Huhtikuun Hurmurit *Marraskuussa*

Sai alkunsa tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
isän ja äidin haaveesta.
Salaisuus ei pysy kauaa,
meillä odotetaan vauvaa!

Meitä on 76 odottajaa
9 poikalupausta
6 tyttölupausta


Laskettu aika
Nimimerkki / Ikä / Monesko lapsi / Synnytyssairaala

27.3.2013

Manzana81 / 31 / 3. / KOS tyttölupaus

28.3.2013

Ylläri iltatähti / 42 / 3. / LKS tyttöolo

29.3.2013

Moika / 31 / 2. / ?

30.3.2013

Senna / 35 / 2. / kys

1.4.2013

Sanna-77 / 35 / 4. / PHKS
Viljavainio / 36 / 2. / NKL tyttöolo poikalupaus
Hjannah / 29 / 2. / KOS tyttöolo poikalupaus

2.4.2013

Karen10 / 34 / 1. / OYS

4.4.2013

Neiti Pehmis / 27 / 1. / Tays

5.4.2013

Scrat / 33 / 1. / TYKS
Dominique / 35 / 4. / Tays poikaolo poikalupaus
pikinen / 32 / 5. / OAS tai OYS
Namida / 32 / 1. / ? tyttöolo tyttölupaus
MurustenMami / 28 / 3. / K- HKS
Nellu* / 24 / 2 / LKS tyttöolo poikalupaus

6.4.2013

ada-amelia / 22 / 1. / KOS poikalupaus
bigmama2013 / 27 / 5. / KOS tyttöolo

7.4.2013

Suska84 / 28 / 2. / TAYS
Prinsessanäiti / 30 / 3. / SeKS
Pahan Ilman Lintu / 30v / 4. / TYKS
Nitta + masuasukki / ? / 2. / L-PKS tyttölupaus
NaksuP / ? / 2. / ?
Pinkkikissa / 31 / 2. / SeKS

8.4.2013

Rosabella / 29 / 2. / NKL tai OYS

10.4.2013

Whisky Peat / 36 / 3. / Tays
Leenuliinukka / 37 / 3. / Tays

11.4.2013

Naneni / 28 / 2. / KOS tai TYKS poikaolo poikalupaus
jasimi / 28 / 2. / K-SKS poikaolo

12.4.2013

Myymamma / ? / 1. / Tyks poikalupaus

13.4.2013

viuwolf / 26 / 1. / HYS tyttöolo tyttölupaus

14.4.2013

Suski90 / 21 / 3. / Oys tyttöolo
mmiilia / 24 / 3. / VKS tyttöolo
Jonna_91 / 21 / 1. / K-SKS poikalupaus
Kaukaa hyvän näkönen / 28 / 4. / K-SKS
Möttöskä / 21 / 1. / ?

15.4.2013

Natte/ 29 / 4. / LS tyttöolo tyttölupaus
orpk86 / 26 / 3. / K- PKS poikaolo
Sipulisankari / 29 / 2. / TYKS tyttöolo poikalupaus

16.4.2013

silkkii / 34 / 5. / SeKS tyttöolo
Pai80 / 32 / 2. / JS

17.4.2013

MizzyMazzu / 34 / 1. / NKL tyttölupaus
Nohna76 / 36 / 1. / TYKS
alley / 29 / 2. / LS tyttöolo

18.4.2013

tuplis2 / 37 / 3. / PHKS
Angelika85 / 27 / 1. / SeKS
Annele74 /38v/4./Oys

20.4.2013

Hanne_ / 30 / 1. / ?

21.4.2013

amante/ ? / 2. / ? poikaolo
Meidän Äiti / 30 / 4. / LS

23.4.2013

unikettu / 34 / 4. / ?

24.4.2013

Liinalotta / 34 / 4. / KYS
Ariet / 30 / 3. / ?

25.4.2013

jansku-89 / 23 / 3. / PHKS
Pihlaja79 / 33 / 2. / Ulkomaat
Lilyy / 24 / 1. / NKL
Britney / 24 / 2. / K-SKS
outi.ln / 29 / 3. / LS
House / 31 / 3. / LKS tyttöolo

26.4.2013

Muksutar / 26 / 1. / ehkä JS (muutto edessä)
Hannans / 19 / 1. / TYKS
Minna89 / 23 / 3. / LPKS
Heiverö / 27 / 3. / SeKs

27.4.2013

martsu76 / 36 / 4. / KOS
Tatja / 36 / 1. / TYKS

28.4.2013

Mansikka-Maija / 28 / 2. / MKS
kishuli / 33 / 1. / KOS

29.4.2013

AnPellina / 27 / 2. / OYS
Alexmama / ? / 6. / ?

30.4.2013

Mams / 35 / 2. / JS

1.5.2013

Nella_ / 22 / 1. / PKSSK / 1.5

L.A?

NeitiPehmis / 27 / 1. / TAYS
Hedy81 / 31v / 3. / LKS
Esikko77 / 35 / 2. / TAYS
jansku-89 / 23 / 3. / PHKS
Jiip / 27 / 2. / KAKS
Nohna / 36 / 1. / TYKS

Linkki edellisen kuukauden höpinöihin http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2174494-huhtikuun-2013-helmet-elokuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2183588-huhtikuun-hurmurit-2013-syyskuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2193325-huhtikuun-hurmurit-2013-lokakuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2204489-huhtikuun-hurmurit-marraskuussa/

Jos haluat liittyä FB- ryhmään, laita täällä Kaksplus-palstalla nimimerkille Mams yksityisviestillä nimesi ja toive liittyä ko ryhmään.


SYNNYTYSSAIRAALAT

JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään aluesairaala
IAS = Iisalmen aluesairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kymenlaakson Keskussairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
LAS = Loimaan aluesairaala
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKSSK = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala

Surun kohdanneet :'(

Teron
Miima81
Felicia
Alexa
Ompu
USL
alanna
Nelly83
eufemia
Anna333
jessix
Napppi

:hug:

Päivityspyynnöt punaisella, niin erottuvat muusta keskustelusta

 

Osasinpas!
Voin kyllä hoidella tuota päivittelyä, kun jokatapauksessa pyörin täällä foorumilla monta kertaa päivässä!
Runoilen lisää myöhemmin, nyt töiden kimppuun!

 

Kiitos Meidän Äiti uudesta pinosta! Päivittäisitkö mulle tyttöolon?

Synnytystä odotan innolla minäkin. Jotenkin se on vaan niin ihanan alkukantaista ja jännittävää se synnyttäminen. Vaikka onhan se tuskastakin. Palkinto on mitä mahtavin. Ihanaa sit loppuraskaudessa, kun saa jännätä, millon pääsee tositoimiin ja näkee taas oman ihanan vauvan.

Energinen keskiraskaus on alkanut mulla ihan selkeesti. Olen paljon pirteämpi, kuin aikasemmin ja jaksan touhuta, ulkoilla ja lenkkeillä. Ihanaa vielä, kun on jo tollanen pieni vauvamaha, mutta se ei vielä paina eikä ole tiellä. Alkuraskaus oli mulla myös vähän, kun sumussa kävelemistä. Yritin vaan pärjätä ja saada pakolliset asiat hoidetta. Nyt jaksaa onneksi jo vähän muutakin. Tsemppiä kaikille masennuksesta ja alakuloisuudesta ja väsymyksestä kärsiville! Muistakaa hakea ajoissa apua, että ei olo pääse liian huonoksi.

Sitten tohon synnytykseen liittyen tällainen gallupluontoinen kysymys niille, jotka ovat jo synnyttäneen. Tai no tohon jatkokysymykseen voivat vastata myös esikoisen odottajat. Millaisia edelliset synnytyksesi olivat? Mitä odotat tältä seuraavalta synnytykseltä?

Vastaan ensin itse. 1: synnytys rv 41+0 salkoi spontaanisti supistuksilla. Mulla eka synnytys oli pitkä. Kesti 19 tuntia. Aika lääkkeellinenkin se oli. Mentiin sairaalaan ajoissa ja ehdin olla siellä tunti tolkulla. Sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin ja mulle laitettiin oksitosiinitippa suppareita vauhdittamaan. Ei siis kovinkaan luonnolliselta näin jälkikäteen tuntunut, mutta silloin menin vaan kätilöiden mielipiteiden mukaan, kun ei itsellä ollut tietoa mistään. Ponnistusvaihe oli nopea ja helppo.

2. synnytys rv 39+6 alkoi spontaanisti supistuksilla.Toinen synnytys oli perätilan alatiesynnytys. Perätila tiedettiin etukäteen. Mut vähän niin kuin painostettiin synnyttämään alakautta, kun kaikki kriteerit täyttyivät. Olen silti näin jälkikäteen tyytyväinen, koska synnytys meni tosi hyvin. Ponnistusvaihe oli edellistäkin nopeampi. Tällä kertaa synnytyskin oli nopeampi 7,5 tuntia. Sain epiduraalin ja oksitosiinitippa laitettiin vasta ponnistusvaiheessa, koska supparit alkoi harvenemaan ja vauva piti saada suht ripeästi ulos. Kalvoja ei puhkastu ja ne puhkes itsestään vasta ponnistusvaiheessa.

3. synnytys rv 39+3 alkoi myös spontaanisti supistuksilla. Kolmas synnytys oli helppo ja nopea. Sairaalassa ehdin olla 1,5 tuntia ennen vauvan syntymää. Sain spinaalipuudutuksen. Muita lääkkeitä en saanut. Kalvot puhkaistiin ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaihe oli nopea ja ei tullut yhtään tikkiä. Vauva oli pieni, alle 3kg vaikka syntyi viikolla 39. Vauvalla jäi nestettä keuhkoon ja jouduttiin virvottelemaan. Nopeasti anestesialääkäri sai nesteet imettyä pois ja missään vaiheessa ei ollut liikaa happivajetta. Sain vauvan virvoittelun jälkeen vierihoitoon. Vauvalta jouduttiin mittaamaan sokereita alhaisen syntymäpainon vuoksi ja jouduin syötäämään vauvaa 3 tunnin välein. Sokerit onneksi pysyi koko ajan hyvinä ja päästiin 1,5 vrk synnytyksestä kotiin.

Neljännen synnytyksen toivon olevan aikalailla samanlainen kuin kolmannen. Paitsi virvoittelua ei tarvitisi olla vaan olis ihana saada vauva heti syntymän jälkeen rinnalle. Toiveissa olisi myös yrittää olla loppuun asti ilman puudutteita, koska kolmannessa synnytyksessä olin melkein heti spinaalin laiton jälkeen täysin auki. Tietysti tilanteen mukaan. Turha sitä on väkisin kärvistellä ainakaan kovin pitkään.

Tylsä sateinen ilma ulkona. Ei päästä tyttöjen kanssa ulos. Täytyy keksiä jotain muuta kivaa tekemistä.

Natte ja Tinja 16+4

 

moikka
en ookkaa taas aikoihin kirjoitellut kun on tullu seurailtuu enenmmän facea mutta siis täällä oli eilen neuvola ja kaikki hyvin oli ihana päästä kuulemaan pienen sydämen sykettä <3 jotenki tämä raskaus on menny ihan siivillä kun on tuo pienin tyttönen vasta 7kk ni ei ole kerinnyt kwskittymään maha-asukkiin lainkaan :/ puhuin tästä neuvolassakin ja sanoivat sen olevan ihan normaalia vauva-arjessa eläville

täällä oli puhetta noista aiemmista synnytyksistä mulla siis takana kaksi synnytystä ensimmäisen kesto 9h50min ja toisen 5h15min. molemmat synnytykset olleet samankaltaisia ja lähteneet käyntiin limatulpan irtoomisella ja siitä n. tunnin kuluttua alkaneet supistukset. molemmilla kerroilla saanut epiduraalin ja synnytykset edenneet hyvin. tytöt syntyneet molemmat pueninä eka 3020 g ja toinen 2930g. synnytykset olleet ns. helppoja ja traumoja ei ole jäänyt. tulevasta synnytyksestä en osaa oottaa juuri mitään mutta toivon sen olevan samankaltainen kuin aiemmat

jansku-89 ja masukki 15+1

 

Kiitos Meidän äiti päivitetystä listasta!!!

Itselläni ei myöskään oikeastaan mitään uusia kuulumisia ole päivitettävänä... Seurana nyt tosin lähes jokapäiväinen päänsärky Yritän pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman särkylääkkeitä, mutta joskus on vain pakko koittaa saada helpoptusta Panadolista. Tosin niskani/sekäni/rintalihakseni ovat tällä hetkellä niin jumissä, että saattaa nuo säryt johtua siitäkin... Ensi viikolla taas hierojalle

Maha on kasvanut hurjaa vauhtia! Vatsalihaksetkin ovat jo erkaantuneet toisistaan. Hassua katsoa itseään tuosta rintalastan alta, kun tietyllä tapaa siihen saa sellaisen pahan näköisen "tyrän" nousemaan... Eilen pelästytin sillä mieheni

Synnytyksestä on ollut juttua... Esikon kanssa kesti lapsiveden menosta syntymään 25h, josta avautumisvaihe kesti 9h ja ponnistusvaihe 1,5h. Suoraan sanottuna tuo vuorokausi oli elämäni helvetillisin, mutta palkinto sen kestämisestä paras mahdollinen, jonka voi kuvitella ja vielä enemmänkin :heart: Joten en suoranaisesti tällä kertaa odota synnytystä, vaan aion nauttia raskausajan viimeiseen minuuttiin asti! (Viimeksi en malttanut nauttia viimeisistä viikoista, vaan odotin vain koska pääsen synnyttämään...) Toisaalta taas on se synnytys kaikesta kivusta ja kamaluudestaan huolimatta uskomaton kokemus, jota ei varmasti unohda koskaan.

Sipulisankari & Narsku 16+5

 

Nyt on kirjottelut jääny vähäselle, kun ei oo vaan yksinkertaisesti jaksanut. Olen kyllä seuraillu teidän kuulumisia ja pääsääntöisestihän teillä luistaa hyvin. =) Meillä oli tällä viikolla toinen neuvolakäynti ja kuultiin pikkuisen sydämen syke <3
Nyt sitten taas odotellaan seuraavaa neuvola käyntiä ja ultraa 27.11. ja 30.11. =)
Masu on kasvanu jo kovasti ja muutamia kertoja tuntunut "selviä" potkuja, jopa niin, että tuleva isäkin on tuntenu pikku potkut. <3
Jaksamisia kaikille mammoille =)

Jonna & Pikku-siili 16+5 :heart:

 

Meidän Äiti, kiitos uudesta pinosta! :flower:

Tervetuloa myös uusille mukaantulijoille!

Synnytyksestä ja sektiosta on kirjoiteltu.
Meidän esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Jos nyt yrittäisin lyhyesti kuvata meidän tapauksen.
Ke-iltana alkoi supistella ja to-aamuna menivät lapsivedet. Saatiin synnäriltä lupa lähteä heti sairaalaan. Siellä sitten tilanne jumittui, supisteli vain koko sen päivän ja illan. Yöllä supistukset voimistuivat ja sain kipulääkettä (petidiiniä?). Vasta aamulla kohdunsuu oli tarpeeksi auki ja päästiin synnytyssaliin. Edelleen kuitenkin tilanne eteni tosi hitaasti. Oksitosiinia alettiin antamaan päivällä ja taas odoteltiin.. Ilokaasua sain kipuun, mutta se ei jotenkin ollut mun juttuni, tai sitten en vaan osannut hönkäillä sitä oikein. Epiduraalin kun illalla sain, olo oli suorastaan ihana Nukuin jopa siinä välissä. Lauantaina aamuyöllä yhden jälkeen kalvot puhkaistiin ja sain alkaa ponnistamaan. Synnytys kuitenkin pysähtyi, koska vauva oli tulossa ulos niin erikoisessa asennossa. Siinä tehtiin päätös, että mennään sektioon. Vauvalla tai minulla ei ollut kuitenkaan mitään akuuttia hätää.

Minulle ei jäänyt synnytyksen alkupuolesta eikä sektiosta kauhukuvaa tai pelkoja.
Leikkaussalissa oli jopa rento ilmapiiri (!) ja mies sai olla mukana. Meille kerrottiin koko ajan, mitä tapahtui. Vauva oli ulkona kolmessa minuutissa. Syntyi siis rv 40+4. Ainut huoli oli sitten, kun vauva tarvitsi aluksi hieman apua hengittämiseen. Vietti pari päivää teho-osastolla, mutta alkuvaikeuksien jälkeen ei ongelmia ilmaantunut.
Itse kävelin jo leikkauspäivänä ja muutenkin toivuin sektiosta hyvin. Vauvaa en saanut heti syntymän hetkellä syliin, mutta siellä teho-osastolla kuitenkin heti, kun sinne ehdimme katsomaan.
Hauan siis vain sanoa, että ei se sektio välttämättä ole kamala kokemus

Mutta ainahan tämä on jännää tämä odotus ja se, kun ei voi etukäteen tietää, miten kaikki tulee menemään. Itse olen kuitenkin luottavainen ja tiedän jo omasta kokemuksetakin, että asiantuntemus on yleensä todella hyvää näissä vauva-asioissa Se huolestuminenkaan kun ei yhtään auta.

Seuraavaksi jännään kuitenkin rakenne-ultraa, joka on tasan viikon päästä

Jaksamista kaikille!

Viljavainio ja Pikkumuru 18+4

 

Synnytyksestä, synnytys käynnistyi rv 41+0 supistuksilla, lisäksi lapsivettä holahteli jonkin verran samoihin aikoihin. Alkoi siis yöllä ja heräsin kuuden maissa supistuksiin, en tiedä kauanko olivat jatkuneet. Kivunlievitykseksi sain epiduraalin, kun olin 5cm auki, ilokaasua en saanut, koska oksentelin jostain syystä. Avautumisvaihe kesti noin 11 tuntia ja meni kuulemma oppikirjan mukaisesti. Itsestäkin kaikki tuntui menevän hyvin. Ponnistusvaiheessa huomattiin, että vauva on hassussa asennossa enkä pystynyt yrityksistä huolimatta ponnistamaan häntä ulos. Avuksi tuli imukuppi, jolla vauva sitten imukupin kiinnittymisongelmien ja muiden jälkeen saatiin vedettyä väkisin ulos. Ponnistusvaiheen kesto 1 tunti. Vauvalla kokoa 4,4kg. Traumoja ei oikeastaan synnytyksestä jäänyt, imukuppiosuudesta ehkä jotain pelkoja. Meillä molemmilla vointi oli koko ajan hyvä, että sinänsä meni hienosti Mutta sitten toipumiseen meni kokonaisuudessaan 8kk. Aluksi haavat tulehtuivat, tuli poistettavaa arpikudosta jne. Sitten tuli suolisto-ongelmia johtuen synnytyksestä. Kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että ei synnytykset yleensä tällaisia ole, että tämä oli vaikea synnytys. Joitain pelkoja takaraivossa on, mutta ei ylitsepääsemättömiä. Loppujen lopuksi, kunhan vauva saadaan elävänä ja hyvinvoivana ulos niin muu on toissijaista. Toki toivon helpompaa synnytystä, mitä se sitten tarkoittaakin

Kiitos meidän äiti uudesta pinosta!

Hjannah&Pallero rv 18+4:heart:

 

Kiitos Meidän äiti marraskuun pinosta!

Esikoisen synnytyksestä sen verran tarinaa, että meni yliajalle ja käynnistettiin 42+2. Käynnistys alkoi ballongilla, sit kalvojenpuhkaisuun ja oksitosiinitippaan. Synnytyksen kesto oli 12h23min, josta tuo 23min ponnistusta, jolloin tehtiin episiotomia, kun lapsi tulikin yllättäen avotarjonnassa nassu kattoa kohden. Kaikki meni tosi hyvin, paitsi että suppareita tuli ryppäissä koko avautumisvaiheen ja oli välillä vähän rankkaa, mutta nyt kun ajattelee, niin ilokaasu ja epiduraali riittivät oikein hyvin kivunlievitykseksi ja kokemuksena oli mahtava Eli odotan myös jo synnytystä, vaikka kipeäähän se tekee ihan helkkaristi, mutta kuitenkin kipu kestää vain sen hetken ja palkinto on maailman parhain Tulevalta synnytykseltä toivon nopeampaa toimintaa ja varmasti osaan nyt itse pyytää tujumpaa kivunlievitystä kun sitä tarvitsen. Ja toivottavasti ei tarvitsisi leikata mitenkään.

Liikkeitä oon alkanut nyt tuntemaan, pieniä ilmakuplia ja pikkuruisia muljahduksia :heart: Päällepäin eivät vielä tunnu eikä joka päivä, mutta enenevissä määrin kuitenkin

Meillä on vähän kurjaa, koko perhe hirveässä flunssassa, esikkokin ekaa kertaa ikinä kunnolla kipeä ja etenkin illat on yhtä kitinää ja tämän mamman pinna aika herkässä, kun päätä särkee aamusta iltaan. Muuten energinen keskiraskaus alkaa olla käsillä, terveenä touhuan ja siivoan ja järjestelen koko ajan jotain ja jaksan puuhastella pihallakin tuntitolkulla. Rautaahan mulle määrättiin viime neuvolakäynnillä, kun oli vaan muistaakseni 113 ja se onkin auttanut pahimpaan väsymykseen. Seuraava neukkukäynti on 15.11 ja rakenneultra 20.11 eli jo kolmen viikon päästä!

Sadepäivän jatkoa toivotellen, Nanski + tyyppi 16+4

 

Synnytyksistä Ensimmäisen synnytys lähti käyntiin suppareilla rv 38+ Aikaa koko touhuun meni vähän reilu 6 tuntia, ponnistusvaihe 15min josta 10min meni asennon hakemiseen. Kokeilin eka jakkaralla, mutta supistukset kävi niin kovin jalkoihin etten siinä pystynyt olemaan. Kivunlievityksenä sain kohdunkaulan puudutteen. Repesin melko reippaasti ja syvältä, joten mut jouduttiin nukuttamaan että saatiin tikattua. Vertakin siinä meni aika paljon ja verensiirron sain. Kohtuu väsynyt olin synnytyksen jälkeen, muuten toipuminen meni hyvin eikä mitään pelkoja jäänyt.
Toisen synnytys lähti myös käyntiin supistuksilla rv 41, heti niitä tuli n. 5min välein. Synnytyksen kesto reilu 1,5h josta n. 20min kerettiin olemaan sairaalassa Ponnistusvaihe 1min ja puudutuksia en ehtinyt saamaan. Toipuminen oli tosi nopeaa.
Kolmas synnytys oli suunniteltu sectio rv 39 perätilan vuoksi. Olisin kyllä tuon perätilan halunnut synnyttää alakautta, mutta lääkärit epäilivät ultran perusteella napanuoran olevan kaulan ympärillä, joten ei sitten uskallettu yrittää. Sectiohan oli helppo, vaikka mä en kyllä yhtään tykännyt siitä epiduraalista. Kamala tärinä iski päälle ja tuntui että koko loppupäivän olin sellasessa ihme horkassa. Haava parani hyvin, toki siihen meni kuukausia aikaa ja on tosi siisti, mutta edelleen viiden vuoden jälkeenkin se on välillä arka ja tosi herkkä esim. kylmälle.

Näiden mun kokemusten perusteella mä toivon nopeaa alatiesynnytystä (toki ei liian nopeaa!) ilman mitään puudutteita. Ja mielellään vielä polikliinisesti.

Täällä taas kärvistellään virtsatietulehduksen kourissa. Jo kolmas tulehdus tän raskauden aikana! :headwall: Antibiootteja siis taas napaan ja tän kuurin jälkeen sitten jatkuva estolääkitys päälle. Inhottaa vaan noita lääkkeitä popsia koko ajan, mutta kaipa se on vauvalle pienempi paha kuin hoitamaton tulehdus...

Meidän Äiti ja :heart: 15+5

 

Kiitos Meidän äiti uudesta pinosta =)

On ollut kiva lukea teidän synnytyskertomuksia. Omani on mennyt vähän pitemmän kaavan kautta.

Esikoisen synnytys kesti n.20h, käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia viikolla 38+4. Olin siis jo osastolla tuon myrkytyksen takia. Sain pienen palan suun kautta jotan lääkettä joka sai aikaan supistuksia. Supistuksia tuli säännöllisesti mutta eivät olleet kipeitä. Sitten meni lapsivesi ja supistukset tuli todella kipeiksi. Siirsivät synnytyssaliin jotta sain kivunlievitystä. Epiduraali vaikutti vain pari tuntia jonka jälkeen vaikutus lakkasi vaikka ainetta lisätiin. Kipuja ei siis saatu kuriin ja kärvistelin noin 16h järkyttävien kipujen kanssa kunnes lääkärit päätti että synnytys on pysähtynyt olin auki vasta 4-5cm tuossa vaiheessa. Mentiin kiirellisellä sectiolla loppuun. Verta meni useampi litra ja hemppa oli vain vähän yli 80. Synnytyksestä jäi aika pahat traumat.

Toinen sujui jo vähän paremmin. Lapsivedet meni näyttävästi rautakaupassa =)rv 37+3, oltiin valitsemassa anopille maaleja Saatiin lupa tulla synnärille saman tien. Taaskaan ei epiduraali vaikuttanut kunnolla, lopussa oli vain jalat niin liikuntakyvyttömät ettei niitä pystynyt itse enää liikuttamaan =( Kipu tosin ei hävinny minnekään. Poika syntyi 18h vesienmenosta onnistuneesti alateitse. Pari tuntia poika kävi haukkaamassa happea kaapissa mutta yhdessä päästiin osastolle synnäriltä. Synnytyksestä jäi ihan positiivinen kuva ja paraneminen oli huomattavasti nopeampaa kuin sectiosta.

Nyt toivon että synnytys menis vähän nopeammin kuin kaksi edellistä ja epiduraalia en aijo ottaa kun ei siitä minulle tunnu olevan mitään hyötyä.

Ihanaa viikonloppua kaikille =)

House 15+1

 

Jee, marraskuu. Enää 4kk äitiysloman alkuun=)

Oi synnytyskertomuksia!
Esikoisesta meni limatulppa illalla ja yöllä yhdeltä alkoi heti säännölliset supistukset 5min välein. Niitä katseltiin kotona 4tuntia ja sitten sairalaan toteamukseen, että sormelle auki..kipupiikki perseeseen ja perhehuoneeseen nukkuun, et aamuvuoro saa kotiuttaa...Tunti unta palloon ja sitten heräsinkin TODELLISIIN supistuksiin. Sitten mentiinkin jo lujaa saliin.Kohdunkaulan puudutteen ehdin saamaan ja sitten ponnistamaan!
Eppis kuitenkin tehtiin,kun likka jumitti kanavaan ja sykkeet laski. Eppis kuitenkin toimi mulla tosi hyvin.Parani hyvin, eikä oo vaivnnu jälkeenpäin.

Näin jälkeenpäin oon miettiny ja tullu siihen tulokseen, et mulla ei ollu hajuakaan siitä, miten ponnistaa!Nyt kun on kattellu jotain "vauva tulossa " Tms vastaavia sarjoja, niin on ollu aivan, et aijaa...noinko leveelle siinä pitäs jalat olla...??:O
Siinä omassa synnytyksessä melkein tarrasin sellasta vanhempaa kätilöä käsipuolesta, et auta!Näytä miten! ..joka kävi siinä salissa sanomassa, että tuosta asennosta ei synnytetä. Mullahan oli aika nuori kätilö ja vielä harjottelija mukana.

Onko muilla jotain mietteitä siitä, mitä tällä kertaa haluaisi tehdä toisin?

 

Naneni Mulle tehtii kans episiotomia ekassa synnytyksessä kun napanuora oli kerran pojan kaulan ympäri ja joka ponnistuksella tietenkin sydänäänet laski, kun kuristi kaulaa, kätilö sai nuoran kuitenkin kaulan ympäriltä sormella, kun lisätilaa tehtiin, mut kyl mua tikattiinkin sitten varmaan tunti synnytyksen jälkeen ja 2viikkoon en kovalla pystynyt istuun. Tokassa tuli vaan pieniä repeämiä. Esikoinen oli 4135g(poika) synty 40+4 toinen 3785g(tyttö) 39+6 et eiköhän tääkin lähelle laskettu aikaa mee..

Epiduuraali vaikuttaa tosi erilailla eri ihmisillä mitä oon kuullut. Joillain ei auta, joillain pysäyttää supistustoiminnan, joillain vie tunnon ponnistuksesta, toisilla auttaa kuten mulla ajotus oli täydellien ja vasta sitten rentouduin ja paikat aukes nopeesti mut silti tunsin ponnistamistarpeen. Toisessa ei ollut epiduuraalia eli toivon tietty et ilokaasu riittää. Sen ottamisessa täytyy ennakoida, muuten ei auta mitään jos supistus jo lähtenyt nousuun ja sit ottaa niin se ei enää juuri auta.

Nyt kun synnytysaihe puheissa, onko kellään kokemusta vesisynnytyksestä? Mua kiinnostaisi. Tosin esim. kättärillä taitaa olla vaan yks huone missä allas. Mun neuvolatäti sano syyskuussa, että Naistenklinikka helsingissä menee jossain vaiheessa remppaan, ite en sinne menossa synnyttään mut kun se menee kiinni niin tiettää ruuhkaa jorviin ja kättärille. Toivotaan ettei vielä huhtikuussa.

Alapään paineen tunne johtukin siellä olevista suonikohjuista, kääk-kääk, ekasta ei ollut, tokasta oli, en vaan muista millä viikoilla ei musta näin aikasin ja nää nyt tuli sit nyt melkein puolivälissä, synnytyksen jälkeen ne häviää mut silti tylsä vaiva, toivotaan ettei peräpukamia tuu, niitä ei tosin oo ollu aikasemminkaan.

Mulla ei oo oikein tyttö/poika oloa.. kumpaakin on yks eli se on nyt sama mitä tulee kunhan on terve. Nyt kun neuvolaa niin harvassavälillä kyl miettii onko kaikki ok kun en liikkeitä niin hyvin vieläkään tunne, istukka tosin edessä, mut jotai tuntemuksia on ja tän viikon jumpissa oon jättänyt ekaa kertaa vatsallaan tehtävät selkälihasliikkeet väliin, vatsalihaksien harjottelu viel onnistuu.


Viikonloppuja!

Manzana81, 19+2

Laatuaikaa omassa hyvässä seurassa, kun mies vielä iltavuorossa ja lapset nukkuu.

 

Heissan kaikille!
Heti alkuun jo pahoitteluni, mikäli viesti on täynnä kirjoitusvirheitä Puhelimen kanssa täällä askartelen ja se tuppaa maksimoimaan virheet...

Meidän äiti kiitokset uudesta pinosta. Mulle vois päivittää tyttöolon.

nitta ja jessix tuhannesti onnea molemmille aivan mahtavista uutisista:heart:

Ja mitäs muuta, niin synnytyksistä puhetta ja kyselyä. Tavallaan odotan, mutta enempi ehkä kauhulla kuin jännityksellä.
Edelliset sujuneet seuraavasti:

Esikoinen 39+5: Synnytys käynnistyi illalla supistuksilla ja parin tunnin päästä sairaalassa olin 4cm auki. Sain melko pian epiduraalin, joka auttoi hyvin. Se tosin myös heikensi supistuksia, joten oksitosiini tippa laitettiin myös. Ponnistusvaihe oli kivulias, mutta kesti vain 17min. Tyttö painoi 3050g, äidille ei repeämiä. Synnytyksen kokonaiskesto 7h40min.

Toinen: Säännölliset supistukset alkoivat yöllä klo.1 ja tulivat heti 3min välein. Minut oli tutkittu reilu viikko aiemmin ja tiesin kohdunsuun olevan 3cm auki, joten sairaalaan lähdettiin melkein heti. Sairaalassa olinkin sitten 7cm auki ja en kerennyt saada muuta kuin ilokaasua. Vauva oli hiukan isompi 3445g, synnytyksen kesto 3h56min.

Kolmas 39+2: Epäsäännölliset supistukset alkoivat aamuyöllä ja muuttuivat säännölliseksi 10 aikaan aamulla. Sairaalaan mentäessä kohdunsuu oli 5cm auki. Sain epiduraliin ja olo oli hyvä. ponnistusvaihe oli todella helppo, vauva syntyi parilla ponnistuksella.

Neljäs 40+6: Aamulla alkoi jälleen säännölliset supistukset ja parin tunnin päästä lähdettiin sairaalaan. Olin toivonut pääsyä ammeeseen ja muuutenkin toiveeni oli synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Kätilö tutki ja sanoi kohdunsuun olevan 8cm auki ja ajattelin synnytyksen olevan nopeasti ohi ja pärjäsin hengittelemällä ja hyräilemällä. Jonkin ajan päästä kätilö ihmetteli etten tuntenut tarvetta ponnistaa. Kalvojen puhkaisu ja kätilön toteamus"olen pahoillani, kohdunsuu on 2cm auki". Kohdunsuuni oli jostain syystä ohut kuin paperi(kätilön sanojen mukaan) ja se aiheutti tämän virheen kätilölle. Samaan syssyyn kätilö sammutti supistuksia ja sydänääniä mittaavaan masiinan ja minä romahdin täysin henkisesti. Jonkun ajan kuluttua tutkittiin ja todettiin, että olin auennut 4cm, mutta reunat kuulemma todella tiukat. Minulle tuikattiin lihaksia rentouttava pistos kankkuun ja siitä alkoi helvetti! En ole koskaan kokenut niin suurta tuskaa ja menetin kontrollin täysin. Sain pyydettyä puudutetta ja sen jälkeen keikuin kipujen kanssa jossain tajunnan rajamailla. Sain spinaalin ja se oli taivas. Kohdunsuu oli auennut rytinällä ja pian sain ponnistaa. 17min päästä syntyi 3480g painava aarteemme. Synnytyksen kesto 8h. Itselleni jäi hiukan traumoja tuosta synnytyksestä ja koin epäobnistuneeni, kun en kyennyt selviämään kipujen kanssa.

Ja sitten toiveet tulevaan. Eli pelkopolilla on tarkoitus käydä puhumassa tuo edellinen kokemus läpi. Pelkään tulevan synnytyksen kipua ja edelleen minusta tuntuu, että olen jotenkin raukka, jos en kestä sitä luomuna. Meillä lähipiirissä on enimmäkseen synnyttäjiä, jotka korostavat sitä, että he ovat synnyttäbeet ilman puudutteita ja se on selvästi asia jolla voidaan kilpailla ja josta voidaan arvostella.

Huh, olipa tilitys Me saatiin kerrottua vauvasta lapsille ja minun perheelleni. Hyvin uutinen otettiin vastaan.

Rakenneultra on 21.11 ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Sukupuoli aiotaan kysyä, jos vain näkyy. Joku sanoi ettei ole käynyt neuvolassa viikon 10 jälkeen ja täällä sama.juttu. Viimeksi oli rv 9+1 ja seuraava on 22+ viikolla. Väli on mielestäni hurjan pitkä. Vaikka ultra ns. korvaa neuvolan, mutra siellä ei kyllä äitiä tutkita. Multa ei esim oo katottu hb:tä vielä kertaakaan:O
Voi kylläkin olla, että joudun neuvolaan soittelemaan ylimääräistä aikaa, kun tää väsynys on aivan kamala, olis kiva tietää, että johtuuko hempasta vai ihan omasta arjesta. Sen lisäksi mulla on kolmessa viineisessä yövuorossa alkanut tulla jonkun sorttisia vatsakramppeja ja kohtu alkanut hieman supistella, onneksi kivuttomasti. Eilen ja nyt yöllä seistessä tullut myös paineen tunne tuonne alapäähän: /

Niin ja keskustelu on mielestäni ihan riittävän aktiivista
Koitan nyt itsekin hiukan useammin tänne kirjoitella.

Hyvää viikonloppua toivottelee bigmama&matilda rv18+0, eli se on POKS

 

Kiitos Meidän äidille, kun jaksoit ottaa päivitysvastuun!

Synnytyksistä ollut paljon puhetta. Mulla kolme synnytystä, eli kaks ekaa ja vipa on mennyt hyvin. Ilokaasun voimalla eteenpäin ja viimeisimmässä synnytyksessä kielsin kalvojenkin puhkaisun, että synnytys saa edetä omalla painollaan. Se oli hyvä ratkaisu ja lapsivedet tulikin vasta vauvan syntymän jälkeen. Positiivisia kokemuksia kaikki kolme.
Mutta sitten kolmas synnytys käynnistettiin ja siitä ei oo mitkään hyvät vaikutelmat. Synnytys oli tosi nopea, mies ehti olla 5minuuttia salissa, kun vauva oli maailmassa. Meillä oli silloin yli tunnin ajomatka sairaalaan ja mies tietenki yöllä lähti kotoa ajamaan, kun olin itse osastolla jo valmiina. Supistukset oli ihan erilaiset, mitä on itsekseen käyntiin lähtevässä synnytyksessä, enkä pysynyt mukana ollenkaan. Kaikki tapahtui rytinällä ja vierihoitoon kun päästiin, en jotenkin ymmärtänyt, että vauva on jo maailmassa. Meni aikaa toeta siitä kokemuksesta.
Kaikki vauvat ovat olleet suht isoja, tytöt 4200+ ja pojat 4400+, mutta ponnistusvaiheet kuitenkin olleet ihan ok, joten niistä ei traumoja oo jäänyt.
Kaikenkaikkiaan tuosta viimeisimmästä synnytyksestä on mukavimmat muistot ja toivoisinkin tulevan synnytyksen menevän aika saman kaavan mukaan. Eli annettaisiin synnytyksen edetä täysin omalla painollaan, nopeuttamatta sitä turhaan ja ilokaasulla todennäköisesti pärjään tälläkin kertaa, vaikka en vanno, ettenkö puudutteita ottaisi.
Liian suuria suunnitelmia kuitenkaan en synnytyksen kulusta tee, meen katsomaan minkälainen kokemus tällä kertaa tulee ja otetaan vastaan se mitä tuleman pitää. Innolla odotan jo sitä, että pääsis synnyttämään.

Mä jatkan edelleen aamukukkumista. Nytkin heräsin ennen kuutta, vaikka sais röhnöttää sängyssä niin kauan ku huvittais. En ymmärrä mikä tämä vaihe nyt on, tässä vaiheessa jo!

Liikkeitä tuntuu parhaiten, kun istahdan tähän koneelle. Istun vähän etukenossa ja silloin alkaa tuolla ihan alhaalla möngertäminen. Ihanan tuntuista. :heart:

Rakenneultra on vasta 7.12. ja sinne tuntuu olevan ihan liian pitkä aika. Mutta toisaalta, aika on kulkenu tähän asti mielestäni siivillä, kohta me ollaan jo puolessa välissä, jotenki uskomatonta. :O

Neuvolakäynneistä sen verran, että täällä käydään näin aluksi noin kuukauden välein. Oon siis käyny ekan kerran vk10, normaalisti mennään vk9, mutta ajat ei sopinu yhteen, niin menin viikkoa myöhemmin. Lääkärinvla oli vk13 ja seuraavan ajan otin vklle 18. Enskerralla sitten saankin sokerinseurantalaitteen kotiin. Taas.

Keskustelun aktiivisuus on mun mielestä just sopivaa, niinku moni muukin on todennu. Pysyy paremmin kärryillä muitten kuulumisista, kun tekstiä ei tuu päivässä viittä sivua. Mä käyn joka päivä lukemassa pariinki kertaan kuulumiset, vaikka itse en joka päivä kirjoitakkaan. Loppuaikana tulee varmasti kirjoiteltua useammin, varsinki sitte, ku äippäloma alkaa.

Mutta nyt, oikein hyvät ja rentouttavat viikonlopputoivotukset kaikille! Voikaahan paksusti!

silkkii ja itu 16+4

 

Moikka!
Synnytyksistä on täällä ollu paljon puhetta. Itteeni pelottaa vain ja ainoastaan se että kerkeenkö sairaalaan. Esikoinen syntyi rv38+2 (3050g), kesto 2h56min (2780g), toinen rv 36+6 1h3min ja kolmas rv38+4 (2420g) 2h4min. Ilman kivunlievityksiä on kaikki tullut.
Mulla on se puolenvälin lääkäri käynti keskusairaalassa, koska kuopus oli pieni syntyessään.

Mä oon ruvennu heräämään öisin, 2-3kertaa. Todella ärsyttävää |O Olis niin kiva nukkua yhtäjaksoisesti.

Nyt on taas mentävä kotihommiin, kun iltavuoro kohta kutsuu -->

Kaukaa hyvän näkönen 16+6

 

Bigmama mä ymmärrän hyvin sua tossa luomusynnytysasiassa. Mulla on siis kaikissa kolmessa synnytyksessä ollut epiduraali tai spinaali vaikka olen viimeiseen asti yrittänyt sinnitellä ilman. Nytkin toiveissa olis siis pärjätä mahdollisimman pitkään ilman. Olis vaan kiva tietää, miltä se loppuun asti luomuna meneminen tuntuu. Se on sitten toki eri asia pystynkö siihen. Mun mielestä on vaan älytöntä, jos sun lähipiirissä retostellaan jollain synnytyksen lääkkeettömyydellä. Kaikki synnytykset ja synnyttäjät on erilaisia. Näin ollen se kipukin on erilaista. Turha on kenenkään sanoa, että jonkun toisen pöksyissäkin olisi pystynyt synnyttämään luomuna. Muutenkin synnytyksellä retostelu on vähän sellasta, että tulee mieleen, onko retostelijalla huono itsetunto. Vähän aikaa sitten kuulin siskosten kinastelevan siitä, kummalla oli nopeampi ponnistusvaihe. Ihan älytöntä, koska eihän siihenkään välttämättä vaikuta äidin kyvyt ja voimat vaan voi olla vaan kiinni vauvan asennosta, miten nopeesti tulee. Ja toki mun mielestä saa ja kuuluukin olla ylpeä omasta synnytyksestä oli se sitten lääkkeellinen tai lääkkeetön. Mutta toisten synnytysten arvostelua en voi käsittää.

Muuten tosta synnytykseen puutuumisesta olen sitä mieltä, että en halua turhaan puututtavan, mutta tietenkin tarpeen vaatiessa luotan kätilöiden ammattitaitoon ja siihen, että asioita tehdään minun ja lapsen parhaaksi. Mun ekassa synnytyksessä vaan harmitti se, kun multa puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa vaikka synnytys eteni ihan hyvin. En siis tykkää, että automaationa tehdään asioita. Sitten toki, jos tarvitaan vauhtia synnytykseen vaikka vauvan voinnin takia tai synnytyksen pysähtymisen takia, se on ok.

Epparista oli jotain puhetta. Mulle se tehtiin silloin perätilasynnytyksessä, koska se kuuluu siihen automaattisesti ja mun mielestä siihen onkin järkiperusteet, koska perätilasynnytyksessä ponnistusvaiheen tulee olla nopea. Mulla ei jäänyt siitä mitään traumaa. En tietenkään halua sitä turhaan tehtävän, mutta tarpeen vaatiessa se on hyvä apukeino ja estää pahemmat repeämiset. Mulla epparihaava parani hyvin kahdessa viikossa. Vähän se jomotteli sen ekan viikon aikana, jos oli liian kauan pystyssä. Hyvä siinä oli sekin, että tuli oikeesti levättyä synnytyksen jälkeen. Kolmosen synnytyksestä, kun ei tullut repeämiä, olin vähän liiankin toimelias synnytyksen jälkeen, kun olisi hyvä pikkasen enemmän huilia.

Tossa luomusynnyttämisessä mulla on oman kivunsietokykyni lisäksi esteenä mun mies, joka haluaisi, että ottaisin kaikki mahdolliset lääkkeet heti. Hän ei haluaisi katsella mua tuskissani ja ymmärtäähän sen. Olen nyt yrittänyt puhua sille, että sen täytyis tsempata mua enemmän kestämään sitä kipua pidempään. Saa nähdä toteutuuko. Mä aijon silti myös tsempata itseäni ajattelemaan niin, että kipulääkkeisiin turvautuminen ei ole mikään häpeä ja en saa pettyä, jos tälläkin kertaa niihin turvaudun. Synnytys on aina hieno ja onnistunut kokemus. Pääasiahan on, että vauva saadaan ulos. Muut on vaan pieniä teknisiä yksityiskohtia.

Että sellanen vuodatus tällä kertaa.

Natte ja Tinja 16+5

 

Jee! Kiitos Meidän Äiti uuden pinon tekemisestä, ite en todellakaan uskaltaisi säätää mitään kun oon vielä niin ulapalla koko tän keskustelujutun suhteen.

Synnytyksiä mulla ei tosiaan vielä ole takana, en oikein tiedä mitä siitä odottaa. Miehen serkun vaimo kertoi kauhutarinoita, samoin eräs tuttu. Itse en jotenkin jaksa stressata asiasta. Jos siitä tulee kamala kokemus, niin sitten tulee!

Eipä mulla muuta. Tyttöolon mullekin voisi päivittää.
Eilen sainkin kuunnella humalassa olevan appiukon nimiehdotuksia ym.(Siis kertoi ihan suoraan mikä nimi lapselle pitäisi antaa, teki mieli käskeä appiukon suksia kuuseen!!) On se vaan "mukavaa" kun kaikki puuttuu tähän niin paljon!!!

Huomenna saadaan varmaan kuulla joutuvamme helvettiin kun ei oltu ajateltu lasta kirkkoon liittää (miehen papan 80-vuotis synttärit tiedossa ja ovat niin uskovaisia kuin vaan voi olla...), onneksi illemmalla päästään sit hurmaavan 1-vuotiaan synttäreille, se poika ei varmana meitä arvostele!! )

Napppi ja peikkolapsi 16+5

 

Hei taas pitkästä aikaa

Tyttöolon saapi minullekin päivittää, tosin muutama viikko sitten oli vielä vahvempi kuin nyt. Kaikki merkit, kuten syke ja vatsan asento, viittaavat tähän myös. Tosin, en tiedä kuinka luotettavasti tuo vatsan asento meikäläisen kokoisella antaa vinkkejä, kun muutenkin leviää ja roikkuu joka suuntaan

Täysin oireettomasti edetään täällä edelleen. Niin oireetonta, että unohdan välillä koko odotuksen. Liikkeistä ei tietoakaan, istukka edessä ja rasvakerros tiellä... pelottaa, onko kaikki hyvin, mutta täytynee tukeutua siihen, että tähän mennessäkin ollut... Maanantaina toinen neuvola, pääsee kuulemaan sydänääniä ja taas konkretisoitunee odotus hieman ja huoli helpottaa

Löytyykös täältä muita synnytyspelkoisia? Tai en tiedä, voiko kohdallani vielä pelosta puhua vai onko jotain ekakertalaisen epävarmuuttakin...
Mutta ylipäätään en kestä minkäänlaista kipua. En kestä katsoa, kuulla tai lukea synnytyksestä mitään, panikkihäiriö alkaa orastaa jo ajatuksesta, pelot tulevat uniinkin ja koko touhu kammoksuttaa jo nyt. Jos mahdollista, aion toivoa että kaiken kivunlievityksen kanssa tullaan jo parkkipaikalle vastaan tai muussa tapauksessa otan itseltäni tajun juoksemalla päin seinää

Kävin sukurasitteen takia sokerirasituksessa vk 15, painoni takia olisin joutunut sinne kuitenkin. Maanantaina kuulemaan siis nekin tulokset. Pikatestin mukaan paastoarvo hiukan koholla...

Tulipa vielä mieleen, teettekö jotain raskausarpien estämiseksi. En ole varreltani kaunein, mutten kaipaa enempääkään mielipahaa siihen liittyen, joten rasvailen vartalovoiteella hiukan aktiivisemmin... muutamia juonteita ilmestynyt... hyviä tuotteita tähän puuhaan?

Viu&Jaska 17+0 poks

 

Pitkästä aikaa sain minäkin kirjauduttua sisään. On se vaan niin vaikeaa joskus Joka päivä käyn ainakin kerran lukemassa kuulumisia ja mukava kun aina on jotain kommentteja! Ei ole tullut kirjoiteltua, kun ei oikein mitään ole tapahtunutkaaan.

Kiitos Meidän äiti uudesta ketjusta!! :flower:

Neljäs neuvola olisi huomenna. Kiva päästä kuuntelemaan taas sydänääniä. Jospa nyt kuuluisivat jo vahvoina. Viimeksi kuuluivat pienen hetken ennenkuin kaveri livahti karkuun. Ensimmäisen kerran kävin neuvolassa jo 7. viikolla, sitten 10. viikolla oli lääkärineuvola ja 14. viikolla edellinen. Rakenneultraan olen varannut ajan, mutta siihen on vielä monta viikkoa.

Mukavaa, kun täällä on ollu juttua synnytyksistä. Varsinkin ensikertalaisena se mietityttää ja luen mielelläni toisten hyvistä ja huonoista kokemuksista. Itselläni ei ole oikein mitään odotuksia, tällä hetkellä tuntuu että täytyy vaan ottaa se sellaisena kuin vastaan tulee.

Mulla oli myös pari viikkoa sitten vaihe että heräsin monta kertaa yössä. Nyt tuntuu että se on mennyt ohi ja täytyy herätä vain kerran yössä pissalle.

Ostin raskausarpien ehkäisyyn apteekista Bio-oil nimistä öljyä. En oikein osaa sanoa vielä mielipidettä suuntaan enkä toiseen. Pari viikkoa olen sillä mahaa rasvannut. Muuten rasvaukseen, kuivalle iholle ja limakalvoille minulla on Ceridal öljyä, se vaikuttaa ihan hyvältä tuotteelta. Tulee aina silloin tällöin rasvattua.

Minäkään en tunne vielä varmasti liikkeitä. Epämääräisiä tuntemuksia jotka ovat ehkä liikkeitä, kyllä on, mutta varmuudella en voi sanoa että olisin kertaakaan tuntenut. Pakko se on vaan luottaa että kaikki on kunnossa, muuten pää hajoaa huolehtiessa.

Kasvatellaan masuja Mukavaa viikonlopun jatkoa!!

Täällä poksuttiin taas eilen!
Scrat ja pähkinä 18+1

 

Raskausarvista Mitään en oo niiden eteen koskaan tehnyt. Mulla on kyllä ollutkin tosi hyvä tuuri sen suhteen että oon suuremmilta arvilta säästynyt. Alavatsalla ja rinnoissa jokunen muuta ihoa vaaleampi arpi on muistona, ei sen kummempia.

Neuvolakäynneistä Mulla eka neuvolakäynti oli raskausviikolla 7, seuraavaksi oli lääkärintarkastus ja nt-ultra äitiyspolilla rv 11 ja nyt tällä viikolla oli toinen neuvolakäynti rv 15. Seuraavan kerran on neuvola rv 19 ja ultra rv 20. Aika sopivasti noita on mun mielestä ollut, vaikka välillä tuntuu että odottavan aika on tooosi piiitkä!

Tänään on ollut oudon aktiivinen päivä! Pitkästä aikaa jaksoin hyvillä mielin lähteä koirien kanssa lenkille. Haravoin pihaakin ja aloitin keittiön maalausprojektin paklaamalla seiniä ja repimällä vanhoja boordeja. Ihanaa kun jaksaa taas touhuta! :heart:

Huomenna alkaa jo seitsemästoista viikko! :O Jestas kun aika rientää!
Meidän Äiti ja pieni 15+6

 

Heissan pitkästä aikaa taas!

Täällä turvotaan kun pullataikina..Huomaa että on kolmas raskaus jo kyseessä. Ja raskausarvet saavat kukoistaa, sainhan arpia jo kun teiniä tein niin kamalan kasvupyrähdyksen. Onneksi ne ajan myötä vaalenevat.

Tämän raskauden ensimmäinen mielitekokin on koettu... Pullaa oli pakko leipoa viel tän lauantai illan ratoksi. Ihan hyviä pullia tulikin, mies ja pojatkin tykkäs. Aikaisemmissa raskaukissakin on mielitekoja ollut mutta ei paljon mitään eikä kummallisiakaan.

Neuvoloista sen verran. Et ekan kävin jo silloin "ties koska" ja sit kävin ultrassa pariin kertaan ennen toista neuvolaa. Lääkäri täällä on korvattu tuon ultran varjolla. Näin kolmatta odotellessa ei yhtään huono juttu. Tuntuu että täällä suunnalla uskotaan et kyllä kolmannen raskauden kohdalla jo tietää jos tarvitsee ylimääräisen käynnin tai jotain muuta apua. Seuraava ultra on tuossa kuukauden päästä ja toinen ultrakin jo joulukuun puolivälin nurkilla.

Mutta nyt hetki kahden keskistä aikaa miehen kanssa, kun pikku herrat painut nukkumaan, eli sipsit, kokista ja leffa on illan suunnitelma

Outi + Toukka 15+ 2

 

Hei!

Täällä yks väsynyt tuleva mamma kirjoittelee. Viikkoja on jo ihan reippaasti, mutta väsymys ei tunnu hellittävän... Jäin saikulle reiluksi viikoksi, kun en yksinkertaisesti jaksanut töissä. Töissä mulla on vähän raskas tilanne. En jaksa sotkea ammattiani tähän, mutta sanottakoon, että se on henkisesti melko raskasta.

Synnytystä en halua vielä ajatella. Mulla eka kyseessä. Hieman jännittää silloin, kun sitä ajattelee, mutta isompi juttu on kuitenkin se synnytyksen jälkeinen aika valvomisineen ym. Mitenköhän siitä selviää?

Karen 18+4

 

Hyvää iltaa, god afton! Mulla on ollut tänään joku virtapiikki ja olen pyörinyt pyörremyrskyn lailla kämpän läpi, siivonnut, jynssännyt ja puunannut. Ikkunatkin tuli pestyä sisältä. Ja nyt sitten sattuu lonkkiin ja takamukseen niin pirusti ettei tahdo liikkeelle päästä. Mutta koti kiiltää

Minun edellinen synnytys meni mukavasti, mitään traumoja ei jäänyt. Aamulla (39+2) heräsin supistuksiin, jotka sitten päivän mittaan voimistuivat ja tihenivät. Kolmen maissa iltapäivällä saavuimme sairaalaan, jossa sain kuulla olevani 3-3,5 senttiä auki ja usko meinasi hetkeksi loppua. Mutta sitten alkoikin tapahtua rytinällä, toivomaani ammeeseen en koskaan ehtinyt ja tasan viideltä sain alkaa ponnistamaan. Ponnistussuunnan löytäminen oli hakusessa kunnes toinen, kokeneempi kätilo tuli avuksi ja sitten ei enää tarvittukaan kuin muutama ponnistus ja 17:40 oli poika maailmassa (3110 g). Ilokaasua kokeilin ponnistusvaiheen alussa enkä huomannut kivun kannalta mitään apua, mutta kunnolla hengittämiseen se mielestäni auttoi kun muuten ei voimakkaiden supistusten päällä ollessa oikein malttanut hengittää. Tikkejä laitettiin, määrää en tiedä mutta toipuminen suhui nopeasti ja kaikkiaan oli ihan jees kokemus.

Muistan kuinka la:n lähestyessä lueskelin synnytystarinoita ja valkkailin niistä vain niitä positiivisempia. Oman mielen kannalta vaan tuntui tärkeältä yrittää suhtautua tulevaan mahdollisimman rennosti, omaan kroppaan ja kätilöiden ja lääkärien ammattitaitoon luottaen.

Raskausarpia vastaan käytin edellisellä kerralla Body Shopin Cocoa Butteria eikä arpia tullut. Aika monesta paikasta olen lukenut, että jos niitä on tullakseen niin siinä ei rasvoilla läträilyt auta mutta nyttenkin olen jo alkanut rasvailla päivittäin. Pelkästään jo ko. rasvan tuoksusta tulee "raskausolo", sen verran vahvasti hajumuistissa

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Pihlaja79 ja tekonimi puuttuu vieläkin 15+2

 

Pitäisköhän munkin kirjotella jotain ? Väsymys, kiire jne vaivaa...
Nyt taas sunnuntai-illan ratoksi kävin kirimässä kuulumiset kiinni.

Kiitokset uudesta pinosta tekijälle

Synnytyksestä Mulla edellinen synnytys käynnistyi kovilla supistuksilla 40+3 klo 20 ja klo 23 aikaan lähettiin sairaalaan. Sairaalassa todettiin että 4 cm auki -> saliin. Sain onneks nopeesti epiduraalin, koska olin tosi kipeä. Yö meni torkkuessa. Yhden lisäannoksen sain epiduraalia joskus kolmen aikaan (kait ?) Klo: 5 aamulla kätilö totesi että nyt on kokonaan auki ja saa alkaa ponnistamaan. Hetki treenailtiin ja sit piti alkaa hommiin, tuossa kohtaa oli jo tiedossa epäilys avosuisesta tarjonnasta. Paikalle tuli lääkäri ja yritettiin ponnistaa. Lopulta vauvalle tuli sydänäänilaskuja ja päädyttiin eppariin ja imukuppiin. Teki kyllä tosi kipeetä ! Mutta hetkessä oli poika pihalla klo: 6.01. Ponnistuksen virallinen kesto siis 45min. Vauva oli vaisu, kalpea ja nieleskeli. Pisteet tais olla jotain 7/8/8. Ei oikein selvinnyt että mikä aiheutti alun vaisuuden. Eikä ollut mikään iso vauva 3335g / 48cm. Sokereita seurattiin osastolla ja pakkosyötettiin et pysyivät kurissa.
Pienoinen kammo kyllä jäi... Täytyy nyt katsoa että onko aiheellista käydä juttelemassa jossain ennen tätä tulevaa synnytystä.

Neuvolassa kävin vime viikolla, mut en nyt jaksa kaivaa korttia. Täytyy päivitellä luvut toisella kertaa. Sydänääniä ei meinattu saada kuuluviin, enkä mielestäni kuullut jumputusta vaan enemmänkin sellasta viuhviuh... Ja sit sekin aina katos johonkin. Terkkari kyl sano et kyl sieltä äänet löyty. Tiedä sitten...? Jotenkin mieltä painaa...
Rakenneultra on 4.12. eli ihan kohta jo. Huh. Aika menee hurjan nopeesti.

Liikkeitä tuntuu välillä kait (?) Tosi epämäärästä. Maha on kasvanut kyl paljon nopeemmin ku ekalla kerralla. Näyttää ku ois viikkoja jo yli 20 reippaasti

Huomenna taas töihin kuluttamaan aikaa... Plaah...