Huusitko synnyttäessäsi?

en huutanut kummassakaan. ekassa epiduraali toinen luomuna. Puristin miehen kättä aika paljon ja taisin sanoo, että "nyt sattuu"=) olin jo 10 cm auki.

 

Huusin vain pahimpien supistusten aikana. Synnytykseni käynnistettiin lapsiveden menon takia Cytotekilla, kun ei itsekseen lähtenyt. Aukesinkin sitten vauhdilla, 1,5 h:ssa 9 cm. Ne supparit SATTUI !!!! Tuon jälkeen sainkin sitten epiduraalin, ja puolikkaan satsin juuri ennen ponnistusta, niine ttä tunsin ponnistustarpeen mutten ollenkaan kipua.

Olin vannonut miehelle ennen synnytystä etten huuda, mutta kun oli saapunut paikalle juuri kun pahimmat supparit olivat menossa, niin huutoni oli kuulunut synnytysosaston ovelle saakka...

 

[QUOTE="Blushing";23390652]Jep ja jep! Reilu viikko sitten [/QUOTE]

Onneksi olkoon! Kumpi tuli?

 

Esikoisen synnytyksessä joo, kuopuksen synnytyksessä en.

 

En. Kipu oli niin kova etten pystynyt päästämään mitään ääntä. Enkä pystynyt edes liikkumaan kun oli pahin kipu päällä.

 

Tuo on vain niin, lapso täytyy ponnistaa eikä huutaa.

vähän riippuu. Kakkosen aikaan yritin pidättää, että kätilö saa kaiken valmiiksi ja hanskat käteen. Huusin vaan, etten pysty pidättämään ja lapsi vaan tuli Koko vaihe kesti sen mun huudon verran....

 

En. Vaikeroin ja nyyhkytin, mutta en huutanut.

 

Minä ärisin ja ähisin ja tein töitä 'väärällä päällä', jonka seurauksena kasvot oli täynnä ratkeilleita verisuonia. Ne kun katosivat niin ikinä mulla ei ole ollut niin kaunista ihoa.

Muistan sen vielä nyt yli 20 vuoden jälkeenkin.

 

En. Olin oikeesti aika hiljaa. Mieskin oli ihan ihmeissään
Olin vetäny ilokaasua niin paljon, että vain hymyilytti
Ja spinaalikin osui juuri sopivasti. En tuntenut mitään. Muutamat mojonvat supistukset.

 

Kätilö sitten lopulta tuli sanomaan, että "pitäisi tuo huutaminen lopettaa, ettei kaikki voimat mee siihen". Olin et "aha, okei " DD

 

En ole huutanut, mutta jos kohdunsuulle jää "reuna" joka pitää painaa käsin pois (osassa synnytyskistäni on jäänyt), jotta synnytys edistyisi, niin siinä vaikeessa kyllä puhkun ja puhisen ja taatusti huutaisinkin, jos uskaltaisin voimia moiseen hommaan itsestäni irrottaa.

 

Ekassa huusin ja kätilöopiskelija tuhahteli lopuksi että ole hiljaa........

Tokassa mä vaikenin ja kun multa pääsi vinkaisu, pyytelin anteeksi. Tämä kätilö taputti olkapäälle ja sanoi että 'no kun sattuu..... kyllähän silloin huuto pääsee, tyttö kulta.'

 

mä olin ihan hiljaa, ponnistin vaan vauvaa pihalle keskittyneenä siihen, että ponnistan oikeeseen suuntaan

 

Onneksi olkoon! Kumpi tuli?

Poika

 

En. Puhisen kyl paljon. Mä luulen, et jos en olisi ujo ja pyytelisi niin paljon anteeksi olemassaoloani niin olisin varmaan huutanutkin. Välillä kun otti ihan helvetin kipiää.

 

Tais siinä huutokin päästä, mut en mä kai ihan putkihuutoa vetänyt.