huusitteko synnyttäessänne?

En huutanut.
Synnytystä käynnisteltiin pitkään ja kun vihdoin läks etenemään oli avautuminen rajua ja kivut sen mukaiset.. :/ Olin aivan hiljaa ja keskityin ilokaasumaski naamalla kestämään kivun.. Yhden kirosanan sanoin, käskin miehen painaa hälyytyskelloa ja kutsumaan kätilön, totesin "paina nappia, mun perse repee" alkoi oleen ponnistuksen aika.. Siinäkin muistan vain lähinnä hiljaa inisseeni kun oikein ponnistin ja "ritinä" kävi kun lapsi ulos tuli.. 20min siinä meni plus 1,5h ompelut päälle..

 

En huutanut, mutta ähisin kyllä ja saatoin vähän itkeäkkin (eka kivusta, sitten onnesta)

 

Ekalla kerralla en huutanut. Yhden kerrän päästin sellaisen kevyen "puuh"-äännähdyksen. Toisella kerralla karjun täyttä kaulaa, mutta tyttö tulikin syöksymällä ja koko toimitus kesti 13min=) Siinä samalla muksun punkiessa itsensä ulos avauduin 4cm--->10cm:iin eli voitte kuvitella kuin kipeetä teki.

Pyytelin kyllä anteeksi heti kun sain muksun syliin.

 

Esikoisen synnytyksessä huusin vähän, kai. Ainakin itkin. Kakkosen synnytyksessä huusin suoraa huutoa ja kiroilin ja kovaa.

 

En huutanu kummassakaan, ähisin varmaan supistusten kanssa ja ponnistuksen jälkeen huokasin aina syvään ja vedin happea

 

Ekassa en uskaltanu kun olin niin nuori (ponnistusvaihe 2 h), tokassa huusin miehelleni että älä siinä neuvo, minä tässä perkele synnytän (ponnistusvaihe 1 min ) kolmannessa en huutanu kun olin unten mailla,gynekologi teki hätäsektiota..

 

Juu.. myös kirosin. Huvittavinta ( ja hävettävintä ).. olin kuullut, että joskus opiskelijoita tulee seuraamaan synnytyksiä. Synnytyksen loppuvaiheilla ovi avautui ja pari naamaa näkyi sieltä. Huusin, tai siis pikemmin karjuin: ette tuu tänne, ette helvetissä tuu tänne!! Ne olivatkin kaksi kätilöä ja lääkäri..

 

En ainkaan muista huutaneeni. Kun istuskelin tv-huoneessa odotellen pääsyä
synnytyssaliin, joku huusi niin eläimellistä huutoa, että meinasin sen kuullessani
pakata kassini ja lähteä kotiin.

Mutta kähisin kyllä ja valitin etten enää jaksa ponnistaa.

Tokassa synnytksessä jossain vaiheessa huudahdin miehelle, joka rupatteli
mukavia kätilön kanssa.

 

Huusin. Ja se oli sektio, puudutukset pielessä. Tuli mun kipujen takia sitten kiire kun meinas taju lähteä, kuulin kun puhuivat nukutuksesta. Kiljuin että äkkiä se vauva ulos nyt.

Äkkiä se sitten tapahtuikin mutta olipas aivan hirveetä.

 

Juuuuuu |O |O |O :ashamed:

Kätilö kyl tokassa käski olla hiljaa :ashamed:

 

Huusin, jopa niin paljon et kätilö käski lopettaa ja sanoi et menee voimat huutamiseen

 

en

 

Mä olin varmaan se eläimellistä huutoa huutava Kolmas synnytys oli nopea ja raju, en kerennyt saada mitään puudutuksia. Kivut oli sanoin kuvaamattomat. Tuntui, että kuolen kipuun. Huusin kuin eläin taukoamatta, muuta ei enää voinut. Mulla kun ei ole supistusten välillä kivutonta aikaa yhtään, vaan supistukset tulee aina taukoamatta.

 

En huutanut, mutta ääni kohosi siinä vaiheessa (molemmissa synnytyksissä) kun vauva pulpahti pihalle. Itkin ekassa synnytyksessä, toisessakin kai.

 

en, kysyin mieheltä että koska homma alkaa kun eka vaavi jo huusi mun korvan vieressä... toinen oli tulossa. sektiolla tuli tuplat maailmaan.

 

Kyllä.

 

Huusin! Nimittäin sairaalaan saapuessani kätilölle että nyt on kiire, se syntyy nyt!

Ja syntyi, 6 min päästä.

 

Ekassa ja kolmannessa en huutanut.. kun kivunlievitystä sain onnistuneesti. Tokassa (ilman kipulääkettä) voin sanoa menettäneeni ponnistusvaiheessa hallinnan kun kuulin vain oman kirkumisen.. joo kesti vain 5min., mutta huusin koko sen ajan. Arvaaks hävettikö jälkeenpäin...

 

Huusin kyllä juu ja haistatin v.itut kätilölle.Kyllä oli korvat punasina jälkikäteen. Ja siis syy kielenkäyttöön oli kun kätilö tuputti ilokaasua ja sanoin että haluan ainoastaan epiduraalin niin kätilö siihen että ´joko otat ilokaasua tai jäät kokonaan ilman´ :kieh: No empä jääny.
Ja toiset ärräpäät lensi kun hoipertelin synnnytyssaliin ja kiroilin niin kätilö sanoi että voisinko pitää pienempää ääntä ettei muut äidit häiriinny :kieh: |O Juu ja en voinu.

 

Kahdessa ekassa oli vain jotain ähinää mukana,kolmannessa huusin.Mutta ei onneksi tarvinnut huutaa kuin joku 2min niin jo helpotti

 

No en ja neljä oon synnyttäny

 

en huutanut, itkin ja vaikeroin hiljaa esikoista tehdessä. mies hieroi kiltisti selkää ja oli mukana kannustaen. synnytys kesti vaan 25h ja siitä ponnistin vajaa kaksi tuntia. Siinä lomassa täytettiin jo sektio papereita. yhtäkkiä huone oli täys vihreitä tyyppejä, yksi oli jalkovälissä ja kaksi työnsi jalkoja ja neljäs työnsi mahan päältä. ja muutama seurasi tilannetta muuten vaan. ja uloshan tuo esikoinen sitten lopulta tuli.

kuopus käynnistettiin. itkin taas ja kätilö tuumasi (mies oli ja miehelleni tuumasi,et jos olis kättä pitempää niin huitaisisin kätilöä ) ,et eihän tosta mitään tuu,jos nyt jo itkua väännän. mieskin istui vaan tuolilla ja kaiveli nenäänsä ja tuumasi,et ei supista viel niin paljoa,mitä pojan kanssa supisti ja tuijotti niitä hemmetin käyriä! pyysin sitä lähtemään,jos ei halunnut auttaa ja tukea. uhkasin soittaa paikalle jonkun muun joka helpottaisi oloa. no, olihan se sit sen jälkeen mukana touhussa.
sit rupesis tuntuu siltä,et jotain tulee ulos ja soitettiin kelloa. sieltä ei tullutkaan se pieni vihreä mies apuun ja sanoin sille naiselle, et en synnytä lasta lastenhoitajan ollessa paikalla vaan haluan paikalle kätilön. no, sain kuulla hänenkin olevan kätilö. pieni vihreä mies kerkesi kuitenkin paikalle kahdeksan minuutin ponnistamisen aikana. tytön synnytys kesti vaan 8h.
kipeetä se kuitenkin teki, kumpikin synnytys.

 

No ponnistuksen aikana huutaminen, sama kun paskala ollessas huutaisit. Mitä siinä saa aikaan? Ei ainakaan kakka tule.

Eihän siinä mitään, jos sun lapset on tulleet maailmaan yhtä helposti kuin paska pönttöön.

Tästä ketjustakin lienee pääteltävissä, että synnytyksiä, synnytyskipuja, ja -tapoja on niin monta kuin on mammojakin.

Jotkut kokee tarvitsevansa sitä ääntä vauhdittamaan hommaa tai sattuu niin paljon, ettei kykene olemaan hiljaa.
Toiset taas nimenomaan kokevat säästävänsä energiaa olemalla hiljaa, eivät tunne kipua tai sitä on niin paljon ja niin kovaa, ettei enää pysty edes huutamaan.

Mitä sillä on väliä muille, jos joku huutaa tai on hiljaa.
Kaikki ne lapset on maailmaan saatu.

 

Katsoin ulos aukosta ja sanoin.. sori jään tänne. Siinä vaiheessa oli pakko tohtorin tarttua imukuppiiin ja vetää mut väkiste ulos.. että mua vitutti.. sain munapään ja tukka meni sekaisin.. huusin kuin raivohärkä.

 

juu huusin ja karjuin kuin leijonaKätilökin tuumas että ei kai nyt noin kovaa tartte huudella.Tuumasin vitutuksissani että ääntä mahtuu maailmaan