Huonoja uutisia ... Nyt minun vuoro..

Kuulumisia,

Pari viikko sitten tuli päksistä kirje, 30.9 lääkäriaika. Ensi viikolla vuorokausivirtsankeräys ja 16.9 kokeiden ottoa täällä Heinolan terkkarissa ( pth, d-vitamiini ja jotain muuta muistaakseni ) .

Saas nähdä sitten, mitä tulee vastauksiksi..

:confused:
 
En tiedä taustaasi enkä tarinaa muun kuin tämän ketjun verran, mutta se mitä tässä on tullut ilmi on kyllä tehnyt selväksi että sua on koeteltu jo aivan liikaa. Vahva olet kun kaikesta huolimatta jaksat pysyä käynnissä ja pitää vielä muistakin huolta.

Aurinkoa sun elämään ja suunnattomasti jaksamista, toivottavasti saat vihdoin ja viimein vastauksia ja hyviä sellaisia :hug:
 
"essi"
Siis herranjumala, oikeestiko ihminen pistetään odottamaan PUOLI VUOTTA, että saa tietää mikä vaivaa noinkin suurissa oireissa?! Ja suomi on hyvinvointivaltio. Varmaan olet ajoittanut ollut aika romuna! Ite menisin varmaan pitkin seiniä, vaikka eipä siinä paljon mitään voi tehdä. Harvalla on rahaa moisia yksityisellä tutkituttaa...
Zemppiä!
 
"essi"
Siis herranjumala, oikeestiko ihminen pistetään odottamaan PUOLI VUOTTA, että saa tietää mikä vaivaa noinkin suurissa oireissa?! Ja suomi on hyvinvointivaltio. Varmaan olet ajoittanut ollut aika romuna! Ite menisin varmaan pitkin seiniä, vaikka eipä siinä paljon mitään voi tehdä. Harvalla on rahaa moisia yksityisellä tutkituttaa...
Zemppiä!
 
Niin, aika ajoin olen aika masentunut tähän tilanteeseen. Mutta koitan silti aina ajatella , että eiköhän tämä tästä selviä...

Viimeksi eilen illalla itku pääsi tästä asiasta ja toki myös hometaloasia stressaa tosi paljon mieltä.. Mutta ei pidä luovuttaa kummassakaan asiassa vaan puskettava vaikka kyynel silmässä eteenpäin.. tiedän, että tämä jossain vaiheessa selkiää sekä minun terveyteni osalta että hometalonkin. Joku kaunis päivä tämä kaikki on vain kaamea muisto.

Ja vaikka onkin ahdistusta ja epätietoisuutta elämässä, siltikin koitetaan osata joka päivä nauttia pienistä hyvistä asioista, asioista jotka ovat mukavasti . Niitä löytyy joka ikisestä päivästä kuitenkin, kun osaa elämää katsoa niin .. no, välillä kieltämättä vaikeaa, mutta silti niin on tehtävä , koska sekin kantaa elämässä paljon pidemmälle, kuin jatkuva valittaminen ja pelkääminen. :wave:
 
"hoitsu"
Alkuperäinen kirjoittaja Hölmölän-iita;22015810:
Niin, aika ajoin olen aika masentunut tähän tilanteeseen. Mutta koitan silti aina ajatella , että eiköhän tämä tästä selviä...

Viimeksi eilen illalla itku pääsi tästä asiasta ja toki myös hometaloasia stressaa tosi paljon mieltä.. Mutta ei pidä luovuttaa kummassakaan asiassa vaan puskettava vaikka kyynel silmässä eteenpäin.. tiedän, että tämä jossain vaiheessa selkiää sekä minun terveyteni osalta että hometalonkin. Joku kaunis päivä tämä kaikki on vain kaamea muisto.

Ja vaikka onkin ahdistusta ja epätietoisuutta elämässä, siltikin koitetaan osata joka päivä nauttia pienistä hyvistä asioista, asioista jotka ovat mukavasti . Niitä löytyy joka ikisestä päivästä kuitenkin, kun osaa elämää katsoa niin .. no, välillä kieltämättä vaikeaa, mutta silti niin on tehtävä , koska sekin kantaa elämässä paljon pidemmälle, kuin jatkuva valittaminen ja pelkääminen. :wave:
Positiivinen ajattelu kantaa pitkälle, voimia! :)
 
"vieras"
[QUOTE="essi";21984943]Siis herranjumala, oikeestiko ihminen pistetään odottamaan PUOLI VUOTTA, että saa tietää mikä vaivaa noinkin suurissa oireissa?! Ja suomi on hyvinvointivaltio. Varmaan olet ajoittanut ollut aika romuna! Ite menisin varmaan pitkin seiniä, vaikka eipä siinä paljon mitään voi tehdä. Harvalla on rahaa moisia yksityisellä tutkituttaa...
Zemppiä![/QUOTE]
Älä nyt karvojas pudota. Yksikin viesti olisi riittänyt.
 
toivottavasti ei ole muuta
Joskus lääkäri saattaa säikäyttää pahastikin ilmaistaessaan mahdollisia syitä oireiluihin. Itselläni epäiltiin sirppisoluanemiaa teininä ja se sai aikamoisen sekasorron perheeseen. Itse en tajunnut kuinka vakavasta anemiasta edes puhutaan "eiköhän se nyt ihan vain rautalääkityksellä mene ohi". Äiti taas luki kirjallisuutta, että harva sirppisoluaneminen elää yli 15 vuotiaaksi ja kauhisteli, kun päivittäin lähinnä nukuin vain.

Sitten tuli erittäin paha keliakia epäilys siihen päälle, kunnes saatiin selville aika pahasta taudista, mikä olisi vaatinut ihan sairaalahoitoa, mutta selvisin siitä kuitenkin ihan oman elimistön hoitovoimin. Olo vain alkoi paranemaan ja vihdoin myöhemmin testeissä havaittiin vanhan sairauden jäljet. Ja that it's. Elossa edelleen ollaan :)

Toivottavasti siis kyseessä on niinkin pieni asia kuin vitamiinin puutostila.
 
[QUOTE="vieras";22015928]Tää on provo.. tuo aloittaja kyykyttää meitä 6 - 0.[/QUOTE]

Voi kun OLISIKIN provo, tuntuu jo että nää meidän perheen viimeiset vuodet on ollu pelkkää provoa..kun alkaa miettimään mitä kaikkea p"#"#a on ollut ja on yhä...

Mutta elämä antaa sen mikä tarkoitettu kai on..
 
v
[QUOTE="vieras";22015928]Tää on provo.. tuo aloittaja kyykyttää meitä 6 - 0.[/QUOTE]

Miehen sairaushan käytiin ihan telkkarissa läpi siinä yhdessä ohjelmassa, joten aitoa asiaa.

Jaksamisia. :hug:
 
Yötä ,

Pikkasen tilannepäivitystä tänne, verikokeissa käyty, huomena vuorokausivirtsan kerääminen ( :x ) ja sitten 30.9. päksiin.

Kuume nousi tänään( tai eilen kellon mukaan ), tuossa illalla oli 38 astetta. Olo aika heikko. Muutenkin kaamea väsymys taas painanut päälle..

Mietin tuossa että tällä kaikella on pakko olla jokin tarkoitus, että kovasti koetellaan. Tämä ei voi ikuisuuksiin kestää tämä "huono karma". Jossain vaiheessa tulee muutos varmasti parempaan, jollakin tavalla.

No, nämä tälläisiä yöllisiä mietoksia. Kaipaan vaan niin tavallista normaalia elämää, ilman kaameaa taloudellista ja terveydentilan epätietoisuutta ja ahdistusta.

Näillä mennään , nyt koittamaan unta tämän kaktuskurkkuni kanssa ja toivoen , että aamulla vointi ok .

öitä !

Olivia 7v : " äiti mä rakastan sua enemmän kuin tähtiä on maailmassa, ja niitä on äiti kuule paljon ".

:heart:Lapset
 
Viimeksi muokattu:
JONSERED Karhunkantaja
:hug:

Olen miettinyt, että jossain vaiheessa tulee vastoinkäymisten mitta täyteen ja elämä muuttuu helpommaksi, mutta ei elämä ole kohtuullista, ei sinun osallasi.

Voimia.
 
No niin, aamulla se sitten olisi aika 9:30 .. Pari viime päivää menny sängyn pohjalla, kuumetta ollu enimmillää se 39 astetta.. aikamoista hourailua ollu että..! Mulla kun ei yleensä kuume nouse ikinä.

No nyt vielä kurkku kipeänä ja huomena en vielä mene töihin , vaikka mieli tekisi. Pelottaa , että kuume nousee taas ja pilaa vielä ensi viikonkin..MURR. Lauantaina olisi Olivian kaverisynttärit :)

No, mutta näillä aamuun :whistle:

Ps: aika ällötystä tuo vuorokausivirtsankeräys ...iyy..:eek:
 

Yhteistyössä