn, ja hm:ltä tilasin semmosen hello kittyn starttipaketin kokoa 50cm, ne saa riittää tosta koosta, ku ei ne kauaa mahdu. 56:sia meidän esikoinen käytti kyllä melkeen 5kk asti .

Suppareita tulee edelleen, mut ei ressiä ku ei ne paljoa siellä oo mitään saanu aikaseks!


Nemu ja villimasukki(tänään taas joku riehumiskausi) 32+6 :heart:

 

Moi pitkästä aikaa mamulit! Ihan yhdessä kasassa ollaan vielä, mutta tietokone on vähän täällä yläkerran remonttikaaoksen keskellä ja tosi harvoin käytössä niin en tännekään ehdi muutakuin lukemaan kuulumisia!

Melkoisen hurjalta alkaa tuntumaan nämä omat viikot, tänään täynnä jo 36+3 -> eli voi tulla milloin hyvänsä! Naatin pää on selkeästi hulahtanut jo alemmas, kuten myös peppu, josta ihanana seurauksena jalat saakin paljon ylemmäs ja voi mojotella mammaa kylkiluihin.. Hengitystä ahdistaa melko pahastikin välillä kun ei keuhkoilla ole tilaa laajeta, odotelkaa innolla

Synnytys: Ei pelota vieläkään, yhtään. Ainoastaan se että milloin sinne synnärille viimeistään pitää lähteä, tavoitteena on olla kotona mahdollisimman pitkään kun en noista laitoksista niin ole innoissani. Käytiin jo tutustumassa synnärille ja sen jälkeen näin unia että Naatti päättikin alkaa tulemaan ulos jo viime vuoden puolella, mutta onneksi on vielä sisäpuolella. Eli kai jotain alitajuntaista jännitystä onkin, mutta en sitä vielä tiedosta!

Kaikki siis hyvin itärajalla, päivä kerrallaan mennään ja pitäisi aloittaa hirmuinen pyykinpesuruljanssi kun vihdoin alkaa olla makuuhuone laittovalmiina! Hyviä vointeja ja erinomaisen muhkeita uusia vuosia!

~Zuh & Naatti 36+3

 

Sunnuntaipäivää!

Meidän poitsu viety viileään varastoon nukkumaan, kun on pakkasta niin pirusti, mutta ulkona vaunuissa vaan nukkuu. Koko viikon ollut raukka kipeä, nyt kauhea yskä päällä, johon lääkäri antoi ohjeeks viileän ilman hengittelyn. Tuntuu ainakin vähän auttavan.

Synnytyksestä on ollut tarinaa. Ollaan menossa ensi perjantaina Haikaranpesään synnytyssuunnitelman tekoon. Nyt kun on toka kerta kyseessä, ei tarvitse enää osallistua niihin valmennuksiin, vaan riittää toi pelkkä suunnitelman teko. Toisaalta vähän turha homma mun mielestä, kun ei kuitenkaan yhtään voi tietää etukäteen miten homma menee, mut toisaalta taas ihan kiva käydä katsomassa taas paikkoja ja vähän asennoitua hommaan jo etukäteen. Synnytys sinänsä ei pelota nyt eikä pelottanut ekallakaan kerralla, vaikka mulla on tosi alhainen kipukynnys eikä mitään aikaisempia sairaalakokemuksia tai murtuneita luita tms. kipuiluja. Psyykkasin itseäni viimeksikin sillä, et siitä touhusta on niin monet naiset ennen mua selvinneet, joten miksen minäkin.
Tosta perinnöllisyydestä en sitten tiedä. Mun äidillä oli esikoisen synnytys kestänyt pari vuorokautta, lopulta otettu imukupilla, häneltä lähtenyt taju, hirmuisesti verta menetetty jne. Itselläni kesti Sisun synnytys kaikenkaikkiaan 14 tuntia, joista 9 vietettiin sairaalassa. Synnytyssalissakin ekat 4 tuntia meni ilman kipulääkettä, pari tuntia ilokaasulla ja lopuks epiduraali, jonka jälkeen synnytys kesti vielä melkein 4 tuntia, eli puudutuksesta ei enää lopussa ollut juurikaan iloa. Mut selvittiin kuitenkin.
Taaperolla on ollut hurjan vauhdikkaita synnytyksiä! Odotan jotenkin et tääkin menis nopeammin ja toivon ja uskon ettei samanlaista 1,5 tunnin ponnistusvaihetta olis tulossa tällä kierroksella.. :/
Meilläkin joutui poika heti samana iltana lastenosastolle, kuten Nemulla. Oli tosi onni, että oltiin miehen kanssa perhehuoneessa, niin oli seuraa eikä tarvinnut panikoida ja olla yksinään huolissaan. Mulla ei kyllä ehtinyt aika tulla pitkäks sinä aikana, kun kolmen tunnin välein käytiin osastolla syöttämässä poikaa ja siinä välissä oli omat syömiset ja 20 min/rinta pumppaustakin hoidettavana. Välillä tuntui et on ihan mahdoton kiirus!

Sf-mitta täällä tällä hetkellä 29,5cm. Mulla on ollut ainakin 3 eri mittaajaa tän raskauden aikana ja tulokset vaihdelleet aika paljonkin. Yhdeltä kätilöopiskelijalta kuulin, et kun olivat harjoitelleet tuota sf-mitan ottamista, oli hajontaa ollut jopa 3 senttiä samasta masusta mittaajasta riippuen!

Äpylin kanssa on ollut samanlaiset turvotukset edellisessä raskaudessa - mulla myös painoa tuli vikoilla viikoilla tuo mukavat 1,5 kiloa viikossa - ei kiva :| Pidetään peukkuja, et säästytään siltä nyt!

Närästystä on täälläkin liikkeellä, onneks rennie auttaa. Mulla ei ole kans koskaan aikaisemmin ole ollut närästystä, mut nyt tiedän miten kurjalta sekin tuntuu..

Suzyco oli jo käynyt sisarusrattaat hommaamassa! Sama projekti on edessä ja vielä aika hukassa, et minkälaiset pitäis olla. Ehkä kallistutaan kuitenkin noihin tuplavaunuihin, kun tuon esikoisenkin kanssa vaunut olleet paljon enemmän käytössä kuin rattaat. Ja pääsee sitten kevään tullen tuolla sohjossa paremmin vaunujen kanssa kulkemaan. Mut ovat kieltämättä julmetun kalliita ja oonkin yrittänyt vähän käytettyjä bongailla.

Vaatteet on esikoisen jäljiltä pestyinä vaatehuoneessa. En ollut edes ehtinyt niitä vielä sen kummemmin mihinkään onneks varastoimaan! Hänelle kyllä silitin kaikki, kun aikaa riitti, mut nyt on vähän eri juttu. Ehkä kotiutumisvaatteet just ehdin silittää, muut saa olla.

Zucchero + masukki 33+3

 

Zucchero: Kyllä noi meidänkin periaatteessa varmaan vaunut on,sillä noi pyörät on tosi isot,mä vaan miellän ne enempi rattaiks kun alunperin mukana ei tule mitään koppaa tms...lisävarusteena saa sitten. Me ei ostettu kun on noista edellisistä pehmee kantokassi ja se saa luvan sopia noihinkin. Meillä toi esikoinen on niin pitkä ettei mahtunut yhdenkään kuomun alla istumaan noissa perus emman yms brion tuplissa joissa on yhteinen kuomu. Carenat ja noi easywalkerit oli ainoot joissa erillinen korkea kuomu. Carenat taas on mun mielestä ihan romut jo uutena etten niitä edes harkinnu. Meillä on carenan matkarattaat ja ne on ihan kamalat! ja carenan tuplissa pyörät oli ihan sileet ja kuomu piti kauheeta meteliä kun sitä liikutti,et siihen herää kyllä kuurokin.
Ainoa huonopuoli näin heti noissa easywalkereissa on, että kankaat on ohuet...ei ole niin ihanan paksut kun esim briossa taikka orassa, mutta kaikkea ei voi saada ja laittaa vaan peittoo päälle,niin tarkenee varmasti.

 

Synnytys Itse odotan innolla synnytystä, sillä koen sen olevan jotain todella erikoista, joka on naisen etuoikeus kokea. Samalla kokee jotain mystistä ja erilaista. Vaikea kuvailla tarkemmin, mutta pidän sitä melkein palkintona... En ole ennen tätä raskautta edes miettinyt että minä voisin muka joskus synnyttää, joten siksi siitä on kai muodostunut mun päässä jokin ihmeellinen mystinen tapahtuma. Jossain kirjassa luki että nainen voi kokea sen alkukantaisena tapahtumana, mulla on tainnut käydä niin.

Synnytyssuunnitelma käytiin tekemässä Haikaranpesässä ennen joulua. Se oli mukavaa, kun sai tunnin ajan jutella kätilön kanssa ja mies oli mukana tietysti. Lähtökohtana mulla oli se, että eihän tätä voi oikeasti suunnitella yhtään ja aion yrittää olla reipas ja totella kätilöä sitten kiltisti... Synnytystä enemmän pelottaa se jatko. Meillä ei ole yhtään mitään kokemusta lapsista saati vauvoista, en ymmärrä miten osaisin sitä hoitaa.

Huh mitkä pakkaset!
Jadel84 & Toukka 34+3

 

POKS 34!!! :heart: Kylläpä tämä aika rientää, vielä tuossa alkutalvesta tuntui, ettei aika ikinä kul, mutta kumman nopeasti päivät silti ovat vaihtuneet. Pari viikkoa vielä ja sitten aletaan oikeasti jännäillä :heart:

Hyvää sunnuntaita kaikille :heart:

 

Ei sitten jatkunut tämä päivä ihan niin hyvänä mitä alkoi :/

Mun pitkäaikainen ystävä ja entinen työnantaja nukkui tänään pois :'( Sain soiton hoitokodista vähän ennen kahtatoista ja juuri ehdin perille ja pitämään kädestä. Poismeno oli todella rauhallinen ja tämä ihminen tiesi kyllä tämän päivän koittavan, joten sen suhteen tilanne ei ollut mitenkään kaaoottinen tms. Ollaan puhuttu asiasta todella usein ja itsekin tiesin tämän olevan edessä...
On vaan niin hemmetin paha olla, kun niin yhdessä toivottiin, että hän olisi ehtinyt nähdä Vauvan ennen kuolemaansa :'( :'( On tämä elämä kyllä julmaa - voi hemmetti sentään.

Mä olen "entisessä elämässä" ollut henkilökohtainen avustaja ja olin tämän ihmisen avustajana pari vuotta jonka jälkeen ollaan oltu läheisiä ystäviä.

Sitä aina vaan niin toivoo, että jos sitten kuitenkin tapahtuis joku ihme, mutta eihän ihmeitä oikeasti tapahdu... :ashamed: :ashamed:

 

Develly :hug:

 

Develly :hug: Jaksamista surun keskelle. Oli varmasti ystävällesi tärkeää, että ehdit paikalle ja sait olla viimeiset hetket siinä vierellä.

Saako rennietä syödä raskausaikana? Tuoteselosteessa lukee, että saisi, mutta terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi ilman pärjätä. Olo alkaa olla niin karmea, että mielelläni tätä vaivaa jollain helpottaisin.

Eilen käytiin miehen kanssa ihan parin kilometrin kävelylenkillä. Ensimmäinen kilometri meni mukavasti, mutta loppumatkasta jouduin vähän väliä pysähtelemään, kun tuntui inhottavaa paineentunnetta kohdunsuulla(?) ja koko maha veti välillä kovaksi ja mahaan sattui ikävästi. Huomenna kyllä kysyn neuvolantädiltä, että onko nää nyt supistuksia vai mitä ihmettä.

Huomenna on eka neuvola, johon mies ei pääse mukaan. Onneksi syy on hyvä, kun tuo lähtee hakemaan sukulaisilta meille pinnasänkyä tänne. :heart: Eilen pesin ensimmäisen koneellisen vauvan vaatteita.

Ikuisuus ja Kerttu 33+3

 

ikuisuus Rennie ja muut antasidit ovat turvallisia käyttää raskauden aikana. Myös monet muut närästyslääkkeet ovat nykytiedon mukaan turvallisia, mutta juuri esimerkiksi Rennie on ensisijainen lääke, jota kokeillaan.

 

osanottoni develly! :hug:

mun käsittääkseni kans rennie on ihan turvallinen närästyslääke, ja mulle se on nykyään
ku paras kaveri synnytysvalmennuksessa sanottiin että närästyksen pitäs alkaa helpottaan näillä viikoilla, ku lapsi alkaa laskeutumaan, mutta musta tuntuu että mulla pahenee vaan päivä päivältä!
tää ei oo yhtään kivvaa

mulla alko viime torstaina vaivaamaan issias(vai iskias?), säteilee tonne oikeeseen persposkeen, eikä oikeen voi ees kävellä. kokoajan vaa olo pahenee ja normaalia panadolia oon yrittäny syyä, mutta se ei auta ollenkaan!
sattu hyvään saumaan tää, ku mies tekee ens viikon kahta työtä yhtäaikaa, eli periaatteessa käy kotona vaan syömässä ja nukkumassa ja mun pitäs hoitaa kaikki koiran lenkkeilyt, mutta ku ei taho sohvalta pystyä vessaan asti kävelemään, nii käytäppä siinä sitte lenkillä tommosta ylivilkasta koiraa! en kyllä suoraa sanoen tiiä että mitä teen:/
onko kellään kokemusta että millä iskiasta vois helpottaa?

onneksi huomena on neuvola, nii aattelin kysyä että voisko lääkäri kirjottaa jotain vahvempia särkylääkkeitä tai jotain, ku ei tästä oikeesti tuu oikeen mittään. vai saako raskaana ollessa syyä ees muuta ku normaalia panadolia?

pilli ja pikkunen 35+4

 

Develly :hug: Osanotto suruusi.

pilli- Itse kärsin samasta vaivasta ja PIENEN avun olen löytänyt lämmitettävästä kaurapussista. Helpottaa oloa aina hetkeksi. Lämmittelen pussia pitkin päivää. Toinen mikä auttaa on sauna. Sen jälkeen saan nukuttua paremmin...ainakin puoli yötä

(.) Supistelee tai tekee muuten vain kipeää. Eilen tunnin ajan vähän väliä sattui, ihan kuin menkkajomotusta, alaselkä tulessa. Mitä se sitten lienee onkaan niin kipiää tekee. :/
Tuntuu että vauva on laskeutunut, ainakin hetkellisesti. Peppu tuntuu paljon alempana kuin ennen ja on helpompi hengittää.
:saint:

Joku pohti elämää vauvan syntymän jälkeen, minuakin hirvittää miten pärjään vauvan ja esikoisen kanssa kotona. :snotty:

 

oon kyl puhunu lääkäreille ja ym et voisko käynnistää mut ei mua kukaan ota tosissaa.. sanovat vaaa et tervetuloa synnyttää sit ku aika tulee.. joten en oo sit rohennu alkaa vastaan niille sanomaan mut nyt onneks viel lääkäri ennen synnytystä ja jos paikat ym auki niin vaadin käynnistyksen....
develylle lämmin osanotto :hug:

 

Matami.mimmi: Ihanaa kun muitakin jännittää et miten pärjää esikon ja kuopuksen kanssa kotona... ihan samat pelot täälläkin... :hug: Minkä ikänen teidän esikoinen on? Mua myös mietityttää ja surettaakin se miten esikoinen suhtautuu vauvaan? että ei kai vaan luule että hänet on nyt hylätty tms? Miten ikinä selviän jos tämäkin vauva joutuu valohoitoon ja joudutaan homehtumaan sairaalassa päivä tolkulla??? esikoisesta olin 6vrk sairaalassa ton valohoidon takia! Olin tulla hulluks kun oli niin kamala ikävä koiria... Olis kamalaa joutua oleen erossa niin kauan. Vaikka toki sän isänsä kanssa kävis mua katsomassa mut silti. En ala siä sairaalassa kyllä homehtumaan! Mun veriryhmä vaan on Orh- ja mulle sanottiin sairaalassa esikosta et usein rh- äitien talvella syntyvät lapset joutuu valoihin...tytön veriryhmä on A+. Nyt sais kyllä tulla ryhmältään - lapsi että välttysin siltä kamalalta rokotukselta...

 

Develly :hug:

Täällä myös yksi jota jännittää kuinka sitä pärjää tuon 2-vuotiaan uhmaikäsen ja vauvan kanssa päivät yksin kotona :wave: :/
Tuleeko tyttö kuinka mustasukkaiseksi jne.. Osaako sitä itsekkään alkuun antaa esikoiselle tarpeeksi huomiota,jotta hän ei koe itseään hylätyksi? Nämä on varmaan asioita joita jokainen toisen lapsen saava pohtii ja miettii ja se varmasti onkin hyvän vanhemman merkki :heart: koska tietysti sitä haluaa kaikkensa antaa molemmille lapsilleen
Eiköhän se siitä lähde käyntiin, kun ei vaan stressaa liikoja..uskokaamme näin :hug:

Täällä on taas masu ollut kamalan pinkee ja kova koko päivän...hengittäminenkin tuntuu todella raskaalta mistäköhän tuo vois johtuu?

Huomenna aamusella taas paastosokeri mittaukseen joten kai se täytyy sänkyyn kömpiä.
Öitä kaikille |O