** HELMIKUUN HURMAAJAT ** tammikuussa

Heippa! Ja isot onnittelut uusille vauvaantuneille! :flower:

Mintcandy: Sulla on ihanan pieni massu. :D Mulla on kans pieni,mut on se vähän isompi kun sulla ja tiellä ihan kiitettävästi.

Piiuli82: Sulla syntykin sitten nopeesti kun alkuun pääsi! Hyvä,hyvä :)

Omaa napaa: Meillä tyttö on saanut riesakseen mahataudin... JEE! :x Viimeyönä oksensi sänkynsä täyteen ja toisestapäästäkin tuli tavaraa ihan kivasti....toinen raukka vaan tärisi ja ihmetteli... Onneks on sen 2v ja haluaa ja tajuaakin jo juoda aika hyvin. Nuhakin pienellä on vielä kaupan päälle! Tämän päivän onkin sitten ollut niin rauhallinen ja kiltti että. :) Ei onneks päivällä enään oksentanu,muutama ripuli vaan. Yöks annoin buranan supon,nuhalääkettä,maitohappobakteereja ja vielä eucalyptushaihdutin on kohotetun sängyn vieressä. Että eiköhän noilla tropeilla saada likka pian kuntoon. :)
Ja mähän EN tota tautia sitten itelleni ota! Ei ois kivaa olla synnärillä oksutaudissa...Toivonkin että vauva ei vielä synny,et keretään sairastaan loppuun asti,ettei sitten tartu pieneen heti mikään mahatauti.
Supistelee vähänväliä tuntuvasti mutta ei kipeesti ja tuikkii tosi ilkeesti tonne kohdunsuulle,tehnyt sitä jo pidemmän aikaa.

 
ihanat masukuvat ikuisuus ja mintcandy :heart:

piiuli82 kiva ku tulit kirjottelemaan synnytystarinaa, oli mukavaa lukea! aika nopeaa toimintaa sitten loppujen lopuksi :D

anniina91 tervetuloa!! =)

suzyco
paranemisia tytölle! toivottavasti säästyt itse taudilta!

(.) tänään tuli 3 semmosta supistusta mistä tuli oikeesti parku, istuin tässä koneella enkä voinu muuta ku itkee ku sattui, en saanut huudettua miehellekkään mitään.. mut niitä tuli ne 3 eikä sen enempää..

uskallankohan ite laittaa masukuvaa tältä päivältä, no ainakin sen missä on paita päällä, se paljas masukuva on liian raakaa katottavaa.. koska mulla on niin järkyt arvet!



Nemu ja tyttö 35+6
 
Pitkääääästä aikaa....en jaksanut lukea kaikkia viestejänne, ahkerasti olette kirjoitelleet.
Vauvoja jo syntynyt, kiva, ihanaa, onnea oikein paljon kaikille vauvan saanneille.

Näin se aika on vaan mennyt....kohta meillä kaikilla lopuillakin on edessä synnytys. Kauheaa miten nopeeta tää aika on mennyt.
Itsellä huomenna äitipoli.
viime viikolla oli neuvolalääkäri joka epäili etten pääsis enää kotiin kun huomenna menen, saa nyt nähdä.
supistelee, kipeesti ja limaa tulee runsaasti.....vaan ei säännöllisiä suppareita
 
Täällä on supistellu viimeiset päivät ja eilisen oikein kipeitäkin suppareta. Ei vaan (valitettavasti) vielä olla päästy tositoimiin...
Alkaa olo olla jo sen verran kipeä tuon nivusen kanssa että haluais vaan päästä jo synnyttämään.

Täälläkin peräpukamat on liiankin tuttu vaiva. Itse löysin kesällä avun siitä jonkun täällä ystävällisesti suosittelemasta Ac3 Comfortista jota siis saa käyttää raskauden aikana - noita kortisonia sisältäviä lääkevoiteitahan ei suositella raskaudenaikaiseen käyttöön ja pidemmin käytettynä ainakin minulla aiheuttivat kierteen koska ohentavat ihoa ja kun se pukama-alueen iho ohenee niin ne pukamat puskee herkemmin takaisin kun sen pukamaa hillitsevän voiteen käytön lopettaa.
Lisäksi minulla auttaneita asioita on ollut se että yrittää muistaa syödä tarpeeksi kuituja ja pitää vatsan kohtuullisen löysänä(ummetus ja siitä johtuva ponnistaminen ulostaessa pahentaa tilannetta) ja tosiaan viileällä hautominen auttaa kun taas lämmin pahentaa tilannetta vaikka tuntuisi hetkellisesti auttavan. Itse olen pahimpina aikoina ihan jääpaloilla viilentänyt pukamia vaikka se tuntuukin todella inhottavalle ja jopa tekee kipeää mutta monesti saattaakin sitten olla seuraavat pari viikkoa ihan oireettomina jäädyttelyjen jälkeen.

Tänään näkyi tulleen vanhempainrahat ja mietinkin että voisin lähteä muksujen kanssa itikseen kiertelemään jos vaan mies jaksaisi/ehtisi meidät sinne heittää ennen töihin menoaan...kaupassa kun pitäisi kuitenkin lähteä käymään että saisi kaappeihin sapuskaa varastoon ja muksuillekin voisin ostaa parit vaippapaketit varalle - jotenkin panikoin ihan hirveästi sitä että pärjääkö mies keskenään muksujen kanssa kotona sitten kun meikäläinen on ne pari päivää laitoksella...ei ole normaalisti ikinä yksin kotona muksujen kanssa joten olen joutunut ihan erikseen merkkaamaan maalatinteipille kirjoitetuilla merkeillä mistä mitäkin löytyy kun ei edes osannut erottaa kummatko vaipat menee kummallekin lapselle ja mistä noiden muksujen vaatteet löytyy jne. :kieh:

Mutta nyt vielä hetkeksi unten maille. Muksut onneksi viihtyvät keskenään kun annoin aamupalat olohuoneeseen ja laitoin voicen telkkarista pyörimään. Meillä on kova hitti aamupalalla kaikki itsenäiseen naposteluun soveltuva ruoka kuten hedelmälohkot ja sämpylät joita olenkin nyt alkanut paljon leipomaan itse. :heart: Muutenkin tullut nyt tehtyä isoja satseja ruokaa jotta saa muutaman annoksen ruokaa aina pakkaseen odottamaan kun ei välttämättä ole tämän vauvan synnyttyä aikaa ja energiaa panostaa niin paljon ruoan laittoon.

Mutta nyt sinne nukkumaan - peukuttakaa että täällä pian jo päästäisiin synnyttämään. Huomennahan sitä oliskin jo laskettu aika...

Hopeakaisla & rv.39+6
 
Huomenta täältäkin, tänään olisi taas neuvola.

Minusta vauva on liikkunut viime päivinä vähemmän kuin aikaisemmin. :/ Kai sekin on normaalia, mutta kun on tottunut että toinen myllertää lähes tulkoon koko ajan niin nyt tuntuu niin oudolta. :(

Supistuksia tullut epäsäännöllisesti. Vatsa on "pienentynyt", ylä vatsa ainakin on laskeutunut. Rinnatkin tuntuu pienemmiltä. Ja sitten sitä kehittelee itselleen kaikki kauhukuvat, että kaikki ei ole hyvin. :'(

Pakkanen saisi vähän laskea, ulkoilut on niin lyhykäisiä ja esikoisella käy aika pitkäksi sisällä. Joka päivä olemme ulkoilleet pariin otteeseen , mutta ne ovat olleet sellaisia max. puolen tunnin pyrähdyksiä.

Tervetuloa uusille ja onnea vauvan saaneille, olenko muistanut aina onnitella? :saint:

Minulle tulee ensimmäiset kelan rahat loppu viikosta...onkin ollut pennin venytystä..minähän jäin kotiin jo ennen joulua ja nyt tosiaan tulee ekat rahat vasta GRH!

Päivällä tulen kertomaan neuvolakuulumisia.

Matami-mimmi ja vauva 38+1 :heart:

Muoks. Täällä ei ole ollut pukama ongelmaa, ja toivottavasti ei tulekkaan :x
 
Hopeakaisla Se on totta, että tuota kortisoonia sisältävää rasvaa ei suositella raskauden aikana eikä tosiaan myöskään pidempään käyttöön, mutta pahimmalla hetkellä se auttaa parhaiten. Näin lääkäri on ainakin mulle sanonut. Tuossa Hädesalvassa ei ole kortisoonia - se vaan helpottaa mm. kutinaa josta joku tuossa mainitsi.

Täällä on takana lähes uneton yö - kuinka ne supistukset jälleen alkoikin kuin kellontarkasti yhden jälkeen :headwall: Mä alan ihan oikeasti itkemään, jos tuolla alhaalla ei edelleenkään ole mitään muutosta tapahtunut :'(
Tuli pikku paniikkilähtö lasten kanssa aamulla, kun olin unohtanut, että tytöllä on tänään työpaja-päivä ja päiväkodilla piti olla jo 7.40. Mies oli tosi innoissaan, kun piti nousta tyyliin "sulla on viisminuuttia aikaa" :ashamed: Sain kyllä taas jälleen kuulla miten tämänKIN mokasin jne. Kaikki tuli mun naamalle - kuten aina. Minä teen muutenkin täällä kotona kaiken vaikka en ole nukkunut kohta 2 kuukauteen kunnolla ja aina vaan olen syyllinen joka ***** asiaan :ashamed: :ashamed: Miehen mielestä mä vaan en saa mokata mitään. Piste.


Develly ja Potkuttelija 37+6

:heart: :heart:
 
Ihania masukuvia oli täällä taas MintCandylla ja Nemulla. :heart: Ja MintCandy voisivat ulkopuoliset kommentoijat ottaa nää mahat päiväksi lainaan ihan kokeilumielessä. :D

suzyco toivottavasti tyttö pääsee pian eroon mahataudista ja pysytte muut terveinä!

Tervetuloa Anniina91 joukkoomme!

Rautahammas sinulla on jännä tilanne, kun on synnärille noin pitkä matka. Mulle tuottaa päänvaivaa jo tuo vajaan 30km matka, kun se tuntui jo synnärille tutustumiskäynnillä pitkältä, niin miltähän se tuntuu sitten kun on tosi kyseessä.

Tsemppiä piipiäinen äitipolille. Toivottavasti pääset vielä kotiin, mutta jos sairaalaan sisään ottavat, niin varmasti sitten parempi niin. Kaikkea hyvää loppuodotukseen!

matami-mimmi musta tuntuu, että vauvan liikkeet on vähentyneet. Tai sitten ne on vaan muuttuneet, että kun ennen oli selkeitä potkuja kauheasti, niin nykyään on enemmän sellaista myllerrystä. Ja aina silloin tällöin vauva päättää potkunyrkkeillä oikein urakalla niin, että maha heiluu, mutta niitä hetkiä tuntuu olevan aina vain vähemmän. Kuitenkin liikkeitä tunnen päivittäin, ja neuvolantäti oli sitä mieltä, ettei ole syytä huoleen. Varsinaista liikelaskentaa en ole tehnyt koko raskauden aikana, kun mielestäni vauva kuitenkin ihan normaalisti liikkuu. Kannattaahan tuo ottaa neuvolassa tänään puheeksi, jos asia askarruttaa.

Onko teillä maha jo laskeutunut? Mulla on maha edelleen niin ylhäällä kuin vain ikinä voi olla, hengittäminenkin on välillä tukalaa, kun istuessa tissien ja mahan väliin ei jää mitään. :ashamed: Miten se menikään, oliko niin, että ensisynnyttäjällä vauvan aina pitäisi laskeutua hyvissä ajoin ennen synnytystä ja uudelleen synnyttäjällä vauva voi laskeutua vaikka vasta kesken synnytyksen?

Kuten kyselyistäni huomaatte, alan olla aika loppu tätä raskautta ja yritän vaan etsiä yhtäkin ennusmerkkiä siitä, että synnytys olisi lähestymässä. :ashamed: Maha painaa nykyisin jatkuvasti tuota iskiashermoa ja koko ajan jomottaa jonkin verran. Kaikista eniten harmittaa se, että mun liikkumiset rajoittuu nykyään todella lyhyisiin kävelylenkkeihin, kun mahaan alkaa koskea heti, jos yrittää ripeämmin kävellä tai pidentää lenkkiä. Haaveilen jo kevätpäivistä, jolloin voi vaunujen kanssa tehdä piiiiitkiä lenkkejä. :) Kaiken lisäksi olen alkanut jo surra sitä, että meneekö mulla seuraavakin raskaus selkävaivoista kärsiessä. Turhaan olen asioiden edellä, kun tämä ensimmäinenkään lapsi ei ole syntynyt, mutta tuntuu pahalta ajatella, että mun kroppa ei ainakaan tämän raskauden perusteella ole todellakaan luotu raskaana oloon. Vaan ehkäpä synnytys on hieno kokemus ja mun kroppa onkin suunniteltu siihen.

Kelan rahat kuulostaa kauhean kaukaiselta asialta, kun ekat rahat tulee vasta 17.12. Vaan hyvää kannattaa odottaa, kun tuo ensimmäinen potti näyttää olevan mukavan suuri.

Täällä saapui arki tänään. Mies lähti ensimmäiseen harjoittelupäivään ja heräsin ennen seitsemää miehen herätyskelloon. Mulla on iltapäivällä tosiaan neuvolassa se joku mammatapaaminen, jossa keskustellaan synnytyksestä ja imetyksestä. Mukavaa päivää teille kaikille! :wave:

Ikuisuus ja pieni 36+4
 
Hups, pääsi painovirhe paholainen iskemään tekstiini. Kelan rahat tulee sentään 17.2, että ei tarvitse ihan joulukuulle asti odottaa. :LOL:

Devellyn kirjoitus tullut samalla, kun itse kirjoittelin. :hug: On tuo kyllä mahdotonta, että öisin alkaa aina supistelut. Koska sulla seuraavan kerran kontrolloidaan tuota alapään tilannetta? Oot varmaan kirjoittanut täällä, mutta en saa nyt päähäni. Ja tuo miehesi syyllistäminen sinua kohtaan on todella inhottavaa. Olisihan hänkin voinut ottaa selvää tuosta työpajapäivästä yhtälailla. Ehditkö päiväunia nukkua?
 
ikuisuus Tänään on äitipolilla ultra tuon mahdollisen poikki/perätilan takia eli oletan heidän tarkistavan tilanteen anyway. Ja jos eivät pyytämättä sitä tee niin sitten pistetään tekemään ;)

Ja tuo mies ei oikein voi ottaa mitään vastuuta mistään, kun hän ei juurikaan osallistu tähän meidän arkeen. Minä hoidan kaikki tuohon päivähoitoon liittyvät asiat - mies joskus vie ja hakee lapsia, mutta se on siinä.Jos hänen vastuulle jättäis asiat niin siitä ei hyvä seurais.
Ja tämä pätee kaikkeen. Jos on kahvi loppu kaapista (itse en juo kahvia joten sitä en tarvii) - sekin on mun syy.

Tätä tää on...... saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :/
 
Kiva kun jaksatte laittaa masukuvia :heart:

suzyco toivottavasti tyttö paranee pian! Ei oo kiva tässä vaiheessa joutuu kauheen pyykkäämis ja oksettavan olon välimaastoon :|

Hui kun teillä jollain on tosiaan pitkä matka synnärille :eek: Kun musta tuntuu, että meidän 15 min matka kestää ikuisuuden?! Olette rohkeita :kieh:

Mahan laskeutumisesta en osaa tosiaankaan sanoa? Kun se on tollanen jättiläinen :LOL: Mutta ainakin siellä pienen pää painaa aika tuntuvasti emätintä kohti ;) Ja supistukset taitaa tulla ja mennä jos niitä on ollakseen..
Eilen jouduin käymään lääkärissä poskionteloiden takia ja tulehdushan siellä on :snotty: Ja otsaonteloissakin oli jotain?! Oon yrittäny sinnitellä ilman lääkkeitä, mutta toissayönä jouduin valvomaan pääkivun takia.
Ihan kun tässä ei olis muutenkin jo pientä vaivaa.. No sain lääkkeet ja särkylääkkeen ansiosta nukuin aika hyvin viime yön :)

Fi0na
 
huh mikä yö, alkaa täälläkin nuo yöunet lyhentyä ja mies vaan sanoo että älä nyt vielä nouse, nuku vaan, kyllä se uni tulee, MUTTA KUN EI TULE! :) mut silleen aika jännä ettei kuitenkaan oo päivällä niin kuoleman väsynyt ku ennen vaikka lyhyesti nukkuukin.
Lauantaina käytiin keskisellä ja sain jopa sängynpeiton ostettua, tilasin verhoja ym ellokselta kun ei jaksanut kierrellä. Tällä viikolla pitäiskin muuttaa, onneks on apuka luvassa ettei ite tarvi niin stressata siitä.. tai tarvis stressata..

täälläkin ne "oudot tuntemukset" on muuttunut jo selvästi supisteluiks. jalat vaan meinaa tosissaan hajota, kyynärsauvat käytössä mutta ku ei jaksais niillä kulkea...

teretulemast anniina91!! Täällä saa kertoa asioistaan kun siltä tuntuu, myös niistä raskauteen liittymättömistä. ja kyllä nuoriakin äitejä mahtuu, ikähaarukka näyttääkin lähtevän 19:ta, jotenka ainoa et oo. :) Ja "tyhmiä" saa kysyä jos vaivaa, minäki kyselen jos en tiiä ja kun täällä on niitä joilla on lapsia jo ennestään niin mukava kuulla mielipiteitä heiltäkin.

Nyt pakkaamaan kattiloita ja patoja.

sanv 36+2
 
ja sitä piti kysyä että tuleeko teillä niitä tippoja miten paljon rinnoista. Ku mulla tulee vähän väliä tippa tai pari ja joudun käyttää jo nyt liivinsuojuksia ku jää niin rumat jäljet liiveihin ja nänneihin sattuu. Kertokees miten teillä?
 
develly :hug:

sanv mulla on tullut koko raskauden ajan "tippoja" mut 25 viikolta sitä on tullut ihan kunnolla, yks yö heräsin siihen ku koko paita oli ihan keltainen ja märkä edestä.. käytän siis aina liivinsuojia, ku sitä maitoa tulee niin paljon!


:heart: Nemu 36+0 :heart:
 
Aurinkoista maanantaita kaikille :wave:

Vauvautuneille kovasti onnea nyyteistä ja uusille tervetuloa mukaan =)

Viime yö oli taas hyvä, kun taas kaks edellistä onkin mennyt enemmän ja vähemmän valvoessa |O Lauantaiyönäkin heräsin muutamaan todella kipeeseen supistukseen ja kerkesin jo tuuletella josko pääsis tosi toimiin, mutta EI!! Täällä edelleen kärvistellään :ashamed: Joka ilta sitä kuitenkin miettii, että jokohan ens yönä ja kuulostelee pieniäkin tuntemuksia vatsassa :p Toivossa on hyvä elää!

develly kuulostaapa inhottavalta toi sun miehes asenne, tulee ihan paha mieli sun puolesta :hug:

Mäkin vedin eilen miehelle herneet nenään, kun lähti pirulainen töihin, vaikka piti olla koko viikonlopun vapaalla :kieh: Ärsyttää ja ahdistaa miten sitä onkin nyt niin riippuvainen tosta miehen seurasta.. Täällä kun viikot jo istuskelee neljän seinän sisällä ni jotenki sitä ei jaksais enää viikonloppusin varsinkaan y-k-s-i-n. Suurin osa kavereistakin on päivät töissä, joten ei niistäkään hirveesti seuraa ole ja tuo välimatka kun on edelleen niin pitkä..
Muutenkin huomaa, että mitä lähemmäs loppua tässä mennään niin sitä kireemmällä tuntuu meikäläisen hermot olemaan :/

Tänään ajattelin käydä kirpparilla pyörähtämässä. Mitään ei olis kyllä varaa ostaa, mutta pakko päästä vähän ihmisten ilmoille ;)

Ja tänään taasen poksuu 39+0
 
Oottepa te aamusta ahkeria!
Develly :hug:

Aah, sain Kelalta loput sairaspäivärahat yllättäen jo nyt (yleensä mennyt yli kk odotellessa kun näin pitkä saikku takana, syynäävät tarkemmin..) ja töistäkin tuli kahden vkon palkka. Niin että sain maksettua laskuja, JEE!!! Nyt taas tili tyhjä..

Pukamaa pukkaa täälläkin, tosin ei pahasti. Mutta kai pitäisi jo alkaa hoitaa ennenkuin ryöstäytyy käsistä (taikka siis ahterista.. ;) )

Levittelin jo muovitetut froteet lakanan alle, jos sattuu lapsivedet lorahtamaan. Tosin ei tässä mitään merkkejä moisesta ole ollut.
Eilen löysin kirpparilta ihanat pehmeät flanellilakanat. Niistä askartelen vauvalle vilttiä ja jotain muuta. Oli sellaiset tipunkeltaiset , käypi sitten tytölle sekä pojalle.
Moni onkin sitä kauhistellut kun ei tiedetä kumpi sieltä tulee, että mitenkä osaatte hankkia vaatteet, vaunut sekä muut. NO, vaikka tietäisinkin että esim. tyttö tulee, niin EN ostaisi vaal.pun. vaunuja, enkä vaatteitakaan (aínakaan paljoa). En tykkää. Ole hommannut sellasia neutraaleita värejä, ja saatu on paljon vaal.punaistakin. Niitä mielestäni voi pitää ihan pienellä pojallakin alkuun (ei mekkoja kuitenkaan =) ) Paitsi jos Skotlannissa asuttais, niin kiltti olis pojalla päällä :D ja itseasiassa mulla on sellanen aito kiltti vauvalle, ostin joskus ehkä 20v sitten.

Voimia kaikille tuskaileville :hug: !

Tehilla + E 36 POKS
 
heip, ja onnea vauvautuneille ja tervetuloa uudet odottajat!<3

minä käyn päivittäin lukemassa teidän uusimmat kuulumiset, mutta jotenki itellä ei oo voimia kirjotella tänne. mulla on periaatteessa semmonen vaihe menossa, että mikään ei vaivaa sen kummemmin, kun tajuaa ottaa iisisti eikä rehki liikoja. tottakai yöllä herään vessaan parin tunnin välein, mutta siihenki alkaa kai jo jotenki turtua.
tammikuun alusta ensimmäiset pari viikkoa oli yhtä helvettiä ku iskias vaivas ettei oikeesti voinu juuri kävellä, mutta sain neuvolasta selkäjumppaohjeita, ja oon nyt päivittäin tehny selkälihaksia nii iskias on pysyny poissa! se kyllä alkaa oireileen jos erehtyy kävelemään liikaa, eli lenkkeilyt on ihan täysin pannassa, mutta tässä kotona ollessa pysyy tosi hyvin hanskassa nuilla selkälihasliikkeillä:)
tästä päästäänki aiheeseen mikä aiheuttaa jopa itkukohtauksia, eli painoon. ennen raskautta olin
semmonen himolenkkeilijä ja nyt ku melkeen koko raskauden aikana en oo voinu kunnolla lenkkeillä -tällä hetkellä korttelin kiertäminenki ois liikaa, ni painoa tulee ja tulee ja tulee. enkä ymmärrä että miten sitä voi tulla nuin paljon, ku syön tosi terveellisesti ja monipuolisesti, en syö vaaleeta leipää ollenkaan ja karkkipäivän oon pitäny kerran viikossa. joka ruualla syön salaattia, roskaruokaa en syö ikinä ja muutenki syömistottumukset on ihan normaalit.
kaks viikkoa sitte neuvolassa painoin 67.7kg, ja lähtöpaino on siinä 50kg hujakoilla... tänään on taas totuuden hetki ku neuvolaan meen.. tuntuu että itku silmässä joutuu aina sinne puntarille nousemaan:S anoppi yrittää aina lohduttaa että sille tuli ensimmäisestä raskaudesta 28kiloa ja kaikki lähti puolessa vuodessa, mutta musta jotenki tuntuu että en pääse enää ikinä lähellekkää omia entisiä mittojani ja ahistaa iha hulluna, vaikka toisaalta eihän tuo oo iso asia, tärkeintä on että lapsella on kaikki hyvin jne.. muttaku takana on masennusta ja kauheeta epävarmuutta omasta kropasta, nii pelottaa että masennus alakaa hiipimään takasi..

viikko sitten oli synnytystapa-arvio, poitsulla oli arvion mukaan kokoa 2800kg, ja lääkäri sano että
about 100g viikossa tulee lisää. alakerran tilanteesta se ei sanonu mitään enkä sitte hoksannu kysyäkkään, ni pitää kysyä tänään neuvolassa josko se ois kirjotellu koneelle kohdunkaulan tilannetta tms. reilu viikko ois vielä LA:han, mutta mää oon jostain syystä koko raskauden ajan ollu sitä mieltä että tää menee sen 10vrk(onko se nykyään tuo, minkä ne antaa mennä yli ennenku rupee käynnisteleen, vai onko kenties sairaalakohtasta?)yli ja sitte joudutaan käynnistään ja plaah..
pessimisti ei pety :D mut kyllähän tuo alkaa olemaan jo sellanen olo että syntys jo..

täällä oli puhetta sairaala-matkoista, no meillä sairaalaan about 500metriä, eli ei paha :D

tämmöstä galluppia kyselisin että ootteko te saanu mietittyä/päätettyä nimen jo?
me saatiin viikko sitte päätettyä ja nyt on tosi huojentunu olo, ei tarvi enää miettiä sitä:D toki semmosella varauksella, että jos poitsu ei näytäkkää yhtää siltä, nii sitte pitää kattoo tilannetta uuelleen, mutta alustavasti:) sairaalan papereihin ku piti laittaa tytönki nimi, nii oli yllättävän vaikeeta miettiä sitä ku jotenki kokoajan aatellu poikana tätä tulevaa. lääkäri sano synnytystapaultrassa että ihan selkeesti näkyy pojan värkit, mutta oon mää silti välillä miettiny ajatuksella että MITÄ JOS se onki tyttö.. :D

joku oli kyselly tuola aikasemmin miehen osallistumisesta hankintoihin.. no vaunut ja kaukalo saatiin käytettynä, nii nuitsa ei tarvinnu ressata, ne oli vissii yleisesti semmoset mihin miehet on halunnu osallistua. meillä menee vähä toisin, ku mies on tilannu jo vaikka mitä bändibodyja ja muuta nettikaupoista, ja esim. viimeksi ku mentiin henkkamaukalle ja mää menin mammavaatteita kattoon nii mies meni suorilta vauvanvaateosastolle ja tuli sieltä parin paidan kans :D
mun mielestä on jotenki tosi sulosta ja mukavaa ku toinen tahtoo tolleen osallistua:)

nyt aamupalalle ja sitte neuvolaan, heipparallaa!

pilli ja pikkunen, 38+5

 
Develly Arvelinkin sinun olevan asiasta tietoinen kuten varmaan kuka tahansa pukamien kanssa pidempään tapellut. Ajattelin vain varoittaa niitä joille tuo on uusi vaiva koska itse jouduin sen lekurin kautta kuulemaan kun ihmettelin miksi aina tuo vaiva tuli vaan pahempana kun lopetti voiteen käytön. =)
Tuo Ac3 Comfort tosiaan on sellainen että ei ole enää ohentanut sitä ihoa ja vaiva ei ole uusinut heti voidekuurin jälkeen - ja tosiaan uskaltaa käyttää ihan kunnon kuurina että pukamat rauhoittuu.

Nukuttiinkin miehen kanssa vähän pommiin joten nyt sitten joudunkin muksujen kanssa lähtemään liikkeelle julkisia käyttäen. :kieh: Onneksi takaisin päin pääsee sitten miehen kyydillä. Taidetaankin käydä muksujen kanssa erittäin terveellisesti hampurilaisella...ei tule usein käytyä mutta nyt on viikon verran jostain syystä tehnyt mieli hampurilaista joten kai sitä voisi antaa sen verran periksi. :kieh:

Ärsyttää kun tuntuu ettei mikään tule oikeasti valmiiksi vaikka kuinka yrittäisi järjestää. Aina kun siivoaa niin päätä kun ehtii kääntää niin taas on paikat sekaisin... Muutenkin tullut vietettyä kokoajan vaan aikaa kotosalla niin mökkihöperöksihän tässä alkaa tulla.

Develly: Edelleenkin jos tarttet jonkun jonka kanssa keskustella niin saa ottaa yhteyttä. Itsellänihän oli vielä pahempi kriisi suhteessa tuossa reilu vuosi sitten kun sain kahta viikkoa ennen Tuon nuoremman syntymää tietää miehen paukauttaneen toisen naisen raskaaksi. Pitkään oli tosi vaikeaa ja välillä meni ihan fyysiseksi tappelemiseksikin iltaisin ja ihmettelen kyllä miten ei lopulta sitten erottu. Loppujen lopuksi saatiin asioita kuitenkin selviämään ja mieskin suostui alkaa keskustella asioista jolloin koko juttu alkoi purkautua. Vieläkin tulee silloin tällöin asiasta riitaa(itse saatan vetää asian esille jos oma itseluottamus on heikoilla ja alan epäillä miestä) mutta loppujen lopuksi kun tuota ollaan saatu selviämään niin kokonaisuudessaan meidän suhde tuntuisi nyt olevan paljonkin vahvempi ja koko ajan mennään vaan parempaan suuntaan. Oikeastaan paras seuraus tuosta tapahtumasta on se että mies tajusi että hänen tarvitsee oikeasti sitoutua ja omistautua tälle perheelle ellei tahdo menettää meitä ja alkoi itse tehdä töitä suhteen eteen sen sijaan että olisi luottanut siihen että on niin pahuksen vastustamaton että saisi kaiken ilmaiseksi eteensä kultalautasella ja saisi itse tehdä mitä sattuu huvittamaan. Ja samoin kaikki päihteiden käyttö stoppasi kuin seinään mistä olen todella ylpeä miehessä - tuo toinen nainenhan nimittäin oli lääkäri(vielä työkseen oli psykiatrina nuorten päihdeklinikalla) ja kirjoitteli miehelle opioidipohjaisia lääkkeitä ja osti viinaa siihen kyytipojaksi jotta saisi miehen koukutettua itseensä. Miehellä kun oli aiemmin ollut ongelmaa alkoholin käytössä joka oltiin saatu kuriin juuri muutamaa kuukautta ennen tuon naikkosen tapaamista.
Kuitenkin - Nyt asiat olleet jo pitkään melkoisen hyvin vaikka joskus edelleen on itselläni henkisesti vaikeita jaksoja tuon asian kanssa.
 
hopeakaisla Kiitos tuesta. Meillä tilanne on käytännössä samanlainen, että on ylä- ja alamäkeä vuorotellen, kuten teillä oli. Tosin meillä ei kyseessä ollut ihan noin vakava tilanne, mutta silti kun se luottamus menee niin se menee... :ashamed:
On myös hienoa, että olet pystynyt antamaan anteeksi miehellesi. Tähän ei ihan jokainen pysty :hug:

Joo... ÄITIPOLILLA KÄYTY ja ei ollut kovin kummoiset tulokset sillä reissulla... Neiti on (viisto)perätilassa ja pää on syvällä mun vasemmassa kylkikaaressa, katse ylöspäin (normisti pitäis olla leuka rinnassa) eli käännöstä ei voitu yrittää. Torstaina uusi kontrolli ja sitten katsotaan tilanne vielä uudestaan, josko sitä käännöstä voisi yrittää. Mä kyllä vähän pahaa pelkään, että en siihen enää kykene, koska jo se pelkkä päältä tunnustelu sai vedet silmiin - tuo vasen kylki on niin pirun kipeä (jännä juttu sinäänsä, kun tuo pää tuolla on "hieman" luonnottomassa paikassa......), mutta voihan sitä sitten ehkä yrittää, jos muuten tilanne sen sallii. Myös tila alkaa käydä vähiin eli sekin voi rajoittaa sitä yrittämistä...
Sitten jos käännös ei onnistu niin saan sektioajan varmaankin ensviikolle, että synnytys ei ehtis käynnistymään ennen sitä. Nythän on tilanne se, että jos vedet menee niin se on vaakatasossa ampparilla sairaalaan.
Kohdunsuun tilanne oli vielä hyvä, mutta se lääkäri sanoi, että varmasti nämä supistukset alkavat enemmän ja enemmän vaikuttaa ja tilanne voi muuttua nopeastikin :whistle:

Tämä on just se mitä mä EN halunnut kuulla :headwall: Mutta eihän siinä sinäänsä mikään auta sitten kuin kestää se - pakkohan tuo neiti on tuolta pihalle saada :heart:

Myös jos musta vähänkin tuntuu, että neiti olis voinut kääntyä itsestään niin pitäis mennä käyrälle (vastaa tuota ulkokäännöstä ja sen jälkeista seurantaa).

Että tällä jatketaan...

Meillä on vielä vähän ongelmaa tuon nimen suhteen, mutta vaihtoehdot on noin kolmessa tällä hetkellä. Meillä on vähän tullut sellainen "kaava" noihin nimiin, joten se vähän rajoittaa, mutta toisaalta... No, eiköhän se sieltä sitten viimeistään tule kun neiti on tuolta vatsasta ulkona :heart:
 
heippa.
develly, tekis mieli sanoo et jätä miehes..jos hän ei haluu muutosta asioihin. älä ainakaan suostu ottaa syyllisen roolia harteilles, vaan vaadi vastuuta sieltäkin suunnasta. ite oon ainakin pitkän suhteen aikana ja kaikkea siinä kokeneena oppinu, et pitää arvostaa ja rakastaa itseensä sen verran ettei suostu itseään kohdeltavan huonosti ja ottaa esiin asiat jotka aiheuttaa huonoa oloa itselle. ja jos mahdollista vielä tyyliin: mulle tuli paha mieli siitä kun sanoit, teit tällasta..ym., tai musta tuntuu et ajattelet/kohtelet mua näin ja näin..sen sijaan et alkais huutaa et s**tana kun olet sellanen ja sellanen ja oot tehny niin ja näin, koska siitä yleeensä toinen vaan puolustautuu ja suuttuu ja riita pystyssä. no ei oo kovin helppoo selvitellä aina kovin diplomaattisesti, välil tekee vaan mieli huutaa haista v***ua..
no jos mitään tosta ees tajusitte.. no oikeesti oon sitä mieltä ettei miehiä vaan kannata vaihdella kun tulee ongelmia mut sit jos mikään ei tunnu auttavan ja ite kärsii, voisin sitäkin sit alkaa harkita, siis suhteesta lähtemistä-monihan myös haluaa muuttuu sit kun tajuu et on tosi kyseessä. mut voimia sulle develly ja muut kanssasisaret :hug:
mä kysyin neuvolalääkäriltä siitä pään kiinnittymisestä et pitääkö soittaa ambulanssi jos menee vedet eikä oo kiinnittyny..no aika epämääräiseksi jäi selvitys, jotenkin että vaikeehan se on tietää onko se kiinnittyny jos ei oo asiantuntijaa tutkimassa..
mulla kans on vauvan liikkeet vähäisempiä kun ennen, tai jotenkin tuntuu siltä, mut liikkuu silti päivittäin.
nimikyselystä: me on kans mietitty poikien nimiä, koska poikaa veikattiin rakenneultrassa. tosin luin jostain et se on 80% varma eli voi 20% tulla tyttökin. no tyttöjen nimiä olis paljon helpompi keksiä ja löytää yhteisiä mieltymyksiä. poikien nimissä ei oo hirveesti ollu valinnan varaa silleen et kumpikin tykkäis. joten yhtä nimee ollaa eniten ajateltu, muttei lukkooon lyöty, kun tosiaan näkee vauvan tai jos törmää vielä sopivampaan nimeen =)
ootteko vielä miettiny ristiäisiä , kummeja ym..ei kyl haluis hirveesti vielä mitää suunnitella, ennen kun tietää et kaikki on menny ja toivottavasti hyvin.

celia ja vaavi 37+1
 
Paljon onnea vauvan saaneille! :heart: :flower:
Kiva lukea synnytyskertomuksia(vaikka itse en alakautta pääsekään synnyttämään).

Develly :hug: paljon voimia sinulle jaksaa miehesi kanssa. Joskus minustakin on tuntunut että yksin olen tätä lasta saamassa ja haluamassa ja se tuntuu tosi pahalta. En osaa edes kuvitella miltä susta tuntuu tuossa teidän tilanteessa. Toivottavasti pääset alakautta synnyttämään mutta kyllä sen leikkauksenkin ja kivut siitä kestää kun palkinto on niin valtava.

(.) Olo on ollut jo reilun viikon aika tukala, tähän asti kaikki onkin mennyt helpommin kuin edellisissä raskauksissa. Mutta nyt kun lueskelen teidän juttuja niin taidan edelleen olla aika hyvinvoiva ja jaksan ihan hyvin. Onhan mulla noita viikkojakin muutama vähemmän kun monella muulla. On tässä jaksamisessa kyllä tullut nyt taantumista mutta ihan ok olo kuitenkin. Kovasti odotellaan synnytystapa-arviota joka vasta ensi viikon lopulla.

Alina ja 35+2 :heart: =)
 
DevellyOikeastaan ei ole kyse anteeksi antamisesta tai edes siitä että voiko luottaa. Siksi juuri kannattaa keskustella miehen kanssa vakavasti. Meillä se iso läpimurto tuli siinä vaiheessa kun ymmärrettiin että anteeksi en kykene antamaan varmaan pitkään aikaan ja luottamuskin on mennyt aika nolliin. Miehen vaan on siitä kannettava ne seuraamukset ja opittava elämään sen tosiasian kanssa että tulen varmaan pitkään olemaan epäileväinen ja joskus erittäin vihainenkin tapahtuneesta mutta hänen vaan pitää osata päästää se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ilman että lähtee mukaan tappelemaan.

Enemmänkin on kyse siitä että haluamme molemmat antaa mahdollisuuden tälle perheelle ja suhteellemme ja olemme valmiit panostamaan aikaa siihen että siinä voi mennä pitkäänkin kunnes parantumisprosessi on edes lähimain valmis. Mies omalta osaltaan yrittää panostaa siihen ettei tule mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle turhia epäilyksiä tai sätkyjä. Minä taas keskityn saamaan omaa pääkoppaani kuntoon tämän masennukseni osalta. Samoin minulla on täysin vapaa pääsy koska tahansa katsomaan miehen puhelimen, sähköpostin, facebookin etc. sisältö(siis myös miehen vielä avaamattomat postit ja viestit) mutta eipä ole montaa kertaa tullut käytyä tarkkailemassa alun jälkeen.

Mutta nyt matkaan. Pitää kiertää keskustan kautta itikseen. :)

Yritä Develly jaksaa ja keskittyä tähän uuteen tulokkaaseen - jos teillä molemmilla riittää tahtoa ja kärsivällisyyttä panostaa suhteeseen niin varmasti saatte asiat korjattua ajan kanssa mutta siitä ei kannata ottaa turhaa stressiä.

Ota sinäkin itsellesi ihan omaa aikaa tuulettaa päätäsi turhista murheista - itse huomasin että aina kun alkoi liikaa pyörittelemään mahdollisia kauhuskenaarioita päässä niin heti alkoi yhteinenkin tilanne mennä huonompaan suuntaan joten turha stressaaminen on oikeasti pahaksi. Jos mies haluaa pettää, hän tekee niin murehdit sinä asiaa tai et. Itse onnistuin saamaan päälle sen asenteen että huolehdin tilanteista sitä mukaa kuin niitä tulee ja mieskin tietää että toden näköiusesti jäisi kiinni jos uudestaan menisi pettämään ja se olisi suhteen loppu.
 
Viela onnittelut kaikille vauvautuneille ja ihanaa kun kaytte taalla kertomassa, etta miten meni synnytys ja siita vauva-arjesta :heart:

Develly :hug:

Loydettiin lauantaina meitin perheelle ja budjetille sopiva auto. Ihanaa! Nyt ei sitten tarvi murehtia, etta mahtuuko vaunut ja muut tavarat kyytiin. Sairaalakassin aion pakata vasta kun lahto tulee. Kun melkeen kaikkia tavaroita ja vaatteita tarviin ihan sinne lahtoon saakka. Kun ei ole montaa vaatetta, jotka mahtuis paalle. Vauvankassin koitan kylla pakata tassa lahi paivina.Nimen kanssa on viela pienta saatoa, kun edes sukunimesta en ole varma :ashamed: Sovittiin kylla ensin, etta miehen sukunimi, mutta kun minun sukunimea ei ole kenellakaan muulla kuin mun isalla, aidilla ja siskolla. Etta surettaa jos kokonaan katoaa...

Ikuisuus, miten meni se mammatapaaminen? Ei mullakaan toi maha ole mihinkaan laskeutunut. Joskin jostain luin, etta nailla viikoilla se on korkeimmillaan. Etta toivottavasti kohta laskee. On meinaan tota narastysta tullut ja se on ihan :x

Anniina91 tervetuloa mukaan! :heart:

Sarina ja Sisu 36+3
 
Oon käynyt täällä kyllä lueskelemassa, mutta tuo laskettuaika siirtyili välillä tammikuulle ja välillä helmikuulle, joten vaihtelen pinoa tämän tästä :D

Nyt tammikuisissa on jo niin paljon vauvoja, että täytyypi lueskella taas ahkerammin helmikuisia ;)

Mulla on väärä laskettuaika muuten täällä tiedoissa, eli oikea on 8.2.. jos joku viitsii sen korjata!

Täällä viime yö kärvistelty supistusten kourissa klo 2 alkaen jopa 5min välein, ja jatkuu vielä nytkin, aika napakoita on, mutta kyllä ne vielä kestää pienellä kärvistelyllä. Mutta ei sellaista tunnetta ole tullut että nyt tarvisi lähteä.. lähinnä odotellut että ne loppuisi!
Neuvolassa tänään kävin ja meinasi neuvolatäti että "näillä oireilla" tuskin menee yliaikaiseksi, mutta toivomuksena olisi vielä viikko pysyä sisällä!

Tänään siis 38+0
 
Päivittelen tässä kuulumisia täältäkin suunnasta,eli vielä olis 10 päivää laskettuun aikaan mutta yritän ajatella koko ajan että yli menee koska tää odottelu on niin tuskallista että ei tiiä miten päin olisi.Supisteluja tulee ehkä pari päivässä eli tosi vähän!Onko muilla samaa "ongelmaa"???Nyt kaks päivää vauva liikkunu tosi paljon mikä on tietysti ihan hyvä asia mutta olisko se merkki jostain lähestyvästä? :) Kertokaa jos jollain samoja kokemuksia...
 
Hups kun on tullut paljon kirjoituksia vuorokauden aikana! Ihan kaikkia en taas ehtinyt lukea, mutta samoja juttuja näkyy olevan muillakin mielessä, kun mulla... Eli lähinnä, että syntyis jo :) Olo on kyllä ihan hyvä ja nukuttuakin saan, mutta silti. Maha on mukavan kokoinen ja ei oo turvotusta eli ei ole kovin hankalaa olla, paitisi yöllä. Yöllä ja illalla muakin supistelee ja viime yönä oli kyllä vähän kipeäkin alavatsalta. Mutta ei aamulla enää, tietenkään. Maha on laskeutunut ihan tosi selvästi, mulla on mahan ja rintojen välissä ollut koko ajan tilaa, mutta nyt sitä on reilusti. Lääkärin mukaan pää oli viime viikolla lähes kiinnittynyt, mutta en tiedä mitä se sitten meinaa.

Huolestumisen aiheita sitä silti keksii, eilen tuli ihan kyyneleet silmiin kun vauva ei millään suostunut liikkumaan vaikka makailin aamupäivällä sängyssä lukemassa pari tuntia. Ja sitten vielä aloin pohtia että kun maha on nyt pienempi kuin esikoisesta ja vauvakin pieni niin onko kaikki kunnossa jne. Mutta kai ne neuvolassa huomaisi, jos jotain olisi vialla?

Nimi on meillä valmiina (kunhan nyt sitten vaan on poika...) ja nyt on kaikki tarvikkeetkin kasassa.

Devellylle jaksamista ja vauvautuneille onnea!

Mini77 ja Pompidou 36+3
 

Yhteistyössä