Ikäloput pystyynkuolleet raadot tekee vielä vauvoja, kamalaa

Kiva kun meitä raatoja löytyy enemmänkin, kun ei omassa tuttavapiirissäni ole, joten varmaan hämmästelyjä tulee kun kuulevat odotuksestani. Tuli jo kuopusta odottaessani, kun olin "vasta" 39 v. pojan syntyessä ihan vähän vajaa 40v. Vaikka jotenkin olihan se itsellekin aika iso kynnys aloittaa kaikki alusta kun isommat olivat maailmalle lähdössä, mutta enpä ole katunut.
Hyvää vointia teillekin jotka olette olette raskaana ja tsemppiä niille jotka aikovat raskautua.

 

Samaan hämmästelyyn törmäsin minäkin. Oma tytär kysyi suoraan, oliko vahinko. Saman kysymyksen esitti sisko.
Vastasin, että tässä iässä (38) ei tehdä vahinkoja, kun jälkiehkäisypillereitäkin saa reseptivapaasti.

Työpaikalla huokailin väsynyttä oloani yms. vaivoja, ja minua noin 5 vuotta nuorempi, ikä alkaa siis hänellä 3:lla, minulla 4:lla tuumasi, että johtuuko se iästä. Hienovarainen vihjaus että olen hänen mielstään (liian?) vanha tekemään lapsia. Mutta ei voi olla liian vanha, jos kerran raskaaksi tulee. !! Tämä em. työkaveri kovasti yrittää lasta ja joka kuukausi odottaa että menkat ei tulekaan..

Vanhimmat lapset on maailmalla minullakin,

 

Auts, meitä raatoja kohdellaan näemmä tosi epähienosti. No, oma äitini kysyi, että "halusiko mieskin" . Kyllä se niin on, että tässä iässä on molempien haluttava. Mutta eihän äitikulta tietenkään tiennyt vuoden yrityksestä ja Clomeista, joita terveydenhoitajaystävä ystävällisesti suositteli. =) Eli vähän apuja tämä raato tarvitsi

Mutta onnittelut ja voimia teille muillekin, yli nelikymppisille odottajille!!! :hug:

 

Täällä myös 42,4vuotias raato sai vankan plussan tänäaamuna.Tätä ennen km.t 09/06 ja 12/06.5lapsi olisi,jos kyydissä pysyy...Ihan luomusti tuli.. Eihän sitä olla ikäloppuja sillon olla, kun raskautuu jo miesten alushousujen näkemisestäkin...

 

Onnea vaan sullekin Raato3. Mullakin on ollut jo kolme keskenmenoa tuon nuorimmaisen jälkeen. Itse asiassa mun vanhin, poika, on 24-vuotias ja tyttö löytyy 23-vuotias. Sitten onkin 5-vuotias poika ja sen jälkeen nämä keskenmenot on tullut. Viimeisimmän keskenmenon jälkeen kokeiltiin chlomeja, mutta mulla ei silloin tärpännyt. Jotenkin sitten rupesi se yrittäminen maistumaan jo puulta ja ajateltiin että tulee jos on tullakseen. Ja nyt siis tärppäsi, 7 + 4 on viikot. Ja vielä se pikkunen hyvin voi, kun kerran tänäänkin jaksoi kuvottaa. Eiköhän se silloin eteenpäin mene. Ihanan kevään se meille antoi, kun mahaa saadaan tässä kasvatella ja ihmetellä. Hyviä vointeja vaan kaikille!

 

Vau, onneksi olkoon ja halit :hug: myös sinulle, Raato3!

Raato: Sinulla on myös viikkoja jo niin kiitettävästi, että eiköhän masu-asukki kyydissä pysy! Vaikka tottahan ne keskenmenopelot mielessä pyörii täälläkin, niin kuin varmasti kaikilla äideillä ennen sitä rv. 12:n maagista rajaa! Voimia ja kaikkea hyvää teille, muut raadot :kieh:

 

\

\

Menin naimisiin ja tein lapsen 18 vuotiaana. Avioliittoa kesti 22 vuotta.
Nyt uusi avioliitto ja toisen lapsen sain 45 vuotiaana.
Täytyy sanoa että nyt tässä iässä vasta ymmärtää mikä lahja lapsi on ja
tässä iässä löytyy paljon enemmän kärsivällisyyttä, sekä voimia lapsen hoitamiseen. Miten sitä viitsikin nuorena valittaa jostain yövalvomisista.
Nyt pikku nyyttini täytti vuoden ja hänen yöheräilynsä alkaa olemaan ohitse. Ei parikymppisenä ole vielä valmis äidiksi vaikka silloin aikoinaan niin itsekin kuvittelin.

Kuinka onnekas oletkaan ollut ! :flower: Onnea, todella sydämestäni ! Kerro meille vielä toivoville, että kuinka onnistuit raskautumaan, jotta mekin saamme hieman edes toivoa tähän toivottomaan olotilaan...

Kiitoksia. Voi kunpa tietäisinkin miten onnistuimme, sillä olen yrittänyt
uutta raskautta toistaiseksi tuloksetta. Vaikka taitaa se olla jo liian myöhäistä, mutta pieni toivon kipinä elää...
Kaikille toivojille pidän peukut pystyssä. Ehkä jo ensi kuussa... =)

 

olen itse 20 vuotta täyttävä nuori tuleva äiti,enkä todellakaan pidä teitä pystyyn kuollein raatoina.eiköhän luonto ole tehnyt tehtävänsä siinäkin asiassa.jos menkat loppuu,ei tule lapsia.sehän se raja on..eihän tämä niinkään ikä kysymys ole
tiedän etten jaksa pitää ulkonäöstäni huolta lapsen synnyttyä,ei ole aikaa mennä salille,ei jaksa laittautua kun lähtee kauppaan.mulle onkin tärkeetä että lapsi saa onnellisen lapsuuden ja elämän.
Minun mielestäni on hienoa että vanhemmatkin ihmiset ns. uskaltavat tehdä lapsia.

tsemppiä kaikille,ollaan vähän kun samassa asemassa.itse olen ns. nuori äiti ja te olette niitä vanhempia äitejä.kaikille meille riittää kummastelijoita ja arvostelijoita.

hyvää kevättä :flower:

 

Huumorillahan tässä sitä raato-nimee viljellään.. Vaikka jos totta puhutaan niin kyllähän ne tietynlaiset vihjailut ja kummastelut joskus voi vähän pahoittaa mieltäkin. Mutta kun tietää että mielipiteitä on niin monenlaisia niin sitten ei jaksa välittää.
Huoli tässä vähän iski kun pahoinvointini on vähän hukassa ollut tänään ja vähän eilenkin. Olin jo menossa iltapäivällä ultraan yksityiselle, mutta siellä missä oli avoin vastaanotto tänään niin siellä ei ollut ultralaitetta. Se onkin toisella lääkäriasemalla. Olisi vaan ollut kiva tietää että vieläkö mahassa on elämää. No, huomenna on eka neuvola, jospa ne siellä sais mulle järkeä päähän. Tai sitten pitää vaan tilata aika sinne toiselle lääkäriasemalle mutta tiedä millon sinne gyne tulee seuraavan kerran, kun se ei siellä usein vissiinkään ole.
Kävinhän minä viikko sitten tiistaina ultrassa mutta silti... Olisi kiva tietää onko kaikki hyvin ennenkuin menee sinne istukkanäytteeseen.
No, eipä tässä tämän kummempia. Saisi mennä muutama viikko nopeesti niin pahin jännäys olisi ohi.

 

\

olen itse 20 vuotta täyttävä nuori tuleva äiti,enkä todellakaan pidä teitä pystyyn kuollein raatoina.eiköhän luonto ole tehnyt tehtävänsä siinäkin asiassa.jos menkat loppuu,ei tule lapsia.sehän se raja on..eihän tämä niinkään ikä kysymys ole
tiedän etten jaksa pitää ulkonäöstäni huolta lapsen synnyttyä,ei ole aikaa mennä salille,ei jaksa laittautua kun lähtee kauppaan.mulle onkin tärkeetä että lapsi saa onnellisen lapsuuden ja elämän.
Minun mielestäni on hienoa että vanhemmatkin ihmiset ns. uskaltavat tehdä lapsia.

tsemppiä kaikille,ollaan vähän kun samassa asemassa.itse olen ns. nuori äiti ja te olette niitä vanhempia äitejä.kaikille meille riittää kummastelijoita ja arvostelijoita.

hyvää kevättä :flower:

tässähieno kirjoitus , joka selvästi tuo esille kypsyyden lapsen hankinnalle. Onnea sinulle ja tulevalle vauvallesi, minun kohta 9 kkEN POIKA ILOINEN KUIN HANGON KEKSI eilen ensimmäistä kertaa seistä tapitti ILMAN TUKEA JA RIEMUSTA KILJUEN ITSEKIN KU TAPUTIMME HÄNELLE JA KEHUIMME. Sellaisia ihania hetkiä vauva arjessa :hug:

 

Jybis: kauniisti kirjoitettu! Ihan totta on, että siinä mielessä ollaan samassa veneessä, että takuulla riittää ihmettelijöitä sekä meille 4-kymppisille, että 2-kymppisille, mutta eri asioista . Mutta mitäpäs myö niistä! Valoisaa, hyvää odotusaikaa sinulle vain! :flower:

Raato: Pelkoja potee jokainen, mutta varmaan ihan turhaan olet levoton! Eihän jokainen päivä voi olla samanlainen. Mulla ei ole ollut pahoinvointia ollenkaan, ainoastaan kuvottavaa, huimaavaa väsymystä. Huolimatta hyvistä veriarvoista \|O Hyviä vointeja! =)

 

Niin, eilen kävin neuvolassa ja kerroin huoleni siellä. Ihan mukava "neuvolatäti" oli ja antoi sitten ajan 17. päivä sydänäänien kuunteluun ja sitten varasin ensi viikon keskiviikoksi vielä ultran yksityiselle. Jotenkin on sitten kivempi mennä sinne istukkabiobsiaan 23. päivä kun on näyttöö että kaikki on hyvin. Kun sinne naistenklinikalle on kuitenkin jonkin verran matkaa ettei ihan turhaan mene sinne. Ja onhan se muutenkin kiva nähdä ja kuulla sydämensyke, onhan se semmonenkin höpsö motiivi noille tarkistuksille. Kun on jotenkin niin innoissaan asiasta. Tulihan se kuvotuskin takaisin, tänään oikein yökkäytti, mutta onneks ei sentään mitään tullut, töissä kun olin. Työkaveri sanoi että he olivat vaimon kanssa menneet sinne 4D-ultraan. Oli kuulemma ollut mahtava kokemus. 140 euroa se oli maksanut. Meneehän sitä turhempaankin rahaa, jotenkin kyllä kiinnnostaisi mutta saas nähdä nyt sitten. Sieltähän saa sen videon vai mahtaako se nykyään olla dvd:n mukaan. Oli kuulemma heidän vauveli ihan isoveljen näköinen. Nyt mun 5-vuotiaani kutsuu, haluaa kuulemma sylkkyyn... Joten keväistä odotusta kaikille raadoille.

 

puolensa joka asialla, nuorena jaksaa paremmin, mutta puuttuu elämänkokemusta, on kuin lintu joka opettelee muutenkin vasta lentämään(elämää) ja monen asian osaa ottaa vanhempana rennommin turhia stressaamatta kuten parisuhteen ja lapsen hoidon yhdistämisen, ei tarvitse opaskirja toisessa kädessä vaihtaa vaippoja tai stressata eteneekö lapsen kasvu neuvolan käyrien mukaan vaan ymmärtää jokaisen yksilön ainutkertaisuuden...eikä tarvitse enää niin pelätä että mieskään löytää jonkun viehättävämmän naisen, jonka kroppaa raskaus ei ole muokannut...kun ollaan molemmat harmaita...mutta itsestä kannattaa pitää huolta, sen on lapsilleen velkaa, hoitaa terveyttä että eläisi mahdollisimman pitkään ja näkisi lastensa kasvavan...

 

\

puolensa joka asialla, nuorena jaksaa paremmin, mutta puuttuu elämänkokemusta, on kuin lintu joka opettelee muutenkin vasta lentämään(elämää) ja monen asian osaa ottaa vanhempana rennommin turhia stressaamatta kuten parisuhteen ja lapsen hoidon yhdistämisen, ei tarvitse opaskirja toisessa kädessä vaihtaa vaippoja tai stressata eteneekö lapsen kasvu neuvolan käyrien mukaan vaan ymmärtää jokaisen yksilön ainutkertaisuuden...eikä tarvitse enää niin pelätä että mieskään löytää jonkun viehättävämmän naisen, jonka kroppaa raskaus ei ole muokannut...kun ollaan molemmat harmaita...mutta itsestä kannattaa pitää huolta, sen on lapsilleen velkaa, hoitaa terveyttä että eläisi mahdollisimman pitkään ja näkisi lastensa kasvavan...

Vaikka miten terveesti eläisi, ei ikinä voi tietää milloin sairastuu vakavasti tai kuolee, esim. onnettomuudet jne niitä ei voi ennakoida, ne eivät ole itsestä kiinni.. Tottakai omilla elämäntavoilla on vaikutusta, mutta sata-prosenttisesti se ei pitkää ikää TAKAA.

Mieskin voi lähteä, todeta että muijan kroppa on raskauksien muuttama ja harmaantunitkin se on, ja vaihtaa nuorempaan vaikka miten olisi itseään hoitanut ja parisuhdetta jne. ei kaikkea voi aina ennakoida ja kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja niin edelleen...

 

[/quote]

Ja miksikö vakuutellaan, että jaksaa lapsen kanssa? Siksi, että muut pitävät sitä mahdottomana. Nuoremmat siis. Ei se itselleen mikään vakuuttelun asia ole.

[/quote]

Minä en yleensä jaks vakuutella kenellekkää, jos ja kun itse koen olevani oikeassa. Sen verran hyvän itsetunnon omaan B) :flower:

 

Tuli tässä mieleeni mitä mahtaa muille raadoille kuulua? Mulle ihan hyvää, nyt on jo rv. 11+1 menossa ja vielä kaikki hyvin. Kahdessa ultrassa olen käynyt, eka neuvolassa ja tiistaina kävin vielä neuvolassa ihan vaan sydänääniä kuuntelemassa ja verenpaine katsottiin kun se on vähän koholla. Ensi maanantaina olisi sitten se istukkanäytteen otto edessä ja heti tiistaina sitten neuvolalääkäri. Pelottaa se näytteenotto ja etenkin se tulosten odottelu, mutta eiköhän se suju kuitenkin.
Äitiysvaatteita pitäis ruveta katselemaan jostakin ja jotenkin kummittelee vaunutkin mielessä kun vanhat on jo aika huonot. Ainakin pojan vauva- ja taaperoaikana tuli paljon lykittyä niitä mutta kun ostettiin ne käytettynä silloin niin ovat aika käytetyn oloiset jo. Mutta muutama kuukausi pitää varmaan malttaa odottaa ennenkuin ostaa toiset, "muutenhan ne pääsee homehtumaan" ennen kuin käyttöön pääsevät.
Mutta jahka näytteen tulos tulee ja sukupuoli samalla, niin tämä mamma käy kyllä hakemassa jonkin kivan kotiintuloasun lapselle. Sen minä olen tehnyt jokaiselle lapselleni, jokaiselle oma kotiintuloasu. Perinteitä pitää kunnioittaa tälläkin kertaa.
Tosiaankin vaatetilanne on kertakaikkiaan surkea, ei ole tullut huolehdittua pojan syntymän jälkeen semmosesta kummosestikaan senkään vertaa kuin ennen sitä. Ja ei ehkä kannata tavallisia vaatteita paljon ostellakaan kun ei voi ihan varma olla palautuuko vielä entiselleen.
Mutta nyt varmaan pitäisi lähteä laittamaan tuota poikaa yöpuulle, joten kuulumisiin!

 

ei 40v. oo vanha. tai ainakaa mun äiti joka on 40v.

 

Mä en ihan vielä kuulu tähän osioon, mutta tämä ikäloppu raato sai ensimmäisen lapsen melkein 36-vuotiaana, ja uskallan ajatella jopa saavani lisää jonain päivänä (kunhan saan tuon puolitoistavuotiaan vähän vanhemmaksi)

 

Nuorihan sinä vielä olet, minä olen 45-vuotias ja ilmeisesti saan marraskuussa neljännen lapseni...

 

Raadolle sen verran tuosta istukkabiopsiasta tuli mieleen, että mulle tehtiin edellisessä raskaudessa (siis 12 vuotta sitten). Ei sattunut ollenkaan, mutta tuntui vähän kummalliselta. Asia, minkä voisi huomioida on että jos on supisteluherkkä kohtu niin kannattaa pyytää ennen näytteen ottoa sitä varten lääkitys. Musta tuntui tosi ikävältä ne voimakkaat supistukset, jotka kesti muutaman tunnin jälkeenpäin.

 

\

Tuli tässä mieleeni mitä mahtaa muille raadoille kuulua? Mulle ihan hyvää, nyt on jo rv. 11+1 menossa ja vielä kaikki hyvin.

Hyvää kuuluu kiitos.
Vauva voi hyvin, vatsa on iso, minä lihonut valtavasti - ruokahalu on pohjaton ja liikunta täysin nollissa.
Nyt on RV 18 ja jotakin päiviä päälle. Liikkeet olen tuntenut suunnilleen RV 13. Parhaillaankin käy jytä vatsassa..

Äippävaatteet ovat käytössä, mitkään muut ei päälle sovikaan.

Iltatähden kanssa on vauva-asioista puhuttu ja aina silloin tällöin 3,5 v pohtii asiaa, miettii onko vauvalla vaatteita, eikö edes puseroa ole??

Kaapit on täynnä vauvan vaatteita, joitakin tarvikkeita vielä pitää etsiä, eipä tässä kamala kiire vielä ole.
'
Eräs tuttava-nainen tuumasi, että kun hänelläkin olisi vähän vauvakuumetta, mutta kun on JO 40v. Tuumasin, että minä olen vielä enemmän. Hän pohti että miten isoja jo lapsetkin ovat, ja minä tuumasin että miten vanhoja minun nuorena tehdyt lapset ovat (hänellä kouluikäisiä, minulla täysi-ikäisä plus tuo iltatähtönen).

 

Nyt onkin vähän jännittävä päivä kun on aika istukkabiobsiaan 10.30. Edellisen kerran kun olin siellä niin löytyi kuollut sikiö. Nyt on kyllä vajaa viikko kun kävin neuvolassa sydänäänet kuuntelemassa, mutta kuitenkin. Mutta on vaan uskottava että ei saa samaa näkyä silmiensä eteen tänään kuin viimeksi. Ja sitten alkaakin se jännääminen tuloksista. Huh, 5 %:n kromosomiriski tässä iässä... Mutta toisaalta 95 %:n mahdollisuus terveelle.. Miten päin tonkin sitten ajattelee. Teki mieli tämä johonkin pinoon kirjoittaa kun tuntuu että esim. tuolla marrasmasuissa on sen verran nuorta porukkaa ettei tämmöstä viitsi sinne kirjoitella, kun niillä on vähän eri näkemykset. Olenkin ajatellut että olisi ihan kiva laittaa yli 40 v. odottajille oma pino mutta en tiedä olisiko siihen tarpeeksi kiinnostusta ettei ihan yksin sinne kirjoittelis. =) Mutta nyt ukkoa herättelemään pikku hiljaa, se lähtee mukaan Naistenklinikalle, viedään 5-vuotiaamme päiväkotiin reissun ajaksi. Loppuviikon poika onkin isänsä kanssa talvilomalla kotosalla. Ja mulla vaan töitä, paitsi että huomenaamulla lääkärineuvola heti aamusta.
Semmosta tällä kertaa.

 

Ilmoittaudun pitkästä aikaa. Nyt menossa vk8+0. Viime viikon pe.kävin tk.ssa tarkistuttamassa itusen elinkelpoisuuden ja siellähän se papu pötkötti.Kaikki oli toistaiseksi ok. Pääsiäisen jälkeen säikäytti pahanpäiväisesti, kun alkoi tuhruttaa ja maha oli h-n kipeä. Kävin päivystävällä ja kandi tuomitsi km.n alkaneen... voiettä mieleni oli musta sinä iltana!!! Joteskin sitte alkoi epäilyttää muutaman pv.n päästä, kun tuhrut vähenivät ja masukipukin rauhottui, että joskopa papu olisikin vielä tallessa ja olihan se. Tässä iässä 42.5vee en kyllä uskalla pahemmin hehkutella ennenkuin elävä vaavi on tullut joskus marras-joulukuun vaihteessa!

 

Ihanaa, että meitä/teitä vanhoja "raatoja" löytyy. Haaveilen kolmannesta, mutta 36 vuotta täyttänyttä katsotaan kuin halpaa makkaraan, kun kerron ajatuksista. Luulisi, ettei ikä tänä päivänä kaikkea kerro ja sairastua ja kuolla voi parikymppisenäkin. Oli siis kiva lukea, että lapsia voi tehdä vielä yli kolmekymppisenäkin...

 

Niinpä......

Itsellä mittarissa kohta 42, esikoinen 3,5 v ja kuopus 1,5 v....
Lapset syntyivät pitkän odotuksen- lapsettomuusvuosien/hoitojen jälkeen- ja kumpikin saivat alkunsa yllättäen spontaanisti !

Vauvanvaatteita jo lahjoittelin edelleen sukulaisille ja tutuille toisen lapsen syntymän jälkeen.... tuntui uskomattoman suurelta lahjalta se, että meille syntyi kaksi lasta !

Ja nyt, vaikka välillä olen uskomattoman väsynyt ja pinnakin kireällä uhmaikäisen 3 v kanssa, vauvakuume meinaa nousta uudelleen.....

Toisinaan mietin, olenko ihan "pöpi" kun edes haaveilen uudesta vauvasta....jaksaisinko....putoanko ihan totaalisesti kärryiltä työasioissa (olen ollut hoitovapaalla esikoisen syntymästä lähtien...vakityö odottaa, mutta----)

Mutta saahan sitä edes haaveilla